Himanes

Neuroosiliitto

The Anderssons

Share |

Sisällysluettelo:

Ramopunk-tapahtuma Keuruulle

The Andessons esittäytyi Ramopunk-uutissa

Rauman Kimmo: Kevätretki Keuruulle

Undo Andersson: Eka keikka

Ramopunk-tapahtuma Keuruulle

The Anderssons -yhtye järjesti Punkkia ikä kaikki I-tapahtuman Keuruulla, Bunkkeri -baarissa, 12. maaliskuuta. Esiintyjinä bileissä nähtiin Himanes, Neuroosiliitto ja The Anderssons. Tapahtuman nimessä mukana oleva järjestysnumero viittaisi siihen, että jatkoa on tulossa. Toivotaan niin.

Tapahtuman synnystä ja tulevaisuudesta The Anderssons-yhtyeen rumpali Jarkky Andersson kertoi Ramopunk-uutissa 23.1.11 näin:

"Tapahtuman järkkäämiseen olivat useat syyt. Ei mainittavaa paikallista toimintaa, pitkähkö matka keikoille ja tarve saada oma bändi lavalle - kukas kissan hännän... - joten otimme kokeillaksemme Keski-Suomen helmen, Keuruun, sietokykyä ramopunkille. Olimme aiheesta alustavasti höpötelleet Neuroosiliiton ukkojen kanssa ja kun emme harmiksemme päässeetkään Himanesin synttäribileisiin, otimme yhteyttä ja kysyimme heitäkin keikalle ja siitä pallo pyöri omalla painollaan. Kun vielä Bar Bunkkerikin Keuruulla innostui asiaan, paikkakin oli. Pienien synnytysvaikeuksien jälkeen saimme, kuin saimmekin esiintyjälistaksi: Himanes, Neuroosiliitto ja The Anderssons.
Keikalle esiintyjiä kysellessä, eräät muutkin bändit ilmaisivat kiinnostustaan tulla Keuruulle. Siitä jäi kytemään seuraava tapahtuma jatkumossa, jonka mielellämme järjestäisimme ihan vaikka vuotuisena, mutta edetäänpä nyt ensimmäiset läpi ja katsellaan kuinka kävi."

The Andessons esittäytyi Ramopunk-uutissa

Ramopunk-uutisissa esiteltiin 2. helmikuuta 2011 näin:

"Jo vuosia olimme Sammyn, Jarkyn ja TeeDeen kanssa asiasta puhuneet, malliin pitäisi ja voisi. Kunnes v. 2010 otimme yhteyttä tuntemaamme huikaisevaan punk-solistiin Undoon, joka innostuikin ja lopultakin kasasimme sankaripunk-orkesterin nimeltä: The Anderssons. Jäseniä on neljä: Undo Andersson (laulu), Sammy Andersson (kitara), TeeDee Andersson (basso) ja Jarkky Andersson
(rummut). Kullakin on kaapeissansa luurangot, kellä mistäkin genrestä, joita piileskelemme punkin reippaassa keinotodellisuudessa. Löyhänä siteenämme on punkin lisäksi Keski-Suomi. Undo ja TeeDee ovat Jyväskylän poikia, Jarkky asustelee Keuruulla ja pitkällä kaavalla Sammykin
sidotaan yhtälöön Saarijärvisten sukuhaarojensa avulla. Nykysijaintiemme ollessa: Tampere, Keuruu ja Vaajakoski.

Alkuunsa soittelimme mieleisiämme covereita ja vuonna 2010 laajensimme omien sävellystemme saralle, vaikka ovat coverit edelleen niiden ohessa. Omista biiseistämme saattanemme tehdä omakustannejulkaisun, kunhan soittamomme Keski-Suomessa valmistuu? Samoista olosuhteiden pakosta olemme alku-uramme olleet pakotettuja lainaamaan Nokkamies-yhtyeen soittotiloja
Nekalassa ja tästä mainittakoon suurkiitos heille. Ensi-keikkamme piti olla syksyllä 2010, Jarkyn ja vaimonsa hääpäivillä, mutta olimme sinnekin liian surkeita... ei vaiskaan, Jarkyn valitettava yhteentörmäys runkonaulaimen kanssa piti meidät pois lavalta."

Rauman Kimmo:

Kevätretki Keuruulle

Melko pian tapahtuman ilmoituksen jälkeen alkoi itää ajatus et tonne on pakko päästä. Siedettävän matkan päässä. Bändit on kiinnostavat ja uusi kaupunki ja tapahtuma. Majoituksenkin sain järkättyä ihan kivenheiton päähän niin mikäs oli matkamiehen lähteä.

Hyvissä ajoin baarin nurkille aiheuttamaan pahennusta ja sieltä löytyikin järjestävää Anderssons miehitystä. Hei noihan on nuo! Ovat vaihtaneet bändiä suuressa oveluudessaan.

Sisällä Himanes oli laitteiden kimpussa ja ääntä ruuvattiin kunnes valli oli pystyssä. Kaikenlaista siinä juteltiin, mm kitaristien pienentyneistä laitteista, joihin ei kuulu esim. Lemmy ja Himasen Riku. Tämäkin paikka oli kellarissa,n iin onhan se pieni kilomäärä ehkä kivempi kantaa. Koska paikalla oli Jyväskylän edustaja ja hänen kanssaan keskustelimme suorat sanat kaikista alan bändeistä, tyylillä jotka eivät sopineet muusikoiden korviin, niin naamioimme totuuden puhumisen pizzalla käymiseksi. Kaikesta oltiin samaa mieltä ja todettiin että näin on, niin mukavahan siinä oli rupatella.

Eikun takaisin bunkkeriin. Aatu ei ollut vielä saapunut, mut onneks lisää tuttuja astui sisään. Soittoajaksi oli laitettu mukava 22.30, josta aloittava Anderssons piti kiinni. Odotin lavalle saapuvan sen Abban tyypin sisaruksiensa kanssa, mut ei. Jotain kolleja tuleekin räimimään rokkia.
Ihan eka keikka taisi jopa olla, mut eipä siellä pahoja kompastumisia ollut. Paikallista yleisöä kiinnosti erittäin kovin ja filmiä paloi kuin Hollywoodissa, et varmasti jossain jotain näkyy.
Pari coveria tuli, joita en kerro koska mitäs ette lähteneet paikalle. Omia siis oli rustattu runsaasti ja esim sarjakuvan ympärillä ne pyörivät. Soundit oli ehkä vähän pehmeämmät kuin yleensä, mut ei kai se mikään vika ole.

Neuroosiliitto jatkoi iltaa musiikin ja mimiikan merkeissä. Urkuri oli unhoitettu jonnekin tai
sitten pianisti oli ammuttu, mut toimiihan tämä ilmankin ja jääpi soittajille enempi handuun, jonka
sitten sijoittavat osakkeisiin ja kapitaaleihin, kun nämä poijaat ei viihteen parissa ryvety.
Covereita on heilläkin, mut jotkut on vähän harvinaisempia, ettei yleisö välttämättä tunnista coveriksi.
Tosin bändi niistä kyl mainitsee välillä, ettei ihan kaikkea kunniaa itselleen ota. Uutta matskua oli listalla, et eiköhän se vihjaa mahdollisesti joskus tehtävää studioretkeä ja ainakin itselle on muisti mennyt, niin ei tahdo kertakuuntelulla jäädä biisistä mitään päähän. Mut aivan ominainen Neuroosiliitto soundi on kyllä muodostunut, joka kyl kaappaa kuulijan mukaansa, jos vaan antautuu vietäväksi.

Himanesille jäi viimeinen lähtöruutu, jota vielä hämmennettiin runsaalla uudella materiaalilla. Nyt olis kyllä hyvä nähdä ja kuulla uusintana niitä vetoja,kun mielikuva jäi et ihan toimivaa kamaa sieltä on tulossa. Tehkääpäs sellanen studio -live albumi ja kerralla purkkiin tai sit samalle levylle samat biisit eka studio viilattuna ja loppuun livenä. Liekö tommosta ketään missään tehnyt. Vois olla kumma lätty.

Mut takaisin Keuruulle. Soundit oli pirun hyvät ja yleisölle tarjottiin sitä tuttuakin, joita ilman tuskin
Himanes voisi esiintyä. Lähes 20 biisiä tais setissä olla ja sain jopa toiveenkin ujutettua loppuun,
niin kyllähän siinä tuntui et sai sen mitä lähti hakemaankin.

Vähän tuli heiluttua kamojen pakkaajien jaloissa siinä vielä. Mikähän siinä on,et noissa pienemmissä paikoissa tulee tarjottua apua soittajille. Kai noi perinteiset keikkapaikat tuntuu sen verran viralliselle, et siellä bändi ja yleisö on eri osastoissaan ja pienemmissä ei sellaista rajaa niin tule.

Mut kaikkiaan odotukset oli kovat ja pitkälti ne täyttyikin. Et jos vaan jatkoa tulee ja bändit on kiinnostavat, niin uskon saapuvani paikalle. Lavan edusta oli vähän ahdas, mut kyllä siinä olemaan pystyi ja soittajilla tais olla ihan hyvät tilat. Ei muuta kun soittajille ja järjestäneille kiitokset.

Rauman Kimmo

Undo Andersson:

Eka keikka

The Anderssonsien ensimmäinen keikka meinasi toteutua jo lokakuussa 2010, mutta rumpali Jarky joutui ammutuksi viikkoa ennen h-hetkeä. Kyse ei ollut legendaarisesta drive-by ammunnasta vaan vieläkin kylmemmästä nail-by ammunnasta ja vielä hurjemmaksi tapahtuman tekee, että ampuja oli Jarkyn fantasiaystävä pään sisältä: Jarkki. Tyypillistä Jarkkia tuo naulapyssyllä ampuminen. Siltä voi odottaa jotain tuollaista. Olen tavannut Jarkin vain muutaman kerran. Jarkin idea on tuoda treeneihin se Marskin ryyppy -pullo. Jarky toisi vishyä, mutta kuka tuollaiselle naulapyssysankarille uskaltaa mitään sanoa?

12.3 ihme tapahtui ja The Anderssons pääsi kuin pääsikin lavalle. Paikka oli sporttibaari (kaksi miestä katsoi valioliigan tuloksia tekstiteeveestä) Bunkkeri Keuruulta. Jarky sai paikalle myös ramopunk-suuruudet Neuroosiliiton ja Himanesin.

Paikalla oli mukavasti paikallista hiihtäjää, mutta myös hyvä joukko tuttuja Ramopunk.comista ja vähän muualtakin.

The Anderssonsien ukkelit olivat tietenkin kauhusta kankeina, mutta muutaman minuutin sätkyilyn jälkeen hommahan alkoi rullaamaan ja katso! Kohta oli naissii ja miehii twistaamassa pitkin Bunkerin 2x2 metristä tanssilattiaa. Ja siitä vaan meno yltyi kun ammattilaiset astelivat lavalle meidän jälkeen. Neuroosiliitonkin pojat on jotain neljätoista ja soittavat kuin Esa Pulliaisen ja Aarno Ranisen rakkauden hedelmät. Himaneksen äijät ovat taas soittaneet niin kauan että Aarno Raninen on luultavasti heidän rakkautensa hedelmä. (nooh, vitsihuumoria!) Ja sellaiset löylyt veljekset ja Sutinen taikoi, että meinasi heikompaa jo hirvittää. Siinä suli viimeinenkin ramopunk -poliisi iloiseen tanssiin hölmösti hymyillen. Olimme kuin monta iloista Jetroa!

Kaiken kaikkiaan mahtava ilta. Jarky hoiti järjestelyt komeasti, bändien pojat olivat hienoa väkeä ja ramopunk -yhteishenki jylläsi, vaikka olimmekin kaikki vahvasti sitä mieltä, että Converset ovat maailman huonoimmat kengät, jotka ovat samaan aikaan hiostavat että kylmät. Onkohan niitä oikeasti suunniteltu edes kengiksi? The Anderssons sävelsikin öisellä patikkaretkellään uuden kappaleen, Fuck off Chuck Taylo". Sitä emme kuitenkaan esitä koskaan. Se ei ollut hyvä kappale. Eikä me muutenkaan aleta tuollaiseen uhoiluun. Taisi olla taas Jarkin idea. Jarky oli jo nukkumassa. Muita biisejä esitämme sen sijaan mielellämme uudestaan, jos se on niin hauskaa kuin 12.3.2011 Keuruulla.

Undo "Undulaatti" Andersson