www.ramopunk.com

Ramopunkit keikoilla

Ramopunkit Puustockissa 2007

Juva 20.-21.7.07

Takaisin Puustockin -keikkaraportin etusivulle

Kimmo Liskomäki:

Puustock ja piknik

Kuvat: M!ka

 

"Hyvistä esiintyjistä jäi erityisesti mieleen Tapio" (kuva: M!ka).

Kimmo Liskomäki:

Puustock ja piknik

Tänä vuonna meinasin jättää Puustockin kokonaan väliin. Ei oikein muka huvittanut. Onneksi järjettömyys voitti ja lähdin kuitenkin kinkereille. Sehän on meikäläisen ainoa perinnetapahtuma. Olen ollut paikalla joka kesä ensimmäisestä Puustockista lähtien. Oli siellä muitakin. Muistaakseni ainakin Rauman Kimmo. Silloin meininki oli aika pienimuotoista tähän nykyiseen verrattuna. Nythän sinne on rakennettu valtava ABS-huoltsikkakombleksi pelkästään festivaalia varten. Maanantaina se puretaan  pois ja pystytetään taas ensi kesänä uudelleen.

Perjantain hulinat jäivät tällä kertaa väliin ja saavuin lauantaina suoraan mökiltä Kesakkoon. Tämänkertainen piknik-tapahtuma oli loistava. Paljon hyviä hyväntuulisia ihmisiä nurmikolla. Hyvistä esiintyjistä jäi erityisesti mieleen Tapio. Sitä digattiin Iso Jarnoldin kanssa todella paljon. Hoilattiin vielä illallakin, että: ”Viina on viisasten juoma, kalja kelpaa tyhmemällekin”. Ja tietenkin jakamattoman ihailuni herätti jälleen kerran Kalle G ja Rytinäkerjäläiset. Hyviä biisejä ja maaginen rumpali. Hienot aamupäivän kemut. Kiitos Samille ja muille asianosaisille.

Kalle G ja Rytinäkerjäläiset. Taustalla bändiä säestää  Ayshire-levyjen Mannerytmimunallaan (kuva: M!ka).

Myös varsinaisilla festivaaleilla viihdyin mainiosti ja huoltokin pelasi. Kun kioskilla sanoin, että : ”Paa ny ees pari silakkaa”, niin sain kanapaellan päälle myös pari muikkua. Myös juomatarjoilu toimi suorastaan pelottavan hyvin. Armeija ryömii vatsallaan. Tapasin sattumalta vanhan kaverini Sliippari-rumpali Pimme Korhosen ja festivaalilla esiintyneen entisen työkaverini Maria Hännisen ja erään varsin mukavan tyttöjen polttariseurueen sekä tietenkin kaikkia vanhoja tuttuja. Joten sosiaalinen elämä oli hienoa.

Orkestereista täytyy sanoa, että aika paljon harmittaa se, että esiintyi jo perjantaina. Sitä en siis nähnyt. Lauantaina kuitenkin esiintyi Popeda ja PMMP. Jotkut väittivät, että Pate ei ollut aivan ajan tasalla, mutta minua se ei häirinnyt millään tavalla. Ehkä olin sopivassa mielentilassa. Olemme ilmeisesti Ilpon kanssa tämän ryhmän ainoat tunnustautuneet Popeda-fanit. Nyt kone vähän yskii, mutta isännän viiri nousee varmasti vielä salkoon.

Ja sitten PMMP. Uskomattoman loistava orkesteri. Mieletön energia, kauneus ja röyhkeys samassa paketissa. Jos minulta kysytään, niin PMMP on Suomen paras yhtye tällä hetkellä. Mutta eihän minulta koskaan mitään kysytä. Kannattaa joskus laittaa radio kiinni ja mennä keikalle tutustumaan.

PMMP:n jälkeen ei enää muu kulttuuritarjonta kiinnostanut, muu tarjoilu kylläkin. Valomerkin jälkeen heräsin miettimään, että millä tästä nyt Iso Jarnoldin koulun penkille pääsee? Jarnoldia itseään ei näkynyt enää missään. Eräs keskimääräistä pitempi mieshenkilö tarjosi kyytiä ja majoitusta mökillään. Mies oli suht luotettavanoloinen, miehen vaimo oli miellyttävä henkilö ja auto oli samanlainen kuin itselläni joten uskaltauduin mukaan. Kiitoksia kyydistä ja majoituksesta.

Aamulla havaitsin, että M!ka ja Paula olivat samassa aamiaispöydässä ja lähdössä kohti Kesakkoa. Änkesin kyytiin. Autoni oli Kesakossa odottamassa savun hälvenemistä. Matkalla poliisi pysäytti seurueemme ”turvallisuussyistä”. Kuskia ei puhallutettu, mutta matkustajat halusivat puhaltaa alkometriin vapaaehtoisesti. Puhallus suoritettiin ja samalla saimme varsin tyhjentävän luennon aiheesta ”alkoholinkäyttö ja tieliikenne” sekä ”vedenjuonnin vaarat”. Onneksi emme olleet syyllistyneet rattijuopumukseen. Vedenjuontiin aamulla kyllä. Mukava poliisi. Mittari heilahti minun kohdallani sen verran, että loppupäivä menikin rattoisasti Kesakossa. Jeken kanssa parannettiin rannassa maailmaa. Velipoika paranteli asuntoautossa lähinnä itseään. Alkuillasta maailma oli parannettu ja katsekin oli taas valpas. Siitä sitten takaisin mökille erään kirkasvetisen järven rannalle. Kiitoksia taas kerran kaikille.

Kimmo Liskomäki