www.ramopunk.com

Ramopunkit keikoilla

Ramopunk-Piknik 

& Hummeripoika Rock 2011

Haukivuori 22.-23.7.11

Ramopunkit keikoilla - sisällysluettelo

Rehtori Heko (kuva: Ilpo)

Ramopunk-piknikillä: 

 70-luvun Vihannekset - @.Fak - Rikoslaki - Neuroosiliitto - Anatomia - Los Celibatos

Hummeripoika Rockissa:

Sanktio - Rehtorit - James Puhto-Ren

70-luvun Vihannekset comeback-keikalla Ramopunk-piknikillä (kuva: Riina).

 Sisällysluettelo

Jeke: Ramopunk-Piknik & Hummeripoika Rock 2011

Ramopunkerot esillä Hummeripoika rock -artikkelissa

Mikko Lehessaari: Rikoslaki lomaili Kyyveden rannalla  

Vihannes Pajunen: Vihannekset tiskiin taa eli Tauski Ramopiknikillä

Vihannes Michka: Tuoreehko Vihannes vihdoin tositoimissa

70-luvun Vihannesten paluu - Haastattelussa Pete Pajunen

Iskuryhmä Pasi pitkästä aikaa lavalla

Kimmo Liskomäki - kolmas lavalle palaaja

Suohirviö 3 - Suohirviön kosto

Piknikillä kuvattiin dokumenttia

Näin soiteltiin:

Rehtorien ja 70-luvun Vihannesten biisilistat.

Lujaa Rock Laatua

Ennakkoinfot Ramopunk-uutisissa:

Ramopunk-Piknik & Hummeripoika Rock 2011 -keikkainfo

Sanktio aloitti Hummeripoika Rockin (kuva: Ilpo).

Jeke:

Ramopunk-Piknik & Hummeripoika Rock 2011

Vuoden 2011 Ramopunk-Piknik sisälsi ratkiriemukasta leirielämää hyvässä seurassa, makkaranpaistoa, uimista ja saunomista sekä nautinnollisia hetkiä Piknikillä. Hummeripoikarockissa puolestaan Sanktio, Rehtorit ja James Puhto-Ren tarjoilivat sitä ihtiään eli hyvää meininkiä. Sanktio veti rajusti, Rehtorit vuorenvarmasti kuten aina ja James Puhto-Ren groovasi letkeänä, vaikka mukana oli tuurausbasisti, joka veti hyvin ja näyttävästi. Ilmeisesti rumpali Jönnikin tykkäsi keikasta, siksi leveästi hän viuhotti partareuhkansa seasta.

Ramopunk-piknikillä havaittiin ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa outo sääilmiö, jota meterologit kutsuvat sateksi. Neuroosiliitto sai "kunnian" olla ensimmäinen bändi, joka on koskaan joutunut sateen uhriksi piknikillä.  (kuva: Riina).

Piknikillä Anatomia säväytti jälleen kerran. Encorena kuultu Tuntemattoman taival on komea kappale. Skinnarin Teemu näytti coolilta basson varressa uuden @FAK –bändinsä keikalla. Rikoslaki remelsi suoraviivaisesti Juuson koppalakki taustatähtenään keikkuen. Los Celibatosin Klamydia-coverit toimivat poutasäässä mainiosti. 70-luvun Vihannekset tekivät riemastuttavan paluun ja se oli eräs Piknikin tunnepitoisimmista tapahtumista. Äänekosken hulttioiden, Neuroosiliiton, kahden ja puolen biisin mittaisen setin katkeaminen muutaman minuutin mittaiseen sadekuuroon jää historiaan Piknikin ensimmäisenä sateena. Onneksi höpsöttelijät ehtivät soittaa ihastuttavan tarttuvan Tahdon ajaa autoo ennen Esterin pyllistystä.

Muistoksi jäi hienoja hetkiä hyvässä seurassa sekä toista sataa paarman ja sääsken puremaa. Kotimatkalla jännittävintä oli ajaa kaatosateessa, kun näkyvyys oli alle 50 m ja auto oli hetken vesiliirrossa. Haukivuoren järjestelyjengi teki sen taas: onnistunut ja hyvähenkinen Piknik. Tätä lisää. Kiitos!

Jeke

Rehtorit Hummeripoika Rockin lavalla (kuva: Ilpo).

Rehtori Heko:

Sweatmasters of the Universe!

Lämmin ja kotoisa oli tunnelma, kun Hummeripojan lavalle kipaistiin. Yleisöä oli kivasti ja siellä täällä oli tuttujen naamojen saarekkeita.

Setti taisi olla aika hyvä, kun kulki jotenkin älyttömän notkeasti. Pahat agentit on uusin biisi ja soitettu vasta jokusen kerran. Alkaa mennä lupauksia herättävästi.

Jotain kummallista ajan tiivistymistä heiluessa kyllä tapahtui, kun tossa Surf-tytön kohdalla havahduin ajatukseen "häh-täähän loppuu- ja just alotettiin!". Pogotessa loppu happi, lihakset ja hikoiltava.

Ennen omaa keikkaa kuulin heviä, keikan jälkeen heviä ja lauantaina näin Ramopunkpiknikillä jotain aika heviä. Niinkuin Luumäet riimitteli julkaisemattomassa biisissään: "Juoskaa henkenne edestä, jotain nousee vedestä..."

Rehtori Heko

Los Celibatos, Anatomia (kuvat: Ilpo).

Rikoslaki (kuva: Riina).

Mikko Lehessaari:

Rikoslaki lomaili Kyyveden rannalla

Piknikillä oli helvetin hienoa. Saunan takana oli Kyyvesi! Välillä satoi vanhoja akkoja taivaalta, mutta se ei tätä jengiä pysäytä koskaan. Kuten Hate Konttinen sanoo, punkit lisääntyvät sateella. Täällä oli kaikki tutut. Ne, jotka ovat täällä käyneet, tietävät, mitä tämä on.

Meillä on uusi single, Lomalla, joka esitettiin Piknikilläkin. Suuri kiitos näille pienille lafkoille, kuten Woimasointu ja Killer Records, jotka julkaisevat tätä musaa. Koska on olemassa ihmisiä, jotka tällaisesta musiikista tykkäävät, niin ilman näitä ihmisiä, jotka antavat persnahastaan sen panoksen, tää ei olis mahdollista. Pitkäsoittoakin on Rikoslailta luvassa tuonnempana.

Mikko Lehessaari  (Rikoslaki)

Vihannes Pajunen (kuvat: Ilpo).

Vihannes Pajunen:

Vihannekset tiskiin taa eli Tauski Ramopiknikillä

Jaahas. Vihanneskeikkaa vaihteeksi. Edellisestä vierähtänyt lähes kaksi ja puoli vuotta. Kyyvesi jäätynyt parit kerrat välillä, Tonavassa vettä virrannut ja Vihanneskärryt vaan seisseet. Joku luulis, että bänditoiminta on sitä, et kolme äijää tai muijaa, tai mitä niitä mahdollisia kombinaatioita oliskaan, laitetaan kapulan, kielen ja mikrofonin varteen ja se ois siinä. Ei muuten ole. Vain pieni osaa elämää on ramopunk, jos sitäkään. Oli taas ollut aika hyllyllä moinen taidemuoto. Syitä syrjäytymiseen on, mutta niitä on turha tässä mainita. Löytyi Michka ja löytyi usko. Takaisin asiaan, eli jokusen kellarikuukauden jälkeen olimme sitä mieltä, että keikalle vaan ja siitä kerron seuraavassa.

Pete tuli Kyprokselta, seuraavana iltana treenit Suutarilan rotankolossa. Lopputuloksena niin kova hiki, että suihku on kuivaa siihen verrattuna. Tulitikutkin täytyi vesivahingon jälkeen lainata naapurikämpän hevinuorisolta, jotka kohteliaasti kysyivät, et onks teillä muuten kämpällä mitään pöllittävää. Ei oikeastaan ollut. Setti vetästiin ja harjoteltiin pari ekstranumeroa varmuuden vuoksi. Ja tutumaan sit.

Lauantaiaamuna huomas itsestään, että oisko se keikkapäivä, koska tunnelma päässä oli toohottava, sopivan levoton, ei kuitenkaan jännittynyt. Omat pikkueväät (isojen poikien rumpalislangia, joka pitää sisällään virvelin, pellit, pedaalin ja kapulat) autoon ja ratin takaa katselemaan perässäroikkujia, hidastelijoita ja kaikenmaailman törppöjä, jotka luulevat olevansa keskimääräistä parempia autoilijoita. Matkaa voisi kuvailla sanoilla: Ramones, Taina, vieressä rakas, kaunis nainen ja tie vie paikkaan, jossa ei ole koskaan elämässään käynyt. No, Mikkelissä poikettiin Citymarketiin ja mun päänsisäinen navigaattori sekosi, et missäs Haukivuori, kun viitat sanoo vaan Kuopijjoon, tai jotain. Viha nousi pintaan, kiirekin alko olla ja kylki edellä keskustaan kyselemään paikallisilta, että mihin? Kuopion suuntaan siis, mutta tiet erkanee. Jännityksen huomas omasta aggressiivisuudesta moisen pikkuseikan vuoksi. Toisaalta fiilis kertoi, et latinkia ois. Ramopunklatinkia. Viis minuuttia ja Tainan kanssa voitiin jo naureskella tilanteelle.

Haukivuori ja satama löytyivät heti ja parkkipaikalla Neuroosiukkoja vinoilemassa heti. Kamat paikalle ja ekaks tuli vastaan kai Rauman Kimmo, Jeke ja Suohirviö. Alkoi hirvittää, eli jännittää. Kohtako näille soitettais? Tuhat tervehdystä ja hikistä pyörintää saunan ympärillä. Erikoismaininta Jekelle, Pasille ja herranjumala Schirayn Ripalle. Oli niitä jälleennäkemisen riemuja siinä sitten. Ja oli niin hikikin koko ajan.

Rikoslaki lopetti ja sitten peltejä vaihtamaan ja säätämään. MC Saku ilmoitti, et kun tää biisi levyltä loppuu, ni te aloitatte. Ja niin kävi. Valamoon käyntiin ja kone käyntiin. Käsissä vähän väsy edellisillasta tai jostain urheilusta. Kolme biisiä suht putkeen ja katse ympärille. Uskalsin jopa puhua, kun Pasi, paraskin puhuja, tuli siihen jotain huutelemaan jostain kaljanjuonnista. Huutelin takasin ja rentouduin. Ainahan toi keikkakipsi on vaivannu, paitsi jos pelkästään kannuttaa. Nyt tuli kyl fiilis, et aika monet täällä taitaa olla meidän puolella. Kiitos teille. Soitot soittoina ja kunto melkein kesti ton puolen tunnin setin. Ilpo ampui alas timanttireunusteiset autopilot-aurinkolasit ja lausui pari valittua sanaa. Nyyssönen spiidasi. Jeke ja Keikka ja kolmas minulle tuntematon herra poikkesivat lavalla. Pasi saatiin houkuteltua lavalle Ne vei, vei, vei -versioimaan. Taitaa muuten olla ahkerimmin coveroitu ramobiisi toi KKK. Sittehän siinä vasta tunnelma katossa olikin. Oli siinä Zorrokin ja monta muuta innokasta heilujaa. Itsekin sitä liian usein unohtaa, miten tärkeetä bändille on se innokas yleisönosa, eturivi, tai ylipäätään ne, jotka jaksaa ja viitsii osallistua performanssiin. No, kukin nauttikoon tavallaan. Vapaus.

Saku tuli naputtelemaan kelloa, aikataulu oli kussut jo ennen meitä ja parit jäi vielä soittamatta. Just hyvä niin. Silloin pois, ku fiilis on parhaimmillaan. Seuraavaa keikkaa alkoi odottaa välittömästi. Sitten möllöttämään, juttelemaan hiestä märkänä. Tein virheen, kun en pulahtanut Kyyveteen. Lisää juttelua, Häkli tuli vittuilemaan, et mä olen "Suomen Tauski". Onneks se tiesi Tauskin hitin Sinä vain ja Pasin kanssa alettiin heti treenata ko. rallia, josta muistui mieleen vain sanat "sinä" ja "vain". Naurua piisas. Kiitos Michka ja Pete! Kotiin palattiin. Rokkitähtifiiliksissä. Suokaa se mulle, suokaa se kaikille. Aamen.

Pajunen (70-luvun Vihannekset)

Michka, Pajunen ja Prince (kuva: Ilpo).

Vihannes Michka:

Tuoreehko Vihannes vihdoin tositoimissa

Vihdoinkin toimintaa! Ulos rotankolosta! Siinäpä päällimmäinen ajatus, kun ensimmäinen keikka alkoi konkretisoitua. Muutaman viikon treenitauon aikana, ennen perjantain viimeistelytreenejä ja lauantain keikkareissua, huomasin malttamattoman odotuksen lisäksi pienen jännityksen hiipivän
mieleen. Vastaavaa jännitystä en bändihommien tiimoilta ollutkaan aikoihin tuntenut. Tähän astisella bändiurallani olen useimmiten ollut toinen kahdesta kitaristista ja aina tarponut vain omissa tennareissani. Laulusolisti selän takana ja ramopunkkinsa tunteva yleisö nenän edessä, siinä lisää uusia juttuja.

Lauantaina aamusta Elina, eväät ja skitat (oikein professionaalisesti varakeppi mukana) kyytiin ja auton nokka kohti Haukivuorta. Satamalle löytyi suht helposti, mutta sitten piti hetken ihmetellä, että missäs se juhlapaikka oikein on. Onneksi heti kohta pärähti sähkökitara soimaan ja äänen perusteella olikin helppo navigoida pöheikön läpi pientä polkua saunalle. Ovelana jätin kitarat vielä autoon ja pystytimme muina pariskuntina retkituolimme ym. rekvisiittamme ja koska virkaiältään vanhemmat Vihannekset eivät olleet vielä paikalle saapuneet, sain tutkailla tapahtumapaikkaa rauhassa incognito.

Peten ja Pajusen saavuttua paikalle alkoikin sitten morjenstelu ja esittely ja jännityskin alkoi siinä hieman kasvaa. Näähän tuntee kaikki toisensa, mitäs mä täällä oikein olinkaan tekemässä?

No kitaraahan sitä oltiin tultu soittamaan. Rikoslain lopetettua, lavalle säätämään. Polkusimet paikoilleen, kitara vireeseen, lainavahvarista suunnilleen halutunlainen soundi, edellisten esiintyjien hylsyt pois jaloista, jne. Voisikohan tuon Princen kuvan jo poistaa mikkiständistä? Äh, antaa olla. Kaikki on valmista, mutta väliaikamusiikki soi vielä. Hetken ehdin miettiä, että vieläkö tästä pitäisi vetäytyä sivuun, mutta Saku tarjoutuu feidaamaan musan kesken biisin. Selvähän se. Aikataulu ei ole pitänyt, niin mitäpä sitä enää viivyttelemään.

Ei muuta kuin Valamoon, kamoon! Ekat kolme biisiä vedetään putkeen ja pientä hermostuneisuutta on kitaristin otteissa havaittavissa. Ei ihan niin rennon letkeetä, mutta biisit kutakuinkin kunnialla läpi. Yleisöhän
tuntuu diggailevan! Jonkinlainen spiikkaus Pajuselta ja sitten seuraava stintti, joka lähtee uudella biisillä. Tässä kohtaa alkaa kaivattu rentous löytymään, eikä edes mokailu Työtön työläinen –biisin alussa saa fiiliksiä laskemaan tai pasmoja pahemmin sekoamaan. Loppusetistä en oikeastaan muista muuta, kuin hienon tunnelman ja yleisön, etenkin eturivin, eläytymisen.

Encore, yllätysvierailijoin ladattu KKK-coverointi, oli loistava päätös Vihannesten paluulle. Oli hienoa vetäytyä hieman taka-alalle ihastelemaan ramopunk-yhteisön meininkiä. Vaikka takataskussa olisi vielä ollut lisää, niin tuohon oli ehdottomasti hyvä lopettaa. Paita läpimärkänä ja hymy naamalla lavalta pois. Lisää morjenstelua ja jonkin verran välitöntä palautettakin. Positiivista.

Ensimmäisestä Vihannes-keikastani jäi mieleen hienot muistot ja yksi kysymys. Missä ja milloin seuraava?

Michka (70-luvun Vihannekset)

Vihannes Pajunen jälleen tositoimissa 

Ramopunk-piknikillä 23.7.11 (kuva: Riina).

70-luvun Vihannesten paluu - Haastattelussa Pete Pajunen

Ramopunk.comin aputoimittaja Jeke haastatti 23.7.11 Haukivuoren Ramopunk -piknikin yhteydessä paluun tehneen 70-luvun Vihannesten päämiestä Petri Pajusta ennen ja jälkeen paluukeikkaa. Artikkeli löytyy 70-luvun Vihannekset-osiosta täältä.

Iskuryhmä Pasi nähtiin pitkästä aikaa lavalla, kun hän vieraili 70-luvun Vihannesten keikalla laulamassa biisin Ne vei vei vei tyttöni pois (kuva: Ilpo).

Iskuryhmä Pasi pitkästä aikaa lavalla

Iskuryhmä Pasi nähtiin pitkästä aikaa lavalla 70-luvun Vihannesten keikalla. Olisiko edellinen kerta ollut niinkin kaukana menneisyydessä kun 6.maaliskuuta 2009 Ramopunk.com 7v-bileissä Tampereella, kun hän lauloi Iskuryhmän keikalla vierailevana tähtenä Jouluksi Jamaicalle -biisin... Oli sattumalta muuten sama päivämäärä, jolloin tuolloin jo lievässä syksykierteessä ollut 70-luvun Vihannekset heittivät edellisen olemassaolonsa viimeisen keikkansa.

Toivottavasti tässä lavavierailussa olisi jotain samaa kuin Pasi visiitillä Outside -yhtyeen keikalla Ramopilkissä Juvalla maaliskuussa 2005, kun hän lauloi saman Ne vei vei vei tyttöni pois -biisit kun nyt piknikilläkin. Tuolloinhan seurasi Iskuryhmän comeback. Josko tämä lavavisiitti enteilisi Pasin paluuta vielä "vaiheessa" olevan Psykoterapia -yhtyeensä kanssa... Lavavisiittiään piknikillä Pasi kommentoi näin: "Vihannesten kanssa oli loistavaa soittaa Ne vei vei vei ja oli tosi nastaa! Yleisökin diggas kovasti ja jengi osas laulella hyvin mukana mikä lämmitti tietty paljon mieltä".

Fak@, keskellä Kimmo Liskomäki (kuva: Ilpo)

Kimmo Liskomäki - kolmas lavalle palaaja

Kimmo Liskomäki oli myös yksi piknikilla lavalle palanneista, sillä hänen uusi yhteensä @.FAK heitti siellä ensimmäisen keikkansa. Keikkailun lisäksi hän oli toisessa persoonassaan Teemu Skinnarina paikalla dokumentti-elokuvaa tekevässä ryhmässä.

Suohirviö oli tehnyt vaikutuksen myös häneen: "Miksi kukaan ei varoittanut Suohirviöstä? Kanoottiretki oli muuttua painajaiseksi. Ilman seksiä." @.FAK:n keikasta Kimmo toteaa näin: Teimme parhaamme, emmekä jääneet katsomaan mihin se riittää. Kiitokset kaikille toimintaan osallistuneille."

(Kuva: Ilpo)

 "Juoskaa henkenne edestä, jotain nousee vedestä...",

totesi Rehtori Heko Suohirviöstä (kuva: Riina)

Suohirviö 3 - Suohirviön kosto

Suohirviö näyttää vakiintuneen osaksi Ramopunk-piknikin ohjelmistoa. Ensimmäisen piknikillä spontaanisti Sanktion soiton ohessa syntynyt ja sitä seuranneen raportin kautta mainetta, kunniaa ja jatkuvuutta saanut B-kauhuinen Suohirviö-performanssi sai jälleen jatkoa tämän kesän piknikillä.

Viime kesänä Suohirviö ei yrityksistään huolimatta voittanut Vandaali-Häklin rakkautta ja palasi nyt kostamaan...

Ensi kesänä lienee odotettavissa menestyssarjaan jo neljän jatko-osa, Suohirviö iskee jälleen!

Piknikillä kuvattiin dokumenttia

Ramopunk-piknikillä kuvattiin dokumenttia ja Ramopunk-uutiset uutisoi asiaa 4. heinäkuuta näin:

Ramopunk-piknikillä kuvataan dokumenttia

Haukivuoren Ramopunk-piknikillä 23. heinäkuuta kuvataan näillä näkymin faniutta käsittelevää dokumenttia. Tekijätiimi löytyy ramopunkin parista tuttuja kasvoja, Converse-kerhoista tutut Anu Vihma, Ville Vihma, Poikien Mä uskon meihin –videon ohjannut Sasha Silvala ja Teemu Skinnari, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Kimmo Liskomäki. Myöhemmin tiimiin on tulossa mukaan vielä graafikko. Ryhmä toimii d.i.y –hengessä ja sillä on tarkoitus on välttää julkinen rahoitus viimeiseen asti ja pyrkiä näin säilyttämään oma tuotantovapaus.

Aihevalinta on tietoisen kapea: Ramones ja fanitus siinä. Päähenkilön paikka on jo varattu, mutta avustajia tarvitaan kuvituskuvien luomiseen. Aihetta tarjottiin ns. oikean tuotantoyhtiön kautta niin Ylelle kuin Elokuvasäätiöllekin, mutta lopputoteamus oli, että kuka nyt enää välittää jostain Ramonesista? Tämä kylmä suihku tuli vuonna 2006.

”Koska nyt oli aikaa ja henkistä tilausta tehdä oikeita töitä ja iloita hyvästä seurasta, naftaliini karistettiin aiheen päältä, ja työt aloitettiin välittömästi, kertoo Anu, ”Kuvaukset alkoivat New Yorkista kuluvan vuoden toukokuussa, ja jos paikka ja aika sivuaa Joey Birthday Bashia, voitte kuvitella itse, kuka tai keitä on saatu narulle.”

Piknikillä dokumentin tekijöiden on tarkoitus kuvata taustoittavaa materiaalia. Viralliset haastattelut he pyrkivät jättämään toiseen ajankohtaan. ”Jos koet olevasi ramomies tai- nainen, voit poseerata meille rakkaimmissa vetimissäsi. Nahkatakin käyttö sallittu”, toteaa Anu.

(Kuva: Riina).

Näin soiteltiin:

Rehtorit:

Kansainvälinen salaliitto

Pahat agentit

Kovan päivän yö

Muistokirjoitus

Vakain aikein ja harkiten

Haudankaivaja

Vainolaulu

Mä vihaan koko Aurinkokuntaa

Käyttäydy!

Leena tahtoo kiljua

Aina joku eksyy

Ei se siitä

Surf-tyttö

Ketä meitä on?

Maalman huonoin tv
encore:
Uimavalvoja - mä vaan pogoon

70-Luvun Vihannekset:

Valamoon
Me kävelemme keskuudessanne
Mun mielestä makein
Mikset hei lennä?
Antakaa mun sotia (rauhassa)
Työtön työläinen
Seuraavalle tasolle
Rakkaani, mä rakastan sua
Sit sä tulit oikeesti hulluksi
Joey Ramone
Hyökyaalto Helsinkiin
Nousukausi-Rock
Encore:

Ne vei vei vei mun tyttöni pois featuring IR Pasi

@.FAK:

Elämäni hymyilee
Ohukaisen kosto
Kelloja käännetään
Tarkastaja Kononen
Cylonit
Vieraslistalla
Vihaan nuorisoa
Keskellä aikaa  (Woude)
Käkimassaa (Unisef)

Lujaa Rock Laatua

Piknik-maisemaa koristi myös - ah niin sympaattinen maastonvihreä Lada! "Lujaa Rock Laatua" luki aikoinaan minun hangenvalkoisen Ladan takaikkunassa. Taitaa olla samaa laatuluokkaa tämäkin ajoneuvo (kuva: Ilpo)