Factory-ravintola Helsingin Hakaniemessä oli saanut kunnian tulla valituksi 70-luvun Vihannesten uuden levyn julkaisupaikaksi. Arki-illan tarjonta vaikutti jo etukäteen lupaavalta, sillä mukaan iltaan olivat tulossa myös The Tarjas sekä The Lame Duck.

Ennakkotietojen mukaan The Tarjas:in piti toimia illan aloittajana ja se sai ennakkoon pienen huolen tunteen pääkoppaan, että ehtiikö lainkaan näkemään Porin ”trioa”, joka myöhemmin paljastuikin sitten kvartetiksi.

Luvassa siis kivasti katetta 3€:n pääsymaksulle, joka tosin sitten vähän kasvoi 2€:n narikan myötä. Narikka osoittautui myöhemmin oikeaksi paikaksi tällä kertaa rotsille, sillä hikikarpalot kihosivat otsalle, vaikka tyylilleni uskollisena pyrin bändejä seuraamaan eleettömästi ja ilmeenkään värähtämättä. Timo Rautiainen on kuulemma aikoinaan kieltänyt Niskalaukauksen jäseniltä lavalla hyppimisen, sillä hän ei sitä halua tehdä, koska näyttää jokseenkin typerältä, kun vatsa hakkaa vuorotellen leukaan ja vuorotellen polviin. Tätä toteamusta ei ole minunkaan vaikea allekirjoittaa, joten jatkossakin jää ylenmääräinen hyppely muille.

Factoryn ovesta sisään astuessa liverokki kaikui jo täydellä teholla ja mielessä vallinnut pouta muuttui hetkellisesti jo puolipilviseksi, kunnes tajusin, että ennakkotiedoista poiketen, ilmeisesti Porin prikaatin logistiikkaongelmien vuoksi, Lame Duck - olikin sitten yllättäen aloittajana. Lavan edessä oli yhtyettä melkoisen paljon porukkaa seuraamassa. Toisaalta tuossa Factoryn ”salissa”, joka on vain hivenen suurempi, kuin keskivertokerrostalokaksion olohuone, jo parikymmentä ihmistä saisi aikaan väkijoukon muodostaman tungoksen.

Bändin basisti heitti välispiikit Englannilla niinkin "natiivisti", että puhui jopa jääkiekkojoukkueista, kuten Espoon Blues ja Oulun Kärpäts. Kyseessä taisi kuitenkin olla ihan suomalainen tyyppi kansainvälisestä Mika -etunimestään huolimatta. Sellaista ihan mukavaa Blink 182/Green Day-tyyppistä punkahtavaa poppia (popahtavaa punkkia?) positiivisessa hengessä.

"Tarjojen yleisöystävällinen meno saa kyllä väkisin hyvälle tuulelle"

Rampojen Ankkojen lopetettua keikkansa oli hetki aikaa tutustua Woimasoinnun myyntipöytään, josta mukaan tarttuikin mm. luonnollisesti illan pääesiintyjän uutukainen, joka onkin näin muutaman päivän kuuntelun perusteella osoittautunut täysipainoiseksi ja oikein loistavaksi levyksi.

Sitten olikin vuorossa The Tarjas, joka veti oikeinkin energisen keikan. Tarjojen yleisöystävällinen meno saa kyllä väkisin hyvälle tuulelle. Aiemmin olen kuvitellut, että Poria ei voi yhdistää positiivisessa mielessä mihinkään muuhun kuin Karhu-olueen (ja Turkulaisvihaan tietenkin –vitsivitsi), mutta sekin harhakäsitys tuli oikaistua. Vähän oli huonosti näköjään tullut taas luettua Ramopunk-uutisia, kun tuo Kakkis-Juuson mukanaolo oli itselle täysi yllätys.

"Alkumetreillä oli vielä vähän taistelulajiviihdettäkin tarjolla, kun mikkiteline yritti rynnätä useaan otteeseen Chemon päälle"

Vihanneksetkin veti oikein kelpo keikan. Alkumetreillä oli vielä vähän taistelulajiviihdettäkin tarjolla, kun mikkiteline yritti rynnätä useaan otteeseen Chemon päälle, mutta ripeästi Chemo sai yli-innokkaan hyökkääjän aisoihin. Musiikkipuolesta sen verran, että tuossa vaiheessahan valtaosa kappaleista oli itselle ennen kuulemattomia ja se aina luo kuuntelulle vähän enemmän haasteita, mutta hieno keikka anyway.

Melkoinen mesta oli tuo Factory. Aika hyvin oli luotu sellainen treenikämppämiljöö. Ainoa vaara oli, että jos innostui ottamaan pari harha-askelta taakse, saattoi tippua n. 6 metriä alaspäin portaita suoraan narikkaa vartioivan tummaihoisen, puolisokean, mutta mukavan poken työmaalle.

The Lame Duck toimi tällä kertaa yllättäen tapahtuman yleisömagneettina. Bändi ystävineen taisi poistua paikalta ennen Vihannesten keikan alkua, joten lavan edessä ei suoranaisesti ollut tungosta. Itse seisoskelin ”salin” taaemmalla puoliskolla ja edessä pogoili ainoastaan Minna E ja vähän sivummalla oli sitten muutama muu. Keikan lopussa pikaisesti laskien bändiä taisi "henkilökunnan (myös Hannu W)" lisäksi olla lavan edessä seurailemassa n. 12 immeistä.

Eli - missä olivat ihmiset? Ei liene voi kukaan väittää esim. nähneensä 70-L V:tä liian usein livenä.

Mutta kivaa oli. Kiitos Minna E:lle kaitsemisesta. Turun Mummulle miehineen myös terkkuja - harmi, kun jouduitte lähtemään kesken kaiken, mutta Malesia (Namibia?) - Turku akselilla Helsinki on ymmärrettävästi vain välietappi. Salamavalot eivät siellä juurikaan välähdelleet. Jonna näytti ottavan joitakin kuvia ja taisi siellä jollakulla muullakin kamera olla. Eli valokuvat ja biisilistat saa raportoida joku muu.

Vihannekset lopettivat tasan klo 24.00. Tilinpäätökseksi tuli omalta osaltani siis 2½ tuntia, 2½ bändiä, 2 pientä (autoilijan) olutta = 2 x 2½ euroa - tuostahan taitaa tulla illan loppuarvosanaksi sitten 10.

The Tarjas (kuva: Jonna)

Jonna:

Mun mielestä makein

Keikalle lähtö oli mulle vielä epäselvää keskiviikko illalla, kunnes Tarjasin Vesku soitti ja kyseli monelta pääsen lähtemään. Mä olin siinä kuvitelmassa, että en lähtisi mukaan mutta pitihän se sitten lähteä kuitenkin. Nää reissut on aina niin mukavia! Matkaan piti lähteä heti neljän jälkeen, mutta viivästyksiä tuli kuten kunnon rokkimeininkiin kuuluu. Ja rokki oli syykin myöhästymiselle!

Kesken työpäivän tuli viesti, joka meni jotenkin näin: "Lähdetään vasta viiden aikaan, kun tuli ylimääräinen ruumis, joka pitää tänään vielä avata". Töiden jälkeen pääsin kotiin ja ajattelin, että en viitsi edes oikasta, kun kohta jo lähdetään, mutta kun kello oli jo yli viisi ja bändistä ei kuulunut mitään, päätin ottaa yhteyksiä Veskuun päin. "Puhelin johon yrititte soittaa on kiinni", ilmoitti rasittavan kuuloinen naisääni. Ei auttanut kun toivoa parasta, että pojilla on homma hallinnassa ja pian tulisi mua noutamaan. Kello puoli kuusi ja soitin jo Timollekin, joka ei ollut kuullu Veskusta sen koommin.

Varttia yli viideltä oli kuitenkin kuulemma vasta päässyt. Noh, vihdoin kuuden aikaan sain Veskun kiinni ja lähdettiin saman tien matkaan. Bändikeskukselta vielä basso ja Juuso kitaroineen kyytiin ja taas mentiin. Matka taittui kivasti ja Forssasta ilmoitettiin, ettei ihan ehdi kyllä yhdeksäksi. Ei kuitenkaan paljon onneksi myöhästytty.

Paikalle päästyämme toivotti aina niin mukava factory-setä meidät tervetulleeksi ja ylös päästyämme huomattiin jo, että Lame Duckin jätkät oli jo lavalla aloittelemassa soittoaan. Ihan hyvä vaan, ettei tarvinnut Tarjojen ihan suoraan astua lavalle kun tultiin. Porukkaa oli ihan kivasti (tosiaan factoryssa ei kovin paljon tarvita jengiä, jotta on tupa täynnä) ja Lame Duckin keikan aikana oli lavan edustakin täynnä. Ilmeisesti jotain läksiäistouhua oli vireillä. Ihan mukavan reipasta punkrockia soittelivat hyvässä hengessä. Tuli iloinen fiilis, niinkuin aina tuon tyylisestä Blink182-punkkiksesta tulee.

Heti Lame Duckin jälkeen oli aika Tarjojen mennä lavalle. Mua jännitti poikien puolesta ihan hirveesti. En edes tiedä miksi. Jotenkin kun on uutta yleisöä ja kun on kuitenkin aika Pori akselilla noita keikkoja ollut, niin kai se pisti jännittämään. Ja tietty se, että olin selvin päin ja harvemmin näillä reissuilla pitää pelkkää vettä juoda. Elämys sekin. Tosin se tuli huomattua, että muistikuvat biiseistä ja keikasta on paremmat kuin ennen. Yleensä sitä vaan keskittyy siihen hurmosfiilikseen, ei huono sekään.

Tarjasin keikka meni tosi hyvin. Paras keikka ehkä tähän astisista! Sinä hullu aloitti keikan vanhaan tapaan ja energinen ja iloinen fiilis säilyi koko setin ajan ja se tuntui välittyvän yleisöönkin. Juusokin istui vanhojen Tarjojen sekaan oikein mallikkaasti ja muutenkin hoiti hommansa hienosti. Pitänee Juusolle pitää pian ihan viralliset Tarja-ristiäiset. Uusista biiseistä maininnan ansaitsee Kake Randelin, joka on kunnianosoitus tuolle hienolle miehelle, jonka faniklubiin nimeltä "Kaken Ystävät" osa bändiläisistäkin kuuluu. Petra hei sai uuden Pori/Dingo -aloituksen ja pisti kyllä hymyilemään. Kyllä saa mänäger-osasto olla ylpiä pojista! Kannatti lähteä kyllä Porista asti soittelemaan/kahtelemaan.

70-luvun Vihannekset aloitteli viimeisenä ja ikävä kyllä Lame Duckit ja se porukka oli jo lähteneet paikalta. Nää on näitä arkikeikkoj,a kun jengi ei pitkään jaksa humpata. Mutta meillä oli mukavaa! Vihannesten uudet biisit jäi salamana päähän soimaan. Uusia biisejä kuultiinkin melko reippaasti, kuten levynjulkkarikeikkaan kuuluukin. Vanhoja hyviä ralleja toki myöskin. Sit sä tuli oikeesti hulluksi on vaan joka kerta niin hyvä biisi! Ihan helmi. Ja uusi ihastukseni on Sekaisin Seiterässä. Aivan mahtava tivoli-biisi! Mun mielestä Vihannekset on makeimpia. Tänä iltana oli ainakin.

Kiitos vaan Vihanneksille järkkäilyistä ja että saatiin olla mukana. Oli mukava piristys arkeen, kun pääsi välillä pois täältä lännestäkin taas. Puolenyön aikaan lähdettiin ajelemaan takaisin kotiinpäin ja neljän jälkeen oltiin takas kotona. Aamukuus soitti kello ja tämä tyttö lähti innokkaana töihin! Rok Rok.

Jonna

Hannu W:

Pitkästä aikaa keikalla

Pitkästä aikaa pääsi keikalle ja oli ihan levynjulkkarikeikka. Debbien ja Suspendersin jälkeen ei varsinaisesti ole ollutkaan. Lame Duck aloitti ennakkotiedoista poiketen, koska The Tarjas oli vielä matkalla kohti
keikkamestaa. Veskulla oli kyllä aika katu-uskottava syy myöhästymiseen, mutta kertokoon itse. Jos bändi olisi tullut 5 minuuttia aiemmin, olisivat voineet kävellä Factoryn rapuista suoraan lavalle.

Lame Duck oli uusi tuttavuus ja kuumeilusta (siis kitaristin, ei minun) huolimatta sujuvasti vetivät. Olivat vielä saaneet reilusti kavereita kannustamaan. The Tarjasia en ole aiemmin lavalla nähnytkään, mutta keikka oli sen verran energinen ja biisit hyviä, että pitää yrittää jatkossa korjata asia useammin. Vihannekset soittivat ekan keikkansa vuoteen, mutta hyvinhän se meni. Taisi vaan olla lämmintä lauteilla. Ja eikun uusiksi ens perjantaina.

Hannu W

70-luvun Vihannesten kommentteja

Vihannes Pete (kuva: Hannu W).

Vihannes Pete:

Ensimmäinen Vihanneskeikka yli vuoteen

Ensimmäinen Vihanneskeikka yli vuoteen, edellisen kerran soitettiin Semifinalissa viime maaliskuussa. No, onhan tässä tehty pitkäsoittoakin välissä ja nyt olikin sitten levynjulkaisukeikan aika. Turhaa keikkajännitystä karsi se, kun sai jännittää ehtiikö levy julkaisukeikalle ajoissa painosta vai ei. Woimasoinnun Hannu kuitenkin loppujen lopuksi esimerkillisesti hoiti yhden laatikollisen levyjä pikarahtina Woimasoinnun konttorille ja sitä kautta keikalle.
Factoryn Santtu oli sanonut tulevansa mestoille 7:ltä, mutta kun olin kotosalla lähtökuopissa ja kamat autossa jo hyvissä ajoin, niin lähdin hiukkasen etuajassa ajeleman Factoryyn päin ja kas, uksi olikin jo avoinna vaikka kello oli vasta varttia vaille! Eipä muuta kun omat romppeet sisään ja kamoja pystyttämään. Kohta jo saapuilivat muutkin Vihannesherrat ja backline alkoi olla jo paikoillaan kun paikalle tulivat myös Lame Duckin pojat. Äänentarkastus hoidettiin asiallisen ripeästi ja todettiin homman olevan niin sanotusti kasassa. Vielä olisi ollut paikallaan tarkastaa myös illan ensimmäisen esiintyjän äänet, mutta missä oli The Tarjas? Tähän mieleen hiipineeseen kysymykseen saatiin vastausta pikapuoliin kun Vesku otti kahdeksan aikoihin puhelinyhteyksiä ja kertoili, että ovat jo Forssassa asti. No eipä siinä mitään, ajateltiin että jos ehtivät yhdeksäksi niin kuin Vesku veikkaili niin suoraan sitten lauteille vaan.
Kello alkoi lähestyä jo puolta kymmentä eikä Tarjoja vieläkään näkynyt. Lame Duckit olivat keränneet aika hyvänkokoisen porukan mestoille. Viettivät kuulemma jonkun läksiäisiä jostain. Kenen ja mistä jäi allekirjoittaneelle vähän epäselväksi. No, koska Tarjat olivat vielä matkalla ja "Ankat" alkoivat jo kinuta lavalle kun heillä oli jo koko oma porukkansa koossa, niin päätettiin päästää pojat soittamaan. Saisivatpa sitten Tarjatkin hetken hengähtää ennen lavalle menoa. Reipasta Green Day -henkistä punkrokkia sitten vetivätkin. Musiikillisesti ihan positiivinen tuttavuus tämä Lame Duck. Välispiikit vetivät englanniksi, mikä hieman ihmetytti kesken keikan saapuneita. Tähän oli kuitenkin ihan selvä syy, läksiäisporukassa oli joukossa ulkomaan kielisiä. Ja löysi Lame Duckin basisti Mika jostain Factoryn perukoilta pari saksalaistakin. Kansainvälistä meinikiä siis. Hauskaa tuntui olevan sekä yleisöllä että bändillä, mikä on aina hyvä asia. Erityistä huomiota sai basisti-Mikan välispiikki joka käsitteli äskettäin päättynyttä "Blues - Kärpäts" -lätkämatsia.

Lame Duckin keikan aikana The Tarjas -porukka oli sitten saapunut paikalle ja heti kun "Ankat" saatiin lauteilta alas, pistettiin Tarjasit kamoineen lavalle. Pian Factoryn ilman täyttikin Tarjojen erittäin reipas, energinen, viihdyttävä ja positiivisesti yllättänyt ramopunkki.

No, sekin hyvä loppui aikanaan ja vihdoin oli 70-luvun Vihannesten vuoro. Harmittavasti Lame Duckit ja niiden kaverit olivat hävinneet paikalta ja yleisömäärä oli karkeasti arvoiden puolittunut. Lavalta päin katsellessa se jäljelle jäänyt osa ainakin näytti pitävän kuulemastaan, eli kaipa se keikka hyvin meni. Tuttuun tapaan ei kauheasti kiinnekohtia itse keikasta jäänyt mieleen. Paitsi ihan alussa agressiivisesti Chemon kimppuun pyrkinyt mikkiteline.

Erityiskiitokset Tarjas-Veskulle meidän keikan miksaamisesta ja tietysti muillekin Tarjoille kun tulivat noinkin kaukaa meidän kanssa soittamaan. Ja vielä kiitokset kaikille teille jotka osoititte oikeaa asennetta tulemalla torstai-iltana Factoryyn keikkaa katsomaan. Harmittavan paljon omaa aikaa kului mikserin takana ja muuta säätöä tehdessä, mutta nähdään taas toisella kertaa!

Vihannes Pete (70-luvun Vihannekset)

Vihannes Chemo (kuva: Hannu W).

Vihannes Chemo:

Kolmas kerta toden sanoo..

...tai ainakin sillä kolmannella kerralla saatiin levy ulos. Tämä oli siis 70-luvun Vihannesten kolmas keikka Factoryssa, silloin aikoinaan se bändin ihan eka esiintyminen tehtiin niinikään siellä. NYT-liite oli nostanut muutaman viikon takaisessa punk-julkaisussaan Factoryn Suomen definitiiviseksi punk-mestaksi. Itse olen sitä mieltä, että Vastavirta olisi pitänyt vähintään mainita myös, mutta ei tuossa ihan pielessäkään oltu.

Itse keikkakin meni kivasti: kevätflunssan rippeet pääsivät kyllä unohtumaan. Biisilista perustui vanhaan keikkaohjelmistoon. Kun tuumimme, että uuden pitkäsoiton matskuahan oikeastaan julkkarikeikalla pitäisi korostaa, huomasimme että rutkasti yli puolet levystä oli mukana jo muutenkin. Hyvä näin. Vanhoja tuttujakin silti soitettiin, Valamo tällä kertaa varsinaisen setin vikana biisinä.

Muutenkin Factoryssa oli hauskaa: tuttua jengiä, ja Woimasoinnun Hannun tiskiltä tarttui mukaan taas kaikenlaista kivaa, kuten erilaisia jääkaappimagneetteja. The Tarjas yllätti energisyydellään ja huumorillaan - erikoiskiitos vielä Veskulle kitarastyrkkaribackup-optiosta.

Oli tietysti hauskaa pidellä kädessään ekaa kertaa levyä, jota oli tehty aika kauan. Kiitokset Hannulle että lähti tähän mukaan. Ihan vielä cd:tä ei pysty kovin objektiivisesti kuuntelemaan, kun levybiisejä on pitkin matkaa pyöritelty todella paljon erilaisia miksaustoiveita yms. silmällä pitäen. Semmoinen jännä piirre tässä on kuitenkin ollut, että aina kun pienen tauon jälkeen matskua on kuunnellut, on siitä innostunut yhä uudestaan. Tämän varmaan voi allekirjoittaa vielä myöhemminkin. Toivotaan, että muutkin tykkäävät.

Viimeisenä muttei taatusti vähäisimpänä kiitokset yleisölle. Vaatii tiettyä taisteluhenkeä lähteä keikalle viikolla, mutta sen takia soittajasta tuntuu vielä hienommalta, kun joku tulee varta vasten kuuntelemaan mitä ollaan saatu aikaiseksi."

Chemo (70-luvun Vihannekset)

Vihannes Pajunen (kuva: Hannu W).

Vihannes Pajunen:

Kaikki kohdallaan

Mulla ei oikeen oo mitään lisättävää Peten ja Chemon hyviin stooreihin. Joskus toi keikkaraporttien teko alkaa vähän puulta maistua. Ne on aina ne samat jutut, paitsi jos jotain spesiaalia tapahtuu. Mieluummin lukee jonkun yleisön edustajan stooria. Näkökulma on rikkaampi. Soittajan kannalta se on aika samanlaista aina: kamat kyytiin, reissu keikkapaikalle, kamat pystyyn, tsekkaus, odottelu, jonka mieluummin nykyään tekee muualla ku keikkapaikalla, ja sitte keikka, jonka jälkeen samat kuviot käänteisessä järjestyksessä. Mielenkiintoista on ainoastaan tavatut ihmiset ja keikalla vallitseva fiilis. Rokkaaminen sinänsä maistuu aina. Välillä on sosiaalisempi, välillä ei. Sitä paitsi ennen keikkaa ei passaa huutaa ääntänsä väsyksiin metelissä. Eli juttelukaan ei välttämäti oo hyväks, mitä ihmiset ei aina tajuu.
Aina on mahtavaa päästä soittamaan ihmisille. Aina yrittää antaa parhaimpansa. Peten ja Chemon kanssa fiilis on aina hiton hyvä. Jätkät hoitaa hommansa ja voi keskittyä olennaiseen. Mä oon ylpee meidän bändistä ja siitä mitä on saatu aikaan. Suurkiitos 70LV:tä kannustaneille tyypeille! Tossa rumpulaulu-yhdistelmässä on paljon duunia, ja niinpä itse keikan aikana energiaa ei juuri jää esim. yleisön reaktioiden tsiigailuun. On keskityttävä olennaiseen. Factoryssa homma meni hyvin. Kaikki kohdallaan. Henkkoht. ruikutustiliin liittäisin väsyneet kädet, kuumuus, olematon monitorointi, vähä väsynyt ääni. Tampereella perjantaina lähtee vielä paremmin. Oma elämä ei oo täysillä svenganu viime aikoina, mut onneks nää rokkihommat jeesaa ja ilahduttaa.

Pajunen (70-luvun Vihannekset)

Tarjasin kommentteja

Vesku (kuva: Jonna).

Vesku:

Piti yhdet aivot poistaa

The Tarjas saapui keikkapaikalle myöhässä kun allekirjoittanut joutui jäämään yllättäen ylitöihin suorittamaan ruumiinavauksen jonka piti olla hoidettu klo 17:00 mennessä. Kuitenkin patologi ja kemisti, jotka saapuivat Helsingistä tämän poikkeustapauksen johdosta tulivat vasta 16:45 paikalle ja aikataulu oli sillä selvä unohdettavaksi. Kaikki sujui kuitenkin rivakasti ja pääsimme klo 18 jälkeen pakkaamaan ja lähtemään. Lienee eräs miehekkäimmistä syistä myöhästyä keikalta tuo "sori, piti yhdet aivot poistaa ja ottaa näytteitä ja siksi olemme
myöhässä".

Onneksi Lame Duck oli jo lavalla kun saavuimme ja lupasivat soittaa ekana. kiitos siitä heille. saimme hetken hengähtää ja sitten lavalle. tämä oli nelimiehisen Tarjaksen toinen keikka ja sujui oikein hyvin. Kuuma oli ja melu
lavalla kova. uusia biisejäkin oli pari kappaletta joista ainakin tuo Kake Randelin (on mun idoli) on saanut hyvän vastaan oton. ja koska Porin suunnalta ulvilasta olemme, niin täytyihän meidän aloittaa settimme herkistelybiisi
Petra hei Dingosta tutulla rumpu kompilla ja kertosäe tietysti laulattaa yleisöä, kun ei itse sanoja muista. pian oli jo taas keikka ohi ja Vihannesten vuoro. Yhtyeen näin nyt ekakerran ja hyvältähän tuo kuulosti. Kovin mieluusti
ottaisin pojat myös Poriin keikalle jos semmoinen tilaisuus tulee.
kiittää ja kumartaa.

Vesku (The Tarjas)

Factoryssa soitettiin näin:

The Tarjas:

Sinä hullu
Kake Randelin
Punkrock prinsessa
Herään kesään
040708
Kesä kuuma
Pilvipää
Mä en haluu mennä ulos enään ikinä
Petra hei
aamu kuus
Karpon Hannu mun tyttöni vei
R.A.M.O.N.E.S.

70-luvun Vihannekset:

Majakanvartija

Sä oot rok

Mun mielestä makein

Joey Ramone

Me kävelemme keskuudessanne

Työtön työläinen

En voi elää

Sekaisin Seiterässä

Hai sen sai

Kotkan Meripäivät

Antakaa mun sotia (rauhassa)

Mustaan Laguuniin (uimaan mentiin)

Sit sä tulit oikeesti hulluksi

Valamoon

---

Nuoruuspotku (Teenage Kicks)

Saat multa vuoden