Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Hummeripoikarock , Haukivuori 12.7.08

Himanes ja James Puhto-Ren

Sisällysluettelo:

Jeken keikkaraportti

Pasi B Goode (James Puhto-Ren): Ohutta yläpilveä

Saku Himane (Himanes): Kotikulmilla

Biisilistat

Jeke:

Hummeripoikarock -08

Haukivuorella grilliravintola Hummeripojan pihalla järjestetty Hummeripoikarock veti meikäläisenkin taas vaihteeksi tien päälle. Oikeastaan kiskoille, sillä junalla sitä taas kolkuteltiin. Pidin toki matkan aikana Lahti-Kouvola -akselin veteraania, Hartzaa jännityksessä, josko muistaisin hypätä Haukivuoren kohdalla pois junasta, vai matkaanko aina Kouvolaan asti. Noh, sen verran skarppina olin, että oikeaan aikaan retkautin junasta.

Luvatuista sateista huolimatta lauantai-iltapäivä hehkui auringon lämmössä. Paikalliset kaljankittaajat olivat jo hyvässä vauhdissa, kun pujottelin heidän välistään tutkimaan grillin ruokalistaa. Ensimmäinen kohtaaminen Haukivuoren paikallisten humujen kanssa yllytti meikäläistä tappelemaan, mutta kohtapa olimme jo kavereita, kunhan paidanrintamuksessa olevan Himanes-tekstin kirjaimet asettuivat pikku kiemurassa olevan juttukaverini hahmotettaviksi. Ai että olinko Himanesin laulaja? Ehei, en todellakaan.

Loppujen lopuksi paikalla oli leppoista porukkaa. Ensi vaikutelma oli siis tällä kertaa huvittavan väärä. Pikku hiljaa paikalle saapui myös tuttuja, kun Rauman Kimmo ja Sanna tulla tupsahtivat sisään sopivasti katsomaan Metujaa. Tuohon aikaan paikalla ei vielä montaa katsojaa ollut ja lavan edustakin pysyi valitettavan tyhjänä.

Yllätysvierailijoitakin saatiin paikalle, kun Liskomäkien laulaja Iso Jarnord ja Ayshire-levyjen Manne tulla tupsahtivat portista. Juurimusiikkifestivaaliin Juvalla ei ollut kyytiä, mutta Haukivuorellepa oli. Aivan oikein että asiat priorisoidaan. Molemmat pääsivätkin lauteille löylyttelemään.

James Puhto-Renin Pasi "B Goode" Peltokangas ja kuuluisa vihreä Telecaster (kuva: Jeke).

James Puhto-Ren

James Puhto-Ren soitti toisen tulemisensa toisen keikkansa Haukivuorella. Vastavirralla tehtyyn keikkaan verrattuna oli yhtyeessä vaihtunut basisti. Tuomas Torikka oli jäänyt pois ja ensiesiintymisensä Puhto-basistina suoritti vannoutunut James Puhto-Ren fani Pasi Hirvasoja.

”Tämä oli suuri hetki minulle”, tuore Puhto-basisti. Tunnusti keikan jälkeen, hartautta äänessään. Ensiesiintyminen legendan kanssa toi mukanaan lievää lavajäykistymistä, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Keikka sujui kuitenkin niin hyvin, että lisää on varmasti luvassa. Saman villin fiiliksen koki rumpali Ile, joka ei nyt ratkennut lieventämään esiintymisjännitystä dopingilla. Molemmat kuuluttavat sitoutumistaan bändiin, jos kutsu käy keikoille. Itse näin bändin ensimmäistä kertaa ja suosittelen lämpimästi muillekin.

Pasin Peltokankaan letkeä supliikki liitti yhteen joukon 90-luvulla kuultuja Puhto-legendoja, kuten Helsinkiin tai helvettiin ja Terveisiä paratiisisaarilta. Mielenkiintoisen sillan vanhan ja uuden Puhto-Renin välille toivat keväällä ilmestyneeltä Back on the road –ep:n kappaleet, jotka kuultiin kaikki Elviksen telkkaria lukuun ottamatta. Varsinkin Tennessee sai varsin riehaantuneen vastaanoton. Rauman Kimmo toimi esimerkillisesti biisilistan kirjaajana. Näyttää siltä, että aika on kypsä sille että Puhto-Reniä kuullaan vielä lisääkin. Aktiivisuus palkitaan, sillä Pasi ei itse ala myydä keikkoja, vaan lähtee kutsuttaessa back to the road. Remmissä on nuorta energiaa, joten biisit rullaavat ja vihreä Telecaster rouhii taas makeita riffejä.

Himanes kotikylällään Haukivuorella (kuva: Jeke).

Himanes

Haukivuoren omat pojat, Himanes, nousivat lavalle illan alkaessa jo hieman hämärtää. Himanes puhkui hyvää soittofiilistä ja siivitti yleisön riehakkaaseen lentoon. Keskushyökkääjänä soittava Sutinen-Himane esiintyi avojaloin ja osoitti laajalla liikkuvuudellaan, että Himanes täyttää hyvin isommatkin estradit.

Beibi sua odotan toimi setin aloitusbiisinä, jota Oon vaan ja ihmettelen seurasi. Homma lähti heti kulkemaan komeasti ja kööriä tuppasi lavalle mukaan. Aktiivien ja jopa soittajien kanssa on paljon ollut puhetta Mykkäkoulun päättäjäisten ja Seitsemännen aallon välisistä soundieroista. Livenä Himanes toimii ainakin. Kitarat erottuvat toisistaan ja rumpujen soundiinkiin saadaan aikaan ruoskamainen sivallus. H-I-M-A-N-E-S esitteli bändin ja Kaupunki on hiljaa, Akin laulamana, saattelivat keikkaa. Välillä vedettiin henkeä Mä oon out –biisin verran. Saku innostui välillä soittamaan jopa seisaaltaan ja Hummeripoikarockiin saapunut yleisö heilui innokkaana lavan edessä. Välillä eturivi kokoontui tiiviiseen yhteissoittoon lavan eteen, ennen kuin levittäytyi takaisin kaistoilleen. Manne uusine rytmimunineen osallistui aktiivisesti taustalla show’hun. Kesä-Vantaan kohdalla Rikulle iski ilmeisesti juontajana toimineen biisin säveltäjän Ilkka Hendolinin läsnäolosta johtunut ramppikuume ja toka säkeistö unohtui. Moniko huomasi, että se korvattiin eka säkeistön toistolla? No, se on elämää, eikä vaikuttanut kokonaisuuteen millään tavalla. Kesällä kuultuna tuo legendaarinen viisuvoittaja pääsee oikeuksiinsa, kun Vee-aa-än-tee-aaaa kaikuu lämpimässä kesäyössä.

Perttu Sutinen-Himane rock-kukkona (kuva: Jeke).

On kesä, on loma kohosi keikan kliimaksiksi ja yleisöä piti jopa vastoin perinteistä ramopunk-keikkaa hieman laulattaa. Laulu maistui ja mökää piisasi kiitettävästi, kun kertsi raikui. Keikkasetissä jo talvella ollut Ratsian Ole hyvä nyt sopii erittäin hyvin Himanesin repertuaariin. Samoin kuin Pogoomaan, joka on ketterätekstinen cover vanhasta Locomotionista. Encorena kuultu Kolme sointua naiselle on hersyvä rakkaudentunnustus kauniimmalle sukupuolelle. Aihehan on aina ajankohtainen. Illan päättävänä erikoisnumerona kuultiin Maatalouslomittaja. Illan viimeiset rallit villiinnyttivät yleisön riisumaan paitojaan ja eturivissä saatiin ihastella Himanesin lisäksi naiskauneutta. Nopeasti todiste talteen, sillä samassa keikka oli ohi. Taustanauhalta jäi soimaan itseoikeutetusti Kylä kuolee, johdatellen samalla kokonaisuuden herkkään päätökseensä.

Illan viimeisenä esiintyjänä soitti naapurimaan suttura Pandora, joka sai takahuoneessa jopa kielikylpyjä. Kun rokit oli rokattu, läksi yleisö kotimatkalle. Juvalaiset matkasivat peräkkäisillä takseilla ja muut kuka mitenkin.

Himanesin keikkakunto osoittautui pirskatin kovaksi. Nyt pitäisi vain saada bändille kovasti keikkoja. Tästä onkin mukava jäädä odottamaan Piknikin ja Puustockin vetoja.

Jeke

Pasi Peltokangas:

Ohutta yläpilveä

Ilta oli kuuma ja kostea, ohutta  yläpilveä, +20. Laskeuduimme Haukivuoreen 19,45. Kuin Bruce Springsteen konsanaan soitimme mekin sydämestämme - ei tosin kolmea tuntia, mutta kolme varttia plus bonus tuli. Yleisö oli hienoa ja lauteet olivat  höylätty kondikseen eli ROCK JA ROLL.S ee you again Hauggivuorri, wii lav jyu!

Pasi Peltokangas (James Puhto-Ren)

"Saku innostui välillä soittamaan jopa seisaaltaan" (kuva: Jeke).

Saku Himane:

Kotikulmilla

Kotikulmiemme pikkufestarilla Hummeripoikarockissa soitimme kolmatta kertaa. Kahtena ensimmäisenä esiintymisaikamme olivat sattuneet iltapäivään/alkuiltaan, nyt kinusimme paremmin ajan lauantai-iltaan ja yritimme käyttää sen myös hyväksemme.
Tapahtumaan pyysin juontajaksi Hendolinin Ilkan, joka on varmaan monelle tullut tutuksi ramoviisuista, mm. Kesä-Vantaan säveltäjänä. Ilkan olin nähnyt tv2:n stand up klubilla ja näin ollen Ilkka oli tv:stä tuttu julkkis ja oiva kaveri juontajaksi!

Rockpäivän pisti liikkeelle Metuja, jolla oli varsin tuore kokoonpano liikkeellä. Ilmeisesti saman viikon torstaina oli löytynyt soittajat paikoilleen, joka tietysti näkyi ja kuului. Metun ääni oli edelleen takavuosien kunnossa, ellei jopa piirun verran karheampi.
James Puhto-Renin kanssa olimme aikanaan Kråklundilla, kavereita en kuitenkaan ikinä tavannut ja muistaakseni Nummirockissa -94 näin heidän ainoan keikan. Haukivuorella Pasi ja kumppanit kipusivat lavalle juuri ennen meitä. Alkuhapuilujen jälkeen meininki näytti ja kuulosti hyvältä, tuttuja ralleja ja erinomaisia välispiikkejä. Huomasimpa kesken keikan joutuneeni miksaajaksikin, mutta mihinkään en tietenkään koskenut, kun en tiennyt mitä mistäkin nappulasta tapahtuisi. Hyvä, että hekin palasivat!

Päivä alkoi hämärtyä, ihmisiä oli paikalla varsin kiitettävästi, kun aloitimme soittomme n. klo 23. Fiilis oli lähes sadepilviä hipova, valot välkkyi, jengi pogosi ja savu peitti näkyvyyden (kuuluu rock -asiaan). Soitannollisesti ei ehkä parhaitamme, mutta meiningiltään yksi parhaista keikoista ikinä. Kiitos runsaan ja aktiivisen yleisön, joista varmaan kaikki olivat tulleet katsomaan meitä, eikä Pandoraa..
Rikun kanssa opetimme Pandoralle muutaman tärkeän asian Suomesta, eli mikä on Himanes ja mikä on Savo. "Hyvvee iltoo" kuulosti hyvälle kevyellä ruotsalais -aksentilla.

Saku Himane (Himanes)