Ramopunk.com - Ramoviisut

	1. Me Wokkivihannekset:	Inno no senomar
	2. Rikoslaki:	Sosiaalisti
	3. ES&Co:	Loviisa
	4. S.O.S:	Pimeässä mökissä
	5. Sanktio:	Jos mä en ois sun kaa
	6. Iso Jarnold:	Omalla vastuulla
	7. V-osasto:	En saa katoamaan sua

Vuoden 2010 Ramoviisujen voittaja: Taustalaulaja-sanoittaja Jekellä (vas.) vahvistettu Me Wokkivihannekset (kuva: Eikka).

Raskaimman äänisaaliin saanut voitti

Vuoden 2010 Ramoviisuissa äänet punnittiin fyysisesti. Jokainen paikalla ollut sai 5 prikkaa, jotka sitten sai jakaa miten halusi 7 finalistin kesken. Eli yksi ääni viidelle biisille tai vaikka kaikki samalle. Jokaisella finalistilla oli oma tötterönsä, mihin äänet tiputettiin ja tötteröt punnittiin.

Inno no senomar

Huuda pikku pirulainen

huuda lujempaa

Kuiskaamalla ääntäsi et kuuluvaksi saa

Kynttilää ei vakan alla

pidä säilyttää

Jos on räjäytettävää, niin pitää räjäyttää

INNO NO SENOMAR, HEI HOU! (Hei hou!)

Tule esiin kolostasi

jos on asiaa

Pöytälaatikostasi sä et voi vaikuttaa

Voiko rokkii soittamalla

maailmaa parantaa?

Vähintäänkin elosta voi tehdä hauskempaa

INNO NO SENOMAR, HEI HOU!

Etkö tiedä, että mun ONNI ON RAMONES?!

INNO NO SENOMAR, HEI HOU!

(San. Jari Marjala & Otto Mantere, kertosäe Pinja Marjala, säv. Otto Mantere)

Kilpailijoiden kommentteja

Wokki-Otto (kuva: Jeke).

1. sija:

Me Wokkivihannekset

En uskonu, että voitais voittaa

Hieno viikonloppu! Päivällä vedettiin treenit Pykimien treenikämpällä ja siitä mentiin soundcheckeihin jonka jälkeen mielessä oli vaan että "täällä soittaminen on jo meille kuin puoli voittoa, Sanktio tai ES&Co tän kuitenkin vie. Ja se Miikakin oli yhden bändin basistina, mut yritetään nyt vaan vetää asenteella ja hyvin."
Neuroosiliitto avas illan ja veti aivan sairaan hyvän keikan! Ite fiilistelin niin paljon minkä vaan jännitykseltäni pystyin! Sitte finalistien vuoro, ite olin edelleen sitä mieltä että meillä ei oo mahdollisuuksiakaan voittoon, vaikka Jeke sano et mahiksia on vaikka mihin jos saadaan asenne kohdalleen.

Ennen voittajan julkaisua muutama kaveri tuli jo etukäteen onnittelemaan ja sanoi että meidän mittalasi oli aivan täynnä, mut edelleenkään en uskonu, että voitais voittaa. Edes tuomareiden suosikki -palkinto ei saanu mua uskomaan, että voitais voittaa. Sitten kun voittaja julkaistiin, niin olin niin liekeissä, että mua ei edes meinannu saada pois lavalta! Se mistä vähän yli vuosi sitten voitiin vaan haaveilla kävi toteen. Tosiaankin elämäni tärkeimpiä päiviä! Tästä on mahtava jatkaa! Loppuilta menikin Poikien keikalla fiilistellen ja siinä kävi mielessä, että jos joku vuosi itekki pystyis vetään tollasia keikkoja niin olis mahtavaa! Kiitokset vielä yleisölle ja tuomareille ja erityisesti Teemu Ropposelle ja muille järjestäjille!

Otto (Me Wokkivihannekset)

Rikoslaki (kuva: Riina).

2. sija:

Rikoslaki

Huhun mukaan joku diggaili meidän showsta

"Aivan mielettömän mageeta!", oli päällimmäinen ajatus päässäni, pyörremyrskyn lailla semifinaalissa käynneen ramoviisu-lauantain tiimoilta. Kapaloikäiseksi luokiteltavalle Rikoslaki -yhtyeelle asiaan kuuluvan jännittävä pelinavausesiintyminen aivan mahtavalle ramopunk -kansalle. Ja villien huhujen mukaan joku siellä yleisössä vieläpä diggaili meidän showsta, mikä on tietenkin se kaikista mieltä nostattavin tieto. Ja pakkohan sekin on myöntää että kyllä tunne oli molemminpuoleinen, enemmän kuin paljon mekin diggasimme oli soittaa juuri teille!

Erityissuuri-erikois-kiitos Miikalle joka ennakkoluulottoman rohkeasti lähti meille basson varteen. Oli meinaan ikimuistoinen kokemus esiintyä idolinsa kanssa samalla lavalla. Ei senkään takia unohdu tämä ilta meinaan ihan heti! Onnittelut mahtavasta tapahtumasta ja järjestämisestä myös kaikille muille viisuihin osallistuneille yhtyeille, Teemulle ja muille järjestäjille, tuomaristolle ja tietenkin kaikille meitä äänestäneille Rikoslaki-faneille! Tätä lisää ja meitäkin viimeistään sitten Ramopunk-piknikillä. Rikoslaki kiittää ja kumartaa syvään päähän.

Rikos-Mikko (Rikoslaki)

S.O.S. (kuva: Riina).

4. sija:

S.O.S:

Rakkaudella

Rakas ramopunk,

Vuonna 1996 osallistuimme Jyväskylässä järjestettäviin Rockfutis -tapahtumaan silloisen bändimme Bravo Parentsin kanssa. Itse asiassa emme pelkästään osallistuneet, vaan järjestimme kyseisen tapahtuman, jotta pääsisimme soittamaan edes kerran paikalliseen rockpyhättöön Lutakkoon. Ja katso, voitimme koko hoidon ja palkinnoksi saimme soittaa viimeisenä bändinä Lutakon Rockfutis –illassa.

Toiseksi tullut hard rock suuruus, spiikkasi oman keikkansa alkuun sanoilla; ”se mikä me hävitään futiksessa voitetaan rockissa!” Pakkohan se oli kuitata; ”se mikä me voitetaan futiksessa hävitään kypsissä sooloissa.” Tuon jälkeen emme enää mahtuneet Jyväskylän Sokoksen ovista.

Seuraavana vuonna oli taas pelit ja niitimme paikallisia samettitakkisia muusikon renttuja Viitaniemen hornankattilassa. Finaalissa vastaamme tuli paikallinen, ei kiljupunk, vaan kiljufunk nuoriso-orkesteri, jolle hymähtelimme ylimielisinä. Tästä tulee teurastus, ajattelimme ja niin siitä tulikin. Nuoriso voitti meidät 6-0.

Dèjà-vu! Lauantaina Ramoviisuissa nuoriso vei meitä 6-0 ja sehän…on aivan loistavaa. Sillä nuoret on mukavia, mutta niin on vanhatkin kuten Pykimien Teemu ja muut järjestelijät. Ilman teitä ei olisi meitä, mutta älkää nyt siksi lopettako näitä hommia.

Rakkaudella,

Antti, Teemu, Ville ja Otto (S.O.S)

Sanktio (kuva: Riina).

5. sija:

Sanktio:

Dramatiikkaa

Noh koko viisutaival alkoi vähän kankeasti kun meinattiin jäädä pihalle, koska biisi oli mennyt roskapostiin. Onneks tuomaristo kuitenkin vielä meidät mukaan kelpuutti.

Matka itse piäpaikalle oli dramatiikkaa täynnä kun ilmeisesti Wokkien palkkaama kamikazesabotööri yritti pysäyttää junamme hyppäämällä sen alle jossain Keravan kohdilla, juna voitti tällä kertaa.

Saudtsekistä oltiin myöhässä ihan normaalisti niin kuin suurten tähtien tuleekin, tämä siitä syystä että managerimme Jenni syö tällä hetkellä ainakin kahden ihmisen edestä. Itse tsekki alkoi ihan hyvin ja sain jopa suustani jotain ääntä, kunnes meinasin tukehtua jauhamani purukumin johdosta kurkkuuni erittyneeseen limaan. Hetken aikaa luulin jo lopun koittaneen ja näin kirkasta valoa ja isoäitini hahmon tunnelin päässä viittilöimässä minua luokseen.

Neuroosiliiton pojat veti hyvän setin niinq aina ja vitsitkii nakratti ku vähän väsytti. Noh sitten ite kisat...

Paljoo en kuunnellu muiden biisejä kun keskityin meditoimaan, mutta sen verran kuiteskii, että tiesin kisasta tulevan kovan. Juuri hieman ennen omaa aktia ajattelin hakea tiskiltä yrttiteetä, mutta myyjäneiti oli hitaammanlainen ja taas oltiin myöhässä. Kun sain teeni nelistin kohti lavaa, mutta juuri ennen rappusia minut pysäytti vaalea rouva ja riisti teeni. Tästä huumaantuneena menetin hapenottokykyni hetkiseksi ja menetin tajuntani ja kaaduin rappusiin. Kun sitten noin nanosekunnin päästä palasin tajuihini, huomasin kuinka salin täydeltä pistäväkatseisia ramopunkkareita tuijotti minua niin, että sain otsalohkooni toisen asteen palovamman. Juuri tämä kuumuus aiheutti sen että pääni sisällä vellova ureameri alkoi kiehua ja samaan aikaan kuulin y-ka-ko ja unohdin että mitä vittuu miun pitikään tehdä?

Hetken aikaa kesti kunnes sain kerättyä itseni ja pääsin edes vähän homman kiinni, kunnes kitaristimme Jorgos päätti kokeilla uhkarohkeaa kitarantiputustemppua, joka reeneissä oli kyllä pari kertaa onnistunut. Nyt ei käynyt niin...

Halusin vain pois lavalta, tahdoin olla yksin ja niinpä pakenin miesten vessaan jossa kaikki tämä jännitys ja vastoinkäymiset purkaantuivat lohduttomana itkuna jälleen kerran. Hävittiin perkele. Mitähän sukulaiset sanoo? Wokit otti ansaitun voiton ja hirmusen paljon onnea siitä. Kaikki oli ihania niikuin aina! Pojat kruunasi illan polkemalla sairaaloisen hyvällä meningillä. Hienot kemmakot ja ensvuonna sitten...

Tommi (Sanktio)

Iso-Jarnold (kuva: Riina).

6. sija:

Iso-Jarnold:

Uskomatonta

Uskomatonta oli, että päästiin finaaliin, uskomattoman tasokkaassa seurassa, uskomattoman hienot vedot kaikilta, uskomaton tuomaristo, uskomaton yleisö, uskomaton fiilis olla taas stagella ja kiitos hyvästä showsta Neuroosiliitolle sekä ikinuorille Pojatille! Kiitos Teemu & co
Extra kiitos T.T, B.B ja Jybe.

Iso-Jarnold

Edellisten vuosien voittajat:

2005: Kesä-Vantaa

Vuoden 2005 voittaja Ilkka Hendolin, kuvassa keskellä (kuva: Ville Vee).

2006: Pogoomaan

Vuoden 2006 voittaja Ratpack (kuva: Nunnu).

2007: Kutosdivariin

Vuoden 2007 voittaja, Iskuryhmä (kuva: Ilpo).

2008: Takaisin Havannaan

Vuoden 2008 voittaja Nixonix (kuva: Ilpo).

2009: Kesätennarit

Vuoden 2009 voittaja Epic Zacharias & Co (kuva: Hartza)

Tuomari Hartza:

Ramoviisudumarina

Alkuvuodesta oli ylituomarien Katjan ja Teemun kans puhetta viisuloista, ja tuli ilmi että minulle olisi tarjolla mahdollisesti tuomarin paikka ramoaktiivijäsenen kiintiöstä. Itse viisuissa aiemmin yleisönä olleena tämä mahdollisuus kiehtoi ja imarteli. Olinhan ollut jo kertaalleen ylituomari Kultaisen Pesäpallomailan jaossa. Ja kun kerran ei humpalla päästy Osloon Euroviisuihin, oli suostuminen selviö.

Kaikenkaikkiaan 25 ehdokasta tuli ylituomareilta kuultavaksi sähköpostin välityksellä, ja aikaa ei ollut kuin viikon verran. Meinas olla korvat välillä lujilla kun ehdokkaita kuunteli läpi kymmenet kerrat, vain saadakseen selville seitsemän finalistiehdokasta. Muusta tuomaristosta eniten kanssani samaa mieltä oli Isa-Eerika, Häklin ja Kakkis-Teemun kanssa menivät mielipiteet aika ristiin. Rikoslaki tosin taisi löytyä heitinkin listoilta. Mutta lopullinen lista kuitenkin saatiin aikaan ylituomareiden kanssa. Yksi tosin peruutti finaaliesiintymisen, mikä oli harmi. Biisissä oli ainesta kuitenkin.

Paikalle Semiin kasin pintaan ja taustakangasta seinälle. Jutustelua tuttujen ja ylituomareiden, sekä ihastuttavien juontajien Ramo Helmisen ja Karoliina Hurriganesin kanssa, joita jotkut, kenties humalaiset sokeat, myös jostain kumman syystä Hekoksi ja Outiksi haukkuivat. Ei pitäis puhua jos ei tunne.

Sitten bileet käyntiin. Neuroosiliitto lauteille. Nämä Äänekosken vitsit heittivät aika huonoja vitsejä taas kerran biisiensä välissä ja sehän on parhautta! Jasu & Juho on kyllä sellanen kaksikko, että oksat pois. Keikalla oli taas vaihteeksi uusi basisti kehissä, eipä ole kahta keikkaa saman basistin kanssa vielä bändi heittänytkään. Lisää tätä! Hyvä koltiaiset!

Sitten olikin aika varsinaisen päätapahtuman, Ramoviisujen. Juontajat esittelivät meille alkuun ylituomareiden avustuksella Wokkipedian välityksellä Ramonian valtion faktoineen, sekä ramotervehdyksen, jotta kaikille tulisi selväksi mistä on oikein kyse. Äänestysohjeetkin käytiin läpi selkeästi havainnoiden, vaikka äänestyskuppien paikka vaihtuikin.

Viisutuomareita jututetaan, kommentointivuorossa Hartza (kuva: Riina).

Varsinaisiin finaalikappaleisiin en halua ottaa sen kummemmin kantaa jäävinä biisit miljuuna kertaa kuulleena, mutta tämä Magnificent Seven oli todellakin ansainnut paikkansa finaalissa, vaikka viime hetken vaihtoja soittajiin tulikin. Sanktiosta on pakko sanoa, että jätkät on selkeesti punkpopin Spinal Tap, sen verran lahjakkaasti Tompula suoritti sisääntulon, unohti sanat ja Jore hukkas hihnansa. Ainakaan ei tarvinnut vakavalla naamalla katsoa. Ja sen finaali osoitti että nuorissa on tulevaisuus! Me Wokkivihannekset ja Rikoslaki kahden kärjessä, plus Wokkien tuomaristo-palkinto sen selkeästi kertoi. Onnittelut kuitenkin kaikille finalisteille! Teitte hienon illan!

Viisufinaalin finaaliksi oli tarjolla Pojatin keikka, ja voi pojat kun taas meno oli hurjaa. Tässä vaiheessa pääsi itsekin vasta rokkailemaan kun velvollisuudet olivat ohi. Wokkiveljesten kanssa oli huima meno edessä. Settilista hipoi täydellisyyttä, vaikka monta helmeä jäikin soittamatta. Mut onhan se nyt selvää ettei noin vanhat pojat jaksa tuotantoaan läpi soittaa yhtenä iltana.

Suurkiitos ylidumarit Teemu & Katja, kanssatuomarit Isa-Eerika, Häkli ja Teemu B, Semifinal, viisufinalistit, Pojat, Neuroosiliitto ja ennenkaikkea te hieno yleisö! Olihan mahtavat kekrit! Näistä iltamista olikin hieno lähteä toisen tuomarin Häklin kanssa palauttavalle etelä-Viron leirille.

Hartza (Ramoviisutuomari)

Leena:

Nuorisossa on toivoa

Olipas mulla kiva helatorstaiviikonloppu, kun keskiviikkona pääsin Nosturiin kuuntelemaan Eläkeläisiä mm. Hartzan, Laura T:n ja rehtoripoika Samin ynnä perheeni seurassa. Lauantaina meno jatkui homokuoro Out ´n loudin keikan kautta Ramoviisuihin.

Illan avasi Neuroosiliitto, joka oli yksi viime aikojen hienoimmista uusista bändeistä! Jes jes jes. Jasun kanssa jo heitettiinkin läppää Tampereella, ja nyt menee levy tilauksen heti. Äänekosken murteella kerrottujen helvetin huonojen vitsien säestämät välispiikit olivat valloittavia, ja yhteiskunnalliset biisit vielä uppoavampia. Mikä siellä Keski-Suomessa mättää, kun Tapion lisäsi tulee toinenkin maailmakritisoijabändi? Loistavaa, loistavaa! Soitto oli tiukkaa ja varsinkin Jasun lavakarisma sitä luokkaa, että myö halutaan lissee.

Olen vuorollani ollut aikoinaan viisuesituomaristossa ja tiedän, kuinka paskamainen pesti se on. Etukäteen valitut biisit vaikuttivat lupaavilta enkä ollut mihinkään pettynyt. Olen ilmeisesti oikein valaistunut feministi (määritelmäni termistä on se, että tasavertaiset mahdollisuudet molemmille sukupuolille) kun kirjanpidossani naissolistit eivät saaneet sukupuolibonusta. Minuun kolahtivat parhaiten Rikoslain, Sanktion ja Ison Jarnoldin sekä ylhäällä pysyvien biisit, mutta ennen kaikkea Me Wokkivihannesten voittajaveto. Kotiin ajellessa toki mietin miksi pitäisi kutsua Wokkien tekstintekijävahvistusta Jekeä, joka ei el edes 70-luvun vihannes. Mutta nuorisossa on jumalaare, jos sallitte Popeda-lainauksen, todella toivoa. Tämä skene elää.

Miika/Pojat (kuva: Jeke).

Nuorison jälkeen lavan valtasivat Pojat. Olen edelleen sitä mieltä, että Miikan pitäisi olla maailmantähti. Taitoa ja karismaa riittää seitsemän kertaa seitsemän enemmän kuin jollain saatanan Bonolla tai Stingillä. ja Sami ja Kaide vetävät yhtä lailla tiukasti. Valitettavasti flunssa-allergia – yhdistelmä ja hapenpuute vetivät tädin pikkuisen ennen keikan loppua pois. Ja tämäkin menee tätiosastoon. miksi helvetissä tulla ihan sikahumalassa riehumaa keikalle, josta ei muista yhtään mitään jälkeenpäin? Olen toisinaan ja mielelläni juovuksissa, mutta menkää saatana idiootit kaljanniskankaatelijat muualle kuin sinne, missä ihmiset ovat tulleet kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan toisten samanhenkisten seurasta!

Heimolaisia riitti jälleen, ihanaa oli nähdä Normaaliryhmä-Teemun hehku loistavasti menneen Saarela-illan jälkeen ja ennen kaikkea tuplavoittaja Jeke: Ramopunk-kirjan aiesopimus ja viisuvoitto. Jes! Muita en nyt ryhdy mainitsemaan kun teitä oli niin paljon, mehän halasimme. Hieno ilta taas jälleen kerran, kiitos järjestäjille, mä uskon meihin.

Leena

Miika Söderholm soitti Poikien keikan lisäksi viisuissa Rikoslaki-yhtyeen basistina (kuva: Riina).

Hannu:

2010. ramoviisut

kahdestuhanneskymmenes ramoviisu, kuten meille kerrottiin. Olisin voinut vannoa, että noita on ollut vähemmän, mutta lavalla näytettiin niin vakuuttavaa faktaa että uskottavahan se on. Ja toisaalta minulla on jäänyt yhden väliinkin.

Viisut kokosivat mukavasti yleisöä aika hikiseen Semiin. Äänestysmetodi oli nerokas ja säästi varmasti järjestäjien hermoja. Viekussa kuulutettu putkien peittäminen äänestäjältä on varmaan sitten se ensi vuoden parannus.

Tänä vuonna viisuissa pärjäsi näköjään kahden joukkoon nuoruuden innolla. Huomionarvoista oli myös, se että kahden ekaksi tulleen bändin kokoonpanossa yleisöstä katsottuna lavan oikea puoli oli ikävuosissa mitattuna reilusti enemmän kuin lavan keskiosa ja vasen puoli yhteensä...
Biisit olivat hyviä ja bändit myös. Ja juontajat. Kiitoksia järjestäjille taas kerran.

Hannu

Jeke:

Fantsu viikonloppu

Huh huh! Varsin fantsu ja vauhdikas viikonvaihde tuli koettua 14.-15.5. Torstaina matkasin yöjunalla Helsinkiin kirjankustannusneuvonpitoon Petteri Paasilinnan kanssa. Pääsimme aiesopimukseen Yy-kaa-koo-nee –kirjan julkaisusta ja sovimme samalla myös marssijärjestyksestä materiaalin suhteen. Samalla listaantui neljä teemaa, jotka pitää tarkistaa kaikilta mukana olevilta, että tulevat esille jossakin kohtaa tarinaa. Joskus ensi maaliskuussa siis voitanee odottaa julkaisua ja julkkaribileitä, toivottavasti Semin yläkerrassa…

Miitingiltä olikin kiva jatkaa matkaa Ropposen Teemun luo ja kävimme roudauskeikalla seuraavan illan Ramoviisuja varten. Aikaa ei ollut hutiloitavaksi vaan siinä samassa matkamme jatkui jo asemalle ja kohti Tamperetta. Ensin oli kokoontumisajot ruokailun merkeissä ja sitten pienet Piknikit mukavassa seurassa Koskipuiston säpinöitä seuraten.

Vastavirran Mikko Saarela –illan aloitti Normaaliryhmä, joka oli huippuvireessä, saaden kehuja monelta taholta. Setti oli hieman totuttua suppeampi, sillä starat lauloivat osan Normaaliryhmän veivaamista biiseistä. Heput tekivät ovelat loppukiihdytykset, kun soittoajan päätyttyä tuli aina vain vielä yksi nopea…. Lopuksi Normaaliryhmä miehitti yhden taustamikin, kun koko illan esiintyjäkööri oli lauteilla. Parempia näyttöjä ei voi antaa. Illan avainsanoja olivat energia, dynaamisuus ja yhdessä tekemisen meininki. Fiilis oli tuttu ramopunk-keikoilta. Oli oikein hauska ilta Vastavirralla ja tällä kertaa paikalla ollut porukka oli oikein aktiivista ja Vastavirran porukka oli aktiivista ja palautteli gallup-lappuja innokkaammin kuin muutaman ramopunk-tapahtuman porukat yhteensä. Bonuksena Martti Syrjä lupasi äänensä kirjaan mukaan.

Illan ensimmäisenä esiintyjänä oli Neuroosiliitto (kuva: Jeke).

Lauantaina singahdimme junalla takaisin Helsinkiin, sillä edessä olivat Ramoviisut. Me Wokkivihannesten kanssa pieni taktiikkapalaveri ennen finaaleja ja sitten Oton kanssa etujoukoissa semifinaaliin. Onneksi Sami-Poika suostui aikaansa tappamaan DJ:nä, siksi hyvää odottelumusaa hän lautasella pyöritteli. Neuroosiliitto aloitti Ramoviisut hyvällä setillä.

Juonnot kaikkine Ramonian esittelyineen olivat niin lupsakoita, että ei siinä mitään jännittämisiä ainakaan ehtinyt tuntea. Kilpakumppanit vaikuttivat kovilta ja siellä oli jopa legendoja vahvistuksina. Olin kuitenkin luottavainen Wokkien suhteen, sillä Oton melodia jäi koukuttavasti pyörimään mielessä jo ensimmäisellä demon kuuntelulla, joten ehkäpä se toimisi joillekin muillekin. Jätkät olivat lisäksi käyttäneet treeniaikansa edukseen. Laulu sai alkunsa siitä, kun tyttäreni hoilotti takaperin Onni on Ramones T-paidan tekstiä. Teksti puolestaan kertoo Ramonesin välittämän viestin, eräänlainen nouskaa kellareistanne kehotus siis.

Wokki Eetu ja Otto (kuva: Riina).

Wokki-Ville oli armeijan palveluksessa, joten meikäläinen jatkoi yhteistyötä Wokkien kanssa ja oli taustoissa muka jeesimässä, kun Otto hoiteli päälaulun lisäksi myös basson. Semifinal oli täynnä ja yleisö mitä asiantuntevinta. Oli kunnia saada esiintyä siellä muiden mukana. Fiilis lavalla oli aivan mahtava, kun jätkät vetivät sellaisella nuoruuden draivilla ja paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Finaaliesityksen aikana biisi tuntui toimivalta ja meni omankin tassun alle.

Rikoslain meininki oli myös vauhdikas. Oli oikein kyltti lavalla mukana. Juuso tikitti rummuissa kuin vanha tekijä, mitä en tiennytkään aiemmin. Mikko puolestaan oli karismaattinen esiintyjä! Heh, Rikoslain basisti nosti poppoon keski-ikää melkein yhtä paljon kuin meikäläinen Wokkien. Es&Co oli kärsinyt solistiongelmista, mutta onnekseen sekin hoitui ennen heidän omaa vetoaan. Rummuissa oli itse maestro Tumppi Varonen.

Äänestystapa oli uusi ja ilmeisen toimiva, kun jokainen sai sijoittaa viisi prikkaansa miten lystäsi. Jatkossa voisi jopa ne putket peittää niin, ettei näe, minkä verran niissä on ramoja.

Illan juontajat, Outi ja Rehtori Heko (kuva: Jeke).

No, ite oon täysin jäävi kommentoimaan viisubiisejä, mutta sellaiset vibat oli esitysten jälkeen punteissa, odottaessamme äänestystuloksia, että joko Wokit tai Rikoslaki voittaa, sillä jotenkin ne vaan oli toimivimmat rykäisyt. Sanktion hyvä biisi ehkä kärsi siitä laulun tarinasta, mene ja tiedä. Kun tulokset julkistettiin, niin olihan se hieno hetki ja veti suut messingille! Wautsi! Siis Ramoviisujen voitto! Voiko se olla tottakaan? Oli se. Oton ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Hän sanoi, että jo finaaliin pääsy oli heille voitto, kun pääsivät mukaan sellaiseen, mistä oli vain saanut lukea muiden kommentteja ja fiiliksiä ja nyt haaveet olivat totta. Olin tosi iloinen Wokkivihannesten puolesta ja jopa ylpeä heistä. Nuorissa on tulevaisuus ja näillä upeilla jätkillä on vielä lisääkin annettavaa varsinkin nyt, kun tuli koettua noin vahvoja elämyksiä. Kolmen kilon prikkasaalis riitti tällä kertaa siihen, että porukat saivat aihetta spekuloida esiintymisjärjestyksiä ynnä muita. Toivottavasti hyvät biisit kuitenkin erottuvat edukseen joukosta. Voittoesitys ja yleisön mukanaolo sen aikana tallentuvat taas sieluun sinne erityisille asioille varattuun sopukkaan. Kiitos kaikille Me Wokkivihanneksia äänestäneille! Kiitos kaikille äänestäneille muutoinkin. Näissä vaaleissa äänestysprosentti kohosi korkeaksi.

Ja Pojat! Miten ne pystyvät koko ajan nostattamaan meiningin tasoa? Pojat soittivat aivan uskomattoman hienon ja upeatunnelmaisen keikan. Kerrassaan fantsu oli kyllä koko viikonloppu.

Jeke

Jeke Wokkien taustalaulajana (kuva: Riina).