Ypö-Viis
Martti Ripaoja, Savon Sanomat 23.7.06:
Ypö-Viiden energia on yhä edelleen A ja O
Kirjoittajalle jutun julkaisu netissä sopi, mutta oikeuksien haltia Savon Sanomat ei useammasta kyselystä huolimatta vastannut mitään artikkelin lupakyselyyn, joten se on nyt esillä ilman lupaa. Artikkeli poistetaan heti jos nootteja Savon Sanomilta tulee.
Ypö-Viis on niitä bändejä, joiden merkitys on ollut paljon yhtyeen levymyyntiä tai uran pituutta suurempi.
Koulupojat Karhulasta julkaisivat 70-luvun lopun punkvuosien itsensätoteuttamisaallossa Suomen ensimmäisen omakustannepunklevyn, perustivat tee-se-itse-levymerkin ja jättivät jälkipolville perinnöksi joukon parin minuutin rock-helmiä.
Menneiden 25 vuoden aikana Ypö-Viis on noussut esiin ja esiintymislavalle muutaman kerran noin kymmenen vuoden sykleissä, viimeksi noin vuosi sitten Kotkassa ja Tampereella ennen tätä lauantai-iltaa Juvan Puustockin puulavalla.
Viime talvena Woimasointu-yhtiö julkaisi uudelleen Ypö-Viiden live-lp:n Karhulan poikii vuodelta 1979.
Uusille sukupolville Ypö-Viiden perintöä on tehnyt tutuksi myös PMMP, joka otti singlelleen version ypöklassikosta Mikkitelineestä on puolet minun.
- Mähän olin siitä suunnattoman innostunut, sehän oli hieno kunnianosoitus. Kuulin myös, että PMMP oli vetänyt Ruisrockissa viimeisenä biisinä Energia on A ja O. Ne tytöthän on ihan oikeasti fiksuja, ne ovat kuunnekkeet jotain vanhempaakin, niillä on perspektiiviä. Aika monelle nykyään joku Green Day on jo ikivanha, sanoo Miika Söderholm, Ypö-Viiden laulaja, kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä.
Karhulan poikii kehuttiin myös amerikkalaisessa punk-epistolassa, Maximum Rock'n'Roll -lehdessä.
- Ja joku kanadalainen radio-dj oli ottanut yhteyttä Woimasoinnun Hannuun. Vahvasti näyttää siltä, että maailmanvalloitus on alkanut, Miika naureskelee.
Synkän jynkytyksen saartamaa poppia
Ypö-Viiden Puustock-paluu on sekä nostalgiaa että tässä päivässä relevanttia rockia, Söderholm uskoo.
Bändi joutui festivaaliohjelmistossa kuitenkin melkoiseen mustan metallin puristukseen. Synkkää jynkytystä joka puolella, Miika arvioi.
- Me on edustettu sellaista hauskanpito-osastoa eikä se voi mennä koskaan muodista. eikä se muodissa olekaan, ei varsinkaan nyt. Meidän biisithän on popmusiikkia, eikä kauheasti aikaa sidottuja. Hyvästi masentava maanantai tai Rakkauskirjeet soivat ihan yhtä hyvin nytkin. Kaupunki muistaa nuoria ei ehkä niinkään.
Esitän eriävän mielipiteen - eikö vuoden 2006 nuoriso muka enää tarvitse kokoontumispaikkoja tai koronapöytiä?
- No joo, mutta ehkä ei ole ihan niin uskottavaa, jos 46-vuotiaat laulaa siitä.
Puustockin settiin treenattiin kuitenkin myös esimerkiksi Clash-käännös Nyt mua kyllästyttää USA, ja sehän on nyt melkein ajankohtaisempi kuin aikoinaan 1978, Miika Söderholm huomauttaa.
Söderholm on itse pysynyt myöhemmälläkin urallaan Pojat- ja Debbie-yhtyeissä uskollisena tutuille muodoille: noin kahden ja puolen minuutin biiseille, joissa on reippaat kitarat, nasevat sanat ja iskevät kertosäkeet.
- Olen miettinyt, että siinä täytyy olla jotain aitoa ja oikeaa, jos näin kauan jaksaa veitata periaatteessa samaa tavaraa. Oishan tosta jo siirrytty hevi-osastolle tai iskelmiin, jos se ei olisi tuntunut hyvältä.
Ypö-Viiden muista jäsenistä rumpali Rabbe Johansson on jatkuvasti soittanut tanssiorkesterissa poliisin työnsä ohessa. Basisti Jari Räsäsellä on olult useitakin bändejä pitkin matkaa ja kitaristi Mikko Holmström soitti kauan Miikan rinnalla Pojissa.
Ypö-Viiden todellinen aktivoituminen edellyttäisi kuitenkin uusia biisejä ja melkoista järjestelemistä, eikä siihen ehkä riitä paukkuja, Söderholm epäilee.
Ypö-Viis tiivisti jo ensisinglellään koko rock-musiikin ytimen miltei einsteinilaiseen yhtälöön: Energia on A ja O. (Savon Sanomien kuvateksti)