Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Alic, Haukivuori  8.5.04

Himanes ja Pojat

Himanes - kuva by Niina Koivuniemi

Himanes ja Pojat esiintyivät 8.5. Haukivuorella. Molemmat bändit heittivät kaksi keikkaa. Alkuillasta nähtiin nuorille suunnatut keikat, jonka aikana ei ollut alkoholitarjoilua ja myöhemmin illalla k-18 keikat. Kun samalla vaivalla pääsi kuulemaan enemmän ramopunkkia livenä, niin pakkohan se oli meikäläisen nähdä limukeikatkin, vaikka aikataulu meinasi vähän tiukalle taas mennäkin...

No, sitäkin paremmalta tuntui pistää nahkatakki niskaa, tennarit jalkaa, Ramones mankkaan ja lähteä ajamaan kohti keikkapaikkaa. Nahkatakki piti kylläkin riisua päältä jo heti kohta, kun auto oli kuuma kuin sauna…

Loistavassa kesäsäässä oli kuitenkin hauska ajella Haukivuorelle, joka on pieni ja ainakin näin kesällä hyvin idyllisen näköinen paikka. Keikkapaikkana oli vanhaan puutaloon rakennettu viihtyisä ja tilavalla terassilla varustettu ravintola Alic.

Omat hyvät keikkafiilikset tuntuvat aina pienenä ennakkojännityksenä. Nyt sellaista oli vähän normaaliakin enemmän, sillä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Himanesia livenä. Keikan näkeminen bändin ”kotiluolassa” on muutenkin aina mielenkiintoista ja Himanesille tämä oli vielä ensimmäinen esiintyminen omalla kylällä vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen…

Limukeikkaa odotteleva nuoriso, joka näytti minusta yllättävän nuorelta limukeikallekin, istuskeli rauhallisesti pöydissä tai pörräili terassilla. Odottelin uteliaana miten tämä yleisö reagoisi bändien esiintymiseen…

Pojat aloitti Limukeikat. Nuori yleisö oli hyvin ujon oloista. Porukka istui edelleen tiukasti pöydissä turvallisen matkan päässä lavasta ja reagoin lähinnä vain asiallisesti taputtamalla. Liikettä syntyi melkeinpä vain silloin, kun joku ryhmä poistui terassille tai palasi sieltä.

”Saa tänne tulla lähemmäskin …mutta ei ole pakko” houkutteli Miika-Poika yleisöä liikkeelle. Mutta kun pakkoa ei kerta ollut, nuoret pysyttelivät turvallisesti tuoleillaan. Jossain vaiheessa keikkaa paikalle tuli muutamia yli-ikäisiä lisää täyttämään tyhjiä seisomapaikkoja ja muutamia muitakin yleisöstä rohkeni jo nousta seisomaan. 

Pojat soitti oikein hyvin. Tennari alkoi väpättää ihan pakosta niin, että tuli jo tarve lähteä lavan eteen heilumaan, mutta eihän se olisi ollut soveliasta tässä tilanteessa, joten pakottauduin seisomaan taustalla ihan rauhallisesti, lukuun ottamatta tennariani, joka paukutti väkisin lattiaa Poikien tahtiin.

Himanesin limukeikalla yleisö oli pääosin yhtä rauhallista kuin Pojillakin. Terassille ja takaisin virtaava liikenne taisi kyllä hiljentyä ja porukka tuli tarkemmin tutustumaan oman kylän suuruuteen, josta jokainen nuoresta yleisöstä oli epäilemättä kuullut jo aikaisemminkin, muttei kukaan varmuudella nähnyt livenä. Ilahduttavan monilla nuoresta yleisöstä oli myös Himanes-paitoja päällä.

Nyt löytyi jo seisomapaikoillekin väkeä ja joukossa oli vähän lisää yli-ikäisiä limukeikkalaisia. Nyt rohkenin jo minäkin siirtyä lähemmäs lavaa seuraamaan ensimmäistä kertaa Himanesia livenä. Niin tarkkaan tuli seurattua bändiä, että pääsi välillä jo unohtumaan, että kyseessä oli limukeikka.

Enää ei jännittänyt ollenkaan miten Himanes toimii livenä iltakeikalla. Nyt oli jo nähty ja kuultu, että myöhemmän illan keikasta voi odottaa paljon. Poikien keikalla sellaista epäilystä ei ollut ennen limukeikkaakaan, kun ko. bändi on tullut nähtyä sen verran monesti livenä.

Limukeikkojen jälkeen oli hyvä fiilis odotella iltakeikkaa terassilla istuskellen leppoisassa kesäsäässä ja seurailla, miten iltakeikan lähestyessä alkoi rokkiväkeä kertyä kiihtyvällä tahdilla. Pojat paitoja näkyi monia, mutta Himanes-paitoja oli todella runsaasti! Paljon oli yleisössä kauempaakin tulleita vieraita, mutta on tämä Haukivuori erikoinen paikka: pieni ja idyllinen kylä, joka kätkee koloihinsa yllättävän suuren joukon rokkiväkeä…

Himanes

Himanes oli iltakeikan ensimmäinen bändi. Keikka näytti lähtevän käyntiin heti täysillä ja biisi biisiltä tuntui bändin soittamisen riemu vaan kasvavan… Yleisö oli Himanesin keikalla heti mukana ihan täysillä, tai itse asiassa silloin luulin niin. Tosiasiassa meno yltyi koko ajan vaan villimmäksi.

Himanes soitti levyiltä tuttujen biisiensä lisäksi Boysin Brickfield Nightsin, pari Problemsin biisiä ja hienon neljän biisin nipun Ramonesia, tai ”The Esikuvia” kuten bändi jommallakummalla keikalla sanoi, sekä hauskan Rock’n’roll lukio –käännöksen Ramojen Rock’n’Roll High Schoolista. Vielä levyttämättömistä omista biiseistä kuultiin sellaisia tulevia klassikoita kuin Mikä siinä maksaa, Maanantaiaamu ja Vitun välii silläkään. Vähän harmitti, kun en saanut oikein selvää minulle ainoan täysin tuntemattoman biisin, Matkalaulun sanoista…

Olin lavan edessä välillä Rikun mikkitelineen edessä ja tuntui, että mikkitelineestä oli puolet minun, kun jouduin ”suojaamaan” sitä takaa tulevalta paineelta, joka meinasi työntää minut ja mikkitelineen suoraan Rikun päälle. Lähellä lavan etureunaa laulanut Aki katosi välillä näkyvistä kokonaan kun lavalle kurkottavien kädet tuntuivat ympäröivät koko äijän. Haukivuoresta kertovan Kylä –biisin aikaan taisi olla meno hurjimmillaan ja tuntui, että Himanes-fanit tulee yli ja lavalle saakka. Innokkaimmat riehuivat kaveriensa olkapäillä…

kuva by Niina Koivuniemi

Jos oli yleisö villinä, niin oli bändilläkin vauhti päällä ja ilmeisen hauskaa lavalla. Himanesin ainoan uuden jäsenen Perttu Sutisen pomppimista oli myös hupaisa seurailla. Ei tainnut äijä montaa hetkeä paikallaan pysyä.

Jossain vaiheessa keikkaa,  Himanes myös kiitti tunnettua haukivuorelaista ramopunkpersoonaa ja Himanes-fania Viljo Ikävalkoa ja kai jotain muutakin henkilöä, jotka ovat vaikuttaneet bändin paluuseen. Hyvä Vilkki! Ilman Viljoa en minäkään olisi ehkä tullut perehtyneeksi niin syvällisesti tähän bändiin.

Himanes kuvailee kotisivuillaan kuuluneensa 90-luvulla suomalaisen ramogenren 1-divisioonan kärkijoukkoihin, kolkutellen useaan otteeseen liigaportteja. Jos bändi esiintyy aina samalla meiningillä, niin eiköhän oikea paikka ole tuolla ramopunkin SM-liigassa. Lisää levyjä ”virallinen” liigaan nousu, ehkä kuitenkin vaatisi. Bändin ennen tätä pitkähköä taukoa levyttämissä vanhoissa biiseissä ei paljon muuta olekaan, kuin hyviä ja oikein hyviä biisejä ja sama on tahti kuulemissani vielä levyttämättömissäkin biiseissä, joten hyvältä näyttää siinäkin suhteessa…

Nykyisestä kotimaisesta ramogenrestä Himanes on varmaankin puhtaimmin lähinnä niitä kuuluisia The Esikuvia. Hienoa, että ramopunkin peruslinjakin elää taas Suomessa näin hienosti…

Pojat

Himanesin keikka oli niin rankka ja hikinen kokemus, että yleisö katosi kauniiseen kesäiltaan terassille ottamaan happea ja virvokkeita. Pojat aloittivatkin sitten yllättäen normaalia lyhyemmän tauon jälkeen, tai ainakin minusta tuntui, että seuraava keikka alkoi nopeammin kuin useamman bändin illoissa yleensä. Istuin vielä terassilla toipumassa, kun Pojat alkoivat soittaa ja sisälle piti rynnätä niin kiireessä, että olin nielaista tuopinkin sisällön ohessa!

Ihan kaikilla ei ollut yhtä kiire takaisin sisälle ja porukkaa kertyi lisää pitkin keikan alkua. Hankala alku oli Poikien keikalle, aloittaa lähes tyhjälle salille. Pojat otti kyllä homman hienosti haltuun siitä huolimatta, mutta pienellä viiveellä. Tunnelma tiivistyi kyllä nopeasti sitä mukaa kun porukkaa virtasi sisälle ja keikan loppu olikin puhdasta rock’n’rollin juhlaa ja keikan loppuosa saman oloista meininkiä kuin Himanesin keikalla…

Lavalla nähtiin myös taustoja laulamassa ainakin Manne, Liskomäkien Iso-Jarnold ja Himanesin Riku. Ja kävi siellä vähän aikaa heilumassa joku joukkoon kuulumaton, runsaasti (vettä?) juonut ristiretkeläinenkin, ainakin herran t-paidassa luki ”crusade”...

Pojat - kuva by Niina Koivuniemi

Suosittelen ihmisiä tutustumaan Haukivuoren ramopunk-iltamiin. Ainakin tämä oli vauhdikkaimpia keikkailtoja aikoihin. Meno oli villiä, mutta hyväntuulista, eikä mitään häiriöihin viittaavaakaan sattunut silmiin. Jos keikat Haukivuorella ja Alicissa ovat aina tämmöisiä, niin huh huh!!

M!ka

(11.5.04, 13.5.04)

 Biisilistat ovat bändien itse vahvistamia.