Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

 29.1.2010. Semifinal, Helsinki.

Voimasointu-klubi 3

Luonteri Surf

Pykimät

Pertti Kurikan Nimipäivät

Hartza:

Surffailua ja nimipäiviä...

Teemu ”The Grinch” Ropponen oli onnistunut haalimaan mainiot esiintyjät Voimasointu vol.3:een. Päällimmäisenä tietysti kuumotti Luonteri Surfin näkeminen monen vuoden tauon jälkeen, mutta eipä ne kaksi muutakaan mitään huonoja valintoja todellakaan olleet.

Perinteisesti kasin aikaan Ilvekseen, jossa oli vielä tuolloin hintsusti väkeä, eli Hannu W, Ari ja Kuopion Sanna. Mutta eipä aikaakaan kun ulko-ovi kävi tiheästi ja paikalle saatiin kattava edustus tuttuja naamoja. Häklikin vaihtoi puhelun jälkeen verkkarit farmarihousuun viime hetkellä ja ajoi autonsa lähes Ilveksen tuulikomeroon asti.

Pikkuhiljaa valuminen loppuunmyytyyn Semifinaliin, ja juuri narikkajonossa ollessa pärähti Pertti Kurikan Nimipäivien ensi soinnut käyntiin. Pikavisiitti tiskillä ja seuraamaan keikkaa. Ekasta biisistä lähtien olin myytyä miestä. Ei helekatti millä asenteella bändi veti yhteiskuntavastaista punkkia. Ei tämmöstä ole nähty juurikaan vuoden –77 jälkeen. Ihan mahtavaa! Ja bändillä oli itseironiakin kohdillaan, mm. solistista kertovassa Läski-Kari-biisissä. Illan aikana juttelin useampaan otteeseen Karin kanssa ja on siinä mahtava mies, kertakaikkiaan. Onneksi tämän näkee piakkoin jo Vastavirralla uudelleen.

Hetken jutustelua tuttujen kanssa ja sitten Pykimät lavalle. Biiseistähän ei juurikaan havaintoa ole, koska tämä oli eka kokonainen keikka bändiltä jonka näin, mutta eipä tuo menoa haitannut. Iskuryhmästä tuttu nelikko räimi menemään hyvällä asenteella ja mikä tärkeintä, biisit oli mainioita. Kuultiin kyllä ramoviisuvoittaja Kutosdivariin, mutta ei mun sinnikkäistä vaatimuksista huolimatta viimevuotista jollotijolloti-viisufinalistia. Törkeetä! Mutta mieliin jäi varsinkin Marko tahtoo läppärin, Siiderivalas ja Loppu hyvin, kaikki ei.  Teemulle isot propsit, että jaksoi vääntää keikan muun järjestelyn ohella.

Sit koittikin jo pitkään odotettu hetki eli Juvan surfpunkpop-nelikon nouseminen lavalle pitkään aikaan. Meininki oli hyvä, mustelmista päätellen varsinkin, ja ei mua itteäni häirinnyt niin pahasti miksaus kuten montaa muuta. Fiilis oli tärkein. Mutta eipä Luonterit fanejaan helpolla päästänyt. Kaikkien odottama hittiputki Peruskallioineen ja Kauneimpine Poplauluineen jäi saamatta, mutta niinhän se Manne osuvasti tokaskin, ettei bändillä olekaan muita kuin hittejä. Samaa mieltä, kyllä mulle kelpasi varsin mainiosti. Manne yritti kovasti saada Semiä hiljaiseksi encoren toivossa, mutta eihän siitä mitään tullut. Munaa ravisteli herra kyllä. Lopuksi Murkkukin äityi lavalle toivomaan lisää, mutta tällä kertaa akti oli ohi ja tyydytetty yleisö jätettiin kuin nalli kalliolle, onnellisina tosin. Jos polttaisin vielä, olisin voinut ottaa pitkät henkoset… Keikan jälkeen kevyitä idioottikuvia Lauran ja Teijan kanssa (ihme ettei kamera hajonnut moisiin), ja sit kohti Loosea. Siellä tuli annettua kovasti neuvoja Tuuskalle ja Emmylle, miksi kannattaa muuttaa Tampereen seudulle. Tervetuloa vaan, kyllä täällä tilaa on hienoille ihmisille!

Lauantaina vielä iltapäiväbrunssi Mannen, Hannen, Mikkolan, Teemun ja Jeken kanssa Zetorissa poronkäristyksineen, ja sen jälkeen kohti uusia seikkailuja, mutta ne on sit ihan eri juttu eikä kuulu tähän. Kiitos mahtavista kokemuksista taas kerran! On nää kekkerit niin hienoja!

Hartza

SS:

Välieräfiiliksiä Semifinaalitunnelmista

Edellisen Voimasoinnun jäätyä väliin, oli taas aika raapustaa Semifinaalipäivä kalenteriin. Vieläpä, kun Rauman Kimmo, Raumalta – lähes, tarjoutui taas kerran kaartamaan Vihdin takapeltojen kautta vieläpä mennen tullen. Tosin tiedossa oli, että lauantaipäivä tulisi tarjoamaan harrasteita nuorisojääurheilun parissa, jolloin olisi melkein voinut Semiin saapua omallakin autolla, jotta ei tarvitsisi olla nuorisolle krapulaisena esimerkkinä.. Lisäksi Keikalla oli vaikeuksia päästä eroon ylimääräisestä lipustaan tapahtumaan, joten autoinpa miestä mäen alla hyvinkin mielelläni. Näin ollen olosuhteet olivat kunnossa!

Tyypillisen perinteisesti menimme ensiksi vilkaisemaan, josko Ilvekseen olisi tuttuja sattunut paikalle. No ei sieltä ketään sitten kuitenkaan löytynyt, jos ei lasketa mm. Hartzaa, Hannu W:tä, Tainaa, Lauraa, Sannaa, Kallea, Teemua, Tuuskaa, Junnua, Samia, Tero H:ta, Keikkaa, Markysia, Wepiä, Häkliä, Minna E:tä, Tuppia ja Neuroosiliiton kaksikkoa. Nyt perhana jäi taas joku nimi mainitsematta, mutta se löytyy tuolta mm:stä.

Täpötäydessä Semifinaalissa pohja-ajan latoi pohjaan heti aluksi Pertti Kurikan Nimipäivät. Reipas veto täynnä sanomaa. Tällaista perusrokkia ja asennetta on kaivattu jo pitkään. Ei tippaakaan teennäisyyttä, vaan reipasta, yleisön villitsevää rypistystä. Levyä odotellessa.

Toisena taipaleelle lähti Pykimät-orkesteri. Pykimät satsasi alkuun ja fiilis nousi kattoon ensihetkistä alkaen. Puolen välin kohdalla tuli omalla kohdalla ehkä hivenen hengästyminen kovan vauhdin seurauksena, mutta Loppu hyvin kaikki... ei -biisi setin lopuksi sai taas ymmärtämään, miksi omassa arvoasteikossa Iskuryhmän savuavat rauniot, eli mielestäni ärsyttävästi nimetty Pykimät, jumalaut’ – pitikö ottaa se kaikkein vaikeimmin suomen kielessä taivutettava sana? - on ehdottomasti tällä hetkellä genren, ellei jopa skenen TOP-3 bändeissä energisyydessään. Tätä lisää!

Semifinaaliin kolmantena starttasi paluun radoille tehnyt Luonteri Surf, joka ennakkoarvioinneissa uskottiin illan ennakkosuosikiksi. Etukäteen arveltiin nelikon heittävän sellaisen hittikavalkadin, että haastajat olisivat helisemässä. Jotain oli tapahtunut kuitenkin suosikin valmistautumisessa tähän starttiin. Liekö syynä olleet kesäkelin säädöt, mutta soundit eturivissä olivat melko suttuiset ja myös soittolistaan valitut komponentit olivat hivenen yllättäviä. Helpolla ei Luonteri Surf siis päästänyt kuulijoitaan tällä kerralla. Kiva oli toki nähdä Luonterit piiiiitkästä aikaa lavalla. Kommenttien perusteella yleisö tuntui tykkäävän, mutta ehkä omalla kohdalla odotukset olivat muodostuneet jopa liian suuriksi, ja näin ollen tunnustan pienen pettymyksen tunteen rinnassa pistelleen – tosin Putous-sarjan Aimo Alamansikkaa mukaellen tunnustettuani ennustan – parempaa on luvassa! Encore-vaiheessa Manne yritti saada Semin hiljaiseksi 15 sekunnin ajaksi ja se olisi varmaan onnistunutkin, jos yleisö olisi saanut Mannen hiljaiseksi edes 2 sekunnin ajaksi, jotta tuo tavoiteltu varttiminuutin hiljaisuus olisi saatu aloitetuksi. Saatiin se encore sieltä siis kuitenkin.

Lopullisessa pistelaskussa siis tällä kertaa Semifinalista jatkoon voittajana Pertti Kurikan Nimipäivät. Pykimät ja Luonteri Surf antavat toivottavasti lisänäyttöjä kiihtyvällä tahdilla. Kriittinen sävy, jonka piilotin kirjoitukseen, oli tarkoitettu ainoastaan kritiikiksi, joka poistaa osallistujilta liiallisen hyvä olon tunteen. Joka tapauksessa ”Hyvin te veditte!”. Loppukiitos, lopussa loppukiitos seisoo, vielä Teemulle tilaisuuksien järkkäämisestä.

SS

Martti Ripaoja:

Muutama sana...

Mikään ei lämmitä vanhan ihmisen mieltä niin paljon kuin täysi liiteri kuivia polttopuita ja sold out -kyltti keikkapaikan ovella, omalla keikalla. Voin olla jäävi sanomaan, mutta tunnelma tuntui olevan lämmin, ilomielinen ja ravakahkosti rokahtava.

Pertti Kurikan Nimipäivät antoivat iskevyyden ja yksinkertaisuuden oppitunnin monelle iskelmänikkarille, minä mukaan luettuna. Aikalailla punkin ytimessä oltiin. Tietenkin siinä käy niin, että PKNP nostetaan nyt ilmiöksi ja sitten unohdetaan, mutta tämä Semissä ja täällä pyörivä porukkahan ei sitä munausta tee.

Pykimistä olin vielä ilahtuneempi, enkä muista pykimien juuri koskaan tuottaneen vastaavaa iloa. Voisin jopa diggailla, jos mulle maksettaisiin esim. 500 euroa. Jäi vain valitettavasti vähän sivukorvakuunteluksi, kun joku kertoi, että usein ennen soittamista on tapana virittää instrumentit, ja ajattelin kerrankin kokeilla.

Lopuksi Luonteri Surf soitti nuoruutensa tunnemyrskyjen laimentuneita jälkikaikuja kaihoaville keski-ikäisille ikivihreän nostalgiahittikavalkadin suosituimpia yökerhoviihteen tunnelmapaloja valkoisella flyygelillä ja 17-kielisellä bassolla fiilistellen, ja lähti sitten kotiinsa.

Martti (Luonteri Surf)

Näin soiteltiin:

Pertti Kurikan Nimipäivät:

Miks ei kukaan ymmärrä?

Päättäjä on pettäjä

Mä vihaan maailmaa

Mikä mättää?

Läski-Kari

Pyhäpäivä

Kallioon

Pertti Kurikan Nimipäivät

Pykimät

Matomies
Marko tahtoo läppärin
Pakoon vaan
Psykoosi
Erkki
Kutosdivariin
Elämämme kesä
Sanottu on
Tuhlaajapoika
Banzai
Siiderivalas
Vanhuus haisee
Loppu hyvin, kaikki ei

Luonteri Surf:

Surf Punk Pop

Saimaan sudet

Ossi Runne

Kusipää          

Luonteri Surf   

Pohjanmaa

Huomisesta en tiedä

Eksynyt

Mopoauto     

Kuolemaa tylympi

Emäntä jytää

Loputon kesä

Niin se käy   

Saunotaan ja soitetaan

Surullinen loma

Surffaava metsuri

Maanviljelijän omatunto herää

Kaikki järjestyy

Taidelaulu

Kansantalouslaulu

encore:

Massikka-rock

Moottorisaha on kuuma