Himanes

Himanes ja Bar 15 -paikan omistaja Juha Peurala (toinen vasemmalta alhaalla).

Kuva: Jari-Pekka Laitio-Ramone.

Jari-Pekka Laitio-Ramone:

Himanes Seinäjoella

Himanesin Bar 15 –keikka Seinäjoella siirtyi kahdesti vuonna 2010 (helmikuussa ja huhtikuussa), mutta onneksi Himanes saatiin paikalle viimein 4.9.2010. Vuonna 1998 perustetussa ja Warttinakin tunnetussa baarissa ovat erikokoiset bändit läpi vuosien saaneet näyttää livekynsiään. Normaalina viikonloppuna on 1-2 bändiä. Suomen Ramo-pääntakojien suosikeista Wartissa ovat useamman kerran esiintyneet ainakin Himanes, Rehtorit, James Puhto Ren, Bad Machine... Muistaakseni lavalla ovat saunoneet myös Nukkekoti, Hevikorolla ja Retkibanaani.

Edellisellä Himanesin Wartti-keikalla (2008) tein Pohjalaiseen miekkosten kanssa haastiksen. Nyt aioin olla vapaalla Pian kanssa, mutta lopulta tuli keikan jälkeen idea raapustaa joitain muistoja kasaan. Livekuvat jäivät jostain syystä ottamatta. Show’n jälkeen jätkistä ja Wartin omista nappasin muutaman otoksen.

Keikkapaikkana Wartti on sopivan intiimi. Yleisöllä on myös hyvä näkyvyys lavalle eri puolilta klubia. Retropunkin surffailevan Intron jälkeen setin aloitti Mykkäkoulun Päättäjäiset –levyn Mikä siinä maksaa. Mikä siinä maksaa on sopiva ja hyvä keskitempoinen esittelybiisi niille, joille Himanes ei ole ennestään tuttu. Lyriikat ovat myös osuvat ja saavat myhäilevää fiilistä aikaan. Sanoituksen ekat lauseethan kärjistävät: ”Hei hienostorouvat, herrasmiehet sekä muut ahdasmieliset. En ole sellainen miltä näytän teidän silmissänne. Te luulette, mua narkkariksi, juopoksi tai muuksi retkuksi, elämän laitapuolen kulkijaksi. Näkemyksenne on, että minä olen onneton. Tai sitten muuten vaan niin ponneton.”

Seuraavana oli fiilistelevämpi Tahdoit mennä, sitten varhaisten vuosien suorempi veto Sähkis ennen uutta Reissuromantiikkaa-slowaria ja Ole hyvä nyt -leikittelyä. Itseäni harmitti setin rakenne jätkien ja yleisön kannalta. Ensimmäinen (Intro), kolmas (Tahdoit mennä) ja viides (Reissuromantiikkaa) olivat rauhaisampia biisejä. Puolestaan toinen (Mikä siinä maksaa), neljäs (Sähkis) ja kuudes (Ole hyvä nyt) menevämpiä. Mielestäni setti toimisi paremmin, jos aluksi olisi vaikka kolme suorempaa vetoa ja sitten pari rauhaisampaa. Nyt temmot pomppivat edestakaisin ja se haittasi tiukkuutta. Mielipiteeni keikan jälkeen jutustelin Akille ja perusteluja mietittyään oli Aki samaa mieltä.

Kyllähän kokonaisuutena nelikko on hyvässä vireessä ja yleisö selvästi diggasi mustaakin huumoria. Päälauluvastuun jakaminen toi jälleen osaltaan mutkatonta fiilistä.

Alkusetissä toinen uusi kappale oli ’77-henkinen Timantinkova ideologia. Himanesin alkuvuosina nauhoittaman Kiva kun on mukavaa –levyn Kellarista studioon liikutti porukkaa hyvin. Minun ja Pian eräs ”motoristituttu” muisteli, miten oli 90-luvun alussa nähnyt Himanesin ja Klamydian kimppakeikan/-keikkoja. Setissä olleista varhaisista sympaattisista kappaleista olivat Kellarista studioon ja Sähkiksen ohella miehelle hyvin painunut mieleen Maatalouslomittaja. Maatalouslomittajahan sopii hyvin eteläpohjalaiseenkin hajuun, lisäksi paikallisiin naisiin, kun siinä ihaillaan kauneinta maatalouslomittajaa. Luomurockikin alleviivasi asioita. Ja lannoitettiinhan perinnemaisemia pissalla, ”lentää pissa kaarella”, kun Törnävällä vetäistiin Seinäjokeen, kaupunginosaan ja Provinssirockiin liittyvä hupaelma.

Lavan edustalle menin useaan otteeseen pogoamaan. Kehottihan loppusetissä niin Pogoomaankin. Toki vauhdille ja ilmahypyille pohjia antoivat osuvat Ramones-käännökset Mä haluun elää (I Wanna Live) ja Rock’N’Roll lukio (Rock And Roll Highschool) Samoin teki pari muuta meikän tavoin ikäloppua punkkaria sekä paikalla olleet Me Wokkivihannekset –jäsenet.

Aki sanoi Unohdetaan kaikki muu pois olleen vuodelta 1994-95, joka jäi silloin julkaisematta ennen hajoamista.

Jari-Pekka Laitio-Ramone