Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Kauppari, Hämeenlinna  3.7.04

"3/7"

Retkibanaani - Häiriköt - Himanes - Kretiinit

Retkibanaanin 10-vuotissynttärit ja V4 -levyn julkaisukeikka

Täältä löytyy paljon juttua 3/7 -bileistä: mm. M!kan, Pasin ja Judypunkin muistelot,  juttu Kultaisesta pesäpallomailasta, kommentit kaikilta esiintyneiltä bändeiltä ja bändien vahvistamat biisilistat:

...ja sinnehän oli pakko vaeltaa Kuopiosta saakka:

”Mikä hätänä?”

Kaupparin pubiin tultiin hyvissä ajoin ilta seitsemän maissa haistelemaan tunnelmia. Tuolloin oli vielä hiljaista, mutta  porukkaa alkoi valua hiljaksiin paikalle ja keikan lähestyessä oli jo tungosta. Siellä tuli tavattua monia vanhoja ja uusia tuttuja eripuolilta Suomea. Hienoa, että porukka vaivautuu keikoille pitemmänkin matkan takaa! Yökerhoon muodostuikin sitten kunnon jono sen avatessa oviaan. Onneksi jonotus tapahtui pubin tiloissa eikä ulkona, kaatosateessa.

Yökerhon ovella meidän seuruetta odotti kauhea järkytys, kun ladon oven kokoinen poke näytti valtavalla kädellään poliisin seis-merkkiä niin, että minulta oli nenä mennä lyttyyn ja ilmoitti tuimalla ilmeellä ja äänellä, ettei sisälle pääse nahkarotsi päällä! Paniikissa ei auttanut muuta kun siirtyä sivummalle ja soitella Woimasoinnun Hannulle apua huudellen. Hannu kun oli jo sisällä myyntipöytäänsä järjestelemässä. Ihan kun hän nyt olisi voinut auttaa, mutta mitäpä ei yrittäisi epätoivoisessa tilanteessa… Hetken päästä paikalle ilmestyikin Hannun sijaan Retkibanaanin Juuso kyselemään "mikä on hätänä?" Vähän tuntui höhlältä selittää mikä nyt sitten oli "hätänä"…

Pienen selvittelyn jälkeen rotsitkin pääsi sisälle, sillä ehdolla, että jos yökerhossa tulee rotseista huomautus, niin ne viedään kiltisti narikkaan. Vähän kyllä nolotti, kun asiaa selvittämään tuli Juuso, jolla olisi ehkä saattanut olla muutakin tekemistä juuri ennen keikkojen alkua kuin pelastaa muutamaa nahkatakkeihin ylikiintynyttä ramopunkkia. Mutta pakko tunnustaa, että tuntui hyvältä ja turvalliselta, kun rotsi sai jäädä päälle. Kiitos ja anteeks, Juuso!

Eihän se tietenkään ole sen portsarin vika, jos rotsia ei saisi sisälle viedä. Hänellähän on omat säännöt noudatettavanaan. Mutta jonkun pitäisi kai joskus ihan kuvien kanssa selvittää miten olennainen juttu tämä tietynlainen the rotsi on. Kyseessähän ei ole mikään ”takki” tai ”päällysvaate”, vaan puvun takki, jakku, bleiseri, osa virallista uniformua ja määrämuotoinen kansallispuvun osa, kaikkea sitä! Ei sellaisia saa vaatia riisumaan, ei, ei …EI!

Tervetuloa Kretiinit!

No, mutta sitten oltiin siis vähän nolosti, mutta sitäkin onnellisemmin sisällä yökerhossa. Alettiin odotella ekaa keikkaa, eli Kretiinejä Kemistä. Bändin puolesta jännitti. Onhan se keikkoja tehnyt, mutta nyt he esiintyivät ensimmäistä kertaa oikealle kohdeyleisölle. Miten Kretiinit saisivat keikan käytiin, reagoisiko yleisö, miltä se livenä nyt sitten kuulostaisi, jne.

Minun jännitys laukesi heti ensimmäisen, Neljä Vuodenaikaa -biisin alussa, kun kunnon perusramopunk täytti Kaupparin. Sellaisesta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle! Muutkin sen varmaan huomasivat, sillä hyvin Kretiinit sai porukkaa mukaansa, vaikka osa yleisöstä oli vielä saapumassa paikalle, biisien pääosa ei ollut yleisölle tuttuja ja sanoista oli vaikea saada selvää tekniikan puutteiden vuoksi. Aika harvoin yleisölle näinkin tuntematon bändi saa porukkaa mukaansa heti ekalla biisillä!  ...ja lisää yleisöä tuli keikan jatkuessa hihkunnan ja kannustushuutojen kera.

”Seuraava biisi on kaikille portsareille”, sanoivat Kretiinit ennen  Bodarit –biisiä, mikä jostain syystä nauratti meikäläistä kovasti, mutta ei morkata poda… siis portsareita tässä sen enempää.

Jännitys tai 800 kilometrin ajo Hämeenlinnaan ei kemiläisiä näyttänyt keikalla painavan. Trio näytti jopa yllättävän rennolta tilanteen huomioon ottaen, tai sitten itse dramatisoin liikoja. Bändi veti keikan tyylikkäästi ja kunnon asenteella.

Yleisön reaktiot kertovat, että bändillä on ramopunkin perusteet hallussa niin kuin pitääkin. Ensiesiintyminen ramopunkeille sujui sen verran mallikkaasti. Aika monelta kyselin mielipidettä ja pääasiassa kehuja kuului.  Hyvä sisääntulo Kretiineiltä tähän joukkoon. Tervetuloa genreen!

Reba soitti ja juhli

Illan juhlakalu Retkibanaani aloitti uunituoreen V4 -levyn ensimmäisellä biisillä Vedän vaan. Tätä biisiä pitää puida tässä vähän pitempäänkin: Olin ennen keikkaa käynyt Reban uuden levyn pikana läpi, eikä sen jälkeen ollut epäilystäkään, mikä biisi aloittaisi bändin keikan. Vedän vaan on enemmän kuin loistava keikanaloitusbiisi ja enemmän kuin loistava biisi se on muutenkin. Sen sanoissa on hienosti tiivistetty alta kahteen minuuttiin Retkibanaanin musiikin ja melkeinpä koko ramopunkin sisältö. Minun ramopunkkisten kansanlaulujen luettelosta löytyy sellaiset biisit kuin Onnellinen perhe, Mä uskon meihin ja Rokataan. Vedän vaan taitaa joutua samaan kastiin…

Näin hyvää biisiä kuuntelisi mielellään pitempäänkin kun vajaat kaksi minuuttia. No, onneksi cd-soittimiin on keksitty nappula, mistä biisin saa soimaan loputtomiin. Biisin kuuntelu keikan jälkeen kotona onkin jo alkanut aiheuttaa vinoja hymyjä lähipiirissä. Ehkä se on hyväkin asia, niin pääsen levyn kuuntelussa joskus eteenpäin, kappaleeseen kaksi…

Lavalla nähtiin useampiakin vierailijoita. Kaikkia en kyllä tuntenut, mutta ainakin Retkibanaania ennekin keikoilla vahvistaneet HeviKorollan Chuey HeviKorolla, sekä Nukkekodista ja Klamydiasta tuttu Severi siellä soittivat pitkin keikkaa useimmissa biiseissä. Välillä Olli siirtyi sivuun lavalta, Toni asettui bassoon ja rumpujen taakse tuli minulle tuntematon mies, olisiko ollut Reban ensimmäinen rumpali. Vähän harmitti kun asia jäi epäselväksi, mutta eiköhän se selviä, kun saadaan Retkibanaanin kommentteja keikasta.

Retkibanaani soitti tiukasti ja nopeasti. Välillä soittonopeus saattoi mennä jopa  ylinopeuden puolellekin. Onneksi rockpoliiseja ei ollut paikalla sakottamassa. Jos oli yleisössä hauskaa niin näyttivät Rebalaisetkin tänään silminnähden iloisilta ja tyytyväisiltä. Siitä en ole ihan varma "esiintyikö" Retkibanaani varsinaisesti, siis yleisölle, meno lavalla oli niin rennon näköistä, että välillä tuntui, että jätkät vaan juhli soittamalla.

Keikalla soitetuista biiseistä jäi mieleen tuon ekan lisäksi ainakin Yksin kotona, 96:sella taivaisiin, ja peräkkäin soitetut Milloinkaan III ja uuden levyn Milloinkaan IV. Sanoista oli vaikeaa saada selvää Rebankin keikalla, joten olin enemmän kuin tyytyväinen, että ehdin kuunnella Reban uutta levyä ennen keikkaa sen verran, että pääsin uusiin biiseihin paremmin kiinni. Mm. sellaiset biisit kuin Lukkojen takana ja Ikuinen kakkonen oli mukava kuulla tuoreeltaan livenä! Reba soitti pitkän keikan, taisi Toni Reba sanoa, että varmaan pisimmän mitä ikinä. Viimeisenä biisinä oli Häiriköiden Rokataan...

Rokataan

Reban keikan loppu ja viimeinen lavavieras olikin ihan oma ohjelmanumeronsa. Rebahan on levyttänyt ensimmäisellä pitkäsoitollaan Ensimmäinen samanlainen Häiriköiden Rokataan -biisin ja levyllä oli  vierailevana tähtenä biisin tekijä "Mr. Häirikkö" Erkko Salonen. Niin myös tänään. Erkko tuli lavalle vieraaksi ja perässä tulivat sitten loputkin Häiriköt, Mikko ja Maukka Retkibanaanin siirtyessä samalla sivuun.

Jos en ihan väärin muista, niin Juuso poistui lavalta sukeltamalla yleisön joukkoon ja mikäpä oli sukellellessa kun lattiaan syöksyä ei tarvinnut pelätä, Reba kun veti lavan edustalle illan tiiveimmän yleisön.

Häiriköt & Jason

Aika monelta yleisön joukossa jäi bändin vaihtuminen vähän epäselväksi ja hämmästys ja hämmennys oli kohtalainen kun viimeistään Tehkää mulle lobotomia-biisin aikana hitaimmallekin alkoi selvitä, että uusi keikka oli jo alkanut. Laulu tuntui kuuluvan paremmin Häiriköiden keikalla kuin kahdella edellisellä, vai johtuiko se sitten siitä, että osaan Häiriköiden biisit jo takaperinkin: "...nääp allamiil saittiokes akkiav ätsek ania ätis ie akkiap ahap no amliaam".

Sen verran pitkä ja rankka oli Reban keikka, että täytyy tunnustaa, että vähän tuntui rankalta aloittaa heti perään pogoamaan läpi seuraavaa keikkaa, mutta onneksi Häiriköiden soitosta sai uutta virtaa jatkaa. Ei siihen tarvittu yhtäkään täyttä biisiä. Kolmannella biisillä oltiin jo täysillä mukana. Onhan se hienoo kun Kuopiokin mainitaan ramopunk-biisissä ja Jotain vialla biisissä pääsinkin taas kuulemaan, että jotain on vialla kun muuttaa Kuopioon.

Perjantai 13. biisin aikaan lavalle ilmestyi sekä odotettu, että pelätty vieras, kun jostain backstagen pimeimmistä sokkeloista ilmestyi Jason kaikessa komeudessaan nahkarotseineen ja maskeineen käyden Mikon ja Erkon kimppuun. Sitä jäin miettimään, miten Häiriköt pystyivät jatkamaan soittoaan senkin jälkeen kun Jason oli kuristanut Erkon ja Mikon? Selitykseksi kelpaa ehkä se, että Erkkohan on kertonut veljensä Mikon olevan humanoidi ja Erkollakin taitaa olla suhteita tähtien taakse, syvälle toisiin galakseihin saakka. Yleisökään ei saanut Jasonilta armoa ja eturiviin syntyikin hetkeksi vähän vapaata tilaa etummaisten tuupertuessa Jasonin iskuihin. Kyllä on pakko ihailla Maukka Häirikköä, joka pystyi moisen kauhunäkymän edessä rumpujensa takana jatkamaan soittoaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aika viilee äijä!

Onneksi  Perjantai 13. on asiallisen lyhyt punk-biisi eikä mikään proge-venytys, sillä sellaisen aikana Jason olisi ehtinyt aiheuttaa hirvittävää tuhoa. Jasonhan on siitä veikeä hirviö, että se katoaa paikalta biisin päättyessä. Seuraava biisi olikin sitten ainakin eturivin uhreille sattuvasti Honkanummen hautausmaa.

Ihmeen hyvin porukka sitä vaan jaksoi taukoa pitämättä Häiriköiden mukana läpi keikan. Encoressa kuultiin kaikista liimalauluista liimaisin Liimaa liimaa ja Ramones-cover Mä vaan haluun tehdä jotain nastaa. Sen jälkeen olikin jo aika käydä juomassa yksi tuopillinen nestehukkaan, sillä seuraava oli alkamassa heti perään...

J-P Laition henkensä kaupalla nappaama kuva Jasonista ja Mikko Häirikön viimeisistä hetkistä.

Himanes päätti illan

Illan viimeinen bändi oli Himanes, jolla oli aika työläs paikka soittaa illan viimeisenä esiintyjänä kolmen nopeasti soittavan bändin riepottelemalle yleisölle. "Haukivuoren Ramones" tuli lavalle niin nopeasti Häiriköiden jälkeen, että nestetankkaus meinasi jäädä kesken. Hetihän siellä olivat innokkaimmat ja nopeimmat yleisön edustajat  jammaamassa Himanesin kanssa Kellarista studioon ja Kyyveden kutsu kokosi tietenkin lisää yleisöä lavan eteen. Aivan kuin Himansilla olisi ollut jotain pientä hämminkiä keikan alussa. En tiedä, kun en ollut ihan eturivissä ainakaan siinä alussa. Muuten bändi veti keikan hyvin ja sai yleisöä lisää mukaan pitkin keikkaa.

Varsinaisen keikan lopussa ollut Ramones-biisien nippu Blitzkrieg Bop - Beat On The Brat - Pet Semetary - Poison Heart sai Himanesin musiikkiakin tuntemattomat innostumaan mukaan. Encoressa bändi soitti Maatalouslomittajan ja Ei enää koskaan, joka saattaa kertoa totuuden siitä minne bändi katosi kymmenkunta vuotta sitten ja on ilmestynyt nyt takaisin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tutkailkaapa biisin sanoja.

Lähes kaikki biisit olivat minulle tuttuja entuudestaan ja aika paljon tuntui olevan muitakin Himanesin opin läpi käyneitä, vaikka bändi on ollut kateissa aika pitkään ennen tätä kesää. Hieno homma!

Uhkailua yökerhossa!

Jossain välissä iltaa Woimasoinnun Hannu ilmestyi vihaisen näköisenä lavalle ja alkoi herjata jotain onnetonta raukkaa. Hetken noita kauheuksia kuunneltuani tajusin, että kyseinen onneton raukka olinkin minä! Hirvittävästä herjausryöpystä jäi mieleeni vain sen verran, että olin kuulemma jaellut ihmisille jotain riippuvuutta aiheuttavaa ja rangaistukseksi tulee pesäpallomailaa!

Kauhukseni minua pyydettiin lavalle, enkä voinut kieltäytyä vaikka olin jo aikoja sitten päättänyt, etten koskaan mene lavalle heilumaan. Vihaisesti tuijottavan väkijoukon katseiden ajamana raahauduin sitten lavaa kohti ja lavan edessä olleet ihmiset heittivät minut sääliä tuntematta Hannun jalkoihin. Siinä sitten lavalle paiskattuna kyyristelin ja odottelin milloin ensimmäinen pesäpallomailan isku pamahtaa ja mihin...

Onneksi se jäi tällä kertaa vain uhkailuksi! Julmasti virnistävä Hannu iski jotain kouraani väittäen etten muuta ansainnutkaan ja minut paiskattiin alas lavalta. Raahauduin syrjemmälle tutkimaan vammojani ja esinettä jonka olin saanut. Sitä tutkiessani ymmärsin, että olin saanut  pesäpallomailan pienoismallin, johon ilmiselvästi sisältyi sanaton varoitus, etten sanoisi uhkaus... väkivallasta...

Siihen oli vielä raapustettu nimenikin, joten uhkailun kohteesta ei ollut mitään epäselvyyttä... ja tämä tarina on tosi. Kuka muuta väittää, valehtelee.

Pesismailalla uhkailusta huolimatta Kaupparin ilta oli kyllä loistava kokemus. Kiitokset siitä illan järjestäneille Retkibanaanin Juusolle, Ollille ja Tonille, sekä muille esiintyneille bändeille ja Kaupparin täyttäneelle yleisölle. Hauskaa oli. Lisää samanlaisia tapahtumia!

-M!ka-

 "Je-Je-Jee- Nyt on viikonloppu..."

3/7 Kauppari ja Hämeenlinna

Palataan nyt kuitenkin edelliseen iltaan ja fiilistelen tämä koko jutun. Kaveri saapui junalla Savon mualta n.klo 17.00 ja mä oottelin sitä siinä terassilla. Matka jatkui meille ja grillattiin. Puhuttiin kaikkee Ramo-maailmasta ja kuunneltiin oivia biisejä. Ilta jatkui syvälle aamuun ja huipentui kotivideo kuvauksiin. Tehtiin musavideoita. Nyt mitä katsoneena, niin ei ihan Spielbergin vikaa?!!

Aamulla suihkuun ja perus duunaukset pulloineen. Kyydin kanssa joku jutustelu ja valmiina. Lähiöön ja toivoen, että nyt jo mennään. Kyyti saapui ja sit alkaa. Matka 1-2-3-4 bändiä kuulemaan. Toivottavasti kaikki menis niin kuin on suunniteltu.

Matka taittuu Kouvolasta Hämeenlinnaan kuin siivillä. Puhun liikaa, mutta olen sitä jo tehnyt noin vuorokauden putkeen. Kaveri nukahtaa.

Saavutaan Hämikseen rankassa vesisateessa. Onneksi ei haittaa, vaikka tulis niitä kuuluisia puukkoja taivaalta.
Hotellin parkkiin ja sisään. Sovittiin,että huilataan ja sitten nähdään ruualla. Ei vaan pystynyt lepäämään... Korvissa soi- "Je-Je-Jee- Nyt on viikonloppu..." Sitten syömään ja hiton hyvä pihvi. Melkein tekis mieli sanoo, että sellanen kaks tuumaa paksua pihvi, niinkuin Tex Willer. No siinähän sitä jo yhdelle päivälle, mutta...

Woimasoinnun Hannu opasti mut levy "helvettiin" ja päivitin levy hyllyni kerta laakilla. Tuli kertakaikkiaan päivitettyä. En kyllä kadu pätkääkään. Ei voi sanoo sitä ees sen kuuluisan piikkiin. No. Sitten vielä Jari-Pekka Laitio-Ramone istui pöytään upo uuden kirjansa kanssa.  Siitä vielä kaupat,niin mitä vielä tälläinen "vanha" nahkatakki vois enää haluta. Päivä siis täydellinen. Pihvi, levyjä, seuraa ja hyvää ja vielä ilta lukemista..

Joku sanoi,että nyt mennään pubiin. Tuo kuuluisa pubi, josta niin paljon on puhuttu, mutta ei koskaan koettu! Sinne rankkasateessa ja sieltähän se löytyi- Pub Alku näytti ankealta. Ei ketään kellä ois ollu uniformu päällä tai jotain. Tilattiin virvokkeet ja istumaan. Ei aikaakaan siinä jutun lomassa,niin paikalle alkoi hiipua urheilullista porukkaa... Tennarit ja kaikki.

Kaikki alkoi olla kuin elokuvassa... Kaikki kääntyy parhain päin. Alkoi olla aika sisään itse Mestaan. Jono oli kasvanut ja viimeinen virtsa enne sisään menoa. Pahin painajainen oli toteutunut. Ei niin pitkä, mutta niin iso portsari oli vastassa. Hän sanoi "Ei takit päällä alakertaan!" Koko meidän se pieni seurua hiljeni... Mitä nyt... Rotsi narikkaan ja se kuitenkin on osa tätä showta. Kuin ihme olisi tullut ja asia selvitettiin. Ehdoksi jätettiin,että jos joku valittaa niin takit pois..
Mistä lähtien rotsi on ollut takki!?

Alas kun päästiin ja iltaa pidemmälle, niin mua alko huvittaa koko juttu. Kuka Kaupparissa sinä iltana muka ois valittanut rotsista. Sen verran siellä oli puku päällä immeisiä. Virvokkeet ja odottamaan eka rytäystä.

Jännitin ihan mahdottomasti Kretiinien keikkaa ja esittelin hikisiä kämmen pohjiani. Enpä ois siinä vaiheessa uskonu,että niinkin vähän hikeä minusta löytyy. Olin odottanut myäs Himanesin keikkaa yli kaiken.

Kretiinien jätkät lavalle ja sain sen pistoksen, että nyt heti lavalle ja kannustamaan. Siitä aloitin koko illan jatkuvan heilumisen hyvän biletyksen parissa. Kaikki pelkoni oli aivan turhaa, jos niitä enää olisinkaan miettinyt. Kretiinit aloitti täysillä ja lopetti joskus siihen.
Odotin biisiä bodarit ja pakko sanoo, etten vieläkään muista mikä se on se biisi "Je-JeJee nyt on viikonloppu...", mut sitä!

Ilmakitara ilta alkoi siis niin sanoten railakkaasti. Kretiinit veti just sen keikan minkä olin halunnutkin kuulla ja se on kuulijan korvaan just se! Kretiinit!

Tulipa heiluttua yks setti ja eikun virvokkeelle. Pikkasen parilla sanalla kerettiin kehua edellistä bändiä, kun Reba teki sen... Kerkesivät lavalle juhla bileisiin. Meno oli alusta asti niin mieletön ,että en ees yrittänyt tunkea lavan eteen. Juhlakalulla oli selvästi vielä extraa omaa fani porukkaa. Mulle oli Reba ihan uus tuttavuus ja pikkasen nolona sen kyllä myönnänkin nyt juhlajulkaisua opiskelleenani. Hiton hyvä levy V4 (Tex Willer = hitto). Sen verran sanon, että menikö vähän liiankin lujaa? No, sen voin kysyä itseltäni, koska mua alkoi eka kerran kunnolla väsyttää Reban lopussa.

No. Minä onneton luulin, että nyt on tauon paikka ja kiirehdin virvokkeelle. Mitä vielä, hemmetti. Tarjoilija kysyi jotain ja sanoin vaan jotain, kun meno oli taas päällä. Häiriköt oli jo vallannut lavan ja nyt tutumpia biisejä. Meno oli taattua ja ilmakitara ja leveä haara asento jatkui. Kertaakaan en kerennyt illan aikana katsella tarkemmin mitä jätkät soittaa tai mitä soittaa. Meno oli liian kovaa K-18

Sit tais tulla pikku tauko jos oikein hokasin. Himanes lavalle ja tätä ei tosiaankaan missata. Jonkinlainen sympatia on ollu aina tätä bändiä kohtaan. Jo Pinnalla -julkaisusta asti. Himanes kuitennii vie tuone kottii päi.

Odottelin biisejä Törnävänsaarella ja Kyyvesi. Ne varmaan meni jo ajat sitten mut mä vaan lauloin ja soitin sitä jo kuuluisaa kitaraa. Multa loppu kunto suoraan sanoen Himanesin lopussa ja pakko oli istua lattialle. Joku vaan tempas pystyyn ja taas mentiin.huh huh Ramo biisit oli se lopullinen päivä mulle. Kaikki oli siinä.Miten vois täydellisen päivän lopettaa?

Mulle sanottiin, että jätkä on kuin jossain transsissa. Sitä se varmaan olikin. Olin läpi märkä. Kuka on pakottanut rotsi päällä loikkimaan tunnista toiseen kuumassa yökerhossa? Kolmisen tuntia hyppimistä, mieletöntä rokkaamista ja ilmakitaraa...(haarojen venytystä). Moneen kesään parasta. Ja turha sanoo, etteikö muutakin olis, nyt vaan...1-2-3-4 kovan luokan bändiä.

Tätä viikko maisteltu ja koko ajan mieleen putkahtaa lisää. Parhaillaan Kauppari on siellä olleiden seurassa fiilistellen. Silti kaikille mielelläni tarjoaisin tuon fiiliksen.

-Pasi-

Hotelliin asumaan

Muistelmia 3/7 bileistä...

Lähdimme Nakkilasta kohti Hämeenlinnaa aamulla yhdentoista aikaan, koska suunnitelmiin tuli pieniä yöpymismuutoksia ennen lähtöä. Tarkoituksemme oli nukkua autossa tai lähteä keikan jälkeen ajelemaan takaisin Nakkilaan, mutta juuri ennen lähtöä varasimme kuitenkin hotellihuoneen. Mielet virkeinä ja iloisina matkasimme kohti Hämeenlinnaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti päivällä ennen keikkoja käydä katsomassa varsinaisessa Ämyrockissa Kari Peitsamo ja Micragirls, mutta myöhästyimme pahemman kerran kun etsimme hotelliamme keskeltä kaupunkia, jossa tuntui olevan vielä enemmän yksisuuntaisia ja tietöitä kun Porissa. Löysimme kuitenkin hotellimme, mutta liian myöhään. Kari oli soittanut jo ja jouduimme lohduttamaan itseämme alkoholilla. Hotellihuone alkoi tuntua niin mukavalta, että emme viitsineet lähteä Ämyrockiin olenkaan. Toinen syy oli huono ilma, koska ulkona tuli aika kivasti vettä. Kutsuimme ystävällisesti pari kaveria ulkoa sateesta kanssamme hotellille siihen asti, että keikka alkaisi. Ja kun kukaan ei yölläkään kysellyt mitään pääsivät pojat yöksikin huoneeseemme. Kiitos yöstä Hotelli Cumulus!

Illemmalla sitten lähdimme kaikki yhteistuumin kohti Kaupparia. Sinne päästyämme varsinainen keikkapaikka oli vielä ovet tiukasti kiinni ja menimme odottamaan pubin puolelle. Mukavasti oli nahkatakkeja ja tennareita rymistänyt paikalle. Vihdoin keikka paikka aukesi ja tennarikansa sai siirtyä jonottamaan. Sisään päästyäni sain Hannulta pitkään odottamani levypaketin. Pakettia hypistellessäni oli pakko turvautua vielä muutamaan lonkeroon, koska jännitti jo niin pirusti. Hetken kuluttua se sitten alkoi. Kretiinit aloitti soittamisen. Yleisöä oli ihan mukavasti paikalla. Kretiinejä en ole sen kummemmin kuullut, mutta livenä trio vaikutti hyvältä. Jännitys laukesi ja pogousjalka alkoi jo hieman heilumaan.

Ennen Retkibanaania ehti vielä juoda muutaman mikä oli hyvä koska nestehukka oli melkoinen keikan jälkeen. Retkibanaanin aikana lavan edusta oli kyllä jo todella täynnä. Tunnelma oli mukava ja hikinen. Siinä pogotessa hukkasin "salaa itseltäni" lompakkoni, jonka J-P Laitio-Ramone sitten onneksi löysi. Toki kaikki tavarat hukassa, mutta lähes kaikki löytyi sitten myöhemmin. Kuumuus ylsi varmasti yhtä korkealle kuin viime vuoden Tammerfesteillä Poikien keikalla joka muistetaan yleisenä saunana.. Keikan jälkeen oli olo kuin olisi käynyt vaatteet päällä suihkussa. Muutama oli keikan aikana vähentänytkin vaatteitaan yläosattomiin. Nostan kyllä hattua niille ketä pystyi koko illan pogoilemaan rotsi päällä. Retkis soitti melko pitkän keikan joka oli kuitenkin hyvä, koska sen jaksoi kuitenkin pogota alusta loppuun. Kyllä pisti hymyilemään tämänkin tytön näin kova meno! Viimeisenä biisinä Rokataan vei viimeisetkin voimat ja kummissani jouduin huomaamaan, että Häiriköt vaihdettiin lauteille lennosta! Ei auttanut muuta kuin kerätä kaikki lisävoimat ja aloittaa taas! Häiriköt soitti tasaisen kovan keikan niin kuin joka kerta. Boonuksena ja plussana sain minäkin "tavata" Jasonin ensimmäistä kertaa! Jason hyppäsi lavalle Perjantai 13. päivän aikana. Keikan aikana jo ajattelin, että miten näin paljon hyvää voi mahtua samaan iltaan. Häiriköt lopetti ja vielä olisi yksi jäljellä. Tässä vaiheessa toivoin jo, että Himanes aloittaisi vasta pienen tauon jälkeen. Onneksi keikkojen jälkeen tosiaan oli pieni tauko.

Häiriköiden jälkeen olin TODELLA väsynyt. Ei jaksanut muuta kuin istua. Himanes aloitti ja ensimmäisen biisin aikana oli väsymyksestä huolimatta oli pakko mennä lavan eteen kuuntelemaan. Näin Himanesin ensi kertaa ja sitä olin kuitenkin eniten ehkä odottanut. Koko keikan ajattelin, että tämä biisi vielä ja sitten menen istumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Aina tuntui, että tulee toistaan parempi biisi! Loppuun asti se tuli kuitenkin sitten katsottua. Oli kivaa kyllä nähdä Himaneskin livenä. Keikan jälkeen ei oikein osannut vielä edes tajuta mitä oli tapahtunut. Hotellille nukkumaan. Seuraavana päivänä vasta alkoi taas pää toimia ja tajusi mitä oli tapahtunut. Näitä tapahtumia lisää ja paljon! Taas kerran on sellainen olo, että oli paras keikka mitä on nähty ja koettu!!!

-Judypunk-

Kommentteja Kretiineiltä, Häiriköiltä, Himanesilta ja Retkibanaanilta

Keikka suju loistavasti, yleisöä oli hyvin. Tosin kaikki ei ollut vielä ehtineet sisään kun alettiin soittamaan. Laulua ite en kuullut ja vähän puuroiset saundit, mutta silti paras keikka mitä on ollut. Paikka hyvä. Kuvia räpsittiin ja niitä lisätään jossain vaiheessa. ISO KIITOS RETKIBANAANILLE, keikan järjestämisestä. Kaikki sujui paremmin entä hyvin, yöpaikat, juomat jne... KIITOS!

Näin Retkibanaanin eka kertaa livenä ja hyvältähän se kuulosti ja näytti. Porukkaa oli tullut enemmän sisälle ja myös lavan eteen. Tulihan sieltä tuttuja biisejä; Yksin kotona, 96 Taivaisiin, Miäs sekoo jne..Meininki oli hyvä,  tosin laulusta ei edelleenkään kovin hyvin saanut selvää. Vierailijoita nähtiin; Entiset Rumpalit?, Severi ja muita. Hyvä juttu.

Vaihto Häiriköihin "lennosta", hyvä idea. Häiriköt soitti myös hyvin. Porukkaa oli myös ja tutut turvalliset biisit. Vaikka Jason puukotti selkään ei se menoa haitannut. Ei ois ehkä pitänyt näyttää keskisormea. 

Himaneksen keikka alko tutuilla biiseillä ja tutulta kuulosti. Ehkä vähän liian pitkä setti varsinkin kun on neljä bändiä samana iltana. Lisää tällaisia bileitä! Kiitos Reballe.

JP (Kretiinit)

Oli tosi nastat bileet. Juuso osaa järjestää. Ja oli mukava soittaa keikka pitkästä aikaa. Me soitettiin Retkibanaanin jälkeen ja bändi vaihtui lennossa kesken Rokataan -biisin. Lavalla oli enemmän kuin kuuma, loppusetistä ei meinannut plektra pysyä kädessä kun oli niin hiki. Häiriköt kiittää kaikkia paikalle tulleita.

Erkko (Häiriköt)

Meillä kaikilla oli niin mukavaa. Myönnettäköön, että vähän taas jännitti yleisömenestyksen suhteen, mutta ihan turhaan - loppuun myytiin ja persnettoa ei onnistuttu hankkimaan. Jokaisella bändillä näytti olevan sukseeta riittämiin ja innostuneita kommentteja kuultiin, sekös vetää päivänsankareidenkin naamaa hymyyn. Legendaarisen ennakkomyyntisysteemin kanssakaan ei isoja tyräyksiä tullut ja kaikki taisi päästä sisään rutisematta, mahtipontista.

Oma keikka oli kohtalaisen energinen... varmaan puolitoista tuntia vedettiin ihan täysillä, lavalla ei kuullut tai nähnyt yhtään mitään ja puolet mikrofoneista kompuroitiin jo alkumetreillä pimeydessä yleisön puolelle,
mutta semmoista on joskus valssi kesällä. Meikäläinen sai sentään huilata muutaman biisin, kun alkuaikojen kokoonpanot veti välissä - Kompaktilevyn aikainen rumpali Tomi Honkamäki taisteli kolme biisiä ja seuraajansa ex-Alitajunta-rumpali Jone Lähteenmäki siihen perään pari raitaa. Toni soitti bassoa nämä biisit, kuten vuodet 1994-1996 tapasi tehdä. Nukkekodin Severi soitti toista kitaraa melkein koko keikan ja Hue Hevikorolla jokusen rallin myös. Reban hovitaustalaulaja Kuraattori Kurki oli jotain jimisääpalloa miksaamassa eikä päässyt paikalle, mutta veljensä Jussi Kurki kävi laulamassa ainakin Lemmikkihautuumaan. Saattoi siellä muitakin käydä, ei ehtinyt huomaamaan, kun piti vetää bassoa ja hikoilla naamasta 17 litraa. Yleisö tuntui olevan suht aktiivisesti mukana, se on mukavaa semmoinen. Miellyttävä konsertti oli.

Yö ja aamu menikin sitten uusien ja vanhojen tuttujen kanssa yläkerroksissa iloluontoisesti, aamuauringon paisteessa horjuttiin Severin ja Laition kanssa Myllymäkeen lepäämään. Mulle jäi tosi hyvä talapotku koko
karnevaalista, toivottavasti kaikille muillekin! Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille, musiikki on mukava harrastus jos semmoisesta tykkää.

Olli Reba (Retkibanaani)

Olipa vaan kivat hipat pojat järjestäneet. Aika tuntui menevän siivillä Kaupparin illassa. Olisi tahtonut olla monessa paikkaa yhtäaikaa. Ravintolan 5. kerroksessa backstagella tarjoilu ja sauna pelasi ja kollegoita oli hauska tavata. Kohta aloittikin bändit vuoron perään rokkaamaan, joten niitäkin täytyi katsella välillä. Paikalla oli muitakin alan tyyppejä ja vielä kun takaraivossa mietitytti vähälle treenaukselle jäänyt keikkalista, niin toimintaa piisasi.

Hämeenlinnaan tullessa haettiin ensin Aki Koria-Rollista Bad Machinen keikalta. Siellä oli keikka mennyt jees, tuuria oli ollut sään suhteenkin, mitä ei käsittääkseni voinut sanoa Ämyrockista.

Porukkaa oli Kaupparissa mukavasti jo Kretiinien aloittaessa. Katsoin pienen siivun kutakin bändiä, joten arvio tulee sen perusteella. Pojat soitti aikalailla hyvin ja sai yleisönkin mukaansa. Hyvä meininki näillä Kemin
vaatimattomilla ja mukavilla rokkareilla. Ajan mittaan sieltä rupee jyviä löytymään, uskon niin. Retkibanaaneilla oli kotiyleisö puolellaan. Tiukkaa soittoo ainakin sen mitä minä näin. PA-kamat oli vaan ilmeisesti liian pienet tähän tilaan. Laulusta ei tahtonut saada selvää. Ostin Juusolta uuden levyn ja tykkään kovasti! Häiriköitä kävin muun toiminnan sivussa myös diggaamassa. Bändille on muodostunut jo semmonen maine tämän väen keskuudessa, että biisit tunnetaan ainakin osittain. Häiriköillä on ramohittejä. Jätkät soittaa aika tatsilla! Jason kävi myös poikkeemassa lavalla, mutta seuravana päivänä se katosi?!

Meidän kohtalo ja kunnia oli soittaa viimesenä kellon lähestyessä jo kahta aamuyöllä. Tiedettiin kyllä se jo entuudestaan, että ihme jos porukka jaksaa enää siihen aikaan. Kyllähän yleisö oli kivasti mukana, vaikka me ei olla oltu yleisön mukana lähes kymmeneen vuoteen. Hauska oli nähdä jengiä, joka tunsi biisejä ja pomppi meidän paita päällä! Mä en kuullu meidän keikkaa, kun soitin siellä ämyreiden takana, mutta kyllä se paikoitellen toimi. Laulusta ei ollu kuulemma saanut kunnolla selvää ja kun miksaaja nosti laulua, rupesi rätisemään. Ei kyllä kuultu omaa laulua mekään, mutta sellaistahan se välillä on. Kunhan edes yleisö kuulisi. Osa bändistä oli nauttinut kesäisiä virvokkeitakin vähän liikaa. Kuten sanoin, välillä toimi ja sen huomasi yleisöstäkin. Jalka rupesi sielläkin vipattamaan. Hauskat juhlat, kiitos Reballe! Eiköhän me vielä tavata. Jos me lähdettiin sunnuntai-iltapäivänä, niin vielä sinne jäi Ayshire-Manne. Kerran kun Etelä-Savosta tullaan, niin heti ei lähetä kotio. Kyllä me Manne tullaan sun baariin Mikkeliin joskus ottamaan halvat Irlannin puurot.

Riku (Himanes)

 Biisilistat ovat bändien itse vahvistamia.