|
Rauman Kimmo on ehkä aktiivisimmin keikoilla käyvä ramopunkki ja keikkojen lisäksi tuttu mm. Pojat -yhtyeen Rauman Kimmon Juhannus -biisistä, Ramoviisujen ja Kultaisen pesäpallomailan tuomaroinnista ja lukuisista keikkaraporteista Ramopunk.comissa. Tällä kertaa Rauman Kimmo kirjoitti keikkaraportin sijaan kuvauksen tavallisesta ramokesästään vuonna 2008. -M!ka- |
Rauman Kimmo: Ihan tavallinen ramokesä6.6.08 Vastavirta Elämä on Punk - Riinan kemutThe Loose, Pojat ja OutsidersKesäkuusta
kun se kesä alkaa, niin ekat bileet ei ollutkaan festarit, vaan ihan
klubikeikka.
Ekana
olikin Kuopiosta tullut The Loose, jotka pääsi ekaa kertaa
hiukan isommalle lavalle ja ihan oikeaan rock-klubiinkin. Tais poikia
hiukan jännittää, mut hyvin se keikka meni ja tuskin ainakaan jälkeenpäin
harmitti Tampereella käynti. Itselle ilta oli melko kireä ja omista sähläyksistä joutui muutkin kärsimään. Anteeksi vaan heille. No yö tuli ja taksia ei ajanut Lindholmin Olli, kun minäkin löysin tyynyn pääni alle. 7.6.08 ValtarockThe TarjasSeuraavana aamuna ei paljon ollut aikaa tuhlattavana, vaan autoon oli hypättävä ja suunnaksi Harjavalta, siellä Valtarock ja siellä lähinnä Tarjas. Harjavalta löytyi helposti, jopa yksi kylttikin, joka neuvoi kääntymään keskustan suuntaan. Siinä sitten tuli kylä tutuksi, mut lavaa ei löydy mistään. Aikansa kurvattuaan näkyi yksi keltaliivinen ja päättelin olevani lähellä. No eikun auto parkkiin ja sisälle. Ilolla ostin lauantaipäivällä ainoan mahdollisen lipun, eli perjantai-lauantai rannekkeen hintaan 20 euroa, jonka mieluusti maksaa Tarjojen näkemisestä. Liekö
perjantain keikat vaikuttaneet, mut kello 15.00 paikalla oli noin
kourallinen ihmisiä. No eipä se haitannut, vaan Tarjat veti melko
rouheasti ja tais ollakin eka kerta, kun näin heidät kahdella
kitaralla. Uusia biisejä tuli paljon ja hienolta kuulosti ihan
aikuisten oikeasti. No keikka loppui ja eikun kohti seuraavaa
tapahtumaa. Itse Poikien kesäpäiviksi kutsumani tapahtuma oli jo
muutamien osalta alkanut puolen päivän tuntumissa kun noin 18.00
saavuin paikalle. Kyseessähän on siis uudelleenlämmitetty koulunpäättäjäiset
sillä samalla porukalla joka silloin 90 luvun alussa liikuskeli. Tapa
on ollut jo ainakin 5v käytössä, koska ei noita perheellisiä
varsinkaan missään muualla enää näy ja onpa tainnu jonain vuonna 30
hengen rajakin rikkoutua. Ohjelma sisältää pääasiassa virkistäytymistä. 19-21.6.08 Rauman Kimmon juhannus...eli se perinteinen NummirockKatsottavaa on nykyään aika vähän, mut se ei olekaan jutun pointti. Tänä vuonna kun aloittivat tammikuussa myymään lippuja halvemmalla hinnalla ilman, että oli yhtään bändiä julkaistu, niin minä marssin lippuostoksille. Syy on pitkälti saman majapaikan vuosien mittaan tutuksi tulleet ihmiset ja paikalla olevat todelliset huumormiehet, joita ei juurikaan muulloin näe. Tosin Ansku kyllä ehdotteli et jos tänä vuonna pidettäis talvella joku pre juhannus tapahtuma. Tänä vuonna otin kontaktia jo etukäteen Niko-Setänä tunnettuun herrasmieheen, joka tietää paljon tarinoita liittyen mm lampaisiin ja Ilkka Sysimetsään, sekä siihen miten putoileva palasaippua toimii varsinkin siinä juhlimisen kolmantena päivänä. Tänä vuonna Niko toivoi, kun samalta suunnalta tullaan et ajettais samaa matkaa, koska epäili kesäautonsa varmatoimisuutta vaikka 96 takaikkunassa lukeekin "se varma kotimainen". Lyhyitä matkojahan eli niin sanottua siirtoajoa saa tehdä vaikka leimaus onkin unohtunut vuoden -04 jälkeen. Eipä tiennyt paluumatkalla vastaantulevia pysäytellyt virkavalta, että millainen kala ui pyydyksen ohi. Tänä
vuonna tein torstaina jo viisaan ehdotuksen. Eka bändi mikä lavalle
nousee ,niin sitä mennään katsomaan et voi sanoa jotain nähneensä.
Kyseessähän oli nouseva kyky nimeltä Heavy metal perse. No
olen minä kauheampaakin kuullut. Eiköhän
tonne taas ens vuonna tule mentyä. Kyllähän hyvän kuuloinen hevi
aina kaiken reggaen hakkaa mennen tullen. Rauman Kimmon kunto meni eräänä
vuonna vähän heikoksi ja joutuipa vähän hakemaan ensiaputytöiltä
tekohengitystä ja tippaa. Tämän tarinan kuuli myös erään
kotimaisen laulu ja soitinyhtyeen tekstinikkari. 5.7.08Ruisrock ja Suomen TurkuPelkkä lauantai riitti, koska muu ohjelma oli varsin luokatonta. Mut sitä lauantaita odotinkin kuin kuuta nousevaa koska tulisin näkemään ihan aidon Peitsamon Skootterin. Koska mennyt kesä oli erittäin tapahtumarikas ja jopa arvokaskin, niin niukalla budjetilla yritin tulla toimeen. Menomatkalla käytin kimppa-nimistä kyytiä ja jo huomattavasti kirkastunutta kiljua. Toki repussani kulki myös salakuljetettua alkoholia kustannustehokkuuden maksimoimiseksi. Kilju oli hyvin käynyttä ja kimppakyytikin taisi tarjota omia juomiaan, joten alueelle päästyäni happi oli jo huomattavasti ohuempaa. Peitsamo aloitti just, kun saavuin ja tuttujakin siinä pyörähti kun olivat nähneet minut siinä screenillä pyörivässä livekuvassa. Itse keikkahan oli tietysti hieno kokemus, mut hieman kyllä harmitti runsas ja omasta mielestäni heikot cover biisit. Muita bändejä tuli tuollakin nähtyä heti siinä päiväunien jälkeen. Hanoi Rocks on yleensä aina ollut hieno tuolla ja jotenkin vaan sillä rantalavan hiekalla kauniissa kesäillassa on yleensä ollut hyvä fiilis katsella laatumusiikkia. Millencolinin katsoin ja siellä väki pisti tanhuten ihan reippaasti. Him lopetteli iltaa ja mun mielestä se oli aika pliisun oloinen. Show oli ihan mitätön ja jos vertaa vaikka Hanoi Rocksiin, niin toisen laulaja juoksee tunnin ja vartin, kun taas toinen nojaa saman ajan mikkiin ja pipo silmillä mumisee jotain mikille. Liekö ne biisitkään livevetoina niin erikoisia olleet. Mää tiijä. Kotiinpaluuta en ollutkaan etukäteen suunnitellut vaan ajattelin seikkailumielellä asian jotenkin järjestyvän. No asia kyllä järjestyi ja sen tarkemmin erittelemättä matkaan käytin mm jalkoja, alueelta bonganneen tutun autoa sekä liftausta. Repussa oli evästä ja juomaa ja fiksuna vetona radiokuulokkeet kännykkään. Mahtaakohan tätä lukea se nuorehko Stadin kaveri, joka kertoili kävelymatkalla kiinnostustaan Häiriköihin ja muihinkin ramobändeihin? Jos lukee ,niin moro vaan sullekin. Festaribussi joka vei pois juhlijoita oli kyl sellainen inferno, et aloin jo melkein köyttä etsiä sillä noin kahden kilometrin matkalla, jonka kyydis olin. Miten ehtiikin sillä matkalla koko bussin voimalla laulaa ainakin kaikki mollibiisit tyyliin Murheellisten laulujen maa, Rafaelin enkeli, Ukkometso ja mitä kaikkea muuta. No mun osalta Ruisrock oli paketissa ja kesää oli vielä hirveesti jälellä. 10.7.08 Blondie kulttuuritalollaOlipa edessä ilta jota kyl oli kiihkeästi odottanut ja ei pettymystä tuonut. Torstaina suunta Helsinkiin ja ennen keikkaa tapasin Sannan ja Keikan joiden kanssa oli sovittuna yhteinen paluukyyti. Loppuunmyyty
oli Kultsa ja loputtomassa t-paitajonossa alkoi havaita lämmön
nousevan. No,
ei kun odottamaan keikan alkua saliin ja hetken kuluttua valot
lupaavasti himmenevätkin. Yleisö nostaa ääntään ja taisi
taputtaakin kunnes ymmärsi lavalle kävelleen jonkun ruotsalaispoikien
lämppäribändin. ei juurikaan puhutellut, niin poistuimme aulaan
odottelemaan sitä oikeaa bändiä. Odotus palkittiin ja pian soikin jo Hanging
on the telephonen hienot sävelet. Keikka oli Parallel lines
albumin 30 vuotis juhlakiertuetta ja albumi kuultiinkin alusta loppuun.
sen jälkeen tuli vielä satunnaisia kappaleita, tosin olin hieman
pettynyt, ettei tullut ihan mielestäni biisien parhaimmistoa. No ilta siinä loppui ja oli aika lähteä nukkumaan. Keikan sänky löytyi Jyväskylästä ja mulla ja Sannalla se oli sijoitettu Kuopioon. siinäpä sit ajelin ja tuli hiukan turistua Keikankin kanssa. Mukava mies. Jyväskylään päästiin ja pieni välipala paikallisella huoltiksella, joka kyl vaikutti lievästi avohoitolalta to-pe yönä. Kuopiokin löytyi ja nukkumaan. Perjantai tais mennä latautuessa ja lauantai aamuna auto kääntyikin etelään päin. Suuntana oli ramopiireissä varsin tunnettu "kylä" eli Haukivuori ja Hummeripoikarock. 11.7.08 Haukivuori ja HummeripoikarockJotenkin koko illan oli sellainen outo fiilis jossa mietti Haukivuoren nuorten kollien istuneen jossain pihoilla ja terasseilla tai tulleen junalla jostain isolta kirkolta. No majoitus oli Haukivuoren kirkolla vanhassa kansakoulussa ja se oli hiukkasen erilainen kokemuskuin joku Omppu hotelli tms. Omistajalla oli puhelahjoja ja aamupalan ajankohdasta kun kysyin, niin vastaus oli et koskas haluaisitte? Ilma oli kaunis ja pohjien ottokin oli mielessä, niin päätimme kävellä Hummeripoikaan, jonne oli jokunen kilometri. Tosin vähän ennen määränpäätä epämääräisen oloiset tyypit poimivat pakettiautonsa kyytiin ja esittelivät itsensä Sakuksi ja Pertuksi. Heihin törmäsin vielä myöhemminkin. Ny tei ihan tarkkaan muista nimiä, mut joku rokkibändi Mikkelistä tais aloittaa ja sen jälkeen esiintyi Metuja. Laulajan ääni oli tosiaan aika karhea niin kuin olin ymmärtänytkin. Kokoonpano oli kai varsin tuore, että ei tainnut ihan parhaiten mennä heidän veto. Jossain välissä käytiin vielä nauttimassa omia eväitä vieressä olleen aseman laiturilla ja korostettakoon ettei ne eväät ollut pakattu voipaperiin ja juoma ei ollu termoksessa. Ilma
oli hieno ja niin oli tulevat bänditkin. Tuttujakin oli saapunut
mukavasti paikalle. Viimeisenä olikin sitten paikallisen suuruuden vuoro kotiareenallaan. Himanes ja fiilis oli jo varsin tapissa. Ravintolasta kun sai tuotua juomia uloskin, niin sekään ei juurikaan haitannut, vaikka lavanreunalle laskemani juoma osui notkeasäärisen basistin liikeradalle ja kumoutui ihan muualle kuin kurkkuuni. Vaikka olimme Haukivuorella ja ja juurikin Hummeripojassa, niin silti jostain syystä jäi pyytämättä tuoleilta illan viimeistä tanssia. Himanes show loppui ja jotenkin siinä tuli pummittua autoilevilta muusikoilta kyytiä majapaikkaan roudausavusta. Siinä sit kävikin niin, et tie vei niinkin legendaariseen paikkaan kuin Himanesin ensimmäiseen ja varmaankin viimeiseen treenikämppään. Historian havina oli voimakas kun kuuli tarinoita menneisyydestä ja näki mm pöydän jonka äärellä juodaan kahvia ja kirjoitetaan kappaleita vai pitäiskö sanoa et kappaleen.. No perheelliset halusivat jo kotiinsa ja mullakin oli seuraavana päivänä kilometrejä edessä. Suuret kiitokset vielä Akille kyydittelystä. Aamupala oli siihen aikaan, kun oli sovittu ja tarinaa tuli jälleen alueen historiasta ja muista. Kyyvedessä olis kai pitäny käydä, mut olis tainnu olla liian kylmää mun makuun, joka alkaa tosta +20 ylöspäin. Siinä kotiinpäin ajaessa ajattelin et tais olla kesän mukavin viikonloppu ihan jo noiden legendoidenkin perusteella. Seuraavana viikonloppuna oliskin ollut Puustock, mut kun sitä seuraavaksi viikonlopuksi oli jo kaavailtu matka Kuopiorockiin, nii najattelin ettei nyt sentään 3 viikonloppua peräkkäin viiti savoon ajella ja kuitenkin olin jo käynyt seitsemässä Puustockissa ja rehellisesti sanoen alkoivat jo pitkälti tapahtumat toistaa edellisiä. 25-26.7.08 KuopiorockNonnii ja ajat sitten oli mietitty matka Kuopiorockiin, kun ainahan olen ollu KKK ystävä elikkäs kolme kovaa, Karanteeni, Klamydia ja Kakkahätä-77. Mitäköhän jo kotoa mukaan tarttui. No jo alkukesästä ylijäänyttä vesi, turbohiiva ja sokeri seosta. No eikun Savoon. Koska
Esiintyjät taisi olla alkuillasta ja ilma oli kaunis niin otimme Sannan
kanssa kevyttä evästä kassiin, jota sit on hyvä nauttia laajan
festarialueen jossain nurmella tms. Tarkentaen, että ne muutama lonkero
ei tainnu olla kevyttä mallia ja koska olen raavas mies, niin kiljuni
oli stydiä staffia luonnollisesti pakattuna mehukattiin. Eikun pyörän
selkään ja minä poljen ja ohjaan sekä maistelen taikajuomaa siinä
ohella ottaen vastaan koordinaatteja oikeasta suunnasta. Siinä sokeasti
luotin paikallisen neuvoihin portin suunnasta ja pian olikin pienet
puomit järjestysmiehineen, jotka luonnollisesti kuuluvat jonkin sortin
infopisteeksi. Jalkauduimme ja jatkoimme eteenpäin tarkoituksena
nauttia juomat pääportin luona. Ei tullut pääporttia vaan
festarialue. Vallitsi suuri hämmennys. Eväät maistu hyvältä ja juoma muuten vaan. Nauratti aika paljon ihan jo pelkkä sattumus. Jossain vaiheessa otimme yhteyden tunnettuun internet-hahmoon, josko kiinnostaisi lipun raosta ojennetut ennakkoliput. No hän oli Häiriköt-levymainosten tuottamilla tuloilla lähtenyt jonnekin matkalle ja lisättäköön vielä että hänen korkea moraali ei salli moisia vippaskonsteja. Aika kului ja eväät myös eli aika lähteä lavan edustoille. Yllärinä tuli seurattua hetken Viikatettakin. Keikat oli ihan ok, vaikkakin teltan artistit tais hiukan kärsiä yleisökatoa lievästä sivuun sijoittumisesta. Nauratti pirusti taas, kun kallistelin mehukattia järjestysmiesten nenän alla. 26.7.08 MicragirlsIltakin ehti paikalle ja Henryn pubissa soitti samana iltana Micragirls jonne ooli tarkoitus mennä. Portilla vielä kaupattiin paikallisille teineille lippumme noin 3 euroa kappale, jotta pääsivät näkemään jotain vielä esiintyviä bändejä. Liekö Henryllä ollut kovin pimeää, kun Micra-keikasta ei jäänyt filmille paljoakaan. No kiiruusti kotiin, kun seuraava tapahtuma olikin jo tiistaina. 29.7.09 Down By the Laituri ja WaspKaverin kanssa tuli juttua et hänen eka levy oli Wasp. Siinä ohimennen mainitsin et Wasp tulee Down By the Laituriin . Ville siinä et mennään katsomaan. Okei, mennään vaan. Mä hain liput ja eikun menoksi. Keikka oli ilmoitettu alkavan 20.00 ja portilla vielä vahvisti ajan. Kesä oli kuuma kuin Tarjasin biisissä ja keikka auringonpaisteisessa teltassa. No hiukan ennen 20 sisään etsimään hyvä paikka. Piakka löyty ja eikun odottelua. Moni muukin odotti ja teltan lämpö nousee. Siinä noin 20.40 bändi saapuu lavalle ja volyymia riittää. Mikä tärkeää, niin Blackien ääni oli kunnossa ja hittejäkin tuli. Siinä kymmenen pintaan loppu soitto ja melkein oli valmis hyppäämään jo Aurajokeen jäähylle. No onneks iltakin sit viilensi. Ei ollut ihan turha reissu tämäkään. Sit taisikin olla pientä taukoa johon liittyi auton alla makailua ja marjojen poimintaa. Ainakin luulen niin. 16.8.
lähdin paikalliselle turistimatkalle, kohteena Kylmäpihlajan majakka
ja entinen varuskunta Kuuskajaskarin linnakesaari. 23.8.08 Sex Pistols Helsingin jäähallissatämä
on sitä punkkia, jota tuskin kukaan voi kiistää. Pistols saapui ja soitti runsaasti biisejä, kuulosti hyvältä ja väsymystä ei mun silmät havainnu. Välispiikeissäkin taisi vielä löytyä terävyyttä, joskin yleisöhän vastaa kaikkeen ööööö,bvaik kysyttäis mitä. Lippu oli aika kallis, mut kyl sillä mielestäni sai vastinetta ihan riittävästi. Keikka
loppu ja kaikki lähti jonnekin. Minä autolle tarkoituksena suunnata
kotiin. Kas mitäs viestiä on tuulilasissa. Pysäköintivirhemaksu! Kas,
kun ei tullut mieleen mulle, eikä perus-stadilaiselle, et pysäköinti
maksaa lauantai-iltana kello 20 asti. 29.8.08 Tarjas ja Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit PorissaOlikin kiperä ilta. Samana iltana bändejä Jyväskylässä ja Porissa. Valitsin lähempänä olevan Porin. Tarjas onkin ollut melko monta kertaa kyseissä ravintola Montussa, joten paikka oli tuttu ja yleensä onkin ollu hyvä meno. Paikalle olikin saapunut Tampereelta asti kannatusryhmä, joka sittemmin vielä koukkas meikäläisen kautta, et suuret kiitokset siitä. Mitäs Porissa kummia keikalla, niin rokki raikas molemmilla niin kuin ennenkin ja olipas muuten Tarjasin levyjulkkarit. Se on hieno levy ja kuulostaa kans. Nyt kun muistia kaivaa, niin paljastui huono muistamattomuus. Mehän olimme työpaikan kanssa virkistymässä Porissa, johon sisältyi jokimatka vesibussilla. Boring. Sama kun ajais paatilla muutaman tunnin kaislikossa ja kun alkaa näkyä nähtävyyksiä tyyliin Mäntyluodon telakka, tuulivoimalat ja Eikan mökki, niin sit käännytään ympäri. Korostaen vielä et paatista löytyi karaokevehkeet, mut onneks ne ei ulottaneet saastettaan pitkälle. Elokuu siis tuli loppuun et varmaankin voi sanoa kesän loppuneen. Hienoja tapahtumia oli pääasiassa ja muistikuviakin näemmä jäi. Ens kesästä ei taida tulla ihan yhtä aktiivista ennakkotietojen pohjalta, mut sitten sen näkee, kun tulee viimeiset tiedot esiintyjistä. Rauman Kimmo |
|