Oli taas tullut aika matkata Tampestereelle ja Vastavirtaan, ja molempiinhan on aina niin hieno mennä. Tällä kertaa majoituinkin Ompun sijasta Ilpon harjumaisemiin Tahmelaan, joka oli todella upea paikka.

Iltapäivällä saavuttuani Tampereelle, kävimme ensin Rauman Kimmon kanssa täyttämässä kupumme niin rasvaisella, mutta ah niin makoisalla brittiläisellä pubiruoalla Sohossa, ei kuitenkaan siellä Lontoon pahamaineisessa kaupunginosassa. Kuopion Sannakin saapui junalta juomaan brittialea kanssamme. Sapuskan jälkeen olikin aika siirtyä viemään tavarani Ilpolle, ja Kimmon & Sannan Tomalle. Jälleennäkeminen kuitenkin koittaisi jo parin tunnin päästä.

Pikainen käynti ja olut Ilpolla ja liikenteeseen perinteisesti Pulterin kautta. Ilpo rahamiehenä ei jaksanut kävellä, vaan taksi piti suhauttaa alle. Pulterissa liittyivät seuraan Riina, Sami, Minna ja moni muu uudempikin tuttu. Todettiin pöydässä, että ramopunk ja Tappara on aika toimiva juttu.

Siirtymätaival kävellen Vastavirtaan. Kas kun Ilpo ei ottanut taksia, kun joutui juoksemaan meidät kiinnikin. Pihalla olikin vastassa Vihannes Pajunen ja Vihannes Pete ihmetellen, että minkäs näköinen mies Hartza oikein onkaan. Muutama sananen ja suorilla Woimasoinnun Hannun levytiskille. Kiitos taas Hannu ensi kuun ruokarahojeni ryöväämisestä. Satku meni, että humahti. Mutta sainpahan mm. TV Smithin LP:n, Bad Chopper-LP:n nimmareilla, sekä Tomankin ihasteleman Matti Nykäsen Samurai-cd:n.

70-luvun Vihannekset (kuva: Hartza).

70-luvun Vihannekset lauteille puoli yhdentoista maissa ja kone käyntiin yskähdellen. Yleisöllä meinaan, sillä aika rokkipoliisimeininkiä oli keikka aivan loppupuolelle asti. Uudet biisit toimivat eka kertaa kuultuina mainiosti, yhtään vanhoja hittejä väheksymättä. Bändi oli hyvässä iskussa ja kuten kuvistakin näkee, myös hauskaa lavalla. Näinhän se olla pitääkin.

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit tuli nyt nähtyä vasta ensi kertaa lauteilla ja viimeiseksi se ei tule jäämään. Tästä raportin lopussa lisää. Kimmo Liskomäki olisi voinut kyllä käväistä myös lavalla, vai onko managerointi pääasia. Noh, syksyllä sitten. Itse keikka toimi kuin junan vessa. Uudet ja vanhat hitit tulivat konekiväärin lailla ja yleisökin alkoi innostua, mihin saattoi olla erään iisalmelaisen yrityksen tuotteilla iso osuus.

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit (kuva: Hartza).

Illan kohokohta oli ehdottomasti itselleni, ja monelle muullekin, James Puhto-Renin ensi keikka kymmeneen vuoteen. Jännityksellä arvailimme jo Pulterissa keikan aloittavaa biisiä ja täytyy sanoa että kaikki menimme metsään. Tyttöni on puutarhuri olikin oiva valinta heti kärkeen. Sen jälkeen seurasikin heti yllätys - Karleby Screamers-kasettiakaan ei oltu unohdettu keikkasettiä laatiessa. Itse asiassa taisi tulla kaikilta julkaisuilta tavaraa. Näin niitä settejä rakennetaan! Uudet biisit niveltyivät keikkasettiin täysin saumattomasti vanhojen sekaan, ja vanha tuttu vihreä Telecaster-soundi oli tallella. Voi hitto sentään, kun oli kivaa ja mukavaa. Vaikka setissä ei tullutkaan Peitsamon Hector-coveria, niin silti sanojen mukaisesti olin pissata housuihin. Bändin uudet kaverit Tumppi ja Ile soveltuivat bändiin mainiosti, ja oli ilo katsella Ileä rumpujensa takana, kun hymy oli suurempi, kuin Kokkolan rannikko. Hauskaahan tämä vain on, ei vakavaa. Elämä ja rokki nimittäin.

Itse vierastan kovasti joidenkin väitettä keikan laahaavuudesta, kuten Punk in Finlandin foorumilla mainitaan. Paskat! Näin bändin aikoinaan todella useasti Vaasassa ja muualla Pohjanmaalla, eikä menossa ollut mitään valittamista vanhaan verrattuna. Ja tämä on täysin puolueeton mielipide.

James Puhto-Renin Pasi ja Tumppi (kuva: Hartza).

Illan päätteeksi sain tehtyä business-hommiakin. Ei, en ostanut Hannulta enää lisää levyjä, sillä synttäri-iltamani Lahden Torvessa lauantaina 29.11.08 sai kaksi kovan luokan laitahyökkääjää James Puhto-Renin ja Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsareiden muodossa. Keskushyökkääjän kun saisi vielä varmistettua lopullisesti niin kovan luokan kekkerit ovat taattu. Tervetuloa kaikki sinne jorailemaan ja pitämään hauskaa.

Illan päätyttyä läksimme Ilpolle viereisen Vaakon Nakin kautta, vaikka Ilpo olisi kaupungillekin halunnut, mutta se ei oisi ehkä ollut oikea ratkaisu siihen paikkaan. Meinaan kun mies ois halunnut taksia Vastavirran ja Vaakon välillekin. Kova mies se on taksilla reissaamaan, noinkohan perii Jari Tervolta vuoden taksiasiakkaan arvonimen.

Kiitos perjantaista kaikille bändeille, Woimasoinnulle (haloo kuuleeko sosiaalivirasto?), Riinalle, Rauman Kimmolle, Kuopion Sannalle, Samille, Minnalle, Tomalle, sekä Ilpolle yöpaikasta. Otetaan taas uusiksi koko remmillä! Vielä kun paikalta uupuneet M!ka ja Paula, Leena, Manne, Minna E & muut sankarit saadaan messiin, niin elämä on kivaa!

Lauantai-aamu urkeni Ilpolla aamupalaksi Karhua, Kake Randelinin dvd:tä ja Meiju Suvaksen cd:tä nauttien, joten ei paskempi aloitus päivälle. Illalla tulikin nähtyä Hellhoundin sijasta The Micragirls, mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu.

Hartza

Pasi, Woimasoinnun Hannu ja James Puhto-Renin uusi Back on the road-levy (kuva: Hartza).

Hannu W:

Urheilujuhlan tuntua

Perjantaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Eiku. Pitkästä aikaa pääsi Vastavirta-klubillle, siellä on aina mukavaa. Wankkurit olikin todella täynnä levyjä ja muuta sälää, kun lauantaina oli Hyvinkään levymessut ja ajattelin, että pääsen sinne ajoissa, kun pakkaan kaiken autoon jo Vastavirtaan mennessä. Liskomäkiä ei ole tullutkaan nähtyä hetkeen, 70-luvun Vihannekset vajaa viikko sitten ja Puhto-Reniä ei ikinä aiemmin. Muutenkin on jäänyt tämän
vuoden keikallakäymiset ihan minimiin, joten senkin vuoksi oli jo mukava nähdä tuttuja. Porukkaa oli paikalla oikein kiitettävästi. Jotenkin pelkäsin, että seuraavan päivän Hellhound verottaisi kävijöitä. Parillakin ihmisellä oli Karleby Screamers kasetti taskussa, noin niinkuin nimmarin toivossa. Muutenkin huomasi, että aika moni osasi vanhat puhtoreenibiisien sanat ulkoa.

20 vailla neljä pääsikin jo nukkumaan ja eikun kahdeksalta ylös ja kohti Hyvinkäätä. Edellisillan keikan siivittämänä ei edes väsyttänyt ennen kuin vasta illalla... Ja Hyvinkäällekin oli päässyt perjantaina vv:llä ollutta porukkaa. Vähän näyttivät kyllä nuutuneelta. Minähän en...

Hannu W

Kimmo Liskomäki:

Oli jo aikakin lähteä mesomaan

Meillä oli edellinen keikka melkein vuosi sitten, joten jo oli aikakin taas lähteä mesomaan. Ihan hyvä suoritus meiltä. Ei ihan arvokisatasoa, mutta kuitenkin. Tästä on hyvä taas jatkaa toimintaa. Erityispisteitä täytyy antaa Iso-Jarnoldille, joka lauloi loukkaantumisesta huolimatta mallikkaasti. Kyseessä on ylävartolavamma, eli murtuneita kylkiluita. Se tekee varmasti kipeää. James Elisabet Rehn jäi valitettavasti tällä kertaa näkemättä. Sen Eki-setä biisin kuulin. Mainio biisi. Kertooko se nimmari Ekistä? Ihan tarkkaan en kuullut. Eki-setä asui aikoinaan meikäläistä vastapäätä. Se piti konttoriaan puhelinkopissa. Minä kävin joskus vaihtamassa sille viereisessä pankissa kolikoita, koska pankin tädit ei suostuneet enää vaihtamaan sille. Huima kaveri.

Iltamat oli muuten onnistuneet, mutta Vihannesten kanssa käyty "palaveri" hieman hämmensi tunnelmaa. Se ryhmä pääsee edesottamuksillaan pian Anna-lehden kanteen. Kiitoksia jälleen kerran Vastavirran henkilökunnalle. Tunnustan, että söin kaikki bäärynät.

Kimmo Liskomäki (Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit)

Pasi näyttää mihin kohtaan Telecasteria Kråklund- & Klamydia-Riku piirsi aikoinaan kirkkoveneen (kuva: Hartza).

Pasi Peltokangas:

Fiilarit olivat hienot

Fiilarit olivat hienot, kun paikalla oli ympäri Suomen James Puhto-Ren -faneja. Se lämmitti jumaliste oikiasti mieltä. Terveisiä vain kaikille...

Ei juurikaan siis mua sillä tavalla jännittänyt, mä olen heittäny noita niin monesti, ja oli tavallaan kuin 'kotia' olisi mennyt, siis yleisön vastaanoton puolelta... Bändin nuoriso-osasto, siis Ile ja Tumppi olivat vähän vihreitä vielä ja meni välillä ylilatauksen puolelle hepuilla, mutta ne oli sydämestään mukana joka tapauksessa...

Me soitettiin Tampereella sellaisia piisejä jotka treeneissä tuntu musta luontevalta ja hyvältä, vaikka joku Paratiisisaarikin yms. Lavalla siis tuntui oikein leppoisalta. Yleisö lauloi mukana ja huuteli toivepiisejä, jotka lupasin tsekata ensi maailmankiertueelle, hehheh...

Enhän minä tehnyt muuta kuin oman osuuteni eli vedin 50 minuuttia tekemiäni ralleja, joita oltiin tultu kuulemaan. Kyllä luulen, et ne tykkäs, jotka tiesi mitä tuleman piti.
Aivan hieno mesta just noihin rokkikuvioihin... Katos mä en tykkää hc voluumit kaakossa musasta, ja suht kovaa sai luukuttaa, vaikka vanha mies jo öh olenkin, mut kovaa ei ole välttämättä sama, kuin sikasirkkelidesibeli-got it?

En kuullut kuin vartin lopusta Liskomäen Kalsaria, mutta juttelin alkuillasta Vihannesten kanssa ja mukavia sällejä kaikki tyynni.

Vielä joku kaks keikkaa mahtuis (saa tarjota) puhtokesään/vuoteen tollasia partyjä siis. Sitten puhto tekee jossain päin, Tre? Uutenavuotena tilinpäätöksen vielä. Eli kivat loppuu aikanaan, mutta ei sanota sitä ei koskaata silti koskaan eihän...

Pasi (James Puhto-Ren)

James Puhto-Renin "nuoriso-osasto" Ile ja Tumppi (kuvat: Hartza).

Vastavirta-klubilla soitettiin näin:

70-luvun Vihannekset:

Majakanvartija
Sä oot rok
Mun mielestä makein
Joey Ramone
Me kävelemme keskuudessanne
Työtön työläinen
En voi elää
Sekaisin Seiterässä
Hai sen sai
Kotkan Meripäivät
Antakaa mun sotia (rauhassa)
Mustaan Laguuniin (uimaan mentiin)
Sit sä tulit oikeesti hulluksi
Valamoon

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit:

Mä en halua nähdä sua enää ikinä
Teiden ritari
Sä et saa mua kii
Koulun penkille
Krematorioon
Luodinkestävä poikaystävä
Sankari duunissa
Mä en enää kaipaa sua
Mä haluan olla koira
Mä haisen rock'n'rollille
Elämää
Niin tyhmä mä oon
Viimeinen kuva
encore:
Pitkät kalsarikännit
Motorheadin Lemmy

James Puhto-Ren:

Tyttöni on puutarhuri
SA Int
Ruutuässä (vain introna Vorsalle)
Sydämeni Forssaan jäi
Shatner
Tahdon sinut *
Kuuleeko Outerspaceville
Suurisuu
Porsaan veljekset
Selvänä olet symppis
Eki-setä
Terveisiä paratiisisaarilta
Juha Mieto
Veijo
Näinpä leivon maukkaan piimäkakun
(Baby tää on) Tennessee
Helsinkiin vai helvettiin
Pauli
Timber
Kuka vitun Klaus Järvinen
encore:
Sanon sen kukkasin
Sami
Elviksen kitara
2. encore:
Tyttöni on puutarhuri

*(Meiju Suvas-cover)