www.ramopunk.com     Ramopunk-uutisia    Ramopunk-vieraskirja

Semifinal, Helsinki 23.5.09

Ramoviisut 2009

 Keikkaraportti

Ramoviisujen finalistit:

Attix: Ulla
Epic Zacharias & Co: Kesätennarit
Mökä Meteli: Keskimääräistä parempi autoilija
Pykimät: Mäkiviikolla
Tapio: Ramovaari
V-osasto: Bostikki

Stasi

Normaaliryhmä (plays Eppu Normaali 77-81)

Tumppi Varonen & Problems

Juontajana: Rehtori Heko / Ramo T.A. Mikkonen

Sisällysluettelo:

Ramoviisujen tulokset

Kilpailijoiden kommentteja

Jussi (V-osasto)

Markys ja Teemu (Pykimät)

Junnu (Tapio)

Edellisten vuosien voittajat

Keikkaraporttia Ramoviisuista:

Leena: Kun on hauskaa, on mukavaa

Keikka: No Sleep Till Semifinal – Tapion matkassa viisuissa

Jeke: Ramo T.A. viisut 2009

Hartza: Viisuilua ja huhuilua...

Näin soiteltiin

Biisilistoja illan esityksistä.

Vuoden 2009 säännöt ja Ramopunk-uutisten artikkeleita

Vilkaise myös Ramoviisujen ennakkoinformaatio-sivu, josta löytyvät Ramoviisujen säännöt ja Ramopunk-uutisten viisuja koskevia artikkeleita.

Joey Luumäki ja viisutulokset (kuva: Hartza).

Ramoviisut 2009 - tulokset

Vuoden 2009 Ramoviisujen voittaja oli Epic Zacharias & Co kappaleella Kesätennarit (kuva: Hartza).

Kilpailukappaleen lisäksi jokaisen osallistujan piti esittää myös yksi Ramones-cover ja siinä lajissa parhaaksi valittiin Poison Heart Tapion esittämänä (kuva: Hartza).

Kilpailijoiden kommentteja

V-osasto:

Näin ensikertalaisten näkökulmasta katsottuna bileet oli hienosti järjestetty ja homma rullas hienosti eteenpäin. Illan energiapiikin tarjosi Pykimät Ramones-vedollaan, siinä oli semmoinen energialataus että taisi Ramo TA:llakin stetsoni pyörähtää navan ympärillä.

Jussi (V-osasto)

Pykimät:

Ramoviisut -09 oli kemut vailla vertaa. Paljon hienoja musiikkiesityksiä ja immeisiä. Pykimillä osallistuttiin ramoviisuihin ja Normaaliryhmällä soiteltiin muuten vain. Viisuvedoista ramo-coveri
Now I Wanna Sniff Some Glue meni itse asiassa paremmin kuin viisubiisimme Mäkiviikolla, jossa ainakin meikäläinen sekoili sanoissa ja vähän rummuissakin. Viisuvoitto meni kyllä ihan oikealle bändille ja eittämättä kisojen parhaalle biisille Kesätennarit.

Stasi aloitti illan ja kyllähän Reposka taas varasti shown. Maailmanluokan stara, kyyllä kyyllä! Viisubiisit välissä ja sit Normaaliryhmän keikka, kolmas maailmanhistoriassa. Hyvähän se oli
mätkiä kun diggaa kunnon jätkiä! Mielettömän hauska noita varhaiseeboja on kyllä vetää. Tuntuu uppoavan porukkaan kuin porukkaan.

Tumppi ja problems päätti illan ja eturivissä tuli pogoiltua hikipäissä lähes koko keikan ajan. Tuttuja biisejä, joita joskus aikanaan tuli itsekin soiteltua ensimmäisissä bändivirityksissä.
Hauskat oli bileet, ei voi mitään. Ja vaikka voisikin niin ei huvittais.

Markys (Pykimät & Normaaliryhmä)

Oli kivaa, että skaba oli vähän erilainen ramoiluineen. Omasta vedosta sen verran, että ramoveto Now I Wanna Sniff Some Glue nyt meni aika hyvin, Mäkiviikolla-biisissä sattui pientä mokailua ja vissiin Maken laulu kuului huonosti. Pikkisen turhaa kohkailua, kaasujalkaa vois toisinaan ihan vähän höllätä. Yhtä kaikki, paras biisi voitti, veto oli erinomainen. Tapio ja
Attix vakuuttivat kyllä myöskin. V-osastolla oli sopivan punk-ote, ei vielä turhan rutinoitunut. Hiukan harmittaa Mökän jääminen hännille, biisi ja sanat ovat kuitenkin hyvät...epäilemättä myös hyviä biisejä jäin finaalin ulkopuolellekin. Toisaalta, näin pitää ollakin, spekulaatiolle sijaa!

Teemu (Pykimät & Normaaliryhmä)

Tapio:

 Spinal Tap(io) Helsingissä

Viisaat väittää, että kauas on pitkä matka. Niinpä Sami tuli hakemaan meikäläistä jo aamukymmeneltä. Siinä turistessamme huomasin että kaikki edellytykset hyvälle keikalle ovat olemassa: Samin komppikoipea kramppasi ja minulta meinasi taju lähteä tasaisin väliajoin.

Äänekoskelta poimittiin kyytiin Juho, Jasu, Olvi ja Fisu. Nelikko tulikin vallan mainiosti toimeen keskenään…Hetken päästä alkoi jo laulu raikaa bussissa.

Jyväskylästä matkaan lähtivät bassotaiteilija Hintikka ja Keikka. Ramonesia, SIG:ä ja rohisevia jarruja kuunnellessa matka isolle kirkolle taittui nopsasti. Meni ehkä liiankin helposti, sillä aina se jotenkin kostautuu. Elielin parkkihalliin kiesiä ajaessamme kattoluukku pamahti komeasti paskaksi. Tais olla liian korkea kaara niin pieneen koloseen.

Semifinaalissa hoidettiin nauhoitukset mielestäni ainolla oikealla tavalla, piuha kiinni kitaraan ja biisi purkkiin. Vedon jälkeen räpsäistiin vielä kuvat kantta varten. Sitten Ilvekseen aikaa tappamaan.

Stasin keikan jälkeen päästiin itse asiaan. Tapio esiintyi finalisteista viimeisenä, joten ehdimme tsekkaamaan muiden esiintyjien vedot yleisön joukosta. Mukava tapa odotella omaa vuoroaan. Ainoastaan se jäi hiukan harmittamaan, että saliääni oli miksattu niin ettei sanoista saanut selvää. No, toivottavasti ne kuuluvat sitten levyllä sitäkin selkeämmin.

Olimme treenanneet Poison Heartia ja Ramovaaria niin älyttömästi, että ne olivat joka jätkällä selkäytimessä. Esiintyminen olikin yksi parhaista mitä olemme tehneet. Kaunis kiitos tulikin sitten kun tulokset julistettiin…

Mahtava ilta huipentui Tumpin & Problemsin huikeaan keikkaan. On ne vaan niin PUNK! Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niinpä ahtauduimme autoon ja käänsimme suunnan kotia kohti. Takapenkin väsyneet rellestäjät simahtivat lähes välittömästi karavaanin startattua liikkeelle. Tasaisen kuorsauksen säestyksellä oli mukavaa teippailla roudarinteipillä kattoluukkua kiinni. Hiljaisessa Heinolassa pysähdyimme syömään, kupu ravittuna matkanteko on mukavampaa. Kotona Suolahdessa olimme sunnuntaiaamuna seitsemältä. Kauas oli tosiaan pitkä matka...

Junnu (Tapio)

Edellisten vuosien voittajat:

Leena:

Kun on hauskaa, on mukavaa

Oli hilpeää päästä taas lähtemään viisuihin, varsinkin kun Inkoossa on nyt kokonainen ramonaisisto, eli Posion Katja ja minä. Hyppäsin pikavuoroon, joka kiidätti naisistomme Ilvekseen puoli kahdeksaksi.  iellä oli jo runsaasti ramokansaa vahvistamassa itseään ruoalla, mutta me Inkoon naisten lisäksi Anu ja Ville, tyydyimme virvokkeisiin. Kimmo Liskomäki tosin syöpötteli pöydässämme, ja pieniruokaisena miehenä koetti saada Villen jakamaan annoksensa. Arvovaltainen tuomaristo piti loppukokoustaan ja oli kiva nähdä sekä Njassa että Liikan Jyrki kuin kotonaan kuvioissa.  Jekekin oli ehtinyt Oulusta asti perille, samoin Rauman paras Kimmo ja Kuopion Sanna.

Stasin laulajana Rehtoreista tuttu Sanna (kuva: Hartza).

Yhdeksän tienoilla siirryttiin Semifinaaliin, eikä yhtään liian aikaisin, sillä Stasi pyörähti heti lavalle. Pikkuisen ehkä oli miksausongelmia, Sanna sai pariin kertaan pyytää laulumikin volyymia kovemmalle.  Bändin koko tuotanto oli minulle uutta, mutta Sannan karisma on sellainen, että ei voi kuin vain tuijottaa. Sorry, bändin pojat, olitte tekin hyviä. Mutta kerrankin tämä heterotäti ei tuijottanut miehiä vaan mimmiä.

Sittenpä olikin viisujen vuoro. Päätin koettaa olla fiksu, mikä ei ole tavallista minulle, ja antaa jokaiselle ramoesitykselle ja viisubiisille jonkinlaisen kouluarvosanan. Se jonoon ja paremmuusjärjestykseen asettaminen kun ei tuppaa olemaan kovin helppoa.

Ramones-tulkinnat olivat kautta linjan oikein hyviä. Oikeesti.  Ei ollut helppo valita parasta, ja ehkä kumminkin oli. Myös kärkikolmikko itse viisuissa oli lopulta selvä (minä en enää siinä vaiheessa) ja täytyy myöntää että Kesätennarit veti kyllä mukaan täysille, mutta hienoja biisejä olivat myös Mäkiviikolla ja Ramovaari. Näin sanoo tuleva ramomummo.

No, äänesteltiin ja niin edelleen, mutta Normaaliryhmä astui sillä aikaa kehiin, ja olipa herroilla kova meno päällä. Bändi oli superiskussa jo Tampereella, mutta tämä keikka oli jopa vielä parempi. Kyllä varhais-Eppujen biisit olivat rautaa! Suosikkini on Teemun laulama John Fogerty.  Biisi on upea, siihen liittyvät Hilse-lehti –anekdootit muistuvat mieleen ja kaikkiaan oli rok.

Normaaliryhmä (kuva: Hartza).

 Koska Eput väittivät tupakan olevan myrkkyä, oli pakko vetää vuoden ensimmäinen, ja siksi vähän myöhästyin Tumpin ja Problemsin? keikalta. Onneksi vain vähän. Juma miten kovassa vedossa herra Varonen on edelleen, ja välispiikkien yhteiskuntakritiikki on kuin suoraan John Steinbeckin Vihan hedelmistä. Hallun onneksi biisiä Me ei soitettu keikan aikana.

Mitäpä muuta…Illan kuluessa kiitin monesti suurta Ramoa (ja tällä en tarkoita oivaa juontajaamme Ramo T.A. Mikkosta) siitä, että sain taas olla mukava oivissa kekkereissä.  Kun on hauskaa, on mukavaa.

Katjan kanssa mentiin bussilla Kirkkonummelle, josta Katjan sisko Tiina ajoi meidät juuri kortin saaneen upealla tarkkuudella perille, tai siis ainakin minut kotiovelle. Kylläpä silakkalaatikko maistui pogoamisen jälkeen.  En ole ennen syönytkään itse tehtyä silakkalaatikkoa puoli kolmelta yöllä. Inkoossa kun ei ole Vaakon nakkia. Kaikkea ei voi saada.

Leena

Keikka:

No Sleep Till Semifinal – Tapion matkassa viisuissa

Kello löi lauantaina 11.00 kun hyppäsin Tapio –yhtyeen ilmastoituun, pehmeästi rullaavaan luksuskärryyn ja auton nokka käännettiin kohti pääkaupunkia. Mikäs siinä matkatessa. Aurinko paistoi ja takapenkin nuorisopunkosasto eli Neuroosiliiton Jasu ja Juho huolehtivat höpötyksestä. Lisäksi kuunneltiin tietysti Sigiä. Pysähdeltiin ja ajettiin, ajettiin ja pysähdeltiin, mutta ihan aikataulussa oltiin perillä kolmen maissa. Pieni haaverikin sattui kun parkkihallin menoväylä olikin hieman ahdas ja auton kattoluukku rusahti kasaan, mutta onneksi ihmisvahingoilta säilyttiin. Eikä kuski Sami edes hermostunut. Sen sijaan näkemämme Ramones –paitainen tyyppi, jolla oli Kallen kamalat kalapuikkoviikset aiheutti pientä hämmennystä ja ahdistusta.

Pääkallopaikalla oli saunditsekkiä, kuvaamista, yleistä höpöttelyä, Woimasoinnun tiskin ratsaamista ja tuttujen moikkailua. Vihannes-Pete, Katja ja IR-Teemu häärivät kovin touhukkaina kisapaikalla säätäen hommaa kasaan. Sitten syömingit ja juomingit Ilveksessä jonne kerääntyi pikkuhiljaa tuttuja ympäri Suomen maan. Synttärisankari Riina Corleonelle laulettiin ramopunk köörillä (mm. Tapioita, Normaaliryhmää, viisujärjestelytoimikuntaa, oululaista ramopunk kirjailijaa,  Moby dickin saalistanut Hallu ym.) paljon onnea vaan. Itse olisin kyllä halunnut laulaa Sigin Hyvää syntymäpäivää, mutta minut uhattiin sitoa vessaan jos sen tekisin.

Tapio sijoittui Viisuissa toiseksi (kuva: Jeke).

Semissä alkoi tunnelma tiivistyä. Kuopijjon Sanna ja Kimmo from Rauma olivat mestoille paukahtaneet myös. Reksi-Sannan Stasi nousi lauteille ensimmäiseksi. Diggaan Sannan lavahabitusta ja persoonallista ääntä todella paljon. Stasin demobiisejä olin netistä kuunnellut ja nyt sain levynkin matkaan. Sitten itse viisut, joiden lopputulokset on uutisista luettavissa. Kolmen kärki, eli 1.Kesätennarit, 2.Ramovaari ja 3.Ulla erottui mielestäni suht. helposti jo saunditsekin aikaan, joten äänestäminen oli aika helppoa. Eikä Pykimätkään kauas jäänyt, eli taso oli kova. The Tarjasin poisjääminen oli pieni harmi, sillä itse ainakin heidän demobiisistään tykkäsin. Toivottavasti Skeittitytötkin saadaan Woimasoinnun viisulevylle. Ramones coverit vedettiin asiallisesti ja kunnioittavassa hengessä. Tapio pokkasi ykköspokaalin tässä sarjassa Poison Heartilla.

Juontajat Ramo T.A. Mikkonen ja Rehtori Heko tarjosivat parasta stand up –komiikkaa sitten Lahden MM-kisoissa järjestetyn hiihtoliiton tiedotustilaisuuden. Nähdä Ramo T.A.Mikkosen napa ja kuolla. Harmi vaan, ettei se vieläkään paljastanut sitä kuka sen Kennedyn itsemurhan teki.   

Normaaliryhmä veti tiukasti Eppu –settinsä läpi. Ilmavarapippelit heiluivat eturivissä ja meininki oli kattoakin korkeammalla. Markys on muuten kova rumpali! Tuloksien julistamisen jälkeen olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että Kesätennarit kuuluu ehdottomasti kesän soundtrackille. Mainio biisi. Tumppi Varonen & Problems sai kunnian päättää illan.

Problems (kuva: Jeke).

Kotimatka oli pitkä. Kattoikkuna paikattiin roudarinteipillä. Sami jaksoi kuin jaksoikin pysyä valveilla ratissa vaikka melkein vuorokausi matkaa oli tehty. Hieno mies, kuten muutkin Tapiot. Pari promilletekstaria matkan varrelta, mutta toivon mukaan ei mitään ihan asiatonta. Jos oli, niin siinä tapauksessa se en ollut minä. Kotona 06.05. Kesäinen aamu oli kaunis ja vaikka olo oli hieman väsähtänyt ja hitunen tais rock`n rollin hajuakin tulla matkassa mukana, niin kyllä kannatti.

Keikka

Jeke:

Ramo T.A. viisut 2009

Oli viidensien Ramoviisujen aika. Kiitos uusien vastuunkantajien Katjan ja Teemun, tapahtuma ylipäätään saatiin järjestettyä.

Oma päiväni jaettiin selkeästi neljään eri kategoriaan: a) shoppailuvaihe b) kirjan grafiikan suunnitteluvaihe c) Ramoviisuvaihe ja d) vaihe vapaalla.

Aamu ja päivä käytettiin vaiheisiin a ja b. Ilta alkoi c-vaiheella Ilveksestä, mikä on järkevä ja toimiva kulttuuri tässä tapauksessa. Etkoille kokoontui ilahduttavan paljon tuttuja immeisiä eri puolilta Suomea. Paikalla oli synttärisankaria, dekkarisankaritarta, kitarasankareita ja jopa muutama sankari duunissa. Ruoka oli hyvää ja kalja kallista.

Illan ohjelman aloitti Stasi. Reippaan kuuloista punk rockia bändi paiskoi. Englannin kieli toisaalta hieman etäännyttää, kun ei aina saa sanoista selvää tai niihin ei jaksa keskittyä. Sannan karisma on taas kasvanut muutaman tuuman, joten hän tarvitsee kohta isommat lavat.

Ramo T.A. Mikkonen näyttää missä on Ramo T.A:n maailman napa (kuva: Hartza).

Ramoviisujen alkajaisiksi lavalla nähtiin yksi illan kohokohdista, vaikka näin ei varmasti ollut tarkoitus. Kukapa muukaan kuin hurjaan itsensäilmaisuvireeseen äitynyt Ramo T.A. Mikkonen keräsi valokiilan itseensä ja avasi kunniakseen järjestetyn laulukilpailun. Avauspuheenvuoron aikana nähtiin myös Ramo T.A:n maailman napa. Se sijaitsi hänen T-paitansa alla etusormen osoittamassa paikassa.

Tapahtuman taustavoimien mielestä tapahtuma kaipaa uusia tuulia ja niitä haettiin finaaliin päässeiden esiintyjien pakollisella Ramones-tulkinnalla. Osa yleisöstä kaipasi vähemmän covereita ja enemmän esiintyjiä. Osa oli tyytyväisiä tähänkin sapluunaan. Itsellä jäi hieman kaksijakoinen fiilis. Toisaalta, mutta toisaalta… Ramopunk-genre on saanut tähän mennessä nauttia todella laadukkaista Ramones-väännöksistä genren kaikkien kärkinimien välityksellä. Muutama oiva Ramones-tulkinta nähtiin myös tämän vuoden Viisuissa. Uutuutena oli myös paikalle kutsuttu tuomaristo, joka ei kuitenkaan ratkaissut viisujen järjestystä vaan luonnehtivat esiintyjiä välillä jopa poliittisen tason saavuttaneilla lausunnoillaan. Tuomaristoon olivat kutsuttuina Njassa, Jyrki Liikka, Anu Vihma ja Tumppi Varonen.

Viisubiisien esittämisen jälkeen alkoi ääntenlaskenta. Kyseinen tapahtuma oli mielenkiintoinen kokemus ja perustui No èlectricitè –järjestön kunniamaininnalla palkitsemaan manuaaliseen järjestelmään. Hekon kokemus ja ääntenlaskentajoukon saumaton yhteistyö selvittivät tuossa tuokiossa yksinkertaisella laskukaavalla viisufinalistien lopullisen järjestyksen. Kummastusta herätti koko joukko vastauksia, jotka pomppasivat sekä kuullun että  luetun ymmärtämisestä. Äänestyskuponkeihin oli määrä laittaa ainoastaan esiintyjän numero. Osa oli jättänyt numeron pois ja yrittänyt sepustaa esiintyjän nimeä joko oikein tai väärin äänestyslapulle. Koska paikalla olivat mm. ope, insinööri ja rehtori, jäivät moiset sepustukset auttamatta luokalle. Ääntenlaskijoiden persoonalliset laskemisasennot Semifinalin käytävällä kirvoittivat moniakin meheviä sutkauksia mieleeni, mutta purin kieleni kipeäksi, jotta ääntenlaskennan reliabiliteetti ei vain olisi kärsinyt. Hakusanoja mielikuville ovat: rivi, Mekka, islam ja lähikontakti.

Attix-yhtyeestä löytyi edellisen vuoden voittajaryhmästä tuttua porukkaa (kuva: Jeke).

Omaksi neljän koplakseen erottuivat Pykimät, Tapio, Attix ja nimihirviö Epic Zacharias&CO. Viisufinalistit olivat päätyneet vedoissaan seuraavaan kattaukseen: KKK, Now I Wanna Sniff Some Glue, Sheena Is A Punk Rocker, Rockaway Beach, She’s The One ja Poison Heart. Ramones-tulkintojen voiton vei yhden pisteen turvin väkevän tulkinnan Poison Heartista esittänyt Tapio.

Finalisteista Attix oli Ramoviisukonkareiden, Teyon ja kumppaneiden, tämän vuoden kokoonpano. Pykimät puolestaan on vanhalla nimellä Iskuryhmän uusi jatkumo. Muita finalisteja olivat Mökä Meteli ja V-Osasto.

Ramoviisujen voitto meni turvallisen piste-eron turvin ESSO:lle, kuten nimi oli tarkoitus lausua. Heidän kappaleensa nimi oli Kesätennarit ja kyllä se saikin tennarit nousemaan lavan reunalle. Mutta hei, ei kiitos enää moisia bändien nimiä, joita ei edes osaa lausua oikein. Tee Beekin olisi ollut nasevampi.

Semifinalissa pyörivät myös videokamerat, sillä illan aikana alkoi punk-dokkarin filmatisoinnit, jossa myös ramopunkilla on merkittävä osuus. Juuso Kallioinen ja Mikko Lehessaari aloittivat mittavan kulttuuritaltioinnin itselleenkin tutuksi tulleella, persaukisella ramopunk-meiningillä. Artisti maksaa siitä, että saa tallentaa kulttuuria. Nuoresta iästään huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, nuorukaisilla oli kypsiä mielipiteitä genreen liittyvistä asioista. Tuleville keikkajärjestäjille pienenä vinkkinä heitettäköön, että ikärajattomia keikkoja kaivataan lisää. Keikkahan on jo Jyväskylässä tätä yrittänytkin, mutta jyväskyläläisnuoret eivät yskää ymmärtäneet. Dokkarin kuvaajat tarvitsevat ja ansaitsevat kaiken mahdollisen tuen skenen edustajilta. Hummeripoikarock on jo filmiryhmän kalenteriin merkitty.

Viisujen ratkettua alkoi illan muiden esiintyjien kattaus. Normaaliryhmä jatkoi siitä, mihin Tampereella jäi. Tuolla setillä triolla olisi kierrettävää ympäri Suomea pitkäksi aikaa. Soittohaluja uhkuva kolmikko on hionut setin viimeisen päälle napakaksi showksi. Problems illan viimeisenä esiintyjänä näytti, että katurock ei kuole koskaan. Siinä vaiheessa heitettiin vaihe vapaalle ja annettiin viisuvankkurin rullata omalla painollaan.

Kiitokset järjestävälle taholle, tuomaristolle ja esiintyjille. Kiitokset myös kanssaheilujille. On rikkautta saada jakaa kanssanne kokemuksia. Teidän ansiostanne sedätkin jaksaa vielä heilua.

Jeke  

Hartza:

Viisuilua ja huhuilua...

Viisupäivä alkoi Tampereella erittäin kuumissa ja hikisissä tunnelmissa, vaikka itse viisukaupungissa kuulemma satoi. Ensiksi asemaravinteli Semaforiin tapaamaan Ilpo ja synttärisankari Riina, jolle myös lahjan ojensin. Siitä sitten ryhmälipun turvin junaan ja kohti isoa kirkonkylää. Matka sujui rattoisasti ravintelivaunussa, ja olipa yksi tuomareista eli Jyrki Liikka samassa vaunussa, mutta annettiin ihan rauhassa keskittyä illan vaativiin tehtäviin. Mutta tarjosin kuitenkin Riinalle ja Ilpolle omat retkibanaanit!

Hesaan päästyä nappasimme Tainan mukaan asemalta ja kävimme hieman siellä täällä tuttuja moikkaamassa. Itsellä meni hieman Ilvekseen saapuminen myöhäiseksi serkun kanssa jaaritellessa, mutta pikaisesti Teemulta avain haltuun ja viemään kassit Hotelli Hietaniemenkadulle, sekä mukaan muutama Jouluräyhää-levy Teemun hyllystä. Kait ne hyvään tarkoitukseen sit meni?

Vauhdilla Ilvekseen takaisin kebab-paikan kautta, koska Ilveksen ruoan toimitusajoilla ei olis enää ehtinyt syödä. Pikainen yksi olut ja nopeat kuulumiset ainakin Juken, Katin, Jeken, Cattin, Leenan ja Lauran kanssa. Pikainen siirtyminen Semifinaliin…

Semissä laitettiin Loppuunmyyty-lappua ovelle kun siihen ehätimme, mutta poistivat sen ainakin hetkeksi kun Teemu kävi jotain viisasta sanomassa pokelle. Hallulta äänestyslappu kouraan. Ei muuten ois uskaltanu olla edes ottamatta, sen verran pelottava näky oli herra föönaamattomilla hiuksillaan, kun oli piru vie Hallun rakas ja tärkein kapine hajonnut kriittisellä hetkellä. Tästähän Oulun Opettaja- ja Jalkapalloseuran DJ Jeke aamulla lohkaisikin Halluun sopivan fraasin ”Saiko pili torttua.”

Sisään päästyämme hyökkäsi koko kansan armoitettu juontaja Ramo T.A. Mikkonen lauteille ja oman napansakin meille sitten esitteli. Ehkä olisin selvinnyt ilman tätä kokemusta…

Illan ensimmäisenä bändinä lavalle kipusi parin MySpace-biisituttavuuden perusteella Stasi, mutta osasin odottaa livenä bändiltä vielä enemmän ja niinhän siinä kävi. Kyllä tuo Sanna on niin valovoimainen esiintyjä. Ei siinä voi kuin monttu auki ihmetellä. Ja demonkin sain, siitä kiitos.

Stasi (kuva: Hartza).

Sitten viisuilut käyntiin. Ensimmäisenä lavalle saapui aiemmilta vuosilta tuttu Mökä Meteli, joka kuitenkin yllättäen esitti Ramones-coverinsa akustisesti mies ja kitara-meiningillä. Yllättävä veto heti alkuun, ei oikeen ehtinyt saamaan jutusta kiinni. Omaan autoilusta kertoneeseen kilpailukappaleeseen vahvistukseksi lavalle saapui mm. Stasista tuttuja tyyppejä. Sannasta huolimatta veto jäi mielestäni keskinkertaiseksi, ei siis keskimääräistä paremmaksi. Ehkä viisujen ensimmäisenä vetona sekä esiintyjän että yleisön jännitys vielä oli käsin kosketeltavaa.

Toisena lavalle kipusi kolmikko kovinkin tutun näköisiä tyyppejä… Ex-Iskuryhmä-trio oli tämä salaperäinen Pykimät, ja kyllähän tuo aika pukamat irroittavaa kamaa olikin. Nyt alkoi viisutunnelma nousta käsin kosketeltavissa määrin. Selkeästi kovempaa kamaa kuin edellinen. Ja biisi jossa lauletaan ”Suomi, Suomi, Suomi” ei voi olla läpeensä huono, eikä ollutkaan. Mäkihyppy sitä paitsi on lähellä myös ramoystävän sydäntä.

Entisten Iskuryhmäläisten uusi bändi Pykimät (kuva: Jeke).

Kolmantena täysin uusi tuttavuus V-osasto, jolle ehkä tuo mäkihyppybiisi olisi sopinut nimensä puolesta paremmin. Mutta ei finaalia ilman tyttösolistia. Bostikista kertoi tämä biisi, mutta jotenkin tää meni vain ohi, ei sytyttänyt allekirjoittanutta. Sori.

Neljäntenä oli vuorossa sitten koko kisan lopulta nimiinsä kerännyt ES & Co, joka oli kisaan ilmoittautunut nimellä Epic Zacharias & Co, mutta seinävaatteessa luki lyhyempi versio, jota bändi myös pyysi itsestään käyttämään. Kesätennarit on varsin reipas ralli, mutta itse olisin valinnut toisin, kuten äänestyslappuuni merkitsinkin. Ei silti huono, ei.

Viidentenä finalistina oli tuttuja naamoja viime vuoden voittajaryhmästä, eli Nixonixista oli kuoriutunut tällä kertaa Attix. Ullasta lauleltiin (Donny Olkkolalla on muuten paras Ulla-biisi!) ja meininki oli viimevuotiseen tyyliin hieno. Vanhassa vara parempi, voisi tämän ryhmän kohdalla todeta.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, lavan valloitti tuo sympaattinen nelikko Keski-Suomesta eli Tapio. Jo cover-osaston veto Poison Heart oli niin tykkiä kamaa, että ei ihmekään että voitti ”Paras Ramones-versio”-sarjan. Ja paikoin Jyri onnistui jopa kuulostamaan Joeylta pelottavan paljon. Reinkarnaatio? Kilpailukappale Ramovaari oli omasta mielestäni Pykimien kanssa kärkikaksikko, sanokoon muut mitä tahansa. Hienoa jätkät! Levyä odotellessa…

Joukko sekalaisia ihmisiä kasaan joukossaan jopa eräs, viisubiisit missannut, silmärähmäinen juuri herännyt pitkä laulaja, vetäytyi portaikkoon laskemaan ääniä, jonne myös itse kävin palkinnot paiskaamassa Woimasoinnun tiskiltä.

Laskennan aikana lavan valloitti tuo sympaattinen remujoukko Normaaliryhmä ja taas pidettiin joukolla ikävää. Veto oli edelleen saakutin kova, mutta ehkä sittenkin Tampereella Ramopunk.com 7v -bileissä bändi pääsi iskemään selän takaa yllättävällä setillään kovemmin. Noh, jalalla koreasti lantattiin kaljaa kamat lujilla. Hiki tuli.

Rehtori Hekon stand up-persoona Ramo T.A. Mikkonen (kuva: Hartza).

Aikataulu oli koko illan tiukka, eikä ulos ehtinyt vilvoittelemaan missään vaiheessa kunnolla, kun joko Ramo T.A.Mikkonen (herra majuri) tai toinen juontaja Rehtori Heko hyökkäsivät lavalle esitysten jälkeen saman tien. Ja on pakko mainita että viisutuomareista Njassa ja Liikka saivat nauruhermot ratkeamaan pariin otteeseen, sen verran tylytystä tuli jopa juontaja Hekollekin. Hienoa jätkät!

Tulostenjulistus ja jo aiemmin mainitut palkinnot jaettiin Tapiolle Poison Heartista ja ES & Co:lle Kesätennareista. Ja tästähän se vääntö sitten alkoikin, että tennarit vai koripallotossut. Pääsin itsekin kertomaan mielipiteeni mikrofoniin, kiitos Hekon, että TENNARIT!  Miettikää nyt itekin että kuulostaako yhtään hyvältä "Pistän nahkatakin niskaan ja koripallotossut jalkaan. Heitän Ramonesin mankkaan, siitä se nyt alkaa". Saati sitten voittajakappale Kesäkoripallotossut?  Miettikää nyt vähän hei, jopa Heko ja Finski.

Tulostenjulkistuksen ja voittajavedon uusintaesityksen jälkeen oli pakko rynnätä ulos pyyhkimään hikeä otsasta… Kyllä sen heti kuuli että Tumppi Problemseineen aloitti samantien, mutta ei jaksanut sisälle heti ei. Vasta kun Lanka palaa alkoi, oli pakko rynniä sisään. Mutta eipä sitä montaa biisiä ehtinyt kuunnella, kun setti oli jo ohi. Harmi. 

Pyörimistä ja toilailua Semin loppuun saakka, ja joukolla kohti Loosea. Noh, kadunkulmassa päätin heittää suunnan ympäri ja lähteä nukkumaan Hotelli Hietaniemenkadulle, sen verran tuota univelkaa kertynyt. Tainan kanssa sinne suunnistimme muiden jatkaessa bailaamaan. Puoli viiden aikaan saapuikin varsin iloisissa tunnelmissa oleva ryhmä, joiden aika sekavaa ulosantia siinä patjalla maaten kuuntelin sitten aamukasiin asti. Jeke oli kovaa vauhtia lähdössä vaikka mihin, milloin Teemun nahkarotsi, milloin Hallun tennarit päällään. Puoli kympiltä nousin ylös eli ei kertynyt yhtään univelkaa lisää, ei.  Sekavaa jutustelua Hallun, Tainan ja varsinkin Jeken kanssa. Sitten armas oululainen vahvistuksemme sanoi lähtevänsä tupakille, ja lähti ovesta ulos. Jonkin ajan päästä pieni huoli päälle, et mihin mies jäi. Noh, eihän herraa pihallakaan näkynyt, ja puhelin tietysti pöydällä. Pieni epäilys oli et mies ois lähtenyt oikeaan hotelliinsa Kallioon, mutta miten? Taina siinä sit etsintäkuulutusta vieraskirjaan laittamaan, josko Jeke oikeesti ois hotellille mennyt ja siellä läppärillä lukee nettiä. Huoli oli melkoinen vajaan tunnin, kunnes kuului tuttua vislausta kadulta. Siellähän se Jeke pizza kainalossa on väärän talon pihassa aitojen takana. Mies sisään ja aamun soundtrackit eli Romanes soimaan (kiitos Hannu!). Tuuska oli myös saapunut tässä vaiheessa takaisin Teemu-hotlaan vietyään armaan Emmynsä asemalle. Romanes kyllä piristi olosta huolimatta jokaista ja hymy oli huulilla. Ja saatiinpa kuulla Pykimien kilpailukappale oikein nauhaltakin. Jekekin rupesi heräilemään kunnolla, kun rupesi vitsiäkin pukkaamaan oikein huolella. Hallu oli katkera edelleen föönistä, mutta ahdistukseen auttoi Teemun afrikkalainen ruskea yrttineste, hyi helevetti. Sen jätin väliin jo ed. kerran muistista johtuen.

Yhden junaan lähti sitten sekalainen joukkue eli Taina Lahteen, ja myö Riinan ja Jeken kanssa kohti pohjoista, kahden jäätyä kuitenkin jo Manseen ja yhden sankarin jatkettua kohti Oulua. Saatiinpa nähdä Jeken kirjan demoversiokin junassa, on se hienoa nähdä jotain konkreettista!  Kun vielä malttaisi odottaa oikeesti sitä virallista julkaisua….

Kiitos mahtavista kekkereistä Teemulle, Katjalle ja muille järjestävän tahon immeisille! Kiitos myös Hotelli Hietaniemenkadulle. Taas. Tullaan Teemu uudestaankin.  Ja kiitos taas muutamalle uudelle kasvolle, sekä monille ja taas monille vanhoille naamoille. Nähdään taas!

PS. Ostetaan Hallulle joululahjaks uus fööni!

Hartza

Näin Viisuissa soiteltiin:

Stasi:

???

Normaaliryhmä

(plays Eppu Normaali 77-81):

Kaljanlanttauslaulu

Science fiction

Myrkkyä

Nipa

Diggaan itseäni

Teen sinusta muusia

Kuolleet kakarat

Lainelautailevan lehmänmaha rokkenrol

Jäähyväiset rokkenrollille

Pop pop pop

Kamat lujilla

Vanha kellarissa valittaa

John Fogerty

Hunninkolla

Kitara ja kivääri

Encore:

Poliisi pamputtaa

Elviksen kuolema

Problems:

???