|
|||||||||||||||
Ramopunkit keikoilla |
|||||||||||||||
Onni on Ramones IV ja V
Lisää vaan keikkoja Itä-Suomeen! Täälläkin on elämää!-AnnA- |
|||||||||||||||
|
|||||||||||||||
Himanes (kuva: Ilpo). |
|||||||||||||||
Liskomäen Onni MikkelissäPerjantaina Mikkelissä
oli todella mukavat iltamat. Bändit olivat hyviä ja reilusti porukkaa paikalla.
Häiriköt on kyllä erittäin timmissä kunnossa. Mahtava veto.
Kun kuulin ensimmäistä kertaa Häiriköiden uutta levyä
ajattelin, että joku biisi voisi mennä komeasti radion soittolistalle. Kiitoksia Samille, Mikalle ja muille järjestävän tahon edustajille. King Creolessa on hyvä miksaajakin. Kivaa oli. Kimmo Liskomäki |
|||||||||||||||
Onni
on Ramones IV
King
Creole, Mikkeli 1.9.2006 M!ka
Vesterisen
ja Sami Väisäsen ideoiman, "aina joskus
jossakin" järjestettävän Onni on Ramones -tapahtuman neljäs
näytös nähtiin "Suomen virallisen Ramoläänin" pääkaupungissa
Mikkelissä. Illan aikana lauteilla kävi kolme erityyppistä bändiä,
nähtiinpä lavalla vieraileva tähtikin. Anatomia
Pari vuotta sitten perustettu mikkeliläinen Anatomia löi itsensä läpi täkäläisessä bändikilpailussa toukokuussa. Ahkerasti erilaisissa ramotapahtumissa keikkaillut bändi on saanut rutkasti esiintymisvarmuutta, jonka huomasi oikeanlaisena rentoutena. Anatomian näennäisesti yksinkertaisiin biiseihin on upotettu tahti- ja tempovaihteluja, jotka tuovat kappaleisiin lisää ulottuvuuksia. Yhtyeen vahvuus on sekin, että sekä Karppa, että Hippo pystyvät kumpikin soittamaan sekä bassoa että kitaraa. Tällä keikalla basson varressa oli Hippo, Karpan hoitaessa kitarat. Bändin laulaja Mikki osoittautui mainioksi showmieheksi ja ilmeikkääksi esiintyjäksi. Tehokkaan kolmivarttisen kappaleista parhaiten toimivat Melaveikko, Juosten kustu ja Kurjat. Anatomia selvitti heti kättelyssä kupletin juonen, lavan edessä parveillut runsaslukuinen kannattajajoukko oli syystäkin bändin keikkaan tyytyväinen. Himanes
Himanesit
olivat käyneet studiossa vetämässä uusia biisejään purkkiin,
ja tulivat kokeilemaan kappaleiden toimivuutta myös livenä.
Illan setissä kuultiin ainoastaan muutama vanhempi kappale, kuten
H-I-M-A-N-E-S, Sähkis ja edellisen Mykkäkoulun
päättäjäiset -levyn sessioista yli jäänyt Maanantaiaamu. Uudet
kappaleet otettiin hyvin vastaan, erityisesti yhtyeen
kunnallispoliittista kannanottoa Kylä kuolee
kuunneltiin tarkasti. Kappaleen aikana lavalle nousi vieraileva lyömäsoitintaiteilija
Manne Liimatainen helistimineen. Hyvä oivallus oli Pogoomaan,
Little Even tutun Locomotion -renkutuksen
sovitus paremmin näihin kekkereihin soveltuvaksi. Himanesin
keikka oli illan tasapainoisin. Soundit olivat kohdallaan, eikä
äänenvoimakkuus missään vaiheessa noussut häiritsevän
korkealle tasolle. Lauluosuuksissa vuorottelivat
kitaristiveljekset Aki ja Riku, rumpali Sakun
hoitaessa stemmat. Basisti Sutinen sauhusi lavaa
edestakaisin, mies oli energiaa tulvillaan! Himanesille tyypillisiä
nasevia välispiikkejäkin kuultiin, esimerkiksi “Tätä saa
tanssia. Niin, silleen susiparinakin, jos siltä tuntuu”. Keikan
jälkeen pojat kertoivat tekeillä olevasta levystään, jolle on
kuulemma kustantaja hakusessa. Paikalla tosin oli mm. “Mr.
Ayshire” ja tehokkaiden ramoviidakkorumpujen auktorisoituja
käyttäjiä, joten luulisi näinkin hyvän materiaalin jostain
julkaisijan löytävän. Häiriköt
Häiriköt
oli illan äänekkäin ja energisin akti, eniten “punk”, eikä
vähiten kitaristi-laulaja Erkon "pattimaisen"
olemuksen ansiosta. Erkkohan muuten rakentaa itse Esrite-kitaransa
alkuperäisen Mosriten mallin mukaisesti, ja puolikkaaseen
Marsupinoon kytkettynä keppi soi todella komeasti. Rumpali Maukka
saisi kumaralla työskennelyasennollaan ergonomia-asiantuntijat
varmaan sydänkohtauksen partaalle, mutta tomit ja varsinkin
lautaset tuntuivat tuosta vähät välittävän. Häiriköt on siinä mielessä hyvässä asemassa, että vuosien varrella biisejä on kertynyt runsaasti. Noin tunnin sähäkkä setti alkoi illan teemaa hyvin kuvaavalla kappaleella Rokataan, jonka jälkeen kuultiin melkoisen kattava läpileikkaus yhtyeen tuotannosta. Monia hyviä biisejä on Erkon kynästä lähtenyt, keikalla esitetyistä parhaiten toimivat Elämä on kovaa, Jotain johon voi luottaa sekä Joey ja DeeDee. Illan
päätteeksi kuultiin vielä Ilman moottorisahaa,
Liimaa liimaa ja Mä haluun ulos tästä universumista,
jonka
jälkeen hikiset miehet alkoivat yleisön pettymykseksi
pakata soittovehkeitään. Yhtyeellähän oli seuraava
keikka heti seuraavana iltana Kuopiossa, liekö tehnyt tien päälle
mieli soittajapojilla? Onni
on Ramones IV toi hienosti esiin ne asiat, jotka tälle porukalle
ovat tärkeitä: rehellinen rytmimusiikki, hauskanpito ja yhdessäolo.
Turha ryppyotsaisuus on näistä kekkereistä kaukana, tunnelmaa
kuvannee parhaiten tämä oivaltava käännösteksti: "Ryntäät
väkijoukkoon jätät pöytään bisses C'mon
beibe tuu pogoo mun kaa Sut
valtaa hyvä fiilis kun sun sydän hakkaa Sä
tanssit niin kauan kunnes soitto lakkaa, siis C'mon
c'mon tuu nyt pogoamaan mun kaa" (Himanes:
Pogoomaan) Juha
P. Alanko (Cinema SF) |
|||||||||||||||
Se oli sumea aamu...Se oli sumea aamu. Edellinen ilta oli käytetty Hipon kanssa perjantain Onni-bileiden mainostamiseen paikallisessa kuppilassa Mikkelissä. Edellisestä keikasta olikin aikaa ja lahjattomat päätti tietysti treenata samana päivänä kun keikka on. Ei ehkä paras idea ...ja ihan niiku ne biisit nyt ois niin vaikeita... Kello
rupeskin heti siinä kuuden jälkeen lähestymään seittemää ja meidän
poppoo roudas omat instrumentit Kingiin. Tätä iltaa mä olin
innokkaasti oottanu jo pitkään, koska jostain syystä näissä
ramobileissä on aina helvetin kivaa. Otin oluen rauhoittamaan vapinaa.
Samalla tutkailin viereisen pöydän kalkkisten ilmeitä huvittuneena
kun miksaaja testaili PA:ta, sori ei tullu klassista hehe.. Jossain
vaiheessa mä taisin jäädä yssikseni kun muut meidän porukasta häipyi
Mikin luo työntämää kuulaa pleikkarilla. Kyllä, Anatomian
pojat urheilee. Eipä hätää, pian paikalle saapui Sami, M!ka
ja Pasi, joiden kanssa keskusteltiin viiksistä ja pummeista. Täytyy
myöntää, että mulla on aina ollu iso aukko sivistyksessä, koska en
oo ikinä nähny Häiriköitä enkä Himanesia livenä.
Eli odotin iltaa senkin takia aika paljon. Kello
kymmenen aikaan alotettiin meidän setti vittuilemalla rikkaille
kakaroille Äiskä & Iskä-biisin tahtiin. Porukkaa
oli hyvin saapunut paikalle ja suurinta osaa ihmisistä en edes tuntenu,
vaikka huudeilla oltiinkin. Soittaminen oli rentoa ja meillä oli pirun
hauskaa. Soundit oli hyvät ja monitorointi kohdallaan. Lavalla sen vaan
tajuaa, miten kivaa rockin soitto oikeesti on. Todella terapeuttista,
kun saa toteuttaa omaa unelmaansa ja saa soittaa ihmisille. Sitten tuli se mitä olin ventannu, eli Himanesin setti. Jätkät soitti tosi hyvin ja mä tykkäsin kovasti. Biisit sai jalat vipattamaan ja lavan edusta oli täynnä porukkaa. Joku tais surffatakki pari metriä. Häiriköt
oli älyttömän tiukka ilmestys ja niitten lavaenergia on jotain
uskomatonta. Ei voi muuta sanoo ku, että huhuh. Loppu ilta menikin
sitten oluen maistelun merkeissä Rollerissa. Samalla pohdittiin, että
mentäskö seuraavana päivänä Kuopioon.. Anatomia
kiittää loisto järjestelyistä Samia ja M!kaa, kaikkia paikalle päässeitä
ja Himanesia ja Häiriköitä hyvistä keikoista! Ilta oli parhautta!
Ainii, kyyllä me sinne Kuopioon sitte lähettiin.. Karppa
(Anatomia) |
|||||||||||||||
Anatomia (kuva: ilpo). |
|||||||||||||||
Raumalainen SavossaKeskustelu1.9
klo 12.00 keskustelua töissä: Savoa kohtiKlo 15.55 sit starttasi ajoneuvo Savoa kohti. Etukäteen hiukan jännitti, et alkaako pitkä matka kiristämään hermoa ja koska olen ollu yli 3kk tupakkalakossa, et alkaako tehdä mieli, mut hyvinhän tuo sitten kuitenkin meni. Matkalla sit tulee kutsua keskusbaariin Mikkeliin. Sinne oli aikomus suunnistaa ilman kutsuakin ja ilman taukoja taistelu maanteitä vastaan saa minut 20.15 astumaan Keskusbaariin. Ei yhtään tuttua. Olin myöhässä ja tuohan kostautui heti. Eipä auttanut, kuin ässä hihasta ja baaritiskiltä kysymään, et onkohan Mikkelin komein kiharapää Manne lähiseudulla. Lähellä kuulemma oli tietojaan mittaamassa ja saapuu hyvin pian. Eipä siinä muuta kuin keräämään pöytään katu-uskottavuutta paikallisten silmissä nahkatakissa, rikkinäisissä farkuissa, moppitukassa ja perjantai-illan kunniaksi täysi pullo Jaffaa pöydässä! No, Mannehan saapui ja pikaisia palavereja tietokilpailun kysymyksistä käytiin. Aika se vaan kulkee ja ajo-ohjeet elävän musiikin ravintolaan sain. Maukka Häirikkö King Creolessa (kuva: Ilpo). Onni on Ramones MikkelissäPaikan portsari näytti varsin tuimalta ja ajattelin, et täytyykö heti käydä vaihtamassa ehjät housut, mut ei mitään ongelmaa ollut, minulla. Jälkeen kyllä kuulin 31v naisen ja 36v miehen joutuneen esittämään henkilöllisyystodistuksen, et alaikäisten ei kannata vaivautua. Kovin tyylikäs paikka oli ja hintatasokin varsin huokea kai. Olihan siellä sit niitä ramohahmoja paikalla ja pientä jutuntynkää ehdittiin ennen keikkoja ottaa. Kunnes astui lavalle Anatomia. Yritystä
ei pojilta puutu ja omaa materiaaliakin on ymmärrettävästi iso
valikoima. Ainoastaan encoressa tuli Pojat- ja Klamydia -coveri.
Aluksi katsastelin lavan etuosilta, mut keikan aikana hain juotavaa ja
eihän sinne enää päässy. Kaksi kulkua oli tukossa ja ei oikein nähnytkään
mistään. Kovasti paljon siis oli kavereita ja diggaajia Mikkelin
urhoilla. Muutenkin paikka oli melkoisen täynnä. Pian Mikkelistä, Haukivuoren kaupunginosasta saapuneen Himanes nimellä tunnetun orkesterin jäsenet alkoivat siirtää jäseniään lavan suuntaan ja ääntähän siitä lähti. Ja ihan hyvää ääntä. Kotijoukkoja oli heilläkin mukanaan Jotka tunsivat varsinkin kylä kuolee kappaleen soittamisen arvoiseksi. Etukäteen oli ilmoitettu kuultavaksi vain uusia biisejä, mutta kyllähän asiaan ja Woimasointu levykerhoon perehtyneet sieltä tuttuja viisuja löysi ja nimenomaan viisuja, joita saattoi vaikka kuulla Seppo Rädyn ja Puolirehtorien esittämänä. Selvästi kyllä puuttui sellainen kaikki tuntee kaikki biisit tunnelma, mutta biisin edetessä toiselle minuutille moni jo osasi kertosäkeistön vähintään. Encoren myös ansaitsi Haukivuori syntymäpaikakseen ilmoittama bändi. Sähkis ainakin tuli. Vuoroon saapui varmaankin ekaa kertaa Mikkelissä, Häiriköt. Keikkataukoa tais olla yli 2kk alla ja varmaankin tuntuma, et moni on tullu paikalle Häiriköt nähdäkseen. Ei isompia muutoksia setissä ja biisitkin oli tuttuja. Ihmettelyä aiheutti, et lavan eteen tosiaan pääsi helposti. Anatomialla on siis todella paljon paikallisia faneja. Creolen lava on kyllä varsin leveä ja kielisoitinmiehet oli varsin äärilaidoissa. Taattua Häirikköä oli koko setti, mutta koska mulla ei ole mainos-sopimusta Häiriköiden tai Ramopunk-sivujen kanssa, nin voin pienen kritiikin pistää. Rumpali, joka muuten on varsin tahdikas ja tervehenkinen nuorimies, meinasi lopettaa muistaakseni Mä vastaan maailma -kappaleen yhtä kertsiä lyhempänä! Saatoin kyllä olla väärässäkin. Encoren heittivät hekin ja olis yleisö lisääkin ottanut vastaan. Kokonaisuutena vois sanoa, pieni askel bändeille, mutta iso Mikkelin ramosuuntaisen rokin ystäville ja varmaan puheen aihe pitkäksi aikaa piireissä. Paikka oli tosiaan loppuunmyyty. Seuraavan päivän logistikkaa ajatellen, olin pummannut itselleni majapaikan Kuopiosta, jonne matkaseuraa pitivät M!ka ja Sanna. Ronttosen heittoaUni
maistui. Lauantai Kuopiossa valkeni kauniina ja eipä siinä kummia
ehtinyt, kun jo täytyi ottaa puhelinsoittoa Lapinlahden suuntaan, jossa
vakinaista majapaikkaansa pitää Nerohvirran oraakkelina
tunnettu Hämäläisen Antti. Antti kutsui lähikulmillaan pidettävään
ronttosen heitto kisaan, joka paremmin saappaana etelässä tunnetaan. Puhelimessa
annettujen ajo-ohjeiden mukaan suunnistusta ja kyllähän se tila sieltä
löytyi. Järjestäjä
on kuulemma oikein kulmakunnan puuhamies ja kyllähän se pelipaikalla
selvisi, kun katsoi mitä kaikkea paikalle oli rakennettu. Savusauna,
karaokelava, sumopainitatami ruokailutilaa, yms Niin se taas vaan oli, että kisa täytyi jättää kesken, koska Kuopioon on pakko ehtiä. Auto majapaikkaan ja pikamarssi Kuopion Onni pubiin. Mikko Häirikkö. Onni on Ramones KuopiossaSoitto oli ilmoitettu alkavaksi 21.30 ja kelloni pysähtyi Onnin ovella aikaan 21.37. Montako biisiä on jo mahtanut mennä pelossa ja onneksi pelko oli turhaa, koska lava oli vielä tyhjänä. Hetimiten asteli lavalle The Outsiders ja Tuuskahan olikin laulajana, vaikka luulin kitaraa soittavan. Kyllä levyä oli kuunneltu just niin kuin piti ja hienoltahan se kuulosti loppuun asti. Tuo levy on kuitenkin niin reipasta alusta loppuun, että kyllä se heikommasta humppamiehestä veisi mehut alkumetreillä. Hienosti klaarasivat soiton Jyväskylän pojat ja varmaan kaikille jäi hieno fiilis keikasta. Siis niille, jotka paikalla olivat, koska jälleen kerran, vaikka soittoaikaa oli rummutettu moneen mediaan, niin ihmiset saapuvat myöhässä. Bändille olis vaan ollu huomattavasti kivempaa soittaa, kun täysi tupa olis ollu jo alkuillasta. Paikalla oli myös ihmisiä, jotka ei verhoutuneet nahkatakkiin ja syy siihen oli seuraava: Kuopion bändiylpeys The Micragirls oli seuraavana astuva lavalle. Lavan eteenkin alkoi jo tulla lähes tunkua. Kyllä se vaan niin on, ettei hyvää musiikkia tehdä laittamalla 40 raitaa erilaisia kilkuttimia ja munkkikuoroja vaan urut, kitara ja rummutkin riittää. On siinä flikoilla hyvä meno ja sen oikein niinkuin aistii, kun heidän musiikki on kuin askartelua, kaikki leikkaa paloja ja sitten ne liimataan yhteen ja sitä onnistumisen riemua, kun paloista tuleekin joku ehjä kokonaisuus. Alkoi olla yleisö jo varsin fiiliksissä. Jäljellä oli yksi show, johon myös liittyi liima, mutta ei yhtään askartelua tai nypläystä. Elikkäs Häiriköt olivat saapuneet Kuopioon. Onnissa tunnelma alkoi jo olla Kalifornian keskilämpötilaa ja vielä paikalle saapuvat viimeiset immeiset ei sitä viilentäneet. Setti alkoi kuin joskus ennenkin Rokataan -biisillä ja olin kuullut Häiriköillä olevan kiire keikan jälkeen kotiin, jonka kyllä aisti huimana tempona. Erkko kyllä väitti Tampereella olleen nopeampi, mutta mene ja tiedä tuosta kun ei monikaan varmaan kellosta aikaa ota. Sen katoin, että keikka loppui noin 00.40 ja kamoilla lastattu auto lähti noin 01.20. Soitossa ei tavallinen levynkuuntelija huomannu mitään vikaa, paitsi että tekniikka petti kerran Mikon hihnan muodossa. Edelleen jatkaisin samaa, että Kuopiossakin oli selvää tilausta tällaisille bändeille koska paikka oli taas loppuunmyyty. Sieltä olis kyllä voinu jättää sen ihmisen pois, joka potki ja suuntasi monitoria uudelleen koko ajan ja ottaa vaikka tilalle pari Hämäläisen tytärtä, jotka kunnioittavat bändin omaisuutta ja jostain kumman syystä olivat jääneet kotiin. No kyllä Antti, Pirjo ja Iinakin pienen lavan edustan täyttää. Hirmu kiitokset saa kyllä esittää järjestäjille ja bändeille, koska tuollaisen tapahtuman järkkääminen ei ole ihan pieni työ ja siinä on riskejä kuitenkin melko lailla. Toivottavasti nyt ymmärsivät saada kiitoksia, kun moni savolainen havaitsi joulun saapuneen keskelle syksyä. Paljon oli tuttuja paikalla, joita moikkailla. Seuraavana päivänä olis kuitenkin taas ajomatka kotiin, joten parempi lähteä kävelemään hyvällä mielellä lämpimässä yössä kohti majapaikkaa. Varmaankin Onni on Ramones 6:ssa nähdään. Rauman Kimmo |
|||||||||||||||
Himanes (kuva: Ilpo) |
|||||||||||||||
Onni
on Ramones 4 & 5
Onni
on Ramones jatkoi hienoa matkaansa kohti juuriaan Savon sydämeen ja
kahden päivän voimin. Ensimmäisenä päivänä rokkailiin Mikkelissä
ja huipentumana Onnin 1-vuotissynttärit Kuopion Onni Pubissa.
Paikallehan oli päästävä. Olihan kaikki edeltävät kolme Onniakin
jo koluttu läpi. Taas
lähdettiin matkaan. Odottelin aamulla kuumeisena lähtöä. Martsun
”Helmi” ajoi pihaan ja enää Ilpo jostain kyytiin ja menoksi. Matka
oli pitkä, mutta sujui hyvän sään ja musiikin avulla mainiosti ja
jossain vaiheessa huomattiinkin olevamme jo Mikkelin rajamailla. Sampsan
anoppi toimi matkaoppaanamme majapaikkaan ja matkalla noudettiin Tuppi
rautatieasemalta. Pientä alkoholin nauttimista ja mukavaa seurustelua
ennen baariin lähtöä ja Internethahmokin saapui seuraamme piristämään.
Me tytöt jäimme vielä parantamaan maailmaa kun muut lähti jo kohti Creolea. Melko
ajoissa pääsimme mekin sitten Creoleen ja paikalla vilisikin jo
muutamia tuttuja. Moikkalua ja kivoja juttuja ystävien kanssa ja hymyä
riitti. Illan showtime oli jo puoli kymmenen jolloin valloilleen päästettiin
Mikkelin omat pojat eli Anatomia. Anatomia
otti lavan haltuunsa heti ja energistä menoa oli hieno katsella.
Biisitkin on alkaneet tulla jo pikkuhiljaa tutuksi kun on muutaman
kerran jo päässyt näkemään kyseisen bändin livenä. Rempseää
menoa ja mukaansa tempaavia sanoituksia ja sai kyllä ainakin
allekirjoittaneen jo lauleskelemaan mukana. Pieni
paussi, muutama tuoppi ja seurustelua ennen Himanesin alkamista.
Tiedossa oli jo ennen keikkaa, että uusia biisejä tulisi joten
mielenkiinnolla odotin keikkaa. Totuus oli kuitenkin, ettei sen syvemmin
pystynyt keskittymään ja keikka menikin pomppiessa. Hyvä oli fiilis
ja lavan edustalla ahdasta. Taisi ainakin jokunen tutumpi biisi tulla
levykerho-levyltä. Uutta levyä odotellessa jatketaan eteenpäin. Häiriköt
illan viimeisenä ja enää ei pystynyt lavan eteen menemään. Kuumuus
otti koville ja ajattelin, että seurailen keikan kauempaa. Varmalla
otteella ja asenteella meni tämäkin Häiriköt keikka läpi. Ensimmäiset
biisit pisti heti pogoilemaan. Siinähän se keikka taas liian nopeasti
meni, mutta onneksi huomenna uudestaan! Piti
vielä jonnekin baariinkin lähteä jatkoille, mutta uni tuli silmään
ja ei auttanut kun mennä majapaikkaan nukkumaan.
The Outsiders (kuva: Ilpo). Onni-synttärit!
Aamulla
heräiltiin aikaisin ja podettiin pahaa oloa. Matkaan lähdettiin
puolenpäivän aikaan jolloin kuski vaikutti jo ihan hyvinvointiselta.
Mikkelistä Kuopioon matkaa kesti joku viisi tuntia. En tiedä miten
siinä niin kauan meni kun matkaa oli kuitenkin vaan vajaat 200
kilometriä. Poikettiin kyllä ainakin syömässä, kaupassa ja
Maivalassa moikkaamassa Kössiä eikä sillä ollu edes lehmiä ja olin
pettynyt! Noh perille päästiin kuitenkin ja Rauhalahti löydetiin ihan
vahingossa heti. Mökki haltuun ja piti alkaa korjailemaan oloa.
Uskomattomia määriä uppoaa toisena päivänä ja siltikään ei tule
humalaan. Siispä Onniin vetäsemään teräviä. Onnissa
ei ollut vielä paljon ketään kun päästiin paikalle. Olin Maukka-pojan pullatki unohtanut tuoda ja olin uncool mom. Suruun lisää
teräviä! Porukkaa
alkoi valua paikalle tasaiseen tahtiin ja yllättävän paljon tuli
tuntematonta porukkaa sisälle. Jossain vaiheessa huomasikin, että
alkoi olla sisällä jo ahdasta. Taas moikkailtiin tutut läpi ja
juteltiin kivoja. Aina niin hauskaa nähdä näitä tyyppejä. Ensimmäisenä
oli The Outsiders. Kovasti odotin, että mitenkäs Tuuska hoitaisi ton
laulajan homman. Aivan loistava keikka! Tuuskahan veti kun vanha tekijä
ja ihan tunteella ja koko muukin bändi ihan rokkiasenteella mukana. Ei
auttanut muuta kun suu auki katella ja ihmetellä. Menoa oli lavan edessä
alkumetreistä asti ja yltyi kokoajan. Tämän vedon näkisi
uudestaankin!
Micragilrsin Kristiina. Micragirls
oli aivan loistava. Tässä tämän taas näkee miten tytöt vetää.
Tappomaista tyttöpoppia kerrassaan! Koko keikan taisin vaan hymyillä
ja katsella. Rakastuin täysin. Tähän pitää tutustua paremmin
jatkossa. Ehdottomasti veti kyllä tyttöbändi-listalla aika kärkeen.
Kiltin näköisiä koulutyttöjä ja asenne ihan kohdallaan! Ehdottoman
hyvä livebändi. Illan
viimeisenä taas Häiriköt. Paikalle oli tullut melko paljonkin
tuntematonta Häiriköt fania ja lavan edusta täyttyi heti kun ekoja
tahteja alko kuulua. Itsekkin oli paikalle mentävä. Joey-Hiirikin
muutaman yrityskerran jälkeenkin oli laskettu sisälle baariin. Yritys
palkitaan? Aika
rajustikkin jengi pogoili keikan aikana, mutta sehän kuuluu juttuunkin.
Terävät
oli tehnyt viimein tehtävänsä ja keikan jälkeen olin ihan valmista
tyttöä menemään nukkumaan. Jotenkin sitä Rauhalahteen olin päässyt
ja vielä oikean mökinkin löytänyt. Aamulla oli aika jättää hyvästit aina yhtä ihanalle Savolle ja kaikille kivoille ihmisille. Nähdään taas pian! Jonna |
|||||||||||||||
The Micragirls. |
|||||||||||||||
Onni on Ramones IV - MikkeliMikkelin nähtävyyksiä ja HauskakatuMikkelin Onniin piti matkustaa junalla. Puoli tuntia jonkun turvalaitteen hajoamisen takia venyneestä junamatkasta kerrottakoon vain synkkä episodi ravintolavaunusta: Tilasin olutta, mutta minulle ojennettiinkin ihan vaan Lapin Kultaa... Mikkelissä käydessä täytyy aina piipahtaa merkittävässä mikkeliläisessä nähtävyydessä, Ayshire -levyjen Mannen Keskusbaarissa, jossa tuntuu aina soivat hyvä musiikki ja jos ei joskus sattuisi soimaan, niin aina voi pyytää, sillä baarissa on aika törkeän suuri levyvarasto ja kuin sattumalta Manne olikin juuri hieromassa kauppaa levykasasta, jossa oli valehtelematta satoja levyjä. Mannen baarista suuntasin sitten hauskaan osoitteeseen ja hauskaan seuraan Hauskakadulle, jonne oli kokoontunut ramorömyryhmä Ilpo, Tuppi, Martsu ja Jonna, neljä viidestä aktiivisimmasta Onni on Ramones-kiertäjästä. King CreoleKing Creole osoittautui ihan kelpokeikkapaikaksi. Äänentoistot, valot, savukoneet ja miksaaja talon puolesta. Sellainen oli aika poikkeavaa, että lavan edessä yleisö oli kuten tavallisestikin lavaa alempana, mutta taaempaa ravintolasalin kaiteen takaa saattoi keikkaa seurata ylhäältä päin. No, aika epäselvä kuvaus. Kannattaa ehkä käydä itse tutustumassa paikkaan... Väkeä alkoi King Creoleen tulla hyvissä ajoin ennen keikkoja. Reilusti yli sata lippua oli myyty jo kymmeneen mennessä, kun ensimmäinen keikka alkoi. Tavallisena perjantaina ei kai noin aikaisin moista määrää väkeä baarissa pyöri. Näin ainakin tehtiin johtopäätöksiä, taputeltiin itseämme selkään ja toivottiin, että porukkaa tulisi samaan tahtiin lisää. Ja tulihan sitä! Lopulta väkeä oli siinä määrin paljon, että kapakan asettama asiakasraja tuli täyteen. Pienen neuvottelun jälkeen asiakasmäärää nostettiin vielä jonkin verran, koska porukkaa oli välillä myös poistunut paikalta, mutta loppuunmyyty keikka Mikkelin Onnista tuli! Ihan hyvä tulos näin "syrjäisessä" Savossa! AnatomiaEnsimmäisenä bändinä soitti paikallinen Anatomia, joka on tullut vaivihkaa tutuksi näissä meidän piireissäkin Ramopilkissä ja Ramopiknikillä. Hauskoja jätkiä, jotka soittavat tuhtia punkrockia. Ihan tarkkaan en muista mitä bändi soitti, koska Anatomian musiikki ei ole kovin tuttua, mutta mieleen jäi ainakin Sirpaleet, Käkikello ja oma suosikkini, humoristinen raskaasti soitettu, mutta jotenkin kansanlaulumaisesti soiva metsuritarina Metsuri. Anatomialla tuntuu olevan ihan vankkaa kannatusta omalla kylällään ja näytti vähän siltä, että osa yleisöä oli tullut paikalle juuri Anatomia takia, sillä keikan jälkeen jonkun verran porukkaa poistui paikalta. HimanesHimanes saapui paikalla suoraan Tuomo Valtosen studiosta Savonlinnasta niin myöhään, ettei se ehtinyt soundcheckiin mukaan ja keikan alkua viivästytti pieni säätely lavalla, mutta sitten kun vauhtiin päästiin, Himanes soi oikein hienosti. Keikka koostui ennakkotietojen mukaisesti uusista, studiossa työn alla olevista biiseistä. Yleisön mukaan saaminen onnistui bändiltä uusillakin biiseillä. Monet niistä olivat jo Himanes-faneille tuttuja bändin aikaisemmilta keikoilta, kuten mainiot Pogoomaan, H.I.M.A.N.E.S., Kesä-Vantaa ja Woimasoinnun 1-2-3-4-levykerhon ensimmäisellä julkaisulla demona mukana ollut Maanantaiaamu, mutta eivät sentään kaikki. Aloittelin keikan kuuntelua eturivistä, mutta siirryin taaksepäin ylätasanteelle saakka kuuntelemaan tarkemmin uusien biisien sanoja. Erityisen vahvana jäi mieleen Himanesin kotikunnan Haukivuoren pian tapahtuvasta Mikkeliin liittämisestä kertova Kylä kuolee. Himaneshan on tunnetusti ollut hyvin kotiseuturakas bändi ja ylpeä haukivuorelaisesta pikkukylän taustastaan. Todellinen "Haukivuoren Ramones" siis. Biisin esityksessä oli mukana sellainen tunnelataus, että kylmät väreet kulkivat pitkin selkää. Saman tunnelman olivat panneet merkille monet muutkin ja siitä riitti puhetta vielä keikan jälkeenkin. Encoreen alkaessa singahdin takaisin sinne, mistä keikkoja oikeasti pitäisi seurata, eli lavan edustalle. Vaikka lavan edustan porukka oli mukana varsinaisella keikallakin, niin vasta vanhoihin biiseihin keskittyneen encoren aikana lavanedustan meininki nousi sille tasolle, mikä on nähtävissä keikoilla, joille Himanesin innokkaimmat fanit ovat kasaantuneet. Sähkis ja Kyyvesi kutsuu pistivät porukkaan sellaisen vaihteen päälle, ettei paremmasta enää väliä. Tällä kertaa nähtiin sellainenkin suoritus, kuin lavalta sukellus taaksepäin! Hurjan näköinen heittäytyminen! Hetken näytti, että jätkä tipahtaa yleisön päältä niskalleen alas. Saman panivat merkille jotkut muutkin ja sukeltaja saatiin saatettua hellästi ehjänä lattialle. Mikko Häirikkö Kuopiossa. HäirikötHäiriköt jatkoi eteenpäin suoraan siitä, mihin Himanes lopetti. Heti alussa näki, ettei tästä voi tulla muuta kun hyvä keikka. Vanha tuttu keikan aloitusbiisi Rokataan oli palannut ensimmäisen biisin paikalle. Uuden levyn julkaisun jälkeen ensimmäisenä biisinä soi useammalla keikalla Tunteeton, joka tuli tällä kertaa heti seuraavana. Keikka meni minulta täydeksi pogoiluksi, eikä sen perusteella pysty paljon keikkakommentteja kirjoittelemaan, kun mielikuvissa vielä sekoittuu seuraavan päivän Kuopion keikka. Parhaita Häiriköt -keikkoja ja eniten pogottuja, mitä minä olen kokenut. Vahvimmin
jäi mieleen keikan loppuosan fiilikset,
Come on, Joey ja Dee Dee Vähän kyllä harmitti, mutta ei nyt kohtuuttomasti, sillä tiedossa oli seuraava Häiriköiden keikka heti seuraavana iltana Kuopiossa! M!ka Odottelua Onni Pubissa. Häiriköiden Maukka, Mikko ja Erkko (kuvat: Ilpo). Onni on Ramones V - KuopioSoundcheckiä ja kirkollista hiljaisuuttaKuopion keikkailta alkoi Woimasoinnun levy-yhtiön pääjohtajan noutamisella lentokentältä. Jotta kansa saisi ihmetellä, otin Hannun vastaan ramopunkin perusvarustuksessa, suuren maailman tyyliin ison "Woimasointu-levy-yhtiö" -kyltin kanssa. Sieltä sitten muutaman mutkan ja hyvän thaimaalais-aterian jälkeen Onni Pubiin järjestelemään iltaa, seuraamaan soundcheckejä yms. Yllättäen selvisi, että Onni Pubissa oli uusi käytäntö, "hiljaisuus klo 18.00-20.00". Sinä aikana ei pubissa soi musiikki, eikä soundcheckejä saa tehdä! Minun tajuntaan asia meni vasta useamman selityksen jälkeen. Syynä hiljaisuuteen oli se, että pubin alakerrassa oli jonkun kirkollisen tyylisuunnan Metro-seurakunnan kirkko ja siellä kirkonmenot lauantaina klo 18.00-20.00. Sellaista ympäristöä ymmärtävää menoa Onni Pubissa siis. Häiriköt aloitteli soundcheckiään ennen kello kuutta ja kellarin kirkonmenoja. Vähänkö hymyilytti, kun kirkkoväki tassutteli kellarikirkkoonsa pubin oven edestä ja Häiriköt soitti samaan aikaan 1-2-3-4-5-6-7-8 -biisiä. "yy kaa - ota tuubi liimaa koo nee - ala haisteleen vii kuu kohta hyvältä tuntuu seiska kasi - on kiva olla sekasin" Niin ne erilaiset kulttuurit kohtaavat... Tai eivät ne ehkä kohdanneet. Kunhan vain sivuuttivat toisensa ja ...ja hyvä niin. Parin tunnin hiljaisuus ei oikeastaan ollut haitaksi. Jäipähän aikaa jutella ihmisten kanssa. Kello 20.00 kirkollinen hiljaisuus päättyi ja Häiriköiden soundcheck jyrähti taas käyntiin. Bändi soitti soundcheckinsä jälkipuoliskossa neljä kokonaista biisiä, mikä oli erityisen hieno juttu eräälle 12-vuotiaalle Häiriköt -fanille, joka pääsi näkemään ja kuulemaan Häiriköitä livenä. Ujosti ja liikkumatta seurattu pätkä Häiriköiden livesoittoa taisi nostaa faniutta aika monta pykälää ylöspäin ja se on näkynyt ja kuulunut myöhemmin... Onni Pubiin yleisö tuli selkeästi myöhemmin kuin Mikkelissä edellisenä päivänä. Onneksi Outsidersin aloittaessa oli oli porukkaa jo mukavasti sisällä ja lisää tuli kokoajan. Ilolla panin merkille, että vaikkei Kuopiosta mitään punk sceneä löydykään, niin mukavan paljon Ramones-paitoihin ja myös Häiriköt -paitoihin pukeutunutta väkeä tuntui Kuopiosta löytyvän. Psycobilly-porukkaa oli myös löytänyt tiensä Onni on Ramonesiin ja Micragirls toi mukanaan omia kannattajiaan ja olihan näitä ramopunk-aktiivejakin eri puolilta Suomea paikalla ihan mukavasti. Kaiken kaikkiaan porukka oli selvästi tullut katsomaan bändejä, eikä liikennettä ovesta ulospäin ollut kovinkaan paljon. Loppuillasta portsari sai jo käännyttää ihmisiä ovelta, sillä jälleen saatiin loppuunmyyty tapahtuma! The Outsiders (kuva: Ilpo). Outsiders plays Ramones It's AliveIskuryhmän kitaristina tutuksi tullut Tuuska oli hermona ennen keikkaa. Outsidersin laulajalla kun oli ongelmana kädet! Missä pitää käsiä, kun ei ole tuttua ja turvallista kitaraa? Ratkaisu on tietenkin mikkiteline, jonka kanssa voi heilua. Ja niinhän Tuuska sitten tekikin, oikein mallikkaasti. Outsidersin keikan alussa ei lavan eteen uskaltautunut kuin muutama ihminen, mutta keikan edetessä väki alkoi hiljaksiinsiirtyä eteenpäin ja pogoilijoiden määrä kasvoi. Viimeistään lavaan nähden jättimäisen "gabba gabba hey" -kyltin ilmestyminen Tuuskan käteen sulatti jo jäykimmänkin Ramones-diggarin. Ja loppu keikka taisi olla yleisön joukossa hyvän tuulista hulinaa ja yleisö tuntui tykkäävän. Ryhmällä on hyvä idea coveroida, tai paremminkin kopioida koko tuo Ramonesin It's Alive levy! Aika hikinen idea kylläkin. Encoreen kanssa keikkaan mahtui 28 biisiä, vaan eipä sitä vähempääkään voi soittaa, tai koko idea särkyisi. Micragilrsin Mari. The MicragirlsToisena esiintyjänä oli allekirjoittaneen mielestä Kuopion paras bändi, The Micragirls. Vähän haittasi lipun myynti keikan seuraamista, sillä Microjen keikan alkaessa sattui ovelle oikein kunnon ryysis. Vaan ei se mitään. Oli silti siisti fiilis kuunnella tätä bändiä livenä. Tässä on kolmikko, joka saa hyvälle tuulelle ja tennarijalan väpättämään. Tuntui olevan Micratytöilläkin hauskaa lavalla ja hymy herkässä. Tyttöjen menneitten vuosikymmenten kiltti ulkoasu ja tyttöjen ärhäkkä urkuvetoinen räyhägaragerock synnyttävät mielenkiintoisen kontrastin, joka kannattaa käydä kokemassa livenä. Vähän odottelin illan teemaan ajatellen Microilta Ramones-coveria, kun sellaisen Antti Hämäläisen 50-vuotissynttäribileissäkin soittivat. Olisi ollut hauska kuulla Micrarähinäversio jostain Ramobiisistä. jälkikäteen kuulin, että Micrat olivat sellaista ajatelleetkin, mutta heillä on juuri työn alla uusi loppuvuodesta julkaistava levy, eikä aikaa Ramones-coverin treenailuun ollut. Selitys on hyväksyttävissä, kunhan uusi levy tulee ulos pikaisesti. Tulevan levyn biiseistä mukana oli kaksi, jotka ovat tuolla biisilistassa mukana "työnimillä" Hurina ja encoressa kuultu Marin uus instru. Bändille huudettiin ansaitusti toinenkin encore, vaikka ensimmäisen lopussa väittivätkin, ettei enempään ole aikaa... Oli mukava saada Micragirls "meidän bändien" mukaan. Idea taisi syntyä vuotta aikaisemmin joulukuussa noissa aikaisemmin mainituissa Hämäläisen Antin bileissä... "Häiriköt ja Micragirls ne yhteen soppii.. huomenna mennään Onni Pubbiin." ...ja toivottavasti tämä bändi nähdään jatkossakin keikoilla ramopunkkien kanssa. Kuopion Sanna haluaisi laittaa Erkon Häirikön pulloon ja takan reunustaa koristamaan... HäirikötHäiriköiden aloittaessa keikkaa oli ilta jo loppuun myyty, joten Onni-työläiset pääsivät keskittymään täysillä keikkaan. Minulle se sopi mainiosti ...ja olipa Onni-työläinen tyytyväinen. Edelliseen Häiriköt-keikkaan ei ollut vuorokauttakaan. Joku voisi luulla, että "ai jaa, sama bändi kun edellisenä päivänä, tylsää", mutta päinvastoin! Hyvät keikathan loppuu aina kesken. Niin kävi Mikkelin keikallakin ja siitä jäi nälkä saada lisää! Hyvin oli Häiriköihin orientoitunut mieliala jo valmiina, pää täyttä moottorisahoja ja liima-teemaa jo valmiiksi. Itse keikka meni totuttuun tyyliin nopealla tempolla ja välispiikit minimissä. Hirveesi en ehtinyt taaskaan ympäristöön perehtyä, kun musiikki vei kaiken huomion, mutta sen panin merkille, että eturivin väki oli minulle pääosin tuntematonta väkeä ja moni näytti hallitsevan biisien sanatkin. Hyvä Kuopio! Niin se vaan sivistys saapuu Mualiman navallekin. Jossain vaiheessa keikkaa Maukka onnistui sohaisemaan itseään rumpukapulalla silmään ja näkö palaili siihen kunnolla vasta tunteja myöhemmin. Tapauksesta jäi hämärästi mieleen välähdys, kun Maukka heilahti jakkarallaan vähän poikkeavasti. Loppukeikan Maukka sitten soitti puolisokeana sisulla, rutiinilla, adrenaliinilla tai niillä kaikilla, eikä tapaus tuntunut tahtia haittaavan. Pariin otteeseen Erkko hyppäsi... tai paremminkin, astui pois matalalta lavalta soittamaan kitaraa yleisön sekaan. Eturivi oli tietysti tohkeissaan. Se ei kai ole ihan tavallista Häiriköiden keikoilla. Ei ainakaan ole minun näkemillä niin aikaisemmin käynyt. En tosin ole bändiä niin kovin usein keikoilla nähnytkään. Tiukka keikka. Ja ihan niin kuin edellisenä iltana Mikkelissäkin, aivan liian lyhyt. Encoreen jälkeen vaadittiin vielä lisää, mutta turhaan. Ei auta muu kun tarkistella Häiriköiden keikkakalenteriin päin, josko löytyisi taas joku sopiva aika ja paikka... Vuosi Onni on RamonesiaKuopion Onni on Ramones oli viimeinen Onni, jossa minä olin vastuuhenkilönä mukana järjestämässä. Kun aika ja voimat ei riitä kaikkeen, on pakko valita mihin ramopunk-kuvioissa paneudun. Jatkossa keskityn taas lähinnä nettisivujeni pyörittämiseen. Ramopunk-kuviot ovat vilkastuneet niin nopeaan tahtiin viimeaikoina, että nettisivuissakin on jo ihan riittävästi tekemistä. Onni on Ramones ei tietenkään siihen kaadu, sillä Onnipäällikkö Sami jatkaa ja uudet suunnitelmat ovat jo hyvää vauhtia kypsymässä. Joskus saattaa jossain kulisseissa heilua mukana myös Onni-työläinen M!ka. Ei sitä rakkaasta lapsesta niin helppo ole luopua... Onni on Ramones on toiminut hienosti. Eipä olisi ennakkoon uskonutkaan miten hyvin! Vuoden aikana järjestettiin viisi onnistunutta tapahtumaa täällä Sisä-Suomen syrjäisissä kaupungeissa, joita ramopunk-keikat eivät olleet tavoittaneet vuosikausiin. Päästiin todistamaan, että Helsinki - Tampere akselin ulkopuolellakin on elämää, mahdollisuuksia keikkailuun ja ehkä jopa tilausta tämän tyyliselle musiikille. Lisää vaan keikkoja Mikkelin, Kuopion ja Jyväskylän kulmille! Itselleni oli erityisen hienoa saada Onni on Ramones I:ssä Kuopioon ensimmäiset ramopunk-keikat lähes vuosikymmeneen ja nyt Onni V:ssä sitten jo peräti Häiriköt. Nämä ovat olleet tavoitteina, tai paremminkin toiveina koko tässä meikäläisen ramopunkki-touhotuksessa... Onpa siisti fiilis tästä kaikesta. Kiitos kaikille ja Samille erityisesti. M!ka |
|||||||||||||||
Maukka Häirikkö Onni Pubissa. |
|||||||||||||||
Anatomian äijät KuopiossaKuopio, tuo lentelevien kalakukkojen luvattu kaupunki oli tänään vuorossa. Emme antaneet edellisen illan rientojen väsyttää mieliämme vaan päätimme viihdyttää itseämme lähtemällä Kuopioon Onni-bileisiin. Hipon kanssa keräiltiin iltapäivästä viimeisiä vahvistimia Creolesta, ja olo oli sen mukainen että koneeseen ois nyt saatava lisää hyvää musaa ja kaljaa. Eli puhelin kouraan ja onnittelemaan henkilöä joka oli juuri voittanut itselleen kännikuskin viran. Samalla huomattiin, että Pasin kuskaama Samin pyörä oli vieläkin parkissa baarin edessä, missä lie mies ite.. Matka sujui oikein sujuvasti kaljan, Poikien ja Raivopäiden seurassa. Kyllä autoilumusa pitää valita aina hyvin... Onni-pubikin löytyi yllättävän helposti, vain yhden harhakorttelin jälkeen. Kuvalliset ohjeet Onniin löysin vasta seuraavana päivänä M!kan sivuilta. Vastaanotto oli lämmin Kuopion päässä. Heti Ekaks Sami toivotti tervetulleeks Kuopioon ja sitte ovella seisokin Iskuryhmän Tuuska ja M!ka käsi ojossa. Erkko Häirikkö kummasteli, että oltiin sitte Mikkelistä asti lähetty.. no mut oli siellä muitakin sitkeitä kuten AnnA. Ja tiskille... Outsiders soitti ekana. Olin edellisenä iltana kuullu, Pasilta että Tuuska laulaa huomenna Onnissa joten pojat keräs kyllä mun huomion. Pirun hyvä keikka. Jätkillä oli hyvä veto se Gabba Gabba Hey! -kyltti. Tuuska osaa näköjään laulaakin vaikka mies onkin enemmän ilmeisesti kitaran soittajia. The
Micragirls oli uusi tuttavuus meille. Suhteellisen erikoista
sanoisinko. Kävin tsekkaa tyttöjen Häiriköt oli taas niin vitun tiukka että eipä tässä voi taas muuta sanookkaan. Kuopiossa oli kivaa. Enemmän ramopunkkeja oli liikenteessä kuin Mikkelissä. Yleisö oli myös ehkä vähän iäkkäämpää mitä Mikkelissä. Tykkäsin molemmista bileistä, mutta jotenki Mikkeli jäi paremmin mieleen koska se oli Mikkelissä uutta. Mut lisää näitä tapahtumia! En malta odottaa. Kiitokset järjestäjille ja yleisölle! Karppa (Anatomia) |
|||||||||||||||
Himanesin, Micragirlsin ja Häiriköiden kommenttejaSaku Himane (Himanes) Oli
hauskaa! Paikkaha oli oikein hyvä, eikä liian ahdas, niinku ennakkoon
pelottelivat. Soitto kulki mallikkaasti, ainaki soittajan näkökulmasta
ja yleisöäkin oli onneksi jonni verran jo Outsidersin Jarno
(The Outsiders) Onni
on Ramones! Ja sitä se todellakin oli Kuopiossa. Porukkaa oli jo alussa
ihan mukavasti ja keikan aikana valui koko ajan lisää. Lavan edessä
oli tanssiliikkeitäkin havaittavissa ja bändi sai siitä lisää
potkua! Gabba-kyltti oli lavaan nähden hiukan iso... Hiki virtasi ja
rokki raikasi, mutta niinhän sen pitää mennäkin. Soitot kulki
mielestäni mallikkaasti ja soundikin oli kohdallaan. Kiitokset
järjestäjille ja yleisölle. Lisää näitä tapahtumia! Hey
Ho! Let's Go! Tuuska
(The Outsiders) Tosi kiva oli kun saatiin roudaus apua ja kaikki oli meille niin mukavia. Tosi kiva oli kun keikkaa oli mainostettu julistein niin kovasti ja ihmisiä oli paljon paikalla. Tosi kiva oli soittaa, kun ihmiset innostui tanssimaan ja taputtivat meidät vielä soittamaan toisenkin encoren. KIITOS! Katariina (The Micragirls) Oli
nastaa lähteä taas yli kahden kuukauden tauon jälkeen keikalle.
Mikkelissä oli tajuttoman kova meininki: me vedettiin hyvä keikka
ja yleisö oli aivan loistavaa, kiitos Mikkeli. Kuopiossakin oli
hyvä meininki, mutta tuli myös vähän palautetta että meidän soundi
ei ollut kauhean hyvät yleisön suuntaan. Iso kiitos Samille ja
M!kalle
keikkojen järjestelyistä, kaikki oli hoidettu ihan viimeisen päälle. Erkko (Häiriköt) |
|||||||||||||||
Onnin aktiivisimmatKaikki viisi Onni on Ramonesia (Kuopio, Jyväskylä ja Äänekoskella, Mikkeli ja uudelleen Kuopio) kiertäneitä ramopunkkeja on viisi, Tuppi, Jonna, Martsu, Ilpo ja AnnA. Oheinen kuva Onni on Ramones III:sta Äänekoskelta, jolloin tämä aktiivijoukko oli jo koossa. (kuva: Sami). |
|||||||||||||||
|
|||||||||||||||