www.ramopunk.com

The Tarjas -etusivulle

Tämä Artikkeli on lainattu Toinen Vaihtoehto-lehdestä

Minna E kirjoitti The Tarjas-yhtyeen haastattelun huhtikuussa 2011 julkaistun Toisen Vaihtoehdon numeroon 232. Artikkeli on julkaistu Ramopunk.comissa Toisen Vaihtoehdon ja haastattelijan luvalla.

Toinen Vaihtoehto no 232:

The Tarjas: Kenties maailman ainoa ulvilalainen punkbändi

The Tarjas –yhtyeen toisen pitkäsoiton levynjulkkarikeikka oli Porin Tullibaarissa sunnuntaina 13.3.Olin katsomassa keikkaa ja tein samalla haastattelun bändistä. Ilmeisesti keikan aiheuttama jännitys virtasi Tarjojen suonissa tai sitten kyseessä on vaan erityisen kummallisella huumorintajulla höystetty kolmikko.

Keitä te olette ja mistä tulette?

- Ollaan the Tarjas eli Vesku, Timo ja Masa. Mä laulan ja soitan kitaraa, Timo on bassossa ja Masa rummuissa, Vesku aloittaa.

- Ollaan luultavasti maailman ainoa ulvilainen punkrockbändi ja se on kyllä helvetin hienoa, Timo jatkaa.

Kuka teidän biisit tekee? Ja ketkä ovat musiikillisia esikuvianne?

- Kaikki tehdään sekä sanoituksia että sävellyksiä, vaikka ehkä suurin osa onkin Veskun käsialaa, Masa kertoo.

- Meidän musiikkiin on varmasti vaikuttaneet sellaiset bändit kuin the Queers, Screeching Weasel, the Donnas ja Ramones.

Miten Tarjas syntyi eli miten päädyitte yhteen? Oletteko kenties lapsuuden kavereita?

- Ei olla, vaan tavattiin Koria-Roll –festareilla vuonna -99. Siellä puhuttiin, että olis hienoa soittaa Donnasin eka levy suomeksi. Pienessä pöhnässä keksittiin sitten niihin biiseihin sanoja.

- Ja Donna kääntyi Tarjaksi, Vesku muistelee.

- Silloin bändiin kuului Jakosen Jiipee, joka oli rummuissa. Tosin sillä kokoonpanolla taidettiin soittaa tasan kerran, jonka jälkeen elettiin vuosia hiljaiseloa.

- Masa tuli bändiin mukaan vuonna 2006 ja sitten alkoikin tapahtua. Heinäkuussa 2007 tehtiin eka keikka ja julkaistiin myös eka levy.

Satuin muuten itsekin olemaan tuolla teidän ekalla keikalla. Se ei tainnut olla pituudella pilattu?

- Jep, meidän veto ei kestänyt varttiakaan, ja Juvalla oltiin yhteensä ehkä tunnin verran, Timo kertoo.

- Mutta ajomatka yhteen suuntaan kesti kuitenkin viis ja puoli tuntia, joten ei siitä mikään lyhyt keikkareissu tullut, Vesku nauraa.

Eli ei teitä ainakaan innottomuudesta voi moittia. Kenelle te oikein soitatte ja miksi?

- Kliseisesti sitä vois kai sanoa, että soitamme itsellemme, mutta oikeesti ei tätä varmaan ihan niin kovin kauan jaksaisi, Vesku myöntää.

- Ja kyllä tässä touhussa on vahvasti mukana hauskanpidollinen näkökulma, Timo tunnustaa.

- Punkrock valittiin, kun ei me muutakaan osata soittaa, väittää puolestaan Masa.

Mutta kuka teitä sitten kuuntelee?

- Varmaankin häiriintyneet, yksinäiset ja syrjäytyneet tyypit, Timo luettelee.

- Ja toivottavasti myös nätit tyttönuoret, Vesku lisää äkkiä listaan.

Mistä biisistänne olette ylpeitä?

- Kettingillä päähän -coverista, joka on helvetin hyvä, Timo sanoo turhia miettimättä.

- Niin, vaikka ei olla koskaan soitettu sitä, ei siis edes treeneissä. Ollaan kuitenkin varmoja, että se on helvetin hyvä, Vesku jatkaa.

- Valmiista biiseistä eniten kannetaan ylpeyttä uuden levyn Takaisin Ulvilaan –biisistä, Vesku vakavoituu hetkeksi.

- Se kertoo elämän perusasioista eli siitä, että koskaan ei kannata muuttaa pääkaupunkiseudulle, sillä kaikki tulee kuitenkin lopulta takaisin Ulvilaan.

- Ulvila on tulevaisuuden Rooma, Timo sanoo. (toim.huom. Myöskään haastattelija ei ymmärtänyt, mitä tämä viimeinen lause tarkoitti.)

Niin, teiltä on ilmestynyt vähän aikaa sitten toinen pitkäsoitto Mustaa kahvia ja Smoking Popes. Kertokaa jotain levystä.

- Se on ainakin sopivan mittainen: koko levy mahtuu vanhalle C-kasetille kahteen kertaan, Vesku sanoo.

- No joo, ehkä sen verran voisi sanoa, että levyllä on 11 biisiä, joista 9 on omia ja 2 covereita. Ensimmäisten ja viimeisten nauhotusten välissä ehti kulua puoli vuotta aikaa, mutta siitä huolimatta soundi pysyy yllättävän tasaisena koko levyn  läpi, Masa sanoo.

Levyn nimestä voisi päätellä, että Smoking Popes on Tarjoille tärkeä bändi.

- Emmä kyllä ollu kuullu ikänä koko bändistä, Masa kuittaa. Tutustuin vasta Veskun kautta siihen.

- Mulle sen bändin musiikki on takuuvarma hyvän mielen lähde, Vesku kertoo ja jatkaa:

- Olishan se helvetin hienoa päästä joskus lämppäämään Smoking Popesia, vaikkakin liian noloa, Vesku tuumii.

- No, emmä ainakaan pois lähtisi, jos tilaisuus tulisi, Timo ennättää jatkamaan.

Juttu lähteekin kulkemaan lämppäribändeihin. Muita bändejä, joita Tarjat haluaisivat lämpätä, olisivat The Queers sekä kotimainen Kake Randelin. Entäs keitä toivoisitte lämppäämään teitä?

- Demokratia ja Fastalidoms olis kovia, Tarjat tuumivat yhteisymmärryksessä.

Punkbändille erikoista on se, että teidän levyllä kuuluu myös reggae-soundeja. Lisäksi olette aiemmin julkaisseet 7” splitin murrerunoilija Elina Wallinin kanssa. Mitä seuraavaksi?

- Masa on harjoitellut nyt kovasti tota perulaista kurkkulaulua, Vesku yrittää vakuuttaa.

Pienen puristuksen jälkeen käy kuitenkin ilmi, että Tarjasit tekevät seuraavaksi splittilevyn nuorten ilmajokelaisten, Me Wokkivihannesten, kanssa.

- Uutta materiaalia on jo kasassa ja itse asiassa studioon mennään jo huhtikuussa, Vesku paljastaa.

Soititte juuri uuden levynne levynjulkkarikeikan, jolla Veskun mikki kaatui ja Timon basso irtosi vahvistimesta useamman kerran. Sattuuko teille aina näin paljon?

- Eihän tossa nyt vielä mitään, Timo sanoo ja jatkaa kysymyksellä:

- Miten mä olisin voinut tajuta, ettei 1,5 metrin piuha yllä seitsemän metrin säteelle?

No, mikä on sitten pahin keikkamokanne, jos tuo ei vielä ollut mitään?

- Se oli ehdottomasti yksissä yksityisbileissä, joissa Timo sammui mun rumpusetin päälle jo tokan biisin aikana, Masa laukaisee kuin kiväärin piipusta.

- No, se booli oli perusvirhe, Timo myöntää ehkä hieman punaisena.

- Mutta me vedettiin kyllä keikka Veskun kanssa kahdestaan loppuun, Masa jatkaa.

- Nyt on pakko lainata Martti Servoa ja sanoa, että näin voi käydä vain artistille, Timo puolustautuu.

Lopuksi on pakko kysyä Veskulta vielä hyvin henkilökohtainen kysymys. Sä availet päivisin ruumiita ja iltaisin soitat punkkia. Mitä sulle oikein tapahtu lapsena?

- Miten niin, mullahan oli onnellinen lapsuus, Vesku sanoo ja räpsyttelee silmiään cockerspanieli.

No, onko jotain muuta, mitä haluatte vielä sanoa?

- Hyvää kevättä vaan kaikille Toisen vaihtoehdon lukijoille, Timo sanoo ja vilkuttaa.

Teksti: Minna E