Ramopunk.com 5-vuotissynttärit
Tampere 1.-3.3.2007
Vara-Njassa ja Kultainen pesäpallomaila (kuva: M!ka)
M!ka:
Kultainen
Pesäpallomaila Njassalle
Ramopunkin Kultainen Pesäpallomaila -palkinnon tuomarit Leena Lehtolainen ja Kimmo Liskomäki valitsivat vuoden 2006 palkinnon saajaksi radiotoimittaja Njassan. Palkinnonsaaja julkistettiin 2.3. Ramopunk.com 5v-bileissä Tampereella. Njassa ei valitettavasti päässyt itse paikalle palkintoa hakemaan, mutta oli lähettänyt Njassamaisen kiitospuheen ääninauhalla ja palkinnon kävi pokkaamassa lavalta hämmästyttävän paljon Njassan näköinen Vara-Njassa.
Vara-Njassa näytti ilmaantuvan kuin tyhjästä... tai naisten vessassa (kuva: M!ka).
Itse tilaisuus oli hauska ja vapaamuotoinen tapahtuma. Ensin ei löytynyt Leenaa ja kun Leena löytyi ei toiminut mikki ja kun mikki toimi, piti löytää vielä itse Pesismaila. Oliko Vara-Njassakin kadoksissa, siitä ei ole varmuutta, mutta epäillä sopii. Lopulta kuitenkin kaikki löytyivät ja toimivat. Vara-Njassa sai onnellisesti mailan haltuunsa, huolehtii hellästi ja vahtii sitä herkeämättä, kunnes luovuttaa sen oikean Njassan haltuun.
Vara-Njassa, Tuomari Leena Lehtolainen ja Tuomari Kimmo Liskomäki (kuva: M!ka).
Tuomari Kimmo Liskomäki muistelee tapahtumaa näin: "Mailanjako-ohjelmanumerosta voisin mainita, että tilanne meni vahvasti improvisoinnin puolelle. Mutta niinhän se menee Oscar-gaalassakin. Ei niillä sielläkään ole mitään aikataulua tai valmista suunnitelmaa".
Tuomari Leena perustelee Pesäpallomailan iskun kohdistumista juuri Njassaan näin: "Njassa sai palkinnon, koska hän on työssään Radio Helsingissä tuonut kiitettävästi esille ramopunkbändejä sekä soittamalla näiden musiikkia, arvioimalla levyjä, että kutsumalla bändejä haastatteluihin. Näin hän on esitellyt ramopunkkia suurelle yleisölle ja nostanut soittolistojen ulkopuolista musiikkia marginaalista."
M!ka
|
Vuoden 2006 Kultaisen pesäpallomailan saajan puhe: Kappas kappas hei, kappas vaan!Olen kuin ällikällä lyöty, vaikka pesäpallokausi on vasta aluillaan ja Hansonit rymyävät kaukaloissaan jääkurran perässä. Olen polvistuneena Tahko Pihkalan patsaan juurelle ajatellen, kuinka paljon korkeajännitystä onkaan aikoinaan tuo amerikankarahkan (pesäpallomaila) maahantuoja saanut aikaan. Tunnen lukkarinrakkautta hutunkeittoon ja ajattelen käsikranaatin painoista pesäpalloa, jonka lennon aikana oli aikani edetä pesältä toiselle välttääkseni palamisen, haavoittumiset saati sitten kolmannen kuolleen! Onko mies saanut pesäpallomailasta? Ei. Syy miksi tämä hätäinen assosiaatio vilisee silmieni välisessä takamaastossa on kahden pesäpallokentän päässä Toivonkadulla sijaitseva hampurilaisravintola, jossa koin valaistumisen kuin Tahko Pihkala Ameriikan matkallaan. Kunnari? Takalaitonko? Salamapallo? Ei vaan amerikanauto, chevyvani, jonka sisältä astui ulos yy-kaa-koo-nee risoihin farkkuihin, tennareihin ja nahkarotseihin pukeutunutta pelottavan näköistä katujätkää New Yorkista. Muukalaiset astelivat baariin ja hyydyttivät hetkessä paikalliset kovikset joukoksi täriseviä hyytelöitä, tilasivat mättöä ja tutkivat kääreiden sisältöjä. Jenkkipurkka pysähtyi Carrolsin diinaripoikien suussa, kun pisin heistä tokaisi kovaan ääneen" What is this? I didn't order any CHEEEESSE!" Tunnelma oli pysähtynyt kuin spaghettiwesternissä ja hiljaisuudessa olisi voinut kuulla spaghettibolognesen turahtavan punttiin, jos emme olisi olleet hampurilaispaikassa ja jos vuosi ei olisi ollut 1977, koska jauhelihakastike oli yleensä perunoilla (70-luvun vihannekset, you know). Tilanne laukesi vieraiden poistuttua paikasta ja diinaripoikien pyyhkiessä suaven hajuista otsaansa kylmänhien karpaloista, kysyi joku: "Mitä NE oli?" Vastasin: "The Ramones, punkbändi jenkeistä, esiintyvät tänään Kultsalla". Sille keikalle en vielä päässyt, ja noista neljästäkin on kolme jo mennyt; yy-kaa-koo ja vain ne! enää elossa, mutta tulipa Ne nähtyä kuitenkin myöhemmin jokusen kerran. Henki elää. Kiitos kaikille kunniasta ja pitäkäämme kiinni motosta "kova kiirus-kiva chorus!" Tattis ja anteeksi, Njassa, air personality |
