www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

Tampere 5.-6.3.2010

Keikkaraportti

Havana Bananas-keikkaraportin etusivu

 

Lauantai-illan tähdet Miika Söderholm ja Joey Luumäki (kuvat: M!ka).

Leena:

Tampereen skideillä ei ollut tylsää

Aurinko paistoi kuten maaliskuun alussa pitääkin, kun pysäköin Pösöni Kirkkonummen asemalle ja hyppäsin junaan.  Pasilassa vaihdoin Tampereen junaan, jossa matkusti myös Katja P.  Meitä ei haitannut edes junamatkan venyminen, sillä ravintolavaunussa riitti lonkeroa. Mari L. odotti asemalla, ja hotellivisiitin jälkeen selvisimme viimein Vastavirran yläkertaan kuuntelemaan ah niin mainiota Vesku Tarjasia ja Lauri Isoviulua.  Enpä olekaan pitkään aikaa saanut nauttia niin letkeästä läskibassottelusta.

The Raceballs (kuva: M!ka).

Alakertaan tuli melkein kiire. Yleislakko ja The Dwyers olivat minulle uusia tuttavuuksia.  Ensiksi mainitun yhteiskuntapunk upposi ainakin tätähän tätiin. Tarjasit sitten vetivätkin jo tutumpaa materiaalia.  Sääli ettei Petra ollut paikalla. Joo Pasi, ehkä meidän pitäisi mennä sinne tanssikouluun.

Yleislakko (kuva: M!ka).

Vandaaleita on olekaan nähnyt livenä sitten haman nuoruuteeni, mutta minnekäs bändiltä olisi veto kadonnut.  Jeejeejee.  Luonteri Surfin keikan aikana meno oli jo pikkuisen liian rajua, siinä sai itse kukin esittää järjestysnaista. Arvostan sitä, ettei bändi soita pelkkää hittiputkea vaan vetää myös vanhoja harvinaisuuksia ja uutta tuotantoa. Mutta kamoon, ei minusta bändien tarvitsisi keikoilla pelätä oman turvallisuutensa puolesta. Pientä rajaa riehumisessa!

Vandaalit villisee yleisöä (kuva: Hartza), vähän myöhemmin Luonteri Surfin Kallen joutui jo komentelemaan yleisöä ottamaan rauhallisemmin (kuva: M!ka).

Jalat olivat kyllä helvetin kipeät. Kymmenen sentin korot eivät ole parhaan pogokengät. Kiitos Kermisen Pekalle kyydistä hotellin ovelle!

Lauantaina ennätin käydä kauhistuttamassa sekä ystäväni Peltosen Hannua hänen Komisario Palmu – divarissaan että Maalatun jäniksen Archieta ennen kun siirryin Plevnaan ramosopalle. Niin mokkastout, Fingerpori-olut kuin ruoka olivat herkkuja, ja Sanktio Trion musiikkiesitys vallan mainio.  Haistakaa vittu  – biisiä on terapeuttista hyräillä mitä moninaisimmissa tilanteissa. 

Moni muu lähti hotelliin nukkumaan, mutta mitä sinnittelin valveilla ja ennätin taas yläkertaan jo lähes kuudeksi.  Ja kyllä kannatti.  Pykimät goes Normaaliryhmä veti hilpeän setin ja menojalka alkoi taas vipattaa, ja aivan mahtava oli myös Miika soolo, joka olikin muuttunut Miika duoksi, kun Holmströmin Mikko saapui edellispäivän Ypöjen Kotkan keikalta messiin. Tosi rentoa ja karismaattista meininkiä!

Esiintyjien ikä nuorentui sukupolvella, kun alhaalla lavalle kiipesivät Me Wokkivihannekset, lainabasistilla varustettuna. Täytyi todeta sama kuin jo viime kesän piknikillä: näissä kundeissa on ramopunkin tulevaisuus.  Ja olihan se makeaa, kun Joey kiipesi lavalle vierailevaksi tähdeksi…

Me Wokkivihannekset (kuva: Juke).

Urban Unrest ja Kakkahätä-77 jäivät taustamusiikiksi, kun meillä oli uuden tuttavuuden Annukan kanssa kiinnostava keskustelu vähän toisenlaisesta musiikista. Pojat sen sijaan veti taas lavan ääreen, ja se kyllä kannatti.  Harvoinpa olen nähnyt Miikaa niin energisenä, ei uskoisi, että mies siirtyy pian uudelle vuosikymmenelle.  Joey L. & Tappajatomaatit oli loistopäätös upealle festarille – ja tulihan se Chemo Hopkin sieltä!

Sunnuntaina junassa istui kaksi tyytyväistä naista.  Kiitos M!ka ja muut asianosaiset!  Myö halutaan lissee!

Leena

Vasemmalla: Jotain linssiluteita (Kuvan ottajasta ei ole tietoa, olisko Hartza...) - Oikealla: Pojat-yhtyeen taustakuoron tytöt olivat pukeutuneet mustaan nahkaan (Kuva: M!ka).

 

Kävijälaskuri