www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

 Ramopunkit keikoilla

Underground party

"Here I feel like home. Here I will never be alone" (kuva: M!ka).

K-klubi 12.9.2009

The Loose - Peter Punk & The Lost Boys

Nazi Death Camp - Rehtorit

 Keikkaraportti

Elämä on Punk etusivulle

(Kuvat: M!ka)

Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin.

Sisällysluettelo:

Elämä on punk Kuopiossakin

Kaupunkilehti noteerasi Elämä on Punkin.

*

Keikkaraporttia:

Kuuma K-Klubi tarjosi hyvät löylyt

Jeken keikkaraporttia.

Villiin, villiin itään mä meen!

Lauran keikkaraportti.

Punksaunassa K-Klubilla

Keikan keikkaraporttia.

Che siitä

Chen keikkakommenttia

Artistien kommentteja:

Tuomo (The Loose): Neljä bändiä soittoaikarajojen takia melko rohkea veto

Jussuf (Peter Punk & The Lost Boy): Jussuf lyhytsanaisena

Osku (Nazi Death Camp): Multa tulee aina plussaa kun ei oo lavaa

Teemu (Nazi Death Camp): Oli kivaa

Rehtori Mikko (Rehtorit): Häsläämisen ja sekoilun lisäksi keikka oli jees

Rehtori Mikkola (Rehtorit): Kaatuilevia mikkiständejä ja punkkareita piti välillä väistellä

Rehtori Heko (Rehtorit): Senkun sahaat vaan!

Rehtori Reponen Jr. (Rehtorit): Meininki oli mahoton

*

Kuvasarja: Teemu ja tramboliini

*

M!ka (Elämä on Punk): Punkkia tunnelmaa

*

Näin soitettiin:

Keikkojen biisilistoja.

(Kuva: M!ka.)

Elämä on punk Kuopiossakin

Elämä on Punk ylitti uutiskynnyksen Kuopion Kaupunkilehdessä:

Kaupunkilehti  9.9.09: Elämä on punk Kuopiossakin

Peter Punk & The Lost Boys oli tapahtuman järjestelyissä mukana tekniikkapuolella (kuva: M!ka).

Jeke:

Kuuma K-Klubi tarjosi hyvät löylyt

Viides Elämä on punk –tapahtuma kokosi positiivisen runsaasti osanottajia villiin itään, Kuopion tiivistunnelmaiselle K-Klubille 12.9.09. Meitä oli saapunut paikalle idästä, lännestä, pohjoisesta, etelästä ja jopa keskeltä Suomea. Tunnelma on osoittautunut tapahtumissa erittäin lämpimäksi, jopa kuumaksi, eikä poikkeusta tehnyt tämäkään kerta. Hyvät löylyt K-Klubilla taas kerran irtosi.

Kuulin sound checkit Lost Boyseilta, Looselta sekä Rehtoreilta. Täytyy ihmetellä sitä säkää tai ammattitaitoa, mikä liittyy noin hyvien soundien luomiseen. Muutamalla napin pyöräytyksellä loihditaan kerta kerran jälkeen sopivan rouhea, mutta selkeä äänimaailma.

Tallusteltuamme Hekon kanssa takaisin Klubille Yy-kaa-koo-nee –kirjan virallisesta pressitilasta Maljasta, olivat Peter Punk & The Lost Boys ja The Loose jo esiintyneet. Nazi Death Camp paiskoi ripeitä puolentoista minuutin paahtopalojaan, rummuissa Häiriköistä tuttu Maukka. Parhaiten tuolta combolta sisäistin pari kolme setin loppupuolen biisiä.

Rehtorit aloittelemassa keikkaansa (kuva: M!ka).

Illan viimeisenä bändinä esiintyi Rehtorit, joka oli ladannut settilippaansa puolilleen piakkoin ilmestyvän uutukaislevynsä tykityksillä. Uusien biisien perusteella odotettavissa on mielenkiintoinen levy. Biisiskaalasta löytyy niin rajuja rypistyksiä kuin myös kepeitä ska-rytmejä. Mutta, onko se ramopunkkia? Kuuntelija muodostakoon kuulemansa perusteella oman mielipiteensä, vaikkei sitä kysytäkään. Onko tuolla loppujen lopuksi mitään merkitystäkään? Kansainvälinen salaliitto muodostaa eräänlaisen teemakokonaisuuden käsittelemistään laulujen aiheista. Koska kotikutoisesti tehtävät miksaukset alkavat olla vihdoinkin loppusuoralla, kannattaa varautua sisällyttämään osa palkkapussin sisällöstä tyhmentämisen ennalta ehkäisyyn. Joulupukin kirjeeseen kannattaa levytoive myös kirjata.

Bändejä ja yleisöä erottava koribarrikadi osoittautui muutamille mutapainin ystäville liian matalaksi. Muutamat innokkaat isänmaan ystävät vyöryttivät itsensä linjojen väärälle puolelle, mutta onneksi onnistuivat olemaan rikkomatta laitteita tai jättämään jälkeensä mikkistandin lohkaisemia legoja.

Bändejä ja yleisöä erottava koribarrikadi osoittautui liian matalaksi (kuva: M!ka).

Rehtorit olivat niin hyvässä live-vireessä, että toivottavasti levyn julkaisun jälkeen keikkatahtikin piristyy. Nyt nähdyn perusteella syytä olisi.

Suurkiitokset Kuopion järjestelypoppoolle eli M!kalle, Paulalle, Sannalle ja Jaakolle hyvistä järjestelyistä! Tuo väkimäärä mitä todennäköisimmin innostaa jatkamaan onnistuneeksi osoittautunutta tapahtumaa, varsinkin kun Elämä on punk, on tapahtuman nimenä paras mahdollinen. M!ka lanseerasi tapahtumassa uuden Havanas Bananas –pienlehden ilmestymisen maailman ensi-illan. Kyseessä on retroteemaa jatkava, perinteinen leikkaa-liimaa –punklehdykkä. Elämä on punk -tapahtuma toimii samalla merkittävänä yhteisöllistäjänä. Ympäri Suomea tapahtumiin saapuvat tuttavien ja ystävien näkeminen on yhtä tärkeää, kuin bändien keikkojen kokeminen. Tämän kaltaisten tapahtumien ansiosta molempi on parempi.

Jeke

Vandaalien Häkli tuli talkoohengessä juontajaksi Elämä on Punkkiin (kuva: M!ka).

Laura:

Villiin, villiin itään mä meen!

Olihan taas säätäminen, miettiminen ja järjesteleminen, ennen kuin tämä tyttö lopulta päätti kuin päättikin lähteä kauas Kuopion melskeeseen Elämä on Punkiin. M!ka vinkkasi kustannustehokkaasta vaihtoehdosta matkan suhteen, joten tartuin tilaisuuteen ja kilautin Häklin kyytipalveluun (Häkli’s Car Sercive, Häklis Kör-Servering) ja automatka Helsingistä Kuopijjoon taittui välimatkaan nähden kädenkäänteessä! Kiitos Häkli!

K-Klubi löytyi kivenheiton päästä Kuopion torilta (tsekkaa opaste täältä)  ja iloinen puheensorina oli vastaanottamassa heti ovella. Tuttuja naamoja vilahteli ympärillä, ja tunnelma oli katossa! Ja lämmin oli. Hiki virtasi ja kosteusprosentti oli huippu lukemissa HYVISSÄ ajoin ennen Rehtorit yhtyeen kitaristin, Hekon, lavalle kipuamista (joka kuulemma riehuu niin, että kunnon sademetsä vaikutelma on taattu)!

Peter Punk & The Lost Boys (kuva: M!ka).

Pääsin nauttimaan Peter Punk & the Lost Boysin reippaasta punk tykityksestä ekaa kertaa livenä, ja kyllähän se kolahti!
Keikan jälkeen oli päästävä pihalle, sen verran saunamainen fiilis K-Klubilla vallitsi.

Nazi Death Campin näin myöskin ekan kerran livenä. Harmittavasti en tuntenut heidän biisejä, joten en saanut kauheasti irti NDC:n setistä. Sen pistin merkille, että koko vedon ajan eturivin tuntumassa joraili pari tosi fania. Ehkä useampikin…

Ja näissä bileissä jopa pääesiintyjä, Rehtorit, sai aloittaa settinsä ihmisten aikoihin. Iso käsi siitä! Soiton oli loputtava klo 23, joten Reksien punkrock lähti raikaamaan jo klo 22 jälkeen. Kaikki keikkapaikat saisivat ottaa oppia tästä! Tosin eipä tuota sen aikasemmin tullut mentyä nukkumaan, kun kaupunkioppaamme M!ka ja Paula veivät meidät turistit K-Klubilta paikalliseen baariin, Maljaan, joka sulki ovensa vasta kolmelta. Rehtorit soitti oikein raikkaan keikan niin uusia biisejä kuin vanhempiakin. Iso plussa sille, ettei soittaneet hittiä hitin perään… Eli esim. Perjantain ja maanantain välistä yötä ei K-Klubilla kuultu. Ei sillä etteikö se olis hyvä rallatus, mutta tavallisesta poikkeava biisilista rules!

Kiitos kaikille paikalla olleille! Oli kivvoo ja myö halutaan lissää!

Laura

K-klubi oli loppuunmyyty. Tunnelma oli tiivis ja lämminhenkinen, ellei suorastaan kuuma (Kuva: M!ka).

Keikka:

Punksaunassa K-Klubilla

Pakkohan se oli taas lähtee M!kan EOP –kinkereihin. Sydän sanoi niin. Kuopiossa neljän pintaan ja helvetin ylisuolaisen maggaraperunasapuskan jälkeen roudausavuksi yhden illan orkesterin eli Peter Punk & The Lost Boysin treenikselle. Siellä oli illan isäntä vaimonsa Paulan ja poikansa Chen sekä Riinan kanssa jo mestoilla. Ja jotain savolaisia joiden puheesta en ymmärtänyt sanaakaan. Nopeahkon roudassession jälkeen bändin paku kohti K-Klubia.  Ite suuntasin takaisin kämpille huilimaan ja valmistautumaan kun roudausjengiä oli K-Klubilla lisääkin jo valmiusasemissa eli tiellähän sitä vaan olis ollut.  Havana Bananas zinen ihmettelyä. Kiva läpyskä ja ehkä tota vois julkaista jatkossakin 1-2 kertaa vuodessa, jos kirjoitusintoa jengillä riittää ja M!ka jaksaa hommaa säätää.

K-Klubille sitten hyvissä ajoin. Tuttujakin mukavasti mestoilla. Ainakin Jeke, Leena, Laura, Riina, Kimmo, Himanesin Saku, Taina ja Kuopijjon omaa jengiä tietysti  ja ketä kaikkia. 

The Loose (kuva Riina).

Juontajana toimi Häkli ja lyhyiden höpötysten jälkeen The Loose aloitti aikataulun mukaisesti klo 20. Hyvä bändi ja rento, mutta napakka veto. Mun kolmas vai neljäs The Loose keikka. Nääkin tyypit vois jotain levyä väsätä jo. Valmista kamaa. Kuten myös Peter Punk & The Lost Boys joka esiintyi seuraavaksi. Ihan outo bändi mulle, mutta jotkut biiseistä iski kerralla tajuntaan. Hyvä meininki ja persoonallinen ote kaikin puolin.

Peter Punk & The Lost Boys (kuva: M!ka).

Sitten Nazi Death Camp, joka sai K-Klubin muuttumaan taas sietämättömän kuumaksi ihmisten pogoillessa villisti. Huomasinpa vielä, että paikassa oli patterit päällä... siis ei tarvis, kun ikkunat höyrysty kuumasta ja kosteudesta jo yli sadan ihmisen lämmöstä, innokkaan punkjengin tunkiessa K-Klubin sisuksiin. Huh huh. ”Punk on sauna” –meininki. NDC taisi olla monelle illan odotetuin bändi. Pientä sekoilua ja säätöä Teemun lavameiningissä oli, mutta Maukka piti tanakalla otteella biisit ja setin hyvin kasassa.

Reksien veto oli kanssa erittäin kova, vaikka Heko valittelikin ennen keikkaa että fiilis vähän hakusessa. Onneksi se sitten löytyi kuitenkin ennen lauteille nousua. Reksien setti painottui hyvinkin uuteen matskuun, joka toimii. Oon noita uusiakin biisejä kuullut jo muutamankin kerran ja siitä uudesta Kansainvälinen salaliitto -levystä on mitä todennäköisimmin tulossa tiukka paketti, kunhan se joskus ulos saadaan.

Meininkiä Rehtoreiden keikalla (kuva: M!ka).

Miksiköhän muuten Pidän turpani kiinni –biisiä  ei tällä kertaa omistettu savolaisille, vaikka kohderyhmä oli ihan nokan alla ja edessä? Mun mielestä Reksit oli illan kovin bändi. Hyvä meininki, eikä tönimiseltä lavan edessä vältytty, joku tais rakastaa Reksi Sannaa niin kovasti että yritti kaatua sen päälle, mutta saikin partnerikseen vain mikkitelineen. Soitto loppui  lähes tasan klo 23 ja huudettu-haluttu-vaadittu encorekin jäi soittamatta sitten tiukan aikarajoituksen vuoksi.

Jatkot jossain Maljassa. Ketä siinä pyöri. Kaikki kai. Lost and found in Kuopio meiningillä koisaamaan jossain vaiheessa ennen auringon nousua. Olipas kinkerit taas.

Keikka

Rehtorit (kuva: M!ka).

Che:

Che siitä

Ilokseni huomasin että eka Elämä on Punk, jonka pääsin kokonaan näkemään oli tosiaan näkemisen arvoinen. Ja enemmänkin, paljon enemmän. Oma iltani alkoi thaimaalaisella ruualla ja Peter Punk & The Lost Boysin soittokamojen kantamisella kellarista valaisemattoman portaikon läpi päivänvaloon. Siitä sitten K-Klubille järjestelemään asioita, ja odottelemaan kaiken alkua.

The Loose veti parhaan keikkansa mitä minä olen nähnyt (yhteensä kolmas). Hyvänkuuloista ja vetävää musiikkia, ihmettelen kovasti miksei levyä ole tehty. Olisin sen jo ostanut.

Peter Punk & The Lost Boys yllätti iloisesti. Itse musiikki oli taidokasta, jota kuunteli mielellään. Tätä haluan nähdä toistekin.

Nazi Death Camp ja "hiukan sekopäinen meininki" (kuva: M!ka).

Nazi Death Campia ei ole tullut kuultua muuten kuin levyltä, joten tämäkin oli iso yllätys. Esiintyminen ja tunnelma oli jotain sanoinkuvaamatonta. Hiukan sekopäinen meininki, mutta sehän vain kuuluu asiaan.

Rehtoreilla oli myös paras näkemäni keikka. Taisivat itse soittajatkin hiukan innostua. Ja yleisö se vasta olikin innoissaan. Minä myös.

K-Klubilla oli todella tiivis tunnelma, liiankin tiivis välillä. Porukkaa tuli kaljakoriaidan ylikin, eräs musiikinystävä heijasi minutkin yllättäen aidan väärälle puolelle. Ei pahuuttaan, pyyteli anteeksi jälkeenpäin. Biisilista oli paljolti tulevalta levyltä, vaan eipä haitannut kun laadukkaalta kamalta kuulosti.

Koko tapahtuma oli kyllä mahtava tunnelmallinen saunailta. 

...Che siitä.

Che

NDC:n Köskinen ja Maukka (kuva: M!ka).

Maukka: "Nasta reissu ja keikkakin oli helvetin hyvä." (Kuva: M!ka)

Esiintyjien kommentteja:

Loosen Tuomo (kuva: M!ka).

Tuomo:

Neljä bändiä soittoaikarajojen takia melko rohkea veto

Nämä EOP-happeningit on tulleet meille jo aika tutuiksi, mutta mikäs siinä, kun aina on ollut hyvä meininki ja hyviä bändejä. Niin oli tälläkin kertaa. Neljä bändiä samana iltana on K-Klubin suht. tiukkojen soittoaikarajojen takia melko rohkea veto, mutta hommat kulki jouhevasti ilman turhia viivytyksiä, ja kaikki onnistui. Kiitokset kaikille osallistujille, ja erityiskiitos Lost Boysille PA- ja muiden kamojen lainasta.

Tuomo ( The Loose)

 

Lost Boysin Jussuf (kuva: M!ka).

Jussuf:

Jussuf lyhytsanaisena

Bileet oli kyllä hyvät ja väkeä oli paikalla kivasti. Ei hirveästi
valitettavasti muista tuosta illasta.

Jussuf (Peter Punk & The Lost Boys)

 

Osku (kuva: M!ka).

Osku:

Multa tulee aina plussaa kun ei oo lavaa

Jaahas mitäs sitä sitte sanois, automatka Kuopioon oli taas normaalia perseen puuduttamista, meikäläisellä kun on vielä semmonen 5v. tytön rakko, niin ei viitti bisseäkään lipittää koko ajomatkaa, muuten tulis pisskusstauon paikka noin puolen tunnin välein, no lyhyempi matka sentään kun Ouluun. 

K-klubi oli just passelin kokonen mesta, multa tulee aina plussaa kun ei oo lavaa, vitusti kivempi soittaa ku ei tarvi olla missään yläilmoissa. Harvemmin myöskään näkee noin paljon nahkarotseja samas paikassa. Nyt ei kuollaksenikään muista minkä bändin pakussa istuttiin baarin eessä, mut se oli vitun hiano biili. Hämmentävää oli myös vanhojen bändikaverien näkeminen, terkkuja vaan Antille ja Arille

Keikkakin meni jees, oli vitun kivaa soittaa! Oli varmaan tän vuoden paras keikka Raahen ohella. Keikan jälkeen sitte johonki diskohelvettiin tuhoamaan keikkaliksaa, jossa ei niin hirveen kauan kereeny istua ennen basistin uloslentoa, piti itekin lähteä ihan vaan seuraa pitämään ulos, taidettiin siihen pihalle sitte kuulemma päällekkäin sammua. Keikan jälkeen sitte M!kan kartanoon, jossa oli tarjoilut kohallaan, valkosipulidippii ja bissee, me like veri meni! 

Aamul sit käytiin viel ostaa kuskille muikkukukko ja sit nokka kohti Helsinkii. Täs vaihees pysty jo ottaa korjaavaa, joka kyl jostaan kumman syystä ei helpottanu laisinkaan, ekat yrjöt kyl lens vasta 70km päässä Helsingist. 

Kamat meikän kämpille ja vetää lepoo naiviisti kuvitellen, et pääsis seuraavan aamun kuudeks aamul töihi. No, vituikshan sekin meni, ei muuta kun työterveyteen "kuumetta" valittamaan ja kuuntelemaan vittuilua hoitajalta: "Ai sinä olet se A*****n Osku, oon tässä katellu tilastoja, että olet käynyt hakemassa vähintään kerran viikossa sairaslomaa milloin milläkin syyllä". Totesin, että potkut on jo tullu, irtisanomisaikaa kaks viikkoa jäljellä. Oli varmaan sen verran kyllästynyt, että anto suoraan kolme päivää saigonia. 

Osku (Nazi Death Camp)

 

Pientä sekoilua ja säätöä - Köskinen soittaa, Osku ja Teemu keskustelee (kuva: M!ka).

Teemu (kuvat: M!ka)

Teemu:

Oli kivaa

Matka Kuopioon kului perinteisesti eli kaljaa juoden ja Johnny Cashia ja Rocket From The Tombsia kuunnellen. 

K-klubi oli asiallinen mesta, kalja tosin ois voinut olla vähän halvempaa niin sitä ois voinut juoda enemmän. Paikalliset oli mukavia, M!kan luona oli hyvä nukkua & Häkli oli mukava tavata. "ikinä ei oo asiat niin huonosti, ettei niitä sais dokaamalla huonommiksi", heh! Kalakukko käytiin ostamassa Kuskilasselle, sais kuulemma olla enemmän chiliä niin ois parempaa, heh! Oli kivaa. 

Toivottavasti pääsee vielä joskus jonkun bändin kanssa Kuopioon soittamaan!

Teemu (Nazi Death Camp)

 

Rehtori Mikolla on hiki (kuva: M!ka).

Rehtori Mikko:

Häsläämisen ja sekoilun lisäksi keikka oli jees

Keikasta hieman. Oli paikoitellen hirvittävää katsoa, että kuka saa mikkiständiä hampaisiin ja kuka saa kitaran lavasta naamaansa tai vibrakammen kankkujen väliin. Mutta kaiken häsläämisen ja sekoilun lisäksi keikka oli jees ja yleisö tuntui tykkäävän. Muutaman tutunkin havaitsin muuten pääsääntöisesti uuden ja tuntemattoman yleisön lomasta.

Ei mulla muuta. Kiitti M!ka kestityksestä ja järkkäilystä. Kiitos yleisö ja bändit. Törmäillään taasen.

Rehtori Mikko (Rehtorit)

 

Rehtori Mikkola (kuva: M!ka).

Rehtori Mikkola:

Kaatuilevia mikkiständejä ja punkkareita piti välillä väistellä

Hieman meni usvassa Kuopion visiitti väsymyksestä johtuen (ja lopulta vähän muustakin), mutta keikka jäi kyllä mieleen yhtenä hikisimmistä ikinä. Veikkaan, että pari kiloa haihtui höyrynä ilmaan meikäläisen vähäisestä varresta, vaikka askeltakaan ei mahtunut liikkumaan. Kaatuilevia mikkiständejä ja punkkareita piti välillä tosin väistellä.

Kuopiossa punkkaroitiinkin varsin antaumuksellisesti, mikä oli ilahduttavaa, jos muutamaa aavistuksen liian antaumuksellista tapausta ei lasketa mukaan. Kun efektilootat ja mikit on selällään piuhat irronneina yli-innokkaan punkkarin alla, ei punkittelusta tule mitään. Sille joutuu heristämään äkäisenä nyrkkiä. P¤#kele!!

Hyvät oli kuitenkin meiningit ja ihmiset oikein mukavia.

Rehtori Mikkola (Rehtorit)

 

Rehtori Heko (kuva: M!ka).

Rehtori Heko:

Senkun sahaat vaan!

Eturenkaassa Oli Painetta

...liian vähän. Kun hurautetaan pikkasen Kehä 3:n ulkopuolelle, pitää kulkuneuvoon panostaa. Renkaisiin ilmaa ja ihmisiin rasvaa, sokeria, kermaa ja kahvia ja menoksi. Onnekkaasti Sanna oli tulossa Rovaniemeltä-saatiin istua leveästi menomatkalla.

Erittäin Onnistuneita Piisejä

Kiva oli kuunnella Mikkolan miksauksia autossa. Ihan tuli sellainen olo, että olisipa jo valmista ja kuulisipa joku TÄMÄN biisin...tai TÄMÄN.

Elämä On Punk

Ahdasta, niukkahappista, hikistä ja hämärää hommaa on elämä. Ja punk. Ja luonnollisesti älyttömän hauskaa! Eturivi riehuu, mikit kaatuu, avulias miksaaja tuo Sannalle uuden mikin ja setviessään piuhaa vetäisee sillä kaikki mun piuhat ja efektit selälleen. 

Hikikin hikoilee ja eihän täällä mahdu liikkumaan kuin ylöspäin - onneksi kaljaa tulee joka suunnasta. Hassuimmassa kohdassa ei kuule mitä soittaa ja kun yrittää katsoa kitarasta onko sormet sielläpäinkään, ei näe mitään. Ja seuraava biisi! Ja mun piuha onkin vaihteeksi Reposen jalan alla. Senkun sahaat vaan!

Elämä On Ohi

Sunnuntaiaamu valkeni laadukkaassa majoituspaikassamme vaihtelevasti. Seuranamme olivat NDC ja yksi iso vandaali. Basisteille olisi sopinut Elämä On Ohi-paita oikein hyvin.

Rehtori Heko (Rehtorit)

 

Joku yleisön edustaja pyörii Sannan, eli Rehtori Reponen Jr:n jaloissa (kuva: M!ka).

Rehtori Reponen Jr.

Meininki oli mahoton

Oli nastaa, sen tietää mm. siitä, että on ihan järkyttävää olla töissä kun tekis mieli vaan rokkailla lisää. Soitettiin paljon tulevan Kansainvälisen salaliiton biisejä. Eipä oo keikalla tullut hikoiltua farkuista läpi tätä ennen, huippu kokemus. Tai ehkä vois käyttää ihan aavistuksen liikunnallisempia vaatteita. Meininki oli mahoton, vaikka vähän väliä oli joku kohellus käynnissä - piuhat irti, mikki mykkä, olisko joku vika päässäkin ilmennyt siinä kesken kaiken. 

Kuopiossa oli myös tosi mukavaa väkeä! Joskin epäilen, etteivät kaikki paikalle vääntäytyneet olleet Kuopiosta päinkään. Mistä lie aavistelen. Kiitti vanhoille ja uusille tutuille hauskasta illasta. Harmi etten nähnyt The Loosea ja siitä Lost Boysistakin näin vain pari biisiä. Kovasti kun psykosta tykkään niin vaikutti oikein hyvältä. Nazi Death Campista minä tykkään paljon kans - mitä nyt meni vähän sirkuksen puolelle jossain vaiheessa (ks. alla olevat kuvat)

Rehtori Reponen Jr. (Rehtorit)

 

Teemu ja trampoliini

(Kuvat: M!ka.)

Seuraavana aamuna Nazi Death Campin Teemu ei voinut vastustaa "jättitrampoliinin" kutsua. Teemu arveli osanneensa nuorempana voltin etuperin ...tai takaperin. Turvallisuussyistä asian tarkistaminen käytännönkokeella jätettiin väliin. Taidokkaista peruspompuista sentään saatiin valokuvia, joista parhaan nappasi Rehtori Reponen Jr.

(Kuva: Rehtori Reponen Jr.)

 

(Kuva: M!ka)

M!ka:

Punkkia tunnelmaa

Kaksi-kolmekymmentä lippua myyntiin tällä kertaa jo ennakkoon ja ilta oli loppuunmyyty ensimmäistä kertaa Kuopion Elämä on Punkeissa. Positiivista kehitystä Kuopion punkscenessä. Ensi kerralla kannattanee useammankin harkita ennakkolipun ostoa, ettei jää oven taakse.

Positiivista senkin puolesta, että budjetti oli vähän yläkanttiin laskettu täyden tuvan mukaan ja kulurakenne oli sen mukainen ja nyt sitten saatiin vierailevien bändien kulut katettua sovitulla tavalla. Ihan kiva juttu!

Ennakkoon oltiin ilmoiteltu, että soitto alkaa tasan klo 20.00 ja näin myös tapahtui. K-klubilla soitto täytyy lopettaa jo klo 23.00 ja meillähän oli neljän bändin kattaus... Pienellä laskutoimituksella voi päätellä, että oikeasti olisi aloitettava soitto ajoissa.

Monesti K-klubilla on vastaavissa aloitusaika-ilmoituksissa vähintään sellainen puolentunnin hajurako. Osa yleisöä arveli mitä ilmeisemmin nytkin, ”ettei se soitto kuitenkaan ennen puolta yhdeksää ala”, sillä suurin ruuhka ovelle tuli heti klo 20.00 jälkeen, kun The Loose oli jo aloittanut soittamisen. Loosen kannalta vähän harmi, kun aika monelta jäi bändin hyvä esitys näkemättä. Ensi kerralla sitten vaan vielä aikaisemmin paikalle! Minun mielestä punkbileissä pitäisi lähteä siitä, ettei mitään ns. läppäribändejä, eikä rockstaroja ole olemassakaan. Ja näin kuopiolaisittain on pakko sanoa, että oman kylän punkscene on aina kannustamisen arvoista. Ilman näitä kuopiolaisia bändejä ei koko Elämä on Punkkia olisi olemassakaan.

Peter Punk & The Lost Boysin keikan alkaessa taisi tupa olla jo lähes täysi. Ainakin meininki ja lämminhenkinen tunnelma oli jo sitä luokkaa. Ja tunnelma vaan tiivistyi pitkin iltaa antoi hyvät potkut myös vierailevien bändien keikoille.

(Kuva: M!ka)

Punkkeikkojen kannalta K-klubi on ihanteellinen paikka. Moni bändi varmaan soittaa mielellään  isossa paikassa ja isolla lavalla. Monella yleisön edustajalla on epäilemättä myös sellainen mielikuva, että mitä isommat on puitteet, sen parempi keikka. Väärä luulo, ainakin punkin suhteen! 

Jos jossain voi pieni olla kaunista, niin juuri punkissa. K-klubi on pieni paikka, eikä siellä ole edes lavaa. Elämä on Punk-bileissä ollaan tehty ”lavanreunus” teippaamalla kaljakoririvistö lattiaan lavan reunaksi. Sen punkinpaa lavanreunaa ei olekaan ja asiansa se ajoi nytkin kohtuullisen hyvin, kun pääosa yleisöä pysyi omalla puolellaan koririvistöä. Toiselle puolelle jäi soittajille vielä vähän tilaa soitellakin, vaikka kovin suuriin lavaliikehdintöihin ei elintilaa riittänyt.

Kun noissa puitteissa on vielä paikalla täysi tupa punkkareita, eikä lavan korkeuden tavallisesti tuomaa hajurakoa yleisön ja soittajien välillä ole, vaan  he ovat kasvot vastakkain parhaimmillaan muutamien kymmenien senttimetrien päässä toisistaan, niin odotettavissa on aika hyvää punktunnelmaa... Tai täytyy olla aika proge-äijä, ettei hyvä tunnelma noissa puitteissa tarttuisi, olipa paikalla sitten yleisössä tai soittajana. Näissä olosuhteissa voi odottaa tiivistä tunnelmaa ja hyviä punk-keikkoja! On se K-klubilla nähty aikaisemminkin ja niin nähtiin nytkin, niin kuopiolaisten, kun vierailevien bändienkin osalta. 

Nytkin vaikutti vahvasti siltä, että K-klubin fiilikset tarttuivat myös vieraileviin bändeihin. Nazi Death Campin näin itse livenä ensimmäistä kertaa ja olihan se maanisen hyvä. Nasut itse kehuivat, että parhaita keikkoja vähään aikaan. Rehtorit taas olen nähnyt lukemattomia kertoja, mutta silti tämä keikka on intensiivisimpiä, mitä bändiltä olen nähnyt. Joillekin ihmisille tärkeät äänentoisto, oikeinsoitto yms. ovat minulle sivuseikkoja. Itse arvostan eniten livekeikan tunnelmaa ja se oli Rekseillä tälle kertaa todella punk… eli erittäin hyvä.

Reksi Sanna ja Heko (kuva: M!ka).

Tietty vähän kornia, kun järjestäjä kehuu omia vierailevia värväyksiään, mutta ei tämä nyt mitään ammattimaista touhua ole muutenkaan. Fanituspohjalta on kaikki bändit valittu ja valitaan aina jatkossakin. Elämä on kovaa, tai sitten se on Punk. Valitkaa siitä. Tuosta yllä olevasta tekstistä voikin surutta sensuroida kaikki positiiviset adjektiivit, mutta olennainen siihen silti jää, eli punk-tunnelma. Se on koko Elämä on Punkin pääidea.

Näin järjestäjän näkökulmasta tämä oli monellakin rintamalla onnistunein Elämä on Punk Kuopiossa ja jälkifiilikset ovat olleet sellaiset, että lisää tulee. Ei tosin kovin nopealla aikataululla, koska K-klubin lauantai-illat ovat aika pitkälle tulevaisuuteen buukattu täyteen. Tammikuu oli tähtäimessä, mutta se oli jo K-klubilla täynnä. Helmikuu ei enää sopinut kuvioihin. Tampereelle on jo sovittu kahden päivän tapahtuma maaliskuun alkuun, mutta viimeistään syyskuulle 2010 on taas uudet Elämä on Punk-bileet tulossa Kuopioon…

Tähän loppuun vielä kunniamaininta parille taholle. Peter Punk & The Lost Boys huolehti näiden bileiden äänentoistosta. Ilman heitä ei koko bileistä olisi tullut yhtään mitään. Yhteyshenkilönä toimi bändin rumpali Jussuf, jota vaivasin kaikenlaisilla asioilla. Hienoa, että hänellä riitti halua ja tarmoa hoitaa nekin hommat. 

Tämän keikan sopimisen jälkeen Lost Boys sai samaan ajankohtaan tarjouksen kahdesta keikasta Kreikassa. Sana kuitenkin piti sovitun kotikaupungin keikan suhteen! Onni Elämä on Punkin kannalta. Näissä punk-hommissa ei paljon raha liiku, eikä sopimuksia allekirjoitella ja lupauksissaan pysyvät bändit ja ihmiset ovat aina hyvässä kurssissa. Sulka siis Lost Boysinkin hattuun tästä hyvästä. Peter Punk & The Lost Boysin näkökulmasta minua vähän kirpaisee. Toivottavasti bändille tulee jatkossa uusia mahdollisuuksia ulkomaakeikoille.

Toinen huomionarvoinen taho on Vandaalit-yhtyeen Vesa Häkli, joka tuli talkoomielellä ja omalla kustannuksella bileisiin juontohommiin. Vandaalit, ja Häkli siinä mukana, ovat saaneet paluunsa myötä jossain määrin paskaa niskaansa erityisesti Punk in Finlandin foorumissa. Perusteluna on ollut milloin mitäkin, tai ei yhtään mitään. Itse arvostelen ihmisiä mieluiten itse kohtaamieni tekojen perusteella ja olihan se Häkliltä ihan punkteko tulla bileisiin mukaan. Eihän täällä kukaan yleensä liikahda mihinkään, ellei vähintään kuluja makseta. Helppo on nettifoorumeilla paskaa puhua, mutta voi sanoa, että Häklistä löytyy yhä punk-asennetta, enemmän kun monesta kokonaisesta nuoremmasta bändistä yhteensä. Siitä vaan haastamaan äijän kanssa, niin hyvässä kun pahassakin, jos mahdollisuus vastaan tulee. Häklin sanavalmius asiaan kun asiaan on ihan ihailtavaa!

Elämä on Punk –bileissä julkaistiin myös uusi punkzine The Havana Bananas, mutta eipä siitä nyt sen enempää, kun meidän lehti on ihan tyhmä…

M!ka (Elämä on Punk)

NDC:n Osku ja yleisöä (kuva: M!ka).

  

Näin soiteltiin

The Loose

Outnumbered Creepy kid

We are 138 (misfits)

Daddy joined the NRA

Leave me be 

Lucky number 13 

We're all going down 

Beer (Reel Big Fish)

Peter Punk & The Lost Boys

Caballero
This Night
Supersocial
Lucky Stars
Save Me
Turn To Stone
Masturbation
Buffy
Dont Ya
Love Of My Life

Nazi Death Camp

???

Rehtorit

Pidän turpani kiinni

Vakain aikein ja harkiten

Tiedän kaiken

Haudankaivaja

Ei se siitä

Poikaystävä

Aina joku eksyy

Vainolaulu

Kovan päivän yö

Surf-tyttö

Leena tahtoo kiljua

Uimavalvoja

Maailman huonoin TV

 

Kävijälaskuri