www.ramopunk.com Ramopunk-uutisia "Here I feel like home. Here I will never be alone" (kuva: M!ka). |
||||||
|
||||||
Peter Punk & The Lost Boys oli tapahtuman järjestelyissä mukana tekniikkapuolella (kuva: M!ka). Kuuma
K-Klubi tarjosi hyvät löylyt
Viides
Elämä on punk –tapahtuma kokosi positiivisen runsaasti
osanottajia villiin itään, Kuopion tiivistunnelmaiselle
K-Klubille 12.9.09. Meitä oli saapunut paikalle idästä, lännestä,
pohjoisesta, etelästä ja jopa keskeltä Suomea. Tunnelma on
osoittautunut tapahtumissa erittäin lämpimäksi, jopa kuumaksi,
eikä poikkeusta tehnyt tämäkään kerta. Hyvät löylyt
K-Klubilla taas kerran irtosi. Kuulin
sound checkit Lost Boyseilta, Looselta sekä Rehtoreilta. Täytyy
ihmetellä sitä säkää tai ammattitaitoa, mikä liittyy noin
hyvien soundien luomiseen. Muutamalla napin pyöräytyksellä
loihditaan kerta kerran jälkeen sopivan rouhea, mutta selkeä
äänimaailma. Tallusteltuamme Hekon kanssa takaisin Klubille Yy-kaa-koo-nee –kirjan virallisesta pressitilasta Maljasta, olivat Peter Punk & The Lost Boys ja The Loose jo esiintyneet. Nazi Death Camp paiskoi ripeitä puolentoista minuutin paahtopalojaan, rummuissa Häiriköistä tuttu Maukka. Parhaiten tuolta combolta sisäistin pari kolme setin loppupuolen biisiä. Rehtorit aloittelemassa keikkaansa (kuva: M!ka). Illan viimeisenä bändinä esiintyi
Rehtorit, joka oli ladannut settilippaansa puolilleen piakkoin
ilmestyvän uutukaislevynsä tykityksillä. Uusien biisien
perusteella odotettavissa on mielenkiintoinen levy. Biisiskaalasta
löytyy niin rajuja rypistyksiä kuin myös kepeitä ska-rytmejä.
Mutta, onko se ramopunkkia? Kuuntelija muodostakoon kuulemansa
perusteella oman mielipiteensä, vaikkei sitä kysytäkään. Onko
tuolla loppujen lopuksi mitään merkitystäkään? Kansainvälinen
salaliitto muodostaa eräänlaisen teemakokonaisuuden käsittelemistään
laulujen aiheista. Koska kotikutoisesti tehtävät miksaukset
alkavat olla vihdoinkin loppusuoralla, kannattaa varautua sisällyttämään
osa palkkapussin sisällöstä tyhmentämisen ennalta ehkäisyyn.
Joulupukin kirjeeseen kannattaa levytoive myös kirjata. Bändejä ja yleisöä erottava koribarrikadi osoittautui muutamille mutapainin ystäville liian matalaksi. Muutamat innokkaat isänmaan ystävät vyöryttivät itsensä linjojen väärälle puolelle, mutta onneksi onnistuivat olemaan rikkomatta laitteita tai jättämään jälkeensä mikkistandin lohkaisemia legoja.
Bändejä ja yleisöä erottava koribarrikadi osoittautui liian matalaksi (kuva: M!ka). Rehtorit
olivat niin hyvässä live-vireessä, että toivottavasti levyn
julkaisun jälkeen keikkatahtikin piristyy. Nyt nähdyn
perusteella syytä olisi. Suurkiitokset
Kuopion järjestelypoppoolle eli M!kalle, Paulalle, Sannalle ja
Jaakolle hyvistä järjestelyistä! Tuo väkimäärä mitä todennäköisimmin
innostaa jatkamaan onnistuneeksi osoittautunutta tapahtumaa,
varsinkin kun Elämä on punk, on tapahtuman nimenä paras
mahdollinen. M!ka lanseerasi tapahtumassa uuden Havanas Bananas
–pienlehden ilmestymisen maailman ensi-illan. Kyseessä on
retroteemaa jatkava, perinteinen leikkaa-liimaa –punklehdykkä.
Elämä on punk -tapahtuma toimii samalla merkittävänä yhteisöllistäjänä.
Ympäri Suomea tapahtumiin saapuvat tuttavien ja ystävien näkeminen
on yhtä tärkeää, kuin bändien keikkojen kokeminen. Tämän
kaltaisten tapahtumien ansiosta molempi on parempi. Jeke |
||||||
Vandaalien Häkli tuli talkoohengessä juontajaksi Elämä on Punkkiin (kuva: M!ka). |
||||||
Villiin, villiin itään mä meen!Olihan taas säätäminen, miettiminen ja järjesteleminen, ennen kuin tämä tyttö lopulta päätti kuin päättikin lähteä kauas Kuopion melskeeseen Elämä on Punkiin. M!ka vinkkasi kustannustehokkaasta vaihtoehdosta matkan suhteen, joten tartuin tilaisuuteen ja kilautin Häklin kyytipalveluun (Häkli’s Car Sercive, Häklis Kör-Servering) ja automatka Helsingistä Kuopijjoon taittui välimatkaan nähden kädenkäänteessä! Kiitos Häkli! K-Klubi löytyi kivenheiton päästä Kuopion torilta (tsekkaa opaste täältä) ja iloinen puheensorina oli vastaanottamassa heti ovella. Tuttuja naamoja vilahteli ympärillä, ja tunnelma oli katossa! Ja lämmin oli. Hiki virtasi ja kosteusprosentti oli huippu lukemissa HYVISSÄ ajoin ennen Rehtorit yhtyeen kitaristin, Hekon, lavalle kipuamista (joka kuulemma riehuu niin, että kunnon sademetsä vaikutelma on taattu)! Peter Punk & The Lost Boys (kuva: M!ka). Pääsin
nauttimaan Peter Punk & the Lost Boysin reippaasta punk tykityksestä
ekaa kertaa livenä, ja kyllähän se kolahti! Nazi Death Campin näin myöskin ekan kerran livenä. Harmittavasti en tuntenut heidän biisejä, joten en saanut kauheasti irti NDC:n setistä. Sen pistin merkille, että koko vedon ajan eturivin tuntumassa joraili pari tosi fania. Ehkä useampikin… Ja näissä bileissä jopa pääesiintyjä, Rehtorit, sai aloittaa settinsä ihmisten aikoihin. Iso käsi siitä! Soiton oli loputtava klo 23, joten Reksien punkrock lähti raikaamaan jo klo 22 jälkeen. Kaikki keikkapaikat saisivat ottaa oppia tästä! Tosin eipä tuota sen aikasemmin tullut mentyä nukkumaan, kun kaupunkioppaamme M!ka ja Paula veivät meidät turistit K-Klubilta paikalliseen baariin, Maljaan, joka sulki ovensa vasta kolmelta. Rehtorit soitti oikein raikkaan keikan niin uusia biisejä kuin vanhempiakin. Iso plussa sille, ettei soittaneet hittiä hitin perään… Eli esim. Perjantain ja maanantain välistä yötä ei K-Klubilla kuultu. Ei sillä etteikö se olis hyvä rallatus, mutta tavallisesta poikkeava biisilista rules! Kiitos kaikille paikalla olleille! Oli kivvoo ja myö halutaan lissää! Laura |
||||||
K-klubi oli loppuunmyyty. Tunnelma oli tiivis ja lämminhenkinen, ellei suorastaan kuuma (Kuva: M!ka). |
||||||
Punksaunassa K-KlubillaPakkohan
se oli taas lähtee M!kan EOP –kinkereihin. Sydän sanoi niin.
Kuopiossa neljän pintaan ja helvetin ylisuolaisen
maggaraperunasapuskan jälkeen roudausavuksi yhden illan
orkesterin eli Peter Punk & The Lost Boysin treenikselle.
Siellä oli illan isäntä vaimonsa Paulan ja poikansa Chen sekä
Riinan kanssa jo mestoilla. Ja jotain savolaisia joiden puheesta
en ymmärtänyt sanaakaan. Nopeahkon roudassession jälkeen bändin
paku kohti K-Klubia. Ite suuntasin takaisin kämpille huilimaan ja valmistautumaan
kun roudausjengiä oli K-Klubilla lisääkin jo valmiusasemissa
eli tiellähän sitä vaan olis ollut.
Havana Bananas zinen ihmettelyä. Kiva läpyskä ja ehkä
tota vois julkaista jatkossakin 1-2 kertaa vuodessa, jos
kirjoitusintoa jengillä riittää ja M!ka jaksaa hommaa säätää.
K-Klubille sitten hyvissä ajoin. Tuttujakin mukavasti mestoilla. Ainakin Jeke, Leena, Laura, Riina, Kimmo, Himanesin Saku, Taina ja Kuopijjon omaa jengiä tietysti ja ketä kaikkia. The Loose (kuva Riina). Juontajana toimi Häkli ja lyhyiden höpötysten jälkeen The Loose aloitti aikataulun mukaisesti klo 20. Hyvä bändi ja rento, mutta napakka veto. Mun kolmas vai neljäs The Loose keikka. Nääkin tyypit vois jotain levyä väsätä jo. Valmista kamaa. Kuten myös Peter Punk & The Lost Boys joka esiintyi seuraavaksi. Ihan outo bändi mulle, mutta jotkut biiseistä iski kerralla tajuntaan. Hyvä meininki ja persoonallinen ote kaikin puolin.
Peter Punk & The Lost Boys (kuva: M!ka). Sitten
Nazi Death
Camp, joka sai K-Klubin muuttumaan taas sietämättömän kuumaksi
ihmisten pogoillessa villisti. Huomasinpa vielä, että paikassa
oli patterit päällä... siis ei tarvis, kun ikkunat höyrysty
kuumasta ja kosteudesta jo yli sadan ihmisen lämmöstä,
innokkaan punkjengin tunkiessa K-Klubin sisuksiin. Huh huh.
”Punk on sauna” –meininki. NDC taisi olla monelle illan
odotetuin bändi. Pientä sekoilua ja säätöä Teemun
lavameiningissä oli, mutta Maukka piti tanakalla otteella biisit
ja setin hyvin kasassa. Reksien veto oli kanssa erittäin kova, vaikka Heko valittelikin ennen keikkaa että fiilis vähän hakusessa. Onneksi se sitten löytyi kuitenkin ennen lauteille nousua. Reksien setti painottui hyvinkin uuteen matskuun, joka toimii. Oon noita uusiakin biisejä kuullut jo muutamankin kerran ja siitä uudesta Kansainvälinen salaliitto -levystä on mitä todennäköisimmin tulossa tiukka paketti, kunhan se joskus ulos saadaan. Meininkiä Rehtoreiden keikalla (kuva: M!ka). Miksiköhän muuten
Pidän
turpani kiinni –biisiä ei
tällä kertaa omistettu savolaisille, vaikka kohderyhmä oli ihan
nokan alla ja edessä? Mun mielestä Reksit oli illan kovin bändi.
Hyvä meininki, eikä tönimiseltä lavan edessä vältytty, joku
tais rakastaa Reksi Sannaa niin kovasti että yritti kaatua sen päälle,
mutta saikin partnerikseen vain mikkitelineen. Soitto loppui lähes tasan klo 23 ja huudettu-haluttu-vaadittu encorekin jäi
soittamatta sitten tiukan aikarajoituksen vuoksi. Jatkot
jossain Maljassa. Ketä siinä pyöri. Kaikki kai. Lost and found
in Kuopio meiningillä koisaamaan jossain vaiheessa ennen auringon
nousua. Olipas kinkerit taas. Keikka |
||||||
Rehtorit (kuva: M!ka). |
||||||
Che siitäIlokseni
huomasin että eka Elämä on Punk, jonka pääsin kokonaan näkemään
oli tosiaan näkemisen arvoinen. Ja enemmänkin, paljon enemmän.
Oma iltani alkoi thaimaalaisella ruualla ja Peter Punk &
The Lost Boysin soittokamojen kantamisella kellarista
valaisemattoman portaikon läpi päivänvaloon. Siitä sitten
K-Klubille järjestelemään asioita, ja odottelemaan kaiken
alkua. The Loose veti parhaan keikkansa mitä minä olen nähnyt (yhteensä kolmas). Hyvänkuuloista ja vetävää musiikkia, ihmettelen kovasti miksei levyä ole tehty. Olisin sen jo ostanut. Peter Punk & The Lost Boys yllätti iloisesti. Itse musiikki oli taidokasta, jota kuunteli mielellään. Tätä haluan nähdä toistekin. Nazi Death Camp ja "hiukan sekopäinen meininki" (kuva: M!ka). Nazi Death Campia ei ole tullut kuultua muuten kuin levyltä, joten tämäkin oli iso yllätys. Esiintyminen ja tunnelma oli jotain sanoinkuvaamatonta. Hiukan sekopäinen meininki, mutta sehän vain kuuluu asiaan. Rehtoreilla
oli myös paras näkemäni keikka. Taisivat itse soittajatkin
hiukan innostua. Ja yleisö se vasta olikin innoissaan. Minä myös. K-Klubilla oli todella tiivis tunnelma, liiankin tiivis välillä. Porukkaa tuli kaljakoriaidan ylikin, eräs musiikinystävä heijasi minutkin yllättäen aidan väärälle puolelle. Ei pahuuttaan, pyyteli anteeksi jälkeenpäin. Biisilista oli paljolti tulevalta levyltä, vaan eipä haitannut kun laadukkaalta kamalta kuulosti. Koko tapahtuma oli kyllä mahtava tunnelmallinen saunailta. ...Che siitä. Che NDC:n Köskinen ja Maukka (kuva: M!ka). |
||||||
Maukka: "Nasta reissu ja keikkakin oli helvetin hyvä." (Kuva: M!ka) Esiintyjien kommentteja: |
||||||
Loosen Tuomo (kuva: M!ka). Tuomo: Neljä bändiä soittoaikarajojen takia melko rohkea vetoNämä EOP-happeningit on tulleet meille jo aika tutuiksi, mutta mikäs siinä, kun aina on ollut hyvä meininki ja hyviä bändejä. Niin oli tälläkin kertaa. Neljä bändiä samana iltana on K-Klubin suht. tiukkojen soittoaikarajojen takia melko rohkea veto, mutta hommat kulki jouhevasti ilman turhia viivytyksiä, ja kaikki onnistui. Kiitokset kaikille osallistujille, ja erityiskiitos Lost Boysille PA- ja muiden kamojen lainasta. Tuomo ( The Loose) |
||||||
Lost Boysin Jussuf (kuva: M!ka). Jussuf: Jussuf lyhytsanaisenaBileet
oli kyllä hyvät ja väkeä oli paikalla kivasti. Ei hirveästi Jussuf (Peter Punk & The Lost Boys) |
||||||
Osku (kuva: M!ka). Osku: Multa tulee aina plussaa kun ei oo lavaaJaahas mitäs sitä sitte sanois, automatka Kuopioon oli taas normaalia perseen puuduttamista, meikäläisellä kun on vielä semmonen 5v. tytön rakko, niin ei viitti bisseäkään lipittää koko ajomatkaa, muuten tulis pisskusstauon paikka noin puolen tunnin välein, no lyhyempi matka sentään kun Ouluun. K-klubi oli just passelin kokonen mesta, multa tulee aina plussaa kun ei oo lavaa, vitusti kivempi soittaa ku ei tarvi olla missään yläilmoissa. Harvemmin myöskään näkee noin paljon nahkarotseja samas paikassa. Nyt ei kuollaksenikään muista minkä bändin pakussa istuttiin baarin eessä, mut se oli vitun hiano biili. Hämmentävää oli myös vanhojen bändikaverien näkeminen, terkkuja vaan Antille ja Arille! Keikkakin meni jees, oli vitun kivaa soittaa! Oli varmaan tän vuoden paras keikka Raahen ohella. Keikan jälkeen sitte johonki diskohelvettiin tuhoamaan keikkaliksaa, jossa ei niin hirveen kauan kereeny istua ennen basistin uloslentoa, piti itekin lähteä ihan vaan seuraa pitämään ulos, taidettiin siihen pihalle sitte kuulemma päällekkäin sammua. Keikan jälkeen sitte M!kan kartanoon, jossa oli tarjoilut kohallaan, valkosipulidippii ja bissee, me like veri meni! Aamul sit käytiin viel ostaa kuskille muikkukukko ja sit nokka kohti Helsinkii. Täs vaihees pysty jo ottaa korjaavaa, joka kyl jostaan kumman syystä ei helpottanu laisinkaan, ekat yrjöt kyl lens vasta 70km päässä Helsingist. Kamat meikän kämpille ja vetää lepoo naiviisti kuvitellen, et pääsis seuraavan aamun kuudeks aamul töihi. No, vituikshan sekin meni, ei muuta kun työterveyteen "kuumetta" valittamaan ja kuuntelemaan vittuilua hoitajalta: "Ai sinä olet se A*****n Osku, oon tässä katellu tilastoja, että olet käynyt hakemassa vähintään kerran viikossa sairaslomaa milloin milläkin syyllä". Totesin, että potkut on jo tullu, irtisanomisaikaa kaks viikkoa jäljellä. Oli varmaan sen verran kyllästynyt, että anto suoraan kolme päivää saigonia. Osku (Nazi Death Camp) |
||||||
Pientä sekoilua ja säätöä - Köskinen soittaa, Osku ja Teemu keskustelee (kuva: M!ka). |
||||||
Teemu (kuvat: M!ka) Teemu: Oli kivaaMatka Kuopioon kului perinteisesti eli kaljaa juoden ja Johnny Cashia ja Rocket From The Tombsia kuunnellen. K-klubi oli asiallinen mesta, kalja tosin ois voinut olla vähän halvempaa niin sitä ois voinut juoda enemmän. Paikalliset oli mukavia, M!kan luona oli hyvä nukkua & Häkli oli mukava tavata. "ikinä ei oo asiat niin huonosti, ettei niitä sais dokaamalla huonommiksi", heh! Kalakukko käytiin ostamassa Kuskilasselle, sais kuulemma olla enemmän chiliä niin ois parempaa, heh! Oli kivaa. Toivottavasti pääsee vielä joskus jonkun bändin kanssa Kuopioon soittamaan! Teemu (Nazi Death Camp) |
||||||
|
||||||
Rehtori Mikolla on hiki (kuva: M!ka). Rehtori Mikko: Häsläämisen ja sekoilun lisäksi keikka oli jeesKeikasta hieman. Oli paikoitellen hirvittävää katsoa, että kuka saa mikkiständiä hampaisiin ja kuka saa kitaran lavasta naamaansa tai vibrakammen kankkujen väliin. Mutta kaiken häsläämisen ja sekoilun lisäksi keikka oli jees ja yleisö tuntui tykkäävän. Muutaman tutunkin havaitsin muuten pääsääntöisesti uuden ja tuntemattoman yleisön lomasta. Ei mulla muuta. Kiitti M!ka kestityksestä ja järkkäilystä. Kiitos yleisö ja bändit. Törmäillään taasen. Rehtori Mikko (Rehtorit) |
||||||
Rehtori Mikkola (kuva: M!ka). Rehtori Mikkola: Kaatuilevia mikkiständejä ja punkkareita piti välillä väistelläHieman
meni usvassa Kuopion visiitti väsymyksestä johtuen (ja lopulta vähän
muustakin), mutta keikka jäi kyllä mieleen yhtenä hikisimmistä
ikinä. Veikkaan, että pari kiloa haihtui höyrynä ilmaan meikäläisen
vähäisestä varresta, vaikka askeltakaan ei mahtunut liikkumaan.
Kaatuilevia mikkiständejä ja punkkareita piti välillä tosin väistellä. Kuopiossa
punkkaroitiinkin varsin antaumuksellisesti, mikä oli
ilahduttavaa, jos muutamaa aavistuksen liian antaumuksellista
tapausta ei lasketa mukaan. Kun efektilootat ja mikit on selällään
piuhat irronneina yli-innokkaan punkkarin alla, ei punkittelusta
tule mitään. Sille joutuu heristämään äkäisenä nyrkkiä. P¤#kele!! Hyvät
oli kuitenkin meiningit ja ihmiset oikein mukavia. Rehtori Mikkola (Rehtorit) |
||||||
Rehtori Heko (kuva: M!ka). Rehtori Heko: Senkun sahaat vaan!Eturenkaassa Oli Painetta...liian vähän. Kun hurautetaan pikkasen Kehä 3:n ulkopuolelle, pitää kulkuneuvoon panostaa. Renkaisiin ilmaa ja ihmisiin rasvaa, sokeria, kermaa ja kahvia ja menoksi. Onnekkaasti Sanna oli tulossa Rovaniemeltä-saatiin istua leveästi menomatkalla. Erittäin Onnistuneita Piisejä Kiva oli kuunnella Mikkolan miksauksia autossa. Ihan tuli sellainen olo, että olisipa jo valmista ja kuulisipa joku TÄMÄN biisin...tai TÄMÄN. Elämä On PunkAhdasta, niukkahappista, hikistä ja hämärää hommaa on elämä. Ja punk. Ja luonnollisesti älyttömän hauskaa! Eturivi riehuu, mikit kaatuu, avulias miksaaja tuo Sannalle uuden mikin ja setviessään piuhaa vetäisee sillä kaikki mun piuhat ja efektit selälleen. Hikikin hikoilee ja eihän täällä mahdu liikkumaan kuin ylöspäin - onneksi kaljaa tulee joka suunnasta. Hassuimmassa kohdassa ei kuule mitä soittaa ja kun yrittää katsoa kitarasta onko sormet sielläpäinkään, ei näe mitään. Ja seuraava biisi! Ja mun piuha onkin vaihteeksi Reposen jalan alla. Senkun sahaat vaan! Elämä On OhiSunnuntaiaamu valkeni laadukkaassa majoituspaikassamme vaihtelevasti. Seuranamme olivat NDC ja yksi iso vandaali. Basisteille olisi sopinut Elämä On Ohi-paita oikein hyvin. Rehtori Heko (Rehtorit) |
||||||
Joku yleisön edustaja pyörii Sannan, eli Rehtori Reponen Jr:n jaloissa (kuva: M!ka). Rehtori Reponen Jr. Meininki oli mahotonOli
nastaa, sen tietää mm. siitä, että on ihan järkyttävää
olla töissä kun tekis mieli vaan rokkailla lisää.
Soitettiin paljon tulevan Kansainvälisen salaliiton
biisejä. Eipä oo keikalla tullut hikoiltua farkuista läpi
tätä ennen, huippu kokemus. Tai ehkä vois käyttää ihan
aavistuksen liikunnallisempia vaatteita. Meininki oli mahoton, vaikka
vähän väliä oli joku kohellus käynnissä - piuhat irti, mikki
mykkä, olisko joku vika päässäkin ilmennyt siinä kesken
kaiken. Kuopiossa oli myös tosi mukavaa väkeä! Joskin epäilen, etteivät kaikki paikalle vääntäytyneet olleet Kuopiosta päinkään. Mistä lie aavistelen. Kiitti vanhoille ja uusille tutuille hauskasta illasta. Harmi etten nähnyt The Loosea ja siitä Lost Boysistakin näin vain pari biisiä. Kovasti kun psykosta tykkään niin vaikutti oikein hyvältä. Nazi Death Campista minä tykkään paljon kans - mitä nyt meni vähän sirkuksen puolelle jossain vaiheessa (ks. alla olevat kuvat). Rehtori Reponen Jr. (Rehtorit) |
||||||
Teemu ja trampoliini(Kuvat: M!ka.) Seuraavana aamuna Nazi Death Campin Teemu ei voinut vastustaa "jättitrampoliinin" kutsua. Teemu arveli osanneensa nuorempana voltin etuperin ...tai takaperin. Turvallisuussyistä asian tarkistaminen käytännönkokeella jätettiin väliin. Taidokkaista peruspompuista sentään saatiin valokuvia, joista parhaan nappasi Rehtori Reponen Jr.
(Kuva: Rehtori Reponen Jr.) |
||||||
(Kuva: M!ka) M!ka: Punkkia tunnelmaaKaksi-kolmekymmentä lippua myyntiin tällä kertaa jo ennakkoon ja ilta oli loppuunmyyty ensimmäistä kertaa Kuopion Elämä on Punkeissa. Positiivista kehitystä Kuopion punkscenessä. Ensi kerralla kannattanee useammankin harkita ennakkolipun ostoa, ettei jää oven taakse. Positiivista senkin puolesta, että budjetti oli vähän yläkanttiin laskettu täyden tuvan mukaan ja kulurakenne oli sen mukainen ja nyt sitten saatiin vierailevien bändien kulut katettua sovitulla tavalla. Ihan kiva juttu! Ennakkoon oltiin ilmoiteltu, että soitto alkaa tasan klo 20.00 ja näin myös tapahtui. K-klubilla soitto täytyy lopettaa jo klo 23.00 ja meillähän oli neljän bändin kattaus... Pienellä laskutoimituksella voi päätellä, että oikeasti olisi aloitettava soitto ajoissa. Monesti
K-klubilla on vastaavissa aloitusaika-ilmoituksissa vähintään
sellainen puolentunnin hajurako. Osa yleisöä arveli mitä
ilmeisemmin nytkin, ”ettei se soitto kuitenkaan ennen puolta
yhdeksää ala”, sillä suurin ruuhka ovelle tuli heti klo 20.00
jälkeen, kun The Loose oli jo aloittanut soittamisen.
Loosen kannalta vähän harmi, kun aika monelta jäi bändin hyvä
esitys näkemättä. Ensi kerralla sitten vaan vielä aikaisemmin
paikalle! Minun mielestä punkbileissä pitäisi lähteä siitä,
ettei mitään ns. läppäribändejä, eikä rockstaroja ole
olemassakaan. Ja näin kuopiolaisittain on pakko sanoa, että oman
kylän punkscene on aina kannustamisen arvoista. Ilman näitä
kuopiolaisia bändejä ei koko Elämä on Punkkia olisi
olemassakaan. Peter
Punk & The Lost Boysin keikan alkaessa taisi tupa olla jo
lähes täysi. Ainakin meininki ja lämminhenkinen tunnelma oli jo
sitä luokkaa. Ja tunnelma vaan tiivistyi pitkin iltaa antoi hyvät
potkut myös vierailevien bändien keikoille. (Kuva: M!ka) Punkkeikkojen kannalta K-klubi on ihanteellinen paikka. Moni bändi varmaan soittaa mielellään isossa paikassa ja isolla lavalla. Monella yleisön edustajalla on epäilemättä myös sellainen mielikuva, että mitä isommat on puitteet, sen parempi keikka. Väärä luulo, ainakin punkin suhteen! Jos jossain voi pieni olla kaunista, niin juuri punkissa. K-klubi on pieni paikka, eikä siellä ole edes lavaa. Elämä on Punk-bileissä ollaan tehty ”lavanreunus” teippaamalla kaljakoririvistö lattiaan lavan reunaksi. Sen punkinpaa lavanreunaa ei olekaan ja asiansa se ajoi nytkin kohtuullisen hyvin, kun pääosa yleisöä pysyi omalla puolellaan koririvistöä. Toiselle puolelle jäi soittajille vielä vähän tilaa soitellakin, vaikka kovin suuriin lavaliikehdintöihin ei elintilaa riittänyt. Kun noissa puitteissa on vielä paikalla täysi tupa punkkareita, eikä lavan korkeuden tavallisesti tuomaa hajurakoa yleisön ja soittajien välillä ole, vaan he ovat kasvot vastakkain parhaimmillaan muutamien kymmenien senttimetrien päässä toisistaan, niin odotettavissa on aika hyvää punktunnelmaa... Tai täytyy olla aika proge-äijä, ettei hyvä tunnelma noissa puitteissa tarttuisi, olipa paikalla sitten yleisössä tai soittajana. Näissä olosuhteissa voi odottaa tiivistä tunnelmaa ja hyviä punk-keikkoja! On se K-klubilla nähty aikaisemminkin ja niin nähtiin nytkin, niin kuopiolaisten, kun vierailevien bändienkin osalta. Nytkin
vaikutti vahvasti siltä, että K-klubin fiilikset tarttuivat myös
vieraileviin bändeihin. Nazi Death Campin näin itse livenä
ensimmäistä kertaa ja olihan se maanisen hyvä.
Nasut itse kehuivat, että parhaita
keikkoja vähään aikaan. Rehtorit taas olen nähnyt
lukemattomia kertoja, mutta silti tämä keikka on
intensiivisimpiä, mitä bändiltä olen nähnyt. Joillekin
ihmisille tärkeät äänentoisto, oikeinsoitto yms. ovat minulle
sivuseikkoja. Itse arvostan eniten livekeikan tunnelmaa ja se oli
Rekseillä tälle kertaa todella punk… eli erittäin hyvä.
Reksi Sanna ja Heko (kuva: M!ka). Tietty
vähän kornia, kun järjestäjä kehuu omia vierailevia värväyksiään,
mutta ei tämä nyt mitään ammattimaista touhua ole muutenkaan.
Fanituspohjalta on kaikki bändit valittu ja valitaan aina
jatkossakin. Elämä on kovaa, tai sitten se on Punk. Valitkaa
siitä. Tuosta yllä olevasta tekstistä voikin surutta sensuroida
kaikki positiiviset adjektiivit, mutta olennainen siihen silti jää,
eli punk-tunnelma. Se on koko Elämä on Punkin pääidea. Näin
järjestäjän näkökulmasta tämä oli monellakin rintamalla
onnistunein Elämä on Punk Kuopiossa ja jälkifiilikset ovat
olleet sellaiset, että lisää tulee. Ei tosin kovin nopealla
aikataululla, koska K-klubin lauantai-illat ovat aika pitkälle
tulevaisuuteen buukattu täyteen. Tammikuu oli tähtäimessä,
mutta se oli jo K-klubilla täynnä. Helmikuu ei enää sopinut
kuvioihin. Tampereelle on jo sovittu kahden päivän tapahtuma
maaliskuun alkuun, mutta viimeistään syyskuulle 2010 on taas
uudet Elämä on Punk-bileet tulossa Kuopioon… Tähän loppuun vielä kunniamaininta parille taholle. Peter Punk & The Lost Boys huolehti näiden bileiden äänentoistosta. Ilman heitä ei koko bileistä olisi tullut yhtään mitään. Yhteyshenkilönä toimi bändin rumpali Jussuf, jota vaivasin kaikenlaisilla asioilla. Hienoa, että hänellä riitti halua ja tarmoa hoitaa nekin hommat. Tämän
keikan sopimisen jälkeen Lost Boys sai samaan ajankohtaan
tarjouksen kahdesta keikasta Kreikassa. Sana kuitenkin piti
sovitun kotikaupungin keikan suhteen! Onni Elämä on Punkin
kannalta. Näissä punk-hommissa ei paljon raha liiku, eikä
sopimuksia allekirjoitella ja lupauksissaan pysyvät bändit ja
ihmiset ovat aina hyvässä kurssissa. Sulka siis Lost Boysinkin
hattuun tästä hyvästä. Peter Punk & The Lost Boysin näkökulmasta
minua vähän kirpaisee. Toivottavasti bändille tulee jatkossa
uusia mahdollisuuksia ulkomaakeikoille. Toinen
huomionarvoinen taho on Vandaalit-yhtyeen Vesa Häkli,
joka tuli talkoomielellä ja omalla kustannuksella bileisiin
juontohommiin. Vandaalit, ja Häkli siinä mukana, ovat saaneet
paluunsa myötä jossain määrin paskaa niskaansa erityisesti
Punk in Finlandin foorumissa. Perusteluna on ollut milloin mitäkin,
tai ei yhtään mitään. Itse arvostelen ihmisiä mieluiten itse
kohtaamieni tekojen perusteella ja olihan se Häkliltä ihan
punkteko tulla bileisiin mukaan. Eihän täällä kukaan yleensä
liikahda mihinkään, ellei vähintään kuluja makseta. Helppo on
nettifoorumeilla paskaa puhua, mutta voi sanoa, että Häklistä löytyy
yhä punk-asennetta, enemmän kun monesta kokonaisesta nuoremmasta
bändistä yhteensä. Siitä vaan haastamaan äijän kanssa, niin
hyvässä kun pahassakin, jos mahdollisuus vastaan tulee. Häklin
sanavalmius asiaan kun asiaan on ihan ihailtavaa! Elämä on Punk –bileissä julkaistiin myös uusi punkzine The Havana Bananas, mutta eipä siitä nyt sen enempää, kun meidän lehti on ihan tyhmä… M!ka (Elämä on Punk)
NDC:n Osku ja yleisöä (kuva: M!ka). |
||||||
|
||||||
|
||||||
|
||||||