Ramopunk-piknik & Suolirock7.7. 2012 Sumiainen, Äänekoski 6.7.2012 Ennakkobileet Pub Markus, Äänekoski |
|||||
Ramopunk-piknik ja Suolirock 2012Keikkaraporttia:Piknikki muutti SumiaisiinSoittajien keikkakommentteja:The Anderssons: Iloiset Anderssonit tien päällä Sumiaisissa PsykoJoona (Psykoterapia): Paluumatkalla haisi rock'n'rollille Ramopunk-piknik ja Suolirock Sisä-Suomen LehdessäRiikka Minkkisen kirjoittama ja 10.7.2012 Sisä-Suomen Lehdessä julkaistu artikkeli on tallennettu omalle nettisivulleen. * Ramopunk-piknik ja Suolirock ennen bileitä Ramopunk-uutisissa 28.3. - 6.7. 2012 - Kuvia tulossa myöhemmin - Piknikki muutti SumiaisiinHeinäkuisena lauantaiaamuna oli startti Jyväskylästä Sumiasiin kello 08.00. Kauniin kesäisen maiseman ja parin kirkonkylän läpi ajettuamme minut potkaistiin autosta ulos Sumiaisten Camping –alueen kohdalla, jossa kävin herättelemässä edellisiltana paikalle saapuneita ihmisiä ja kuulin pikaraportit Suolirock etkoille osallistuneilta Rauman Kimmolta ja Sannalta. Sig –keskustelua emme ehtineet syventämään, kun piti lähteä apukädeksi Piknik-paikalle noin 300 metrin päähän Veteraanipirtille. Sinne askeltaessani paikalle tavaraa vieneet Äänekosken Sami ja Mr. Suolirock Jasu yrittävät ajaa autolla päälleni. Olin kai valikoitunut yliajoyrityksen kohteeksi satunnaisesti ja koska eihän raitilla muitakaan kulkenut, että ei mitään henkilökohtaista.. ja jostain se on maalaispoikien ilonsa revittävä. Melkein kuulin jo banjon soivan korvissani. Piknik paikalla alkoi sitten järkkäily, säätäminen, tönkelöinti ja muu ihmettely Piknik –maestroksi joutuneen Juho Neuroosin kanssa. Eipä siinä mitään. Kamat oli kasassa, sauna lämpiämässä ja maggaratuletkin vireillä siinä vaiheessa, kun ensimmäinen orkesteri eli Sanktio saapui paikalle. Pahanhajuiset punkkarit komennettiin heti saunaan ja pesulle. Ja sittenhän piknik pääsikin kohta alkamaan Juhon toimiessa juontajana ja seremoniamestarina. Sanktio veti rutinoituneen ja hyväntuulisen keikan ilman turhia krumeluureja, jos ei vokalisti Moilasen kesken setin soolona esittämää ”punk ja yök” –kohtausta sellaiseksi lasketa. Selvästi Sanktiolla on kuitenkin Piknik –kansan syvä luottamus ja hyväksyntä takanaan, enkä keikasta pahaa sanaa kuullut sanottavan kuin bändin itsensä taholta. Sanktion jälkeen lavan 15 cm korkean kynnyksen ylitti Rikoslaki melkein kompuroimatta, jopa. Heidänkin settinsä sujui varsin iloluonteisissa merkeissä ja keikkaa voi pitää lähes levynjulkaisukeikkana, mutta ei ihan. Paljon uusia biisejä ja melkein hetikohta ilmestyvä levykin teki ennakkomyyntinä kauppansa ainakin kohtuullisesti jos ei jopa hyvin. Levybisneksen suoramyyntitykiksi heittäytynyt nimimerkki ”SS” ainakin oli myyntisuoritukseensa tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa piknikillä esiintynyt The Anderssons oli sympaattinen ja sopivan ”kollaakestäämaisesti” huojuva. Kollaa cover Kaupungin valot sopii juurikin tämän orkesterin esitettäväksi. Omatkin biisit toimivat ja joku yleisöstä kyselikin Ketä vastaan sä skabaat? –biisin soidessa, että onko tääkin niiden oma vai kenen? Lisäksi Häkli kävi pelkäämässä/peloittelemassa lavan edessä Häkli pelkää mua -biisin aikana. Psykoterapia oli päivän ramoista ramoin. Pasi keräsi sympatipisteitä yleisöltä ja kommenttien mukaan bändi oli kehittynyt sitten maaliskuun keikan Ramopunk.comin 10 –vuotisjuhlissa Vastavirralla. Henkilökohtaisesti jäi hiukan jopa yliramo –fiilis tästä, mutta ei kai yliramous välttämättä ole kirosana. Ensimmäinen kerta kun bändin itse näin. Rumpalin Yleislakko -paidalle peukkua. Tässä välissä lavalla taisi piipahtaa kolmen biisin verran myös ex-temporena perustettu PiknikRikosLiitto. Seuraava esiintyjä eli Leonid B olikin harvinaista herkkua livekokemuksena. Vanhojen herrojen lämmittelykeikka meni hienosti ja yleisökin tuntui tykkäävän, vaikka materiaali ei tuttua voinutkaan olla. Lähes veteraaniosastoon kuuluva Himanes päätti Piknikin Pelle, Ratsia, Woude ja Problems? klassikoiden merkeissä, plus encoreiksi pari omaakin. Sitten kamat kasaan porukalla ja yleisö hätisteltiin juuri porttinsa avanneeseen Suolirokkiin tai Campingille nukkumaan. Toimintaohje oli liian monimutkainen ja osa meni Suolirock alueelle nukkumaan. Mitäpä muuta? Suohirviö teki kuperkeikkansa ja uusi maggarabeibi oli ehkä kauniimpi kuin koskaan aiemmat. Väkeä oli ihan kohtuullisesti, vaikka MinäMinä –yhtyeen Junnu ihmetteli missä ovat Sumiaisten nuoret miehet? No heitä paikkaamaan porukkaa oli tullut Helsinki-Tampere-Jyväskylä-Oulu akselilta ja laajalti muualtakin. Turun mummi oli matkannut muutaman päivän polkupyörällä Turusta asti. Mutta kaikki tavat lähteä Turusta ovat hyviä ja järkeviä tapoja. Ainakin kaikki maggarat meni vieraiden suihin tai jonnekin. En tiedä jäikö kellekään nälkä. Ensimmäinen kerta Piknikkiä siis Sumiaisissa ja olishan se voinut mennä paskemminkin, mikä suomenkielellä tarkoittaa, että ihan hyvä meininki ja tönkelimerkki päälle. Keikka * The Anderssons-yhtyeen keikkakommentteja: Iloiset Anderssonit tien päällä SumiaisissaAamun kohkausten jälkeen pääsimme, yllättäin, myöhässä starttaamaan kohti Piknikkiä. Se myöhästyminen koski lähinnä ensimmäisiä esiintyjiä. Omaan vuoroomme olimme ehtivinämme. Matkalla alkoi kuitenkin ropisemaan tekstiviestejä, että koko aikataulua oli aikaistettu puolella tunnilla: Kääk myöhästymme sittenkin! Karmea jännitys päälle ja yksi harhaanajo. No, pääsimme kuitenkin perille ja samointein tamburiinit ja luutut lavalle. Pienen hengähdystauon jälkeen köörikin värisemään soittimien ääreen ja setti soittoon. Biisilistan olimme jo koeponnistaneet Varjobaarissa viikkoa aiemmin, joten se meni likimain suunnitellusti. Jokunen taputuskin oli kuultavissa, joten rohkaistuimme vetäisemään encoren. Se harjoittelematon osuus ei sitten mennytkään niin putkeen, mm. viimeisen dueton ajan lauleskelin suljetulla mikillä jne. Lisäksi mun tuli nii hikiki. Sitten pääsimme viimein mekin nuuhkimaan ekan Piknikkimme atmosfääriä. Makkaraa, suolakurkkua ja punkkia tuli, luvatusti. Hyvä. Reissuun tarttuneet jälkikasvut ja anoppikin jorailivat mukana ja pitivät myös kovasti, joten: Emmeköhän ota uusinnan vuoden päästä! Jarky A Olipa nastaa. Monena vuonna olen tapahtumasta Ramopunk.comista lukenut ja nyt ensi kerran mukana. Soitto meni aika letkeesti. Ja ilta soiton jälkeen meni vieläkin letkeemmin. Paljon uusia ystäviä ja mikä voisi olla sen siistimpää. Undo A Hehee! Kun astelin vihellellen alas piknik-alueelle basso olallain niin ensimmäisenä oli Rauman-Kimmo tarjoamassa Popeda-viiniä. Tuumin, että "tänään ei voi mikään mennä pieleen". Ja eikä mennytkään. Hyvä oli mesta ja me vedettiin jo kohtuu rennosti keikka. Virheitä tuli mutta so not. Yleisö oli hienosti mukana ja osa jopa lauloikin – HÄ? Makkaraakin sain ja monta uutta ystävää ja vanhoja tuttujakin oli kiva tavata. Valitettavasti jouduin poistumaan jo ennen Suolirockin alkua Turkuseen. Ensi vuonna uusiksi – se on varma! TeeDee A Mitä, oliko siellä makkaraakin? Hirveällä kiireellä paikalle, kamat kasaan, ukkelit lauteille ja piuhat kiinni. Sen jälkeen kaikki olikin silkkaa mahtavuutta. Mahtavaa soittaa mahtavalle yleisölle, te olette legendoja kaikki. Mahtavaa fiilistelyä mahtavien bändien soittaessa. Mahtavaa kaatuilua aina aamuyön tunneille asti mahtavien ramopunkkien kanssa. Piru vie, kun tuli missattua meitä ennen soittaneet Sanktio ja Rikoslaki, mut minkäs teet, meidän kitaristi on aina myöhässä. Sehän syntyikin myöhässä. Sammy A * Psykoterapian keikkakommenttia: Paluumatkalla haisi rock'n'rollilleSaatiin Pasin kanssa suunnisteltua paikalle yllättävän vaivattomasti. Perjantai meni siinä keikkaa järkevästi pohjustellessa Pub Markuksessa. Hartza lupautui meidät majoittamaankin, mutta ite olin jostain syystä nukkunut auton takapenkillä kaks tuntia ja Pasi vissiin tunnin jos sitäkään. Heräsin kun Sanktion pojat soitteli kitaroitaan ja pelas futista siinä auton vieressä. Eipähän tullu nukuttua pommiin. Aattelin sitten lainata Hartzan mökkiä sen verran, että vetäsen tirsat ennen keikkapaikalle lähtöö, mutta sillon alkoikin joku kuoro laulamaan Iskuryhmän biisejä mökin rappusilla. No.. mitäpä tuosta. Yliarvostettua se nukkuminen on muutenkin. Hieman oli väsynyt fiilis ennen keikkaa ja soittokumppanitkin Jaakkoa lukuunottamatta hieman huonovointisen näköisiä. Aattelin, että mitähän tästä tulee.. Väsymys kuitenkin kaikkosi saman tien kun ekabiisi lähti rullaamaan. Energialataus näytti kaikilla olevan kohillaan ja helvetin hauska oli soittaa. Keikkapaikka oli oikein hyvä. Ei puuttunu oikeestaan kun nurmikko jalkojen alta, mutta ei todellakaan mitään valittamista. Keikan jälkeen ei halua mitään
niin paljon, kuin hypätä järveen ja nyt se oli mahdollista. Loppuilta sitten
vietettiin Suolirockissa ja Pasin hajonnutta selkää kummastellessa. Ilmapiiri
oli mitä loistavin ja uusiin ihmisiin tuli tutustuttua. Paluumatka Kuopioon oli
aika väsynyt. Auto haisi rock'n'rollille ja punkki pauhasi täysillä pitäen
kuskin hereillä.. PsykoJoona
(Psykoterapia)
|
|||||