James Puhto-Ren

Kelpo Tekoniemi:

James Puhto-Ren on the road of Kokkola

Kokkolassa nähtiin ja kuultiin liki kymmenen vuoden tauon jälkeen James Puhto-Renin reipasta uuden aallon rockia tunnin verran. Yksi tunti kymmenessä vuodessa on kyllä aivan liian vähän näinkin mukavan kuuloista rollaamista. Toivottavasti tähän saadaan jatkoakin.

Joitakin pysyviä arvoja näyttää olevan vielä nykypäiväisessäkin hektisessä maailmassa , kuten tämä Puhto -keikan avausbiisi. Kahta en vaihda , toinen on tämä Tyttöni on puutarhuri ja toinen... sanois laulaja. Sehän se ensimmäisenä kuultiin tuo mainio Puhto-ralli, joka itse asiassa soi jo aikoinaan ihan ensimmäisellä Puhto-keikalla Kokkolan urheilutalolla bändin ottaessa ensiaskeleitaan vuosia sitten.

Kun avaukset oli paukuteltu homma jatkui uutukaiselta maxi ep:ltä napatulta Sydämeni Forssaan jäi - biisillä joka rullasi hienosti kaiken poprockin taiteen sääntöjen mukaan. Biisi joka olikin henk.kohtainen suosikkini pitkään tältä ep:ltä kunnes Outerspaceville syrjäytti tämän olotilan.

William Shatner -biisin riffi toimii aina yhtä takuuvarmasti. Hyvä biisi, joka erottui jo mainiolla Ain`t no country road -levyllä edukseen. Näköjään toimii lavallakin hienosti.

Homma jatkui pakollisella sikailulla, Porsaan veljekset ne vain juopottelevat vuodesta toiseen entiseen tapaan, kuten odottaa sopii. Josko se päivä nähdään kun possuveljeksetkin raitistuvat - se ihme tarkoittaisi sitten ilmeisesti sitä että Puhto-Ren on urakkansa valmiiksi saanut. Tämä biisi on nimenomaan keikkabiisi.

Tempoa laskettiin hieman rauhallisempaan tahtiin, Eki-setä saapui menneisyydestä pubin lavalle. Rullasi leppoisan mukavaan tahtiin - yleisökin sai hieman hengähdysaikaa. Eki-setä jaksoi vain aikansa, joten Veijo kutsuttiin lavalle jatkamaan juhlaa. Molemmat toimivat mainiosti livenä.

Sitten tuli kuin yllättäen eteen tämän keikan varsinainen kliimaksi , Sami oli tällä kertaa "se" biisi joka lunasti Puhto-Renille paikan hienona livebändinä. Näin kävi. Levyllä biisi on OK , mutta livenä näköjään toimii kuin tauti. Tähän biisiin oli saatu kiteytettyä mainiosti koko suomalaisen uuden aallon musiikin kaikki parhaat hetket. Mestarin työnäyte. Siinä oli eput, pellet ja kaikki muut samassa paketissa ja yhdellä pläjäyksellä. Hieno esitys!

Homma jatkui uuden maxi ep:n kamalla. Tennessee ja Timber noli näköjään poimittu mukaan keikkasettiin. Tennessee toimi asiallisesti, mutta Timber ei oikein lähtenyt ep:llä viitoitettuun suuntaan. Timber vaatii rumpalilta täyden työpanoksen ja kolmekymmentä rosenttia päälle, tällä kertaa sitä ei tähän biisiin saatu. Valitettavasti. Muuten kannumies hoiti kyllä hommansa aivan täysin.

Sitten jatkui hyvää Puhto-Ren soittoa. Uskomattoman hyvältä kuulostaa tuo ikiaikainen Tahdon sinut -iskelmärallatus. Meiju Suvas vihertäisi muustakin, kuin ekoajatuksista kuullessaan tämän Puhto-Renin version omasta lällystään... hyvin toimii!

Sitten olikin vuoro jälleen vilvoitella hieman rauhallisemman kaman kanssa. Vuoroon tuli Aknekasvoisen pojan balladi. Kuten nimestä jo voi päätellä, se oli kuin olikin rauhallinen balladi. Biisi on kuulemma tehty jo aikoja ennen kuin koko Puhto-Renistä oli tietoakaan. Olihan siinä viisua kerrakseen. Tuo pitää jokaisen itse kuunnella, sitä ei voi kuvailla.

Puhto-Renin tapainen bändihän ei pitkää tovia jaksa saunan lauteilla kylmässä istua, joten löylyähän siinä tilanteessa pitää heittää. Mikäpä paremmin lämpöä nostaisi kuin tuo mainio Helsinkiin vai helvettiin -biisi. Puhto-Renit piiskasi biisin nopempaan tempoon kuin levyltä muistinkaan. Hieno biisi joka paranee vain mitä enemmän sitä kuulee. Outerspaceville - biisi uudelta maxi ep:ltä toimi mainiosti myös, ihan kuulostaa tulevalta keikkahelmeltä?

Oli jo se aika illasta käsillä jolloin heikompivatsaisilla kuulijoilla alkaa hiukka hiukomaan. Grillille ei ehdi, joten ei muuta kun bändiltä tilaamaan jotakin, mitä tahansa vatsantäytettä. No niillähän oli tarjolla vain tuota makeampaa puolta. Piimäkakku -biisi jyrää aivan helskutin hienosti livenä. Siinähän ne jauhot ja sokerit pöllys, mutta lopputuloksena olikin sitten aivan verrattoman hieno biisi, jota on vaikea hymyilemättä kuunnella. Hieno biisi ja osoitus siitä mitä tekijät saa aikaan pelkästään reseptikirjaa plaraamalla. Älkää yrittäkö tätä kotona!

Juha Mieto, tuo ikiaikainen tervaskanto, on joutunut olemaan vuosia ilman omaa nimikkobiisiään kun Puhto-Ren on keikkataukoansa pitänyt. Nyt voi Mietokin nukkua yönsä rauhassa, nimittäin Puhto-Ren -keikkaa ei kuulemma vedetä ilman Juha Mieto -biisiä. Mieto -biisi oli viimeinen veto varsinaisesta setistä tällä kertaa.

Homma onneksi sai jatkoa vielä parin biisin verran. Laulaja-kitaristi saapui vielä kerta kiellon päälle lavalle ja aloitti Pauli - biisin tahdit, jonka jälkeen keikan viimeisenä vetona kuultiin AOP eli tuo verraton Anssi On Paskapää - biisi. Siinähän sitä on asiaa kerrakseen.

Viimeiset soinnut ja vain savu jäi jäljelle, kun pojat poistuivat lavalta. Puhto-Ren oli taas kerran tienpäällä ja tällä kertaa synnyinkaupungissaan Kokkolassa.

Näin yleisesti keikasta muutamia huomioita voisi kertoa sen verran, että bändi toimitti asiansa lavalla tylyn koruttomasti ilman mitään ihmeempää lavashowta - antoivat biisiensä puhua puolestaan. Biiseistä sen verran vielä, että kovin lyhköösiä vetojahan nuo ovat, keskimitta taitaa olla alle pari minuuttia? No saahan niitä sitten mahtumaan vähän reilummin keikkasettiin. Tuossa on kuitenkin pojille miettimisen paikka - voisko niitä vähän pidempiäkin ralleja ottaa mukaan , ei kai se reilut kolme minuuttiakaan nyt voi liian pitkä aika olla? Niitäkin Jamesilla on kyllä plakkarissaan.

Aivan erikoiskiitokset ansaitsee keikan miksannut mieshenkilö. Tällaisen bändin ollessa kyseessä on taitamattomalla miksaajalla kova kiusaus vetää volyymihanikat liiankin kovalle. No nyt löytyi miksaaja, joka osasi juuri oikeaan asentoon namikat pistellä! Bändin oma soundi oli osattu tuoda esille just eikä melkein oikealla tavalla ja tosiaankin tuo volyymi oli myös tasan oikealla kohdalla. Kiitokset suuren yleisön puolesta.

Puhto-Renin tuotantoon tutustuneena voin kuvitella sitä tuskaa, mitä pojilla on valitessaan keikkasettiä. Nimittäin tässä on yksi niistä bändeistä, joilla on lähinnä runsauden pula hyvästä biisi materiaalista. Puhto-Ren on kuitenkin uransa aikana tehnyt jo hyvän joukon aivan mainiota kamaa, joten vaikeahan tuosta on valita juuri ne oikeat biisit, jotka yleisö kulloinkin omakseen tuntee. Itsekin toivoin salaa koko joukon aivan muita biisejä mitä sitten kuultiin.

No hyvinhän tuo näyttää toimivan... keep us on the road, James.

Täältä tähän...

Kelpo Tekoniemi