Hartza's Birthday Bash

Rehtorit - James Puhto-Ren - Sanktio - Pojat

Rikoslaki - Me Wokkivihannekset - Neuroosiliitto

Pykimät - The Tarjacoustics - Sanktio nakustisesti- Das Arttu

Jeke:

Hartza’s Birthday Bash 2010

Juuri kun oli palautunut Himanesin loisteliaasta ja tunneskaalan ylärekisterissä pysyneestä synttäriviikonlopusta, oli edessä seuraavat synttäripippalot. Hartza’s Birthday Bash on jo muodostunut perinteeksi, joten ei muuta kuin auton keula uudelleen tien päälle ja kohti Tamperetta.

Työasiat viivästyttivät hieman matkaan lähtöä, joten etkoille en ehtinyt, mutta kiireestä huolimatta ajoitus oli täydellinen. Kun tormasimme M!kan ja Tainan kanssa Vastavirran viihtyisään yläkertaan akustiselle setille, oli Archie juuri astumassa kitaroineen soittojakkaralle. Archie, nakustisesti soittanut Sanktio, Timon ja Veskun Tarjas-duo ja Pykimät huomioivat kukin tavallaan naama messingillä viuhottaneen päivänsankarin. Tarjas-duo sovitti Petra hein muotoon ”Hartza hei, sä oot mun beibe” ja mieleen jäi myös Pykimien Elämämme kesä -irrottelusta Teemun soittama ukulele.

Akustisen setin jälkeen välittömästi kierähdys alakertaan, jossa Neuroosiliitto jo odotteli yleisöään plektrat tiukassa pihtiotteessa. Poitsut saivat yleisön heti mukaansa ja heittivät reipasta rokkiaan. Juhon Problems-revittely oli mainio show-numero. Seuraavana vuorossa olleet Wokki-pojat olivat niin soittokiimassa, että säntäsivät takahuoneesta estradille jo kesken Neuroosiliiton. Yritin poitsujen intoa toppuutella, mutta hamusin vain T-paidan helmaa lipsuvin sormin. No, kohtahan nuo tulivat takaisin naamat varaslähdön merkkinä punaisina hehkuen. Seuraava startti osui kohilleen ja Inno no senomar potkaisi Wokki-keikan liikkeelle. Oli miellyttävää huomata, kuinka tiivis yleisö lavan edustalla liikehti energisesti mukana. Wokkien setti alkaa sisältää mukavasti uusia omia ja toimivia ralleja, joten oikealla tiellä junnut ovat. Aikataulullisesti illan ohjelma oli varsinainen bändiviesti. Esiintyjiä ja vieläpä hyviä sellaisia oli nimittäin pimein. Vaihtovälit olivat niin tiukat, että mieleen tuli 10 x 400 metrin bändiviesti. Osalla kuulemani mukaan jalat hyytyivätkin hapoille ennen illan ankkuria, joten treeniä lisää.

Rikoslain 77-punk sopi hyvin ohjelmistoon ja ramopunkin mediaosasto näytti jälleen, että homma toimii myös videokameran toisella puolella. James Puhto-Renin pepunheilutusgroove sai jalan napsuttelemaan ja täytyy vielä kerran todeta, että kovassa iskussa Pasin poppoo on. Keikan lopuksi Pasi B Goode kruunasi humppahullun Hartzan keikkalätsällään.

Äänentoiston laadusta tuli illan aikana hieman mainintoja, mutta siinä lavan edustalla ei sellaisiin pikkuasioihin ehtinyt kiinnittää huomiota. Ehkä biisien tuttuus liudensi mahdollisten erotteluvaikeuksien suhteen. Sanktio veti kovan keikan ja uusi jannu Aleksi sopi hyvin myös sähköiseen meininkiin mukaan. Joren kauhukajaalit levisivät sitä mukaan kun hiki irtosi. Pojat soittivat Vastavirralla toviin viimeisen keikkana ja vetivät sen vuorenvarmasti. Illan ankkurina Rehtorit järjestivät avausbiisin arvauskisan, jossa ei tällä kertaa voittajaa löytynyt. Riemukseni setin aloitti suurenmoinen perjantain ylistys Nuorempi kuin koskaan. Edellisen viikonlopun perusteella päättelin, että se on setissä ja vieläpä alussa, mutta enpä äkännyt sen loistavaa sopimista avausbiisiksi. Hyvä ylläri! Keikan aikana Rehtori Mikkola veti vastapalloon lavalle liian usein rymynnyttä rumpalilupausta. Toivottavasti ei sattunut, eikä siitä näköjään traumoja jäänyt.

Oli kerrassaan suurenmoinen tunnelma ja oli hienoa tutustua taas uusiin ihmisiin. Harvoin sitä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna saa hengata noin riemukkaissa kekkereissä. 2000 kilsaa ei tuntunut juuri missään hienoista hetkistä voimaantuneena. Kiitos kanssariehujille ja Hartzalle! Hyvä me!

Jeke