Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

8.9.11 Lepakkomies, Helsinki

70-luvun Vihannekset

Rikolaki - Mars Underground

Share |

Vihannes Pajunen ja Vihannes taustalakana (kuva: Hartza).

Minna E:

70-luvun Vihannesten keikka lupailee uutta levyä

70-luvun Vihannekset soittivat torstaina 8.9.2011 Helsingin Lepakkomiehessä reiluun pariin vuoteen ensimmäisen klubikeikkansa. Monesti käy niin, että kun bändi taukoilee noinkin pitkän ajan, comeback jää vaisuksi. Tämä ei pitänyt Vihannesten kohdalla paikkaansa lainkaan, vaan bändi oli todella kovassa iskussa. Biisit vedettiin tiukasti, lavaesiintyminen oli kunnossa, mutta mikä parasta: keikalla kuultiin levyttämättömiä biisejä ainakin viiden kappaleen verran, mikä lupaavasti enteilee uutta levyä. Jos tauko voi tehdä näin hyvää, niin suosittelen vastaavaa jokaiselle bändille. Kunhan ette yhtä aikaa taukoile!

Alkuasetelma oli jo Ramopiknikiltä tuttu: Pajunen rummuissa, Pete bassossa ja Michka kitarassa. Pajunen piti tyylikkäästi ramorokkarin asenteesta kiinni: rumpali-laulaja esiintyi nahkatakki päällä ja aurinkolasit silmillä, vaikka keikkapaikkana oli hämyinen ja hikinen luola. Bändin välispiikit ja kommentit toisilleen nostattivat yleisön suupieliä – no, ehkä sitä yhtä saunavitsiä lukuunottamatta ;-) Taustalakanakin oli tosi-punk, sillä se oli kirjaimellisesti valkoinen lakana, jolle oli konstailemattomasti käsin maalattu puna-mustalla 70 LV.

Vihannes Michka (kuva: Hartza).

Kesken keikan yleisö koki kuitenkin myös jotain aivan uutta, kun rummuissa tapahtui miehistövaihdos. Vapaat kädet –yhtyeessä vaikuttava Jasu kävi antamassa kompin ainakin Mun mielestä magein, Joey Ramone ja Sit sä tulit oikeesti hulluksi  –biiseille. Tämähän puolestaan tarkoitti sitä, että Pajunen pääsi ottamaan lavan haltuun ja keskittymään pelkästään lauluun. Esiintymistä katsellessa en voinut välttyä ajatukselta, että Pajusen liikkuminen lavalla toi mieleen Tumppi Varosen. Tätä ei kuitenkaan voitane pitää huonona mielleyhtymänä...? Joka tapauksessa sijaisrumpali-järjestely päästi Pajusen loistavan laulun oikeuksiinsa ja antoi Vihannesten lavakarismalle sen lopullisen silauksen.

Uudet biisit maistuivat vahvasti Vihannesten aiemmalta tuotannolta ja saivat yleisön mukaan ensi kuulemalta. Biisien nimiä en tiedä, mutta yhdessä laulettiin kovasti menosta Maanalaiseen armeijaan ja toisessa puolestaan siitä, miten iskee Hyökyaalto Helsinkiin. Tutummista kappaleista kuultiin keikan aloittanut Valamoon sekä Kävelemme keskuudessanne, Saat multa vuoden, Sä oot rok, Kotkan meripäivät, Antakaa mun sotia (rauhassa) ja Työtön työläinen. Varsinainen setti päättyi Nousukausi-rockiin, jonka jälkeen kuultiin itsekin keikastaan innostuneen oloisilta Vihanneksilta vielä pari encorea, joista viimeisenä Poikien tai oikeastaan Ramonesin Siipi lonksuu niin/She be longs to me.

Kaiken kaikkiaan 70-luvun Vihannesten keikka saa minulta arvosanan 9½, ja innolla jään odottamaan uutisia mahdollisesta levytyksestä.

Minna E

 

Vihannes Pete (kuva: Hartza).

Hartza:

Vanhoja Vihanneksia viiksekkäi... eiku viiksettömiä

Kahden ja puolen vuoden odotus sai päätöksensä, kun Pajunen raahasi orkesterinsa kotinaapuriin Lepakkomieheen viikkokeikalle. Loistavina adjutantteina toimisivat Rikoslaki ja Mars Underground.

Ysin jälkeen paikalle ja terassilta sisään mukaan Rami, Minna E, Kati, Marika ja Nea. Hannu W odotti rappusten alapäässä levyhyllyt notkuen ja pitihän se Dwyers-LP lunastaa pois, kun oli ainoa kappale. Yksin ei ois ollu kiva olla silläkään levyllä… Vihannesbasisti Pete raatoi illan toimien myös lipunmyyjänä, kun ei nöyränä ja ujona poikana ollut kehdannut kysyä ketään tyttöstä lipunmyyntiavuksi.

PKN-Kari ja Rikoslaki (kuva: Hartza).

Rikoslain nopea moikkaus ja bändi lauteille. Sairion pojat on kyllä niin perkeleen kovassa vedossa ettei mitään rajaa. Joka keikka kasvaa 15% energiaa edellisestä vedosta. Nytkin kun vertasi edellisen lauantain Kasistar-semifinaalikeikkaan, hiki virtasi kahta kauhiammin. Poikasista on oikeasti kasvanut yksi tiukimmista livekokoonpanoista tällä hetkellä. Ja sanoipa tuolla Kasistarissa lontoolainen tuttunikin häkeltyneenä, ettei Englannissa enää tehdä näin hyvää 77-punkkia. Tuolla keikalla taustatanssijan roolissa ollut PKN-Kari pääsi tällä kertaa mikinvarteenkin vierailemaan, kun Rikoslaki esitti Nimppareiden hittibiisin Kallioon. Hyvin toimi myös näin, vaikka spiikistä puuttuikin Pertin perkeleet. Jengi jopa innostui tanssahtelemaan innokkaasti ja kävipä se yks hauholainen hörhö taas kaatamassa Mikon lavalle. On se kivaa että kaverit osallistuvat keikkaan mutta mieluummin lavan ulkopuolella, se on ainakin oma näkemykseni. Liian lyhyt setti päättyi aivan loistavaan Stranglers-lainaan, jota brittituttunikin kehui vuolaasti. Rikoslaki on valmis suuremmille areenoille, mutta ovatko areenat valmiita Rikoslaille, se jää nähtäväksi. Kiitos Rikoslain poijaat ja tervetuloa Juuso näille hoodeille.

Pajunen ehtii keskittyä pelkkään lauluun kun Jasu vierailee rummuissa (kuva: Hartza).

Jutustelua porukan kanssa ja vihdoin 70-Luvun Vihannekset lauteille. Harmitti kovasti kun missasin Sammy Foxin takia Ramopunk-piknikin, jossa Pajusen rykmentti suoritti paluunsa, mutta hyvää kannattaa aina odottaa ja niin kannatti nytkin. Alusta asti hyvä draivi päällä, vaikka rumpali Jose Felicianon arskat huuruuntuivat mutta eipä se menoa haitannut. Vanhoja hittejä ja uunituoreita kipaleita setti pullollaan. Kitaristi Michka tuli nähtyä ensimmäistä kertaa ja hyvin mies porukkaan sopi, vaikka sitä ääneen kesken keikan ihmeteltiinkin. Vuoropuhelu bändin kanssa siis sujui mallikkaasti, ainakin eturivistä. Pientä spinaltapiakin piti saada kun Michkan kitara tuli oikeesti hulluksi, takahuoneesta uutta tilalle ja eiköhän Pete A:n basso hiljentynyt saman tien. Keikalla kävi vierailemassa rummuissa sekä taustalauluissa Jasu Jason Donovan Juva, ja Pajunenkin pääsi rokkikukkolemaan lavan eteen mikinvarteen. Hyvinhän se sujui noinkin. Uusista biiseistä erityisesti mieleen jäi Seuraavalle tasolle, mutta olihan se tarina Hyökyaalto Helsinkiin -biisistä mielenkiintoinen kun samaan aikaan iski toisaalla Fukushimaan hieman isompi aalto. Encoreissa tuli kaksi mainiota Ramones-lainaa, Tää duuni syö mun pään eli The job that ate my brain, sekä Poikien tunnetuksi tekemä Siipi lonksuu niin. Tämäkin setti tuntui vain liian lyhyeltä, sen verran keikasta nautti. Tästä on hyvä jatkaa ja uutta levyä vaan pihalle äijät!

Mars Underground jäi sitten puolisilmäisesti seuratuksi, kun tuli juteltua Archien ja Teijan kanssa Lepiksen perällä.  Mutta osin tarkoituksellisesti kun näkisin parin päivän päästä bändin kuitenkin Alakerrassa kaverin synttäreillä, siellä pystyy paneutumaan paremmin. Vihanneksien jälkeen oli vain takki sen verran tyhjä.

Erittäin mukava torstai vaikka jengiä ei niin hirveästi ollutkaan. Iso käsi kaikille mainituille ja mainitsemattomille.

Hartza

70-Luvun Vihannekset-setti:

Valamoon

Me kävelemme keskuudessanne

Joskus sut mä tunsin

Antakaa mun sotia (rauhassa)

Mikset hei lennä?

Työtön työläinen

Seuraavalle tasolle

Sit sä tulit oikeesti hulluksi

Hyökyaalto Helsinkiin

Kotkan Meripäivät

Saat multa vuoden (feat. Jasu)

Joey Ramone (feat. Jasu)

Mun mielestä makein (feat. Jasu)

Maanalaiseen armeijaan

Nousukausi-Rock

encore:

Tää duuni syö mun pään

Siipi lonksuu niin

 

Kävijälaskuri