Share |
Vihannes Pajunen jälleen tositoimissa
Ramopunk-piknikillä 23.7.11 (kuva: Riina).
70-luvun Vihannesten paluu:
Haastattelussa Pete Pajunen
(Julkaistu
2.8.11)
Ramopunk.comin aputoimittaja Jeke haastatti 23.7.11 Haukivuoren Ramopunk -piknikin yhteydessä paluun tehneen 70-luvun Vihannesten päämiestä Petri Pajusta ennen ja jälkeen paluukeikkaa.
Ramopunk on musiikin mehiläiskennolokeroinnissa yksi pieni hunajainen osasto kaiken muun möhnän seassa, mutta siihenkin mahtuu monenlaisia komedioita ja tragedioita. 70-luvun Vihanneksia on parin viime vuoden aikana koeteltu monella tavalla. Kaikista koettelemuksista huolimatta tuotti sitkeä uuden kylväminen viimein satoa ja odotettu paluu kehiin tapahtui Haukivuoren Ramopunk-Piknikillä. Koska monilla oli pientä jännityksen kaltaista kutinaa vatsan pohjassa keikan toteutumisesta, oli syytä udella Pajusen Peteltä keikan aattona viime hetken fiiliksiä:
Pajunen:
Mulla on fiilis aika helkkarin katossa ja odotan innolla lauantaita. Kaksi
vuotta ja neljä kuukautta on siitä, kun bändi on viimeksi ollut lauteilla.
Nyt on koossa jengi, johon uskoo luottaen ja joiden kanssa homma toimii.
Uskomaton juttu toi bändikemia aina. Suunnitelmana on, et sen kuin vedetään
vaan ja toki rumat aurinkolasit Loman-hengessä on hankittuna.
Pete
Hirvonen ja Vihannes-debytointiaan kuumeisesti odottanut Michka Hoffrén
saapuivat sahan saunalle hyvissä ajoin ennen Pajusta, joka taktisesti antoi
Vihannes-fanien jännityksen vielä tovin kasvaa. Oivaltavaa draaman tajua!
Viimein Pajunen päästi jengin piinasta ja pölähti paikalle freesinä ja
hyväntuulisena. Oli aika karistaa tomut kylmäkellariin säilötyn
Vihannes-laatikon päältä.
Puolituntinen
ja hyväfiiliksinen setti sisälsi tuttujen Vihannes-kipaleiden lisäksi myös
harvoin soitetun slovarin Rakkaani, mä rakastan sua. Me kävelemme
keskuudessanne jytisi komean mahtipontisena. Encoressa rakennuslavojen päällä
piipahti vierailevana solistina myös IR Pasi, joka esitti Iskuryhmä-coverin
Ne vei vei vei mun tyttöni pois. Setin lopussa Pajusen
lavarekvisiitaksi hankkimat Teuvo Loman –aurinkolasit saivat hovikuvaaja
Ilpon ikuistaessa kyytiä, lähtiessään korkealle jäähyväislennolleen.
Keikan jälkeen onnellinen Pajunen
helotti kilpaa auringon kanssa. Menimme liiterin taa…
Pajunen: Päällimmäisinä fiiliksinä keikan jälkeen
tuli mieleen, et ihan kuin oltais oltu asumuserossa ja nyt nähtiin pitkästä
aikaa. Ensin vähän katseltiin, tunnelma oli lämmin, mutta samalla vähän
tunnusteleva puolin ja toisin. Paikalla oli ihmisiä, joiden kanssa on ollut
vaikeaa ja jotkut asiat ovat vieläkin kesken. Toisaalta keikassa oli näyttämisen
halua, et vielä me tullaan takaisin ilman mitään suurempia klimppejä.
Tuntuu, et asiat ovat jääneet jotenkin niin kesken. Nyt jatkamme siitä,
mihin jäimme.
Olemme
viime loka-marraskuusta asti kolmestaan soitelleet aika säännöllisesti,
mutta asiat vievät aikansa. Touko-kesäkuun vaihteessa Michka sanoi, että
tuntee vihdoin kuuluvansa bändiin. Enää hän ei kokenut olevansa
lainakitaristi tai jotain vastaavaa. Kyllä trio on meille sittenkin se
optimaalinen kokoonpano, vaikka näillä kilometreillä rumpujen soittaminen
ja laulaminen yhtä aikaa on jo fyysisestikin haastavaa.
Nyt
kun tuli uusiakin biisejä settiin ja parhaita ei vielä ehditty edes esittää,
niin kait meidän nyt täytyis ilmeisesti lähinnä heittää keikkaa ja tehdä
jotain mediaakin jossakin vaiheessa.
Ramopunk.comin
lukijoille haluan välittää terveiset, että koska sydän sanoo niin, täytyy
kuunnella sellaista musaa, mikä itselle tuntuu ja kuulostaa oikealta.
Tekniikasta viis, jokainen voi oppia soittamaan. Kappaleet ovat sydämen asia.
Eivät ne biisit millään kellarirunkkauksella ja nypläämisellä synny, ne
pitää vain elää. En mä itse koskaan kyllästy Ramonesiin, vaikka oon
soittanut jopa klassista huilua.
Puolen
vuoden tähtäimellä meillä on keikkoja tehtynä ja jotain uutta
julkaistuna. Tästä oli hyvä aloittaa, mutta ensi keväänä bändi on vieläkin
tiukempi.
70-luvun
Vihannekset ovat onnistuneesti taas kehissä. Hankkikaa resepti ja seuratkaa
sopan muhimista!
Mitähän mahtaa Pajunen puuhailla tuolla rumpujen takana kesken keikkaa? (Kuva: Riina).