|
|
|
Hartza on tuttu ramopunk-keikkojen yleisönä heilumisen lisäksi myös mm. Pellavarock puuhamiehen hommista, Lahden Torven ramopunk-keikkojen järkkäilystä, Kultaisen pesismailan tuomaroinnista, aktiivisesta Ramopunk.comiin kirjoittelusta ja Havana Bananasin toimittajana. Mainittakoon myös, että taustalla ja näkymättömissä hän on niitä sivuston luottohahmoja, joilta minun tulee kysyttyä usein neuvoja, ideoita ja vinkkejä... eli kyseessä on ns. varsinainen asiantuntuja. M!ka |
Hartza:Elämäni
ramopunkkina
(Julkaistu 13.8.09) Ensikosketukseni
Ramonesiin oli kesällä –77, kun setäni soitteli hevosenpään
kokoiselle junnulle Sheena is a punk rockerin. Hyvä
meininki ja simppeli biisi kolahti kuin kuuluisa halko. Samana kesänä
tutustuin samaisen setäni kautta myös mm. Led Zeppeliniin,
Black Sabbathiin, Neil Youngiin ja Rainbow’hun.
Siinä jäi Jänöjussin mäenlaskut varhaislapsuuteen, ja
koulussa syksyllä olinkin hieman outo lintu musiikkimakuni kanssa, kun
muille edelleen se-juttu oli Mikki Hiiri merihädässä. Ramones
jäi kytemään pinnan alle, sillä ei sedällänikään koko levyä
ollut c-kasetille nauhoitettavaksi, vain tuo yksi bisi. End
of the Century oli sitten se eka kokonainen Ramones-levy. Phil-sedän
äänivallit olivat tulleet jo tutuiksi 60-luvun musan kautta, joten se
ei hämmentänyt, enemmän luulin, että miehet on jo vanhoja kun noin
pliisuja biisejä tekevät. Näillä main kuuntelin kuitenkin enemmän Crazy
Cavania ja Matchboxia, joten Ramones sai jäädä taas
kasettihyllyn perälle hetkeksi. Päälle iski myös kova
kasarihevikausi 1983-86, joten Ramones ikään kuin kasvoi korkoa,
vaikka täysin pimennossa en bändistä ollutkaan. Muistaakseni keväällä –86 (Joey korjannee jos ei näin ollut) tuli radiosta Kovan Päivän Ilta, jossa soitettiin versus-iltana tietyn biisin originaali versio sekä joku hauska cover-veto. Yhtenä taisteluparina oli Ramones ja Ne Luumäet, jolta tuolloin soitettiin Siinä on Punk Kari demoversiona. Versio kolahti heti, ja mainittiin jutussa myös, että bändistä enemmän Rockradio-lähetyksessä lähiaikoina. Mankka valmiiksi ja jutustelua sekä neljän biisin demoversioita muistaakseni tuli tuossa lähetyksessä. Jossain se kasettikin on vielä tallella, kun vain löytäisi. Samana
vuonna tuli myös eka LP ja sehän piti ilman muuta ostaa, ja muutaman
kaverin kanssa olikin välituntikeskustelua yllin kyllin oivaltavista
sanoituksista. Vuosi
1988 oli monella tapaa merkittävä – tuli Luonteri Surfin eka
LP Kato, näin Ramonesin ensimmäistä kertaa livenä Seinäjoen
mutahelvetissä, sain ylioppilaslakin, katkoin eka kertaa luitani jne.
Tuo Provinssin veto on edelleen hyvin muistoissa, ja tulee sitä
fiilisteltyä edelleen useasti dvd-levyn kera, vaikka keikka ei kyllä
aivan Ramojen parhaimmistoon kuulukaan. Mutta muistot ovat syvät ja
tajuntaa räjäyttäviä. Tampere
ja vuosi 1990 – Ramones Tullikamarilla ja Poikien eka LP
ulos. Mitä parhautta kumpikin! Tampereella pääsin ekaa kertaa käsipäivää
Ramoille sanomaan ja nimmaritkin sain, oi sitä ylpeyttä. Ja Pojat…
Muhoksen kesäkasvattina Utajärven Yöt, joka soi
radiossa tiuhaan, sai sydämen sulamaan saman tien. Niin tutuista
seuduista niin loistava käännösbiisi. Levykauppa kutsui jälleen. Nummirock
1994 ja Ramones. Tämä jäi itselleni myös viimeiseksi
kokemukseksi Ramoista livenä, harmi. Mutta keikka oli ihan ok, ja jälkimainingit
CJ:n seurassa vertaansa vailla bäkkärillä. Pontikkaa juotiin
ja puhuttiin typeriä ja laitettiin ruåttalainen oopperalau… eiku räppitähti
Stakka Bo oksentelemaan pensaikkoon (vanha kunnon raakaa
ponua-temppu). Samana vuonna järjestin sitten ensimmäiset synttäribileeni
suurielkeisemmin, eli Vaasan Club 25, esiintymässä Pojat sekä Navetta,
alkupalana oli Suomen ensimmäinen julkinen esitys leikkaamattomalle Kellopeli
Appelsiini-elokuvalle. Mukavata oli siellä(kin). Vuosien
saatossa tulikin sitten järjestettyä useita ramohenkisiä keikkoja,
alkuun uudessa organisaatiossa Pellavarockissa 1997-2000.
Esiintymässä noina vuosina mm. Ne Luumäet, Luonteri Surf, Pojat, Sanktio,
Nukkekoti ja niin edelleen, ja kait se Klamydiakin pitää
mainita vaikkei enää nykyään ramohenkistä olekaan. Tuon jälkeen
oli pakko muuttaa festarin ilmettä metallisempaan suuntaan, koska
vuosittaiset tappiot eivät enää kiinnostaneet, ramogenre on sen
verran pientä kuitenkin Suomessa ettei 500 hengen lipputuloilla hengissä
pysynyt. Lahden
legendaarisesta Torvesta tuli sitten uusi ramokeikkapaikka itse järjestämilleni
illoille. Synttäribileitäkin alkoi taas tulemaan normaali-iltojen lisäksi.
Esiintymässä kävivät mm. Häiriköt, Pojat, Rehtorit, Monroes,
Iskuryhmä, James Puhto-Ren ja Kimmo Liskomäen Pitkät
Kalsarit. Nyt nuo Torvi-illat ovat historiaa, sillä
Lahti/Hollola-akseli on taakse jäänyttä elämää ja uudet kuviot
odottavat. Aika näyttää mihin kaupunkiin sitä menee sotkemaan näppejään
mukaan kuvioihin. Kirjoitushetkellä Tampere on tukikohta, mutta elämähän
voi vaihdella mielenkiintoisella tavalla. Raapustettuakin
on tullut vuosien jälkeen taas pikkuhiljaa enemmän, mm. Laitio-Ramonen
Joey-kirjasta löytyy kirjoitus, DeeDee-kirjasta kuvia, sekä varsinkin M!kan
ramopunk-sivuilta kuolemattomia kohelluskeikkaraportteja. Kiitän kaikkia ramoveljiä ja –siskoja! Olette hienoja ihmisiä ja on hienoa kuulua näinkin tiiviiseen yhteisöön. Long Live The Ramones! Long Live www.ramopunk.com! Long Live Ramopiknik! Long Live nahkatakit ja Converset! Ja ennen kaikkea Long Live ME! Kuvia vuosien varrelta http://picasaweb.google.com/hartza69 MySpace ja blogissa M!kan sivuilla julkaistuja raportteja Hartza |
|
|
