Ramopunkit keikoilla
17.3. - 22.3.07
Kretiinit
KLPK
Rehtorit - Debbie
70-luvun Vihannekset
Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin.
Kretiinit. Kaamoksen kaatajaiset, Keminmaalla 17.3.07
Kimmo
Liskomäen Pitkät Kalsarit. Hankirock, Haukivuori 17.3.
Rehtorit
ja Debbie. Club Liberté, Helsinki
70-luvun Vihannekset ja Kimmo Liskomäen pitkät kalsarit. Semifinal, Helsinki 22.3.07
Kretiineillä parin tunnin keikka 17.3.07
Kretiinit soitti parituntiseksi venyneen keikan jenkkiauto-harrastajille Kaamoksen kaatajaiset -tapahtumassa Keminmaalla 17.3.07 JP Kretiini kertoo keikasta näin:
Keikka meni jenkkiautotallilla paremmin kuin hyvin. Oli mukava soitella ja kaikki kuuli kaiken kun oli omat vehkeet käytössä. Mitään yleisö ryysäystä ei ollut, mutta mitä pienempi porukka, sitä paremmat bileet. Soitettiin varmaan jotain kaksi tuntia. Oman setin jälkeen tuli muutamat encoret, jossa yleisö huuteli, "soittakaa Misfitsiä", "Soittakaa Ramonesta" ja mehän soitettiin. Apuna välillä lavalla kävi Lasse Jauhola, toimi hyvin. Sitä ei ollut etes suunnitellu. Ainakin neljä ihmmeisistä otti yhteystiedot ylös, jotta Kretiinit saadaan uudestaan keikalle. Levyjäkin meni.
JP Kretiini (Kretiinit)
Kretiinit kaatoi kaamosta näin:
Basisti
Järvinen
Pikku Myy
Kuva olis kiva
Paska mäihä
Pikku-Matti
Katupoikien
laulu
Pilke silmäkulmassa
Humalassa kouluun
Jippijaijee
Meitä seurataan
Mua ei kiinnosta
Aivot narikassa
Nuoriso-ohjaaja
1.encore
Judy is a Punk
Blitzkrieg Bop
The
KKK Took My Baby Away
Sheena is a Punk Rocker
Somebody Put Something in My Drink
2. encore
”joku Misfits”
Olen kaunis
“joku Sex Pistols”
Poliisi
pamputtaa
Katupoikien laulu
Elämän syke
Kimmo
Liskomäen Pitkät Kalsarit Hankirockissa 17.3.
Lähdin hyvillä mielin matkaan, olihan tulevan levyn neljän kipaleen promo-levy soinut vaikka missä. Lisäksi olimme saaneet yhdet (1) orkesteriharjoitukset alle, tosin ilman laulusolistiamme. Ettei vaan tulisi ylikuntoa, koska olemme treenanneet jo kaksi kertaa tänä vuonna.
Haukivuoren Hankirock oli jo tuttu juttu muutaman vuoden takaa ja muistelot toivat mieleen yllättävän kylmän takahuoneen. Stadin Johnny pelkää kylmää. Keikkapaikalla oli tapahtunut muutoksia ja Stadin Johnnyn ei tarvinnutkaan palella takahuoneessa. Ja itse keikkahan oli hyvä. Settilistaamme on hiipinyt salakavalasti uusia, ainakin turvallisessa studiomiljöössä toimivia kipaleita. Ne tuntuivat hyviltä myös livenä, Mä haisen rock'n'rollille, Teiden ritari, Sä et saa mua kii, jne. Yleisö ja asiantunteva äänimiehistö teki soittohetkestä taas kerran mukavan ja orkesteri selvisi urakastaan ilman isompia rimanalituksia.
Tee Tee Saari (KLPL)
Liskomäet soitti Haukivuorella näin:
Koulun
penkille
Sankari duunissa
Krematorioon
Kengännauhat liian tiukalla
Luodinkestävä poikaystävä
Mä en halua nähdä sua enää ikinä
Teiden ritari
Elämää
Kännissä on ikävä nukkua
Sä et saa mua kii
Heidi on hermoraunio
Niin tyhmä mä oon
Mä haisen rock'n'rollille
Pitkät kalsarikännit
Motorheadin Lemmy
encore:
Mä en enää kaipaa sua
Viimeinen kuva
Vihannekset ja Liskomäet keikkailivat Semifinaalissa 22.3.07
Torstaina Semifinalissa oli kolmen bändin kattaus: Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit, 70-luvun Vihannekset ja Roihu. Jälkimmäinen aivan uusi tuttavuus, kaksi ensimmäistä vähän tutumpia...
Vihannekset
aloitti vähän yli kymmenen. Lavalla oli hauskasti tandemrummut.
Mietinkin, jotta millainen jonglööri voi soittaa peräkkäin olevia
rumpuja? Pajunen tyytyikin sitten soittamaan vain etummaisia
rumpuja. Oli mukava kuunnella ja katsella keikka kokonaan, koska
Tampereella oli osan aikaa muuta säätämistä. Hukkumis-trilogia on
kyllä hieno.
Liskomäet
jatkoivat yhdentoista aikoihin. Nyt uskaltautuivat tytöt jo tanssimaan
lavan eteen. Lemmy ja Mä haisen rokkenrollille
jäivät erityisesti mieleen. Kovasti tytöt ottivat kuvia paidattomista
liskoista...
Roihu päätti illan. Olin etukäteen ajatellut livahtaa Liskojen jälkeen himaan, mutta pitikin jäädä sitten katsomaan keikka loppuun. Energista suomenkielistä punkrokkia, joka ei välttämättä loksahda ihan heti mihinkään kategoriaan, mikä on ihan vaan positiivista. Olivat huomioineet soittoseuraansa ottamalla Ramonesin Pet Semataryn ohjelmistoon ja biisiä käväisi lavalla laulamassa myös Juvan Elvis, eli Liskomäkien Iso-Jarnord.
Hannu
Liskomäki-kommenttia
Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsarien kitaristi Tee Tee Saari kertoo keikasta näin:
Saavuin keikkapaikalle tapojeni mukaisesti vähän myöhässä, en tosin viimeisenä liskomiehistöstä. Semifinal on mukava paikka esiintyä, kun siellä kaikki asiat yleensä toimivat kun michiganilainen laatuauto. Äänentarkastuksesta lähtien kaikki palaset loksahtelivat kohdilleen. Yleisöä olisi mahtunut enemmän, joten jäi vielä parannettavaa seuraavaan kertaan.
Jos tarkastellaan henkilökohtaisia suorituksia lavalla, niin oma soittosuoritukseni jäi hieman siitä mihin pitäisi pystyä ns. peruspelillä. Syyksi ei tällä kertaa voi laittaa herra Tärpättiä, joten laitetaan se pohjattomaan miinuskoriin ihan sellaisenaan. Kiitokset niille ihanille naisille, jotka tulivat tanssimaan lavan eteen. Tosin vieläkään ei kukaan heittänyt naisten alusvaatteita lavalle. Hartaasti toivon että jonain päivänä näin tapahtuisi. Mallillakaan ei ole väliä.
Tee Tee Saari
Liskomäet soitti Haukivuorella näin:
Koulun
penkille
Sankari duunissa
Krematorioon
Kengännauhat liian tiukalla
Luodinkestävä poikaystävä
Mä en halua nähdä sua enää ikinä
Teiden ritari
Elämää
Sä et saa mua kii
Heidi on hermoraunio
Niin tyhmä mä oon
Mä haisen rock'n'rollille
Pitkät kalsarikännit
Motorheadin Lemmy
encore:
Viimeinen kuva
Reksit
ja Debbie 29.3.07 Club Libertéssä
”Kun sut näin, elämäni muuttui”
(3.4.07 "oikoluettu" versio)
Mie
olin päättänyt palkita itseni duunin paiskimisesta lähtemällä Rehtoreitten
ja Debbien keikalle torstaina
29.3.07. Samalla oli aika korvata todellinen harmitus 5v.-bileistä: kun
en nähny Rehtoreita, niin en nähny. Arki-ilta vei kuitenkin veronsa
yleisön innostuksesta, ja varmasti jäätiin valovuosi Tampereen
fiiliksistä. Ilta oli siitä huolimatta hyvä, rock, jopa punkrock.
Ennen
keikan alkua löi taas jännitys päälle, etten mie uskalla mennä
juttelemaan kenellekään mittään. Hannu
W. pelasti kuitenkin miut, kun osoitti tunnistavansa. Juteltiin siinä
sitten hetki Woimasoinnun pikkuruisen myyntipöydän ääressä. Sitten päätin
rohkaista itseni ja mennä vielä esittäytymään Joey L:lle ja Virvelle.
Aattelin, että olis reilua kertoa, kuka tuota M!kan viekkua on ryhtynyt torpedoimaan.
Rehtorit
– eli Tyrannosaurus Rexit (dinosauruksellista töminää...)
Tuntuu
hurjalta edes sanoa, mutta Rehtorit on ehkä kovin bändi, jonka olen
koskaan nähnyt livenä. Klassista
musiikkia oli soinut kotona jo pidemmän aikaa, mutta oli vaikea
kuvitella nainen laulamassa samoja biisejä. Mutta kun Sanna
avasi suunsa ekassa laulussa, niin pakko oli myöntää, että homma
toimi. Paremmin jopa kuin levyllä. Jos jostain saa voimaa, niin
tuollaisella asenteella soitetuista biiseistä. Kiitos, kiitos ja
kumarrus.
Tässä
joitakin biisejä, joita Rehtorit heitti illan aikana:
Hitaammin,
matalammalle ja veltommin,
Päät kääntyy sekä
Tiedän kaiken:
”Tiedän, että mä oon täällä, tiedän mikä levy on päällä.
... Tiedän, et mä rakastan sua. Tiedän kaiken mitä pitääkin.”
Surftytön aikana jengi pomppi jo ihan hulluna. Rekseillä oli pienehkö, mutta
pippurinen fanijoukko koolla. Jäin eturivin mimmien menosta kauaksi
taakse, mutten sentään menettänyt näkymää lavalle.
Ja
just kun Ei se siitä
piti lähteä soimaan, hävisi Sannan kitarasta piuha. Siinä ehdittiin
kuuluttaa jo Miikaakin
paikkaamaan tilannetta. Rehtoreitten tyypit vitsaili, että aina kun
tulee teknisiä ongelmia, niin bändi alkaa soittaa jazzia. Niinpä siinä
sitten jazzattiin hetki ennenkuin piuha saatiin kondikseen, ja Ei se
siitä pääsi käyntiin. Heko suoritti biisin soidessa
uimamaisterin tutkinnon hyppäämällä lavalta yleisömereen ja
surffailemalla suvereenisti vaahtopäiden seassa.
Yleisöstä
huudettiin toivebiisiä ”Maanantain ja perjantain välinen yö”.
Heko kommentoi, että parhaita faneja on ne, jotka muistaa biisin nimet
vähän sinnepäin. Eli seuraavaksi kuultiin Perjantain
ja maanantain välinen yö. Ja taisipa tuo yö venyä biisissä
maanantain ja maanantain väliseksikin.
Ja
sitten bänditauolla huomasin vielä parin tutunnäköistä tyyppiä:
toinen niistä ainaski soitti Tampereella, ja toinenki oli siellä... No
eiku esittäytymään. Ensimmäinen selvisi Teemuksi.
Yritin veikkailla eri bändejä, joissa mies ois voinu Nääsvillessä
soittaa. En mie silti keksiny, että kyseessä oli Iskuryhmä.
Totuuden jälkeen piti ihan polvistua Teemun eteen ja kumartaa. Ja Laura
tuumi Teemulle lakonisesti, että ”taitaa olla sun urasi tähän
astinen huippu”. Eli kiitos ja anteeksi.
Debbie
Toinen
tutunnäköinen immeinen selvisi vasta, kun Debbie nousi lavalle. Se oli
Debbien basisti Murkku. No
joo, ei pöllömpi basisti, ainaki jos otsatukassa mitataan. Ehkä näki
jotain tukkansa takaa, tai ehkä ei.
Miun
mielestä Debbien olisi ilman muuta pitäny soittaa ennen Rehtoreita,
niin kummatkin bändit olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa. Nyt
Debbie tuntui Reksien jälkeen vähän turhan kesyltä, ja puolestaan
Reksien kovuuteen ei heti ehtiny mukaan, kun ei ollu kuullu siihen alle
mitään.
Niin,
miehän en tuntenu Debbietä juurikaan ennen keikkaa, joten se, miten bändi
kuiteski lämmitti minnuu, oli oikeestaan pienoinen ihme. Kait siinä
kuulu ammattitaito, vaik näit mie en ossakaan arvioida.
Ja
Debbie soitti ainakin näitä biisejä, vaikken järjestystä
muistakaan: Pauliina, Äkkilähtö,
Ei nätti tyttö voi.
Jälkimmäisessä biisin sanoituksista kolahti kohta: ”Tulin tänne
yksin, mutten tarvii lohdutusta. Ja vaikka itsekseni tanssin, en tarvii
suojelusta.”
Iltaa
siivittivät myös Syyskuu,
Internettisussu, Pitkä
matka, Viikon,
Nyt mua kiusaa täysikuu,
Kallen kamalat
kalapuikkoviikset sekä encorena Debbie
ja Joey, jonka laulo Debbie ja Joey. Kaunista.
Hannu
W:llä oli keikan jälkeen helppo homma kaupitella miulle Debbien levy.
Ja bändin musiikki onkin tullut huomattavasti tutummaksi tässä
perjantain ja maanantain välisenä yönä kuin ennen sitä.
Niin,
ja se pitää vielä sanoa, että tuona torstai-iltana oli kyllä hienoa
olla nainen. Sanna ja Outi olivat
nii-in rock, että huh. Siinä on teil miehillä tekemistä. Pistäkää
paremmaksi, jos pystytte!
Minna E