www.ramopunk.com Ramopunk-uutisia |
||||||||||
|
||||||||||
The Outsiders (kuva: Joey Luumäki) "Kapina elää! Sen voi todeta perjantaina Vastavirta-klubin Elämä On Punk -tapahtumassa, jossa viilettävät kiivaasti Pojat, The Loose sekä Ramonesin It's Alive -albumin päräyttävä The Outsiders." Tamperelainen 4.6.08 |
||||||||||
Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin...Sisällysluettelo:Keikkaraportteja:Hartza: Tampere-Hollolla Express Artistien kommenttejaMukana Loosen Tuomo ja Pojat yhtyeen Miika, sekä Outsidersin Tuuska Jayda ja Makkis. Keikkajärjestäjän kommentitEnsimmäistä kertaa keikkajärjestäjänä toiminut Riina kommentoi. Näin soiteltiinKaikkien bändien biisilistat. (Kuva: Hartza). |
||||||||||
"Hieno ilta, hieno ohjelma. Meinas vanhallakin jo dementia unohtua." Joey Luumäki |
||||||||||
Eka kertaJännitti aika perkeleesti. Vähään aikaan en edes tienny pääsisinkö paikalle. No eikun suostutellaan sisko mukaan ja se vielä sai kaverinsa mukaan: "Sä kuitenkin hypit siellä lavan edessä, niin kiva että mullakin on seuraa". Joo voipi olla ...joo niin siinä kävikin. Muuten päivä oli melko hanurista, ensin yö töissä, sitten hammaslääkäriin, eli puoli naamaa puuduksissa ja leuka sijoiltaan. Ja sitten sikeässä unessa pitkälle iltapäivään, lohkesipa vielä toinen hammas ja lisäksi semmoinen sopiva normivitutus. Mutta eikun ramo-paita päälle ja let's mennään. Paikalle tultaessa silmään pisti Joey Luumäki, Kaide Luumäki, Rauman Kimmo ja muuta kuvista tuttua jengiä, sekä paljon tennareita. Juu, tunsin olevani hyvin kujalla kaikesta. The Loosea odotellessa kai lähinnä vaan katselin pöllönä ympärilleni. Kuitenkin, kun The Loose alkoi soittaa, ei sitä kovin kauaa istuviltaan voinut katsoa. Perse ylös tuolista ja varovaista heilumista. Jalka kyllä oli tahdissa mukana niin, että pohje oli hapoilla hyvin nopeasti. Eli tykkäsin kovasti. Todella hyvä meisinki. Ainoa kysymys, joka tässä herää, on että, miksi minä idiootti en aikaisemmin ole keikalle mennyt vaikka se olisi ollut mahdollista? Tyyyyhmä. Mutta onneksi sentään nyt. Törmäillään Kalakukkocityssä. Pojat (kuvat: Ilpo) Tämän jälkeen soodaveden litkimistä, seiniin tutustumista, vähän odottamista. Takaisin lavan eteen ja Pojat. Oli biisejä, joita en tiennyt ja oli nekin, joiden kuulemista livenä tässä on muutaman vuosi odotettu. Unohtui sanat välillä Miikaltakin, mutta ikään kuin nyt mikään olisi haitannu mitenkään mitään tai ketään. Tunnelma oli tähtien tasolla ja järki about yhtä kaukana. Nyt iski taas se salaperäinen sanojen puute? Pitäis varmaan löytää joku kurssi ?Miten kuvailet keikkoja ja fiiliksiä?. Yeeeeeah oli vaan parhautta. Hieno meininki jengillä, sekä yleisössä, että lavalla. Ilmassa heilua nyrkkiä ja kameraa, pääsinpä edustaan itsekin. Äänihuuleni ja keuhkoni varmaan vihaa mua, sen verran saivat rääkkiä. Haukkarikin sai treeniä siitä huitomisesta. Kyllä olis ihminen huippukunnossa jos tuollaista pääsis harrastamaan pari kertaa viikossa. Pala maata hautausmaalta toi jännän fiiliksen. Se oli ensimmäinen biisi, jonka Pojilta joskus kuulin. Se vei mennessään, ja toi tähän. Samoin Eka kerta, Siipi lonksuu niin, jonka Joey veti hienosti, Saatanan Sheena, Mari on förbi, Mä uskon meihin, Lemmikkihautuumaa. Aika turhaa edes mainita nimeltä joitain biisejä. Parhaita kaikki muutkin. Aivan kaikki. Jokainen. Tätä lisää. Viimeistään syksyllä ...ja se ottaa turpaansa joka laittaa työvuorot huonosti tai muuten estää pääsyn paikalle. Ikävä kyllä lähtö koitti ennen The Outsidersia. Vähän nakertaa, mutta minkäs teet. Kivaa oli kuitenkin. Ikimuistoinen eka kerta. Toivottavasti ensi kerralla ehtii tutustua ihmisiin enemmänkin. Kiitos Riina, Pojat, The Loose, Hartza ja kaikki. Nalieny Nalieny eka kertaa ramopunk-bileissä (kuva: Hartza). |
||||||||||
Elämä
on… PUNK!
Järjestyksessään
toinen Elämä on punk – tapahtuma järjestettiin
poikkeuksellisesti Kuopion sijaan Tampereen Vastavirralla
6.6.2008. Taktisista syistä tapahtuma ei alkanut vielä
kuudelta, vaan maltettiin odotella seiskaan. Näin vältyttiin
asettumasta alttiiksi ylivoimaisen vastustajan
taikavoimille. Näiden M!ka Vesterisen ideapankista lähtöisin
olevien tapahtumien päätarkoitus on aktivoida Kuopion
rock-elämää, mutta Suvannon Riina lähes kaiken
kokeneena rokkibeibenä sai etuoikeuden lainata tapahtumaa
myös Tampereelle, syntymäpäiviään juhlistamaan.
Riina juhli synttäreitä punkin tahdissa (kuva: Hartza). Tapahtuma
alkoi jo seitsemän aikaan, kun synttäreitään juhlineen
Riinan paikalle kutsumat ystävät alkoivat tippua
Vastavirtaan. Riina oli järjestänyt paikalle seisovan pöydän,
josta löytyi erilaisia piiraita, kahdenlaistakin salaattia,
puna- ja valkoviiniä sekä boolia. Päivänsankarin
panostus yllätystarjoiluineen sulatti sydämet ja lämminhenkinen
perhetapahtuma eteni murkinoiden ja mukavia rupatellen.
Ramoprinsessana sädehtinyt Riina sai ystäväjoukolta
varsin mukavansuuruisen lahjakortin Stockmannille tapahtumaa
shoppailupäivää varten, sekä muhkean kukkapuskan
silmiensä iloksi. Ramokansan suurlähettiläänä toimi Ilpo,
joka sai kunnian luovuttaa keräyksen tuoton ikiteinille ja
rutistaa Riinaa myös poissaolijoiden puolesta. The Loose (kuva: Jeke). Illan
musiikillisen tarjoilun aloitti kuopiolaisten nuorten sällien
The Loose. Näille jätkille toivoisin myös
laajempaa kuulijakuntaa. Poitsut parantavat koko ajan ja
homma toimii mainiosti livenä. Piiseissä on melodiaa ja
selkeä juttu. Kipaleiden nimiä en vielä valitettavasti
muista, mutta se lavameininki, jonka ennätin haastiksien
ohessa kokea, oli ilo silmille. Kuopiossa ensimmäisessä
Elämä on Punk -tapahtumassa oma kuulemiseni
rajoittui soundcheckiin, josta pidin. Vastavirralla pääsin
kuulemaan tsekkauksen lisäksi jo itse vetoakin ja tykkäsin
todella. Toivottavasti intti ei pilaa jätkien hyvin
alkanutta juttua. Loma-anomukset heti vaan vetämään ja
keikoilla tavataan. Selitys,
miksi en nähnyt koko Loosen settiä, on mielestäni
maailman pätevin. Istuimme Pojat -yhtyeen
keulakuvan, Miika Söderholmin kanssa Vastavirran
terassilla pienellä juttutuokiolla. Miikalle kiitos ja iso
käsi! Oli upeaa tutustua yhteen suurista. Olipa joku
tarkkasilmäinen ja nopeakätinen ramopaparazzi päässyt
hiippailemaan jopa kuvausetäisyydelle. Sittenhän sitä
voikin koko rock-juoruja rakastavalle maailmalle julistaa,
kuinka muovimukeja kopsuttelemalla tarinat tallentuvat. Heh
hee. Onnittelut ajoituksesta vaan tuolle huivipäiselle
kuvaajalupaukselle, joka pitää rautateistä yli kaiken. Loosen jälkeisen rupattelutuokion jälkeen lavalle hyppäsivätkin Pojat, joka on ollut päivänsankarille tärkeä bändi hänen herätyksestään saakka. Kaide ja rummut (kuva: Joey Luumäki). Pojissa on aina soittanut taitavia soittajia. Tämän päivän Poikien kokoonpanoluettelo jo kertoo mistä on kyse: Miika kitara ja laulu, Sami basso ja laulu sekä Kaide rummut, edustaa äärimmäistä osaamista yhdistettynä rautaiseen rutiiniin. Tässä tapauksessa rutiini ei tarkoita elähtänyttä veteraanijoukkoa lämmittelemässä vanhoja hittejään. Keikkaseitti on koottu monipuoliseksi. Ensin huikea hitti takavuosilta ja heti perään uudempaa, vielä levyttämätöntä materiaalia. Mikko lähtee Kaliforniaan soi vieläkin päässä. Poikien loistavasta piisimateriaalista saisi vaikka kuinka monta toimivaa settiä ja onkin varmasti vaikea valita, mitä keikkaillan setistä joutuu aikapulan vuoksi pois jättämään. Kylätie muisteli menneitä, Pasi Virtanen innosti yleisön hoilaamaan mukana ja Punkkari hullaannutti porukan pomppimaan hullun lailla. Välillä Joey Luumäki kävi mukana lauteilla, laulamassa Siipi lonksuu niin - slovarin ja tunnelma sen kuin tiivistyi. Yhtye muisti onnitella välillä päivänsankariakin. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta ainakin minun muistaakseni kappale RUK, omistettiin Riinalle. Tässä kohdassa yleisön joukosta kuului hilpeitä hörähdyksiä kappalevalinnan johdosta. Itse näkisin, että kyseessä oli tietenkin ramo-koodi, jossa RUK oli tiivistelmä lauseesta: Riinan Uskomattomat Kokkaukset (RUK), sinne mentiin jonoon joo. Näin se menee. Pitää osata ramokieltä. Ne piirakat olivat oikein hyviä! Joey Luumäki Poikien vieraana laulamassa Siipi lonksuu niin (kuvat: Hartza). Viimeisenä
kuultua kappaletta ennen Miika virnisti ja totesi: ”Aika
hyvä meininki!” Samassa kajahti kansallislaulu Mä
uskon meihin soimaan ja nyrkkimeri aaltoili
ansaitusti. Nuo ovat niitä hetkiä, jolloin joka sydän
sykkii samaan tahtiin. Illan päätösesiintyjänä oli The Outsiders Plays It’s Alive. Bändi soittaa maailman parhaan live-levyn välispiikkeineen alusta loppuun. Pääsin ensimmäistä kertaa kuulemaan kyseisen projektin vedon ja kuulisin mielelläni saman uudelleen ja uudelleen. Bändi suoriutuu haasteesta hyvin ja Tuuska Joeyn paikalla eläytyy täysillä joka sekuntiin. Välillä kitaran kielen katkeaminen toi pienen poikkeuksen alkuperäiseen käsikirjoitukseen, mutta sehän on rokkenrollia. Suit sait sukkelaan meno jatkoi entiseen malliin ja kansa hyllyi mukana. Jossakin
vaiheessa, kun meininki oli aivan kauhean hauskaa,
Pohjanmaan kasvatit Jii ja Hoo kohkasivat
rinta rinnan ja vaikka miten päin. Jossain vaiheessa
kumarruin huutamaan jotain kommentoitavaa Hoon korvaan. Hän
pomppasi juuri silloin hurjaan hyppy-pyppy-pogoloikkaan.
Silloin jysähti ja näin Pikku Karhun sekä Otavan,
hoippuessani polvet vetelinä parin sekunnin ajan. Hoon
olkapää oli kajahtanut leukaperiini, kielen jäädessä
hampaiden väliin. No, sitten veret suusta räin ja jatkoin
eteenpäin. Seuraavana päivänä ihmettelin, kun kieli oli
kipeä. Ramotessa roiskuu, välillä verikin. Koska kyseessä on varsinainen ramo-hittiputki, on yksittäisiä hetkiä vaikea nostaa muiden yläpuolelle. Toki Sheenan energia ja Surfin Birdin välipapatukset ovat yleviä hetkiä ja tämän myös aisti Tuuskan lavahabituksesta. Pinheadista lukien alkoi väki lavalla lisääntyä. Ramonesin
keikkalegendoihin kuului Gabba Gabba Hey – kyltin
saapuminen Pinheadin kanssa lavalle. Elämä on
punkissa noina neulapäinä saivat kunnian esiintyä
ramopunkin legenda Joey Luumäki, Hollolan Hurja-Hartza,
Converse-veteraani Ilpo, levymoguli Hannu W ja öh,
tuota, meikäläinen. Kiitos ja anteeks! Kyllä se oli elämys
isolla eellä. Kun 29 vuotta sitten rakastuin It’s
Aliveen, en olisi kuuna päivänä uskonut
heiluttelevani jonain päivänä tuota kuuluisaa hokemaa
rokkiyleisölle. Taas se nähtiin: kaikki on mahdollista. Paikalle oli saapunut 90 katsojaa. Vaikka kyseessä oli ihan mukava yleisömäärä paikan koon huomioiden, jäin itse kaipaamaan lisäksi vielä yhtä satunnaista ohikulkijaa, joka olisi poikennut paikalle. 91 olisi ollut juuri sopiva väkimäärä, sillä täytyy muistaa, että kulujakin keikkajärjestelyistä syntyy. Olihan se myös Sergei Fedorovin pelinumero Detroit Red Wingsissa. Oli hienoa, että joukkoon oli saatu mukaan myös nuorta energiaa. Toivottavasti Nalienykin piti kokemastaan ja kerää kaikki kaverinsa seuraavalle keikalle mukaan ja saadaan juniorityö siten täyteen laukkaan. Hauskan
päivän ilta vaihtui viimein yöksi ja kokemuksia lähdettiin
kertaamaan keskustaan. Aamuauringon jo kerätessä voimiaan
lähtivät ramoväen junadiggarit vielä kokeilemaan
onneaan rautatieverkostossa. Hartzalla tärppäsi ja hän
onnistui kuin onnistuikin nukahtamaan juuri ennen Lahtea ja
pääsi näin piipahtamaan myös Kouvolassa. Paluumatkalla hän
oli lähellä onnistua toistamiseen, mutta pahaksi onnekseen
joku herätti hänet juuri, kun silmät olivat lupsahtamassa
uudestaan kiinni lähellä kotiasemaa. Näin tuo surffailu
rautateillä ei saanut tällä kertaa enempää jatkoa. Näitä
"Mies, joka rakastaa rautateitä" – tapauksia löytyy
porukastamme muitakin. Nämä veijarit ovat varmaan Riihimäen
ratapihalla aivan pähkinöinä, kun raiteita on rinnakkain
futiskentän leveydeltä. VR kiittää tästä jalosta
harrastuksesta ja myöntää teille oikeuden käyttää
konnarin lakkia keikoilla! Lämpimät
kiitokseni illan emännälle, syndetypy Riinalle. Läsnäolijat
saivat yhdessä aikaan ajoittain jopa hurmoshenkisen
tapahtuman ja Vastavirta todisti taas kerran olevansa rock.
Kiitos Tampere, nähdään Kuopio! Jeke |
||||||||||
Tampere-Hollola Express...eli Hartzan kokemuksia koti-Suomen matkailusta kesäaikaan
VastavirtaanHyvät
bileet oli tiedossa Vastavirta-klubills Riinan järjestäminä
(ok, M!ka, saat taustapiruilusta yhden pisteen) ja syntymäpäivätkin
siinä hyvän musiikin oheistuotteena tarjolla. Lähtöpäivän
aamuna tuli negatiivisia uutisia koskien kuski- &
autopolitiikkaa. Meinas iskee paniikkia ja melkein koliikkiakin päälle
oikein kunnolla, ja tuskanhien ainakin pukkas moisesta helteestä
johtuen. Pähkättyä aikani, päätin lähteä paikalle, vaikka
paluukyydistä ei ollut mitään havaintoa. Kyllä sieltä ny aina
jollain poies pääsee, ei se Manse niin korvessa sentään ole. Hien täyttämä bussimatka Lahesta Manseen (no, siellähän olikin samaan aikaan Sauna), ja kohti Vastavirtaa. Mietin Pulterin (baari, ei sarjakuva) pysäkiltä pelipaikalle kävellessäni, että noinkohan mut kivitetään, kun olin ilmastollisista syistä jättänyt vielä nahkarotsin ja farkutkin kotiin. Caprisortsit Ramones-futispaidalla varustettuna oli rohkea asuvalintani, vaikka kutsussa ei naamiaisista mitään mainittukaan. Pelikengät sentään oli oikeasta pukuhuoneesta nyysitty, toisin kuin Minna E:llä, joka oli erehtynyt urheilutalon ja muotitalon välillä ja hakenut väärät luistimet jalkaan. Noh, kuulemma vikan kerran, Nykistä kun saa kuulemma halvalla oikeita kenkiä. Pelkoni
oli turha, vaikka sanansäilä lensikin muutaman kerran. Sivalsi
S/M-henkisesti pari kertaa oikein nasevasti, mutta muutaman
drinksun jälkeen sekin polte viileni. Alkuun tuttujen näkemistä ja Riinan erittäin makoisista synttäriaterioista nauttimista, kiitos! Oli erittäin hyvät kestit, vaikka hieman viimetippaan tulinkin keskikentälle hyörimään. Puolustus ei kuitenkaan vuotanut. Hauskaa turinointia itse kunkin kanssa, sekä ihmettelyä levymoguli Mannen rahavaroista, kun Juvalta kaarretaan taxilla reteesti pihaan vaan. Toisaalta, kuten myöhemmin selvisi, on tuo matkailu aikaa vievää puuhaa meillä molemmilla, joten kyytivalinta lienee ollut tällä kertaa Mannella oikea. Ainakin nyt pitäisi ehtiä Puustockiinkin ajoissa. Kimmon ja Hannun kanssa meni pasmat sekaisin, kun käsikirjoituksemme kusi. Ilmankos mun ei tarvinnut vessassa useasti käydäkään.
Joey Luumäki: "Yritin saada edustavan kuvan siitä Loosen maailman isoimmasta kitarasta, mutta en oikein onnistunut" (kuva: Joey Luumäki). The
Loose
Het
kymmenen jälkeen alkoi itselleni uusi tuttavuus, kuopijjolainen Loose
soittelemaan. Loistavan ensivaikutelman tekivätkin! Mahtimenoa
(ei Manua), eivätkä pojat (ei siis Pojat) yhtään kumarrelleet
ekaa (tai Ekaa Kertaa) Tampereen keikkaansa (eikä varsinkaan Keikkaa,
hän ei ollut paikalla). Varhainen Flippin’ Beans (ei
Pippin’ Jeans) tuli mieleeni, josta ainakin Teemu (ei
siis Skinnari vaan IR, mutta ei infrared vaan Iskuryhmä) oli jopa
samaa mieltä kanssani. Ehdottomasti nähtävä tämä bändi
uudestaan! Häröilyä, häröilyä, sekä kyyti uupui edelleenkin. Tosin, yöpaikkatarjouksia tuli lähes kaikilta kulmakunnan (ei kuitenkaan Kulmakunnan eli Itä-Turun ja Kaarinan paikallislehdeltä) tutuilta. Ehkä Hotelli Popedakin ois ollu turvallisempi, ainakin Tupin & Minna E:n mukaan. Tomallekin ois päässy vain pienen kävelymatkan päähän Lahdesta, mutta Pälkäne jäi nyt väliin, kun ää:n pisteet hukkuivat ja luulinkin kyseessä olevan Morgan Kane eikä Pal Kane. Ei uskaltanut ei. Pojat (kuva: Joey Luumäki).
Sitten
olikin parin vuoden tauon jälkeen se aito ja oikea Pojat lauteilla.
Hittiä hitin perään (mutta ei hintin), kurkkua kuivasi, kun ei
malttanu hakea juomaa (siis mun kurkkua, ei avomaan-) ja hirveetä
pogousta. Jopa niin hurjaa, että melkein koko Pirkanmaan
sairaankuljetuskalusto (mutta ei hammaskalusto) piti hälyyttää
paikalle (ei Grotenfeldtin Kalle). Oululainen opettaja kun luuli,
että Vaakon Nakki sijaitsee olkapäässäni, solisluussa
tarkemmin sanottuna, ja yritti puraista ison palasen pahimpaan nälkäänsä
(ei siis känsä). Eihän siitä muuta koitunut kuin
hammastenkiristystä (vaikkeivat kaiketi löystynytkään) ja
leukaluun (kyllä, juuri se Pahan Uskonnon biisi) narinaa, sekä
komea reikärivistö Jeken kieleen. Toisaalta, nyt sulla on
valmis rei’itys kartioniiteille. Muilla niittivyö, sulla
niittikieli. Anteeksi. Tosin, en voinut nähdä taakseni, kun en
kunnolla näe edes eteeni. Kypärät ja muut suojukset
ehdottomasti pakollisiksi varusteiksi ramoiluun. Pysyis Pasillakin
(siis IR- mutta ei tälläkään kertaa infrapuna) terveys
kunnossa paremmin keikkailua varten. Mutta tämä ei tähän kuulu
kun Pasi (kts ed, mutta ei ED-juoma, ei edes Ed-hevonen) ei
bileisiin saapunut.
(Kuva: Ilpo). Niin,
Pojat rokkasi täysillä, uusi biisikin kuultiin Bo Diddleylle
omistettuna (RIP). Miikallakin oli niin kova meno, että
meinasi vauhdin hurmassa sanoituksetkin jäädä kurveihin.
Onneksi oli ainakin Riina eturivissä antamassa vinkkiä
solistillemme (ei siis solisluulle, sehän vaurioitui jo Jeken
iskusta), kuinka ne sanat oikein menevät. Ja eihän ne itse
asiassa minnekään menneet, kyllä ne mun korviini jäivät.
Eturivissä oli meidän vanhojen partojen (vaikkei yhtään
parrakasta tainnut koko baarissa ollakaan, Mannen lisäksi siis)
lisäksi myös uusi kasvo näissä piireissä. Hienoa Essi (eli
Nalieny, mutta ei Alien I, II III tai edes IV), jatkossakin
bileisiin mukaan. Ja kaikki kaveritkin messiin (ei kuitenkaan
ravintola Messiin), joukossa (ei Skinnari eikä edes Aholakaan) on
aina mukavampaa. Ennen keikkaa tuli jo lyötyä lukkoon (hyvä
Rauma!) Poikien Miikan, Kaiden ja Samin kanssa
syksyn Torvi-keikka (ei torvisektio, se on ihan eriasia).
Teretulemast vaan kaikki (ja Kaikka), tarkempaa päivämäärää
löytyy M!kan keikkakalenterista tai Keikan
keikkakalenterista (vai keikan Keikkakalenterista?).
Kävipä pääkaupunkiseudun hallitseva limbomestari Joey
Luumäkikin lavalla saamassa siipeensä (Jeke, näitkö siis
kanansiipiä joka puolella?). Aivan
älyvapaata häröilyä (ei Klaus Häröä, onneksi) odottaessa
illan viimeistä keikkaa (ja Jyväskylälle kerran hei!).
Juomatankkausta niin että näköä rupesi haittaamaan kunnolla…
Gabba gabba hey -kyltti villitsi yleisöä (kuvat: Hartza ja Ilpo). The OutsidersThe
Outsiders plays Ramones’ It’Alive.
Mitä tuohon lisäämään. Settilista oli mahtava, kuten
aina. Ja oikeaoppisesti oli paikalla myös ”Gabba Gabba
Hey”-kylttikin, jota itsekin heiluttelin lavalla. Anteeks, ihan
oikeesti. En tee toiste (ei Tiia Loiste). Innostuivat onneksi
muutkin siihen hölmöilyyn. Mitähän sitä äitikin sanoisi, jos
tietäisi poikansa tällä iällä heiluvan soittajapoikien seassa
heiluttelemalla kylttiä, jonka tekstissä ei ole mitään järkevää.
Anteeksi myös äiti (ei Teresa). Ja Hannun, Hallun, Jeken ja
Ilponkin äidit. Parannamme tapamme (ei tapaksemme, ei oo nälkä). Vastavirralta
kohti jatkopaikka Sputnikia. Paniikki! Poliisi! Palokunta! Mun
Spude on varastettu! Joku yrittää kusettaa ihmisiä jollain
semi-Sedulalta näyttävällä uudella paikalla, jolla on vain
sama nimi. Apuuu-va! Minne sitä nyt jatkoille, ei tuonne Spudeen
enää. Kiitos. Ja RIP oikea Sputnik (ei se neuvostoliittolainen hökötys,
vaan Keskustorin baari). Sieltä syömään kebabia. Jeke ei ollu
siellä, kummallista. Hartzan harharetketSitten
alkokin tämä legendaarinen kotiinpalumatkani… Teemun (siis jo
aiemmin mainittu, mutta ei vieläkään Skinnari) kanssa lähdimme
kohti 4.40 junaa. Jo asemalle saapuessamme olisi pitäny ymmärtää
kääntyä takasin. Ei meinaan lähtökohdatkaan olleet kovin
suosiolliset. Havaittuamme aseman ovien olevan kiinni, niin kaksi
järkevää hemmoa puol viis aamulla toteevat, et kiipeillään
raiteille ja mennään toista kautta. Jeejee! Onneks ei tullu
toista junaa samaan aikaan, alle oltais jääty. Konnarikin
kettuili oikealle laiturille päästyämme, että mitä hittoa
juoksemme raiteilla. Meillä oli kuulemma näkö päällä emmekä
ymmärtäneet oikeita kulkureittejä. Missä? Laittakaa junillekin
pysäkki Hämeenkadulle niin osaa kyytiin! Noh,
junalla kohti etelää kahvin voimalla. Teemu nukahti siitä
huolimatta ravintolavaunuun. Minä siirryn Riihimäellä oikealle
laiturille ja oikeaan junaan vain vartissa. Seuraava muistikuva
onkin jo Lahen jälkeen. Kele, piti jäädä siinä pois. Häiriköt
minkä teitte, kuuntelin meinaan mp3-soittimella Ratkaisua
täysillä etten nukahtaisi. Ja niin kuitenkin kävi. Polttaisko
nyt kaikki levyt? Konnarin ystävällisellä opastuksella sain
selville, että Kouvolaan käy tiemme, ja sieltä lähtee seuraava
juna Lahteen vasta puolentoista tunnin odottelun jälkeen. Kääk!
Kouvolan kauniilla asemalla saman tien sinisin valoin (Maailman
sinisin taivas!) varusteltuun vessaan, juomaan olutta tietenkin.
Nukahdin sinne, mutta onneksi heräsin ajoissa. Junaan ja kohti
Lahtea. En muista matkasta mitään koska nukuin. Onneksi oli sama
konnari takaskin päin, joka herätteli juuri ennen Lahen asemaa,
että vieläkö haluan Lahteen vai mennäänkö taas Riihimäelle..
Ehkä kuitenkin kotiin. Kello repi jo yhdeksää… Hypättyäni
junasta pois, totesin että säästänpähän ylimääräisen
matkusteluni takia syntyneiden matkakustannusten takia
taksikuluissa, ja odotan 40min paikallisbussia. Missäpäs sitä
muuallakaan odottelemaan kuin legendaarisessa Tirrassa.
Virheliike. Meinasin sammahtaa sinnekin, mutta juoman nautittuani,
olo oli tosi fresh. Paikkuriin
hypättyäni päätin taas katsoa kotimaisia elokuvia. Heräsin
20min liian myöhään eli olimme matkalla takaisin Lahteen. Eikun
bussista ulos, pieni odottelu Keskussairaalan pysäkillä ja taas
uusi startti. Ja nukahdus. Onneksi joku vanhempi naisihminen
koputteli Jeken puremaan olkapäähäni ja kyseli ettenkös mä
ollu matkalla tälle pysäkille. Ekaks vilasin ikkunasta ulos,
sanoin että en ja silmät kiinni. Samassa tajuntaani hiipi
tietoisuu,s että en ollut matkalla tuolle pysäkille, vaan
aikaisemmalle! Taas ohi! Äkkiä ulos autosta ja pieni kävely
kotiin. Voitto! Olen Valentin Konostakin kovempi, en
keskeyttänyt vaikka pahaa teki! Kesäinen
aamu Suomessa on kaunis. Suosittelen muillekin! Ja ilman Riinaa en
olisi tätäkään ihanuutta saanut kokea! Kiitos Riina, olet ihqu!
Sä niin aina ajattelet nätisti, et kavereilla ois mukavammat
oltavat. Sä oot näköjään aika queen juhlien järjestämisessä.
Olen bileet velkaa, eli syksyllä Lahteen! Ja ota naskalit mukaan,
silloin on jo liukasta. Leena – vaikket ollutkaan paikalla, niin saisinkohan mä jo kustannussopimusta mun toilailuista? Ainakin Iijoen mittainen sarja syntyisi näillä näytöillä ja tarinoilla. Hartza |
||||||||||
Artistien kommentteja
Tuomo, The Loose (kuva: Hartza). The Loose6.6. pakattiin soittopelit autoon ja otettiin suunta kohti Tamperetta ja Vastavirta-Klubia. Paikalle saavuttiin seitsemän aikoihin ja eikun kamat lavalle ja soundcheckiä paahtamaan. Lavasoundit olivat, jos ei parhaat, niin ainakin lähelle parhaat ikinä meidän keikoilla. Ilmeisesti kuulosti ihan hyvältä myös salin puolelle. Keikka meni mukavasti ja yleisö oli vauhdissa jo alkuillasta vähäisistä promillemääristä huolimatta. Oli sinne muutama paikallinen Social Distortion -diggarikin löytänyt tiensä. Ainakin SD-coverit tuntui uppoavan. The Loosen jälkeen lavan valtasi Pojat-yhtye, joka soitti mahtavan keikan. Itse en ollut Poikien tuotantoon kovin hyvin tutustunut tätä aiemmin, mutta tunnistin kuitenkin muutaman biisin. Hyvin potki. Ennen viimeistä keikkaa ehti vielä tutustua Vastavirran houkuttelevaan drinkkilistaan, mutta kohta lavalta alkoi pauhaamaan Rockaway Beach ja oli pakko siirtyä lähemmäs kuuntelemaan. The Outsiders antoi loistavalle illalle arvoisensa päätöksen ja kotimatkakin meni vielä fiilistellessä. Kiitokset kaikille mukana olleille! Elämä oli erittäin punk! Tuomo (The Loose)
Miika, Pojat (kuvat: Hartza). PojatOli ihan järjettömän kova meininki. Riina oli tietysti päivän sankari ja on se hyvä että edes joku muistaa miten Mä uskon meihin sanat menee! Melkein kaikki muutkin tutut oli paikalla muutamaa kuopiolaista lukuun ottamatta. Mannen kanssa oli ystävällinen rupattelu: "Sä näytät vanhalta ja lihavalta"! "Niin sinäkin!" Terveisiä vaan sinne. Keikka-arvio: Muut bändit veti hyvin ja niin vedettiin mekin. Yleisö bogos ja dokas kiitettävästi mutta siivohkosti. Miika (Pojat)
The Outsiders (kuva: Hartza). The OutsidersOn se vaan kiitollista saada soittaa maailman parasta live-settiä. Jengi tuntee jokaisen biisin ja laulaa mukana välillä jopa PA:n volyymin ylittäen. Eli kiitos kuuluu yleisölle, te teette tästä hommasta tekemisen arvoista! "I'd like to wish a very happy birthday to Riina! After five years in the institution, now I Wanna be a Good Boy!" - Aina einvoi olla yhtä uskollinen välispiikeissä. Kiitos siis Riinalle ja M!kalle mahdollisuudesta päästä mukaan näin loistaviin kinkereihin. Hikikin tuli ja taas kerran oli vaikeuksia saada rotsia pois päältä keikan jälkeen. Gabba Gabba Hey! Tuuska /"Joey" (The Outsiders) Olipahan kirjaimellisesti kuuma keikka! Mutta todella hauskaa taas, ainoastaan pelleily kitara(hihna)n kanssa. Meinasi alkupuoliskolla v-tuttaa. Kiitos Joey Luumäelle jeesistä hihnan kanssa! Mutta siitäpä meininki sitten parani, kun sai soittimen vaihdettua. Kiitoksia synttärisankarille kutsusta, ja muille soittajaporukoille myöskin! Ja erinomaiselle yleisölle kanssa Jayda / "Johnny" (The Outsiders) Kivat kinkerit! Hyvä musa! Hieno yleisö! Viehättävä synttärisankariemäntä! Mukava klubi! Maukas ruoka! Liian kuuma takahuone! Soittovirheet saatiin anteeksi palautteesta päätellen. Makkis / "DeeDee" (The Outsiders) |
||||||||||
Ramopunkkeja boolimaljan äärellä ja alkuillan tunnelmia Vastavirran terassilla (kuvat: Jan). Keikkajärjestäjän kommentitPerjantaina iltapäivällä olin aika vakuuttunut siitä, että eka kerta on yhtä kuin vika kerta. Enää toiste en sekaantuisi minkäänlaisiin järjestelykuvioihin, sen verran kohtuuttomasti tuli iltaa odotellessa jännitettyä ja hermoiltua. Turhaksihan
tuo panikointi lopulta osoittautui; ilta sujui kaikin puolin oikein
mallikkaasti. Eka kertalaisen armotonta tuuria vissiin. Bändit löysi
tiensä lavalle, vieläpä ihan ajallaan, ja ystäviä ja tuttavia tulvi
tupaan pitkienkin matkojen takaa. Sääkin suosi, ja terassilla tarkeni.
Ihan täyteen ei Vastavirtaa saatu, mut riittävästi oli porukkaa
kuitenkin. Eipä päässyt ahtaanpaikankammo iskemään. Tuttuja ja
tuntemattomia oli paikalla ehkä siinä suhteessa fifty-sixty, mut
takkiinhan ei olis tullut, vaikka koolla olis ollut vain oma jengi. Sen
takas saamani mahtava lahja. Ällikällä pääsitte lyömään;
kiitoksia kaikille tuhannesti! Kun
muutaman päivän olin asioita saanut sulatella, ei tuntunut enää
ollenkaan mahdottomalta, et vielä uudestaankin rupeisin junaileen
jotain keikkailtamaa. Ainakin jos mukaan saisin yhtä hyvää
”avustavaa taustatukea” kuin tällä kertaa. Tästä ei olis tullut
mitään ilman M!kaa, joka hoiteli tiedottamispuolta ja jakeli
kultaisia neuvoja kaikessa mahdollisessa järjestelyyn liittyvässä.
Korvaamattomana apuna oli myös Jan, jolta löytyi jeesiä mm.
mainosten kiinnittelyyn –joiden tekemisestä taas on Tuuskaa
kiittäminen-, tavaroiden roudaukseen ja valokuvaukseen. Kiitokset vielä
bändeille, Vastavirralle ja koko upeelle bileporukalle! Unohtumattomat,
parhaat synttäribailut ikinä! Muuten,
tein havainnon, et adrenaliini potkii huomattavasti paremmin kuin
alkoholi. Täytyy tätä toistekin kokeilla! Riina
(kuva: Jan) |
||||||||||
|
||||||||||
(kuva: Hartza) |
||||||||||
|
||||||||||