Iskuryhmä & Kalle G ja Rytinäkerjäläiset

Tuhlaajapojan paluu:

Iskuryhmä Varkaudessa

Iskuryhmä keikkaili ensimmäistä kertaa vuonna 2005 tapahtuneen comebackinsa jälkeen vanhoilla kotikulmillaan Rock Cafessa Varkaudessa 20.3.08. Jokunen vuosi oli ehtinyt vierähtää bändin edellisestä Varkauden keikasta, sillä viimeksi Iskuryhmä soitti Varkaudessa "Taiteiden yössä" vuonna 1994. Kyseinen keikka oli tuolloin bändin toiseksi viimeinen ja viimeinen oli heti seuraavana päivänä seuraavana päivänä Pieksämäen Poleenissa.

Minna E kirjoitti paluukeikasta katsojan silmin ja Iskuryhmä Pasin artistin näkökulmasta...

Minna E:

Iskuryhmä antoi parastaan kotikatsomolle

Kännykkä piippaa klo 21.43. Tuppi raportoi pääkallopaikalta: ”Oon jo rokkarissa, minun lisäksi paikalla neljä ihmistä”

Saavun Rock Cafeseen hetkeä myöhemmin eikä tunnelma ole ollenkaan hullumpi. Nahkatakkeja pyörii baaritiskin ympärillä, lavaa koristavat Varkauden bändiklubin bannerit ja paikka osoittaa muutenkin olevansa nimensä veroinen: rokkareita on paikalla lähes yhtä paljon kuin tavallisia tennarin kuluttajia. Tunnelma on kiihkeän odottava. Muusikon näköinen mies tulee vastaan, moikkaa ja hymyilee. Kysyn vaivihkaa Iskuryhmän Teemulta, että olihan se Kalle G. Oli se se. Shoutaimiin on aikaa reilu tunti.

Pakkaudumme porukalla tiiviisti yhden pöydän ympärille, jotta saisimme hieman liikuntaa ennen keikkaa. Nimittäin aina kun porukan viimeinenkin on saanut takapuolensa penkkiin, niin ikkunan vieressä istuva tahtoo jo tupakille, vessaan tai tiskille. Ja taas pompataan pystyyn, möngitään pöydän ja penkkien välistä pois ja istuudutaan uudelleen. Pöydän ympärillä verryttelee ainakin Iskuryhmän Pasi, Teemu, Vepi ja Tuuska, sekä heidän taustajoukkojaan. Ramopiireistä tuttuja ovat kotikentällään pelaava Tuppi, naapurin Sanna, sekä Ramones-pipoinen Manne.

Kalle G ja Rytinäkerjäläiset (kuva: Minna E).

Rytinällä lavalle

Lämmittely ennen keikkaa ei mene hukkaan, sillä Kalle G. ja Rytinäkerjäläiset aloittavat heti: ”Liike on lääke, ja hiki on sen hoito...” Lavan eteen kertyy heti pieni, mutta tanssiva kuulijajoukko, joka jatkaa piolookia ilahduttavien biisien tahdissa, kuten Sammalet ja Jäkälät sekä Darwin. Sitten yleisössä tapahtuu. Pari biisiä seesteisesti kuunnellut katsoja vetäisee housun taskustaan esiin pienen, sinisen vekottimen, ja alkaa heilutella sitä rytmikkäästi musiikin tahdissa. Pipopää näyttää hetken siltä, että lähtee lavalle rytmittämään koko bändiä, mutta pysyy kuitenkin paikoillaan ravintolasalin tolpan juuressa.

Sitten kuullaan kappale hieman erikoisemmista kavereista, kuten ”kananpäämiehestä ja hevosenhäntäheikistä”, mutta siitä huolimatta yleisö ei ole panii-kissa eikä kulje perä-kanaa. Paniikki saattaa aaltoilla hetken jokusen punkkarin ohimoilla, kun Kalle spiikkaa seuraavaksi tulevan jazzia. Noh, ehkä sitä pari säveltä kuullaankin, mutta muuten Rytinäkerjäläisten biiseistä voisi tulla mieleen vaikka rockabillyreggae. Toisin sanoen en toisellakaan kuulemalla osaa lyödä etikettiä bändin kylkeen. Musiikkia voi kyllä kuvailla monella tapaa: sympaattisen miellyttävä, iloisen melankolinen ja pulppuilevan letkeä tai älykkään humoristinen. Sanat ovat oivaltavia, muttei niitä keikalla ennätä kunnolla sisäistää. Ennen viimeistä kappaletta Kalle kehottaa yleisöä käymään siellä, missä meinasikin käydä, eikä huolta kappaleen loppumisesta siltikään olisi. Mutta tuskinpa kukaan pitkästyy, vaikka Tarzanista kertova kappale kestääkin Blitzkrieg Bopia pidempään. Ja sitten Rytinäkerjäläiset jättävät lavan.

Ja sitten lava iskee kipinää

Hetken hengähdys ja sitten vitosta koneeseen: jälleen täysilukuinen Iskuryhmä aloittaa settinsä viime vuotisella Ramoviisuvoitollaan, Kutosdivarilla. Lavan eteen ryntää lauma rokkaavaa kansaa nauttimaan tästä kotikaupungissaan harvinaisesta herkusta. Pikainen arvio antaa tuntumaa, että baari on muutenkin illan mittaan täyttynyt, eikä turhaan. Bändillä on isku kohdallaan ja tuntuu kuin Iskis pystyisi antamaan kotiyleisönsä edessä itsestään vielä hitusen enemmän kuin muilla keikoillaan. Yleisö pääsee nauttimaan klassikoista, kuten kyyllä kyllä: Kovasta tiimistä, Häntäheikistä, Itsarista ja 9700:sta. Uusia biisejä ainakin miulle ovat mieleen tarttuva Hullun lailla sekä Jee, Sata lasissa ja Siellä se on. Tässä vaiheessa hikeä virtaa jo soittajien ohimoilla, mutta e-hei, meno ei lopu, vaan tiukkenee entisestään.

Iskuryhmä Markysillä on hiki (kuva: Minna E).

Soitan sulle sekä Elämämme kesä irrottavat yleisöstä sellaiset huudot ja taputukset, että Iskiksen ei auta muu kuin kivuta lavalle heittämään vielä ”kolmen L-biisin encore”. Niinpä lisää vettä myllyyn heittävät Luuseri, Lataamoon ja Lämäri. Kuuman keikan jälkeen Iskisfani jää vielä kaipaamaan Annastiinaa ja Jouluksi Jamaicalle. Mutta näiden klassikoiden puuttumisen voi helposti antaa anteeksi, mikäli niiden sijalla kuullut uudet biisit antavat lupauksen uudesta Iskuryhmän julkaisusta...

Minna E

Iskuryhmä Pasi (kuva: Tuppi).

Iskuryhmä Pasi:

Makea fiilis palailla kotikulmille

Aikasta makea fiilis palailla kotikulmille keikan merkeissä 14 vuoden jälkeen.

14 vuotta sitten soitettiin torilla ja nyt ollaan siis edetty jo sisätiloihin torin laidalle. Muutenkin allekirjoittaneella edellisestä keikasta oli vierähtänyt jo ihan kunnon tovi. Varkauden bändiklubi kunnostautui ja järkkäs meidät ja Kalle G:n keikalle 20.3 Varkauteen RockCafeen. Tyypillistä Varkaus meininkiä oli siis luvassa ja sehän huomattiin heti keikkapaikalle tultaessa. Ei missään, siis koko kaupungissa ei näyttänyt olevan ketään. Kello olikin vasta 20.00 ja kai siellä vielä nukuttiin?

Tsekkailtiin vermeet kondikseen ja Huttusen Olli oli puikoissa ammattimies taas. Olasta on kaiketi tullut salaa meidän hovimiksaaja…

Backstagena toimi jonkin sortin konehuone, joten ei siellä oikein viihtynyt. Tosin ei tarvinnutkaan. Järjestelyt oli illan suhteen huippuluokkaa. Mentiin hotellin raflaan ja saatiin valita joko broileria tai kuhaa. Kuhan on kalaa ja hyvää olikin!

Järjestely puolesta yleisesti 10 plussa varkauden bändiklubille!

Safkan jälkeen kattelee Rokkariin, että tuleeko jengiä paikalle vaiko ei?

Hilpeää, todella hilpeää rokkikansaa alkoikin valua ihan kiitettävästi mestoille ennen Kallen aloitusta. Tuttuja alkoi olla meikäläiselle jo liikaakin. Hihasta nykijöitä ja juttuseuraa alkoi olla liikaa. Aloin ahdistumaan todella. En ennen keikkaa muutenkaan kovin suupaltti ole ja nyt olisi pitänyt olla koko ajan äänessä. Oli pakko pakoilla jengiä ja suuntasin toiseen kuppilaan. Kallen biisejä en siis oikein ehtinyt kuunnella. Liike on lääke. Sen kuulin.

Torin toisella puolella olikin mystinen jono. Siis ihan oikeeta jonotusta puolen torin verran. Popeda keräsi aikasta makeasti nähtävästi jengiä vastapäiseen baariin. Porukka jonossa oli just niin kuin vain voi kuvitella. 80- luvun alkupään nuoret aikuiset oli tehneet kokoontumisajon ja suuntasivat Patea kuulemaan. Ei onneksi Popeda pystynyt yllättämään ja viemään kaikkea kuulija kuntaa. RockCafe oli illalla aikasta täysi. Kiitos kaikille paikalle tulleille!

Oma keikka oli aikasta helmeä pitkästä aikaa, samenttista etten sanoisi. Se oli kyllä raastavaa tappoakin toisaalta. 17 biisin setti oli meikille aika kuolemaa. Ei meinannut jaksaa sitten millään, mutta jostain sitä voimia ja ryhtiä löytää kun kivaa on. Soitto kulki kivasti ja suuremmilta mokilta säästyttiin. Tietysti Kohellusryhmääkin nähtiin ja kuultiin, kuten asiaan kuuluu. Täytyy sanoa, et kivaa oli ja Varkaus ymmärtää edelleen punkin päälle. Iso kiitos tosiaan kaikille tutuille ja tuntemattomille kun raahauduitte meitä kuulemaan.

Iskuryhmä Pasi (Iskuryhmä)

Iskuryhmä soitteli näin:

Kutosdivariin

Itsari

9700-LOVE

Hullunlailla

Kova tiimi

Siellä se on

Jee

Pakoon vaan

Sata lasissa

Onni potkii

Tuu vaan mukaan

Häntäheikki

Soitan sulle

Elämämme kesä

Encore:

Luuseri

Lataamoon

Lämäri