Tampere 5.-6.3.2010

Keikkaraportti

Joey Luumäki & Tappajatomaatit (kuva: M!ka).

Jeke:

Havannan Banaanit ja akustinen aikakausi

M!ka Vesterinen teki sen taas ja järjesti elämän makuiset punkkibileet. Havana Bananas –läpyskän kunniaksi pidetyt pippalot kokosivat porukkaa kuin pipoa pomppimaan pariksi illaksi Pispalan Vastavirta-klubille. Esiintyjäkaarti oli sekoitelma ramopunk-skenestä sekä peruspunkista. Sapluuna oli hyvä ja toimiva. Varmasti löytyi jokaiselle jotain. Omaan makuuni joukossa oli ainoastaan yksi esitys, joka ei täyttänyt niitä kriteerejä, joita diggailulleni asetan. Jatkossa veikkaan näillä sapluunoilla mentävän muuallakin.

Tämän kertaisten bileiden erikoisuus olivat akustiset setit Vastavirran yläkerrassa. Tämä oli vallan supermainio idea. Myös Vastiksen yläkerta, jossa pääsin eka kertaa käymään, toimi paikkana loistavasti moiselle kulttuuritarjonnalle. Skenen bändeistä oon nähnyt Real Vacationin kahdesti akustisena, Himanesin kerran ja nyt olivat vuorossa nämä joukkoherkistelyt. Mihin olemme matkalla? No, ei hätiä mitiä. Akustiset vedot olivat taas osoitus siitä, että hyvä musa toimii monessa eri muodossa. Näitä vetoja tullaan aivan varmasti kuulemaan lisääntyvässä määrin.

Sanktio Trio Vastavirta-klubin yläkerrassa (kuva: M!ka).

Perjantaina aluksi Häkli ja Klide soittelivat hyväntuulisina harvinaisempaa Vandaalit-matskua ja Joey Luumäki matkasi "takaisin Peitsamoon". Sanktio-trio nousi jännityksestä täristen lavalle ensimmäiseen akustiseen vetoonsa ja palasi sieltä voittajana pois. Raceballs eli Lauri isoine viuluineen sekä Vesku Tarjas esiintyivät sen verran yleisöön menevästi, että näitä kysellään lisää. Yläkerran menoissa oli todella mukava ottaa lämmintä ja nähdä samalla tuttuja.

"Välillä Vandaalit näyttivät jopa syöksyvän yleisön kimppuun" (kuvat: M!ka).

Alhaalla sähköisissä tunnelmissa oli tupa täys ja meininki katossa. Vaikka näyttää olevan muotia dissata ramopunkkia, niin silti tykkäsin eniten Tarjasista, Luontereista ja Vandaaleista, joiden nahkatakkiarmada esiintyi niin tehokkaasti, että välillä näyttivät jopa syöksyvän yleisön kimppuun. Tarjoilla on aina ollut Vastavirralla hulvaton lavailme ja oli hienoa, että myös Matti oli säilynyt ehjänä lavalle asti. Oli mahtava kuulla myös noita vanhempia ja harvinaisempia Luonteri-biisejä. Saimaan sudet esimerkiksi teki vaikutuksen.

Luonteri Surf (kuva: M!ka).

Lauantaina oli päiväkokoontumisen jälkeen vuorossa jo perinteinen ramosoppa Plevnassa. Idea toimii, paikka on mainio ja seura loistavaa. Soppailijat saivat kuulla toistamiseen Sanktio-trion sulosäveliä. Harvinaisen yleisöystävällinen aloitus oli tuo Haistakaa vittu! Tappaja on klassikko ja toimii myös akustisesti aivan kympillä.

Pykimät (kuva: M!ka).

Illalla yläkerta uusiksi. Ensin Pykimät-trio, jossa Make oli eka kertaa lavalla pystyasennossa mun silmien edessä. Jihuu! Soitan sulle oli mukana setissä. Marko tahtoo läppärin, on seuraava Pykimät-hitti. Akustisena Pykimillä oli vähemmän Pink Floydia ja enemmän läsnäolon lämpöä. Aivan upea veto. Ypö-Viis olikin Ypö-Kaks. Nyt väännettiin jo volyyminappia ja Miika & Mikko –duo jorasivat sähkiksillä. Vapautunut soittamisen ilo heijastui esiintyjistä myös yleisöön ja muistilokeroista kaivettiin sanat yhteislauluihin vanhoista Ypö-klassikoista.

Wokkien varabasisti Matias herätti ihastusta

lavaesiintymisellään ja kauhistusta avaruusajan bassollaan

(kuva: Hartza).

Vaikka juttuja oli vielä kesken, seurasi kutsu down by the alakerta. Siellähän jo ramopunkin A-junnut odottivat yleisöään. Me Wokkivihannekset hoitivat tähän asti tärkeimmän keikkansa tyylillä. Mukana oli tuuraus-basisti Matias, joka ei tullut soittamaan millään anteeksi et olen olemassa –asenteella vaan soitti sukat suusta monelta katsojalta. Sitten kritiikkiä: Löytyiskö Matiakselle mistään toisenlaista bassoa? Jangstereiden kohokohta taisi olla, kun itse Joey Luumäki kävi esittämässä heidän kanssaan Ne Luumäkien Motellin.

Illan kolmanneksivikana soitti Kakkis ja oli ihan jees. Lauloivat vitsinkin, heh heh. Tuosta inspiroituneena voisin kirjoittaa montakin vastaavanlaista vitsin tynkää eri musalajeista, kuten, mitä yhteistä on sanapareilla hoo cee, puu cee ja WC…? No, se siitä.

Kakka-hätä 77 (kuvat: M!ka).

Illan rentoutunein ja vapautunein artisti oli Miika, jonka rentoutumista ja vapautumista saattoi nähdä jopa lavalla. Pojat vetivätkin rennon ja vapautuneen oloisen setin. Ilmassa näytti olevan jopa hienoista urheilujuhlan tapaista tuntua.

"Illan rentoutunein ja vapautunein artisti oli Miika Söderholm" (kuva: M!ka).

Joey Luumäki & Tappajatomaatit esiintyivät viimeisenä eli pääesiintyjänä. Hyviä biisejä ja pirteä show pienissä hatuissaan. Stindyn näin eka kertaa basson varressa livenä. Ramopunk.com7v-bilessä otetun Chemo hop -kuvan osakkeet nousivat myös taas piirun verran. Sen verran vaikea on Chemon liitoa tallentaa. Hyvä levy on Tappiksilta tulossa kuullun perusteella.

Joey Luumäki (kuvat: M!ka).

Yksi ympyrä sulkeutui näissä kemuissa. Nimittäin kirjan live-haastelut ovat nyt sitten ohi. Yksi isompi täydennys ja muutamia pienempiä on sovittu ja odotuslistalla. Kiitos kaikesta M!kalle, Vastavirran väelle, soittajille ja kaikille tutuille ympäri Suomen. Perinne on arvokas ja meillä oli Juken kans hauskaa. Taas kerran oli pelkkää etua siitä, että olemme marginaalin reunassa. Jos kyseessä oli tuhannen ihmisen tapahtuma, oli moni asia jäänyt tekemättä, kokematta tai olis ollut huomattavasti hankalampaa. Tämän koki niin Vastavirralla, kuin myös muualla kyseisen viikonlopun aikana. Ei esimerkiksi tartte paljoa jonotella. Sen kun lompsii sisään ja pääsee vielä juttelemaan soittajien kanssa.

Kun tapahtuma oli vielä M!kan kannalta tähänastisista helpoin järkätä ja hommat pelitti parhaiten, lienee parasta tyytyä ennemmin täpötäyteen ja hyvä fiiliksiseen tilaan myös jatkossa kuin puolityhjään halliin esim. Klubilla. Niille, jotka nyt jäivät ilman pilettiä. lohdutukseksi vanha välivainiolainen sananlasku: Hidas hevonen hirnahtaa, kun nopeampi nappaa paikan.

Rehtoreiden loistavalta uutukaiselta sitten yksi lainaus: Mikä ihmisiä vaivaa? Minä veikkaan, että laiskuus tai saamattomuus. Ainakin noiden riivatun gallup-kyselyiden vastausinnokkuuden perusteella. Aika moni on kännissä tai lähes selvänä luvannut vaikka mitä. Teot ratkaisevat. Onneksi Piitsen avulla päästiin lähes tavoitteeseen. Lähes. No, pari viikkoa olis aikaa mattimyöhäisillä lunastaa lupauksiaan…

En aikonut ensin kirjottaa mitään rapsaa, niinku uhosin kiitokseksi äänestysvilkkaudsta, mutta M!ka on sen verran hieno ihminen, että aattelin sitten kuitenkin tuhlata hieman hänen sivutilaansa ja paasata pikkaisen. Koirat haukkuu, mutta tie jatkuu. Kiitos ja anteeks.

Jeke

Vandaalien ja Wokkivihannesten yleisöä (kuvat: Hartza).