Unicorn

KUINKA "PUNK" TE VIELÄ OOTTE?
-AINAKIN NIIN "PUNK" ETTÄ TÄÄ
HOMMA  ON HELVETIN HAUSKAA JA
TEHÄÄN TÄTÄ TÄYSILLÄ. - EN MÄ
TIEDÄ  KUINKA "PUNK", EHKÄ ME
OLLAAN ENNEMMINKIN  "YÖK"... 

  Istuimme hassun kaverini kanssa eduskuntatalon rapuilla sauhuilemassa ja ajattelimme, että olisi ehkä parasta pitää käyntiin kammettava mankkamme laukun suojissa. Päätimme kuitenkin antaa sen toimia tunnelman vapauttajana. Mutta kun löysimme Pojat autosta Berliinin edestä huomasimme, ettei tunnelman vapautusta tarvittukaan. Pojat kun olivat juuri niin kivoja kuin osasimme levyjensä ja keikkojensa mukaan odottaa.

  Pojathan ovat remellelleet musiikin parissa reilun vuosikymmenen ajan eri kokoonpanoissa. Miika (Söderholm, kitara & laulu) ja Mikko (Holmström, kitara) väsäsivät ekat skittansa 15-kesäisinä Tekniikan maailman ohjeiden mukaan ja samoihin aikoihin Manu (Ojanen, rummut) sai ekat rumpunsa mopon korvikkeena. Laitetaan vielä Jussin (Santalahti, basso) nimi ylös niin Pojat onkin esitelty.

TENNAREISSA TÄHTIIN

  Mikko ja Miika aloittelivat 70-luvun puolella Ypö-viiden riveissä Karhulassa ja samaan aikaan Manu paukutteli nuorena vihaisena miehenä Hellhoundissa (Isien jälkiä, Tulkaa kaikki mukaan...). Pannaan nyt pari Ypö-viis-helmiäistäkin ettei Miikalle ja Mikolle tule paha mieli - Energia on A&O, Me myytiin itsemme, Mari pogoaa - noin muistin virkistykseksi vaan. Sitten oli vielä MurMurr Miikalla ja Jussilla kunnes päästään vuoteen '90 ja Poikien syntyyn.

  Poikien eka keikka oli Dinossa kesällä '90, 1500 ihmisen hallissa jossa oli n. 20 ihmistä. Silloin oli kuulemma vähän turhautuneet fiilikset, mutta onneksi jatko on ollut pirteän nousujohteista. Sana on kiertänyt ja Pojat-lp:n sadan tusinan painos alkaa olla lopuillaan. Manu kehottaakin kaikkia, joilta tämä älppy uupuu hankkimaan omansa ennen kuin siitä tulee keräilyharvinaisuus.

  Te ootte vaihtaneet levy-yhtiötä?
- Joo, mentiin Pokolle kun päästiin, ainakin siellä markkinoidaan paremmin. Tota levyä ei oikein saanu mistään, jengi kyseli mutta kaupat joutui myymään tyhjää, Mikko selittää. - Ja kun mä kyselin Epeltä mitä mieltä se on Pojista, se sano että "tää on sitä musiikkia mitä mä kaikkein mieluiten julkaisisin", Miika jatkaa.

  Toukokuussa '91 tuli ulos Pala maata hautausmaalta / Thaimaa, Herra Postimies -single, mutta koska on älpeen vuoro?
(Pala maata hautausmaalta on Jerry Cottonista, biisi syntyi Miikan ja Hekon skabasta kumpi tekee paremman biisin aiheesta. Hekon vastinetta ei vielä ole näkynyt, vaan vaikeapa tosta on paremmaksi vetääkään!)
- No syksyksi pitäis tehdä levy, muttei meillä oikeen ole biisejä, paitsi ihan muutama. Se nyt riippuu siitä saadaanko tarpeeksi niitä kokoon.
- Ja tää Pojat-lp oli niin hyvä, että vähän pelottaa saadaanko yhtä hyvää jälkeä aikaiseksi, Miika paljastaa.

  Te olette siis vielä tyytyväisiä levyyn?
- Joo, biisit on hyviä ja se on hyvä levy. Se on se dokumentti mikä me sillon oltiin. Nyt osattais soittaa ne biisit paremmin, mutta siinä on ihan oikea kokonaiskuva kuitenkin.

SOTTAPÄÄT TYKKÄÄ

  Miten teidät yleensä on otettu vastaan?
- Oikeastaan tosi hienosti, keikat on mennyt hyvin kaupaksi ja aina on saatu encoret soittaa. Yhtään katastrofikeikkaa ei ole ollut, Manu muistelee.
- Syksyllä oli enemmänkin keikkoja, mutta se on kai se yleinen tilanne, että silloin klubit pyörii aktiivisemmin, Miika jatkaa.

  Yhtään lavakeikkaa Pojilla ei ole ollut, keikat on lähinnä tehty klubeilla. Yleisönsä Pojat rinnastavat muiden "ramopop"-bändien kuten Niiden Luumäkien kuuntelijakuntaan.
- Ehkä vähän vanhempaa jengiä kuitenkin käy meitä katsomassa, Manu huomauttaa.
Mikko: - Joo, tällasta on ollut havaittavissa, vaikkei tilastollista tutkimusta olekaan tehty. Varmaan meidän vanha yleisö seuraa mukana.
Miika: Ja samoja naamoja näkyy keikoilla.
  Niin, siltä mustakin on tuntunut, että tuntee joitakin ihmisiä joiden kanssa ei ole koskaan edes puhunut, kun aina ne on samoja bändejä katsomassa.

  Kaipaisitteko te laajempaa suosiota?
Miika: Ei me ruveta sitä mitä halutaan soittaa muuttamaan joksikin toiseksi, että tulisi suosiota. - Mutta saa meitä tietysti mummotkin kuunnella, Manu jatkaa.

  Oliko suomi luonnollinen kielivalinta teille?
- Joo. Täysin luonnollinen. Se on yksi vieraannuttava tekijä jos laulaa englanniksi; tulee heti semmoinen olo, että tää bändi yrittää olla jotain muuta kun mitä se on, Miika selittää.

  Entäpä ulkomaat?
Mikko: No etelään vois lähteä viikoksi... Eikun eihän meillä ole potentiaalista yleisöäkään kuin Ruotsissa jossa on suomenkielisiä. Ne on niin pienet alakulttuuripiirit jotka vois innostua, se on ihan siitä kiinni törmääkö oikeisiin tyyppeihin. Luonterithan oli pari vuotta sitten Berliinissä ja ihan hyvin siellä oli jengiä katsomassa, samaa sottapääklaania kuin täälläkin. Kalle vaan spiikkas, että "As you know we sing in eskimos language, but that's your problem!". Että kyllähän tollanen homma olisi ihan mahdollinen, mutta kyllä me sen verran realisteja ollaan ettei me sauhuta "ulkomaille menemisestä" niinkuin nyt kaikkien bändien kohdalla tehdään.

VELJESBÄNDEJÄ JA LOKEROINTIA

  Miten tämä teidän yhteistyö Niiden Luumäkien ja Luonteri Surfien kanssa oikein alkoi?
- Miika: No Luonterithan me tunnettiin jo ennen tätä bändiä, kun ne teki ton Ypö-viis-kokoelman. Se taisi olla tuolla Dinosaurockissa kun juteltiin, ja huomattiin että meillä on kaikilla aika samat aatokset asioista. Se vaan niinkuin meni sillälailla. Ruvettiin heilumaan yhdessä, ja joku keksi että tehdään joulusingle. Ja tehtiin.

  Tunnetteko te muita kuin Luukkarit ja Luonterit veljesbändeiksenne?
- No Klamydia on ihan hauska, muttei se nyt ihan veljesbändi taida olla, Miika miettii.
Manu: Klamydiaa kuunnellaan innokkaasti keikkamatkoilla, tänäänkin kuunneltiin kerran läpi.

  Miten teitä on lokeroitu eri standardeihin?
Miika: Ramopop-bändi.
Manu: Joo, ja indiebändi!
(naurua) - Lavabändi?
Manu: Ollaan me ehdottomasti mun mielestä lavabändi.
Miika: En mä tiiä...
Manu: Tässä on kuitenkin energisyys a ja o, se homma välittyy parhaiten lavatilanteessa kun oikein hiki roiskuu ja tennari viuhuu.
Miika: Kyllähän sitä kaikki muodostaa mielessään jonkun kuvan bändeistä. Jos mä nyt ajattelen vaikka jotain öö... vaikka Havana Blackiä, niin aattelen että se on semmosta hevihtävää, hard-rock-bändi, ja toimittajat on ihmisiä kanssa!

EI ENÄÄ VAIN KORONAPÖYDÄN PUOLESTA

  Millaiset jäljet teidän punk-ajat on jättänyt?
Miika: Mulle ainakin vatsakalvoon ja maksaan...
Manu: Onhan meillä vielä sitä sanomaa jäljellä, haukutaan armeija lyttyyn RUK:ssa, asunto-ongelmaa Tampereen öissä ja -

  Verotonta korkoa?
- Niin, työnantajat siinä, mutta se ei enää ole niin selvästi kuin sillon.
Miika: Ei meillä ainakaan mitään sanomaa ollut.
Manu: Olihan teillä että nuorisotiloja pitäisi saada ja mitä muuta...
Miika: No se oli tsoukki!
Mikko: Toi oli paha!
(Yleistä naurua)
Manu: Ei sitä enää jaksaisi tosissaan soheltaa jonkun nuorisotilan puolesta.
Miika: Tai koronapöydän!
- Joo, se oli sillon, mutta tekeehän esimerkiksi Pelle Miljoona vieläkin vallankumousta. Ei siinä mitään, suotakoon se hänelle, Manu pohdiskelee.

VANKKA NÄKEMYS

  Tiedättekö te tarkkaan mitä te haluatte studiossa vai tarviikste ulkopuolista apua?
- Kyllä meillä on ihan vankka näkemys, Jani (Viitanen) oli lähinnä äänittäjänä mukana. Ei me tarvita tuottajaa.
- Se on nykyään just uusien bändien vika ettei ne tiedä mitä haluaa. Ei hyväkään tuottaja auta jos bändi on ihan metsässä koko touhusta ja siitä, mitä ne haluaa.
Mikko: Ja meillä on aika selvä kuva siitä, mikä on Pojat-biisi ja mikä ei. Kuunneltiin tossa joku aika sitten Korroosion biisiä Hei hei hei, ja funtsittiin, että tosi hieno biisi, muttei Pojat-biisi. Kyllähän me se ihan hyvin soitettiin, muttei se vaan toiminut.

  Onko teillä tarkat tehtävät? Miika laulaa ja muut pitää suunsa kiinni?
Miika: No ei, mutta pitäisi olla! (naurua) Laulaahan Jussi kokonaan RUK:n toisen säkeistön, kun Jussi haluaa laulaa.

  Laitatteko te enää suoria covereita setteihin?
- Ei niitä oikeestaan ole, paitsi nyt Kamalaa ja kylmää ja nämä, mutta nehän oli jo levyllä ja kuitenkin itse sanotettuja.
Miika: Oikeestaan niitä vois olla enemmänkin...
- Me ollaan kohta menossa studioon tekemään yks Ramo-biisi, mikä se nyt oli oota, I... I love...

  Toivottavasti muistatte sen siellä studiossa!
- Joo, se oli tää I love her so, joo, se se oli.

VALKOHÄNTÄPEURAT JA MUUT VARHAISMUISTOT

  Millainen lapsuus teillä oli?
Miika: En mä muista, kerro sä Mikko. Joka kerta kun me mennään Turkuun niin Urjalan kohdalla Mikko melkein puhkee kyyneliin kun se on syntynyt siellä. Siks mä pyrinkin nykyään menemään junalla Turkuun...
Mikko: Joo, mä synnyin Urjalassa ja muutin vasta vähän myöhemmin Karhulaan.

  Urjalassa on valkohäntäpeuroja!
Miika: Hei älä nyt viitti!
Mikko: Niin on, mä muistan pienenä kuinka ne valkohäntäpeurat siinä kartanon pihalla käpeksi...

  No mitkä bändit teillä pieninä eka kolahti?
Miika: Mä kuuntelin isoveljien levyjä, Beatlesia ja Rolling Stonesia voimakkaasti. Ne on tosi hyviä ne Beatlesin ekat sinkut.
Manu: Sama vika...

  Mitä te nykyrollareista pidätte? Esimerkiksi Flashpointista?
Miika: Kyllä se on hyvä, ja niitä nyt arvostaa pelkästään senkin takia kun ne on niin vanhoja, mutta pidän mä niiden musiikistakin.
Manu: Niin, mutta ei ne mun mielesstä varsinaisia klassikkoja ole enää tehneet jonkun 70-luvun puolivälin jälkeen.
Miika: En mä sanois, kyllä mun mielestä Start Me Up ja mitä näitä nyt on, on ihan klassikkoja.

EIJA-SINIKKA JA KATRI-HELENA

  Miten nykyään uusien yhtyeiden fiilikset eroaa siitä mitä ne oli esim. Uuden aallon aikana?
Miika: En mä tiiä, minusta se touhu on aika markkinahenkistä nykyään...
Mikko: Se on sovitettu vastaamaan yhteiskunnan rakenteita!
Miika: Enkä mä oikein usko, että esim. rapista tulisi joku rock-sukupolvea vastaava rap-sukupolvi, se homma on kuitenkin niin ohutta...
Manu: Jos ajatellaan mistä se on lähtenyt, jostain New Yorkin slummeista, missä se on ollut todellinen hätähuuto, niin eihän se sitä enää Suomessa ole. Eikä tällasta "rock-sukupolvea" Suomessa edes varsinaisesti ole.
Miika: Kyllä mä näkisin, että sellainen on vahvasti muodostumassa.
Manu: Ehkä nyt joo, mutta yleensä Suomessa rock-touhu jätetään lapsellisena kun "aikuistutaan". Jossain Lontoossa kun menee pubiin, niin ei ne viiskymppiset äijät mitään Katri-Helenaa tai Eija-Sinikkaa kuuntele (Mikko: Kun niitä ei ole siellä!), vaan kunnon rock'n'rollia!
Miika: Joo, me oltiin joku aika sitten yhellä limukeikalla, Luonterit ja Luumäet oli kanssa mukana - meidän mukana! - siellä oli sellasia pikkupoikia Luumäki-paidat päällä ihan innoissaan. Yhellä niistä oli sitten faija mukana, ja ne oli kumpikin ihan JEE! Ne oli isä ja poika!
Manu: Kyllä mä luulen, että lapsuus on aina aika samanlainen. Kaikki ne ekat kaljat juo jossain porttikongissa ja pussailee tyttöjä - tai poikia...

KEIKKAREALISMIA

  Missä teillä on ollut parhaat keikat?
Manu: No kyllä Tullikamarille on aina kivointa mennä kun pääsee yöks kotiin...
Miika: Ei kyllä mun mielestä Tullikamarilla on ollut kaikista tylsimmät keikat!
Manu: No mää sanoinkin siks että pääsee yöks kotio!
Miika: Ei sekään nyt aina niin kivaa ole...

  Onko teillä paljon riitoja?
- Eeiii... Me ollaan jo niin aikuisia kaikki...

  Ulkopuolinen havainnoitsija tosin väittää, että lieviä erimielisyyksiä on kyllä ollut havaittavissa, Pojat ei vaan muista...
Manu: Täytyyhän tässä kaveripohjaltakin olla mukana, kun joutuu koko ajan toisten naamaa tuijottelemaan ja vielä nukkuukin samassa sängyssä...
Mikko: Niin jos on sellanen hotelli, ei muuten...!
Manu: No tällä tarkennuksella sitten.

  Miltä tuntuisi joutua/päästä jonkun festarin päälavalle?
Miika: Vois olla vähän vaikeeta saada jengi mukaan...

  Tätä seuranneessa keskustelussa viittasin '89 Ruisrockin limboon eli Tanita Tikaramiin, joka todella eksyi ja hävisi hehtaarin lavalla - tästä Miika muisti Hekon (siis Luumäen) vision maailman tylsimmästä parista: Tanita Tikaram ja Chris Rea menis naimisiin, ja kun ne pitäis bailut kutsuisi Stingin kylään...

MARI JA JIMPPA

  Mielikuvitusolento Mari on pogonnut ypö 5:stä asti, ja Pojat-älpylläkin kahdessa piisissä. Känni seis ja Mari tosin ovat eri poikien tekemiä, Miika ja Jussi pistivät Marin piiseihinsä toistensa aikeista herttaisen epätietoisina...
  Toinen säilynyt teema on jimppa - sekin nyt kahessa piisissä - nimittäin MurMurrin levyllä Absolutely love songs (!) ainoa Miikan tekemä lemmenlaulu on nimeltään Jim Beam And Me...

  Naisten ikäänhän ei koskaan saisi puuttua, mutta silti Manu hyväntahtoisesti epäili, ettemme me olisi olleet 69 Stoneseita katsomassa - tuskin syntyneetkään - mutta ei tainnut arvon basistikaan kovin vanha ko. kesänä olla! Itse asiassa oli aika hauskaa haastattelua purkaessa kuunnella kuinka suomipunkin grand old manit hienotunteisesti ivaavat meitä...

  Eikse ollu siinä??

Pojat-diskografia

LP:t
     POJAT, 1990

Singlet
     POJAT / LUONTERI SURF 1990
     PALA MAATA HAUTAUSMAALTA 1991
     + yhteistyön hedelmiä Niiden ja Luontereiden kera

© Tiina, Tepis
With kind and very special arrangement to M!ka and www.ramopunk.com