Ramoviisut 2008

Jeken keikkaraportti

Takaisin Ramoviisut 2008 -etusivulle

Jeke:

Ramotusinan verran Converse-kerhoelämyksiä

Slaavilaispohjaista show-meininkiä: Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit

Converse-kerho nro 14 Helsingin Semifinalissa jäi samalla kerhon viimeiseksi tapahtumaksi. Lopulliseksi määräksi muodostui ramo-tusina, eli 14.Tämä tie on nyt kuljettu loppuun ja on uusien työnsankareiden aika astua esiin. Viimeiselle Converse-kerholle toi tunnusomaisen piirteensä apuun hälytetyt talkoovoimat, jotta kaikki järjestelytehtävät eivät olisi kaatuneet puuhakaksikon parkkiintuneille harteille.

Paikalla olivat toki myös urhoolliset Converse-aktiivit, eli Riina, Ilpo ja Rauman Kimmo. He olivat ainoat, jotka olivat läsnä jokaisessa tapahtumassa. Kumarran teille.

Ramopunk-tarinatkin saivat taas pätkän jatkoa hulvattoman hauskojen Liskomäkien osalta. Pöytämme takana iloinen sorina täytti Ilveksen, tennarikansan saapuessa alkuverryttelyyn kokoontumisajoihin.

Converse-kenraali Heko lausui adjutanttinsa Converse-Kimmon kanssa saatesanat kuoppajaisille. ”Liian paljon hyvää ohjelmaa on järjestetty, paitsi heviä”, tiivisti Heko jotakuinkin Converse-kerhon toiminnan.

Tämän jälkeen lavalle viritettyjen kalsareiden sekaan astelikin illan aloittajapoppoo Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit. Show-miehet ottivat heti Juhanin löytymisen jälkeen lavan haltuun ja paiskasivat heti aloituspiisiksi Pitkät Kalsarikännit kaikkien sohvaperunoiden kunniaksi. Jos vetäisisi pitkät Converse-kännit, tulisiko nauttimisen tapahtua tuolloin tossusta, muistan miettineeni suorikkikalsaripiisini kajahtaessa? Luodinkestävä poikaystävä oli myös vanhoja aiemmilta levyiltä tuttuja ralleja. Settiin oli sisällytetty myös uuden, kesäkuussa ilmestyvän Perustuu tositapahtumiin – pitkäsoiton ralleja. Hittipotentiaalia edusti uusi suosikkirynkytykseni, Mä haisen rock’n’ rollille, jonka rento poljento, mukaansatempaava melodia ja tekstin hauska tarina saivat hyvälle tuulelle. Myös Motörheadin Lemmy nosti lupauksia kovatasoisesta uudesta kiekosta.

Kalsareiden hurja lavashow huipentui lopun soolorevittelyyn. Niinpä illan isäntä Heko virnuilikin Emerson Lake & Palmerin juuri esiintyneen. Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit edustavat minun mielestäni sellaista ramopunk-linjaa, jossa se ramo-osasto on hallussa, mutta siihen tuodaan mukaan omia persoonallisia juttuja, jolloin tuloksena on persoonallista meininkiä. Pisteet uskalluksesta hieman rikkoa rajoja.

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit (kuva: Hartza).

Ramoviisut

Itse Ne Luumäet olivat muodostaneet esikarsintaraadin. Oliko seula ollut tiukempi kuin kanadalaisen kiekkomaalin verkko? Finaaliin oli mahtunut ainoastaan viisi kilpailijaa, joten luvassa oli tasaisen oloinen kisa.

General Demokrazee esiintyi ensimmäistä kertaa tuoreella urallaan, esittäen samalla julkisesti ensimmäisen oman tekeleensä BarBaarin. Tästä on ramo-vaarien hyvä jatkaa eteenpäin. Ramones-covereilla homma saatiin ripeästi jalalle ja nyt olisikin hyvä jatkaa omaa juttua, kun pää on avattu. Ei huono, mutta ei myöskään voittaja-ainesta, vielä.

Ilman kiertueella ollutta Akia esiintyneet Himanes-veikot esiintyivät Sutinens –nimellä. Perttu Sutinen vastasikin illan vauhdikkaimmasta lava-showsta. Rauman Kimmo osui oikeaan, havaitessaan, että alta lähtevänä basson plugi olisi koko ajan vaarassa. "Sutinens meets Luonteri Surf" on täysin oikea analyysi Luomu-rockin henkisestä ilmapiiristä. Rempseä ralli, täyttä törinää.

Teyon luotsaamat vanhat veijarit tyhjensivät koko pajatson. Viime vuonna SodomaSonics –nimellä esiintyneen orkesterin veto ei jäänyt mieleen. Tänä vuonna ryhmä esiintyi Nixonix –nimellä ja tilanne korjaantui kerta heitolla. Hemmetin komea kertosäe ja hulvaton tarina, jossa oli mukana jopa Luumäkimäisiä hauskoja nokkeluuksia. Kerta kaikkiaan hieno viisu, joka ansaitsi voittonsa.

”Takaisin Havannaan

Surffilaudalla – syöksyveneellä – kumiankalla”

Levyllehän tuo pitää saada.

Hendolinin Ilkka johdatti lavalle Mökä Metelin lisäksi myös Ihmetytön ja munni-harpun. Ilkalla on melodista tajua ja tänäkin vuonna kertosäkeessä päästiin liitoon. Tekstipuoli kuitenkin tökki joltakin osin, tosin kerranhan tuota vain pääsi kuuntelemaan. Munni-harppu jäi kyllä enimmäkseen lavakoristeeksi, mutta iloinen meininki metelöitsijöillä oli päällä ja sillähän pääsee pitkälle. Tällä kertaa pronssille.

Sultans of svingarit yrittivät kaikkensa yleisön pehmittämiseksi. Puuha-Pete –askeja ei onneksi ollut kaikille asti ja niinpä mukaansatempaavasta Gordon Ramsey –kertsistään huolimatta SOS jäi hopealle. Erikoisuutena oli mimmienergiaa edustaneen vaaleaverikön siunattu tila. Toivottavasti jytinät siirtyivät uuden tulokkaan geeneihin, jotta genren jatkuvuus säilyisi.

Kaiken kaikkiaan Ramo-viisujen taso oli korkea. Tästä lienee saamme syyttää esikarsintaraatina toimineiden Luumäkien musiikillisia mieltymyksiä. Loppujen lopuksi olikin hyvä juttu, että en itse saanut demoa sählätyksi loppuun asti. Toisaalta nyt voikin jäädä leikittelemään ajatuksella, että jos joskus vietetään julkkari-kinkereitä, voisi seassa olla yksi teeman nimikkopiisikin…

Ramoviisujen tuloksia julkistetaan (kuva: Ilpo).

The Puukädet plays punkhits

Muistan viime kevään ja Tavastian. Muistan viime kesän Ruisrockin. Juuri kun luulin unohtaneeni, että näin Ne Luumäet viimeistä kertaa lavalla, tuotiin eteeni jymy-yllätys. Pojat-yhtyeen keikan peruunnuttua, kävi aivan ensimmäisenä mielessä, että pitäisikö itsekin perua koko reissu. Onneksi en syyllistynyt moiseen rintamakarkuruuteen. Luettuani korvaavan esiintyjän nimen, The Puukädet plays punkhits, tuli ensimmäisenä mieleeni, että jotain Finskin ja Peten tapaista settiä voisi olla luvassa. Olihan sitä ennakkoon arvuuteltu, että Ne Luumäet voisivat muutaman piisin käydä vetäisemässä Converse-kerhon kuoppajaisten kunniaksi, mutta en itsekään rohjennut siihen aivan täysin rinnoin uskoa. Tulin jymäytetyksi oikein kunnolla. Hyvä niin, sillä lavalle astui salanimellä esiintynyt Ne Luumäet ja meikäläinen oli ällikällä.

Ne Luumäet (kuva: Ilpo)

Pyhät pyssykät! Tätä on rock’n’ roll. Tätä on ramopunk. Tätä on meininki. Suoraa ja hauskaa. Rokkenroll-makeaa tuutin täydeltä. En halua kääntää kauheasti veistä poissa olleiden kirveltävissä haavoissa, mutta voi veljet, olisittepa olleet mukana! Kun Niinkuin ennenkin jytkähti pauhaamaan, oli kuin aikaa olisi käännetty taaksepäin. Kaikki nuo iki-ihanat menopalat saivat puhki kuluneet tennarit vipajamaan täyttä loikkaa. Muutaman alkuaikojen kipaleiden jälkeen Ronskikin sai Fiudattua itsensä lavalle asti ja tuttu ylä-ääni täytti vihdoin eetterin. Onneksi taustalaulussa ei tarvinnut ässiä suhautella.

Kesäloma on kesällä ja Anna anna shokkihoitoo johtivat siihen, että Hartzan kanssa esittämämme shown tuloksena olin märkä muutenkin kuin hiestä. Setin pohjana toimi Ruisrockin piisilista, mutta pari poisjättöä siinä oli tapahtunut. Yllätysvetona toimi vika piisi, Nyt ei enää. Uskon ja toivon, että kyseinen lopullisuutta uhkuva aasinsilta oli kuitenkin tarkoitettu Converse-kerholle. Eikös juu?

Siitäpä sitten tennarit jonoon ja muihin paikkoihin jatkoille. Heikot sortuivat taas elon tiellä, mutta jotkut porskuttivat aamuun asti. Energia on nääs A ja O.

Jeke

Joey Luumäki ja Pete Luumäki (kuva: Ilpo).