www.ramopunk.com 

Rauman Kimmo on ehkä aktiivisimmin keikoilla käyvä ramopunkki ja keikkojen lisäksi tuttu mm. Pojat -yhtyeen Rauman Kimmon Juhannus -biisistä, Ramoviisujen ja Kultaisen pesäpallomailan tuomaroinnista ja lukuisista keikkaraporteista Ramopunk.comissa. Tällä kertaa Rauman Kimmo kirjoitti keikkaraportin sijaan kuvauksen tavallisesta ramokesästään vuonna 2008.

-M!ka-

Rauman Kimmo:

Ihan tavallinen ramokesä

6.6.08 Vastavirta

Elämä on Punk - Riinan kemut

The Loose, Pojat ja Outsiders

Kesäkuusta kun se kesä alkaa, niin ekat bileet ei ollutkaan festarit, vaan ihan klubikeikka.
Alkuillasta olikin jo ehdittävä paikalle koska Riinalla oli juhlapäivä ja onnitella toki piti ennen kuin bändit aloitti soiton.

Ekana olikin Kuopiosta tullut The Loose, jotka pääsi ekaa kertaa hiukan isommalle lavalle ja ihan oikeaan rock-klubiinkin. Tais poikia hiukan jännittää, mut hyvin se keikka meni ja tuskin ainakaan jälkeenpäin harmitti Tampereella käynti.
Tokana esiintynyt Pojat esitti taattua showta ja taisipa sieltä tulla tositapahtumiin nojaava Rauman Kimmon juhannus biisikin, mut siihen palaamme myöhemmin. Viimeisenä lavalle nousi Outsiders ja veti taas pienen tauon jälkeen samanlaisen setin kuin ennenkin, eli Ramonesin It's Alive -levyn biisit. Hienosti kyllä vetää biisit ja nyt kävi miltei kaikki kynnelle kykenevätkin Pinheadin roolissa nojailemassa Gabba gabba hey -kylttiin.

Itselle ilta oli melko kireä ja omista sähläyksistä joutui muutkin kärsimään. Anteeksi vaan heille. No yö tuli ja taksia ei ajanut Lindholmin Olli, kun minäkin löysin tyynyn pääni alle.

7.6.08

Valtarock

The Tarjas

Seuraavana aamuna ei paljon ollut aikaa tuhlattavana, vaan autoon oli hypättävä ja suunnaksi Harjavalta, siellä Valtarock ja siellä lähinnä Tarjas. Harjavalta löytyi helposti, jopa yksi kylttikin, joka neuvoi kääntymään keskustan suuntaan. Siinä sitten tuli kylä tutuksi, mut lavaa ei löydy mistään. Aikansa kurvattuaan näkyi yksi keltaliivinen ja päättelin olevani lähellä. No eikun auto parkkiin ja sisälle. Ilolla ostin lauantaipäivällä ainoan mahdollisen lipun, eli perjantai-lauantai rannekkeen hintaan 20 euroa, jonka mieluusti maksaa Tarjojen näkemisestä.

Liekö perjantain keikat vaikuttaneet, mut kello 15.00 paikalla oli noin kourallinen ihmisiä. No eipä se haitannut, vaan Tarjat veti melko rouheasti ja tais ollakin eka kerta, kun näin heidät kahdella kitaralla. Uusia biisejä tuli paljon ja hienolta kuulosti ihan aikuisten oikeasti. No keikka loppui ja eikun kohti seuraavaa tapahtumaa. Itse Poikien kesäpäiviksi kutsumani tapahtuma oli jo muutamien osalta alkanut puolen päivän tuntumissa kun noin 18.00 saavuin paikalle. Kyseessähän on siis uudelleenlämmitetty koulunpäättäjäiset sillä samalla porukalla joka silloin 90 luvun alussa liikuskeli. Tapa on ollut jo ainakin 5v käytössä, koska ei noita perheellisiä varsinkaan missään muualla enää näy ja onpa tainnu jonain vuonna 30 hengen rajakin rikkoutua. Ohjelma sisältää pääasiassa virkistäytymistä.
Tarviiko edes mainita, ettei millään olis malttanu odottaa maanantaiaamua ja töihin lähtöä.
Seuraava viikonloppu oliskin ollu Provinssirock ja poltteita aiheutti muuan Skootteri. jostains yystä panttasin lippujen ostoa ja sitten ne olikin loppuunmyyty. No eipä kovin harmita ,kun ilma oli ollu sateinen ja noi yhden illan jutut on aika pirun kalliita, sikses.

19-21.6.08

Rauman Kimmon juhannus

...eli se perinteinen Nummirock

Katsottavaa on nykyään aika vähän, mut se ei olekaan jutun pointti. Tänä vuonna kun aloittivat tammikuussa myymään lippuja halvemmalla hinnalla ilman, että oli yhtään bändiä julkaistu, niin minä marssin lippuostoksille. Syy on pitkälti saman majapaikan vuosien mittaan tutuksi tulleet ihmiset ja paikalla olevat todelliset huumormiehet, joita ei juurikaan muulloin näe. Tosin Ansku kyllä ehdotteli et jos tänä vuonna pidettäis talvella joku pre juhannus tapahtuma. Tänä vuonna otin kontaktia jo etukäteen Niko-Setänä tunnettuun herrasmieheen, joka tietää paljon tarinoita liittyen mm lampaisiin ja Ilkka Sysimetsään, sekä siihen miten putoileva palasaippua toimii varsinkin siinä juhlimisen kolmantena päivänä. Tänä vuonna Niko toivoi, kun samalta suunnalta tullaan et ajettais samaa matkaa, koska epäili kesäautonsa varmatoimisuutta vaikka 96 takaikkunassa lukeekin "se varma kotimainen". Lyhyitä matkojahan eli niin sanottua siirtoajoa saa tehdä vaikka leimaus onkin unohtunut vuoden -04 jälkeen. Eipä tiennyt paluumatkalla vastaantulevia pysäytellyt virkavalta, että millainen kala ui pyydyksen ohi.

Tänä vuonna tein torstaina jo viisaan ehdotuksen. Eka bändi mikä lavalle nousee ,niin sitä mennään katsomaan et voi sanoa jotain nähneensä. Kyseessähän oli nouseva kyky nimeltä Heavy metal perse. No olen minä kauheampaakin kuullut.
Muitakin tuli varmasti nähtyä, eli korostaen sanaa ainakin Kursk, Destruction, Teräsbetoni ja Deep Purple-coverbändi. Suurin piirtein kaikki muut meni katsomaan jotain In flamesia, mut itse tein jotakin muuta ja ihmettelin Ruotsin poikien pommeja, kun jysähteli aika hiton lujaa. Ihan kivat juhlat taas oli ja tuo on aika taloudellinenkin, kun voi ottaa omat juomat ja kylmälaukussa ruokakin säilyy kivasti, kun ottaa vielä huomioon  juhannuksen about  +12c keskilämmön. Ai niin. Tein kiljua raparperista ihan pikahiivalla. Saa sit juottaa leiriin eksyville pummeille. Meni vähän viimetinkaan teko ja juhannuksena väri oli sopivan sameaa ja maku sai kyllä kehuja.. Joka tapauksessa kaikki mukana ollut meni.

Eiköhän tonne taas ens vuonna tule mentyä. Kyllähän hyvän kuuloinen hevi aina kaiken reggaen hakkaa mennen tullen. Rauman Kimmon kunto meni eräänä vuonna vähän heikoksi ja joutuipa vähän hakemaan ensiaputytöiltä tekohengitystä ja tippaa. Tämän tarinan kuuli myös erään kotimaisen laulu ja soitinyhtyeen tekstinikkari.
Seuraavat juhlat taisikin olla Ruisrock ja Suomen Turku.

5.7.08

Ruisrock ja Suomen Turku

Pelkkä lauantai riitti, koska muu ohjelma oli varsin luokatonta. Mut sitä lauantaita odotinkin kuin kuuta nousevaa koska tulisin näkemään ihan aidon Peitsamon Skootterin. Koska mennyt kesä oli erittäin tapahtumarikas ja jopa arvokaskin, niin niukalla budjetilla yritin tulla toimeen. Menomatkalla käytin kimppa-nimistä kyytiä ja jo huomattavasti kirkastunutta kiljua. Toki repussani kulki myös salakuljetettua alkoholia kustannustehokkuuden maksimoimiseksi. Kilju oli hyvin käynyttä ja kimppakyytikin taisi tarjota omia juomiaan, joten alueelle päästyäni happi oli jo huomattavasti ohuempaa. Peitsamo aloitti just, kun saavuin ja tuttujakin siinä pyörähti kun olivat nähneet minut siinä screenillä pyörivässä livekuvassa. Itse keikkahan oli tietysti hieno kokemus, mut hieman kyllä harmitti runsas ja omasta mielestäni heikot cover biisit.

Muita bändejä tuli tuollakin nähtyä heti siinä päiväunien jälkeen. Hanoi Rocks on yleensä aina ollut hieno tuolla ja jotenkin vaan sillä rantalavan hiekalla kauniissa kesäillassa on yleensä ollut hyvä fiilis katsella laatumusiikkia. Millencolinin katsoin ja siellä väki pisti tanhuten ihan reippaasti. Him lopetteli iltaa ja mun mielestä se oli aika pliisun oloinen.  Show oli ihan mitätön ja jos vertaa vaikka Hanoi Rocksiin, niin toisen laulaja juoksee tunnin ja vartin, kun taas toinen nojaa saman ajan mikkiin ja pipo silmillä mumisee jotain mikille. Liekö ne biisitkään livevetoina niin erikoisia olleet. Mää tiijä.

Kotiinpaluuta en ollutkaan etukäteen suunnitellut vaan ajattelin seikkailumielellä asian jotenkin järjestyvän. No asia kyllä järjestyi ja sen tarkemmin erittelemättä matkaan käytin mm jalkoja, alueelta bonganneen tutun autoa sekä liftausta. Repussa oli evästä ja juomaa ja fiksuna vetona radiokuulokkeet kännykkään. Mahtaakohan tätä lukea se nuorehko Stadin kaveri, joka kertoili kävelymatkalla kiinnostustaan Häiriköihin ja muihinkin ramobändeihin? Jos lukee ,niin moro vaan sullekin.

Festaribussi joka vei pois juhlijoita oli kyl sellainen inferno, et aloin jo melkein köyttä etsiä sillä noin kahden kilometrin matkalla, jonka kyydis olin. Miten ehtiikin sillä matkalla koko bussin voimalla laulaa ainakin kaikki mollibiisit tyyliin Murheellisten laulujen maa, Rafaelin enkeli, Ukkometso ja mitä kaikkea muuta. No mun osalta Ruisrock oli paketissa ja kesää oli vielä hirveesti jälellä.

10.7.08

Blondie kulttuuritalolla

Olipa edessä ilta jota kyl oli kiihkeästi odottanut ja ei pettymystä tuonut. Torstaina suunta Helsinkiin ja ennen keikkaa tapasin Sannan ja Keikan joiden kanssa oli sovittuna yhteinen paluukyyti.

Loppuunmyyty oli Kultsa ja loputtomassa t-paitajonossa alkoi havaita lämmön nousevan.
No onneks sen paidan sain vaik alkoi jo jännittää et loppuu kesken. Jos sinä myyjä luet nyt, niin haistapa pahanhajuinen kukkanen. Sen verta törkeästi sivuutit minua jonossa, vaikka kiltisti tasaraha kourassa jonotin vuoroani. 

No, ei kun odottamaan keikan alkua saliin ja hetken kuluttua valot lupaavasti himmenevätkin. Yleisö nostaa ääntään ja taisi taputtaakin kunnes ymmärsi lavalle kävelleen jonkun ruotsalaispoikien lämppäribändin. ei juurikaan puhutellut, niin poistuimme aulaan odottelemaan sitä oikeaa bändiä. Odotus palkittiin ja pian soikin jo Hanging on the telephonen hienot sävelet. Keikka oli Parallel lines albumin 30 vuotis juhlakiertuetta ja albumi kuultiinkin alusta loppuun. sen jälkeen tuli vielä satunnaisia kappaleita, tosin olin hieman pettynyt, ettei tullut ihan mielestäni biisien parhaimmistoa.
No keikka oli viihdyttävä, pitkä ja fiilis oli korkealla ja  näin Clem Burken, jota pidän kyllä ehdottomasti ihan kurkona alallaan.

No ilta siinä loppui ja oli aika lähteä nukkumaan. Keikan sänky löytyi Jyväskylästä ja mulla ja Sannalla se oli sijoitettu Kuopioon. siinäpä sit ajelin ja tuli hiukan turistua Keikankin kanssa. Mukava mies. Jyväskylään päästiin ja pieni välipala paikallisella huoltiksella, joka kyl vaikutti lievästi avohoitolalta to-pe yönä. Kuopiokin löytyi ja nukkumaan. Perjantai tais mennä latautuessa ja lauantai aamuna auto kääntyikin etelään päin. Suuntana oli ramopiireissä varsin tunnettu "kylä" eli Haukivuori ja Hummeripoikarock.

11.7.08

Haukivuori ja Hummeripoikarock

Jotenkin koko illan oli sellainen outo fiilis jossa mietti Haukivuoren nuorten kollien istuneen jossain pihoilla ja terasseilla tai tulleen junalla jostain isolta kirkolta. No majoitus oli Haukivuoren kirkolla vanhassa kansakoulussa ja se oli hiukkasen erilainen kokemuskuin joku Omppu hotelli tms. Omistajalla oli puhelahjoja ja aamupalan ajankohdasta kun kysyin, niin vastaus oli et koskas haluaisitte?  Ilma oli kaunis ja pohjien ottokin oli mielessä, niin päätimme kävellä Hummeripoikaan, jonne oli jokunen kilometri. Tosin vähän ennen määränpäätä epämääräisen oloiset tyypit poimivat pakettiautonsa kyytiin ja esittelivät itsensä Sakuksi ja Pertuksi. Heihin törmäsin vielä myöhemminkin.

Ny tei ihan tarkkaan muista nimiä, mut joku rokkibändi Mikkelistä tais aloittaa ja sen jälkeen esiintyi Metuja. Laulajan ääni oli tosiaan aika karhea niin kuin olin ymmärtänytkin. Kokoonpano oli kai varsin tuore, että ei tainnut ihan parhaiten mennä heidän veto. Jossain välissä käytiin vielä nauttimassa omia eväitä vieressä olleen aseman laiturilla ja korostettakoon ettei ne eväät ollut pakattu voipaperiin ja juoma ei ollu termoksessa.

Ilma oli hieno ja niin oli tulevat bänditkin. Tuttujakin oli saapunut mukavasti paikalle.
Seuraavana lauteille astui bändi, jonka setti alkoi biisillä Tyttöni on puutarhuri. On se Pasi Peltokangas vaan mukava showmies. Tuli pidettyä myös korvaa auki siinä kohdassa, kun Jeke teki haastattelua Pasista ja olipa siinäkin viihdyttävä tuokio.

Viimeisenä olikin sitten paikallisen suuruuden vuoro kotiareenallaan. Himanes ja fiilis oli jo varsin tapissa. Ravintolasta kun sai tuotua juomia uloskin, niin sekään ei juurikaan haitannut, vaikka lavanreunalle laskemani juoma osui notkeasäärisen basistin liikeradalle ja kumoutui ihan muualle kuin kurkkuuni. Vaikka olimme Haukivuorella ja ja juurikin Hummeripojassa, niin silti jostain syystä jäi pyytämättä tuoleilta illan viimeistä tanssia.

Himanes show loppui ja jotenkin siinä tuli pummittua autoilevilta muusikoilta kyytiä majapaikkaan roudausavusta. Siinä sit kävikin niin, et tie vei niinkin legendaariseen paikkaan kuin Himanesin ensimmäiseen ja varmaankin viimeiseen treenikämppään. Historian havina oli voimakas kun kuuli tarinoita menneisyydestä ja näki mm pöydän jonka äärellä juodaan kahvia ja kirjoitetaan kappaleita vai pitäiskö sanoa et kappaleen..

No perheelliset halusivat jo kotiinsa ja mullakin oli seuraavana päivänä kilometrejä edessä. Suuret kiitokset vielä Akille kyydittelystä.

Aamupala oli siihen aikaan, kun oli sovittu ja tarinaa tuli jälleen alueen historiasta ja muista. Kyyvedessä olis kai pitäny käydä, mut olis tainnu olla liian kylmää mun makuun, joka alkaa tosta +20 ylöspäin. Siinä kotiinpäin ajaessa ajattelin et tais olla kesän mukavin viikonloppu ihan jo noiden legendoidenkin perusteella.

Seuraavana viikonloppuna oliskin ollut Puustock, mut kun sitä seuraavaksi viikonlopuksi oli jo kaavailtu matka Kuopiorockiin, nii najattelin ettei nyt sentään 3 viikonloppua peräkkäin viiti savoon ajella ja kuitenkin olin jo käynyt seitsemässä Puustockissa ja rehellisesti sanoen alkoivat jo pitkälti tapahtumat toistaa edellisiä.

25-26.7.08

Kuopiorock

Nonnii ja ajat sitten oli mietitty matka Kuopiorockiin, kun ainahan olen ollu KKK ystävä elikkäs kolme kovaa, Karanteeni, Klamydia ja Kakkahätä-77. Mitäköhän jo kotoa mukaan tarttui. No jo alkukesästä ylijäänyttä vesi, turbohiiva ja sokeri seosta. No eikun Savoon.

Koska Esiintyjät taisi olla alkuillasta ja ilma oli kaunis niin otimme Sannan kanssa kevyttä evästä kassiin, jota sit on hyvä nauttia laajan festarialueen jossain nurmella tms. Tarkentaen, että ne muutama lonkero ei tainnu olla kevyttä mallia ja koska olen raavas mies, niin kiljuni oli stydiä staffia luonnollisesti pakattuna mehukattiin. Eikun pyörän selkään ja minä poljen ja ohjaan sekä maistelen taikajuomaa siinä ohella ottaen vastaan koordinaatteja oikeasta suunnasta. Siinä sokeasti luotin paikallisen neuvoihin portin suunnasta ja pian olikin pienet puomit järjestysmiehineen, jotka luonnollisesti kuuluvat jonkin sortin infopisteeksi. Jalkauduimme ja jatkoimme eteenpäin tarkoituksena nauttia juomat pääportin luona. Ei tullut pääporttia vaan festarialue. Vallitsi suuri hämmennys.
No pyörä parkkiin ja rantaan nauttimaan eväitä.

Eväät maistu hyvältä ja juoma muuten vaan. Nauratti aika paljon ihan jo pelkkä sattumus. Jossain vaiheessa otimme yhteyden tunnettuun internet-hahmoon, josko kiinnostaisi lipun raosta ojennetut ennakkoliput. No hän oli Häiriköt-levymainosten tuottamilla tuloilla lähtenyt jonnekin matkalle ja lisättäköön vielä että hänen korkea moraali ei salli moisia vippaskonsteja.

Aika kului ja eväät myös eli aika lähteä lavan edustoille. Yllärinä tuli seurattua hetken Viikatettakin. Keikat oli ihan ok, vaikkakin teltan artistit tais hiukan kärsiä yleisökatoa lievästä sivuun sijoittumisesta. Nauratti pirusti taas, kun kallistelin mehukattia järjestysmiesten nenän alla.

26.7.08

Micragirls

Iltakin ehti paikalle ja Henryn pubissa soitti samana iltana Micragirls jonne ooli tarkoitus mennä. Portilla vielä kaupattiin paikallisille teineille lippumme noin 3 euroa kappale, jotta pääsivät näkemään jotain vielä esiintyviä bändejä. Liekö Henryllä ollut kovin pimeää, kun Micra-keikasta ei jäänyt filmille paljoakaan. No kiiruusti kotiin, kun seuraava tapahtuma olikin jo tiistaina.

29.7.09

Down By the Laituri ja Wasp

Kaverin kanssa tuli juttua et hänen eka levy oli Wasp. Siinä ohimennen mainitsin et Wasp tulee Down By the Laituriin . Ville siinä et mennään katsomaan. Okei, mennään vaan. Mä hain liput ja eikun menoksi.

Keikka oli ilmoitettu alkavan 20.00 ja portilla vielä vahvisti ajan. Kesä oli kuuma kuin Tarjasin biisissä ja keikka auringonpaisteisessa teltassa. No hiukan ennen 20 sisään etsimään hyvä paikka. Piakka löyty ja eikun odottelua. Moni muukin odotti ja teltan lämpö nousee. Siinä noin 20.40 bändi saapuu lavalle ja volyymia riittää. Mikä tärkeää, niin Blackien ääni oli kunnossa ja hittejäkin tuli. Siinä kymmenen pintaan loppu soitto ja melkein oli valmis hyppäämään jo Aurajokeen jäähylle. No onneks iltakin sit viilensi. Ei ollut ihan turha reissu tämäkään.

Sit taisikin olla pientä taukoa johon liittyi auton alla makailua ja marjojen poimintaa. Ainakin luulen niin.

16.8. lähdin paikalliselle turistimatkalle, kohteena Kylmäpihlajan majakka ja entinen varuskunta Kuuskajaskarin linnakesaari.
Vesibussi vie mukavasti molempiin ja Kylmäpihlajas vois yöpyäkin, mut tyydyin vaan katselemaan maisemia turistin tavoin ja nauttimaan saaristolaisnoutopöydän antimia, joka yllättäen sisälsi runsaasti vieroksumaani kalaa. Koska oli kansainvälinen majakkaviikonloppu, niin paikka oli aika täynnä joten valitsin pöytäseuraksi saksalaispariskunnan, joiden kanssa kävimme henkeviä hoono enklanti -keskusteluja. No pian tulikin vesibussin toinen kierros jolla jatkoin matkaani Kuuskajaskariin, jonka elokuvateatterissa paikallinen elokuvakerho avaa jokavuotiset elokuvajuhlansa yhdellä näytöksellä. Tänä vuonna oli Tummien perhosten koti ohjelmassa. Penkit oli isotilaallisen mukavat ja elokuvakin oli vähän kuusilankun sorttinen. Illal sitten bussi taas nouti mantereelle. Ei ollu yhtään ramopunkkia tällä reissulla mut eipä ollu matkakaan pitkä.

23.8.08

Sex Pistols Helsingin jäähallissa

tämä on sitä punkkia, jota tuskin kukaan voi kiistää.
Hyvissä ajoin autoilin paikalle ja matkalta poimimani perus-stadilainen neuvoi hyvän paikan läheltä, jossa yleensä on tilaa ja niin oli nytkin. Tuttujakin oli paikalla ja siinä se aika vierähti et meni lämppärit sivu suun, tosin paikalle etsiessäni kuulin muutaman biisin Unabomberia ja luulen ettei kukaan halua niitä muistella.

Pistols saapui ja soitti runsaasti biisejä, kuulosti hyvältä ja väsymystä ei mun silmät havainnu. Välispiikeissäkin taisi vielä löytyä terävyyttä, joskin yleisöhän vastaa kaikkeen ööööö,bvaik kysyttäis mitä. Lippu oli aika kallis, mut kyl sillä mielestäni sai vastinetta ihan riittävästi.

Keikka loppu ja kaikki lähti jonnekin. Minä autolle tarkoituksena suunnata kotiin. Kas mitäs viestiä on tuulilasissa. Pysäköintivirhemaksu! Kas, kun ei tullut mieleen mulle, eikä perus-stadilaiselle, et pysäköinti maksaa lauantai-iltana kello 20 asti.
Että tervetuloa Raumalle pysäköimään ihan ilmaiseksi, köyhät!

29.8.08

Tarjas ja Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit Porissa

Olikin kiperä ilta. Samana iltana bändejä Jyväskylässä ja Porissa. Valitsin lähempänä olevan Porin. Tarjas onkin ollut melko monta kertaa kyseissä ravintola Montussa, joten paikka oli tuttu ja yleensä onkin ollu hyvä meno. Paikalle olikin saapunut Tampereelta asti kannatusryhmä, joka sittemmin vielä koukkas meikäläisen kautta, et suuret kiitokset siitä.

Mitäs Porissa kummia keikalla, niin rokki raikas molemmilla niin kuin ennenkin ja olipas muuten Tarjasin levyjulkkarit. Se on hieno levy ja kuulostaa kans. Nyt kun muistia kaivaa, niin paljastui huono muistamattomuus. Mehän olimme työpaikan kanssa virkistymässä Porissa, johon sisältyi jokimatka vesibussilla. Boring. Sama kun ajais paatilla muutaman tunnin kaislikossa ja kun alkaa näkyä nähtävyyksiä tyyliin Mäntyluodon telakka, tuulivoimalat ja Eikan mökki, niin sit käännytään ympäri. Korostaen vielä et paatista löytyi karaokevehkeet, mut onneks ne ei ulottaneet saastettaan pitkälle.

Elokuu siis tuli loppuun et varmaankin voi sanoa kesän loppuneen. Hienoja tapahtumia oli pääasiassa ja muistikuviakin näemmä jäi. Ens kesästä ei taida tulla ihan yhtä aktiivista ennakkotietojen pohjalta, mut sitten sen näkee, kun tulee viimeiset tiedot esiintyjistä.

Rauman Kimmo