Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Black Out, Mikkeli 30.1.09

Rehtorit

Himanes

Jeke:

Touring

Rehtoreiden ja Himanesin päätettyä pitkän laiskottelujaksonsa ja lähdettyä minikiertueelle, päätin loikata itsekin taipaleelle. Oikeasti kumpikin yhtye on keskittynyt työstämään materiaalia tulevia pitkäsoittojaan varten. Ensin suuntasin Mikkeliin, jossa bändit esiintyivät Black Outissa. Juna oli tunnin myöhässä, mikä ei ramopunkkareille ole uutta ja outoa, sekoittaen hieman suunnitelmiani, joten ilta vedettiin koulun pyttipannun voimalla, päivällisen jäätyä väliin. Samana iltana Mikkelissä oli tarjolla elävää musiikkia enemmänkin, mutta ilahduttavan paljon porukkaa tuli myös Mustaan aukkoon. Maksaneita katsojia oli 87. Erityisesti haukivuorelaiset ja juvalaiset erottuivat joukosta, eivätkä pelkästään lukumääränsä takia. Paikkana Black Out on sellainen hyvän kokoinen. Toki yleisöä olisi mahtunut toinen mokoma lisääkin, mutta paikalla olleet täyttivät tilan siinä määrin, että hyvä fiilis syntyi automaattisesti. Bändienkään ei tarvinnut sohvan takana piileskellä, vaan esiintyjillä oli alakerrassa oma tilansa.

Himanes (kuva: Jeke).

Himanesilla on nyt kovat piipussa ja soitto kulkee. Verratkaapa kitaroiden yhteistyötä aiempaan. Tauon aikana biisilistakin on hieman muuttanut muotoaan ja setissä on jo sisäänajossa kolme uutta biisiä, Sä tahdoit mennä, Sä puhut puille ja Tää tulee sydämestä. Siitä huolimatta valikoima kattaa koko bändin tähänastisen uran. Surffaan radioaalloilla täräytti energisesti jyränneen setin käyntiin ja Pertun kopistelun tahdittama H-I-M-A-N-E-S seurasi. Koska uusissa kappaleissa on omat sormet pelissä mukana, jääköön niiden arviointi muille. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että hymy oli herkässä, kun uudessa Himanes-anthemissa, Tää tulee sydämestä –biisissä, yleisön kädet nousivat taputtamaan tahtia ja meno äityi loppukertsissä sellaiseen kiitoon, että ilmeisesti yleisö otti tuon biisin kertaheitolla omakseen.

Himanes nauttii läheisestä yleisökontaktista. Mikkelin keikalla vuorovaikutus bändin ja yleisön välillä oli taattu, koska lava oli matalalla ja yleisö lähellä. Perttukin pääsi Mikkelissä kukkoilemaan bassoineen kävelykierroksella yleisön joukossa. Pääosin kuulin kehuvia, jopa ylistäviä kommentteja keikasta. Toisaalta. kuulin myös yhden pettyneen reaktion. Himanesin olisi pitänyt soittaa vain niitä vanhoja, paluuta edeltäneitä tekeleitään. En kuitenkaan usko, että kukaan luova soittaja lähtee uuden levyn kynnyksellä veivaamaan kokonaista settiä vanhoja biisejään. Kuitenkin noita vanhoja menopaloja oli mukana hyvä määrä. Kyyvesi kutsuu, Sähkis, Kellarista studioon ja viimeisenä encorena kuultu Ei enää koskaan edustivat mallikkaasti alkupään ramopunkkista tuotantoa, jotka ovat toden totta tarttuvia ralleja. Tässä vaiheessa pitää muistaa mainita ääni- ja valopuolen hoitanut LJB-viihde, jonka ammattitaitoinen väki sai soundit kohdalleen. Hiilihapposavu näytti veikoille olevan sen verran uusi leikkikalu, että pojat innostuivat syytämään melkein koko keikkojen ajan. Lava olikin suurimman osan ajasta sankan savun peitossa, mikä aiheutti valokuvaamiseen omat haasteensa. Viidentoista biisin perussetin jälkeen Himanes huudettiin vielä jatkamaan. Innostunut bändi soitti vielä kolme encorea: Pogoomaan, Mikä siinä maksaa? ja Ei enää koskaan. Sen jälkeen olikin aika ansaitun hengähdystauon ja lava jätettiin Rehtoreiden haltuun.

Rehtorit (kuva: Jeke).

Rehtoreiden keikkaan liittyi ilmassa leijuva kysymysmerkki. Olihan Heko suhteellisen vasta sirkkelöinyt vasemman käden etusormestaan palasen saunaremontin yhteydessä. Levynteko oli ollut jäissä ja kyseinen keikka oli ensimmäinen, jolla teipatun sormen livekunto testattiin. Punk rockin ja sitä seuranneen Surf tytön aikana jo pystyi aistimaan, että Rehtorit olivat jo odottaneet pääsemistä perusasioiden eli keikkailun pariin. Yleisö näki hyväntuulisen yhtyeen, päästen nauttimaan Reksien monista livetempuista. Materiaalista kuulee, että Rehtorit haluavat tehdä juuri omanlaistaan musiikkia. Ei sellaista, mitä joku ulkopuolinen pyytää heitä tekemään. Käyttäydy, Vainolaulu ja Kansainvälinen salaliitto olivat uudesta tuotannosta jo ehtineet syöpyä mieleeni viime vuoden puolelta. Setissä oli peräti seitsemän näytettä uudesta Rehtorit-materiaalista, joista yksi, Pidän turpani kii, oli sijoitettu encoreen, mutta jäi ilman soittoaikaa.

Illan merkittävin episodi sattui Hekolle. Hän oli jo kertaalleen onnistunut saamaan ilmaan heittämänsä maracassin kopiksi. Soitettuaan ensin helistimellä kitaraa, seurasi hekomainen bravuuriheitto yläilmoihin ja siitä koppi. Joskus se jopa onnistuu, mutta Mikkelissä helistimen lautanen leikkasi ohi iskeneeseen oikoseen syvän vekin. Heko huomasi haaverin plektrakäden punertuessa hurmeesta. Himanesin Saku toimi tilanteessa ripeänä ensiavun antajana, teipaten kaiuttimen kyljestä roikkuneella teipillä haavan umpeen biisin aikana ja soitto jatkui entiseen malliin Hekon heiluessa teipit molemmissa käsissään.

Yleisö lavan edustalla antoi hyvin tukea Rehtoreiden soitolle. Heiluipa siinä mukana myös Iso-Jarnold. Välillä soittaminen oli niin kivaa, että koko eturivi viuhotti onnessaan. Ansaitusti Rehtorit taputettiin jatkamaan. Jatkoa seurasikin Kari Peitsamon Hildan verran. Hildassahan Sanna pääsee panemaan jalalla koreasti, kun kitara siirtyy sen ajaksi telineeseen. Jostain syystä tuo veto jäikin illan viimeiseksi, joten koska kumpikin bändi soitti tasaväkisen hyvät setit, voidaan Himanesta pitää leikkimielisen suohon soiton voittajana encore-soittokisan perusteella. Tuon kisanhan Himanes vei biisein 3-1.

Jeke

Artistien kommentteja

Riku:

Ihmisten ilmoilla

Himanes on ollu valitettavan passiivinen tai ainakin piilossa pitkin syksyä. Heinäkuun keikoilla oli aika hyvää nostetta ja niistä jäi hyvä maku. Saamattomiakin ollaan välillä oltu, mutta kyllä biisejäkin ollaan tehty ja muodostettu tulevan levyn toteuttamistavasta selkeää näkemystä. Nyt se näkemys alkaa olla jo selvää pässinlihaa ja ollaan paketista aika itsevarmoja. Vielä siihen tarvitaan kuitenkin vähän biisimateriaalia, mutta äänitykset alkanevat keväällä.

Nyt päästiin ihmisten ilmoille Mikkelin Black Outissa ja seuraavana päivänä Jyväskylän Lutakossa. Keikat olikin pirun hyviä molemmat. Yleisöä ehkä yli odotusten ja äänentoisto ja soitto toimivat molemmilla bändeillä, ilmeisesti Lutakossa Tapiollakin. Näinhän se pitäis ollakin. 

Mikkelissä ei liian usein olla soitettu, vaikka joku vois sanoo meitä jopa mikkeliläisbändiksi? Haukivuorihan on nykyään sen sisässä kuin pieni maatuskamummo. Tosin Balck Outissa näytti soundcheckissä uhkaavalta. Sä tahdoit mennä –uuden biisin jälkeen tuttu Miksaaja-Ile tokaskin, että ”Ai työ tulitte tänne treenaamaan”. Mulle oli iskeny alkuviikosta kauhee flunssa, mutta Carmoliksella, kuumalla juomalla, ym tropeilla kostutettuna se ei päässy vaikuttamaan kummemmin lopputulokseen.

Setti koostui vähän eri biiseistä kuin kesällä ja lisäks mukana oli kolme uutta omaa biisiä, joissa sanoittajana tai osin sanoittajana on ollu Jeke Marjala. Jo viime keväänä keikkasetissä oli mukana Ratsian Ole hyvä nyt ja Ramones-käännös Mä haluun elää. Näillä mentiin ja tuntui toimivan. Jotkut oli sitä mieltä että pari hitaampitempoista kappaletta katkaisee meininkiä, mutta toiset taas on sitä mieltä että hyvä vaan ettei oo ihan samaa tuuttia.

Riku (Himanes)

Rehtori Heko:

Keikka on aina keikka

Vaikka levyttäminen onkin kivaa, niin kyllä keikka on aina keikka. Hiukan huolestutti sormien vaihteleva kunto ja keikkarutiinin puute.Toisaalta se vasta paneekin skarppaamaan!
Uusista biiseistä lähti ainakin Kansainvälinen salaliitto hyvin lentoon. Matalaksi! ei mennyt vielä ihan nappiin-nauhalla se on ihan kohillaan.  Blackoutin laminaattilava muuttuu muuten jäävedellä voitelun jälkeen hengenvaaralliseksi - varokaa! Tuosta liukastumis- ja nivusrepeämävaarasta kahdesti selvittyäni heitin helistimen ilmaan ja tempaisin salamannopealla ja näyttävällä ranneliikkeellä yhden helistimen metallikiekoista etusormen ihon sisään- verta, hikeä ja rouditeippiä!

Rehtori Heko (Rehtorit)

Mikkelissä soiteltiin näin:

Rehtorit:

Punkrock

Surf-tyttö

Kovan päivän yö

Vakain aikein ja harkiten

Haudankaivaja

Matalaksi

Ei se siitä

Selvää jälkeä

Nuorempi kuin koskaan

Käyttäydy

Kansainvälinen salaliitto

Vainolaulu

Perjantain ja maanantain välinen yö

Uimavalvoja

Leena tahtoo kiljua

Maailman huonoin TV

encore:

Hilda

Himanes:

Surffaan radioaalloilla

H-I-M-A-N-E-S

Sä tahdoit mennä

Kyyvesi kutsuu 

Rock`n`roll lukio

Mä oon out

Sähkis 

Sä puhuit puille

Beibi sua odotan

Ole hyvä nyt

Kaupunki on hiljaa

Tää tulee sydämestä

Matkalaulu 

Mä haluun elää

Kellarista studioon
encore:

Pogoomaan

Mikä siinä maksaa?

Ei enää koskaan