Tämä levyarvostelu on julkaistu alunperin Classicrocksuomi.comissa ja on kopioitu tänne ko. nettisivuston ja levyarvostelijan luvalla.
Jake Keronen, Classicrocksuomi.com, 19.4.08:
70-Luvun Vihannekset : I
(Woimasointu)
70-Luvun Vihannekset (70LV) on muutaman vuoden vihanneskellarissa kypsynyt Helsinkiläinen ramopunkkia veivaava voimatrio, joka julkaisi ensimmäisen, nimeään kantavan pitkäsoitto cd:n tänä keväänä indiemerkki Woimasoinnun kautta. Kuten olen joskus aiemminkin todennut, jokaisessa genressä on hyviä ja huonoja (tai ainakin puuduttavan keskinkertaisia) bändejä. Omassa, ns. ramopunk -genressään 70LV edustaa ehdotonta kärkikaartia ja bändin debyyttiä voikin suositella myös kyseistä genrestä pihalla oleville, mutta muuten mukaansa tempaavan kitararockin ystäville.
Itselleni The Ramones kolahti 1980. Varsinaisen ramopunkin ensimmäinen aalto koettiin Suomessa saman vuosikymmenen lopulla Poikien ja etenkin Ne Luumäet –yhtyeen laittaessa uusiksi vanhoja The Ramones ja The Boys klassikoita suomenkielellä ja tehden myös edellä mainittujen yhtyeiden vahvasti vaikuttamaa omaa materiaalia, joka mielestäni toimi myös paremmin tehden bändeistä oikeasti uskottavia ramopunk ryhmiä. Taisipa Luumäkien Onnellinen perhe singlelistan paalupaikan jossain vaiheessa ottaa. Suomalaisen punkrockin ja uuden aallon rockin historiassa ei sinällään montaa yhtyettä taida olla, jolle The Ramones ei olisi ollut jonkinlainen suunnannäyttäjä.
Vaikka 90-luvun puoliväliin mennessä ”ramopunkin” laajempi suosio alkoi taas hiipua, genre jatkoi eloaan erinäisten yhtyeiden ja asiaan vihkiytyneiden harrastajien joukossa. No, Klamydia taisi 90-luvullakin olla kestosuosiossa, mutta kyseistä orkesteria en henkilökohtaisesti ole koskaan kovin korkealle noteerannut. Yhtyeen musiikista ja yleisfiiliksestä itselleni tulee enemmän mieleen 80-luvun Popeda, kuin The Ramones, vaikka yhtyeen jäsenistö asiasta eri mieltä voi ollakin.
2000-luvun vaihteen jälkeen genre on taas alkanut elämään uutta nousukauttaan ja Suomessa vaikuttaa tällä hetkellä useita vakavasti otettavia ramopunkbändejä. Monet 1990-luvun alun bändeistä, esim. Himanes, Iskuryhmä, ovat kasanneet rivinsä uudelleen ja aktivoituneet keikka- ja levyrintamilla.
70LV:n debyytti iskee siis otolliseen ja hyvin möyhennettyyn maaperään. Musiikillisesti biisimateriaali hyödyntää paljon vanhaa ja lainattuakin, eikä pääasiallista vaikutteiden antajaa tarvitse siis kovin kaukaa hakea. Ramokoodit ovat tunnistettavasti ja vahvasti läsnä. Silti, 70LV ykkönen ei ole mikään yksiulotteinen jäljitelmä, vaan levy tuo ramopunk -genreen myös paljon uutta ja tuoretta. Yhtye kuulostaa vahvasti itseltään ja mikä tärkeintä, biisit ovat kauttaaltaan onnistuneita ja mielenkiintoisia. 70LV:n vahvuuksia on myös tiukan napakka yhteissoitto.
Levyn materiaalista eniten mainstream –potentiaalia lienee nettisinglenäkin julkaistussa ”Mun Mielestä Makein” –biisissä. Kauttaaltaan biiseissä on mallikkaita melodisia koukkuja ja koukuissa meheviä matoja onnistuneiden sanoitusten muodossa. Joskus ramopunk –yhtyeiden sanoitukset menevät mielestäni liikaa a) ramokliseiden ja/tai b) huumoripopin puolelle. 70LV:n sanoituksissa on viittauksia The Ramonesiin ja ramokulttuuriin sekä myös huumoria, mutta pahimmat karikot kierretään kaukaa ja onnistuneesti. The Ramonesin biiseissä oli usein myös tietty surumielisyys läsnä. Mielestäni 70LV ykkösellä myös tuota ramoulottuvuutta on onnistuttu lähestymään tekijöidensä oman näköisellä otteella ja kokemuspohjalla. Antakaa Mun Sotia Rauhassa ja Nousukausi-Rock tästä hyvinä esimerkkeinä.
Omaan makuuni parhaiten istuu 70LV räväkimmillään. Sä oot rok, Joey Ramone, Tiede ei tiedä mitään ja Minä diggaan Peitsamoa ovat selkeitä ramopunk klassikoita jo syntyessään. Viimeksi mainitulla muuten laulajana vierailee Joey Luumäki, jonka pöytälaatikosta myös biisi on lähtenyt vihanneskellariin käsiteltäväksi. Oikeastaan vain En voi enää elää ilman sua biisistä en oikein otetta saa. Sen olisikin voinut korvata mainiolla Me kävelemme keskuudessanne -singlellä vuodelta 2006. ”Vuoden miesteko” –palkinnolla puolestaan voitaisiin palkita kappale Olen munaton. Siis monellako bändillä on ”munaa” tuo asia selkä suorassa ja jalat haara-asennossa todeta? No, se mistä kyseissäkin biisissä on kysymys kannattaa ottaa itse selvää. Itse asiassa biisissä ON enemmän munaa kuin nimi antaa ymmärtää.
Kokonaisuudessa 70LV ykkönen on raikasta melodista punkrockia/poppia parhaimmillaan. Jos tähän tyylisuuntaan ei vielä henkilökohtaista tarttumapintaa ole, niin esimerkiksi tästä levystä on hyvä aloittaa, sillä 70LV tarjoaa monipuolisen kattauksen parasta ramopunkkia vuosiin.
1. Sä Oot Rok
2. Mun Mielestä Makein
3. Mustaan Laguuniin (Uimaan Mentiin)
4. Joey Ramone
5. Sekaisin Seiterässä
6. En Voi Enää Elää Ilman Sua
7. Tiede Ei Tiedä Mitään
8. Kotkan Meripäivät
9. Olen Munaton
10. Minä Diggaan Peitsamoa
11. Rakkaani, Mä Rakastan Sua
12. Antakaa Mun Sotia (Rauhassa)
13. Hai Sen Sai
14. Nousukausi-rock
70-LUVUN VIHANNEKSET:
Pajunen: Laulu ja rummut
Chemo Kalaja: Kitara ja laulu
Pete Hirvonen: Basso ja laulu
Kappaleet: 9
Soitanto: 8
Omaperäisyys: 9
Tuotanto: 8
YHTEENSÄ : 8,5
Jake Keronen/CRS