www.ramopunk.com

Vihannes-etusivulle

Haastattelussa 70-luvun Vihannekset

Julkaistu 1.03.08

70-luvun Vihannekset on julkaisemassa keväällä 2008 ensimmäistä pitkäsoittoaan. Siinä aihetta Vihannesten haastattelulle. Tällä kertaa kysymyksiin vastailee koko bändi, eli Vihannes Pajunen, Vihannes Pete ja Vihannes Chemo.

Vihanneskolmikolle kiitokset haastattelusta.

-M!ka-

Pajunen, Pete ja Chemo.

Woimasointu julkaisee 70-luvun Vihannesten levyn maaliskuussa ja sehän tässä on pääaiheena, mutta aloitetaanpa vähän asian vierestä, eli bändin vaikutteista. Useampikin tuttava on pannut hymyssä suin merkille, että 70-luvun Vihannekset ilmoittaa Myspace –sivuillaan vaikutteikseen napakasti ja lyhyen ytimekkäästi ”Ramones”.  Yleensähän bändit listaavat vaikutteitaan huomattavasti laajemmin. Teillä nuo muut vaikutteet tulevat ilmeisesti sen verran kaukana perässä, ettei niitä tarvitse samassa lauseessa mainita?

Chemo: Vihannesten kanssahan homma on aika selkeä, eli jos vaikutteita mainitaan, niin tuo yksi on ihan riittävän kuvaava.

Pete: Kyllä se on juuri noin, tämän bändin kohdalla vaikutteina ei voi mainita muita, kuin Ramonesin. Siinäkin on jo yllin kyllin yhdelle bändille, Ramojen tuotantoon kun mahtuu hyvinkin paljon erilaista materiaalia. Ja loppupeleissä monen muun meihinkin ehkä vaikuttaneen bändin kohdalla lopulta päädyttäisiin takaisin alkupisteeseen. Eli Ramonesiin.

Pajunen: Mitäs sitä suotta kaikkia perässä- ja edellä hiihtäjiä listamaan. 70-luvun Vihannekset syntyi suoraan ramopunk-bändiksi. Suurin osa vanhoista suomalaisista punk-bändeistäkin syntyi nimenomaan Ramonesin vaikutuksesta. Idea oli vetää ramopunkkia suomalaisten ja ulkomaisten esikuvien hengessä. Hyvää rock-musaahan on ollut paljon myös ennen ja jälkeen Ramonesin.

No, Ramonesin lisäksi noita vaikutteita varmastikin löytyy muitakin. Mitä muita vaikutteita Vihanneksille voisi listata?

Chemo:  Suomalaisia ramopunk-bändejä on tietysti kuunneltu asiaankuuluvasti pitkin matkaa. Itselläni eniten soittoaikaa ovat saaneet Ne Luumäet ja Rehtorit. Muita musiikillisia innoittajiani ovat mm. The Ventures, Man Or Astro-Man?, The Trashmen, 60-luvun tyttöbändit, Sibelius, Kari Peitsamo, Debussy ja Schubert. Mutta nämähän eivät Vihannestouhuissa niinkään tule läpi. Paitsi Peitsamo.

Pete: Vaikutteita ei ole tullut mitenkään tietoisesti hankittua, eikä Vihannestuotannossa mitään suoraan kopioitua tai mietittyä, vaan enemmänkin on menty fiilispohjalta. Mutta kyllä kaikella kuullulla ja koetulla varmasti jonkunlainen merkitys on. Meikäläiselle on vuosien varrella kolahtanut erilaisina ajankohtina kovinkin erilaiset bändit, mutta jos nyt itselle muutaman tärkeimmän ja suurimman vaikuttajan listaisi niin ne olisi ehkäpä AC/DC, Metallica, Nirvana, Sielun Veljet, Don Huonot, Kolmas Nainen, Ne Luumäet, Sex Pistols, The Clash ja Green Day. Mun näkemys siitä mistä 70-luvun Vihannekset musiikillisesti koostuu, on että tiukkana ytimenä on tietysti Ramones, mutta siinä ympärillä on sitten monenmoista erinäköistä vaikuttajaa. Yhtäällä Chemon surf- ja klassinen osasto ja toisaalla taas mun hevimpi ja suomirokimpi tausta. Yhteisiä vaikuttajia taitaa olla Ramonesin lisäksi niin suomalaiset kuin ulkomaisetkin punkrock-bändit. Niin ja Peitsamo.

Pajunen: Asennevaikuttajina toimii kaikki vanha punkki ja suomipunkki yleensä Pellestä ja Problemsista lähtien, Hurriganes ja suorat rockbändit Chuck Berrysta alkaen. Ollaan aika perinnebändi.

Tekstipuolen vaikuttajina vois mainita Luumäkien luoman suomalaisen ramopunkin, Peitsamon ja Moogin. Tosin oon viime aikoina pyrkiny eroon turhanpäiväisestä nokkeluuden yrittämisestä. Se kääntää hommat liian usein jotenkin vitsiksi. Ei me olla mikään huumoribändi.

Sitten vielä romanttisella puolella vaikuttajat vois olla esimerkiksi Woude, Undertones, The Jam, Ebba Grön ja vaikkapa Vaavi. Sellasta naivistista intoa on haettu. Noi jätkien mainitsemat listat vaikuttaa hyviltä, mut mun osalta sieltä pitää poistaa Kolmas Nainen, Metallica ja Don Huonot. En tiedä vaikutteiden kuulumisesta levyllä, mut on samaan hengenvetoon todettava, et on vanhemmiten alkanu ymmärtää vähän mistä biisien teossa on kysymys. Nuorempanahan mä tein niin paskoja tekstejä, et vieläkin hävettää. No onneks niitä ei kovin moni oo kuullu!

Onko noita kyseisiä nuorempana tehtyjä biisejä joskus levytetty?

Pajunen: Onhan niitä ainakin yks vinyylisinkullinen, muttei siitä sen enempää.

No ei tuosta nyt ihan noin vaan selvitä. Pakkohan sinun nyt on bändin ja levyn nimi kertoa! Eikä haittaisi jos kertoisin vähän muutakin taustatietoa ko. yhtyeestä.

Pajunen: Noista nuoruusbändeistä sen verta, et nimeltään niitä on ollut The Cute Boys, Cosmokapseli, Aces On Seas, Kiirastuli, Punainen Delfiini, Herttua, Norsutorni noin muutamia mainitakseni. Eiköhän bändien nimetkin kerro jo riittävästi, että niitä ei tässä yhteydessä ole syytä kaivella sen enempää. Ja vielä: Sori.

Ok. Ehkä emme paneudu tähän asiaan tämän enempää...

Kerrotko Pajunen, mistä biisien teossa on kysymys? Mitä olet alkanut vanhemmiten ymmärtää?

Pajunen: Lähinnä oon tajunnu tekstinteosta jotakin. Jokainen sana on tärkeä ja biisin idea on pystyttävä kiteyttämään ensin edes itselleen. On valittava näkökulma ja tyylilaji tietoisesti. Tajunnanvirtamaalailulla syntyy yleensä kliseistä sitä itteensä. Ainakin mulla. Jos ei oo mitään ideaa tai sanottavaa, niin on turha lähtee ilmottamaan sitä muille. Tärkeetä on kanssa päästä irti väärästä henkilökohtaisuudesta. Omat tuotokset on pystyttävä etäännyttämään ja sitte niitä on voitava surutta kustannustoimittaa. Eli tarvittaessa karsitaan surutta vaikka sataprosenttisesti. Jos joku kohta tökkii tai hävettää, niin sille on tehtävä jotain. Enää ei päästä läpi sellasta, et tää on nyt vähän tällasta ja lässynlässyn. Seistään suorana joka sanan takana!

Pajunen Vihanneskellarissa.

Woimasointu julkaisee 70-luvun Vihannesten levyn maaliskuussa. Levylle tulevia biisien nimiä on vähän panttailtu. Joko ne voisi tässä yhteydessä kertoa?

Chemo: EI!

Pajunen: Eiksne oo jo osa muodikkaasti vuotanu nettiin. Voi olla, että loppuja ei ilmoiteta lainkaan.

Sen verran on ennakkotietoa tihkunut, että levyltä tulee löytymään Joey Ramone –niminen biisi. Se kertonee… öh… Joey Ramonesta?

Chemo: Ehkä kertoo, ehkä ei.

Pajunen: Yleisesti ottaen se ei ole lainkaan kertova biisi. Enemmän se kertoo suomalaisista ahdistuneista tunareista.

Biisin aiheena kyseinen henkilö on sen verran kiinnostava, että kertokaahan jotakin ko. biisistä?

Chemo: Biisi kertoi alunperin aivojen säilyttämisestä narikassa. Sitten huomasimme tiettyä päällekkäisyyttä aiheissa erään Kretiinien kappaleen kanssa. Kuuntelimme aikamme pohjia, ja koska tykkäsimme jäljestä, Pajunen sanoitti kipaleen uusiksi.

Pete: Sen verran voidaan varmaan kertoa, että uudessa tekstissä esiintyy Joey Ramone -niminen henkilö.

Pajunen: Sen biisin teemana on lohdutus.

Hmm. eli Joey Ramone mainitaan, mutta biisi kertoo ahdistuneista suomalaisista tunareista ja teemana on lohdutus...

Pajunen: Kyllä sitä Joey Ramonea jopa hoetaan.

Chemo: Niin hoetaan.. kyllä siitä ihan tolkku löytyy. Kaikki selviää aikanaan.

Toinen levyn biisi, joka on ollut ennakkoon tiedossa, on Minä diggaan Peitsamoa. Kyseessä on Joey Luumäen tekemä kappale ja hän vierailee levyllä myös laulamassa kyseisen biisin. Mistä idea Joey Luumäen biisin julkaisusta syntyi ja miten saitte hänet lähtemään hommaan mukaan?

Chemo: Joey Luumäki lähti mukaan kun kysyimme häntä mukaan, siinä ei ollut mitään sen ihmeempää. Sopivaa fiittiroolia miettiessä ajatus Joeyn oman kappaleen äänittämisestä tuli mieheltä itseltään. Tämähän kävi meille, ja homma toimi oikein kivasti.

Pajunen: Näin on. Homma meni oikein kivasti, muttei onneks ihan kivasti.

Mielellään kuultaisiin vielä enemmänkin Joey Luumäen ja Vihannesten yhteistyön tuloksia. Onko jatkossa odotettavissa lisää yhteistyötä Joey Luumäen kanssa?

Chemo: Nyt ei ole mitään sovittuna. Mun ylipuhuminen moiseen ei välttämättä olisi ylivoimaisen vaikeaa.

Pete: Kyllä mulle sopii.

Pajunen: Toivottavasti.

Toivottavasti äänitysstudioita aika huolellisesti Luumäkien vältellyt Joey Luumäki lukee edellisen kysymyksen ja vastaukset huolellisesti ja tekee siitä omat johtopäätöksensä… 

Joey Luumäki diggaa Peitsamoa. Diggaavatko myös Vihannekset? Peitsamo ainakin vilahteli tuolla vaikutteissa…

Chemo: Ainakin mä olen pitkäaikainen Peitsamo-fani. Pitkäsoitoista kestosuosikkeja ovat esimerkiksi The Fool ja Vedestä Nousee Kasvi. Yksittäisistä kappaleista mm. Miksi Roy Orbison Pukeutui Mustaan on biisintekijälle vapauttava kokemus: täydellinen kappale on jo tässä, sellaiseen ei tarvitse itse yltää.

Pete: Kyllä mä olen myös aina digannut.

Pajunen: Totta kai. Nerous ja hulluus kiehtoo.

Ramopunk-bändeistä Rehtorit, Häiriköt, James Puhto Ren ja Retkibanaani ovat levyttäneet Peitsamon musiikkia ja itse asiassa Vihannes Pajunen muuten laulaa tuossa Rehtorien levyttämässä Peitsamo-lainassa. Teidänkin keikkasettiin on luikerrellut yksi Peitsamon biisi. Mikä Peitsamossa nappaa?

Chemo: Ehkä se on tämä tietyntyyppinen minimalismi mikä Peitsamossa ramopunkkareita kiehtoo. Surf-instrumentaaleissa on vähän samaa asennetta. Toisaaltahan Peitsamon tuotanto on erittäin laajaa ja moni-ilmeisempää kuin äkkiseltään ajattelisi, mikä ainakin omalla kohdallani vain lisää kiinnostusta.

Pete: Kari Peitsamon, mun ja ramopunkin ideologiat on mun mielestä jotenkin kauhean lähellä toisiaan.

Pajunen: Tekstit ja minimalismi. Omaperäinen. Joey Luumäki ilmaisee asian ytimekkäästi: ”Sieltä tulee vaikka millaista.” Peitsamo tosin ilmoitti joskus, et ramopunkki on hyvää, mut siitä puuttuu joku ulottuvuus, mikä lisäis mielenkiintoa siihen. Näin saattaa olla.

Onko teillä ollut ajatuksissa viedä joku Peitsamo-cover levylle saakka?

Chemo: Ei oikeastaan. The Undertonesien Teenage Kicksiä sen sijaan mietimme levybiisiksi niinkin pitkälle, että teimme siitä jo jotain äänityksiä. Se on sellainen kipale, että sen ei oikeastaan tarvitse olla levybiisi: Jos se on keikkasetissä, jengi tuntee sen kuitenkin. Siitä on jo useita levytyksiä olemassa, ja se alkuperäinenkin on jo ainutlaatuisen hyvä.

Pajunen: Ei ole. Luultavasti mennään jatkossakin omilla biiseillä.

Pete: Omaa Ethän vertaa mua Elvikseen -biisin versiointiamme nimeltänsä Ethän vertaa mua Peitsamoon on joskus keikoillakin soitettu, mutta enpä usko, että sitä tai muutakaan Peitsamoa levylle asti koskaan tehdään. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä. Voihan sitä joskus tulla joku niin hyvä Peitsamo-cover, että äänitettäisiin levyllekin.

Tulevalta levyltä julkaistiin tammikuussa nettisinglenä Mun mielestä makein –biisi. Kommentoikaapa sitä. Jossain tiedotteessa taidettiin ”varoitella”, että se on biisi on sieltä tulevan levyn popeimmasta päästä.

Pajunen: Se on hyvä ja tarttuva biisi.

Chemo: Kappale on tositarina. Säkeistöjä lukuun ottamatta, niillä ei ole tapahtumallista todellisuuspohjaa. Ja kyllä, sieltä popimmasta päästä levyn biisejä se on, ehdottomasti.

Pete: Levyllä on pari muutakin vähän hitaampaa biisiä, mutta ne ei ehkä ole ihan samalla tavalla poppeja, kuin Mun mielestä makein. En voi elää -biisiä on soitettu joskus keikoillakin.

Oltiin vähän sillä linjalla, että viitsiikö Mun mielestä makeinta nettisinkuksi laittaa, kun ei se nyt ehkä ihan parhaiten levyn keskitietä edusta, vaan enemmänkin reunaviivoja. Edellinen julkaisu meiltä kuitenkin oli Äärimmäinen joulurauha ja päätettiin tällä tavalla lyödä ikään kuin laidat kiinni. Nettisinkun saama vastaanotto on ollut paljon positiivisempaa kun uskalsimme odottaa. Mutta onhan se todella kiva ja tarttuva biisi. Ja siinä on hyvä fiilis.

Teillä on käytettävissänne Vihanneskellarina tunnettu oma studio. Onko se oikeasti kellarissa?

Chemo: On se. Mullan alta -ep tuli siis ihan kirjaimellisesti mullan alta.

Pajunen: Kyllä se on niin kellarissa, kuin mikään voi yleensä kellarissa olla.

Pete: Käytännössähän kellarissa on tehty vain äänitykset ja muu työstö sitten Vihanneskonttorilla joka ei ole kellarissa. Etäisyyttä Vihanneskellarilla ja Vihanneskonttorilla on muuten noin 45 kilometriä. Niin ja miksaukset ja masteroinninhan teki Huttusen Olli Varkaudessa.

Miten työskentely studiossa sujui?

Chemo: Toooooooooooosi hitaasti. Meillä yksinkertaisesti oli käytettävissä liikaa huomisia: aina voi vähän kokeilla ja joo, no otetaan vielä ens viikolla uusiks, ehtiihän täs. Seuraavan äänitysproggiksen voisi tehdä ihan toisella meiningillä. Eikun, mehän tehtiin se jo! Jouluräyhää! -biisi soitettiin yhtenä iltana sisään ja Petellä oli vissiin sitten toinen ilta miksauksiin. Anyway, pitkäsoittoa tehdessä tuli koettua se, että joskus olisi ihan hyvä, että studioliksa juoksisi ja homman joutuisi oikeasti tekemään napakalla aikataululla.

Pajunen: Rennosti, helposti, mutta pirstaleisesti. Ens kerralla tiiviimpi sessio. Mua tosin jännitti ku Chemo kattoi nappia painaessaan kerran jotenki oudosti. Kautta linjan oli silleen nyrkkisääntönä, et rupista sais soitto olla. Jollain tuulella lopputulosta kuunnellessa funtsii, et kannut olis saanu olla vähän hallitummatkin, mut toisaalta taas…. Hyvä näin!

Chemo: Hehe! Mulla on aavistus siitä mitä osuutta äänitettäessä toi napinpainaminen ja katsominen on tapahtunut...

Chemo voisit kertoa vähän lisää, jotta haastattelun lukijatkin saisivat tietää mistä oli kysymys...

Chemo:  No okei. Epäilen, että kyseessä on yksi harvinaislaatuisen vaikuttava puheosuus. Kuulette sitten. Niin mojovasti ei varmaan missään äänityssessiossa ole naurettu kuin Vihanneskellarissa kun taltioimme sitä!

Alun perin lupailitte levyä jo syksylle 2007.  Mikä viivästytti julkaisua?

Chemo: Juuri tuo edellä mainittu toimintamalli. Sitten saimme mukaan mainion miksaajan, Huttusen Ollin, joka on äänittänyt mm. Iskuryhmän Ihmemiehen. Hänellä meni projektissa oma aikansa.

Pete: Mun täytyy ottaa tästä syytä aika paljon omille harteille. Mulla oli töissä ehkä kiireisin kevät ikinä ja se osaltaan söi aikaa ja energiaa Vihanneshommista. Suurin osa biiseistä oli kuitenkin joskus alkukesästä äänitettynä, mutta päätettiin siinä välissä pitää vähän taukoa ja hommaa jatkettiin sitten vasta syksymmällä. Ollilla oli omalla tahollaan muuttoa ja remonttia ja tais kerran mennä tässä matkan varrella studiokin alta, niin että kyllähän nekin osaltaan aikataulua viivytti. Toisaalta taas koko ajan oli ajatuksena, että eipä tässä kiirettä mihinkään.

Pajunen: Sen siitä saa, kun eletään ilman kellokortteja ja deadlineja. Yksikkömme teki mittavat tappiot, suurin osa toiminnoista siirrettiin Kiinaan ja toimitusjohtaja sai jo ajat sitten kenkää.

Kun tämän levyn tekoon vierähti yli vuosi, niin tuona aikana syntyi varmaan jo ihan uusiakin biisejä. Tuliko levylle mukaan jotain sellaisia viime hetkillä valmistuneita kappaleita, vai ovatko kaikki sellaisia, jotka ehtivät olla työn alla jo hyvin pitkään?

Chemo: Ellen äkkiseltään ihan väärin muista, kipaleet olivat yhtä biisiä ja yhtä uudelleensanoitusta lukuun ottamatta valmiina jo ennen levyäänitysten aloittamista. Monia oltiin soitettu jo keikoillakin.

Pete: Kyllä ainakin kahteen biisiin tuli kokonaan uudet tekstit äänitysten aikana. Ja osan tekstit saattoi vähän elää. Levyllä taitaa olla tasan kaksi biisiä, mitä ei olla ikinä soitettu keikalla. Mutta tosiaan uusia biisejä ei ole tänä aikana syntynyt. Tai ainakaan treenattu. Paitsi Äärimmäinen joulurauha, mutta sitäkään ei ole oikeastaan taidettu koskaan soittaa yhdessä. Ihan ekoissa äänityssessioissa tammikuussa 2007 äänitettiin jo rummut kaikkiin levyn biiseihin, eli kyllä ne oli jo siinä vaiheessa kaikki olemassa. Sanoitusten lisäksi jotain sovituksellisia juttuja toki mietittiin matkan varrella uusiksi.

Pajunen: Biisithän on aina olemassa, ne pitää vaan kirjottaa paperille. Kaikenlaista aihiota ja teemaa pyörii jatkuvasti päässä. Sit pitää päättää, et millon niitä puristelee ulos. Tän savotan pitkittyessä tuli jossain vaiheessa sellanen fiilis, et kirjotetaan uusiks koko levy. Eli tehdään tyystin uudet biisit. Tuottaja sai kuitenkin puhuttua meille järkeä.

Kuka tämä järkeä puhunut tuottaja on, yksi Vihanneksista vai joku ulkopuolinen?

Pajunen: Kyllä se oli lähinnä tää oma sisäinen tuottajamme.

Chemo: Ni. Äänittäessä tapahtui semmoinen ilmiö, että aina kun kuunteli pienen tauon jälkeen matskua johon luuli olevansa ihan läpikyllästynyt, hokasikin että tätähän kuuntelee sittenkin ihan mielellään.

Miksaukset ja masteroinninhan hoiti varkautelainen Huttusen Olli. Kuten tuossa tuli jo mainittuakin, hän on tehnyt samoja hommia Iskuryhmän Ihmemies-levyn ja muistaakseni myös Woimasoinnun viime jouluna julkaiseman Jouluräyhää! –levyn kanssa, jossa Vihannekset olivat mukana. Miten päädyitte Olliin? Oliko ihmemiehen soundeissa sellaista, jonka halusitte myös omalle levyllenne?

Pajunen: Mites se nyt menikään jätkät? Ei se kai Ihmemiehen saundeista johtunu. Olikohan se Iskuryhmän Pasi, joka ehdotti Ollia? Ollin hinta-laatusuhde tais olla kohdallaan.

Chemo: Jossain vaiheessa ruvettiin tuumaamaan, että joku bändin ulkopuolinenkin olisi hyvä olla projektissa mukana. DIY-meininki sopii marginaalipunkjuttuun hyvinkin luontevasti, mutta joskus on paikallaan, ettei yritä olla oma hammaslääkärinsä, asianajajansa ja aivokirurginsa.

Ihmemiehen soundit oli ok, mutta sitä kautta se tosiaan meni että Pasi suositteli Ollia. Tää kuvio, että äänitykset tehtiin Vihanneskellarissa ja raitojen siivoaminen sekä miksaukset sitten muualla, muodostui sitten luonnostaan kun Olli asuu Varkaudessa.

Pete: Ihmemiehen soundit miellytti korvaa ja Ollin taksat lompakkoa. Lisäksi kun kaikille osapuolille sopi tällainen verkkaisempi ja etäisempi työskentelytapa, niin hommahan oli sitten selvä. Ja Pasin suosituksilla oli tietenkin oma osansa.

Vihannes Chemo Vihanneskellarissa.

Mitenkäs tulevan levyn nimi? Julkaistaanko otsakkeella ”70-luvun Vihannekset”?  Ilman levyn varsinaista nimeä siis. Samaan tyyliin kuin, ensimmäisen pitkäsoittonsa on julkaissut moni muukin bändi, vaikkapa tässä haastattelussakin esillä ollut Ramones.

Pajunen: Levyn nimi on 70-luvun Vihannekset.

Suunnitteletteko levyn kannet itse? Mitä on sen suhteen odotettavissa?

Pajunen: Hovigraafikkomme Tonde on ollu mukana. Pete ja Tonde on tehny hienoa kansitaidetta. Ei halpaa.

Pete: Joo, tässä kohtaa ei ole aikaa eikä rahaa säästelty.

Kun tässä nyt enemmän tai vähemmän marginaalissa ollaan, niin levyjen myynnin ja bändin tunnettavuuden kannalta kannattaisi keikkailla mahdollisimman paljon ja ehkä jopa Kehäkolmosen ulkopuolella. Miten aktiivisesti Vihannekset aikoo toimia keikkailurintamalla?

Chemo: Levynjulkaisun yhteydessä teemme luonnollisesti jonkun verran keikkoja - nettisivujemme keikkalista kertoo missä mennään. Esimerkiksi huhtikuussa kannattaa uida Vastavirtaan ja heinäkuussa Hummeripoika-rockiin. Noin muuten soitamme kyllä keikkoja semmoisina sopivina täsmäiskuina.

Pete: Tarkoitus on keikkailla siinä määrin, kun se tuntuu järkevältä ja kivalta. Ja toki lähdetään mieluusti myös Kehäkolmosen ulkopuolelle. Meillä ei ole varsinaisesti keikkamyyjää, eli keikkoja tulee hyvin pitkälti sen mukaan, miten meitä keikoille pyydetään. Toki koitetaan saada itsekin keikkaa järjestetyksi mahdollisuuksien mukaan, mutta ei sekään aina niin helppoa tällaiselle marginaaliporukalle ole.

Pajunen: Keikkaillaan silleen, et mahdollisimman monilla on kivaa. Aina lähetään, jos homma tuntuu meille sopivalta. Pizzeriarundia ei ole tiedossa. Hoitakoon cover-bändit sen osaston. Eikä konserttisalikiertueeseen suostuta!

Pajunen: "Ilman Rehtoreita tuskin olis 70-luvun Vihanneksia"

Heitetäänpä tähän loppuun vielä kysymys vähän asian vierestä. Poko julkaisee maaliskuussa 2008 uusintana Rehtoreiden Millionääri –levyn, joka oli bändin ensimmäinen pitkäsoitto. Levyllä laulaa sellainen mies kuin Rehtori Pajunen, joka nykyään tunnetaan nimellä Vihannes Pajunen. Mitä mietteitä ko. levyn uusintajulkaisu Vihannes Pajusessa herättää?

Pajunen:  Sehän on helkutin hienoa, et tehtiin aikanaan niin merkittävä levy, et sitä painetaan lisää 13 vuoden jälkeen. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa. Muistelen lämmöllä silloisia Rehtoreita, T.T. Oksalaa ja Finnvoxia. Se oli hienoa ja hauskaa meininkiä. Mullehan se oli vähän liiankin hauskaa. Samalla vilpittömät kiitokset Hekolle. Ilman Rehtoreita tuskin olis 70-luvun Vihanneksia ja taitais olla meikäläisen rock-rintamalla yleisesti ottaen huomattavasti hiljaisempaa.

 M!ka