www.ramopunk.com

Ramopunkit keikoilla

Ramopunkit keikoilla - sisällysluettelo

 Himanes soitti sekä ramopunk-piknikillä, että Puustock-festareilla (kuva: M!ka).

Ramopunkit Puustockissa 2008

Juva 18.-19.7.08

Puustockissa:

Himanes - Klamydia - Anatomia

Ramopunk-piknikillä: 

 The Shitpunks - Neuroosioliitto - Anatomia duo - Tapio - Himanes - Iskuryhmä duo

Ramopunk-piknikin yleisöä (kuva: M!ka).

Keikkaraporttia:

Jeke: Hyvän tuulen kekkerit

Artistien kommentteja:

Saku Himane (Himanes):  Meidän vuoro lähteä Juvemmalle edustamaan "meitä"

Junnu (Tapio): KKVJHO:n piknik

Iskuryhmä Tuuska (Iskuryhmä): Iskuryhmä Duo feat. Manne

Watch you back

Kuvasarja (Sanna & M!ka)

M!ka: Kiitos Sami

Biisilistat

 Puustockissa ja Ramopunk-piknikillä soiteltiin näin.

Puustockin ja Ramopunk-piknikin tulevaisuus vaakalaudalla

Lainauksia Ramopunk-uutisista 5.-6.8.08.

Joillakin oli piknikillä mukana jälkikasvua, joillakin levykauppa  ja joillakin varatennareita  (kuvat: M!ka).

Jeke:

Hyvän tuulen kekkerit

Kohti itää

Kesän kohokohdat, Juvan Puustock sekä Kesakon Ramopunk piknik, kokosivat jälleen ramopunkin ystäviä yhteen ympäri Suomenniemen. Oma matkani alkoi jo varhain perjantaiaamuna, jolloin starttasimme Juken kanssa Oulusta kohti itää.  Matka sujui nopsaan ja olimme perillä Kesakossa hyvissä ajoin. Itse asiassa niin hyvissä ajoin että ehdimme nähdä selvän Hallun ja kerrata kalajuttuja sun muuta mukavaa. Hallulla ei ainakaan tuohon aikaan ollut kissakalaa kainalossaan, minkä panin helpottuneena merkille.

Porukkaa alkoi virrata tasaiseen tahtiin paikalle ja valmistautuminen Puustockin festarialueelle alkoi. Ripeästi kävimme Juken kanssa uimassa matkan pölyt yltämme ja liityimme muiden hengenheimolaisten seuraan. Turun mummin ja Jannen pakusta löytyi tilaa sikaosastolta ja sinnehän kömmimmekin kyytiin. Samalle osastolle änkeytyi myös SS osastoineen, mutta sopu antoi sijaa. Janne teki välillä melkoisen kuperkeikan taaksepäin, nojatessaan pakun takaoveen sisältä päin. Päivi ei tuota tiennyt ja kirmaisi avaamaan takaoven. Samassa ilma täyttyi käsistä ja jaloista, kun Janne pyörähti päistikkaa autosta. Bondmaisen ketterästi Janne sinkoutui takaisin jaloilleen, pyyhkäisi pölyt rotsista ja tilanteesta selvittiin helpottuneella naurun remakalla.

ABC:n parkkipaikalla oli järkkäreitä, jotka noteerasivat paikalle pyyhältäneen pakun. Sikaosastolta kömpi legioonan verran rokkarin näköistä porukkaa, joka suuntasi saman tien kulkunsa kohti festarialueelle vievää polkua. Tuolloin yksi järkkäri oli tuumannut toiselle: ”Mistä ihmeestä tuo porukka oikein tuohon tupsahti?”

Klamydian Severi Puustockin lavalla (kuva: Jeke).

Puustockin ensimmäinen päivä

Anatomia toimi Puustockin aloittajana. Yhtye oli latautuneen oloisena odottamassa esiripun takana vuoroaan. Perinteiseen tapaan suuri osa festarikansasta viritti vielä juhlatunnelmaansa leirintäalueella ja ympäröivässä metsikössä. Valveutuneimmat olivat toki jo paikalla, sillä aloituspläjäyksen jälkeen olisi vuorossa Lovexin ja Mokoman kestoinen tauko. SS osoittautui Anatomian asiantuntijaksi ja vaati keskeytymättä Karikatyyriä, suoraa vetoa, joka kertoo kitaristi Karpan omasta elämästä. Muut soittajat eivät kuitenkaan lämmenneet yhtäkkiselle muutokselle biisilistaan, joten SS:n sitkeästä yrityksestä huolimatta kyseistä vetoa ei kuultu. Sen sijaan yhtenä Anatomian parhaista vedoista kuultiin Ramoviisujen kakkonen, Hirvitouhuja. Klamydian vaikutteet kuulsivat välillä selvästikin soitosta, mitä ei voi kuitenkaan pitää pahana vaikuttimena.

Anatomia aloitti Puustockin (kuva: Jeke).

Jälkipelien aikana Karppa ilmoitti, että hän ja Hippo tulisivat Piknikille mukaan. Samassa yhteydessä hän pyysi meikäläistä käymään lauteilla Lemmikkihautuumaan verran. Voe hitsiläinen. Enpäs ollut päntännyt suomenkielisiä sanoja toviin päähäni, joten pitäisi varmaan tehdä lunttilappu, kunhan remmimme ehtisi Kesakkoon.

Jossakin vaiheessa pimenevää iltaa alueen yli pyyhkäisi rajun puoleinen sadekuuro, jonka voima oli aivan verrattavissa Esterin eritteisiin. Kello 22.30 lavalle asteli häjypoppoo Vaasasta, Klamydia. 

Klamydia pääsi kuitenkin esiintymään hyvän sään aikana. Vesku Jokinen oli kärsinyt flunssasta ja ääniongelmista pari edeltävää viikkoa, mutta nyt röörit olivat taas auki ja homma pelitti. Bändi keskittyi olennaiseen, eli antamaan yleisölle sadan prosentin keikkaelämyksen. Tämä oli aistittavissa jo keikkaan valmistautumisessa. Klamydiasta on kehittynyt kemialtaan erittäin tiivis ryhmä, kokoonpanon pysyttyä stabiilina koko 2000-luvun.

Klamydia (kuva: Ilpo).

Klamydian Puustock-setti kävi läpi varsin laajan kattauksen yhtyeen mittavasta repertuaarista. Pienoinen yllätys oli se, että suurenmoiselta Klamydia-levyltä ei settiin mahtunut kuin komean mahtipontisesti kulkeva Pohjanmaalla. Nina Aution aikana Vesku innostui esittämään itsekin mannekiinikävelyä ja pani peppua pyörimään. Yleisö saikin nauttia varsin kepeästä keinahtelusta. Tummuva ilta eteni tunteikkaasti, kun Vesku omisti Pienen pojan elämää –rallin omalle esikoiselleen. Yleisö eli vahvasti tunnelmassa mukana. Perinteiset yleisön suosikit Narkkarirakkautta, sekä sotaveteraaneille omistettu Suomi on sun pitivät huolen siitä, että käsimeri pysyi villisti viuhtomassa. Klamydia heitti satavarman festarivedon ja osoitti 20 ikävuodestaan huolimatta olevansa erittäin elinvoimainen tauti.

Perjantain pääesiintyjä oli Puustockin yleisöäänestyksenkin selvällä erolla voittanut Apulanta. Parta-Sami ja Viiksi-Toni edustivat kuontaloineen jonkinlaista vankilakundi-amiskaiffari -osaston tyyliä. Toivottavasti kyse oli vitsistä Ne Luumäkien tyyliin, siksi karmeat kalapuikot Toni oli kasvattanut.

Apulanta heitti hittiputkensa viimevuotista keikkaa sujuvammin. Ilmeisesti taustanauha oli sujuvammin oikealla kohdalla, sillä nyt ei tarvinnut kertoa niitä hevonen hirnuu –vitsejä. Lavalla oli myös kosketinsoittaja lisäämässä sävyjä yhtyeen jykeviin riffeihin. Suviyössä vellovan yleisömeren meiningistä päätellen kansa sai haluamansa ja lähti tyytyväisenä latautumaan seuraavan päivän kemuihin.

”Voisitteko pitää pienempää meteliä"

Nahkatakkiarmadamme suuntautui taksilla kohti Kesakkoa. Rannassa saatiin aikaan vielä jatkot, jotka keskeytyivät kesken Lemmikkihautuumaan sanojen kirjoituksen, kun viereen änkeytyneet rokkistarat tulivat ilmoittamaan: ”Voisitteko pitää pienempää meteliä, sillä meidän pitäisi saada nukkua, koska seuraavana päivänä olisi keikka Piknikillä. Hyvää päivää! Yleensähän tilanne on toisin päin. Keskeytys poiki naurun remakoiden lisäksi kopsausvirheen, kun "noiduttuun luutarhaan" -kohta typistyi muotoon "noiduttuun tarhaan". Sitä se kiire teettää. Sori Miika! ”Mikä bändi te oikein olette”, kuului kysymys? Vastaus meni siinä tilassa vähän ohi, joten jäljelle jäi suuntaa-antava ”Shit band”.

 Nerohvirran orakkelin tyttäret piknikillä (Kuva: M!ka).

Ramopunk-piknik

Aamulla ylös, ulos ja aamusaunaan, saunamajuri Ilpon toimiessa löylyvastaavana. Könytessäni lauteille, vilkaisin nurkkasilmällä vaivihkaa lauteiden alle, jottei vain pääsisi tapahtumaan yllätystä. Varovainen vilkaisuni varmisti, ettei Hallu-merkkinen saunatonttu vaaninut lauteiden alla kissakala kainalossaan. Muutamien miehekkäiden löylynropsautusten jälkeen kirmasimme Juken kanssa virkistäytymään aamu-uinnille järveen. Aah, oli kesä, oli loma ja kaikki hienosti.

Naapurin rannassa seisoi kainalosyvyydessä SS-merkkinen merimerkki. Hän oli edelleen lähes siinä samassa hönössä, johon oli edellisenä iltana päässyt. Siinä samassa tasossa hän onnistui pysymään koko festivaalin ajan. Tuo temppu osoitti todellista turnauskestävyyttä ja osoitti kyseessä olevan taitolajin. Lähtiessämme saunan, uinnin, kuivaamisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen viemään kamppeitamme kohti kulkupeliämme, tuo merimerkki jäi vielä kainaloveteen, ilmeisesti toimimaan peilinä järvellä seilaavalle veneelle.

Kipin kapin polkua ylös Kesakon pihaan, jossa kekkerit olivat juuri valmiita alkamaan. Laitoimme Juken kanssa noin 80 gallup-lappua kiertämään väkijoukkoon. Jumankekka juu, jos niitä ei ala tulla täytettynä takaisin…

Piknik-tunnelmia (kuvat: M!ka).

Kuinka ollakaan, tiukan aikataulun osoittaessa laukaisuhetkeä, ei avausesiintyjää näkynyt missään. Kotvan kuluttua rannasta päin tepasteli kuitenkin kiireettömännäköisenä kitaralaukkujaan kainosti kannatellen tutunnäköisiä veikkoja. Edellisöiset tuttavammehan sieltä saapuivat kauneusuniltaan. Haloo, eihän festareille tulla mitään nukkumismaratooneja vetämään. Shitpunks taisi olla lopulta bändin oikea nimi. Sori vaan teillekin. Pilke silmäkulmassa tässä kettuillaan, ei millään pahalla. Setissä ainakin yksi ska-punk –biisi miellytti korvaa.

Neuroosiliiton keikan aikana olis haastattelemassa Ramopunk-piknikin puuhamiestä Samia, joten se keikka meni vähän ohi, mutta bändin rätväkkyyden ehdin kyllä panna merkille.

Shit Punks ja Neuroosioliitto esiintyivät ensimmäistä kertaa ramopunkeille piknikillä (kuvat: M!ka).

Oli mukava tavata niitäkin tuttuja, jotka singahtivat vasta lauantain Piknikille. Kyllä se on rennon ilmapiirinsä ansiosta kesän kohokohtia. Itse asiassa aika karkaa aina käsistä ja lopuksi tulee kauhea kiire Puustockiin. Kunpa tuo Juvan taika auringoisesta lauantaista Piknikin yhteydessä kestäisi niin kauan kuin Piknik järjestetään. Taas se kuitenkin toteutui ja aurinko helli Piknikille tulleita. Joka paikkaan ehtivänä paparazzina tunnetuksi tullut Hartza heilui kameransa kanssa laajalla säteellä ja ilmassa oli selvästi jonkun kepposen tuntua.

Yleisö kerääntyä lavan eteen odottamaan Himanesin keikan alkua (kuva: M!ka).

Pienoisena ”yllätysesiintyjänä” pidetty Himanes karautti paikalle suoraan Haukivuoren treenikseltä. Piknikin teemaksi oli valittu punk-coverit.Luonteri Surfin Aamu maalla aloitti hyvässä lavakuosissa olevan Himanesin setin hitaasti mutta jyrisevän vahvasti. Problemsin Ei tää lama päähän käy sekä Ei mulla elämää varten oo kaavaa jatkoivat paahtoa. Ypö-Viiden legendaarinen tiivistys Energia on A ja O edelsi setin viimeistä kappaletta, jolloin Piknikin juontajan hommista itsensä löytänyt Manne sai kerrankin kutsun lavalle ja esitti ennalta sovitun Luonteri Surf –rantahymnin Miljoona gimmaa. Likaiset aurinkolasit hämärsivät rytmimunamiehen näkökentän ja pienoisten takeltelujen jälkeen Manne saikin taas keskittyä siihen minkä parhaiten taitaa. Tsyky tsyky tsyky…

Oli todella mukava nähdä Himanes toisen kerran viikon sisällä lauteilla. Homma pelittää railakkaasti ja soitosta välittyy tekemisen ilo. Nopeatempoisen Piknik-osuutensa päätteeksi kuultiin alkuaikojen Himanesta. Törnävänsaarella pissa lensi korkealla kaarella. Himanes toi mukanaan auringonpaisteen lisäksi lupaavan festarihurmoksen. Siitä bändin olikin hyvä jatkaa railakkaan alkuverryttelyn jälkeen Puustockiin.

Hallu esitti jossain välissä voimiensa tunnossa omaa venyttelyohjelmaansa lavan edessä. Kotvan kuluttua näin hänen siirtyneen selin makuulle, ilmeisesti suuria lihasryhmiään huoltamaan. Jossain vaiheessa kuulin sitten sen kaiken riekkumisen johtaneen energiavarantojen ennenaikaiseen loppuunkulumiseen ja Piknik jatkui hänen osaltaan höyhensaarilla. James Puhto-Ren voineekin esittää kappaleensa Terveisiä paratiisisaarilta Hallun läsnä ollessa versiona: Terveisiä höyhensaarilta.  

Anatomiasta piknikillä esiintyivät Hippo ja Karppa. Ramopunkista kirjaa kirjoittava Jeke nähtiin vierailevana laulajana kappalessa Lemmikkihautuumaa, jossa soitti rumpuja Himanesin basisti Sutinen-Himane. Showssa oli mukana myös Manne, joka kuvassa miettii, minkä väristä rytmimunaa tällä kertaa soittaisi (kuvat: M!ka).

Yhtäkkiä juontaja-Manne hokikin meikäläisen nimeä. Ai niin, tulihan sitä luvattua kaikenlaista. Kaikkea sitä pitääkin ihmisen mennäkin tekemään ramopunkin eteen. Olin ilmeisesti saanut jo auringonpiston, enkä ymmärtänyt perua lupausta. Anatomian Hipon ja Karpan seuraksi lavalle lonksui meikäläinen, sekä elämänsä ensimmäistä kertaa rumpuja paukutellut Perttu Sutinen-Himane Himanesista. Tokihan lavalla jo oli valmiina Manne rytmimunineen. No, toivottavasti en pilannut kenenkään aurinkoista Piknik-fiilistä. Biisinähän Lemmikkihautuumaa on aivan loistava ja Miikan suomenkielinen teksti karmaisevan nerokas. Oma ääneni oli jäänyt jonnekin Klamydian keikan ja jälkipelien väliseen neuvonpitoon. Lisäksi omaa ääntelyäni en kuullut juuri ollenkaan, joten jotain sinne päin tuli varmaan yritettyä. Hartza heilui etualalla vahingoniloisen näköisenä kameransa kanssa. Joo, varmaan yritti kuvata Juutuubiin, mutta luotin vahvasti siihen että joko hän ei osannut käyttää niin monimutkaisia vempeleitä tai sitten apinafiltteri oli päällä. Kauhukseni huomasin nurkkasilmästäni kuitenkin älykkään näköisen herrasmiehen seisovan pöytänsä takana ja vaivihkaa pitävän videokameraa kädessään. Ulkomuotonsa perusteella kaveri saattoi olla englantilaistyylinen ulkovaltojen agentti, joka on tottunut kuvaamaan salaa. Päätinkin jättää ne loppurevittelyt suosiolla pois, jotta mahdolliset aikaperusteiset korvausvaatimukset maailmanlaajuisen videoverkon tukkimisesta jäisivät mahdollisimman pieniksi. Positiivista oli kuitenkin se että porukka ei sännännyt kauhuissaan karkuun eivätkä Kesakon komeat koirat alkaneet ulvoa tuskissaan.

Prostitudes valmistautumassa keikkaan ja keikalla (kuvat: M!ka)

Archie Monroe veti tiukan setin Prostidudesin kanssa. Tällä kertaa bändiä ei tarvinnut erottaa kesken keikan. Ainakin yksi biisi toi positiivisella tavalla mieleeni Blink-182:n. Levy taisi mennä ostoslistalle. Heiluin siellä sun täällä.  

Tapio oli Himanesin tapaan valinnut cover-klassikkolinjan. Toisena kuultu Lontoon skidit siivitti Tapion ja yleisön iloiseen rokken rolliin. Kerrassaan mainio Piknik-setti. Lopussa nähtiin lavashow’ssa persoonallinen tempaus, kun viimeinen laulu laulettiin nojatuolissa rötköttäen.

Alun perin Iskuryhmää yritettiin houkutella kokonaisuudessa Piknikiin, mutta eihän sitä Lotossakaan voita joka viikonloppu. Piknikin kestokävijät Teemu ja Iron Maidenista yöllä eroon päässyt Tuuska sen sijaan heittivät oman puisto-punk – settinsä Mannella vahvistettuna. Tuttujen Iskuryhmärallien rytmeissä heiluivat Mannen munat, Teemun komppikäsi sekä Tuuskan räpylät, jotka ilman kapuloita kopsuttelivat rumpuja. Trio uhkasi soittaa niin kauan kuin yksikin katsoja on paikalla. Jos Himanes ei olisi toiminut Puustockin lauantain aloittajana, olisi soittajapojilla ollut tiedossa pitkä ja hikinen ilta.

Tapio (kuva: M!ka).

Puustockin toinen päivä

Portilla meinasi käydä kylmät, kun järkkäri totesi lakonisesti:” Sulla ei ole passia.” Vilkaisin rinnalla tyhjänä heiluvaa remmiä ja ajattelin:” Shit.” Samassa oivalsin asiayhteyden ja säntäsin takaisin Samin autolle, joka juuri valmistautui kurvaamaan loitommalle. Perälaveriltahan passi löytyi kuin löytyikin ja matka pääsi jatkumaan. Aikaa Himanesin aloitukseen oli seitsemän minuuttia. Nopeasti hieman suun kostuketta bäkkärillä ja Himanesin tunnelmien kokeminen kolme minuuttia ennen starttia, minkä jälkeen erittäin ripeä siirtyminen kuvauspaikalle.

Lauantaina, kello 15.12, aloitukseen on aikaa kolme minuuttia. Aki ja Riku Himanen myöntävät, että mahan pohjassa velloo jännitys. ”On hienoa nousta isolle lavalle, kun soundit ovat kohdallaan ja ilmassa on jotain erityistä”, Riku toteaa. Aloittajan kohtaloon kuuluu se että suurin osa yleisöstä heiluu vielä muualla. Jopa omien fanien on vaikea ehtiä Kesakosta paikalle. Paineita yhtyeelle tuo tietenkin tilanne, jossa muihin esiintyjiin verrattuna vähälukuinen yleisö pitää vakuuttaa, jotta keikkaa piisaa jatkossakin.

Aki kävelee lavalle johtavan sillan edessä keskittyneesti edes takaisin, hieman erillään muusta yhtyeestä. Katse maahan suunnattuna hän mittailee lavan takaista tannerta ja lataa energiavarastojaan lavalla purettaviksi. Riku katsoo päättäväisenä kohti esiintymislavan ja yleisön erottavaa vaatetta ja uhkuu itseluottamusta. Me hoidamme homman.

On H-hetki, Himanes nousee ramppia ylös ja astuu festari-yleisön eteen. Auringonpaahteessa hikoilevia kannattajia on kerääntynyt lavan edustalle valmiiksi tiivis ryhmä, ehkä viitisenkymmentä, mutta ääntä lähtee noinkin pienestä porukasta.

Himanes Puustockin lavalla (kuva: Juke).

Yy-kaa-koo nee! Lauantain Puustock avataan täynnä positiivista energiaa. Bändin mukanaan tuoma auringonpaiste siirtyy taivaalta lavan kautta kuulijoihin. Jo Himanesin ensimmäiset tahdit kertovat, mistä on kyse. Suoraa rockin rytkettä ilman mitään ylimääräisiä tiluliluja. Setti on sama kuin Hummeripoikarockissa viikkoa aiemmin, mutta aikataulun johdosta tiivistetty versio. Beibi sua odotan –renkutuksen poikamaiset taustalaulut saavat kesän tuntumaan kesältä. Himanes paiskoo reippaita ralleja toisensa perään. Kesäbiisien eliittiin kuuluva Ramoviisujen voittaja, Kesä-Vantaa, kajahtaa komeankuuloisena eetteriin, tällä kertaa alkuperäisessä muodossaan. Positiivinen meininki saa yhä useampia katsojia rientämään lavan eteen ja Himanesin veikot saavat selvästi siitä lisää potkua. Lavan edusta on jo kansoitettu ja porukka hytkyy mukavasti mukana. Keikan kohokohta koetaan On kesä, on loma –biisin aikana. Yleisö laulaa täysin rinnoin mukana ja soittajien silmät sädehtivät tyytyväisyyttä. Perttu kajauttaa H-I-M-A-N-E-S alkuhuudon täysin rinnoin ja jatkaa joka paikkaan ehtivää poukkoiluaan lavalla.

Siitä huolimatta että ramopunk-bändit kuuluvat ainakin tällä hetkellä pieneen sceneen, jättää lavashow ja energia varjoonsa monet kokeneista valtavirran edustajista. Himanes paahtaa hyökkäysvoittoisesti 1-3 –taktiikalla. Lauluosasto muodostaa oikeaoppisesti kolmion. Kitaroita soittavat laitahyökkääjät Aki ja Riku sekä laulavat että hoitavat vuorovaikutuksen yleisön kanssa, tehden välillä perinteisiä rock-hyppyjä. Liberona rumpuja kolaava Saku osallistuu myös lauluun kolmion takakärkenä ja vetää välillä omaa show’taan patterinsa takana. Keskushyökkääjänä häärii laajalla säteellä bassotaiteilija Sutinen, joka nuorta energiaa tulvillaan säntäilee sinne tänne, basso lavan pintaa viistäen. Makupalat Kaupunki on hiljaa ja Mitä välii silläkään kuulostavat hyviltä livenä. Mainio suomennos Pogoomaan, vanhasta Locomotionista, heittää yleisön tennarit vauhdikkaaseen vipellykseen. Nyt jo muutaman kerran kuultu Ramonesin I Wanna Live –suomennos Mä haluun elää edeltää legendaarisen Ratsian Ole hyvä nyt –klassikkoa. Yksi kaikkien aikojen tyttö-poika –biiseistä muistetaan yhä ja yhteislaulu mylvii bändin mukana hikipisaroiden roiskuessa paahtavassa paisteessa. Pertun suusta suihkuava vesiryöppy on upeannäköinen, kun bändi vetää samalla miehekkäästi leveässä haara-asennossa, kitarat alhaalla. Yllättäen veto jääkin keikan viimeiseksi, sillä ripeäliikkeinen juontaja ei päästä bändiä takaisin, vaikka siihen olisi pari minuuttia aikaa. Yleisö jää vimmatusti vaatimaan encorea, peittäen alleen juontajan äänen, mutta ilmeisesti tiukka aikataulu ei moiseen herkkuun tarjoa mahdollisuutta.

Lavan takana pyyhkii hikeä silmin nähden tyytyväinen Himanes. Bändi kokee itsekin keikan kohokohdaksi On kesä, on loma –biisin yhteislaulun, sekä Ole hyvä nyt –kappaleen aikana taivasta kohti kohonneet nyrkit. Soittajille jää fiilis hyvästä keikasta ja siinähän koko homman suola onkin. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla vaihtaa hetkeksi vapaalle.

Himanes teki faneilleen suuren palveluksen ja järjesti ilmaisen bussikyydityksen Haukivuorelta Juvalle. Bussi toi Juvalle täyden bussilastin tuomaan bändille lisäfiilistä. Punk rockin päälle ymmärtävä Haukivuoren Osuuspankin pankinjohtaja sponssasi fanikyydin, osoittaen olevansa hieno mies ja suuri rockin ystävä.

Päivän paras kommentti kuultiin erään Turmion kätilön suusta. Esiintymisajan koittaessa joku hurjannäköisistä hepuista heitti rennosti: ”Lähetäänpä räpsäyttämmään!”

Tuossa vaiheessa siirryimme rauhallisempiin tiloihin Martin ja Mannen kanssa. Festarit saivat jatkua puolestani omaa tahtiaan. Itsellä oli paljon tärkeämpää tekemistä.

Reilut pari tuntia myöhemmin siirryin hyvin ravittuna etsimään hengenheimolaisia festivaalialueen virkistäytymisosastolta. Siellä näkyivät soittavan Jussi Hakulinen ja Jani Viitanen 80-luvun Yö-klassikoita. Esiintymislavan vierestä löysinkin innokkaan, nahkarotseihin sonnustautuneen kuulijakunnan. Etsintä päättyi siihen.

Hakulisen ja Viitasen faneja? (kuva: Jeke).

Puustockin pääesiintyjänä oli legendaarinen ja vasta rumpalinvaihdoksen kokenut Hanoi Rocks. Uusi rumpali oli kovin Razzlen oloinen ja keskittyi taustahommiin, show-miehenä tunnetun Lacun sijaan. Yhtye ei jättänyt ketään kylmäksi. Mike riehui sähköjäniksen tavoin joka puolella lavaa ja yleisölle tarjoiltiin herkkupaloja pitkin ansiokasta uraa. Hanoi Rocksin visuaalinen lavailme sopii hyvin spottien välkkeeseen. Andy jättää yleisön kanssa flirttailun entistä enemmän muiden harteille, keskittyen itse skebaansa. Odotetusti show päättyi encorena kuultuun Up Around The Bendiin, jonka päätteeksi Mike jäi spagaatiin tuulettamaan. Puustock sai ansaitsemansa komean päätöksen.

Vesa Kontiainen, Puustockin promoottori, oli jälleen kerran kasannut mielenkiintoisen ja toimivan paketin ja ilmeisesti budjetissa pysyen. Kiitokset kaikille järjestelytehtävissä mukana olleille. Teette yhdessä upean festarin. Samalla Puustock tarjoaa bändeille tärkeän mahdollisuuden saada hieman lisää näkyvyyttä.

Ensi vuonna ovat Puustockin kymmenvuotisbakkanaalit. Onko luvassa yllätyksiä? Onko mukana peräti kaksi ramopunkbändiä? Paraneeko soittoaika? Sen näkee, kun saapuu paikalle. Se kannattaa.

Tuttu paku johdatti armadamme vielä jälkipelille Kesakkoon. Päivällä pienet kauneusunet riekkumisensa jälkeen ottanut Hallukin oli illan kuluessa liittynyt joukkueeseemme ja sinnitteli loppuun asti. Hieman haikein mielin siirryimme Nukkumatin luokse kohtaamaan lähtöpäivän. Himanesin lähdettyä aurinkokin sanoi sopimuksensa irti, eikä jatkuvana valunut sade houkutellut sunnuntain edes päiväuinnille.

Nastaa oli Puustockissa, nasta Piknikkin, Juva kun on hönderissä, Oulu here I come… Kiitokset ratkiriemukkaalle joukkueellemme. Tästä jatketaan… vai?

Kotimatkan alkaessa jäimme Juken kanssa jännittyneinä arvailemaan, ehtisikö seuraavana päivänä työkarkuruutensa päättänyt Minna E ajoissa kustannuspaikalleen, kuskinsa nukkuessa vielä pois kolmen promillen festarifiilistään.

Jeke

Artistien kommentteja

Himanes:

Himanesin rumpali Saku Himane (kuva: M!ka).

Saku:

Meidän vuoro lähteä Juvemmalle edustamaan "meitä"

Kolme vuotta oli kulunut aika nopeasti, oli meidän vuoro lähteä Juvemmalle edustamaan "meitä". Matkalle tietenkin piknikin kautta, muutama cover biisi vedettiin erittäin mukavassa, jopa auringonpaistetta sisältäneessä säässä. Tällä kertaa Manne oikeasti pyydettiin lavalle! Manne pisti munat taskuun ja lauloi Miljoona gimmaa, no vähän meni kaikilta ns. reisille, mutta jälleen kerran hyvä meininki pelasti! Siitä oli hyvä jatkaa vieläkin Juvemmalle.
Puustockissa saimme Anatomian tapaan soittaa 40 minuuttia, tatsi oli huomattavasti rennompi kuin edellisellä kerralla. Nyt meni soitannollisesti ehkä parhaiten ikinä, päivän aloittajan rooli ei ole mikään helppo, mutta kaikin puolin hyvä keikka. Backstagen antimista nautittiin täysin rinnoin ja vatsoin. Aika nastaa tollasilla isoilla lavoilla(ki).

Saku (Himanes)

Himanes, Manne ja Miljoona gimmaa (kuva: M!ka).

Tapio:

Tapion kitaristi Junnu (kuva: M!ka).

Junnu:

KKVJHO:n piknik

Jo joutui armas aika ja suuntana Kesakko. Tuttu ja odotettukin tilanne Tapiolle.  Pähkäilimme, jotta pitäisikö jo jättää tänä suvena soittokamat kotio. Jyri oli kuitenkin lupautunut huolehtimaan PA-laitteistonsa piknikille, joten ajattelimme että samalla kyydillähän nuo soittimetkin paikalle saadaan. Omat biisit ja bändin nimen jätimme kuitenkin treenikämpille mököttämään. Matkaan lähdimme nimellä Kalliokylän Kari Vepsä Ja Hänen Orkesterinsa. Takakonttiin heittelimme sieltä täältä biisejä lainaksi. Lupasimme kyllä palauttaa ne heti takaisin tultuamme.

Lauantaina aamutuimaan joku nokialainen mekkaloi mökissäni siihen malliin, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Kesakon verannalle roudaustouhuihin. Kolme J:tä saikin vermeet ennätysvauhdilla kasattua. Kiitoksia vain Jaakolle, joka oli Jyrin roudauskoulun ekalla oppitunnilla. Hyvin meni..

Piknikin aloitti Shitpunksit, joiden musiikkiin allekirjoittanut tykästyi kovasti. Toinen todella hienon setin vetänyt oli Himanes, jätkät olivat oivaltaneet mielestäni täydellisesti Piknikin syvimmän olemuksen.

Ja pääsihän KKVJHO:kin aikanaan lavalle meuhkaamaan. Manne ilmestyi seuraamme heiluttelemaan muniaan. Hieno mies ja hyvät munat... Kesakossa oli todella miellyttävä rokata ja rollata kun yleisö lähti hienosti meininkiin mukaan. kitos siitä. Soittajan sydäntä lämmittää aina, kun näkee edessään ihmisiä, jotka osaavat nauttia musiikista ja jostain muustakin...

Tapion laulaja Jyri ottaa rennosti keskellä keikkaa (kuva: M!ka).

Kinkereiden päätyttyä vetäydyimme Jyrin mökille saunomaan ja syömään makkaraa. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.. Jossain vaiheessa soittokeppikin ilmaantui Jylpyn kouraan ja sitten hoilattiin niin että lepikko raikui. Nurmion biisi Ramona sai aika vinkeän kaksoismerkityksen…

Sunnuntaina ennen sianpieremää oli lähtö kotia kohti. Ajoin sallittua nopeutta ratsiaan, joka lauloi jotain Lontoon skideistä… Oli mukava saapua sateiseen Suolahteen monta kokemusta rikkaampana. Kiitos kaikille teille (asfaltti ja hiekka)!

Junnu (Tapio)

Yleisö kokoontumassa Ramopunk-piknikin "kakkoslavan", eli kaivonkannen ympärille, 

jossa Iskuryhmän Teemu ja Tuuska ovat aloittamassa akustista keikkaansa (kuva: M!ka)

Iskuryhmä Duo

Teemu ja Tuuska, Iskuryhmä duo (kuva: M!ka).

Iskuryhmä Tuuska:

Iskuryhmä Duo feat. Manne

Tämän vuoden Ramopiknik alkoi oikeastaan jo edellispäivänä, kun kulkeuduin Tsadiin Iron Maidenin keikalle Tupin kanssa. Olympiastadionilta suunnattiin Minna E:n luo ja sieltä yöllä Leenan kyydillä Kesakkoon. Kiitos, Leena vielä
kyydistä. Onneksi päästiin ehjänä perille, vaikka auton valot ei toimineetkaan!

Etsimme pimeässä Tupin ja Minnan mökin ja kävimme taloksi. Pian tuli ilmi, että toisaalla leirintäalueella on muuta Ramoväkeä. Sinne siis! Jeke, Ilpo, Riina, Teemu ja muuta porukkaa löytyi ja hauskanpito jatkui heidän
leirillään. Eräs nimeltä mainitsematon orkesteri oli nukkumassa jossain vieressä ja sieltä tultiin valittamaan, että meidän pitäisi olla hiljempaa, kun heillä on kuulemma seuraavana aamuna keikka. Taisi olla pojat todella väsyneitä...  Yö venyi aamun tunneille saakka Hallun kanssa. Kerkesin ottamaan tunnin unet jossain välissä.

Aamulla Teemu jatkoi edellisyönä aloittamaansa kyselyä siitä, että lähtisinkö mukaan jonkunlaiseen yllätysesiintymiseen, soitettaisiin covereita tai jotain... Sanoin, että voin joko laulaa tai soittaa rumpuja. Ja lopulta tein molempia. Tai ei sitä rummuttelua voi soittamiseksi sanoa!

Päätettiin, että heitetään piknikin päätteeksi Iskuryhmän ensimmäinen akustinen keikka. Pyysin Samia junailemaan rummut sivummalle, kaivonkannen viereen ja Teemu kävi lainaamassa Tapiolta akustista kitaraa. Pidettiin 15
minuutin treenit ja jäätiin odottelemaan virallisten esiintyjien lopettamista. Niistä puheen ollen, mielestäni Himanes, Prostidudes ja Tapio heittivät mainiot keikat.

Muiden lopetettua Iskuryhmä Duo featuring Manne aloitti. Kerroimme, että nyt soitetaan taksimusiikkia eli soitetaan niin pitkään kuin väki odottaisi paikalle kutsuttuja takseja viemään Puustockin festarialueelle Himanesia katsomaan. Akustiset sovitukset kappaleisiin tehtiin lennossa - näitä kappaleitahan ei ole koskaan aiemmin soitettu akustisena - ja sen
kyllä huomasi. Unohdin välillä sanat tyystin, mutta onneksi parhaimmillaan noin kolmikymmenpäinen yleisö auttoi tarvittaessa. Olipa mukavaa huomata, että joku osaa sanojamme ulkoa. Manne toimi vierailevana tähtenä soittaen
urhoollisesti rytmimunaa koko keikan ajan.

Maailman ensimmäinen rytmimunasoolo (kuva: M!ka).

Keikan aikana kuultiin tietääkseni maailman ensimmäinen rytmimunasoolo! Vapise Foo Fighters, triangelisoolo ei ole enää mistään kotoisin. Kiitos Manne, olet maailman paras rytmimunailija! Teemun soitosta en osaa paljon sanoa, kun en siitä juuri mitään kuullut. Ymmärtääkseni Teemun soitot menivät OK ja hauskaa ainakin tuntui olevan, joka on aina ollut Iskuryhmän musiikissa pääasia. Biisilista muodostui IR:n omista biiseistä sekä Ramones ja Ne Luumäet
kovereista.

Miten ton biisin sanat menikään? (kuva: M!ka).

Keikan jälkeen tuumailtiin, että jotain vastaavaa voisi viritellä tulevaisuudessakin. Akustisena soittaminen oli nimittäin tosi hauskaa, vielä kun yleisökin oli mukana innokkaasti. ROK! Kiitos ja kumarrus kaikille paikalle saapuneille, sekä järjestäjille ja erityismaininta säänhaltijalle, joka on järjestänyt aina Ramopunk-piknikille loistavat kelit! Toivottavasti Ramopunk-piknikin perinteet säilyvät tulevinakin vuosina, vaikka Puustock festivaali tuntuu olevan jonkunlaisissa vaikeuksissa.

Tuuska (Iskuryhmä)

Watch your back

Kuvat: Sanna & M!ka

M!ka:

Kiitos Sami!

Vuoden 2008 Ramopunk-piknik oli jo viides. Ensimmäisen piknikin järjesti Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit -yhtye vuonna 2004, mutta neljän seuraavan järjestelyistä on vastannut todellisella do-it-yourself -asenteella Äänekosken Sami. Jos joku piknik-vieras ei tiedä, kuka Sami on, niin hän on juuri se henkilö, joka tuntuu olevan joka paikassa yhtä aikaa asioita järjestelemässä. 

Monesti on käynyt mielessä, että ehtiikö Sami ollenkaan itse ottaa iloa irti tapahtumasta, jutella ihmisten kanssa jne. Vähän epäilen, ettei oikein ehdi. Sehän tuntuu suorastaan epäreilulta.  Helposti siinä jää tästä ramopunk-scenen omalaatuisimmasta tapahtumasta nauttiessa ajattelematta sellainen seikka, että juhlijat saavat paljolti olla kiitollisia yhden ihmisen työpanokselle. Moni ei varmaan ole tullut ajatelleeksi sitäkään miten paljon tekemistä voi tämmöisen pienehkönkin tapahtuman järjestämisessä olla. Enpä sitä osannut itsekään ajatella, ennen kuin sen jälkeen kun olen tapahtumien järjestelyyn itse sekaantunut. En voi kun nostaa hattua ja harmitella, etten varmastikaan ole Samia aina muistanut edes kiittää. Nyt kun Puustockin tulevaisuuskin on vaakalaudalla, ei voi kun toivoa, että edes ramopunk-piknik saisi jatkoa tavalla tai toisella... 

Tulipa ramopunk-piknikille jatkoa tai ei, on tässä hyvä ajankohta kiittää tästä ...ja myös aikaisemmista ramopiknikeistä siinä sivussa. 

Kiitos Sami, kaikkien piknik-vieraiden puolesta. 

M!ka

Ramopunk-piknikin isäntänä toisesta piknikistä lähtien toiminut Äänekosken Sami soittaa Tapiossa rumpuja  (kuva: M!ka).

Puustockissa ja Ramopunk-piknikillä soiteltiin näin:

Puustockin ja Ramopunk-piknikin tulevaisuus vaakalaudalla

Tätä keikkaraporttia kooteessa on Puustockin tulevaisuus vielä epäselvä, festaripäällikkö Vesa Kontiaisen irtisanottua itsensä elokuussa -08. Ramopunk-piknikin kohtalo ratkennee siinä Puustock-festareiden ohessa... Tässä aiheeseen liittyviä lainauksia Ramopunk-uutisista elokuulta:

Ramopunk-uutiset 5.8.08:

Vesa Kontiainen jätti Puustockin

Puustockia alusta lähtien luotsannut, ramopunk-piireissä hyvin tunnettu Vesa Kontiainen on irtisanonut itsensä festaria pyörittävästä Puustock Oy:stä. 5.8. julkaistu YLE Uutisten artikkeli kertoo asiasta näin:

"Juvalla järjestettävän rockfestivaali Puustockin tulevaisuus on epäselvä. Puustock Oy päätti lomauttaa festaria yhdeksän vuotta luotsanneen Vesa Kontiaisen, jolloin Kontiainen irtisanoutui yrityksestä. 

 Lomautus liittyi Hotelli Juvassa järjestettäviin tähti-iltoihin, joiden tuotto heikkeni nousseiden kulujen takia, kertoo Puustock Oy:n toimitusjohtaja Virpi Kontio.

Itse Puustock-festari on toiminut kannattavalla talouspohjalla. Tänä vuonna festivaaleilla vieraili 8 500 kävijää. Jos ensi kesän festarit halutaan järjestää, on tapahtumalle saatava uusi festivaalipäällikkö mahdollisimman nopeasti."

Ramopunk-uutiset 5.8.08:

Puustockin nettisivuilla 5.8.08 julkaistu Vesa Kontiaisen kirjoitus:

Kiitos

On aika kiittää kaikkia eri tahoja menneistä vuosista.

Työsuhteeni viimeinen päivä Puustock Oy:ssä on 30.9.2008.
Kiitos Puustockille yhdeksästä vuodesta ja kiitos Hotelli Juvalle lähes yhdestätoista vuodesta.

Haluan kiittää mitä sydämellisimmin yleisöä, bändejä, työntekijöitä- ja kavereita ja yhteistyökumppaneita sekä ennen kaikkea Puustock Oy:tä.
Taakse jää yhdeksän Puustockia, Eppujen keikka v. 2004, Tuuliajolla v. 2006 ja Metsä Rokkaa-tapahtuma v. 2008 sekä n. 350 tähti-iltaa ja 250 muuta ohjelmailtaa ja paljon muuta.

Toivon Hotelli Juvalle ja Puustockille hyvää tulevaisuutta. On ollut hienoa tehdä rakastamaansa työtä näinkin pitkään samassa paikassa. Nyt on aika siirtyä eteenpäin ja kohti uusia haasteita. Tuleen ei saa jäädä makaamaan. KIITOS.

Vesa Kontiainen

Ramopunk-uutiset 6.8.08:

Puustockin jättänyt Vesa Kontiainen:

Ensi kesänä aion vaan olla

Juu, sanoin itseni irti Puustock Oy:stä. Olen ollut töissä kaikki nämä vuodet Puustock Oy:ssä ja sitä kautta myös Puustock-festarilla ja Hotelli Juvassa. En ole ollut missään vaiheessa omistajataho. Työrukkanen vain, heh. Toki varsin vahvat kasvot olen ollut Puustockille, mutta aikansa kutakin. Välillä vaan on tehtävä päätöksiä. Tulevaisuus näyttää, oliko päätökset oikeita vai vääriä. Jo vappuna päätin, että tämä kesä 2008 on kohdaltani viimeinen. On muuten hyvin rankka pesti, kun organisaatio oli etukäteisjärjestelyssä yhden miehen kokoinen. Lopulta se väsytti minut, ja olin kateellinen muille festarien organisaatioille kun heillä oli varaa palkata jopa toistakymmentä ihmistä hoitamaan eri asioita. Minä tein yhdeksän vuotta kaiken yksin. Ja toivoin salaa, että firma palkkaisi mulle kaverin, mutta siihen ei ollut kuulemma varaa. Ymmärrän toki senkin. Mutta on tää ollut hienoa aikaa. Ensi kesänä aion vaan olla.

Uskon ja toivon, että Puustock-festari jatkuu. Itse en ole sitä enää tekemässä mutta varmastikin joku muu. Eikä ramomusaa voi unohtaa. Se on ensinnäkin sellainen perinne Puustockissa, jota ei voi katkaista ja toiseksi jokaisella se kulkee enemmän tai vähemmän sydämessä. Ei sellaista voi lopettaa. Olen varma, että se kuka Puustockia jatkaakin, ottaa tämän huomioon. Olenhan itsekin vannoutunut ramomusan ystävä, ja vanhan suomipunkin ja uuden aallon bändien. Tuli seurattua keikkoja erittäin paljon vuosina 78-85. Ja sen jälkeen oli Luonterit, Ne Luumäet ja Pojat. Oi, niitä aikoja.

Varmasti meikäläistä nähdään tulevaisuudessakin ramopunkkia sivuavissa yhteyksissä.

Ja kiitos Mikallekin. Teet arvokasta työtä ramoasioiden eteen. Nettisivut on erittäin hyvät. On ollut ilo ja kunnia tehdä hyvien tyyppien kanssa yhteistyötä.

Vesa Kontiainen

Ramopunk-uutiset 6.8.08:

Länsi-Savo 5.8.08: Puustock-festivaali vakavasti uhattuna

Puustock-festivaalin tulevaisuus on vaakalaudalla. Itä-Suomen merkittävimpiin rocktapahtumiin ja koko maan Suomi-rockin kärkitapahtumiin lukeutuvaa festaria johtanut Vesa Kontiainen on irtisanoutunut. Kontiainen jättää myös hotelli Juvan ohjelmapäällikön työt syyskuun lopussa.

Juvalainen Puustock-festivaali vakiintui yhdeksässä vuodessa lähes 9000 kävijän tapahtumaksi, jossa kotimaiset rockin kärkinimet ovat mieluusti esiintyneet.

Kontiainen teki omat ratkaisunsa jo viime vapunaattona. Asia konkretisoitui viime viikolla, kun Puustock Oy:n toimitusjohtaja ja vähemmistöosakas Virpi Kontio aikoi lomauttaa taloudellisiin syihin vedoton Kontiaisen. Festivaalia hallinnoivan Puustock Oy:n pääomistajat Eero Laesterä ja Pekka Liimatainen ei kommentoineet eroa eikä rocktapahtuman tulevaisuutta.