www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia

 Ramopunkit keikoilla

Joey Luumäki (kuva: M!ka).

Ramopunk-uutiset 10.8.08:

Joey Luumäki goes punk

Kuopiossa aattelin soittaa ihan oikeata punkia kun ilta on nimeltään Elämä on punk. Oon väsännyt paria omaa punkbiisiäkin, Polttakaa papit ja Mätä yhteiskunta. Biisinnimet syntyivät silkkana heittona sähköpostiin. Tollaisista ohimennen -jutuista tulee aina joskus tehtyä biisejä. Sellaisiahan ovat esim. Philadelphian jättiläissammakot ja Siipi lonksuu niin -käännös.

Ensimmäisen sanoitin kolmessa minuutissa, mutta muu jäi kesken, kun Virve tuli töistä kotiin. Sävelsin sen seuraavana aamuna yhdessä minuutissa ennen töihin lähtöä ja illalla sain biisit valmiiksi. Onpas se helppoa. Tulivat ihan hyvät, vaikka en osaa pitää omanlaistani huumoria kokonaan poissa rajummastakaan räimeestä. 

Sen lisäksi, että (Se-yhtyeen mukaan) punk on typerää, on se myös helppoa. En olekaan koskaan ennen tehnyt biisejä niin, että väsään pelkät sanat ensin ja "melodian" vasta sitten.

Joey Luumäki

Kamojen järjestelyä alkuillasta (kuvat: M!ka).

Nalieny:

Se oli aika Punk

Oli mahtava reissu, kyllä kannatti. Kahden maissa yöllä, lauantain puolella, lähdin Hämeenlinnasta ja aamulla kun Kuopioon pääsin perille, luonnollisesti ensin kävin potkimassa kaverit hereille ja sitten painelin itse nukkumaan. Nukkua ehdin noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen melkein viisi tuntia seisoskelua, odottamista ja kiroamista sekä syvällistä pohdintaa, miten ihmisillä voi olla niin kiire tien yli juuri kun toisesta suunnasta tulee autoja ja toisesta maratoonareita. Eli oli taas hyvä pohja lähteä Elämä on punkkiin. Mutta sehän on punk. Ja näin "Ahtisaaren aikana"(?) syntyneenä pärjää hyvin nukkumattakin.

K-Klubi oli pieni mutta veikeä ja wc:t olivat aivan oma elämyksensä... Heti ovella tuli tuttuja vastaan. Vaikka Sanna ja Kimmohan kävivät moikkaamassa jo iltapäivällä. Omalle laumalleni löytyi sopiva sohva, johon minä jätin rotsin ja laukun ja jossa rakkaat asiasta juuri mitään ymmärtämättömät ystäväni viettivät koko illan. Hitaasti lämpiävää jengiä, mutta ehkä se siitä syttyy kun tarpeeksi kaadan bensaa päälle.

Kuopiolaisyleisö villiintyi pogoomaan jo alkuillasta Jack Addictin soittaessa (kuva: M!ka).

Ja asiaan. Jack Addict aloitti illan ja oli hyvä. Munavaruudesta kun aikaisemmin vähän kuuntelin, niin ei irronnut oikein mitään, ilmeisesti paljolti huonon laadun takia, koska livenä kyllä toimi. Vähän kun kannusti, niin porukka rupes oikein riehumaan. Omalla kohdallani itsesuojeluvaisto esti liittymästä joukkoon, mutta paikoillaan ei voinut kuitenkaan olla. Tosin välillä vauhti oli sitä luokkaa, että olisi pitänyt olla kiinni asvalttiporassa, jotta liike ja musiikki olisivat menneet samassa tahdissa. Kaikkien tuntemaa Östermalmin Sakaria lainaten: Sairaan nopee! Ja kun tapahtumalla tosiaan oli jotain tekemistä Ramonesin kanssa, niin kuultiinpa lopuksi sitäkin. Yeah, hyvä setti.

Joey Luumäki -  Mies, kitara ja Sex Pistols. Ärrät pärisivät asiaan kuuluvasti ja jengi lauloi mukana (kuva: M!ka).

Joey Luumäki goes Punk oli Punk. Mies, kitara ja Sex Pistols. Rehellisesti sanottuna tämä tapaus yllätti, mutta valittamisen aihetta ei todellakaan ole. Turhaan harmittelin, että jäi Pistolsin keikka väliin kun Joeykin on olemassa. Ärrät pärisivät asiaan kuuluvasti ja jengi lauloi mukana.

The Tarjas oli myös vähän oudompi. Eli siis tätäkin vain muutaman kerran tullut kuunneltua. Levyn ostin silti jo illan alussa. Cd:nä vain, että voi kuunnella muutenkin, kuin kolme kertaa vuodessa, kun sattuu levarin kanssa samaan kiinteistöön. Näin ilman aikaisempaa kokemusta en voi keikkaa verrata mihinkään, mutta hyvältä näytti ja kuulosti ja Vihannes Pajunen hoiti osansa hienosti. Laulusta ei välillä kuulunut oikeastaan mitään, mutta äänen laatu ei K-klubilla muutenkaan aivan pilviä hiponut. Mutta hei, sekin on Punk.

70-luvun Vihannekset oli ainakin tietoisesti omalla kohdallani odotetuin. Myöhäis Illan Erikois Ohjelma kyllä olisi ollut aika hyvä vastus, mutta siitä kun ei etukäteen juurikaan tiennyt. Vihannesten aikana itselläni kyllä fiilis nousi jo todella korkeuksiin ja hiki tuli. Enkä tosiaan ollut ainoa. Välillä oli taas laulu vähän kadoksissa, ainakin omista korvistani, mutta eipä tuo mitään, kun biisit oli paljolti niin tuttuja, että tarvittaessa alitajunta paikkasi tilanteen heti. Loistavaa, kyllä toimii!

70-luvun Vihannekset vauhdissa (kuvat: M!ka).

Myöhäis Illan Erikois Ohjelmaa ei tarvinnut kovin kauaa odotella ja lavan virkaa toimittavalle alueelle saapui Joey & Vihannekset. Oli suunnattoman hienoa. Ja hyvin oli lämmin tunnelma. Muidenkin biisit luonnistuivat mahdottoman hyvin, vaikka takana oli ilmeisesti vain ne parit treenit. Yleisö oli vähintäänkin jo sopivasti sekaisin, laulu ja huuto kuului ja nyrkit olivat ilmassa. Henkilökohtaisen listani kärjessä ovat ainakin Älä koskaan liity rokkibändiin, Peruskallio ja Sam pani kai jotain juomaani. Adrenaliini ja endorfiini ja muut välittäjäaineet jylläsivät ja pogo pogo pogo!

Myöhäis Illan Erikois Ohjelma (kuva: Jeke).

Lopuksi ilmaantui vielä very special numero: The Loose. Yhden ramobiisin verran vain, kun oli pakko lopettaa tämä äänekkäämpi toiminta. Tämän musiikillisen ohjelmiston jälkeen olin jo melkein lähdössä, mutta enpä itse asiassa päässyt kuin ovelle huutamaan kavereideni selille tulevani ehkä joskus perässä. Jengiä oli käynyt yksitellen kättelemässä, moikkailemassa ja jutskailemassa jo pitkin iltaa, mutta ehtipä viimein jutella enemmänkin ja tutustua vaikka keihin. Aivan mahtavaa. Hiljalleen jengi sitten valui jatkamaan muualle. K-Klubin sulkeuduttua tosin tuli istuskeltua vielä öbaut reilu puoli tuntia portailla, juteltua viisaita ja hauskaa oli.

Terveiset vielä Jack Addictin Tatulle ja Jekelle, keskusteluhan hipoi ramopunkin syvintä olemusta. Eli kuten tuli todettua, sanat ei riitä kertoon sitä fiilistä, se pitää kokea. Ehkä mäkin viimein tyydyn tähän todellisuuteen ja totean vain että ilta oli harvinaisen jees! Joko otetaan uusiks?

Nalieny

(Kuva: M!ka)

Jack Addict edusti hienosti Kuopiota

Bändille ei välttämättä ole mukava aloittaa soittamaan kahdeksan jälkeen alkuillasta, kun yleisö valuu usein keikoilla vasta paljon myöhemmin, mutta ennakkotiedotus tapahtuman aikaisesta aloitusajasta oli mennyt hyvin perille ja pääosa yleisöä oli jo paikalla Jack Addictin aloittaessa. Bändi oli hyvässä vedossa. Ensimmäisestä soittovuorosta huolimatta ei kuopiolaisryhmä jäänyt mihinkään lämppäribändin rooliin. Yleisö oli ilmeisesti jo valmiiksi lämmin punkille ja Jack Addictin energinen esitys veti sen jo muutaman ensimmäisen biisin aikana mukaansa.

Energian lisäksi löytyy tästä kuopiolaisbändistä myös esiintymiskarismaa, päteviä soittajia ja hyvä laulaja. Kolmas kerta, kun näin tämän bändin livenä ja tämä oli kyllä selkeästi paras keikka, mitä olen bändiltä nähnyt. On se vaan hienoa, että Kuopiosta löytyy tämmöisiä orkestereita.

M!ka

Jeke:

Elämä on Punk 3 – Punkin hikinen hurmos

Järjestyksessään kolmas Elämä on punk palasi synnyinsijoilleen Kuopioon, piipahdettuaan lainassa Tampereella kesäkuun alussa. M!ka ja Sanna olivat loihtineet taas kiehtovan kattauksen. Permannolle pärähtivät paikallinen Jack Addict, Joey Luumäki soolokeikalla, The Tarjas sekä 70-luvun Vihannekset. Mediapimennossa pidettiin loppuun asti Myöhäis Illan Erikois Ohjelmaa, joka olikin nimensä veroisesti erikoinen.

Jack Addict (kuva: M!ka).

Jack Addict edusti paikallista englanninkielistä punkin jytkettä. Saavuimme haastattelusessiosta kesken keikan, mutta ehdin todeta, että pumppu kuulosti livenä paremmalta kuin MySpacessa.

Joey Luumäki lupasi etsiä punkin syvintä olemusta ja tavoittikin sen. Setin peruskalliona toimivat Sex Pistolsin punk-hitit. Kerrassaan mainion soittorupeaman Joey esittikin. Lisukkeena Lontoon luihujen punk-veisuille, Joey esitteli kaksi vasta väsäämäänsä punk-paatosta: Mätä yhteiskunta ja Polttakaa papit. Molemmat kappaleet saivat samalla maailman ensi-iltansa. Erikoisuutena oli yleisölle jaetut tekstilaput, joiden avulla yleisökin sai hoilottaa mukana. Ei Joey Luumäkeä päästetty lavalta ilman encorea, vaan Esrite sai parkua vielä kappaleen verran lisää.

Joey Luumäki (kuva: M!ka).

James Puhto-Renin jouduttua perumaan esiintymisensä, tuli The Tarjas tilalle. Olikin hienoa nähdä varsin tuore bändi ensimmäistä kertaa livenä. Nykyään kvartettina keikkaileva The Tarjas oli paikalla vain 50 % miesvahvuudella, sillä rumpali ja Kakkis-Juuso puuttuivat riveistä. Vihannes Pajunen heilutteli kuitenkin tahtipuikkoja siihen malliin, että ei uskoisi miehen olleen ainoastaan tuuraajana. Hyvä, että Timolla ja Veskulla oli rock-asennetta piipahtaa taas kerran tekemään logistinen uroteko. Porista Kuopioon heittämään tovi rokkia ja saman tien takaisin. The Queersin coveri Petra hei sai yleisönkin täysin palkein mukaan meuhkaamaan.  

The Tarjas, rummuissa Vara-Tarja Pajunen (kuva: M!ka).

70-luvun Vihannekset jatkoivat hyviä live-esityksiään. Bändistä pulppusi soittamisen riemu ja sekös villitsi täyteen pakkautuneen K-klubin yleisön. Chemo ja Pete ottivat kaiken irti permannon eteen viritetystä kaljakoribarrikadista, hyppelemällä toistuvasti sen päälle soittamaan. Jos Lutakossa oli miksaaja nukkunut työaikana, oli K-klubilla puolestaan soundit kohdallaan ja Pajusen laulu kaikui kuulaana. Saat multa vuoden oli saanut uuden rockabilly-sovituksen, mikä toimi livenä mainiosti. Vihanneksilla on kertynyt hyviä biisejä kerrassaan loistokasta settiä varten. Sit sä tulit oikeesti hulluksi, Antakaa mun sotia ja Mun mielestä makein vain muutamana poimintona kuuman kostean keikan annista. K-klubilla elettiin todellista lauantai-illan huumaa, kun satapäinen yleisö velloi tiiviissä tunnelmassa. Hiki virtasi niin yleisöllä, kuin soittajillakin vuolaana. Vihannes-rumpali Pajunen urakoi saman illan aikana kolmessa setissä onnistuneesti. Varsin vaikuttava suoritus.

Vihannes Pete seuraa tyytyväisen oloisena bändin aikaan saamaa meininkiä (kuva: M!ka).

Myöhäis Illan Erikois Ohjelmakin selvisi suurimmalle osalle yleisöä illan viimeisen tunnin aikana. Kyseessä oli todella mielenkiintoinen akti, kun Joey Luumäki esiintyi ensimmäistä kertaa jonkin muun bändin kuin Ne Luumäkien solistina kokonaisen setin verran. Minä diggaan Peitsamoa yhteisesitys poiki toistakymmentä raikuvaa rallia lisää. Jos en sua saa, Tule hulluksi, Kari Peitsamon Jaana S ja Luumäkien Ramones-käännös Nuori vihannes hypyttivät yleisöä niin, että rannekkeet vain lentelivät nyrkkien puhkoessa hiestä sakeaa ilmaa. Setin viimeisenä kuultu klassikko, Sam pani kai jotain juomaani, sekoitti jo selvimmänkin pään. Olipa hienoa kokea tuo keikka! Puhdasta parhautta. Kaikkein parasta oli nähdä soittajien nauttivan esityksestään. Yleisön ja bändin vuorovaikutus oli ahtauden ansiosta suorastaan käsin kosketeltavaa, mutta yhtään ylilyöntiä ei tapahtunut. Fiksua porukkaa oli siis saapunut paikalle. Vaikka kello oli hiipinyt jo aavistuksen verran sunnuntain puolelle, ei soitto rauennut. The Loose valtasi vielä lavan Bonzo Goes To Bitburgin ajaksi ja meno jatkui.

Myöhäis Illan Erikois Ohjelma (kuva: M!ka).

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Elämä on punk saa jatkoa. Sata katsojaa on siitä elävä kannuste. Kiitokset klubilla jaettujen gallup-lappujen palauttajille. Niitä on jaettu jo yli 200 ihmiselle, mutta tuntuu olevan vaikea saada niitä täytettynä takaisin. Kiitokset myös läheisen Malja-pubin henkilökunnalle ystävällisestä ja ymmärtäväisestä suhtautumisesta punk-kulttuurin tallentamiseen. Cheers! Erityiskiitokset soittajille upeasta illasta. Punkilla menee lujaa, mutta menköön.

Lämpimät kiitokset menevät Kuopion tomeralle järjestelykomitealle, M!kalle, Paulalle ja Sannalle, joka näkee vaivaa tämän kaiken eteen ja vaeltaa iltaisin pitkin Kuopion katuja kiinnittelemässä uusia  keikkajulisteita poisrevittyjen tilalle.

Jeke

Yleisö lauloi lyriikkalappusten kanssa mukana Joey Luumäen uusissa räkäpunk-biiseissä.  (kuva: M!ka).

Joey Luumäki punkin ytimessä

Joey Luumäki keskittyi punkin ytimen etsintään ja tulkintaan soittaen punksoolo-keikan, joka tukeutui Sex Pistolsin tuotantoon josta Anarchy In The UK, Seventeen, God Save the Queen miellyttivät meikäläistä eniten. Pistolsin lisäksi Joey esitti kaksi tätä iltaa varten tekemäänsä ”oikeaa punkbiisiä”, jyrkästi kantaaottavat ja provokatiiviset Polttakaa papit ja Mätä yhteyskunta. Kappaleiden sanoja oli myös jaossa ennen keikkaa ja ennen biisien esitystä Joey vielä kylvi sanat sisältäviä lappusia yleisön joukkoon toivoen erityisesti Polttakaa papit –biisiin yleisöstä apua ”mullikuoron” muodostamiseksi ja aika hyvinhän se sujuikin.

Jokunen yleisön jäsen oli vähän pettynyt, kun Joey ei keikalla esittänyt yhtään Ne Luumäet –yhtyeen tuotantoa, mutta loppuillasta tuli sitten paikattua sitäkin puutetta.

M!ka

Tarjasin Kuopioon asti selvinnyt kaksikko Timo (edessä) ja Vesku (kuva: M!ka).

Tarjas toimi puolikkaanakin

Sairastelusta kärsinyt Tarjas tuli Porista kaksimiehisenä. Mukana olivat vain laulaja-kitaristi Vesku ja basisti Timo. Rumpali oli keuhkokuumeessa ja toinen kitaristi omilla teillään.

Myöhään edellisenä iltana oltiin varmisteltu, että 70-luvun Vihannesten Pajunen toimisi "Vara-Tarjana" Tarjasin rummuissa, vaikkei bändin biisit hänelle tuttuja olleetkaan. Syntyihän siitä pientä säätöä ja sählinkiä keikalla, mutta sellainenhan sopii punkkiin. Kun bändikin osasi ottaa asian huumorilla ja paikata punkenergialla, oli keikalla hauskan rento tunnelma. Näin Tarjasin ensimmäistä kertaa livenä ja tykkäsin kovasti ja niin tuntui yleisökin tykkäävän, kun keikalla myynnissä olleet levytkin loppuivat kesken.

M!ka

"Mitää! Mikä se semmonen biisi on?"

Neuvottelua seuraavasta biisistä (kuva: M!ka).

Keikka:

Onko k:lla väliä?

Kuopioon lähdin Jyväskylästä antibioottikuurin, maitohappobakteerikapselien ja reseptivapaiden särkylääkkeiden voimalla. Elämä oli siis paitsi punkkia niin myös erittäin tautista, kuten muodikas sanonta meidän punknuorten keskuudessa kuuluu. Junassa tuli hieman torkuttua, mutta Pieksämäellä bongasin Ilpon, Riinan ja muun manselaisseurueen, joilla oli kuulemma paikkaliput ravintolavaunussa. Käväisin sielläkin siis yhdellä tunnustelemassa tamperelaisten keikkafiilistä. Hyvähän se tuntui olevan.

Majoitustilat löytyivät juna-aseman rakennuksesta, jossa vielä päivätorkut, kuopiolaista grillisafkaa, wc-istunto x 3 ja The Tarjasin levyn kuuntelu ennen keikkapaikalle askeltamista. K-Klubi löytyi helposti ja ovella ei ollutkaan pelättyä punk -totuuskomiteaa kuulustelemassa, vaan hyväntuulisia ramopunk hahmoja kuten Jeke, Chemo ja M!ka kera vaimonsa ja poikansa. Myös Sanna ja Rauman Kimmo olivat jo mestoilla, kuten Vihannes-rytmiryhmäkin.

K-Klubilla olin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko koolla väliä vai ei? Häh? Paikka vaikutti nimittäin erittäin pieneltä, eipä paljonkaan Lutakon takahuonetta suuremmalta. Bändit vielä viimeistelivät lavasaundiaan ja The Tarjasin tilanteesta kuulin Kimmolta, että bändi soittanee puolella miehistöllä kera vararumpalin, jonka henkilöllisyydestä oli vain harmaa aavistus.

M!ka kuittasi velkansa ja tarjosi bissen, jota särpiessä kerkesi tutustua Woimasoinnun mainioihin myyntiartikkeleihin. Kimmo aktiivisesti kauppasi myös matkan varrelta eli Äänekoskelta mukaansa nappaamiaan Tapio -singlejä, mutta olihan sellainenkin jo tietysti hallussa.

Jack Addict (kuva: M!ka).

Ja illan musiikillinen anti alkoi kahdeksan pintaan Jack Addictin tahdissa. Ihan kulkevaa skeitti/jenkkipunkkia bändi veti saaden punk kansaa jalkeille ja jopa riehaantumaankin. Paikalle oli tullut väkeä varsin mukavasti ainakin paikan kokoon suhteutettuna. Jos asiakaspaikkoja K-Klubilla on 45 niin taisi sisällä olla tuplasti tuon verran immeisiä (sawwoo!) ja vähän ylikin.

Seuraavana esiintynyt sooloartisti Joey Luumäki keskittyi punkisti lähinnä Sex Pistols- klassikoihin. Oman Polttakaa papit biisinsä sanoja oli yleisölle jaettu etukäteisesti opeteltaviksi ja suurta hurmoksellista yhteislaulua säästeltiin setin loppupuolelle. Tulihan se sieltä sitten lopuksi. Viihdyttävä oli Joeynkin osuus. Pari spottia lavan yllä olis muuten kiva, noin vinkkinä K-Klubin pyörittäjille. Että näkis artistikin eteensä tai ainakin otelaudalle asti.

The Tarjas vaudissa. Jos joku odotti nimen perusteella tyttöbändiä, saattoi hän hieman pettyä Tarjasiin, mutta  jos osasi odottaa vauhdikasta punkkia, niin bändi tuskin oli pettymys (kuvat: M!ka).

The Tarjas on omissa kirjoissani noussut suomalaisen ramopunkin Top 5 bändien joukkoon. Uusi levy on erinomainen ja kovasti keikkaa odottelin. Vara-Tarja Pajunen korvasi sairastuneen rumpalin ja teki sen loistavasti olosuhteet huomioon ottaen. Eroa tuskin edes huomasi (?). Erittäin punk. Bändi veti siis hyvin trionakin ja lainarumpalilla varustettuna. Jotenkin äärimmäisen sympaattinen ryhmä. Luottakaa vain omiin biiseihinne, sillä ne on parhautta.

70-luvun Vihanneksilla on punkrock asiaa... (kuvat: M!ka).

70-Luvun Vihannesten setti oli täyttä punkrock asiaa. Tätäkö on siis punk? Kyllä näinkin. Edellisviikolla Lutakossa bändi soitti yhtä hyvin, mutta K-klubilla tunnelma oli vielä asteen verran tiiviimpi väestön pakkauduttua lavan eteen. Tila oli ahdas ja kuumakin. Erittäin hyvä veto bändiltä taas kerran. Lutakossa en oikein osannut bändin setin aikana rentoutua kun oli stressiä ja muuta sähläystä, mutta nyt pääsin itsekin kunnolla tunnelmaan kiinni alusta alkaen. Tämäkin ryhmä siihen meikän top vitoseen kuuluu ehdottomasti.

Ja sitten lopuksi se paljon mainostettu illan erikoisohjelma joka ei ollutkaan Tukiaisen Dolls ryhmä eikä Rauman Kimmon rumpusoolo, vaan Joey L. & 70LV esitti valikoiman ramopunk klassikoita saaden kansan riehaantumaan. Toimihan ne biisit tietysti. Etenkin Minä Diggaan Peitsamoa ja Sam Pani kai jotain juomaani. Itse jouduin tässä vaiheessa hieman ottamaan rauhallisemmin ja jäähdyttelin taempana. Hieno päätös illalle kuitenkin.

Loppuilta meni turistessa kaikenlaista kaikenlaisten ihmisten kanssa. Erittäin mukava ilta ja hyvä meininki loppuun asti. Bändit oli hyviä ja oli mukava tavata pari vanhaa tuttua ja iso joukko uusia. Kannatti lähteä vaikka yskä vähän pahenikin. Tauti ei kuitenkaan tappanut. Ei punk, eikä se toinenkaan.

Keikka

Kamera käy...

Kamerat olivat ahkerasti käytössä (kuva: M!ka)

Yleisö odottaa Tarjasin keikan alkua (kuva: M!ka).

Jonna:

Tarjasin kanssa Kuopiossa

Elämä on Punk keikka Tarjasin osalta näytti aika huonolle vielä edeltävänä iltana ja oikeastaan vielä samana aamunakin.

Edeltävänä iltana Vesku soitti, että Matilla on keuhkokuume ja hän ei pääse lähtemään ollenkaan. Ilman rumpalia on hankala vetää punkrock-keikkaa, joten jäi yön yli mietintään lähdettäiskö ollenkaan. Aamulla Vesku sanoi, että Vihannes Pajunen suostuisi soittamaan Tarjas -setin rummuissa ja näin ollen Juuso vapautettiin toisesta kitarasta. Vielä mietittiin silti, että kannattaako lähteä ollenkaan kahdella miehellä Kuopioon saakka. Mä lähdin aamulla sienimetsään ja puhelu sinne kuitenkin tuli, että "no lähdetään, ei se ota, jos ei annakkaan".

Minä olin saanut ajokortin maanantaina ja koska Matti joutu perumaan lähtönsä keuhkokuumeen vuoksi nakitettiin mut kuskiksi toiseen suuntaan.

Ei muuta, kun soittajapoikia noutamaan ja matka Kuopioon alkoi. Matkalla naureskeltiin, miten huvittavalle tuntui lähteä Kuopioon asti pelkällä kitaristilla ja basistilla, mutta luotto Pajuseen oli alusta asti kova. Hyvin keikka menisi ja hauskaa tulisi varmasti olemaan. Niin kuin kävikin.

Päästiin Kuopioon ja löydettiin perillekin heti. Paikkana K-Klubi oli pieni ja sympaattinen, sellanen olkkarityyppinen. Porukkaa oli paikalla kivasti koko illan ja ahdasta oli! Ekana soitti Jack Addict ja kova pomppurinki oli edessä. Kauheella energialla lähti ilta liikkeelle. Rumpali oli ihan mieletön! Täytyy myöntää, että itseä jännitti sekä Tarjas keikka, sekä kotiin takaisin yöllä ajaminen niin kovin, että en jaksanut eturiviin änkeä.

Joey Luumäen keikka oli hilpeyttä herättävä. Polttakaa papit on lyriikalta mestariteos! Vieläkin hymyilyttää. Joey on muutenkin karismaattinen persoona, jota on aina mukava kuunnella ja seurata. Kivasti kontrasti iltaan edellisen vedon jälkeen.

Sitten olikin The Tarjasin vuoro. Siinä Joeyn keikan aikana Pajuselle opastettiin hieman miten biisit lähtee, missä on taukoja ja mikä tempo. Biisilistaa muokattiin hiukan sen mukaan, mitä biisejä Pajunen oli kuullut ja missä ei olisi hirveästi mitään sen ihmeellisempää. Ei muuta, kun poijjaat lavalle ja show käyntiin. Keikka sujui todella hyvin olosuhteisiin nähden ja vielä paremminkin! Porukka tuntui viihtyvän ja tykkäävän. Kannatti ehdottomasti lähteä matkaan.

The Tarjas (kuva: M!ka).

70-luvun Vihannesten keikkaa en kokonaan nähnyt kun oli juttutuokio Jeken kanssa takapihalla. Mutta kuulin kuitenkin lempibiisini Mun mielestä makein ja Sit sä tulit oikeesti hulluksi. Mahtavaa. Ja Pajunen paukutti edelleen kovaa.

Ja mitä vielä! Illan ylläriesiintyjä lavalle ja herra Pajunen taas rummuissa. Kolme punkrockkeikkaa illassa on aikamoinen suoritus. Ylläriesiintyjä oli siis Joey Luumäki feat. Vihannekset. Ja Luumäkiä kuultiin. Ikävä kyllä koko keikkaa emme päässeet todistamaan kun piti lähteä ajamaan takaisin Poriin jossain vaiheessa keikkaa. Mutta semisti edes vähän menetetin Luumäki-neitsyyteni. Ehkä kakkospesällä ollaan jo...

Kotiin asti päästiin turvallisesti. Puolet matkasta tuli vettä taivaalta ja puolet ajeltiin sumussa. Pimeäkin oli ja minä viikon vanhana kuskina ekaa kertaa kuskina pimeällä. Tuli kerralla harjoteltua kunnolla. Kiitos M!ka ja muu järjestävä taho.

Jonna

70-luvun Vihannekset (kuva: M!ka)

Kiitokset 70-luvun Vihanneksille

70-luvun Vihannekset oli Elämä on Punkissa vahvasti esillä, kun bändi oli illan pääesiintyjänä, ja sen kanssa suunniteltiin ja toteutettiin myös tuo Myöhäis Illan Erikois Ohjelma ...ja sairastapauksen vuoksi Vihannes Pajunen soitti vielä Tarjasissakin. 

Tämän illan soittamisen lisäksi bändi on ollut paljon mukana myös Elämä on Punk -tapahtuman ideointi- ja suunnitteluvaiheessa jo ennen ensimmäistäkään tapahtumaa ja tällä kertaa Vihannekset ottivat myös vastuun mm. tekniikkapuolesta ja bändien välisestä soitinyhteistyöstä.

Bändin oma keikka oli parasta Vihannesmeininkiä, mitä olen nähnyt ja näytti, että olivat Vihanneksetkin hyvin tyytyväisiä. Hyvää keikka nyt oli minulla jo ennakkoon vaatimuslistallakin , mutta silti tuli keikasta ihan yllättävän siistit fiilikset. 

Bändillä oli muutenkin hyvä noste päällä, kun takana oli Jyväskylän Ramokeikka -tapahtuma edellisenä viikonloppuna ja lehtileikekokoelmiin kerättävänä artikkelit niin Keskisuomalaisesta, kuin Savon Sanomistakin. Sanomalehtien huomion kohteeksi pääseminen kun ei ole viime vuosina ollut  mitään tavallista herkkua  punkbändille yleensäkään, eikä varsinkaan ramopunk-bändille.

Joittenkin ihmisten kanssa on helppo toimia... Vihannekset ovat sellaisia. Heitä on helppo lähestyä vähäpätöisissäkin asioissa ja heillä tuntuu olevan tarmoa ja intoa ottaa kantaa, tarttua asioihin ja lähteä niihin mukaan. Minulla onkin ollut bändin kanssa paljon yhteistyötä monella eri tasolla, paljon enemmän kuin päällepäin näkyy. Näin on varmaan jatkossakin. Jotain suunnitelmia ollaan tulevaisuudenkin varalle jo "tupakka-askin kylkeen" väsäilty. Katellaan sitten mitä kaikkea toteutuu...

Tästä illasta menee minun erityiskiitos nimenomaan 70-luvun Vihanneksille: Kiitos! Toivottavasti hommat toimii yhtä mukavissa merkeissä jatkossakin.

M!ka

Myöhäis Illan Erikois Ohjelma

eli Joey Luumäki & 70-luvun Vihannekset 

(Kuvat: M!ka ja joku tuntemattomaksi jäänyt kuvaaja)

Käsittääkseni Joey Luumäki esiintyi Myöhäis Illan Erikois Ohjelmassa ensimmäistä kertaa bändin kanssa täyden keikkasetin verran  Ne Luumäet -yhtyeen ulkopuolella. Ja Luumäethän kuopattiin virallisesti jo vuonna 1993. Eli tavallaan siis merkkitapaus tämä Elämä on Punkin yllätysesitys.

Keikkasettiin mahtui Luumäkien parhaita, Luonteri Surfin Peruskallio, pari Peitsamo-koveria ja Joeyn kirjoittama Minä diggaan Peitsamoa, joka julkaistiin Joeyn laulamana äskettäin 70-luvun Vihannesten tuoreella levyllä. Tarjoiltu coktail ja sen nostattama tunnelma oli sitä luokkaa, että tätä on pakko saada jatkossa lisääkin...

Jos en sua saa 

Tule hulluksi

Minä diggaan Peitsamoa

Jaana S

Älä koskaan liity rokkibändiin

Nuori vihannes

Kadunlakaisija

Peruskallio

Tuomari

Sam pani kai jotain juomaani

Nautinnollista

Oikein mukavahan tuolla kalakukkokaupungissa oli taas piipahtaa! Kiitoksia lähtee järjestävän tahon suuntaan sekä luonnollisesti kaikille ohjelmasta vastanneille musikanteille! Erityisesti mun korvia hiveli Myöhäis Illan Erikois Ohjelma, josta huolehti Joey rapsakoilla Vihanneksilla höystettynä. Nautinnollista.

Riina Tampereelta

The Loose (kuva: Riina).

The Loose kaappasi lavan viimeisillä minuuteilla

Kun Joey Luumäen & 70-luvun Vihannesten yllätysnumerolle, Myöhäis Illan Erikois Ohjelmalle ei saatu yleisön vaatimuksista huolimatta jatkoa, ottivat kuopiolaisen The Loose –yhtyeen Tatu, Tuomo ja Sami lavan haltuunsa viimeisillä minuuteilla lainaten lavalla valmiina olleita soittimia. 

Livesoiton takaraja oli jo niukasti ylitetty, kun pojat soittivat vielä illan päätteeksi Ramonesin My Brain Is Hanging Upside Down –biisin. Näin kahdessa ensimmäisessä Elämä on Punkissa Kuopiossa ja Tampereella esiintynyt bändi onnistui pääsemään ”aikakirjoihin” myös kolmannessa tapahtumassa. Mikäs siinä, hyvä bändi ja hauskoja kavereita.

M!ka

Elämä on Punk -aktivistien kommentit

Kuopion Sanna:

Sellainen aavistus, että jatkoa on tulossa

Se on sitten toka Kuopion Elämä on Punk ohitse. Mulla on vähän sellainen aavistus, että lisää jatkoa tapahtumalle on ehkä joskus tulossa...
Ainakin näytti kovasti siltä, että porukka viihtyi ja sitä oli ilmaantunut kiitettävästi paikalle.
Omasta mielestäni ilta oli mainiosti onnistunut. Tunnelma oli tiivis ja lupsakan leppoisa. Bändit rokkas ja yleisö jorasi. Vähän oli ylläri se The Tarjasin vajaa miehitys, mutta keikan vetivät silti oikein kivasti.  Joey oli männynnä viäntämmään uutta punkkiva. Mut miks ihmiset hymyili, sanathan oli kaikkea muuta kuin hymyä.  Vihannekset hyvä, Jack Addict hyvä, The Loose hyvä ja Myöhäis Illan Erikois Ohjelma HUIPPU! Pajunen teki kyllä tosi ison urakan kannujen takana, kun niin monta keikkaa soitti.  
Tuli taas toimittua lipunmyynnissä ja "dj:nä". Jos joku kovin ahdistui levyiltä kuuluneista äänistä, mä otan vastuun.
Lämpimät kiitokset kaikille essiintyjille ja ylleisölle. Sekä tietysti M!ka, Paula, Jaakko ja K-Klubi!
Sangen ihailtavaa muuten, että taas oli saapunut porukkaa ympäri Suomen meidän niin syrjäiseen kalakukkojen kaupunkiimme.

Kuopion Sanna (Elämä on Punk)

Viinakoreista ja roudariteipistä rakennettu Elämä on Punk-lavanreunus (kuva: M!ka).

M!ka:

Kannatti nähdä kaikki se vaiva

Elämä on Punk 3:n synnyttämisessä oli pientä tuskaisuuden tuntua, kun joku tai jotkut ilmeisesti kokivat keikkamainoksemme jollain tapaa hyökkääväksi tai ärsyttäväksi, koska ydinkeskustaan ulos levitetyt mainokset olivat tietyiltä ”ydinpaikoilta” revitty poikkeuksellisen tehokkaasti päivittäin vähintäänkin niin, ettei vahingossakaan saanut selvää missä ja milloin tapahtuu.  Mutta periksi ei annettu, ja revittyjen tilalle ilmestyi sitten myös uusia keikkamainoksia poikkeuksellisen tehokkaasti.

Julisteiden tuhoamisesta huolimatta oli ennakko-odotukset aika korkealla. Oli sellainen kutina, että hyvin menee. Kuopiolaisten suunnalta oli selkeää kiinnostusta ja kauempaakin oli porukkaa tulossa ihan mukavasti.

Iltaa aloiteltiin tuttujen kanssa paikallisessa thaimaalaisessa. Sieltä suunnattiin viideksi laittelemaan K-klubia keikkakuntoon. Bändit viritteli kamojaan ja siinä sivussa järjesteltiin baarin kalustot uusiksi ja rakennettiin roudariteipillä ja viinakoreilla ”komea” ja katu-uskottava lavanreunus. K-klubillahan ei varsinaista lavaa ole ollenkaan. Toisiinsa ja lattiaan teipatuilla viinakoreilla rajattiin soittajille oma alue lattiaa ja samalla saatiin kätevä koroke, jolle soittajat pääsivät ”starailemaan”.

Kuopiossa meni oikeastaan kaikki tosi hyvin. Keikat toimivat hyvin, yleisö tykkäsi, ja tunnelma iloisesti punk ja useaan otteeseen erittäin riehakas. Yleisöä oli kutakuinkin niin paljon kuin K-klubiin nyt mahtuu. Keikkapaikkana K-klubi toimi loistavasti. Suuri ei ole kaunista punkissa. Isot salit ja komeat areenat eivät vedä vertoja tälle paikalle, kun halutaan päästä kunnon punk-keikan tunnelmiin. Kannatti nähdä kaikki se vaiva. Eiköhän me Sannan ja Paulan kanssa tehdä näitä lisääkin.

Yleisö edusti laajaa punkkirjoa, oli hc-punkkareita, ramopunkkeja, psykobilly-väkeä jne. Se on minusta Kuopion pienessä punkscenessä hienoa, että punkkeikoilla käydään yli genrerajojen. Kiitokset vaan kaikille läsnä olleille.

Pitemmän matkan takaa oli ramopunk-jengiä tullut ainakin Varkaudesta, Raumalta, Iisalmesta, Lapinlahdelta, Oulusta, Tampereelta, Jyväskylästä ja Turusta. Siitä tulee hyvä fiilis, kun ihmiset jaksaa tulla kauempaakin tämmöiseen kuopiolaiseen "punk-luolaan".

Se, mikä on pistänyt silmään Kuopion Elämä on Punk –illoissa nyt ja edellisellä kerralla tammikuussa -08, oli nuoret. Heitä on ollut molemmissa K-klubin tapahtumissa paljon mukana. Nytkin sai K-klubin Heli tarkistaa urakalla henkkareita.

Kun olin ensimmäisiä kertoja järkkäilemässä punk-keikkoja Kuopioon Onni on Ramones- teemalla 2005 ja 2006, oli yleisö pääosin  huomattavasti vanhempaa. Nyt olikin paikalla useampia nuoria punkkareita, jotka muistelivat noita Onni on Ramones-bileitä 2005 ja 2006, ...tai siis muistelivat sitä, että katselivat tolppiin teipattuja keikkamainoksia ja kirosivat, kun ei ikä riitä sisään pääsyyn. Yhtään väheksymättä Kekkosen aikana syntynyttä kekkosjugendia, on hienoa nähdä yleisössä paljon nuoria punkin ystäviä. Se, jos mikä, pitää punkin elossa.

M!ka (Elämä on Punk)

Vaatteet on mun aatteet

Elämä on Punkissa otetuista kuvista bongattuja bändipaitoja ja -logoja:

(Kuvat: M!ka)

Esiintyjien kommentteja

Jack Addictin Tatu (kuva: M!ka).

Tatu:

Tiivistä tunnelmaa

Jack Addict, tuttavallisesti "Jaskanisti", aloitti tapahtuman illalla puoli yhdeksän aikoihin. Vaikka soittoaika olikin aikainen, Klubi oli jo täynnä punk-kansaa. Keikan alussa meininki ei päässyt ihan täyteen vauhtiin, mutta kun ihmiset alkoivat pogoilemaan, niin sitä sitten pogoiltiin ihan täysillä. Ei voi sanoin kuvailla miten hieno oli soittaa, kun kaikilla näytti olevan mukavaa. Pitistä kertoo ehkä jotain se, että myös veri pääsi roiskumaan ilman tarkoituksellista väkivaltaa. Rumpujen kanssa meinasi hetkittäin olla pientä ongelmaa, vaikka eipä sekään vauhtia hidastanut. K-Klubin ahtaus loi uskomattoman tiiviin tunnelman bändin ja yleisön kesken ja lämpötila sisällä nousi varmaan jonnekin 70 asteen kieppeille (siltä se tuntui).

Encoremme jälkeen oli mahtavaa päästä nauttimaan olutta ja loppuillan musiikkia. Seuraavaksi oli vuorossa Joey Luumäki soolona. Joeyn karisma iski niinkuin aina ja meininki oli katossa. Seuraavasta bändistä, elikä The Tarjasista, on pakko sanoa, että uskomaton suoritus. Heillä ei oma rumpali päässyt paikalle, mutta lainarumpalin kanssakin homma hoitui helvetin hyvin. Viimeisenä vuorossa oli tietenkin 70-luvun Vihannekset. Ei voi muuta kuin kumartaa 70LV:tä. Kokemus näkyi ja keikkaa oli uskomatonta seurata alusta loppuun. Viimeisenä oli yllätyssetti: Joey Luumäki 70-luvun Vihannesten kanssa. Tätä ei voi hehkuttaa liikaa. Parempaa päätöstä illalle ei olisi voinut enää olla. Tämän keikan jälkeen The Loose valtasi vielä yllätyksenä lavan yhden biisin ajaksi. Hienosti poijjaat!

Täytyy ehdottomasti kiittää kaikkia paikalle päässeitä, muita bändejä, K-Klubia sekä Elämä on Punk –tapahtuman järjestäjiä. Tälläistä meininkiä kovasti lisää.

Tatu (Jack Addict)

Vesku (kuvat: M!ka).

Vesku Tarja:

Puoli Tarjaa tien päällä

Tarjas päätti lähteä Kuopioon, vaikka rumpali oli keuhkokuumessa ja ei päässyt mukaan... Tarjas lähti silti, vaikka Juuso menikin Turkuun erotiikkamessuille... Tarjas lähti, vaikka allekirjoittanut oli antibiootti hoidolla keuhkoputkentulehduksen vuoksi... 

Tarjas, eli tässä tapauksessa siis Vesku ja VTJ Laakso, lähti ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. pirun hauska ilta oli. Rumpuihin saimme lähes lennosta tuon mainion Pajusen, joka hoiti tonttinsa mitä parhaiten. Keikka oli tavallista lyhyempi mutta, eipä olisi kunto enempää tässä tapauksessa kestänytkään. 

Yleisö oli mukana ja eturivin tytöt huusivat kovin jotain kaunista biisien välissä vaikka en kyllä täysin ymmärtänyt mitä. liekö kyseessä ollut vahva humala tai sawon murre? Tiedä sitä. kiitos heille kuitenkin. Kaikki toimi taas vaan niin kuin pitääkin. Ei oikein voi muuta sanoa kun jälleen, että kiitos kovin kaikille. Tarjas kiittää ja kumartaa. vaan ei poistu.

Vesku Tarja (The Tarjas)

Joey Luumäki (kuva: M!ka).

Joey Luumäki:

Punkin ytimen etsintää

Mietin aluksi erilaisia lähestymistapoja punk-illan soolo-ohjelmistoon. Yksi olisi ollut retrospektiivi siihen, mitä stuffia milloinkin on kutsuttu punkiksi. Totesin kuitenkin, etten missään tapauksessa tulisi treenaamaan niin paljon, että oppisin vähänkään vieraampaa matskua. 

Päädyin valitsemaan muutaman biisin Sex Pistolsin ainoalta levyltä eli Never Mind the Bollocksilta. Mulla on ton älppärin nuottikirjakin, sen avullahan minä opettelin myöhäisteininä murjomaan kitaraa. Sex Pistols on nyt Suomessa jopa ajankohtainen. kun pääsivät lopulta Helsinkiin esiintymään ja sekoittamaan nuorisomme sekä Pelle Miljoonan päät.

Kuuntelin Never Mind the Bollocksia duunimatkoilla muutamaan kertaan ja tiputin biisejä pois yksi kerrallaan, vaikeimmat ja tylsimmät tietenkin ekana. Viimeisenä muuten putosi Holidays in the Sun. Jäljelle jäi kuusi biisiä, joita olisi pitänyt treenata. Treenaaminen rajoittui taas lähinnä levyn mukana hyräilyyn autoa ajaessa, pikkasen enemmän olis pitänyt soittaa kitaraa ja laulaa samanaikaisesti. Jos olis kitaristina vasenkätinen, niin mahtuisi oivasti soittamaan kitaraa kuljettajan paikalla.

Olin heittänyt 70-Luvun Vihanneksille sähköpostiin kommentin 'Tietysti voiskin tehdä jotain ihan uutta räkäpunkkia ensiesitykseen... esim. Mätä yhteiskunta ja Polttakaa papit vois olla hienoja punk-biisejä'. Pitihän niistäkin sitten tietysti biisit tehdä, ja jonkinlaiset rallatukset syntyivätkin todella helposti. Mutta mutta: vaikka biisi syntyy helposti, ei se silti välttämättä ole helppo soittaa ja laulaa, jos sitä ei harjoittele.

Jotenkin arvasin, että noi omat biisit menee treenaamattomuuden takia ihan metsään. Päätin biisilistaa tehdessä silti laittaa ne vasta Sex Pistols -osuuden perään eli vikoiksi biiseiksi. Takahuoneessa hiffasin, että täysin treenaamaton The Great Rock'n'Roll Swindle saattais mennä pehmennyksenä niiden jälkeen - vanhasta muistista ainakin sinne päin, justhan mä sitä tossa 90-luvun alussa rimputtelin. Ei tarttis jättää setistään ihan NIIN kamalaa punk-jälkimakua, ja onhan tuo biisi Sex Pistols -temaattisesti äärimmäisen mielenkiintoinen, tai sitten ei.

K-klubin esiintymislavalla oli yllättävän pimeää, siellä ei nähnyt edes kitarankaulan pikku merkkejä, jotka kertoisivat tällaiselle huonolle kitaristille, että mihin ne nakit pitää asetella. Pimeydestä johtuen tuli välillä soitettua melko kummallisia sointu- ja sävelkulkuja... Edes No Feelingsin soolokohdan helpot F-, G- ja C-soinnut eivät pysyneet kohdillaan, mistä kimpaantuneena päädyin tempaisemaan sen perään pätkän Rockin' All Over the Worldin riffiä. Olikos se nyt Status Quo vai Sex Pistols, joka sanoi, että 'We're not into music, we're into chaos'. Unohdin pyyhkeenkin takahuoneeseen ja kuumassa klubissa soittaessa hikeä tuli litroittain. Kiitos sinulle, joka toit baarista mulle lavalle pikku pyyhkeen, se auttoi paljon.

Kaikesta tästä mussutuksestani huolimatta keikasta jäi hyvä maku mun suuhuni. Toivottavasti yleisö lauloi mukana niin kovaa, että pikku virheet peittyivät. En oo vielä tsekannut onko kitarapiuha viallinen, vai mikä lie aiheutti sen ikävän akustisen kierron. Pitäis ehkä jopa harkita siirtymistä pikkuruisesta vahvistimesta pikkuiseen vahvistimeen.

Jack Addictin rumpalin taidot tekivät vaikutuksen Joey Luumäen lisäksi moneen muuhunkin (kuva: M!ka).

Jack Addict, The Tarjas, 70-Luvun Vihannekset

Jack Addict on oiva rock-yhtye. Rokkia kannattaa soittaa nimenomaan nuorena, ja just noin: napakoita biisejä tiukalla asenteella. Rumpalin työskentelylle erikoismaininta.
The Tarjas oli liikkeellä hieman vajaalla pakalla, mutta hyvä meno oli silti, biisithän ovat joka tapauksessa mainioita. Sitä laulusaundia vois ehkä pehmentää ja rauhoittaa - mutta enhän minä mikään makukeisari ole, tällainen muumio vaan.
Vihannes-yhtyeen setin alku jäi kokematta, kun olin takahuoneessa varmistelemassa paria ylläriohjelman biisiä, niissä kun on niin monta keskenään erilaista säkeistöä. Hyvin tuntui Vihannesten soitto ja laulu kulkevan, ja lavakoreografiaakin oli sopivasti. Esiintymisaluehan oli rajattu lattiaan teipatulla viinakoririvillä, jonka päälle soittajapoikain oli kelpo nousta kepittämään. Sen sijaan yleisön edustajat jostain syystä lähinnä kaatuilivat koririviin, varsinkin loppuillasta.

Myöhäis Illan Erikois Ohjelma 

(Onpas hyvä nimi, kukas sen keksikään...)

Keikkajärjestäjämoguli M!ka esitti vissiin jo toukokuussa toiveen, että syyskuun Elämä on Punkissa olisi lopuksi yllätysnumerona 70-Luvun Vihannekset featuring Joey Luumäki. Moguli kehtasi esittää aika eksoottisiakin biisitoiveita, mutta toiveistansa toteutui vain muutama helpoin. Mun oppimiskykyni on erittäin erittäin rajallinen. M!kan toiveiden lisäksi otettiin muutama muu biisi listalle. Kävin Vihanneskellarissa pari kertaa treeneissä, ja alkoihan nuo biisit kulkea. Melko sopivasti treenattiin, kun keikkaveto meni vielä treenivetoja paremmin, itse asiassa vallan hyvin. Tästäkin jäi hyvä maku suuhun.

Kiitos kuuluu keikkajärjestäjille, kaikille esiintyjille, K-klubille sekä yleisölle: Kiitos!

Joey Luumäki

Vihannes Chemo (kuva: M!ka).

Vihannes Chemo:

Kontaktilaji

Aika monet ovat sitä mieltä että rokkibändi pitäisi nähdä nimenomaan klubikeikalla. Tämä pätee mielestäni toisinkin päin eli yleisö on niissä parhaimmillaan. Soittajalle on todella mehevää, kun eka rivi on ihan lähellä. Tämä on sitä ns. vuorovaikutusta yleisön ja orkesterin välillä. K-Klubilla tunnelma oli niin tiivis että paikan ikkunat olivat huurussa kuin saunassa ikään.

70LV-setin aikana jouduin vaihtamaan kitaraa, koska nykyajan tuotteet ovat mitä ovat. Ei edes kolmea vuotta vanha kielisetti ja jo rikki. Hyvä että tuli otettua varakitara mukaan. 70LV:llä oli tuossa kohtaa jonkunmoinen keikkarutiini päällä eli oma juttu tehtiin, se oli siinä ja hauskaa. Myöhäis Illan Erikois Ohjelma oli aika erikoisjuttu itsellekin. Kaikki setin kappaleet kuuluvat omiin suosikkeihini kaikesta koskaan tehdystä rock-musiikista. Ehkä juuri siksi soittaminen ei tuntunut väliaikaiskokoonpanomeiningiltä, biisit olivat selkäytimessä jo entuudestaan. Hyvällä energialla mentiin.

Muita bändejä oli kiva kuunnella, sen mitä kaikessa hulinassa ehti. Jack Addict oli oikein pirtsakka uusi tuttavuus, The Jonnas (ei kun sori, siis The Tarjas) tutun energinen ja Joeyn soolokeikalla päästiin punk rockin perimmäisen olemuksen äärelle.

Hieno tapahtuma oli. Erityisen ilahduttavaa oli se miten nuorempi sukupolvi oli löytänyt tiensä paikalle ja ilmeisesti innostuikin kuulemastaan. Kiitokset kaikille asiaan myötävaikuttaneille!

Vihannes Chemo (70-luvun Vihannekset)

Vihannes Pete (kuva: M!ka).

Vihannes Pete:

Lauantaisaunassa Kuopiossa

Pitkään odotettu syyskuun eka lauantai valkeni aurinkoisena. Tänään Elämä on Punk Kuopiossa, kivaa! Vaikkakin aamulla herätessä oli K-klubin ja itsen välillä vielä nelisen sataa kilometriä. Puolilta päivin oli sovittu allekirjoittaneen luota startattavan ja niillä main ilmaantuivatkin paikalle Pajunen sekä Chemo mukanaan Joey Luumäki. Kamat ja ukot järjesteltiin kahdesta autosta kolmanteen ja lähdettiin Kuopiota kohti. Viiden aikaan oli lupailtu olla Kuopiossa ja aikataulun tiukkuuden vuoksi päädyttiinkin taittamaan matka yhden pysähdyksen taktiikalla. Tuo yksi pysähdys suoritettiin legendaarisella Juvan ABC!:llä, vaikka olemmekin noita "valtateiden McDonaldseja" pyrkineet retkillämme välttämään. Kartanlukijan paikalla istunut Joey oli käynyt Kuopiossa paljon kuskia useammin ja sekä Kuopio että K-Klubi löytyivätkin helpohkosti. Kerran ajettiin vain melkein ohi. Aika tasan tarkkaan viideltä oltiinkin sitten K-klubin edessä.

Melkeinpä heti päästiin porukalla pystyttelemään kamoja, roudailemaan sohvia, teippailemaan juomakoreja lattiaan erottamaan artistit yleisöstä ja muuta sellaista illan aktiviteetteihin liittyvää. Äänentarkastustakin luonnollisesti suoriteltiin. Tarjat eivät olleet paikalle vielä ehtineet ja ennen Jack Addictien soundien chekkausta muut Vihannekset poistuivat Jeken ja kenties jonkun muunkin mukana johonkin lähikuppilaan jutustelemaan. Kaikkia miellyttävät äänentasot saatiin säädettyä, vaikka kamojen puolesta paikka olikin hiukan haasteellinen. Ennen Jack Addictin keikkaa kerkesin käydä hetken ottamassa happea ulkopuolella ja takaisin sisälle tullessa totesin klubin ilman lämpötilan ja kosteusprosentin olevan huomattavan korkealla jo tässä vaiheessa iltaa.

K-klubille oli saapunut jo mukavasti väkeä, kun Jack Addict päräytti energisen keikkansa käyntiin. Porukka oli alusta asti hyvin mukana ja meno oli "lavan" edessä välillä hyvinkin riehakasta, voisi sanoa että aika punk. Riehakasta oli myös poikain soitto, tiukka bändi tosiaankin.

Jack Addictien jälkeen oli Joey Luumäen soolokeikan vuoro. Joey oli päätynyt esittämään enimmäkseen Sex Pistolsin tuotantoa, olihan kyseessä punk-keikka. Keikalla koettiin myös punk-keikalle vieraampi interaktiivinen osuus, kun yleisölle jaettiin sanat Polttakaa papit ja Mätä yhteiskunta -biiseihin toivoen runsasta osallistumista. Hyviä biisejä olivat ne ja Pistols-biisitkin. Toimivat erittäin hyvin Joeyn mies ja kitara -tyylisellä ratkaisulla. Mainittakoon vielä, että Joeyn kitarasoundi oli erittäin punk.

The Tarjaskin oli saapuillut paikalle, tai oikeastaan bändistä vain puolet eikä enempää tulisikaan. Tämä ei tullut meille yllätyksenä, Vesku kun oli ollut Pajuseen yhteydessä aiemmin päivällä ja kysellyt hätiin keikalle. Tarjas-rumpali oli näet niin pahasti sairaana, ettei pystynyt mitenkään soittohommiin. Eikä Juusokaan sitten lähtenyt, kun ei kerran Mattikaan. No mitäpä siinä muuta, kuin Pajunen rumpujen taakse keikka käyntiin. Hyvinhän ne biisit kulki, varsinkin kun ottaa huomioon että kokoonpano ei ollut ikinä aikaisemmin soittanut yhdessä! Tällaista ei voi olla kuin punk.

(Kuva: M!ka)

Sitten olikin Vihannes-keikan vuoro. Erittäin hyvin lähti meidänkin keikka käyntiin ja jengi oli hyvin biiseissä mukana alusta asti. Täytyy sanoa, että näin yleisön kanssa samalla tasolla ja aivan naamat vastakkain soittamisessa on ihan oma hohtonsa. Chemon kanssa käytiin välillä juomakorien päällä seisoskelemassa, mikä oli hauskaa ainakin omasta mielestä, vaikka ainakin kertaalleen oli tasapaino pettää ja basisti joutua keräilemään itseään yleisön seasta. Moiselta kuitenkin vältyttiin ja keikka sujui muutenkin suuremmitta kommelluksitta. Yhdellä eturivin neitokaisella oli kovasti asiaa Pajuselle ja kävi sitä ihan rumpujen takanakin miehelle toimittamassa, mutta asian varsinainen laita taisi jäädä epäselväksi. Erikoisuutena juuri tätä keikkaa varten tehty James Puhto-Ren -sovitus Saat multa vuoden  -biisistä ei ehkä lähtenyt ihan niin hyvin kuin treenikämpällä, mutta tulipahan vedettyä. Alunperin ei ollut encorea suunniteltu soitettavaksi, kun soittoaika muutenkin oli K-klubilla rajallinen, mutta sen verran kovasti yleisö sitä vaati, että olihan se yksi biisi vielä soitettava. Koska Teenage Kicksin varasti encorekseen Tarjas, päädyttiin soittaaan debyyttevynkin päättävä Nousukausi-rock.

Myöhäis Illan Erikois Ohjelma (kuva: M!ka).

Oman keikan jälkeen oli ihan pakko käydä vähän aikaa ulkona jäähdyttelemässä. Kovin kauaa ei kuitenkaan ehtinyt raittiista ulkoilmasta nauttia, sillä hetimiten oli alkamaisillaan tähän asti miltei kokonaan salaisuutena onnistuneesti pysynyt Myöhäis Illan Erikois Ohjelma. Tämä Erikois Ohjelmahan oli muutama punk-hitti Joey Luumäen ja 70-luvun Vihannesten esittäminä. Kaikkia pihalla tupakalla tai muusta syystä hengailemassa olleita ei voitu takaisin sisään odottaa, koska soittoaika klubilla uhkasi loppua kesken. Niinpä setti lähti käyntiin Jos en sua saa -biisillä ja tietysti soittajaesittelyllä niin kuin asiaan kuuluu. Sitä seurasi muutama biisi mm. Peitsamoa, Luonteri Surffia ja tietenkin Luumäkiä. Odotetusti nämä biisit upposivat yleisöön kuin kuuma veitsi voihin ja tunnelma vain kuumeni entisestään. Eräällä herrasmiehellä oli jatkuvasti tarve päästä taustalaulajaksi. Melkein koko setin ajan jaksoin moista estellä, mutta vikassa biisissä annoin miehen sitten toteuttaa itseään kääntämällä mikin yleisöön päin. Kaipa se jotenkin sopi Sam pani kai jotain juomaani -biisin teemaankin.

Erikois Ohjelma loppui juuri sopivaan aikaan. Paitsi sen takia, että ajallisesti oltiin hiukan yli sovitusta puolesta yöstä, myös sen takia, että loppumetreillä alkoi juomakoribarrikaadin yli kaatuilemaan eturivin kansaa jalkoihin ja kohta olisi varmaan jotakuta oikeasti sattunut. Todisteena kuumasta ja kosteasta tunnelmasta K-klubin ikkunat olivat paksun huurun peitossa. Tunnelma siis melkein kuin höyrysaunassa.  Kansa vaati kovasti lisää, mutta se oli nyt todellakin siinä. Loosen pojat kävivät vielä paikkaamassa jonkun ajan kuluttua tilannetta soittamalla yhden biisin, mutta itse olin jo siinä vaiheessa pihalla jäähdyttelemässä ja biisistä ei siellä saanut selvää.

Todella hyvät ja onnistuneet tee-se-itse punk-bileet kaiken kaikkiaan. Tällaiset on mun mielestä just parhaita niin soittajana kuin yleisönäkin. Suuret kiitokset Joey Luumäelle siitä että lähti Erikois Ohjelmaan mukaan. Kiitos myös aivan järjettömän hyvälle yleisölle! Ja niin ikään kiitos myös Chemolle ja Pajuselle sekä Tarjoille. Jack Addictelle kiitosta varsinkin kamojen lainasta. Erikoisen iso kiitos Rauman Kimmolle levymyyntiavusta sekä Paulalle ja M!kalle majapaikasta ja kestityksestä! Ja sitten vielä erikseen kiitos M!kalle, Paulalle, Sannalle ja muille järjestelyissä mukana olleille. Niin ja tietysti K-klubille ja Helille myös. Älyttömän hyvä reissu, kannatti ajaa se about 800 kilsaa tämän takia! Chemoa lainatakseni "Voiko näin hauskaa ollakaan? Näköjään voi."

Vihannes Pete (70-luvun Vihannekset)

The Loosen Tuomo (kuva: Riina).

Tuomo, The Loose:

Varkain vieraissa

Nämä Elämä on Punk -bileet on olleet joka kerta erittäin hauskoja tapahtumia ja niin oli tälläkin kertaa, vaikka ei itse varsinaisesti esiintyjänä ollutkaan. Tästä johtuen humalan tasokin oli ehkä normaalia korkeampi. Hyviä bändejä ja loistava tunnelma, eipä sitä muuta voi enää toivoakaan.

Loppuillasta The Loose nousi lavalle yhden biisin ajaksi. En muista kenen päähänpisto tämä oli, mutta hauskaa se oli. Toivottavasti ei haitannut ketään. Kellokin taisi olla jo enemmän kuin naapurit sallivat.

Kiitokset esiintyjille ja kaikille osallistujille! Toivottavasti M!kalla riittää intoa järkätä näitä vielä jatkossakin.

Tuomo (The Loose)

Pajunen x 3

(Kuva: M!ka)

70-luvun Vihannesten laulaja-rumpali Vihannes Pajusella oli Elämä on Punkissa kolmen keikan ilta, The Tarjas, 70-luvun Vihannekset ja Myöhäis Illan Erikois Ohjelma. Kaksi keikkaa oli ennalta treenattu, mutta tuuraaminen Tarjasissa tuli hänelle yllätyksenä, eivätkä bändin biisitkään olleet ennalta kovin tuttuja. Hieno suoritus Pajuselta. Toivottavasti päästään jatkossakin näkemään häneltä samanlaisia suorituksia.

M!ka

(Kuvat: M!ka)