Keikka
oli todella hyvä, bändi toimi kaikin puolin erinomaisesti.
Entistä enemmän vakuutti yhden kitaran ja koskettimien yhteistyö
- toista kitaraa, johon niin tottunut oli(n), ei enää huomannut
edes kaivata. Keikkasetti koostui sekin juuri siitä
materiaalista, mistä pitääkin, vanhoista (parin ekan levyn) ja
uusista (uusimman levyn) biiseistä - kaikin puolin Poikien
vahvimmasta materiaalista.
Hyvin
viihdyin ja niin näytti useampi muukin paikalla olija viihtyvän.
Vierailijoita ei lavalla nähty Siipi Lonksuu Niin
biisiä laulamassa käynyttä Joeytä lukuunottamatta. Yksi
parhaista poikien keikoista, ja se tarkoittaa todella hyvää.
Ville
Vee
Pojat
soittivat Semissä tiukasti kuten aina, mutta eräs pitkähkö
vantaalainen lavavierailija törttöili... Pojille ja etenkin Markolle
anteeksipyyntöni! Markolla on nykyään lavalla suunnilleen
saman verran kosketinsoittimia kuin Wakemanin Rickillä.
Niiden härvelien takana makaa piuhoja, joita kaikkia tarvitaan
johonkin - niinpä piuhojen täytyy olla molemmista päistä
kiinni, pelkkä takana makaus ei riitä.
Kaide
on päässyt oivasti mukaan Pojat-matskuun, lisäksi hän toimii näppärästi
majoitusmestarina Poikien stadinkeikoilla. Jäämme odottamaan
stadionkeikkoja.
Mainittakoon
että kävin ennen Poikien esiintymistä tsekkaamassa Micragirlsit
Tavastialla. Micragirls sai minut ilmeisesti jälleen kerran
ylittämään nerouden ja hulluuden välisen rajan parin tunnin
ajaksi. Vieläkin on niska mosh-kipeänä.
Noin
auringonnousun aikaan juttelin Puustock-trubaduurikollegani Miikan
kanssa Manalassa, ja totesimme että Puustockissa pitää soittaa
vain Popedaa ja Elvistä, millään muulla ei ole
niin väliä. Tai jotain sellaista, lopettaa hän epäröiden.
Joey
Luumäki
|