|
UNICORN 1, sivut 13-14
Kysy miten hän pitää kitaraansa
- tiedät miten hän soittaa...
NO NIIN. TÄMÄ ON SIIS TÄYSIN HUVIKSI TARKOITETTU EIKÄ KENENKÄÄN TARVITSE
VETÄÄ ITSEÄÄN KÖYDEN JATKOKSI TÄN JUTUN TAKIA. TIEDÄN, ETTÄ INDIKAATTORIMME
ON STEREOTYYPITTÄVÄ, ASIATON JA KAIKKEA MUUTA KUIN TÄYDELLINEN, MUTTA
SALLIKAA NYT MINUN OLLA ASENTEELLINEN JA ILOITKAA SIITÄ, ETTÄ ITSE OLETTE
VIISAAMPIA.
1. "HALKO POIKKI JA PINOON"
Tällainen kitaristi ei progesooloile tai sievistele. (Kiinnitä huomiota
usein varsin hellyttäviin hihnan jatkoksiin!) Skitta toimii myös
lyömäsoittimena, joskus lähes pelkästään sellaisena. Kädet ulottuu
suunnilleen polviin, musiikki kallistuu helposti hc:hen.
Esimerkkityyppi on tosin basisti, Hard-Ons-Ray, mutta täyttää silti
lajityyppinsä kriteerit. Oikeestaan Hard-Onssit on 1:sen ja 2:sen välillä
riippuen piiseistä. Sitäpaitsi onhan niillä soolojakin, voi paska, taisi
tulla huono esimerkki. No, sanotaan että Hard-Onssin levy Hard-Ons!
ainakin sopii tähän.
2. "HALOT ON JO PINOSSA, OTETAAN SILLE"
Ei aivan niin gorillan näköinen kuin herra 1. Vieläkin tarvitaan
hihnanjatkoksia ja otollista ruumiinrakennetta, mutta kallistutaan
ramoiluun. Varteenotettavia haara-asentoja, piisit pariminuuttisia ja
kitaran melodisuus ei todellakaan tarkoita kitaristin henkilökohtaisia
rekiretkiä hevikliseistön aarrearkuille. Suomessakin edustava joukko!
Näistä löytyy punkkia, ramoa, hc:tä, näihin sekottunutta poppia tai
kaikkea tätä ja montaa muuta sekasin. Ei kuitenkaan kantria, tiedostavaa
iskelmää tai bluesia! Sanojen pitää kolahtaa hokemina.
3. "KULTAINEN (?) KESKITIE"
Arveluttavaa joukkoa. Siirapissa tarpomista seuraa "rock'n'roll-meininki",
ollaan reloja, ja sitten vingutetaan ja heitetään kantria. Stereotyypittäjän
painajainen! AARGH! Sitäpaitsi tällasen kitaristin omaava bändi voi
hyvin olla oikeesti ihana ja hyvä, kuten III nainen, josta Sakarin olemme
siepanneet mallinukeksi.
Lokero-orientoituneisuuteni alkaa himmetä... Taitaa olla niin, että tyypitys
istuu parhaiten vaan ääripäihin. Sanotaan nyt ympäripyöreesti ettei tule
tuoleja selkään myöhemmin: Ihmisen pituudellisessa painopisteessä kitaraansa
pitävä voi olla hyvä, huono, tylsä, kiva, taitava, aloittelija tai mikä
tahansa muu. Kevyt stereotyyppi siis!
4. "VARTEENOTETTAVA MUUSIKKO"
Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, mutten malta pidättyä pikku
referoinnista: Tällä kitaristilla on legendaariset esikuvat, joilta hän on
kopioinut sormikoukerot jättäen käyttämättä esikuvansa vibat, olemuksen ja
kaiken sen mikä oikeasti oli hienoa ko. legendassa, eikä hänellä
kuitenkaan ole tyylillisesti omaa selkärankaa koukeroittensa tueksi.
Jotkut näistä ovat osanneet kopioida esikuviensa fiiliksetkin, mutta ah!
miten aneemisina ja haukottavina. Voi musiikkinsa hyvinkin johonkin
esikuvaan pohjustaa, mutta senkin pitää olla se OMA juttu eikä
tippalinssinostalgiaa. Tekninen osaaminen on hyvä ja muuta, mutta mua
vaan nukuttaa.
TÄMÄ ON TYLSÄÄ TAUSTAMUSIIKKIA. HIHNATUOTE.
5. "MALLI KAULATUKI"
En mä tiedä. Tää on kai tsoukki tai jotain, onhan...?
________________VIIMEINKIN__SE__LOPPUI________________
©
Tiina, Tepis
With kind and very special arrangement to M!ka and www.ramopunk.com
|
