James Puhto-Ren

Rauman Kimmo:

Jameksilla on asiaa:

Tositarinoita Suomesta

Toisilla on Jamekset jalassa, mut mulla ne tuntuu soivan korvienvälissä aika usein ja täytyyhän sitä liveannoksillakin helliä, kun ei moista levyä ole julkaisseet.

Strömsö maasta operoivien rokkareiden Yellow submarine vaan tuntuu tätä nurkkaa karttavan, joten
Tampereelta kun tuli tukijoukko, niin uskaltauduin Seinäjoelle asti.

Baarityöntekijöiden sopimukseen on varmaan kirjattu, et kerran viikossa saa armahduksen non stop
karaokesta ja soi live musiikki. Paikan asiakaskunta taas vaikutti ensituntumalta pitävän kyseisestä
kansallisurheilusta, jossa häviö on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Soittajatkin löytyi paikalta ja pientä tarinaa ennen keikkaa ehdimme jutustaa. Kävi ilmi, et uutta materiaalia on kirjoitettu ja loppuvuodesta sitä voi jopa kuulla levyltä. Ei lainkaan huono uutinen.

Sit tuumasin et he on löytäneet vähintään salkullisen rahaa Ala-Tikkurilan Shelliltä tai nykyään nostavat kilometrikorvaukset Kap Hornin kautta kiertäen. Koska siis oli muskelisetin jäähyväiset, jotka
vaihtuvat muskelisetti deluxeen,j oka myös gretschinä tunnetaan. Kaulassa kiilteli aivan virheetön ja varmasti uudehko tele. kitaravahvistinkin oli vaihtunut uuteen orankiin, joka kuuleman mukaan basistin jatkeeksin on tulossa. Tuli myös selväksi et setissä on pituutta. Tuntuu olevan niin, et jos ei soittoaikaa ole rajoitettu, niin
mielellään soittavat hyvinkin pitkään.

No tulihan se soittoaika ja soittajat kiipesi lavalle, joka oli siis varmaankin ennen ollut vanha tuulikaappi
tai joku naulakon paikka varmaankin. Tilaa oli niin et rumpalikin kiipesi paikalleen bassorummun yli.
Tyttöni on puutarhuri oli aloitus, joka on jostain syystä vakiintunut aloitukseksi. Ei se Sherwood olis lainkaan hassumpi kans,jos joskus haluaa vaihtaa.

Bändin takia paikalle saapuneita ei tainnut kovasti olla, mutta tasaisen täynnä paikka kuitenkin pysyi, joskin
vaihtuvuus oli suurta. Liekö joku ohikulkupaikka, jossa otetaan yhdet tärpätit matkalla jonnekin.

Bändille ei ollu varmastikaan suuri nautinto soittaa, kun tilaa ei ollut ja jatkuvasti joku töni, kitaraa, soittajaa tai mikkiä. Lavakuviotkin ja kitarakikkailut jäivät mitättömäksi ja uskon et välispiikitkin olis voinu olla hulvattomampia jos ei ahtaus olis ajoittain kiristäny tunnetta. Keksin tuossa muusikoille uuden mikkitelineen. Siinä on neljä tukijalkaa, joista kolme on lattiassa soittajan puolella. Yleisön puolella taas on suksen jalasta muistuttava eli jos innokas fani aikoo poistaa soittajan kulmahampaita ja lähestyy solistia, astuessaan jalaksen päälle saakin mikkitelineestä. Tehosteeksi voi myös laittaa mikkiin avoimet johdot kytkettynä valtakunnan verkkoon. Ja muistakaa isot hitaat sulakkeet. Pate Mustajärvi -slangilla toi vois tarkoittaa joka bändärin unelmaa, mut nyt oli kyse sähköistä.

Muutama yleisön puolelleen valloituskin oli ja varsinkin Meijun biisit ,joita nyt oli muutama auttoi yleisön
villiintymään. On loppujen lopuksi ihan fiksu juttu, kun monesti noissa baareissa ei rokkia kaikki diggaa, niin
siihen väliin parti Meijua, niin johan mieli kääntyy.

Niitä puhuttuja uusia biisejäkin tuli muutamia. Uri Geller on jo kauan ollu listassa, mut ihan soittamattomia oli nimenä puistattava Goottityttöystävä, joka kuultuna oli oikein mukiinmenevä, Sokeritoukkien on kuoltava, joka taas käsitteli traagista parisuhdeongelmaa, kun toinen kaikkensa yrittää ja silti lopputulos jää keskeneräiseksi. Sit tuli Juha Lapio -niminen viisu. Se olikin kuin eri bändi olis astunu lavalle. Basistin biisi ja hän myös lauloi. Purtsin ääni oli selkeä joskin varsin erilainen kuin B Goodella. Kappaleeseen oli kätketty totuuksia ja viisauksia nokkelasti. Kaikkia uusia ei vielä tarjottu ja kuulemma on vielä olemassa biisikin, jota vois kutsua nimellä Rkpl rk. mitä sit onkin.

Settiin oli myös kätketty biisi Blue Suede Shoes muistuttamaan menneistä ajoista.
Sydämeni Forssaan jäi oli kans löytynyt settiin ,joka onkin hauska tarina ja soittokin toimii,vaik itsellä ei Back on the road ole kuulunut ihan suurimpiin suosikkeihin.

Hyvä oli huomata yleisönkin villiintyneen loppuillasta ja laulavan kertosäkeitä ilolla. Vielä kun ostais levyjä. Tuolla olsi varmaan menny niitä kaupaksi ,jos joku olis niitä mainostanu.
Väkisinkin tuli mieleen, et tosta kun juhannus menee alta, niin sit onkin se joulu, kun sellaista
saamisen ja antamisen juhlaa oli ilmassa ihan verbaalisestikin.

Sellanen 1h45min vähintään kesti setti,e ikä yhtään pitkästyny. Olis saanu rahoille vastinetta, jos paikkaan
olis ollu sisäänpääsymaksu. Baaritiskiltäkin hain lasin kansainvälistä virvoitusjuomaa. Talo tarjosi senkin.
En yhtään ihmettelis vaikka joku B Goode-bändeistä soittais vielä uudestaan samassa paikassa.
Käykää ihmiset tarkistamassa livekunto lähimmässä ravintolassanne.

Rauman Kimmo