Himanes

Kohta kaksikymppinen Haukivuoren Ramones Kalajoella (kuva: Jeke).

Jeke:

Himanes Kalajoella

Himanesin juhlavuoden teemaksi on muodostunut koluta ennen kokemattomia soittopaikkoja. 21.5.10 oli vuorossa Kalajoen keskustassa sijaitseva Kultakala. Puitteet olivat kohdallaan ja yhtyeelle oli järjestetty majoitus parhaan turistiluokan mukaan asiaankuuluvine lisukkeineen Särkiltä. Kultakala oli hyvä soittopaikka. Paikan totaalikänninen populaatio puolestaan sitä, jonka antaumuksellinen karaoken hoilaaminen keskeytettiin tunniksi.

Setti on vakiintunut sellaiseksi, että paikasta riippuen siinä paria kappaletta vaihdetaan. Nyt oli soittovuorossa esimerkiksi Mykkäkoulun päättäjäiset avaava Oon vaan ja ihmettelen. Setin puolestaan avaa sikermä Intro - Mikä siinä maksaa - Tahdoit mennä. Vajaan 40 silmäparin edessä soittanut Himanes ei tällä kertaa kokenut tutumman yleisön edessä tutuksi tullutta hurmosta, mutta eipä kukaan alkuasukkaista poiskaan lähtenyt, päinvastoin, taas tuli pari uutta Himanes-musaan tykästynyttä lisää. 16 kappaleen perussetti sisältää yhdeksän Retropunkin raitaa, loppujen muodostaessa hittisikermän Himanes-historian kohokohdista.

Soittorykäisyn puolimatkan krouvin jälkeen Sutiselta katkesi bassosta A-kieli. No, jazz-opiston kapinallinen ei moisesta pikkujutusta ollut moksiskaan vaan korvasi sävelet toisilla kielillä. Historiallisen hellejakson päätteeksi roudausosaston ykkösmies Eetu huolehti yhtyeen nestetasapainosta vielä keikan viimeisellä neljänneksellä, käyttämällä Fisu-tarjotinta lavan etuosassa. Tarjotin tyhjeni nopeasti.

Niukan, mutta äänekkään huutosakin sytyttämänä Himanes poikkesi vielä lavalle päräyttämään puolet encore-varastostaan eli Mä haluun elää ja Retropunk. Uusien soittopaikkakokemusten metsästys jatkui 22.5. Sanktion ja Tapion kimpassa Lappeenrannassa, josta joku toinen kertonee lisää.

Niiden onnellisten, jotka pystyvät suoriutumaan Ramopunk-piknikille, kannattaa ehdottomasti suunnata kulkunsa Haukivuorelle. Tiedossa on kovaa settiä. Himanesin 20-vuotista taivalta juhlistetaan tyylikkäästi Mikkelin Naisvuoritalolla 20.11. Myös sinne on luvassa mielenkiintoista erikoisohjelmaa.

Lopuksi lievää kritiikintynkää, joka ei millään muotoa kohdistu Himanesiin vaan oikeastaan tämän skenen ympärillä pyöriviin. Hommat pysyvät niin kauan pieninä kun porukkaa kokonaisuutena vaivaa tietynlainen passiivinen hyminä ja tyytyminen vallitsevaan olotilaan. M!kan viekussa on toki kiva lukea hyvällä verbaliikalla heitettyä läppää, mutta valitettavasti kaikki eivät vielä lue M!kan viekkua. Jos ihmetellään, kun ei biisit soi radiossa, eikä bändejä näy isoilla festareilla, niin vaikuttakaa asiaan. Käykää keikoilla ja ostakaa levyjä. Pankaa sana kiertämään. Toki sitä on tehtykin ja tehdään tietyssä mittakaavassa koko ajan, mutta tarvitaan vielä enemmän, jos haluaa saavuttaa jotakin suurempaa. Täyttäkää radioiden musatoivesysteemit niin täyteen biisitoiveita, että tyhminkin soittolistamafioso tajuaa, että tällä hommalla täytyy olla kysyntää ja toimivuutta, kun sitä niin kovasti toivotaan. Täytyy pitää itsestään niin kovaa meteliä, että muutkin sen kuulevat. Jos toimittaja arvioi levyn päin persettä, oikeastaan edes syventymättä kuuntelemaan sitä, niin pankaa palautetta. Aktiivisuus on aseemme. Wokkivihannesten ja Gabban toiminnasta kelpaa jokaisen ottaa esimerkkiä. Vitsi että mää uskon noihin meidän nuoriin! Teissä on voimaa! Te olette tulevaisuus!

Kiitos ja anteeksi! Tää vaan purkautui sydämestä ja on kooste keskusteluista skenen asioiden ja tilan tiimoilta. Haen rotsini…

Jeke