Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

(Kuva: Susku  Matikainen)

Ramokeikka

Lutakko, Jyväskylä 29.8.08

70-luvun Vihannekset

A3

The Outsiders plays Ramones It's Alive

Sisällysluettelo:

Lehtiartikkeli:

Keskisuomalainen/Petja Savoila, 29.8.08: YY-KAA-KOO-NEE!

Keikkaraporttia:

Keikka: Ramokeikka

Riku Himanen: Ramopunkkia Lutakossa

Artistien kommenttia:

Vihannes Pajunen (70LV): Kylässä Jyväskylässä, eli sit se pääsi Lutakkoon soittamaan.

Vihannes-Chemo (70LV): Lauteilta lauteille

Keikkojen biisilistat

70-luvun Vihannekset ja The Outsiders (kuvat: Susku Matikainen).

Keskisuomalainen 29.8.08:

YY-KAA-KOO-NEE!  

Jyväskylä/Petja Savoila

Melodisen kolmisointupunkin eli niin sanotun ramopunkin renesanssia elettiin viimeksi 1990-luvun alkupuolella. Maamme rocklavoja kiersivät muun muassa Ne Luumäet ja Pojat. Saatiinpa itse Ramoneskin festarivieraaksi.  

Nyt prätkärotsit ja leveät haara-asennot tulevat taas, väittää helsinkiläisen 70-Luvun Vihannekset -yhtyeen basisti Pete Hirvonen:

" Genre nostaa taas päätään. 1990-luvun loppu oli hiljaiseloa, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana on tullut selkeää kasvua. Uusia bändejä ja julkaisuja tulee koko ajan."

Kun bändin nimi on näinkin erikoinen, niin onhan tätä kysyttävä: mikä ihmeen 70-Luvun Vihannekset?

" Kai se viittaa nostalgisesti 70-lukuun hyvän musiikin aikakautena. Vihannekset taas on jonkinlainen assosiaatio ramopunkkiin", Hirvonen pohtii.

Kitaraa kolme vuotta sitten perustetussa punktriossa soittaa Kimmo "Chemo" Kalaja. Rummuista ja laulusta vastaa Petri Pajunen. 70-Luvun Vihannekset julkaisi tämän vuoden huhtikuussa omaa nimeään kantavan debyyttilevyn. - "Halusimme pitää soundin 70-lukulaisen simppelinä ja alkukantaisena. Ramopunkissa on rummut, kitara, basso ja laulu, sekä kiva melodia ja sanat. Mitä muuta siinä edes tarvitaan?"

70-Luvun Vihannekset, A3 ja The Outsiders Plays Ramones It`s Alive tänään Lutakossa.

70-luvun Vihannekset (kuva: Susku Matikainen).

Keikka:

Ramokeikka

Puolitoista vuotta oli kulunut viimeisestä "Onni On Ramones" keikasta Jyväskylässä kun taas kokeiltiin miten ramopunk -iltamat kansaa kiinnostaisivat näilläkin leveysasteilla.

Tällä kertaa paikkana oli Tanssisali Lutakko, jossa montaa ramopunk-orkesteria ei vuosien aikana ole esiintynytkään. Jokunen kuitenkin silloin tällöin ja tämän illan perusteella luulisin, että lisää mahdollisuuksia on aukeamassa tulevaisuudessa.

Ovien auetessa klo 21 jengiä ei paikalla kovin paljon ollut. Polttelin tupakkaa pihalla ja mielessäni alkoi pyöriä kauhuskenaario tyhjästä tanssisalista jossa ramo ja punk huhuillen etsivät toisiaan.  Reilut tuntia myöhemmin kun lavalle nousi paikallinen A3 -yhtye salissa ja baarissa oli kuitenkin 50-60 ihmistä ja lisää virtasi sisään koko ajan. Huh helpotusta. A3 ei varsinaista ramopunkkia soittanut, pari ramokäännöstä kylläkin. Mainio käännös muuten tuo Muistatko sä vielä Rockradion?, vai mikä biisin nimi nyt olikaan. Muuten musansa on enempi punk henkistä suomirokkia kuin ns. ramopunkkia, mutta hyvin tuo kansalle tuntui kelpaavan. Jopa yllättävän hyvin. Tokihan paikalla oli paljon bändin ystäväpiiriä ja kannustusjoukkoja, mutta niin tietysti pitää ollakin. Pojilla oli selkeä kotikenttäetu, mutta eipä soitossakaan valittamista ollut. Hyvin meni A3:n setti ja encorena tuli illan teemasta poiketen Pistolsia, perkeles.

70-luvun Vihannekset (kuva: Teijo Paananen).

70-Vihannekset oli Jyväskylässä ensimmäistä kertaa ja monille ramopunk skenestä ulkopuolella olevalle tuntematon nimi. Aloitusbiisi Majakanvartijan kajahtaessa PA kamoista alkoi väki kuitenkin liikahdella baarin puolelta taas paremmille näköalapaikoille. Bändin setti koostui debyytin ja Mullan alta Ep:n biiseistä kuten arvata saattoi. Itselleni ne tärkeimmät Vihannes biisit eli Joey Ramone ja Me kävelemme keskuudessanne toimivat tietysti parhaiten. Kokonaisuudessaan bändin soitto rokkasi ja rollasi hienosti, ramosti ja punkisti. Ainoa  miinus soundipolitiikan osalta oli, että maestro Pajusen vokaalit tulivat hieman liian hiljaisella volumella. Osa yleisöstä valui takaisin baarin puolelle setin puolivälin paikkeilla, mutta onneksi lavan edustallakin jäi jengiä pomppimaan ja heilumaan. Tunnelma pysyi yllä hyvin. Itsekin sain tanssahdella biisin ja parikin,  daamina itse J-P Laitio-Ramone, joka myös siis kunnioitti läsnäolollaan Ramokeikan osallistujakaartia. Vihannesmeininki huipentui aina puhuttelevaan Nousukausi-rockiin ja encorena saatiin kuulla vielä niiden toisten "stonesien"  Teenage Kicks. Hyvä valinta sekin. Kyllä Vihannekset on kaiken kaikkiaan tyylikäs ja laadukas ramopunk-bändi, se nyt ainakin tuli taas todettua.

The Outsiders vetäisi myös erittäin tiukan setin joka huipensi illan. Yleisö eli hienosti mukana It`s Aliven alusta loppuun asti ja Tuuska oli erinomainen Joey, vaikkei tukka naamalla roikukaan. Gabba Gabba Hey -kyltti heilui ja yleisö myös. Oli ilo katsella bailaavaa jengiä ja iloisia sekä hämmästyneitä ilmeitä. Hämmästyneitä siksi, että monet epäluuloiset eivät etukäteen uskoneet bändin vetävän Ramonesta noin hyvin. Ihmisten saaminen hyvään fiilikseen ramomeiningin avulla on tällaisen keikkaorganisoinnin ja varmasti soittamisenkin palkitsevin asia. Jes, kannatti sittenkin!

Mitäs illasta vielä? Jengiä sisällä oli parhaimmillaan noin 130. Tyydyttävä tulos ottaen huomioon tiukan kilpailutilanteen kaupungissa. Samana iltana oli elävää rockmusiikkia tarjolla kolmessakin baarissa. Nuorisoa, eli alle 18 vuotiaita, ei paikalla pahemmin näkynyt, vaikka heillekin tilaisuus oli avoin eikä lipun hintakaan ollut maksukyvyn tuolla puolen.  Ehkä 10-15 teiniä paikalla kuitenkin oli. Kyllä se kuitenkin taitaa vielä toistaiseksi olla niin, että ramomusiikki puhuttelee eniten meitä 30-45 vuotiaita miespuolisia henkilöitä, vai? Tarvittaneen nuorten oma ramopunk bändi sytyttämään kyseinen ikäryhmä hommaan, vaikka huhupuheiden mukaan Vihanneksillakin teineihin vetoavaa karismaa on. Huhupuheiden mukaan myös Woimasoinnun Hannu olisi tällaisesta nuorta punkenergiaa tihkuvasta ramobändistä kiinnostunut?  Baarista ei ole lavalle näkyvyyttä ja harmillisen moni paikallaolijoista jämähti tuoppinsa äärelle. Jopa Outsidersien setin aikana kun tunnelma oli salin puolella katossa baarissa notkui parisenkymmentä henkeä miettimässä syntyjä syviä. Sitä se keski-ikäistyminen joskus teettää. Joillekin. Mutta ei siis meille, jotka kävelemme keskuudessanne aina vaan.

Outsiders vauhdissa (kuva: J-P Laitio-Ramone).

Lutakolla järjestelyt toimivat kaiken kaikkiaan ensiluokkaisesti ja mesta on keikkapaikkana maineensa veroinen. Kuten Pöllökin sen Punk-tauti joka ei tapa leffassa toteaa: "number one". Sapuskaa tuli, juotavaa kärrättiin ja saunaa lämmitettiin. Henkilökunta osallistui roudaukseen ilman kehoituksia ja teknisvastaavat tiesivät mitä tekivät. Kyseltiin onko kaikki hyvin ja Outsidersit saivat sen Jallu-pullonsakin pöytään. Tiedä sitten kuka sen joi. Itse en kyllä niihin talkoisiin osallistunut. Ramokeikka oli kokonaisuutena erittäin mukava ilta erittäin hienon jengin parissa. Oli hienoa tavata Vihannekset ja muut ketä en ollut aiemmin tavannut. Kaikille iso kiitos. Tästä olis hyvä jatkaa jos se mahdollisuus suodaan. Neuvottelut käynnistyvät heti seuraavalla viikolla.

Keikka  

Riku Himanen:

Ramopunkkia Lutakossa

Tulin reissusta perjantai-iltana  takasin Jyväskylään. Tavarat autosta sisälle, pieni hengähdys ja sitten Lutakkoon. Haukivuorelta keikkapaikalle tuli myös autollinen tuttuja. Askarrutti, miten tapahtuman käy, tuleeko porukkaa, kuitenkaan se ei ollu Converse-kerho eikä Onni on Ramones. Eli uusi juttu kokonaan.

A3 vetikin jo settiään, kun nousin ylös Lutakon saliin, joka herättää nostalgisia tunteita 90-luvun alkuvuosilta. On tullut aika harvoin käytyä Lutakossa, vaikka oma osoite onkin ollu Jyväskylässä jo muutaman vuoden. Lutakkoon tehtiin iso remontti pari vuotta sitten, sen jälkeen kun se lopulta, kiitos Jelmun aktiivisten ihmisten, sai jäädä purkutuomiolta pystyyn ja jatkamaan musiikin ja ennen kaikkea rockin monitoimitalona. Sieltä löytyy keikkamestan lisäksi treenikämppiä, YAD sekä muutakin kulttuuritoimintaa ja työtiloja. Niin, siihen Aakolmoseen; Bändi kuulosti vanhahkolta punkvaikutteiselta suomirockilta, hyviä biisejä oli mukana ja jätkät selkeesti osas soittaa. Miksaaja ois voinu laittaa laulua kovemmalle, varsinkin lavan sivustaa anniskelualueelle se ei kuulunu tarpeeks. Sehän on ymmärrettävää, ettei sivulle kuulu niin hyvin, mutta luulis että se olis otettu huomioon ja pari kaappia suunnattu myös sinne. Bändejähän soittaa siellä jatkuvasti ja aina osa porukasta on siinä sivussa kalja-alueella.

Pajunen ottaa kontaktia yleisöön (kuva: J-P Laitio-Ramone).

Seuraavana 70-luvunVihannekset, joka myös kärsi aluks liian hiljasesta laulusta, yritin etsiä sopivaa paikkaa, mihin tulis paremmin laulua, mutta ei. Hevibändejä ehkä miksataan noin, mutta ramopunkissa pitää laulun KUULUA. Kerrankin olis laitteet ja keikkapaikka priimaa, mutta kun sitä laululiukua hiplataan liian varovasti! Voihan olla, että miksaajalla oli joku oikea syy toimintaansa, mutta epäilen. Sitten Pajusen lavan edessä esittäytymisen jälkeen (siitä Peten mikistä kuului kovempaa ja yksi yleisöstä huutelikin rumpumikin lauluvolumesta) alkoi rummuistakin laulu tulemaan paremmin. Hyvän keikan jätkät soitti, ei siinä mitään. Mun mielestä makein ja Kotkan meripäivät oli mun mielestä parhaimmistoa.

Outsiders veti levyllisen ramoja läpi aivan hiton hyvin. Ekaa kertaa näin porukan ja ehkä odotin jotain keskinkertaisempaa, mutta jouduin yllättymään erittäin positiivisesti. Joka jätkälle soitosta täydet pojot ja Tuuskalle vielä papukaijamerkki, hyvän laulun lisäks sanat oli hallussa original-välispiikkejä myöten. 

Kiitoksia Keikalle ja toivottavasti jatkoa piisaa, Lutakko, Jyväskylä ja ramopunk toimii kimpassa, tätä kannattais jatkaa. Viistoista vuotta sitten genren bändit veti kovia keikkoja Lutakossa, muistan mm. olleeni paikalla Klamydia & Himanes ja Hard-Ons -keikoilla.

Riku Himanen

70-luvun Vihannekset (kuva: Teijo Paananen).

Vihannes Pajunen:

Kylässä Jyväskylässä, eli sit se pääsi Lutakkoon soittamaan

Iltapäivällä kolme Vihannesta ja pikkukamat vaunuun ja keula kohti Päijänteen vesistöjä. Matkalla perinteisesti kaikenlaista Pirkko Huivimaa, Gabriel Kikkeli, Kulaus Vesinen –osaston ”keskustelua”. Skaalanakin se perinteinen: huono, erittäin huono ja  aivan saabanan hyvä. Matkalla joku juotti berliininmunkkia ja kahvia. Ennen kuin kukko seitsemästi lauloi ja jätkät kerran ajoi jo ohi, oltiinkin perillä pihassa, jonka vieressä on Lutakko. Tuo Suomen Ateenan katettu ja saunallakin varustettu Amfiteatteri. Lyyrat ja harput saliin ja nopea huoneistoesittely tarvittavine signaalinsäätörituaaleineen. Moi Keikka, vieraanvarainen ja pätevä isäntämiehemme!

Käytiin Omenahotellilla ja nyt seuraa vakava varoitus: Varokaa ketjun koottavia vuoteita. Ennen tavoiteltua joogalentoa ja nirvanaa oli sattua vakava onnettomuus, jossa eräs matala, Jussi Hakulis –imitaattori meinasi polttaa egunsa. Syy: Niitit irti soffasta. Seuraus: Lakanat oli sotkettu jo ennen hääyötä ja solisti lähes nalkissa kolminkerroin sohvan sisällä. Pokassa oli pitelemistä ja jätkien ilmeet oli näkemisen arvoiset, kun pyrskäyksiä pidätellen yrittivät samalla seurata, et hei sattuks sitä oikeesti? Lähdettiin Lutakkoon turvaan.

Takahuone ei jättänyt paljoakaan toivomisen varaa. Oli alkoholia, naisia, miehiä, banaaneja, seinähuumoria, sipsejä, saunaa, pyyhkeitä. Mikäs se siellä? Ollessa. Ei mikään. A3, 70LV, The Outsiders. Niillä mentiin ja hyvin. Loppuun lavaraportti:

Fiilis hyvä, äänen kunto sen sijaan hieman huono. Korkeita taajuuksia sai tapailla oikeen tosissaan, mut kyllä se melkein siitä. Pientä syysflunssaa alla, tai sitten pitää alkaa ottaa ohjelmistoon lisää Martti Talvelaa. Onneks Chemo oikealla ja Pete vasemmalla osaavat soittaa. Viidennen biisin jälkeen kävin lavan etuosassa ottamassa kontaktia j-kyläläisyleisöön. Oli muka jotain asiaa tullu mieleen päivällä, mut suurin osa niistä unohtui Lutakon lavalla. En puhunut politiikkaa, enkä pyytänyt yleisöä tanssimaan ja taputtamaan. Ainakaan paljoa. Joku yleisöstä sanoi, et laulu ei oikeen kuulu. Ilmeisesti miksaaja uskalsi kommentin jälkeen koskea liukuun, kun sitten se kuulemma kuului paremmin. Pirun harmillista olis huutaa äänensä pihalle, eikä kukaan edes kuule sitä.

Chemon upouusi Mosrite spiikattiin sisään ja silleen. Mies muuten nukkuikin yöllä uuden rakkaansa kanssa. Mun mielestäni lavalla oli kivaa, lavan ulkopuolella oli kivaa ja kaikki sujui muutenkin. Hyvät oli keikat ja Keikka ja meininki ja muut bändit. Kiitos kamojen lainasta. Yöllä saunottiin ja nukuttiin. Lauantaina syötiin ja ajettiin. Kivampaa kuin koskaan. Taas.

Vihannes Pajunen (70-luvun Vihannekset)

70-luvun Vihannekset Jyväskylässä. Taustalla paikallinen

roudari 30-luvun Vihannes (kuva: Automaatti-Pajunen).

Vihannes-Chemo:

Lauteilta lauteille

Jyväskylässä oli erityisen hauskaa se, että Ramokeikka järjestettiin Lutakossa: siinä on yksi niistä Suomen rok-pyhätöistä joilla on Sielu. Bäkkäri & muut järjestelyt olivat todellista luksusta. Legendaarinen Lutakon
sauna oli rempattu ja oikein viihtyisä ja kuuma. Pitihän se käydä koeajamassa keikan jälkeen. Kiitokset Keikka, kiitokset Lutakko, ja kiitos yleisölle jota oli saapunut paikalle liki kolminkertaisesti edellisviikon
kesähittiartistiin verrattuna. Seuraavassa hieman kitaristin lapsellisen innostunutta hössötystä, joten koettakaa kestää.

Torstaiaamuna otin mukillisen kahvia ja päätin vilkaista nettiä. Huomasin, että rautalankafoorumille oli myöhään edellisiltana ilmaantunut myyntiin Mosrite, ja kahvit olivat läikkyä rinnuksille. Moisia kitaroita ei ole
myynnissä juuri koskaan. Tämä yksilö oli japanilainen ja ihan laillisesti tehty peli, tarkempana kuvauksena, että Mosrite Mark I Ranger Vibramute sunburst. Vaikken jatkuvasti kitaroiden ostelemista mietikään, olin joskus tuumaillut millaisen kitaran voisin vielä haluta. Optimi olisi hyvin tehty surf-Mosrite, joka sopisi myös Vihanneskeikoille vähintään varakitaraksi.

Mosrite Mark I Ranger Vibramute sunburst (kuva: Chemo).

Mark I on juuri kammella varustettu The Ventures-tyyppinen malli, jollaista olin miettinytkin. Vibramute puolestaan on "se parempi" vibratalla, joten kitara vaikutti, ei vain hyvältä, vaan suorastaan loistavalta. Väri oli napakymppi: aikaisempikin Mosrite on sunburst. Ainoastaan sanaa Ranger en tunnistanut: varmuuden vuoksi oli tarkastettava ettei kyseessä ollut mikään 12-kielinen, puoliakustinen tms. eksoottisuus. Ei ollut, vaan kyseessä oli japanilaisen Fillmoren hetken aikaa perinnemallista käyttämä mallinimi.

Kitaran hinta oli valmiiksi vähintäänkin sopiva. Arvelin että kiinnostusta tulee varmasti muiltakin kuin vain minulta, joten laitoin saman tien viestin ostavani kitaran. Arvelin oikein. Kun myyjä soitti tunnin päästä, sain
kuulla että kiinnostuneita oli todellakin ollut. Koska olin kuitenkin selväsanaisesti ensimmäisenä ilmaissut, että ostan soittimen pyyntihinnalla, sovimme kaupoista. Kitara lähti Kajaanista bussikyydillä torstai-iltapäivänä
kohti Kirkkonummea.

Matkahuollosta tuli perjantaina klo 12:33 tekstiviesti että kitara on noudettavissa. Ehdin juuri ja juuri napata sen mukaan, ja matkan varrella piipahdimme Vantaan F-Musiikkiin, josta ostin kitaraan hihnalukot. Kun
laittelimme kamojamme lavalle, lykkäsin molemmat Mosritet telineeseen näkyville. Tein uutukaisen käyttöönoton keikan vikassa biisissä. Pajunen kertoi tulokkaasta spiikissään, ja Lutakon hieno yleisö antoi sille komeat aplodit.

Tietääpä kitara ainakin, ettei ole päätynyt minkään keräilijän seinälle homehtumaan.

Vihannes-Chemo (70-luvun Vihannekset)