Puustockin jälkilöylyihin oli pakko päästä

Juvan matkan suunnittelu alkoi sillä samalla sekunnilla kun selvisi, että ramobändejä esiintyy Puustockin jälkilöylyissä. Kuopion näkökulmasta katsottuna Juva on lähimpiä paikkoja, missä näitä meidän bändejä esiintyy, niin pakkohan sitä oli paikalle päästä, kun ei mitään ikäviä esteitäkään ollut tiellä.

Juvalle koukattiin Mikkelin kautta, mistä poimittiin kyytiin pari Helsingistä tulijaa ja käytiin katsomassa kaupungin ykkösnähtävyyttä, Mannen baaria. Kannattaa tutustua. Siellä soi hyvä musiikki. Olisihan siellä viihtynyt pitempäänkin, mutta Juvalle oli kiire, kun keikoilla pitää olla paikalla hyvissä ajoin etukäteen...

Onneksi oltiin ajoissa. Himanesin soundcheckiä oli  mielenkiintoista seurata varsinkin kun bändi soitti lopuksi kolme kokonaista biisiä... niitä parhaitaan vielä. Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsareiden vähän myöhemmin tekemän soundcheckin valitettavasti missasin. Olisi ollut mukava nähdä sekin. 

Keikkojen odottelu sujui mukavasti ja nopeasti hyvässä seurassa Hotelli Juvan syvyyksissä. Siksi se Liskoryhmän soundcheckikin jäi väliin. Onneksi joku nokkela osasi seurata kelloa. Muuten olisi saattanut jäädä bändin keikkakin näkemättä. Pienellä kiireellä piti jo lähteä ravintolasalia kohti. 

Ovella törmättiin taas samaan vanhaan murheeseen, ettei ramopunkin bleiserillä, eli prätkärotsilla ole ravintolaan mitään asiaa. Kun mikään konsti ei auttanut, ei voinut tehdä muutakaan kuin viedä rotsi hotellihuoneeseen ja lähteä puolialastomana keikkaa katsomaan. Rotsimurheet kyllä unohtuivat sitten saman tien, kun silmät juuttuivat lavan erikoiseen koristeluun...

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit

Kimmo Liskomäet Pitkät Kalsarit

Liskomäet olivat kehittäneet omintakeista lavarekvisiittaa, jollaista ei todennäköisesti ole aikaisemmin rokkikeikoilla nähtykään. Lavaa koristivat lukuisat pitkät kalsarit, joita roikkui mm. katosta ja mikkitelineistä! Näkymä oli kyllä aika räväkkä ja hassu. Pitkät kalsarikännit biisi sopi tällä kertaa keikanaloitukseksi paremmin kuin hyvin. 

Liskobändi on hyvässä iskussa ja heitti hyvän keikan. Levyltä tutuista biiseistä Krematorioon, Merkonomi-pop ja Heidi on hermoraunio olivat eniten minun mieleen. Bändin toiminnanjohtaja Kimmo Liskomäki käväisi totutusti lavalla laulamassa Heidi on hermoraunion ja pysytteli muuten sivummalla jättäen laulamisen Iso-Jarnoldille.

Takaisin koulunpenkille biisin viittaus tillilihaan herättää aika epämiellyttäviä muistoja, tuosta kouluruokailun kauhusta ja kyllä biisistä tulee muutenkin koulumuistot mieleen. Jostain biisin fiiliksistä johtuvista syistä mieleen tulevat muistot eivät ole niitä ihan parhaita.

Liskojen biisit ja tekstit toimivat hyvin. Jos jotain toivoisin, niin muutamiin biiseihin vähän nopeutta lisää, mutta hyvään suuntaan näyttää bändi kehittyvän. Liskoryhmän uusimmat ja vielä levyttämättömät biisit, sarjakuvamaiset Luodinkestävä poikaystävä ja Sankari duunissa ovat bändin parhaimmistoa. Toivottavasti samanlaista materiaalia tulee pikaisesti lisää, vaikkapa levyllisen verran...

Settiin mahtui myös muutaman biisin verran punkversioitua iskelmää, joista Rauli Badding Somerjoelta tuttu Paratiisi toimi erityisen hienosti.

Pitkien Kalsarien kalsarirekvisiittaa.

"Myö halutaan lissää" - osa I

Encoressa Liskomiehet soittivat lainakappaleen Minä olen muotitietoinen. En muista millä huudoilla yleisö sai bändin lavalle ensimmäisessä encoressa, mutta sen jälkeen yleisö vaati Liskomäiltä toista encoreta huutaen paikallisella kielellä "myö halutaan lissää", mutta ei auttanut sitkeä huutaminen. Miksiköhän? Olisi ollut Liskoretkueella oivallinen tilaisuus kakkosencoreseen laulaja Iso-Jarnoldin kotikonnuilla. Voipa olla, että bändin helsinkiläinen osa ei ymmärtänyt paikallisen yleisön huutoa, eikä paikallista murretta taitava Iso-Jarnold saanut metelissä selitettyä Syvän Etelän miehille mitä yleisö vaati...

Hämmästyttävän pienistä seikoista voi toinen encore jäädä toteutumatta! Mutta veikkaanpa, että Iso-Jarnold on jälkikäteen tämän lauseen bändikavereilleen suomentanut, ettei sama moka enää Savossa soitellessa tulisi toistumaan...

Himanes

Himanes

Olikos Himanesilla pientä jännitystä keikan alussa? Ehkä vähän oli. Jos olikin, niin nopeasti se näytti menevän ohi kun yleisökin oli heti mukana kun Intron jälkeen hypättiin Kellarista studioon. Näyttäisi siltä, että biisi on bändin vakioaloittaja. Ainakin näin vanhoja keikkatietoja tarkistamatta sellainen mielikuva on minulle syntynyt. Hyvin sopii biisi siihen rooliin.

Uusia vielä levyttämättömiä biisejä kuultiin Matkalaulu, Nuoruusmuistoja ja Oon vaan ja ihmettelen. Pakko kehaista, että hyviä biisejä on taas syntynyt.

Yksi omista Himanes-suosikeistani, vielä levyttämätön Vitun välii silläkään on käynyt läpi pientä muodon muutosta, nimi on ainakin tällä hetkellä Mitä välii silläkään ja tekstissäkin on tehty pieniä muutoksia, onneksi niin pieniä, että tunnistan biisin edelleen omaksi suosikikseni.

Ramones-käännös Rock'n'roll lukio soi tällä kertaa äskettäin kuolleen Johnny Ramonen muistolle.

Himanes heitti tosi hyvän keikan. Eipä ole paljoakaan huomauttamista keikasta.Vähän jäi harmittamaan, että rumpali Sakun laulaman Nuoruusmuistoja biisin sanoista ei saanut selvää. Sen verran tekniikka ontui tällä kertaa, muuten kaikki sujui tekniikkapuolella moitteettomasti molemmilla keikoilla.

"Myö halutaan lissää" - osa II

Himanes lopetti varsinaisen keikkansa biisiin Ei enää koskaan, jossa laulellaan "me mennään pois, ei koskaan tulla takaisin...", mutta takaisinhan Himanes tuli, kun yleisö oli vähän aikaa huutanut "myö halutaan lissää". 

Toisin kuin Liskomäet, koko Himanes on savolaista alkuperää ja bändi ymmärsi mistä huudossa oli kyse ja kiipesi kiltisti takaisin lavalle. Bändi vetäisi todella vauhdikkaassa encoressa Problemsin Mä haluun mennä, Rikun ja Akin puoliksi laulaman, vielä julkaisemattoman mainion oman biisinsä Mikä siinä maksaa? ja päälle vielä neljän Ramones-biisin sarjan, jossa lauluosuuden jakoivat Riku, Aki ja Saku.

Kyyvesi kutsui liian aikaisin

"Myö halutaan lissää!" -huuto kaikui taas yleisön vaatiessa Himanesilta toistakin encoreta. Kovasti näytti Himanet miettivän mennäkö vai eikö mennä, tai sitten mitä ehkä soittaisivat... Siinä bändin miettiessä yleisö alkoikin huutaa kovaan ääneen "Kyyvesi kutsuu!", eikä Himanes lopulta tehnytkään toista encoreta, mikä oli kyllä pienoinen pettymys. Tai jos rehellisiä ollaan ei niin pienikään...

Ainoa selitys lienee se, että bändi luuli yleisön tarkoittavan Kyyvesi kutsuu!-huudolla, että Himanesin olikin jo aika lähteä kohti kotia, Kyyveden äärellä sijaitsevaa Haukivuorta... Voi kai sen Kyyvesi kutsuu!-huudon sitten niinkin ymmärtää!

Pienenä vihjeenä Himanesille, että moinen "Kyyvesi kutsuu" -huuto saattaa myös olla biisitoive tai jopa encore-vaatimus, jos sellaista huudetaan heti keikan jälkeen.

Himanesissa ainakin kolme laulajaa

Himanesin keikalla lisäväriä antoi se, bändistä näyttää löytyvän useampikin laulaja, sillä päälaulaja Akin lisäksi myös Riku ja Saku ottivat lauluvastuuta. Saku lauloi Nuoruusmuistoja ja Riku Oon vaan ja ihmettelen ja Maanantaiaamu-biisit sekä Mikä siinä maksaa? puoliksi Akin kanssa. Sen päälle tämä kolmikko jakoi vielä encoressa kuullun Ramones-kimaran lauluosuudet. Riku lauloi Beat On The Bratin, Saku Poison Heartin Aki Blitzkrieg Bopin ja Pet Semataryn.

Bändien kommentteja

Oli jo aikakin käydä Juvalla, vierekkäinhän me istutaan Suomineidon sylissä...

Kontiaisen härnääminen palkittiin lopulta, kiitos M!ka, Sami, ... ja kiitos itselleni, kun painavia kirjeitä Juvalle olen postittanut.

Kokonaisuudessaanhan ilta oli todella onnistunut. Esiintyjänä nautin kaiken toimivuudesta: ruoka, huoneet, takahuoneen tarjoilut ja äänentoisto + valot. Pienestä ihmisestä tuntui että välitetään! Valoshow oli omaa luokkaansa viime keikkoihin nähden. Kun kaikki pelaa, vain huonot epäonnistuvat. Me ei oltu huonoja eikä Liskomäet, jotka aloitti puoli kakstoista veivaamaan.

Kimmo L. P. K. oli oikeesti hauska. Ja jätkät viihty lavalla, fiilis välittyi yleisöön. Sanotukset on nokkelia, etenkin Rupeetsä oleen mun kaa? jäi soimaan päässä. Hittiainesta! samoin Pitkät kalsarikännit -kappale. Jätkät oli mainioita ukkoja, noin lavan takanakin.

Meillä potki kans hyvin, yks parhaita keikkoja. Oltais saatu vetää vielä 2. encore, mut oltiin niin v*tun ylpeitä ettei tultu enää takas.

Riku Himane (Himanes)

Puustockin jälkilöylyt vietettiin jälleen kerran ramopunkbändien kera. Kohtuullisen mukava määrä ihmisiä oli tullut kuulemaan Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit ja Himanes -yhtyeiden syyskuntoa.

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit aloitti löylynheiton, bändin näin nyt ensimmäistä kertaa ja hyvältähän se näytti ja kuullosti. Oma keikkamme oli ehkä paras tähänastisista viidestä comeback -heitosta. Yleisö oli heti alusta asti hienosti mukana ja näin ollen soittofiiliskin oli katossa koko keikan ajan. Erinomaiset keikat, erinomaiset tarjoilut ja erinomainen yleisö! Kiitos kaikille!

Saku Himane (Himanes)