Ramopunkit keikoilla
Torvi,
Lahti 12.9.2008
Monroes - Häiriköt
Häiriköt ja Monroes keikkailivat 12.9.08 Hartzan järjestämissä bileissä Torvessa Lahdessa. Monroes, tuo Lahden lahja kotimaiselle ramopunkille lopetti jo vuosia sitten, mutta bändi oli päättänyt Hartzan pyynnöstä vetää väärin ja kovaa vielä kerran...
Sisällysluettelo:
Ramopunk-uutiset: Monroes Häiriköiden lämppäriksi
Ramopunk-uutiset uutisoi Monroesin comebackin jo yhdeksän kuukautta ennen keikkaa, 17.12.2007.
Häiriköitä, Monroeseja, häiriköitä ja sissikersantteja
Hartzan keikkaraportti
Archie Monroen kommentteja.
Monroesin
biisilista.
Väärin ja kovaa, vielä kerran... (kuva: Hartza).
Ramopunk-uutiset 17.12.2007:
Monroes Häiriköiden lämppäriksi
Vuosina 2002-2004 Monroes ja Monroe54 nimillä toiminut lahtelainen ramopunkretkue toimii Häiriköiden lämppärinä Torvessa Lahdessa 12.9.08. Viimeksi Monroes nähtiin pari vuotta hajoamisensa jälkeen Ramopunk-piknikillä 2006, missä päästiin todistamaan bändin toista hajoamista kesken keikan, joka ei oikeastaan ollut keikka sanan varsinaisessa merkityksessä. Tuosta kakofonisesta, mutta viihdyttävästä performanssista kannattaa käydä lukaisemassa tarkkakuvaus vuoden 2006 Puustockin keikkaraportista täältä.
Tällä kertaa Monroes on päättänyt treenata keikkaan ihan tosissaan ja aikaakin on kuukausikaupalla. Ennustaisin, että tulossa on hyvin viihdyttävä keikka, tavalla tai toisella.
Miten tämä ramopunkin Sleepy Sleepers sitten päätyi kasaantumaan jälleen lavalle...
Monroesin vuoden 2006 Ramopunk-piknikin "keikan" loppuhetkiä (kuva: M!ka)
Comeback 2008
Väärin ja kovaa, vielä kerran?
Eipä tiennyt Harza kuinka hänen näennäisen mitätön ja tahaton nousuhumalainen tarjous vaikuttaisi neljän ihmisen elämään. Hartza kysyi Archielta olisiko hän valmis vielä kerran valmis kaivamaan Monroes merkkisen laulu- ja soitinyhtyeen luurangon haudasta, pyyhkimään pölyt sen päältä ja asettamaan sen Torveen näytille Häiriköiden lämmittelijänä syyskuussa 2008.
Aikaa olisi runsaasti, joten Archie oli heti mukana, mutta olisiko muut Monroet valmiit unohtamaan omat arkirutiininsa, palaamaan bändikämpälle juomaan ruskaa, sekä soittamaan väärin ja kovaa? Oli syytä suorittaa numerovalintoja ja tehdä soittokierros.
Ensimmäisenä vuorossa oli Antsa. Nuori insinööriopiskelija, joka oli lopettanut kitaransoiton jo kahdesti. Ensin epäonnistuneen poikkitaiteellisen, humalaisen ja pierunhajuisen alastonesiintymisen jälkeen Heinolassa, ja toisen kerran Ramopiknikillä 2006 saatuaan potkut kakofonisesta Monroes-performanssista kesken keikan. Vieläkö tämä nuori porvari jaksaisi kiinnostua pienten ihmisten asioista ja ilmestyä Torveen soittamaan. Ei hätää, Antsa lupasi tulla ja iloitsi, että kerrankin on kunnolla aikaa harjoitella keikkaa varten. Hän tosin painotti, että toivottavasti ensimmäiset harjoitukset ei ole päivä ennen keikkaa ja toiset soundchekissä.
Seuraavana vuorossa oli "Lahden Cisse Häkkinen" Long Tall. Mies joka oli jo vuosia sitten vaihtanut ramopunkin hard rockiin ja Ne Luumäet Peer Güntiin. Suostuisiko hän riisumaan teräväkärkiset käärmeennahka buutsinsa jalastaan ja kaivamaan Converset kaapista? Pienen epäröinnin ja Ramopiknik-aiheisen päivittelyn jälkeen hän sanoi olevansa mukana sillä ehdolla, että asiat hoidettaisiin kerrankin kunnolla, eikä mentäisi aina perse edellä puuhun.
Viimeisimpänä ja vaikeimpana vuorossa oli Banjo. Mies joka nykyisin on sitä mieltä, että kaikki muu paitsi jazz on turhaa. Hän oli vaihtanut Before The Dawnin Euroopan kiertueet ja energiset Hard Core keikat perhe-elämään ja keskittyi kasvattamaan tytärtään. Tuskin häntä enää kiinnostaisivat ramosaunan löylyt ja muut epämusikaaliset haihattelut. Pelko pois. Banjo ilmoitti, että jos kaikki muut on mukana, niin hänkin on ja kyseli heti perään, koska olisivat ensimmäiset harjoitukset.
Koko hullu remmi siis suostui paluukeikkaan. Kaikki neljä astuisivat samaan huoneeseen yli neljään vuoden tauon jälkeen ja vielä soittimet kädessä. Monroesin toimiessa aktiivisena poikien yksi tavoitteista ja haaveista oli päästä Torveen soittamaan, mutta se ei koskaan toteutunut. Nyt olisi viimein aika korjata tuo virhe. Ja miten Monroet tällä kertaa tyrii, selviää syyskuussa 2008, kun Hartza saa taas kerran bileet pystyyn ja ramokansan yhteen.
Ja sitä odotellessa kaikki voivat käydä fiilistelemässä Monroesin musiikkia bändin Myspace-sivulla täällä. Tulevalla keikalla tullaan kuulemaan ainakin ensi kertaa livenä dopingista kärähtänyt ramoviisu Sanna, sekä pari uutta iskusävelmää, joista Darra Sunnuntai niminen teos on jo valmiina.
Onneksi Monroesilla on aikaa harjoitella vielä yli 9 kuukautta.
(Ramopunk-uutiset 17.12.2007)
Yleisöä Monroesin keikalla (kuva Hartza).
Häiriköitä,
Monroeseja, häiriköitä ja sissikersantteja
Odotukset
iltaa varten olivat aika hyvät, eihän Monroesia oltu nähty
lavalla sitten häröisen Ramopunk-piknikin keikan. Onneksi bändi otti
homman tosissaan tällä kertaa, mitä ei voinut sanoa parista fanista,
mutta siitä myöhemmin lisää.
Päivän
aikataulu osaltani muuttui hieman, kun Hallu infosi saapuvansakin
jo iltapäivällä junalla auton sijaan. Rovaniemi meinasi kutsua
sissikersanttiamme, sillä väärään junaanhan herra oli Hesassa
nousemassa. Onneksi ajatus oli tällä kertaa junaa nopeampi, ja kohti
oikeaa raidebiiliä. Hollolaan mies saapui suurielkeisesti taxilla pitkäripaisen
kautta, kun kuulemma yöpaikasta pitää jaloa tarjota. Noh, mikäs siinä,
kyllähän se kelepaa. Paskanjauhamisen, Janos Valmusen kuuntelun
ja jalokahven jälkeen Bussipysäkin kautta kohti Lahtea ja pizzeriaa.
Seiskan
maissa massu täynnä Torveen kahtelemaan josko bändit löytyisivät
paikalta. No eipä näkynyt, joten hetkeksi Roosteriin
puhumaan Elviksestä. Tai no, ainakin Hallu ja baarinomistaja puhuivat,
sekä kuuntelivat. Itse lähdin puoli kasin jälkeen koittamaan onneani
uudelleen, ja Monroes saapuikin parahiksi paikalle, kuten myös Häirikkö-Juuso,
sen sijaan Erkko ja Maukka saapuisivat hieman myöhässä.
Tässä vaiheessa Hallu päätti lähteä yläkerran Tirraan keski-ikäisen
kansanosan kanssa huastelemmaan, kun Torvessa eivät hanat olleet vielä
auki. Bussipysäkillä taisi kuulua kuitenkin mennessänsä.
Checkit
ok, ensimmäiset vieraat rupesivat valumaan paikalle, mm. Riina
joka oli yhyttänyt Häiriköt jo pizzeriassa. Mukavaa
ruokaseuraa sai siis hän. Yläkerrasta rupesi kuulumaan tarinaa, että
Hallua on kuulemma jo henkilökunnan puolelta varoiteltu äänenkäytöstä,
joten jäimme odottelemaan josko herra sieltä kohta alaskin pääsisi.
Kyllä tuli, kuulemma saateltuna, ja sissikersanttimme saapui sisään
samaan aikaan kuin Nalieny, jonka Hallu "Nelliksi"
upeasti risti. Noh, nimi ei miestä pahenna, tuskin siis naistakaan.
Ammatinvalintakysymykset olivat tässä vaiheessa iltaa kova sana,
ainakin Hallullemme. Nalieny-Nelli-Essi vain sai tästä osansa, eikä
aina niin positiiviseen sävyyn, vaikka suurimmaksi osaksi huumorin
kantilta muut sen ottivat. Paitsi sissikersantti. Taisipa pariin kertaan
kaikua Janos Valmunenkin, Hallu voisi levyttää sen coverina. Toimi
aika hyvin. Maza ja avovaimonsakin ilmaantui paikalle, ja
turinoita tuli käytyä. Maza – toivottavasti moottoritie ei oo enää
kuuma, ja se Heinolakin on tyly kaupunki. Mutta eipä sulla oo kohta
Toyotaakaan…
Puoli kahdentoista aikaan olikin aika Monroesin comebackin, tai reunionin. Tai mikä nyt lieneekään paluukeikkansa. Torvi oli hetkessä yhdentoista jälkeen tärähtänyt täyteen, ja suurin osa nimenomaan Monroesin takia, kavereita näyttää bändin poijilla olevan runsaasti. Meno oli alusta asti kunnon meininkiä, eikä muniin puhaltelua.
Monroes, skarpinpana kuin koskaan...(?) (kuva: Hartza).
Jengi
innostui tosissaan, ja hieman yllätyksenä tuli itsellenikin tuo
suosio. Ei siinä mitään, hienoa niin. Keikan lopuksi vain intoutui
pari sälliä pyörimään lavalla ja mikeissä kiinni ”laulamassa”,
kiitti vain vitusti! Jartulta tuli pientä raivoa meikällekin,
että minä järkkääjänä maksan mikit, jos hajosivat. Onneksi ei,
muuten olis muutama jätkä ollu kusessa… Ja selvennyksenä, että kävi
siellä lavalla pari tarkoituksenmukaistakin vierailijaa, mm. originaali
Monroes-kaveri. Mutta tämä siniverkkatakkinen, nimeltämainitsematon Prostidudes-kaveri,
jonka etunimi alkaa L:llä, voi sitten ottaa hieman itseensä,
telineetkin oli solmussa, vähällä piti ettei nenä. Anti olla
viimeinen kerta, tollanen ei oo reilua ees tuttujasikaan kohtaan. Et ole
aito Häirikkö, olit vain häirikkö.
Joku halusi mikkitelineestä ainakin puolet (kuvat: Hartza).
Vajaa puoli tuntia piti rauhoittaa itseään, käydä pihalla kävelemässä ja tulla takaisin "oikeiden" Häiriköiden keikalle. Mitä tuosta nyt voi sanoa. Takuuvarma setti, meininki huipussaan ja hittejä hitin perään. Voiko keikalta enempää vaatia? Kukaan ei urpoillut tuolla keikalla, onneksi. Tainakin ehti ”laivaseminaarista” juuri Häiriköiden keikalle.
Ei voi muuta kuin kiittää taas kerran Häiriköitä, ette petä ikinä! Monroesille ja erityisesti Archielle iso käsi keikasta, pääsittehän tekin sitten Torveen soittamaan. Ja iso kiitos reilulle 160 maksaneelle ja plus noin kymmenelle listalaiselle – te teitte illasta viihtyisän! Paitsi te pari ääliötä.
Häiriköt (kuva: Hartza).
Hallu
taisi luikauttaa hieman Bussipysäkillä-biisiä ennen
kuin lähti nukkumaan, tai no, ”nukkumaan”. Tainan kans kuitenkin läksivät
jo etukäteen, mie ja Rina & Nally, vai mikä Nalle se ny oli… jäimme
vielä loppuun asti torveilemaan. Ja päästettiin meitin kissakin
karkuun tullessamme. Onneksi katti panikoitui, eikä uskaltanut kauas
karata.
Ilta jatkui keikkojen jälkeen vielä aamupuoleen, ennen kuin sohvamme oli imenyt koko seurakunnan eli minut, Tainan, Hallun ja Riinan syövereihinsä. Aamulla sitten Hallun kanssa rupesimme hieman saunomaan jalon ja viskin voimalla, ja muutapa siitä ookaan jälkipolville kerrottavaa, ainakaan meikän muistikuvilla. Janos soi taas kaiketi. Ihme. Hallu ja Riina poistuivat, niin, bussipysäkin kautta koteihinsa.
Hartza
Archie Monroe (kuva: Hartza).
Archie:
Monroes R.I.P
Tosiaan Hartzan pyynnöstä soitettiin vielä kerran vanhat biisit väärin ja lujaa.
Monroesin toinen comeback ei jäänyt yritykseksi, toisin kuin ramopunk-piknikillä 2006. Yleisön odotuksista huolimatta bändi esiintyi lähes selvinpäin ja soitti biisitkin olosuhteisiin nähden melko tiukasti. Tällä kerralla olimme vaivaantuneet pitämään jopa kolmet bändiharjoitukset. Kolmet vain siksi, että kappaleet muistui helposti mieleen ja lahjattomat harjoittelee.
Yleisöä oli paikalla aivan saatanasti ja meininki oli kovempi, kuin millään muulla keikalla missä oon aikaisemmin soittanut. Osa yleisöstä oli opetellut jopa sanat kotona paremmin kuin bändin laulusolisti ja lauloi niitä mikkiin aina siihen asti, kunnes aloitti tappiollisen painiottelun mikrofonitelineen kanssa. Siinä mielessä esityksestä voi vetää yhtäläisyyksiä ramopiknikkiin, että jossain vaiheessa yleisöä oli enemmän lavalla, kuin orkesterin jäseniä. Onneksi siinä hässäkässä ei kuitenkaan hajonnut mitään, eikä sattunut ketään. Paljon oli tuttuja paikalla vuosien takaa ja ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Kivaa oli soittaa jätkien kanssa vielä kerran biisit läpi, mutta keikan jälkeen sovittiin, että Monroesin osalta on soitot soitettu ja arkku naulattu lopullisesti kiinni. Hauskat bileet ja uskon, että yleisöllekin jäi melko hyvät vibraatiot tosta.
Monroes eli Antsa, Archie, Banjo, Long Tall ja Miika haluavat kiittää kaikkia paikalla olijoita ja eritysesti Hartzaa joka sai meidät vielä kerran yhteen. Ja totta kai Häiriköille. Häiriköitä ehdin nähdä muutaman biisin ja Häiriköt oli tiukka ja hyvä niinkuin aina.
Archie Monroe (Monroes)
Yleisöä Häiriköiden keikalla (kuva Hartza).
Näin soiteltiin:
Monroes:
Luuranko
Kati on teologi
Sweet 16
Moottorisahamurhaaja
Leena on liimanhaistaja (Ne Luumäet)
Sä puhuit sateenkaarelle
Neljä vuotta
Aika kostaa (Miikan kanssa)
Kylmän kaupungin kadut (Miikan kanssa)
Juhlaiskusävelmä
Lauantai 21:48
Pahat aivot
encore:
Jos maailma ei...
Aivot sanoi ei
Häiriköt:
???