M!ka RamoPunk-sivut

Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Poikien levynjulkaisupippalot

Klubi, Tampere 26.3.03

Rehtorit, Häiriköt ja Pojat

Pojat  

kuva Antti Haapio 2003

Kommentteja:

Yllättävän paljon väkeä oli paikalla vaikka oli keskiviikko. Sinne oli tullut ihmisiä Raumalta, Äänekoskelta, Juvalta, Stidistä ja ties mistä. Ramopunkkien kokoontumisajot siis. Ja mukavaa oli, tuo porukka osaa keskittyä olennaiseen, elikkäs hauskanpitoon hyvässä hengessä. En ymmärrettävistä syistä pystynyt seuraamaan Häiriköiden ja Rehtoreiden settejä alusta loppuun (piti vähän keskittyä omaankin keikkaan), mutta molemmilla näytti kulkevan todella hyvin.  Molemmilla oli uudet rumpalit jotka hoitivat hommansa mallikkaasti. Häiriköt kuulostivat vielä tiukemmilta kuin Semifinaalissa. Täytyy varmaan hankkia se niiden uusi levy...  Rehtoreiden setin aikana kävimme Markon kanssa kiekumassa että "Bad Mobile" ja kauhia meininki oli. Rehtorit alkaa olla aika takuuvarma keikkakone jo, toivottavasti Mikko -rumpali nyt pysyy bändissä. Tiedän kokemuksesta miten paljon aikaa ja energiaa menee hukkaan erilaisten miehistövääntöjen takia.

Poikien keikka meni myös nappiin. Soitimme puolet ja puolet uusia ja vanhoja biisejä mikä oli ihan hyvä ratkaisu. Vaikka oli jo myöhä, näytti porukalla olevan hauskaa. Osa-aikakitaristi Heko tuli lavalle ja soitti mukana "Mä uskon meihin" ja "Siipi lonksuu niin" -tsibaleet ja poistui sitten "Pala Maata Hautausmaalta" sekä "Veikkaat vaan" -biisien aikana kaljalle. Ei kuulemma "osannut" soittaa niitä. Tuli se sitten takaisin encoressa. Encoren jälkeen se meni taas kaljalle. Mutta mitäs siitä, niinhän me muutkin menimme.  

Ihan mukavat iltamat, kiitos Häiriköille ja Rexeille sekä ennen kaikkea ramokansalle joka jaksaa ja viitsii tulla kauempaakin keikalle!

Miika-Poika, Pojat

"Me soitettiin ekana bändinä about puol ykstoista. Jengiä oli ihan kohtalaisesti paikalla ja meininki oli ihan jees, kun funtsii että oli keskiviikko. Meidän keikka meni ihan helvetin hyvin: Maukka oli kymmenen vuoden tauon jälkeen ekalla Häiriköt-keikalla, mut se soitti niin varmasti ja oikein ja hyvin ettei mun tai Mikon tarvinnu stressata asiasta yhtään. Mulla oli vähän flunssa päällä ja ääni meinas loppuu, mut kesti se kumminkin loppuun asti."

Erkko, Häiriköt

"Meininki oli hyvä kaikilla bändeillä ja yleisöllä myös. Uusi rumpalimme Mikko hoiti hommansa erinomaisesti."

Rehtori Mikkola, Rehtorit

 

"Olen maailman onnellisin (kerrankin) olin siellä keikalla klubilla ja siellä oli tooosi kivaa!! 

Sairaan kovat keikat heitti kaikki!"

Judy Punk

Häiriköiden aloittaessa oli lavanedusta turhan pitkään tyhjillään, osittain ehkä miksaajankin syytä; laulu ei tahtonut kuulua eturiviin. Ei eturiviin tosin kovin suurta tunkua ollutkaan. Erkko tuntui lievästi jännittyneeltä/hermostuneelta, liekö johtunut äänen kanssa olleista ongelmista tai ekasta keikasta uus-vanhan rumpalin Maukan kanssa. "Rokataan" käynnisti keikan ja runsas setti hyviä rokkibiisejä kuultiin, "Joey ja Dee Dee" nousi yli muiden. Aikamoiset  fiilikset ja kicksit antoi ainakin mulle. Tuttuun tapaan Erkon spiikit noudattivat yhtä tylyä linjaa kuin Häiriköiden biisitkin: ennen biisiä "yykaakoonee" ja biisin perään "Kiitti vitusti" taputtaneelle yleisölle. Ihan kaikkein tiukimpaan todistamaani suoritukseen Häiriköt eivät yltäneet.

Rehtorit heittivät (kai?) tavanomaista tiukempaa tavaraa sisältävän setin, hitaampi biisejä tahi "slovareita" ei mukana "Spectorin tyttöjä" lukuun ottamatta ollut. Ja keikka toimi. "Perjantain ja maanantain välinen yö" vei yleisön parhaiten mukanaan, ja ilmeistä päätellen Hekonkin. Paras keikka bändiltä tähän mennessä. Itse asiassa kolme viimeisintä keikkaa ovat kaikki olleet parhaita, pelottaa vähän kuinka hyviä tulevat keikat mahtavat ollakaan.

Pojat olivat jostain syystä itselleni pienoinen pettymys, vaikka tosin muut paikallaolijat näyttivät tykkäävän kovastikin. Eli keikka ilmeisesti oikeasti oli parempi kuin hyvä, allekirjoittaneella kai nuo nestemäiset stimulantit söivät kuntoa sen verran ettei koko keikkaa jaksanut eturivissä pomppia. Porukkaa Klubilla oli kohtuullisesti, tosin enemmänkin olisi kernaasti mahtunut. Kivaa oli varmaan kaikilla.

Ville Vee

Rumba 7/3 2003 (11.4.03)

Pojat, Häiriköt, Rehtorit

Tampere, klubi 26.3.

Suuri pieni konsortio iskee takaisin. Pojat-yhtyeellä on ollut tapana viime vuosina aktivoitua ainakin kerran vuodessa Tampereella. Joulupukin paluuta on taidettu viettää useampanakin vuonna reippaasti rekiretkeillen Tapanina. Tänä vuonna tuota ei nähty, mutta Tavastialla iskettiin sitten vuodenvaihteessa tutussa ryhmässä. Nyt tuo sama konsortio saapui Tampereelle kevätauringon sopivasti sulattamaan tunnelmaan. Ehkä syynä viiveeseen oli myös se, että Pojilla oli syksyllä plakkarissa uusi albumillinen lauluja. Levyn julkaisua juhlittiin nyt kotikulmilla iltojen pidetessä.

Häiriköt aloitti illan. Yhtye on myös saanut Ayshire-Levyiltä* juuri ulos äänitteen, jossa on uusia ja vanhoja juttuja. Kaverit eivät ole iällä pilattuja, vaikka ovatkin yli kymmenen vuoden ikäinen trio. Illan anti oli rotevaa ja nopeasti liikkuvaa ramokitaraa, johon oli sekoitettu kivasti skeittipunkkia. Häiriköt veti myös rehdisti muistolaulun Joeylle ja Dee Deelle, mikä olikin reilu teko tässä tilanteessa. Muutenkin sanoitukset olivat suoraviivaista tavaraa, joka pukee hyvin tämäntyyppistä toimintaa.

Rehtoreiden uljain hetki oli painajaisena päälle lyövä Perjantain ja maanantain välinen yö. Muutenkin Rehtorit on keikkakone, joka keräsi paritusinaa kaljatuoppia lavan reunalle. Tätä ei seurata tuoppi kourassa tarkkaillen. Rehtoreiden nokkamies Heko Luumäki klaaraa lavahommelit jalat harallaan Mosritepeli kourassaan sujuvasti ja huumorilla. hän on myös maan paras ilmamikrofonilaulaja. Monttu aukesi aina kertosäkeen kohdalla kuin Martti Innasen taiteessa. Hekohan ei kitaroitaan hienovirittele, mutta potikkamalleissa hän on palannut aikaan ennen pyörää eli karvanoppiin. Hekon kitara Rockmuseoon Tampereen Kinopalatsiin! Heko muuten olisti Miljönääri-kappaleen Suomen suosituimmalle naisdekkaristille, joka pyörähteli lavan edustalla tennareissaan.

Pojat räväytti settinsä alkuun liudan uuden Palaa-albumin tuoreita ja terhakoilta kuullostavia lauluja. Miika Söderholm vastaa nyt yksin kitaroinnista laulun ohella. Kokonaisuus toimi hyvin ja loppu ryhmä hoiti oman osuutensa innokkuudella, joka lupaa tuleville keikoille uutta Pojat-energiaa. Varsinkin uusi 15 minuutin maineesta kertova rypistys toimi todella iso virnistys päällä. Miika on aina osannut tiivistää laulunsa ja niiden formaatin tarvittavaan. Laulujen tarinat ja optimismi korostuivat tässä setissä. Mari on förbi-tyyppiset tragediat oli jätetty nyt pois kokonaisuudesta. 90-luvun suosikit poljettiin läpi niin tiukilla välityksillä ja laulustemmoilla, että osa katsojista pomppasi parketilta lavalle asti poseeraamaan. Encorena Pojat heitti vielä Hekon avustamana Boys-yhtyeen Eka kerran.

Eiköhän näinä vaikeina aikoina jätetä voivottelut ja manifestit muualle ja tarjoillaan lavalta toivoa antavaa rockin kitaravoimaa. Näin tapahtui klubilla, jossa enefgiaa ja uskoa jaeltiin kotiin vietäviksi vähintään yhden Blitzkiegin torjumiseen.

Jorma Riihikoski

*Pikku erhe oli ujuttautunut Rumban juttuun. Eihän se Ayshire-Levyt Häiriköiden uutta levyä julkaissut, vaan Woimasointu.

BIISILISTAT

Häiriköt

Rokataan

Mä uskon ufoihin

Jotain vialla

Tehkää mulle lobotomia

Lataamoon

Joey ja Dee Dee

Come on

J.A.G.

Honkanummen hautausmaa

Käsikranu

Espan moottorisahamies

Avohoitoo

(Mä vaan haluun tehdä) Jotain nastaa

Korkeajännitys

Liimaa liimaa

Rehtorit

Maailman huonoin TV

Kevättä rannassa

Ankka linnassa

Spectorin tytöt

Mähän en muista sinua

Millionääri

Liekehtivät pulisongit

Uudet kuninkaat

Badmobile

Ilman kypärää

Uimavalvoja

Perjantain ja maanantain välinen yö

Aikaa on todella vähän

Pekka ja Pätkä rokkareina

Pojat

Teinimeininkiä

Piru irti

Kyyninen

Santaa

Utajärven yöt

Lemmikkihautuumaa

Herra postimies

Se laulu taas

15 minuuttia

Punkkari

Kylätie

Synkkää kuolemaa

Mä uskon meihin

Siipi lonksuu niin

Pala maata

Veikkaat vaan

Eka kerta

Pasi Virtanen

 Kaikki biisilistat ovat bändien itse vahvistamia.

 

Mikä on Stidi?