"Meille se oli Wembley, maailmankiertue ja ensimmäinen kuukävely. Kiitos kun mahdollistitte tämän, sillä kuukävelyn jälkeen mikään ei ole enää ennallaan."

Antti (S.O.S.)

Ramoviisujen voittaja: Kutosdivariin.

Kuvassa Ratpackin Danny Vihannes-Pajunen ja Iskuryhmä Pasi (kuva Jeke).

Ramoviisujen tulokset

Sijoitus	Biisi	Esittäjä	Pisteet
Voittaja:	Kutosdivariin	Iskuryhmä	173
Hyvä kakkonen:	Hirvitouhuja	Anatomia	129
Iso kolmonen:	Vaeltava aave	S.O.S.	123
4.	Elämämme kesä	Iskuryhmä	100
5.	Ei tuu toista	SadomaSonics	97
6.	Kiitti ja moi	Debbie	82
7.	Kesällä on lämmintä	Kelmit	69
8.	Läskihumppa	Anna Karjalainen	51
9.	Kassatäti	Kretiinit	50
10.	Euron viisu	Bullshit Brothers	49
11.	Ne	Mökä Meteli	40

Esikarsintatuomariston suosikki: Kutosdivariin.

Kilpailubiisien tekijät

1. Kutosdivariin Markys

2. Hirvitouhuja Kari Vesalainen

3. Vaeltava aave Antti Linnakylä

4. Elämämme kesä Markys

5. Ei tuu toista Jonttu

6. Kiitti ja moi Miika Söderholm ja Outi Söderholm

7. Kesällä on lämmintä Jari Marjala

8. Läskihumppa Anna Karjalainen

9. Kassatäti J.Roivainen

10. Euron viisu Tomi Karjalainen

11. Ne Ilkka Hendolin

Viisukilpailijoiden kommentteja:

4. Iskuryhmä: Elämämme kesä

Iskuryhmä Pasi:

70IskuRottaa

Ramoviisuihin ei ollut mitään tarkoitusta osallistua tänä vuonna. Asiasta ei oltu edes puhuttu bändin kesken mitään. Markys kuitenkin teki biisejä ison liudan demoksi ja huomasin, että pari rallia on aika Ramoa kamaa. Biisien kestotkin natsas kivasti rajoihin, joten ehdotin, että josko heitetään messiin Kutosdivariin ja Elämämme kesä. Olishan se kannatusta hauskan asian eteen. Ennen biisien lähettämistä päätettiin kyllä, että jos jompikumpi menee jatkoon, niin tietty me se käydään Iskuryhmänä vetämässä Semissä. Toisin kävi. Niin Iskuryhmää….

Juuri kun olin saanut biisit postiin, niin Markys ilmoitti, ettei pääse mukaan. Ei saa hullujenhuoneelta vapaata siksi yöksi, ei millään. Vepi jatkaa, että kädet on niin paskana duunien takia, ettei voi soittaa bassoo yhtään. Joojoo ja niinhän se menee. Mäkin olin päättänyt vatsaongelmien jälkeen, että pidän nyt breikkiä kaikesta. Nyt oli enää ongelma miten ilkeän ilmoittaa, että me ei tulla mukaan? Jotenkin olis nolottanut, kun ensin terhakkaasti ilmottautuu messiin ja sit saman tien sanookin, et ei nyt just!

Tuuskan kanssa pidettiin pika palaveri puhelimessa ja keksittiin tarjota biisejä 70-luvun Vihanneksille. Vastaus oli tosin aika ilmeinen. Chemo ja Pete ei ole maisemissa, joten se siitä. Olin jo aika neuvoton tossa kohtaa. Vielä kekkasin yhden systeemin hädissäni. Kyselin Vihannes Pajusta kannuihin ja koska meillä ei olisi Iskistä kasassa, niin nyt voisi kokeilla jotain kivaa. Mikäs sen kivempaa kuin kysyä Ratpackin Dannyä laulamaan duona mun kanssa. Tää oli helppoo. Pajunen ja Danny suostui saman tien.

Biisejä ei olla koskaan treenattu Iskiksellä ja nyt tämän uuden ”70IskuRottaa” -viritelmän kanssa täytyi päästä edes kerran treenaamaan nää läpi. Teemu olikin just vaihtanut treenistä Hesassa samaan mestaan missä Rehtoritkin treenaa. Saatiin treenipäivä viisupäiväksi lauantaina heti Debbien jälkeen kahden maissa. Oli muuten hauska huomata, ettei muutkaan ihan omalla kokoonpanoilla jyllännyt.

Tuuska nakkas mut kyytiin Kouvolasta ja haettiin Danny kyytiin Pernajasta. Treenit pystyyn ja heti natsas. Ihan kuin oltas tehty tota ennenkin. Oli tosi kivaa! Siis ei voi sanoa mitään sen kummempaa. Danny ja Pajunen on molemmat niin huippu tyyppejä, että oli meillä kuulkaas immeiset hauskaa.

Viisu vedot sujui ihan okei, niin kuin treeneissäkin. Elämämme kesässä vähän Dannyn kaa sekoiltiin, mutta se oli punkkia ja tuskin siihen kukaan kiinnitti mitään huomiota. Ihan nappi vedot. Voitettiin! Tosin niin voitti kaikki muutkin. Tää on uskomatonta sakkia kaikki. Ei tälläsissä kisoissa ole voittajia eikä häviäjiä. Jokainen tyyppi sinä iltana tehtiin voittoa yhteisen asian eteen. Dannyn kanssa kyllä toimi juttu niin hyvin, että noita biisejä en suostu ilman Dannyä koskaan vetämään levylle. Uskon että tulette kuulemaan ne kuitenkin superduon kanssa. Kiitos ihan kaikille. Mulla oli niiiin hauskaa! Ja Markys ansaitsee vielä erikoismaininnan. Kiitos.

Iskuryhmä Pasi (Iskuryhmä)

Iskuryhmä Teemu:

Uskoimme alusta lähtien omaan peliimme

Kokoonpanomme koki kovia jo ennen tämän turnauksen alkamista. Basso-Vepi jäisi kotiin sairastuvalle yläruumiin vammasta johtuen - lääkäri ei antanut pelilupaa. Markys, rumpali ja viisubiisien sanoittaja-säveltäjä, puolestaan ei puolestaan saanut viisumia kisa-alueelle lainkaan, ja viettäisi sen sijaan viisualauantaita mielenterveystyön piirissä. Näin oli selvää, että tällä kertaa Markyksen ja Vepin viisupassit jäisivät siis leimaamatta..

Pohdimme jo hetken ramoskandaalin aiheuttamista - jos pääsisimme loppukisaan, emmekä soittaisikaan. Vastoinkäymisistä huolimatta pyrimme urheiluhenkiseen ratkaisuun ja saimmekin myönteisiä uutisia - Vihannes-Pajunen ei kieltäytynyt kunniasta edustaa tällä kertaa savolaisvärejä, vaan vastasi Pasin kutsuun myöntävästi ja innoissaan. Laura, managerin ominaisuudessa, keksi Ratpackin Dannyn ns. viidenneksi hyökkääjäksi ylivoimaan ja piti onnistuneen alustavan neuvottelun jo Lagwagonin keikalla - hyvissä ajoin - yli kaksi viikkoa ennen viisuja. Muun ryhmän otettua yllätysvahvistus vastaan innolla, Ryhmä oli kasassa, ja valmis etäleirintään.

Teimme valtavasti töitä ennakkoon. Lähetimme useita sähköposteja, tekstiviestejä, eikä myöskään puheluita kammoksuttu. Soitimme ja lauloimme autossa, kaapissa, peilin edessä, ties missä. Yhdessä treenasimme liki kaksi tuntia. Heti treenien ensimmäisestä soinnusta lähtien tuntui, että ylivoima on kohdallaan - jo ensimmäinen veto oli hyvä 7+ ja siitä se vain koheni. Tunnelma ja yhteishenki oli mahtava, teimme hartiavoimin töitä kuvioiden hiomiseksi.

Viisupäivän strategiamme oli selvä. Uskoimme alusta lähtien omaan peliimme. Päätimme pelata nöyrästi oman päämme kautta. Uskoimme, että liike on lääke, ja jos vain saisimme jalat liikkumaan niin kuin osaamme, olisivat vastustajat tiukilla. Kitaraa, mikkiä ja kapuloita ei saa puristaa liian kovaa, rentouden on löydyttävä! Haimme rentoutta ja tunnelmaa vielä ennen keikkaa katselemalla Iskuryhmän esiasteen Työväen Erektion keikkaa vuodelta '92.

Keikalla meillä oli valtava lataus. Adrenaliinivyöry ei kuitenkaan johtanut ylilyönteihin tai hasardeihin, vaan mielestäni esitimme hyvää, viihdyttävää musiikkia Ramonesin hengessä. Syke oli mahtava, pää oli pystyssä ja pilke silmäkulmassa. Tennarit vinossa, pelihuumori kohdillaan. Muutamat minuutit jaksoi hyvin antaa 110%. - ja nopeasti se oli ohi. Fiilis oli kyllä aika unohtumaton, kun viimeisetkin pisteet selvisivät - moni oli kehunut vetojamme, mutta jänskättihän se tuloslaskenta loppuun asti, kun oma Tarmomme tilannetta avasi.

Tämän vuoden All-Stars kokoonpanoon pääsi mielestäni 10 orkesteria. Ne olivat hyviä vetoja kaikki - erikoisena mieleen jäi S.O.S:n maito-mausteinen biisi. Olipa hauskaa myös mitalijuhlissa, Verzillos ja Häiriköt olivat mitä parhainta musiikkia jälkihippoihin. Kenties oli liian hauskaa. Mutta vaikka teki kipeää, ei haittaa!

Iskuryhmä Teemu (Iskuryhmä)

Rottia ja Vihanneksia:

Ratpack Danny ja Vihannes-Pajunen

Oli taas niin hauskaa ja kiva nähdä kaikki ihanat ihmiset. Oli huippuilta ja mielin määrin hyvää musiikkia. Kaikki viisubiisit oli hyviä mutta jonkun on aina voitettava ja taas kerran paras biisi sai parhaat pisteet! Harmi vaan ettei biisin tekijä itse päässyt paikalle..

Parhaamme tehtiin ja otettiin voitto kotiin... ylivoimaisesti. Kiitos Iskuryhmän jätkille että sain olla mukana, hauskaa meillä oli ja ootte symppis tyyppejä. Ja kiitos myös rumpali-Pajuselle! Ja järjestäjille iso kiitos tietenkin, ilman teitä ei ois viisujakaan... Hyvää Ramoviikkoa kaikille!

Danny

(Ratpackin Danny vahvisti vajaana esiintynyttä Iskuryhmää)

Olin keski-ikäistyvää laiskuuttani passaamassa koko Ramoviisuja, mut "Kouvolan Kohtalon Koura" (lue IR-Pasi) päätti toisin. Iskuryhmän säveltäjä-rumpali Markys oli estynyt ja Pasi ehdotti soittamista orkesterinsa kera. Hommahan oli ihan kunnia-asia ja kun vielä kuulin Ratpack-Dannyn liittymisestä joukkueeseen, oli asia sillä selvä. Kova tiimi!

Pasi lähetti demot ja treenit sovittiin itse Viisupäivälle. Lauantai-ltapäivällä vedettiin biisejä läpi ja huomattiin, et homma toimi varsin hyvin. Eiku sitte voittamaan vaan oli porukan etiäismäinen yleinen mielipide. Markyksen biisit toimii kyllä, tietysti. Tosin sen verta musikaalinen jätkä on kyseessä, että biisit on kumminki sovitettuja sävellyksiä koukkuineen, jotka vaatii muusikoilta mielellään lievää ennakkotarkastelua.

Itse superhektisissä ja sähköisissä, jopa hiostavissa Viisuissa vedettiin ramojonossa neljäntenä ja Kutosdivari toimi erittäin hyvin. Illan isäntä Heko ihmetteli virvelin vaihtoa biiseissä, mutta tuloslista kertokoon, et kannattiko vaiva, hei! Samoin kokoonpanon nimestä vaihdettiin lavalla parit sanat ja konsensus tais syntyä mm. nimestä Sohvaryhmä.

Toisena IR-biisinä oli Elämämme kesä, joka oli oma suosikkini. Kesä alkoi n. 18% ylinopeudella ja
kapulakin tahtoi vaihtoon kesken musiikkiesityksen. Muuten veto oli taattua tasalaatuista työstöä
ammattitiimin Iskurottamalliin.

Kahden minuutin keikka on aina armottomasti liian lyhyt. Se on ohi oikeestaan ennenku on ehtiny
alottaakaan. Ihmeellinen sprintterilaji. Oli erittäin upeeta saada soittaa Pasin, Dannyn, Tuuskan
ja Teemun takana.

Lopputulos tyydytti vaativampaakin esiintyjää. Järisyttävän epäjännittävän asiantuntijajaarittelun
säestämä tulospalvelu hykerrytti muutenkin. Ilta oli hiton hieno! Kiitos IR:n jätkät ja iki-ihana
Ratpack-Danny!

Vihannes Pajunen

(70-luvun Vihannesten Vihannes Pajunen vahvisti vajaamihisenä esiintynyttä Iskuryhmää)

Viisukilpailijoiden kommentteja:

3. S.O.S : Vaeltava aave

Rakas ramopunk,

Ensiksi luettiin Mustanaamiota 20 vuotta. Sitten tehtiin biisi Vaeltava Aave. Äkättiin Ramoviisut, johon biisi lähetettiin. Perustettiin S.O.S. Treenattiin ja vedettiin yhden biisin keikka. Se oli meidän vaimoille ja tyttöystäville parin viikonlopun hurahdus, joka päättyi jonnekkin Semifinaaliin, mutta meille se oli Wembley, maailmankiertue ja ensimmäinen kuukävely. Kiitos kun mahdollistitte tämän, sillä kuukävelyn jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.

Onnea voittajille ja kaikille mukana tanssanneille. Erikoiskiitos myös Hekolle, joka oli kuin Suomen
poliisi; tiukka mutta reilu. Homma ei lähtenyt lipeemään vaan ohjelma eteni suit-sait-sukkelaan.

Se ei ole koira vaan...
Antti (S.O.S.)

Viisukilpailijoiden kommentteja:

7. Kelmit: Kesällä on lämmintä

Kertosäkeen melodia tuli tyttäreni rallattelusta. Lupasin yrittää biisiä Ramoviisuihin, joten finaalipaikan myötä lupaus tuli pidettyä. Suurkiitokset serkulleni Hessu Kelmille, jonka bändi tuli taustaorkesteriksi. Bassoon Olli Kelmi ja rumpuihin meksikolaissyntyinen Julio Kelmi, joka on rundannut mm. Massacre 68:n mukana. Kelmit koottiin Oulu-Forssa-Helsinki akselilta.

Koko viisuprosessi oli fani- ja amatööripohjalta lähtevälle hauska ja samalla haastavakin seikkailu. Pelkästään jo demon tekemisessä oli omat villit vinkeensä ja haasteensa.

Onneksi veljeni Juke Kelmi lähti mukaan katsomaan Ramoviisuja. Käskin hänen ottaa varalta rumpukapulat mukaan ja olinpa lähettänyt hänelle demonkin kaksi päivää ennen finaalia varalta kuultavaksi.

Helsingissä sitten ensimmäiset livetreenit, joissa Juke rummuissa. Juke toteutti artisti maksaa – periaatteen tinkimättä. Hän maksoi siitä, että sai tulla rummuttamaan soundcheckiin. Se vasta on ramopunkkia! Siitä Suomen lätkäpelin kautta Semifinaaliin ja Juke pokkana rumpupallille, kun Julio oli vasta suihkussa työpäivän jälkeen. Juke suoriutui haasteesta loistavasti.

Sitten Julio mukaan ja lavalle. Edellisen orkesterin kitaristi vielä aiheutti hieman nolon tilanteen, vaikka Heko monta kertaa toisti, että vahvistinta ei sitten sammuteta. No, sattuuhan sitä. Meikäläiselle tosin keskivertoa enemmän. Meikämannelle kun ei ole noita laulajan lahjoja liiemmin suotu, yritin paikata puutteet asenteella, Jos siinä onnistuin, niin olen tyytyväinen. Ilokseni säästyimme vihannessateelta. Yleisöä paikalla oli sopivasti paikan kokoon nähden. Näin muutamien nyrkkien nousevan merkistä ilmaan. Olin otettu.

Siihen nähden, että lopullinen kokoonpano oli vasta kisaversiossa kasassa, tuntui biisi menevän kunnialla läpi. Demon 2.16 min. saatiin livenä kirittyä jopa 1.44 minuuttiin. Siis aitoa Ramo-meininkiä. Pari euroa per sekunti tuli siis reissun hinnaksi.

Oli aivan mahtava fiilinki, kun meillekin oli annettu ääniä. Ei siis ollut turha reissu. Jumbosijan välttäminen oli meidän mestaruus. Kiitokset vielä koko bändin puolesta kaikille meillekin äänensä antaneille! Muut Kelmitkin innostuivat niin, että ilmoittivat minulle, että jos Piknikiin tarvitaan soittajia, meiltä löytyisi 4-6 biisiä tarvittaessa.

Hienot kinkerit, joista kiitokset järjestäjille. Lähinnä fiilis tuntui lätkämatsilta, jossa jokainen bändi kävi vetäisemässä yhden vaihdon. Kuumat pelaajat tosin kaksi.

Jeke Kelmi (Kelmit)

Kelmit (kuva Juke).

Ramoviisut 07 näytti pitkään menevän minulta ohi ,niin kuin kaikki Ramoviikon tapahtumat. Ajattelin jo mielessäni, että eihän asiat yksinkertaisesti voi mennä niin huonosti ja aloitin massiiviset järjestelyt, jotta pääsisin viisuihin jossa velipoikakin kipuaisi lavalle. Järjestelyt onnistuivat ja ei muuta kuin matkalippuja ja viisulippua hommaamaan.

Pari päivää ennen reissua ihmettelin kun Kelmien biisi tuli minulle sähköpostina ja Jeke ilmoitti, että ota kapulat mukaan varalta. Helsinkiin päästyämme kuulimme Kelmien rumpalin olevan vielä töissä ja minun pitäsi tuurata häntä harjoituksissa, jotta saisivat soittaa biisin muutaman kerran läpi yhdessä. Semifinaaliin päästyämme selvisi että rumpali ei ehdikkään soundchekkiin ja ei muuta kuin lavalle. Sitten alkoikin jännitys että ehtiikö Julio paikalle ollenkaan... onneksi ehti. Kiitos kaikille Kelmeille, reissu kannatti, sillä viisut oli loistava tapahtuma. Kiitos myös kaikille mukana olleille.

Juke Kelmi (Kelmien vararumpali)

Kretiinit (kuva: Minna E).

Viisukilpailijoiden kommentteja:

9. Kretiinit : Kassatäti

Viisut oli ja meni nopeesti. Yksi biisi, kaikki salamasti ohi, ei hirveesti jää muistikuvia. Kiitokset Petri Pajuselle joka tuuras Samia rummuissa. Loistavasti hoiti hommat. Joke Mikkonen soitti bassoa, Kretiinit orkesterin alkuperäinen basisti. Kiitokset Jokelle tulosta Helsinkiin, moottoripyörällä.
Miinuksena oli huonot saundit lavalla ja yleisössä.

Kiitokset äänestäjille. Oiskohan pitänyt patistaa kaveritkin äänestämään? Tai oisko pitänyt itse äänestää itseä? Ei.

Häiriköt kova. Uusi basisti hoiti hyvin hommat ja lauloi myös kaikki Mikon osuudet.
Tosi mukava "leikkimielinen" kilpailu.

JP Kretiini (Kretiinit)

Olin jo varautunut soittamaan Iskuryhmässä viisuissa, kun JP otti yhteyttä Kretiinirumpaloinnin
tiimoilta. Mikä ettei, olihan ilta varattu joka tapauksessa kannutteluun. Demo netitse ja treenejä
ei pidetty lainkaan. Tai no Semissähän oli sentään tää yks kaikkien yhteinen läpimeno.

Kappale Kassatäti oli mun mielestä lajityypissään suorastaan loistava. Suoraa nopeeta punkkia ja teksti jotenki nyrjähtäneen hassu. "..Myymyymyymulle lotto ja jokeri, myymyymyymulle kahvin kera sokeri!..."

Kretiinit veti lauantaina Viisujen tokavikana ja hyvin vetikin. Ite hakkasin nopeeta glubs-biittiä
alusta loppuun (avohaitsu, komppipelti, crashkomppi -kierrolla) ja huusin kertsit mukana. Olikohan
kappale kuitenkin liiankin hc-punk-vivahteinen herkälle popmelodiavirittyneelle ramopunk-yleisönosalle? Tulihan koettua taas tollasta makeeta spesiaalikeikkaa erittäin hyvien
tyyppien kanssa. Semi oli ihailtavan täynnä ja ilta unohtumaton! Kiitos Kretiinit luottamuksesta!

Vihannes Pajunen

(70-luvun Vihannesten Vihannes Pajunen vahvisti vajaamiehisenä esiintyneitä Kretiinejä)

70-luvun Vihannesten Vihannes-Pajunen soitti rumpuja sekä Iskuryhmän, että Kretiinien riveissä (kuva: Minna E).

Minna E:n keikkaraportti:

Ramoviisut 2007

Lauantai 12.5. klo 14-21

Viisujen lämmittelyajot

Viisujen epäviralliset lämmittelyajot suoritettiin reittiä Kaivokatu-Kalevankatu-Urho Kekkosenkatu. Iltaan valmistautuminen aloitettiin nimittäin jännittämällä Sportissa Suomi-Venäjä lätkämatsia neljän ramoilijan voimin. Miun lisäksi Virve, Heiskanen ja Tuppi olivat intoutuneet lähtemään liikkeelle sopivan varhain. Kisastudioon oli tosin vaivainen 100 metrin jono, ja sisälle päästyäni sain paikan lattialta. Aitiopaikkani lähettyvillä istui vielä yksi yli-innokas jäkisfani, joka roiskautti niskaani olutta jokaisen jännittävämmän tilanteen tullen. Kisojen huikea voitto potki meihin lisävauhtia, ja niinpä kaahasimme heti matsin jälkeen U.Kalevaan tilaamaan --- niin mitäs muuta kuin biisejä! Reitti kulki hetken aikaa Mannerheimintietä pitkin, ja kolaroimme siellä jonkin epämääräiseen joukkion kanssa, joiden kartturi oli hukannut reitin Semifinaaliin. Toivottavasti kavereilla oli Anatomia paremmin hallussaan kuin Helsingin hämärät kujat.

Kalevassa joukkoomme liittyi ei-mukamas-ollu-käyny-parturissa” -Hallu sekä Tampereelta ”tyttökenkä” -Jonna ja ”iloinen kisaesituomari ”-Ilpo. Vaihde oli saatu vähintään jo kolmoselle, ja aloimme päästä kisatunnelmaan.

Jokainen kilpa-auto tarvitsee kuitenkin aina välillä käynnin varikolla, joten siirryimme Ilvekseen tankkaamaan. Matkalla kyllä tyhjensimme kuitenkin Jonnan varaaman varapolttoainesäiliön kurkkuihimme. Bensasta se kyllä meni, punkusta ei. Ilveksen varikolle päästyämme huomasimme tällä pitstopilla olevan jo vähän ruuhkaa, mutta mukavasti mahduimme vielä huoltamaan omaa kisakalustoamme.

Kisakalustosta puheen ollen, Ilveksessä tapasin jo siinä vaiheessa iltaa yhden erityisen kuuluisan miehen, jonka tunnettuus vielä illan aikana kasvoi. Pasi oli joutunut nimittäin jo aiemmin keväällä M!kan vieraskirjan sivuilla joidenkin tunteettomien naisten hyökkäyksen kohteeksi, salaiseksi PIP-agentiksi. Ojensin hänelle kuitenkin kannustukseksi pienen kisaflaijerin, jossa oli yksi sanoma ylitse muiden. Nimittäin 1-2-3-4.

Lauantai 12.5. klo 21-22

Ensi kosketus Ramonesviikon EP:hen

Heti Semifinaaliin siirtymisen jälkeen ajattelin hoitaa Ramonesviikkoon kuuluvat muodollisuudet alta pois. Niinpä suuntasin kohti Woimasoinnun tiskiä, aikeissa viikon virallisen EP:n hankinta. Ehdin kuitenkin saada suustani ulos ainoastaan: ”Onko...”, kun Hannu vastasi ”Kohta”, ja juoksi lavalle. Ei sentään ruvennut laulamaan, vaan oli julkistamassa Punkrock 30 vee -kangasta, joka rullattiin juhlallisesti yleisön ihasteltavaksi. Sen jälkeen lavalle kaasuttivat kuitenkin Ramonesviikko EP:llä soittavat bändit ja esittivät viikon viralliset biisit samassa järjestyksessä kuin ne levylläkin seisovat. Hienolta kuulosti koko setti: Rehtorit, Pojat ja Debbie, joten eipä tarvinnut levynhankinnassa syöksyä suureen tuntemattomaan.

Lauantai 12.5. noin klo 22-23

Kovaa kiihdyttelyä

Semifinalin lavalla ei sinä iltana muuten pitkään vanhennuttu. Ihmiset vaihtuivat lavalla uusiin nopeammin kuin S. Kurosen miesystävät. Yllätysten jälkeen Bullshit Brothers heitti keikan, ja menopelissä vaihdettiin taas isompaa silmään. Mukavaa räimettä. Ihmeellisesti oli muuten tuttujen määrä lisääntynyt sitten Tampereen kekkereitten, ja juttua riitti. En silti tiedä, mistä Jeke miut tunnisti, mutta tulipa esittäytymään ja teki miut iloiseksi.

Samaan aikaan lavalla aloitteli soittamaan joku melko persoonallisesti pukeutunut joukkio, joka kuitenkin kuulosti biisi biisin jälkeen paremmalta. Verzillos on Rezillosin laulajattaren antaumuksellinen ote biiseihin oli ihan omaa luokkaansa. Kunpa muistaisin, mitä biisiä hää veti 90 asteen kulmassa, mutta soundi ja fiilis olivat helekutin hyvät.

Lauantai 12.5. noin klo 23-00

Kaasu pohjaan ja kurvit suoriksi

Sitten alkoikin niin sanotusti tosi toimet, eli päästiin käsiksi Ramoviisujen finaaliin. Hitsi, että oli jännää, kun bändit tulivat lavalle, soittivat yhden biisin ja vaihtuivat taas uuteen. Siinä mentiin eikä meinattu. Ja vaikka finaalissa soitti kymmenen eri bändiä, niin kaikkien biisien sovittajiksi paljastui parivaljakko Lehtonen-Koivu. Ainakin jos oli uskominen illan juontajaan, ja miksei olisi.

Oli kyllä ilo katsella samaan aikaan tosissaan, mutta iloisella otteella vetäviä bändejä, vaikka bändeistä ennätti saada vain vähän esimakua. Elämämme kesä ja Kiitti ja moi vaatisivat ainakin muutaman kuuntelukerran lisää, mutta eka kuuntelullakin tuli tunne, että niissä on potentiaalia. Kretiinien tyyli oli sellainen, kuin miulle Tampereelta jäi mieleen: raakaa jytinää, raivokasta punkkia. Myös Anna Karjalaisen silmät suorastaan paloivat, kun hää lauloi suklaan himosta. Jos biisi olisi kestänyt yhtään kauemmin, niin olisin jo juossu hakemaan naiselle suklaata. SadomaSonicsin Ei tuu toista ja Anatomian Hirvitouhuja jäi jotenkin mieleen. Kelmien Kesällä on lämmintä biisistä en puolestaan tajunnut muuta kuin, että äsken minnuu jututtanut Jeke seisoi lavalla bändin edessä näyttäen ja kuulostaen oikealta rokkarilta. Samoin S.O.S.:n Vaeltava aave meni vähän ohi, ja kohua herättäneestä maitoshowsta näin vain viimeiset hetket.

Täytyy myöntää, että tuollaisesta biisitulvasta jää helpoiten mieleen kappale, jonka melodia kolahtaa helposti. Sanoitusten suuria ajatuksia kun ei oikein ennättänyt sisäistämään. Ehkäpä siksi Iskuryhmän Kutosdivariin onnistui räjäyttämään potin mukavan tarttuvalla kertosäkeellä, jota pystyi loppu kappaleesta laulamaan jo mukana. Toisaalta ramopunkin Armin ja Dannyn, siis Pasin ja Dannyn duossa oli niin paljon lavasäteilyä, ettei voittoon olisi ehkä muuta edes tarvittu.

Ennen äänestystä rupesin kaipaamaan biisien uusintakierrosta. Pakko oli mennä tarkistamaan esiintymisjärjestystä ennen kuin uskalsin numeroita äänestyslappuun kirjoitella. Noh, sähäkälle finaalimenolle antoi sopivan vastapainon manuaalinen tuloslähetys. Kisaan osallistuneita artisteja oli kyllä hauska seurata vierestä, kun heistä muutamat suorastaan tärisivät jännityksestä tuloksia odotellessaan. Pasi rutisti äänten julkistamisen loppumetreillä Jonnalta lähes ilmat pihalle. Ja kyllä Pajustakin taisi vähän jännittää, nimittäin sen verran iloinen hymy miehen kasvoille levisi, kun selvisi, että hää oli voittajajoukkueessa. Toisaalta siinä pelataan jo melkolailla varman päälle, kun rummuttelee kolmasosan kisojen biiseistä. Palkintogaala oli hulppea kuin formulakisoissa: ”Isku-Rotta-Vihannes-Ryhmä” sai mahtavan 30 euron shekin sekä kunniakirjan. Joten vaikkei samppanja suihkunnut, niin voittajan oli helppo hymyillä!

"Voittajan oli helppo hymyillä" (kuva: Ilpo).

Lauantai 12.5. tai varmaan jo sunnuntai 13.5., klo: kun aika oli menettänyt merkityksensä

Vihdoinkin Häiriköt! Ja lisäksi tiimin uusi jäsen!

Sitten alkoikin kuumeinen Häiriköitten odotus – ja erityisesti uusi basisti puhutti yleisöä. Siinä kohtaa mie olin juonu ehkä tuopillisen liikaa, sillä menin -pentele soikoon- siihen lankaan, kun Heko viritteli bassoa lavalla. Tuntu, et kukaan muu ei edes huomannu, mitä siellä lavalla tapahtu, ja mie olin ihan kuumeessa, et mitä tää nyt on. Tyhmää on helppo huijata.

Viimein mieki näin Häiriköt! Bändin levyt on soinu kotosalla niin paljon, että tuntui lähes absurdilta, että siinä ne nyt sitten heitti niitä samoja biisejä ihan miun nokan edessä. Ja Häiriköt veti settinsä kyllä niin hyvin, että jos tässä vaiheessa ei yleisön jalka irronnut lattiasta, niin syytön bändi siihen oli. Ja tähän aikaan Semifinaali tuntui olevan tupaten täynnä, sillä eipä sinne kerta kaikkiaan olisi enempää porukkaa mahtunut rokkaamaan. Ilta oli kaikkineen Rock, sanon mie.

Minna E

Jonnan keikkaraportti:

Ramovision song contest 2007

Oli tää reissu niin työn ja tuskan takana, ettei kauheen usein keikoille lähteminen näin vaikiaa ole. Perille päästiin kuitenkin kaikesta duunista huolimatta. Oli kiva pistää aivot narikkaan, keskittyä olennaiseen. Jättää ressit ja huolet taakse ja nauttia ystävistä ja musiikista.

Kiskoilla kulkeva menopeli Tampereelta alle Ilpon kanssa ja ravintolavaunuun maistelemaan "oluita" (lue: Lapin kultaa). No kyllä sekin alas meni.

Sitten pitikin suunnistaa ensin Kamppiin ostoksille ja sitten sotasuunnitelma illaksi. Kaikkeni tein, että olisin saanut jengin suostuteltua puistoon viettämään kesää, mutta kaikki tyytyi baariin joten se oli itekkin mentävä. Ei lainakaan hassumpi valinta sillä kyseisessä U.Kalevassa sai toivoa musiikkia ihan kamalia määriä.

Monen kymmenen biisin listoja roudailtiin baarisetälle, joka iloisesti niitä soitteli. Pieni ja sympaattinen paikka! Ja ennenkaikkea ihan huikeita levyjä! Onneksi oli puistoviinit kuitenkin valmiiksi ostettuina, sillä matka taittui Ilvekseen mukavammin halpisviiniä litkien. Ja turha väittää, että se olisi pahaa! Siinä on tunnelmaa!

Ilveksessä oli kamalasti lisää tuttuja ja siinä vietettiinkin sitten jokunen tovi vielä ennen Semiin siirtymistä. Oltiin just eikä melkein paikanpäällä kun jo alkoi heti alkuun ylläriesiintyjät eli Ramones Ep:n Reksit, Pojat ja Debbie vedot. Muistokirjoitus on muuten harvinaisen hieno biisi! Debbielläkin oli mukanaan sekakokoonpano kun odo-pojat Jaska ja Murkku joutui viettämään viisupäivää Jyväskylässä. Eikä varmaan ollu yhtä kivaa ku meillä! Kjäh kjäh. Danny seiskin huvitti taas.

Bullshit Brothersin keikan ajan oli vissiin jotain muuta, kun ainakaan muista keikkaa sen kummemmin. Mutta hetken päästä oli jo skarpattava kun varsinaiset viisut alkoi.

Hyviä biisejä oli kyllä mukana tänäkin vuonna. Toki hieman The Tarjasin uupuminen finalistien joukosta, mutta mutta... Kyllä mä vielä manageroin noi Tarjat maailman kartalle.

Oli hauska nähdä ihan uusiakin tuttavuuksia lavalla. Hienoa, että ramoviisut on kantautunu kauemmaskin kun vaan samoille lärveille aina. S.O.S:in esityksessä oli kunnon lavashown tuntua, kun laulajamimmi kaatoi litran maitoa päälleen! Oliko se ees litra?? No kuitenkin! Ihan hillitöntä! Ihan ilmeisesti en ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollut, kun aluksi tähän näppäilin, että kyseessä olisi ollut tuo Rezillos. Noh, tyhmästä päästä kärsii koko tyttö. Iskuryhmän Elämämme kesä oli mun henkilökohtainen suosikki. Ja Dannyn ja Pasin duo oli kyl hienon kuulosta ja hienoa katseltavaa, että en voittoa ihmettele, vaikka toinen Markyksen tekemä biisi voiton veikin. Kyllä se jäbä on jonkin sortin ihme. Hittibiisejä tulee kauheella tahdilla! Terkut vaan Markykselle. Rottavihannesryhmä 12 points!

Sitten muistaakseni oli Versillos on Rezillosin vuoro. Mimmillä oli hieno ääni ja mukavaa kuunneltavaa. Kitaristikin oli suoraan sarjakuvista ja aistit sai ihmeteltävää. Mistä lie bongattu tää bändi? Meni tääkin vähän ohi, kun piti tota Bessupasia & ryhmää onnitella.

Lopulta sitten Häiriköt ja meno kävi villiksi. Uusi beisisti paljastettiin ja eka keikka meni kyllä basistin osalta komeesti. Häiriköt saa aina kyllä koko yleisön mukaansa! Joka kerta ihan huippu fiilis on Häiriköiden keikalla. Hyvin pomppi! poing poing.

Häiriköiden jälkeen ilakointi jatkui tappiin saakka melkein ja kohta alkoikin jo niin paljon väsyttää, että piti lähteä nukkumaan. Aamulla heräsin pihlaja(/va)mestasta? siihen kun pieni dalmatialaispentu nakerteli Mau-pojan rumpukapulaa mun laukusta. Aurinko paistoi ja Kallion terassi kutsui, jossa jo Hallu, Ilpo ja Riina odottelikin. Parit siinä ja vihdoin juna Tampereelle. Ihan pakko vielä mainita konnarista joka oli maailman pienin mies(poika) ja häiriköi meidän tasoittelua junamatkan. Ei sitä nähny ees penkkien takaa koska se tulee. "Älä vaan sano että se kalja on auki?" Terkkuja vaan! Kiitos ja kiitos taas. Oli lystiä.

Jonna

Jeken keikkaraportti:

Ramoviisut 2007

Tämän vuoden Ramoviisut jäävät varmasti mieleeni jo siitäkin syystä, että sain kunnian myös itse piipahtaa lavalla samassa tilaisuudessa mm. Rehtoreiden, Poikien ja Häiriköiden kanssa. Vau.

Velipojan kanssa yöjunalla siis Helsinkiin ja bussilla Viikin suuntaan. Viisukappaleen ensitreenit livenä pidettiin paikallisella nuorisotalolla. Ennakkoarvailut osuivat oikeaan ja Juke joutui heti testiin, kun Julio oli vielä töissä. Hetken äimistelyn jälkeen iskut napsahtelivat kohilleen ja itseluottamus nousi kohisten.

Orastavan kuumeen jäätyä Suomen lätkävoiton jalkoihin, olin jo henkisestikin valmis omaan tulikasteeseeni. Siispä soundcheckiin. Ilmapiiri oli kuin luokkaretkelle lähdössä. Kaikki viisuilijat odottivat Rehtori Hekoa ikään kuin ilmoittamaan, koska mennään. Viimein R-juna saapui asemalle ja Converse-kapteeni loikkasi ryyd-loikalla Semifinaaliin. Nokkaa ei jääty kaivelemaan, vaan heti hommiin, jotta soittajat saisivat ääntä vehkeistä. Kauaa siinä ei aikaa kulunutkaan, kun pääsimme vetäisemään viisut kertaalleen läpi. Debbien porukka tosin on niin rutinoitunutta, että he pärjäsivät ilman treeniäkin. Oma osuutemme meni samalla tavalla kuin viimeisellä treenivedolla. Juke suoritti ensiesiintymisensä rummuissa. Se meni hienosti. Siitä saadun itseluottamuksen turvin olikin aika piipahtaa Ilveksessä katsomassa, joko nahkatakkikansaa olisi saapunut paikalle.

Siellähän alkoikin olla mukavasti porukkaa ja kosolti tuttuja. Woimasoinnun Hannun saatua antimensa esille, olikin hyvä käydä shoppailemassa parhaat päältä ennen suuren yleisön ryntäystä. Ihastusta herättänyt taustakuva nousi samoihin aikoihin korkeuksiin. Kouraan kerrassaan loistava Ramones-viikko EP ja muuta pientä tuliaista.

Yleisö laskettiin sisään ja Rehtori Heko julisti Suomen virallisen Ramones-viikon avatuksi. Illan kakkoskoutsina toimi Kimmo Liskomäki. Juhlavan viikon alkajaisiksi yleisö sai kokea yllätyksen. Ramones-viikko EP soitettiinkin livenä. Kyseessä tosin oli uusi feikkitekniikka, jossa esiintyjät vain olivat aukovinaan suutaan, vaikka lauloivat oikeasti. Kappaleet soitettiin samassa järjestyksessä, kuin ne EP:llä ovat. Ensiksi lavalle nousivat Rehtorit, illan kuningattarena sädehtineen Sannan johdolla. Kun Muistokirjoitus alkoi soida, taivaan portit avautuivat ja auvoinen olo laskeutui ylleni. Uskomattoman hieno biisi. Jäsenet lavalla vaihtuivat ja tilalle astelivat Pojat. Tosin Rehtori Mikkola jäi basson varteen. Danny seis käsitteli muuatta herra Puputtia ilman armoa. Upea versio Ramonesin Danny Says – kappaleesta. Kolmantena yllätysvetona saapui Debbie esittämään Debbie & Joey – kappaleen. Debbiellä oli hieman kokoonpanomuutoksia, joten mihinkäs Mikkola olisi lavalta lähtenyt. Mukaansatempaava tykitys.

Eniten viisuedustuksia omaava Bullshit Brothers soitti esiohjelmaa. Miehemme mediassa, Markku Halme kävi myös poikkitaiteilemassa omalla aurinkoisella tavallaan, tavallaan.

Sitten alkoivat Ramoviisut. Tällä kertaa sitä on jäävi kommentoimaan muiden vetoja, koska itsekin sai osallistua kinkereihin esiintyjänä. Yhtäkkiä sitä huomasi olevansa seuraavana tulessa. Muutaman sekunnin ajan iski päälle hillitön jännitys. Se meni kuitenkin ohi nopeasti ja tilalle tuli sellainen finaalifiilis. Ihan niin kuin futiksen SM-finaalissa. Kelmit olivat kuitenkin ensimmäistä kertaa yhdessä livenä ja kyseessä oli kilpailutilanne. Rutiinitaso oli siis sangen matala mahdollisia mokia ajatellen. Tarkoitus oli aloittaa sujuvammin, mutta edellisen esiintyjän kitaristi olikin sammuttanut vahvistimen. No, pieni jäynä ei kuitenkaan lannistanut. Meni miten meni, mutta itselle jäi hyvä maku suuhun. Nopeasti se lavalla vietetty aika loppujen lopuksi mennä hurahti.

Oman vuoron jälkeen olo oli hetken vähän tyhjä. Muutama positiivinen palaute nosti kuitenkin energiat taas ennalleen. Muita kilpailukappaleita kuunnellessani aavistin, että ainakin Kutosdivariin saisi paljon pisteitä. Siinä oli muutamia hyviä koukkuja. Melko monipuolinen se Iskuryhmä Markys! Esiintyjäryhmästäkin kumpusi sellainen positiivinen energia ja hauskanpito. Viisuvoiton arvoinen suoritus kerrassaan.

Viimeinen esiintyjä S.O.S. oli kuulemma kaatanut maitoakin ylleen. Se meni itseltä ohi, kun siinä tuli juteltua niin monen ihmisen kanssa. Yhtäkkiä edessä olikin äänestys. Äänestystapa oli ilmeisesti lainattu USA:sta. Pisteitä annettiin R-koodin mukaan yhdestä neljään käänteisessä järjestyksessä. Yhtäkkiä Heko ilmoitti suuresta viisuvilpistä. Äänestyslappujen määrä olikin yllättäen huvennut. Lappujen ja yleisön määrät eivät kohdanneet. Joku oli ottanut niitä täyttöönsä enemmän, kuin omiin tarpeisiin kuuluisi. Tarkat viisupoliisit terästivät katseitaan ja varmaan jossakin salin nurkassa tärisevä käsi varmaan sujautti kynän vaivihkaa povitaskuun. Äänestyslaput piti palauttaa paljain käsin myöhempää sormenjälkianalyysiä varten.

Ramoviisujen voittaja julkaistaan (kuva Ilpo).

Tulosten ratkettua Iskuryhmä iloitsi tahollaan Ramoviisuvoitosta. Muutamien kasvojen näin mököttävän ja meidän ryhmämme viuhotti muuten vaan, kun tavoitteemme välttää jumbosija saavutettiin hienosti. Viisuvoittaja kuultiin tietysti uusintana. Niinpä onnesta sädehtivä "70IskuRottaa" nousi vapautuneena juhlaesitykseen. Rennosti ja hienosti se menikin. Kolmas kuuntelukerta auttoikin jo löytämään biisistä mukavia koukkuja.

Verzillos on Rezillos esiintyi seuraavaksi. Itselle siitä tuli hyvää taustamusiikkia, sillä erästä haastavaa projektia varten piti etsiä monta ihmistä ja sopia jatkokuvioista.

Illan odotetuimpia hetkiä oli Häiriköiden uuden basistin paljastaminen. Heko heti monia höplästä, juontamalla Häiriköt lavalle basso kaulasta roikkuen. Häiriköt oli kova. Timantinkova.

Seuraavan päivänä Ramoviisureissu oli ohi. Kotimatka mentiinkin Juken kanssa lentokoneella. Kentällä sattui vielä kömmähdys. Säikähdys suorastaan. Paperit olivat jääneet kotiin. Onneksi Mr. Kelakortti sai kenttähenkilöstön ystävällisyyden ansiosta jatkaa matkaa. Huh. Joillekin sitä aina sattuu…

Jeke Kelmi

Rehtori Heko:

Ylilyöntituomarin kommentteja:

Kiitos kaikille Ramoviisuihin osallistuneille ja erityiskiitos finalisteille asiallisesta asenteesta! Hoiditte homman hienosti. Hilpeyden henki leijui Semifinalissa koko illan. Yleisölle aplodit hyvästä meiningistä myös - te olette aina vaan ihania.

Illan aluksi paljastettu PUNKROCK 30-taustalakana herätti ansaittua huomiota. Älkääpä masentuko, poissaolleet, rätti nousee uudestaan seinälle pikapuoliin...

Yllätysohjelma 1: Ramonesviikko-ep esitettiin feikki-playbackina! Tämä on tekniikka, jossa lavalla oleva laulaja on aukovinaan suutaan musiikin tahdissa, vaikka laulaakin oikeasti. Rehtorit oli Rehtorit ja Pojat Poikia, mutta Debbie oli saanut Varamiespalvelusta rumpalin (Kaide) ja basistin (Katos vaan, Mikkola itte!).

Virallisen ohjelman käynnisti Bullshit Brothers, joka on kautta aikojen eniten Ramoviisufinaalissa esiintynyt yhtye. Tämän jälkeen seurasikin Yllätysohjelma 2: miehemme mediassa, Markku Halme, piti poeettisen juhlapuheen Ramones-viikon kunniaksi. Tämän tajunnanvirran nimeksi sopisi Aurinko ja Ramones. Kiitos Markku! (Jos tiedät vielä mitä sanoit, niin en usko). Heti perään pärähti sitten loppukilpailu käyntiin. Hillitön määrä hienoja suorituksia ja hassuja yksityiskohtia nähtiin. Rankkuuden huippu oli S.O.S:n MAIDONJUONTI keikalla! Biisin lopussa maidot päätyivät rinnuksille! On rokkitouhua rajua nykyään!

Batman oli sitten antanut Ihmepoika Robinille vapaaillan. Soittaessaan Verzillosissa kitaraa Robinilla oli kuitenkin viisaasti taisteluasu yllään - jos kuitenkin kutsu käy... Onneksemme Gotham City oli rauhallinen ja saimme kuulla ja nähdä täysipainoisen suomenkielisen Rezillos-setin. Monta syytä hymyyn oli taas!

Häiriköt oli kova. Kovuus Mohsin asteikolla siinä Charles Bronsonin ja timantin välissä. Uuden basistin sisäänajokeikalla ei kyllä huomannut mistään, että kyseessä on jonkun eka kerta.

Oli rankat kinkerit järjestää, ohjelmaa oli tutusti liikaa, mutta kannatti se.

Rehtori Heko (Converse-kerho)

Osku Häirikön ensiesiintyminen (kuva Jeke).

Yleisön kommentteja

Semissä oli hyvä meno ja reilusti porukkaa. Hieno taustalakana paljastettiin juhlallisesti aluksi. Ihastelkaa torstaina. Sen jälkeen Ramones-viikko -ep esitettiin uuden tekniikan avulla, jossa laulaja on aukovinaan suutaan vaikka hän oikeasti laulaa. Tähän asti, jos muisti ei tee tepposia, tasaisimmat viisukappaleet. Voittajapotentiaalia monessa biisissä. Rezillos -versiointi oli aika piristävä, myös visuaalisesti.

Häiriköiden basisti säilyi salaisuutena ihan loppuun asti. Arveluja esitettiin ja ihan ennen keikkaa kiersi jostain syystä huhu, että Heko soittaisi bassoa Häiriköissä. Kyseessä olikin ns. kepponen. Osku suoriutui hyvin ja Erkon hauis oli kai kasvanut taas pari senttiä. Tästä on hyvä jatkaa.

Hannu W

Ensimmäinen syvempi tutustuminen ramopunkkiin oli jännittävä, äh, se on jotenkin latteasti sanottu! Se oli myös hämmentävää, kun tunnelma oli ihan eritavalla ihmeellisen rento, erilaista kun mitä olen muunlaisten bändien keikoilla kokenut. Kauhean positiivinen kokemus. Viisukilpailijat vaihtui niin nopeeta, ettei oikein pää pysynyt mukana. Saattoi jopa mennä ne äänestykset minulla sekasin. Bändit oli hyviä. Ramopunk-musiikki ja ihmiset elävänä teki minuun suuren vaikutuksen. Turhaan ei ole kaveri suositellut.

Deli