www.ramopunk.com

Ramopunkit keikoilla

Ramopunkit keikoilla - sisällysluettelo

Ramopunkit Puustockissa 2006

Juva 22.-23.7.06

Puustockissa:

Rehtorit - Ypö-Viis

Ramopunk-piknikillä: 

Pekka Töyry - Rehtorit - Tapio - Anatomia - Monroes-performanssi - Archie Monroe - Ankkalinna  - AnnA & Anatomia - Iskuryhmä  + sekalaisia ryhmiä... 

Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin:

Miks on aina kivaa nykyään? Ei synny synkkiä jynkytysbiisejä kun on kivaa. Sellaiset biisit kuulemma myy paljon paremmin. Mää haluan masentua ja menestyä!

Miika Söderholm (23.7.06)

Rehtorit Puustockin lavalla (kuva: Ilpo).

Leena:

Puustock ja ja Ramopiknik

Hyvää bändiä kuuntelee selvinkin päin, arvelin, kun tulin perjantaina Puustockiin autolla ja vain Rehtoreita varten (serkun tytär oli voittanut lipun, jota ei pystynyt käyttämään vaan antoi minulle).  Olin paikalla jo kuudelta, ihmisiä oli tosi vähän ja melkein tunsin oloni yksinäiseksi. Missä kaikki muut onnellisen perheen jäsenet ovat? Vaan sitten näin Jaanan ja kumppanit, sekä Hannun ja Katin, ja iloisissa tunnelmissa valuimme sisälle festarialueelle ja äkkiä vessaan, ettei pogotessa hölskyisi liikaa… Lavan edessä oli jo muitakin tuttuja ja jopa jokunen tuntematon.  Rehtorit avasi festarit tosi tyylikkäästi. Voi niitä hölmöjä, jotka eivät sitä älynneet tulla kuuntelemaan vaan dokasivat pussikaljaa metsikössä.

Tämän keikan jälkeen odotan Reksien uutta levyä tosi innolla. Sama se mitä tyylisuuntaa uudet biisit edustavat, ne ovat hyviä! Tuli myös sekä perjantaina, että piknikillä muutamien muiden naisten kanssa mietittyä Sannan valtavaa karismaattisuutta ja sitä, että hänestä ei kyllä tulisi käyttäneeksi sanaa ”naisrokkari”. Mimmillä on lavasäteilyä ja asennetta! Rehtorit toimii nelijäsenisenäkin hyvin, ja Uudet Kuninkaat -kappaleen huuliharppuversio säväytti erityisesti.

Äänekoskelainen Tapio ensimmäisellä keikallaan.  Bändin rummuissa soittaa piknik-isäntä Sami. (kuva: M!ka).

Piknikille saavuin juuri kun Pekka soitti Häkkisen kenkiä. Siitä se sitten lähti. Tuli moneen kertaan todettua, että tämän typerän onnellinen hymy ei lähde millään naamalta. Mutta jos tarjolla on hyvää musiikkia, aurinkoa, kelpo juomia ja iso kasa mielettömän kivoja ihmisiä, niin mitä muuta voi elämältä pyytää?  Esiintyjät olivat kaikki hyviä ja paikallaan, monet Cover-versioista olivat oikein hupaisia, kuten Tapioiden Ei oo järkee mennä armeijaan. Anatomia oli hieno, ynnä Ankkalinnan nuoret uroot… Ja oikeasti nuori uros Archie. Mutta oli myös kiva jutella vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Vain yksi piknikelementti puuttui, kun Hallu ei ollut paikalla. Kiitos järjestelyistä, Sami!

Mukava meno jatkui vielä leirintäalueellakin. Kiitos seuranpidosta ja runsaskätisestä juomatarjoilusta!  Ypö-Viis oli sitten juuri niin mahtava kuin toivoinkin. Hienoja klassikkkobiisejä.  Jos Miikaa ei olisi, se pitäisi keksiä!  Minulle Ypöjen keikka oli ekakerta, vaikka olen fani ollut jo 70-luvulta. Hyvää kannatti odottaa. Ypö-Viis ei oo lällärikamaa.

Mukaan tarttui Juvalta myös kaksi portinpielileijonaa. Enää ei puutu kuin portti…

Leena

Robi:

Puustock-raporttia

Perjantai

Puustockiin mentiin tänä vuonna perjantaina kuten ennenkin. Paikalla oltiin ajoissa klo 16.00 aikoihin festarialueen leirintäalueen mökissä, joten Rehtoreiden keikkaan ehti valmistautua hyvin. Meitä oli mökissä minun lisäkseni Mervi ja J-P Laitio-Ramone. Hevi ja ramopunk soi, kun pullo tyhjeni. Kun käveltiin leirintäalueelta metsäpolkua kohti festarialuetta, niin kuultiin, että Rehtoreiden eka biisi Punkrock lähti käyntiin. Nopeasti rannekkeet käteen, ja kolmanteen biisiin ehdittiin jo mukaan. Lavan alusta oli täynnä teinityttöjä ja heti heidän jälkeen oli tuttujen ihmisten
legioona paikalla. Alkuhetket menivät halailessa tuttuja.

Rehtorit soittivat joitakin biisejä, joita en tuntenut. Olisko ollut uutta kamaa, jota en vielä tunne. Keikkasetiiin oli taas tauon jälkeen otettu suosikkibiisini Perjantain ja maanantain välinen yö, joka rokkasi kympillä. Tamperelainen Miisa-tyttö tuli moikkamaan mua Rehtoreiden keikalla.
Sanoi, että on tää nyt, että kun luulee lähtevänsä kauaksi, niin paikka onkin tuttuja täynnä... Mielenkiintoinen havainto oli, että paikalla oli jätkäporukka, joka oli viime vuonna pukeutunut judopukuihin. Tänä vuonna konkkaronkalla oli päällään valkeat puvut ja hatut. Ensi vuodeksi heille ehdotettiin teemaksi lentoemäntiä. Pojat sanoivat harkitsevansa...

Rehtoreitten keikan jälkeen piti mennä mökille tankkaamaan, koska ei raaskinnut vielä jäädä olutteltaan. Oli vajaa kaksi tuntia aikaan Klamydiaan, ja se aika käytettiin hyötytarkoitukseen mökillä. Klamydian keikalta tuli taas myöhästyttyä vähän. Klamydia soitti tiukan setin. Tuli
mm. uusi biisi Pienen pojan elämää, Mä lähen himaan, Narkkarirakkautta, Suomi on sun... tuttuja biisejä. Vesku Jokinen oli kasvattanut tukan viime näkemältä vähän pidemmäksi ja värjännyt sen valko-mustaksi.

Klamydian jälkeen oli hyvä fiilis. Ramoporukalla mentiin olutteltaan nauttimaan viiden euron tuoppeja. Tästä miinus ravintoloitsijalle. Costello Hautamäkeä kuunneltiin, ja puolen tunnin päästä jo aloitti Popeda! Miesten mies Pate Mustajärvi oli taas vetänyt päälleen näyttävät kuteet ja poseeraukset olivat sen mukaisia. Popeda esitti myös tutut ja yleisöön takuuvarmasti uppoavat hitit. Pitkä kuuma kesä villitsi yleisön. Popedan jälkeen oli aika mennä taas kaljatelttaan, jossa Costello esitti toisen setin, mm. biisin Erotomania. Jussi Hakulisesta ja Jani Viitasesta tuli todettua, että Viitanen oli leikannut lettinsä.

Lauantai

Piknikille lähdettiin klo 11.00 Sami tarjosi pakettiautokyydin leirintäalueelta parkkipaikalle, matka noin 150 metriä. Tänä vuonna kaikki mahtuivat yhteen bussiin, muutama meni pakettiautolla. 

Piknikillä meno oli hauskaa. Ramoperhe taas koossa, paljon samoja ihmisiä kuin viime vuonnakin,
ja myös paikka oli sama. Ihmettelin, että missä helvetissä Ilpo on, kun miestä ei näkynyt. Kyselin, ei tiedetty, koitin soittaa, ei vastannut. Tulihan mies vähän ajan päästä tosi pirteän näköisenä. Oli kuulemma jostain syystä herääminen ollut vaikeeta.

Piknikillä soitti eri esiintyjiä, joista kaikki olivat minulle uusia tuttavuuksi Rehtoreita lukuunottamatta. Töyryn Pekka aloitti ja soitti mm. Luonteri Surfin Peruskallion akustisen kitaran säestyksellä.
Tapio-niminen orkesteri soitti hyvää settiä. Ankkalinna soitti pari biisiä. Sami oli rummuissa sekä Tapion että, Ankkanlinnan aikana. Hyvin soitti, vaikka sanoi, ettei ole kauaa soittanut. Anatomia soitti hyvää musiikkia. Orkesteri tarjosi minulle oikein hyvää vessamusiikkia. Juuri, kun olin
päässyt vessan, niin bändi soitti Poikien Lemmikkihautumaan. Mikäs se oli siellä digatessa.

Varsinaisten esiintyjien jälkeen oli lava vapaa kaikille halukkaille. Aina löytyi bändi soittamaan biisit. Anna kävi vetämässä Ramoviisuihin osallistuneen Normipäivä-biisin. Iskuryhmän Pasi lauloi Onnellisen perheen.

Itse pääsin myös vetämään Onnellisen perheen. Bassossa oli Luonteri Surfin Martti, ja muiden soittajien nimiä en valitettavasti muista. Pääsin myös laulamaan taustoja (mikki vain taisi olla kiinni, en ole varma), kun Anatomia soitti Klamydian biisin Narkkarirakkautta. Sen jälkeen Anatomia
soitti Klamydian Mä lähen himaan, jonka minä pääsin laulamaan. Siistiä!

Piknikillä oli tosi hauskaa! Makkaraa syötiin ja jotain juotiinkin. Paikalla tutustuttiin myös uusiin Converse-sandaaleihin. Klo 15.00 jälkeen oli aika lähteä pois. Makkarakassa annettiin Kesakon Tuulalle.

Miika Söderholm, Ypö-Viis (kuva: M!ka)

Ypö-Viidelle oli ilahduttavasti annettu soittoajaksi 19.20, joten oli nelisen tuntia aikaa ennen keikkaa. Mentiin bussilla festarialueelle ja mökille. Taas syömistä ja vielä enemmän juomista. Myös uimassa tuli käytyä ja uusiin ihmisiin tutustuttua. Ypö-Viittä tuli tietenkin lähdettyä katsomaan vähän liian myöhään ja pari ekaa biisiä kuunneltiin taas metsäpolulta. Onneksi taas kolmanteen biisin ehdittiin mukaan. 

Ypöt vetivät todella energisen keikan, jota oli ilo katsoa. Keikkasettiin ei jäänyt toivomisen
varaa, sillä kaikki minun suosikkibiisini tulivat, päällimmäisenä Mikkitelineestä on puolet minun. Keikan aikana oli todella kova yhteishenki ramojengin kesken. Biisit laulettiin läpi kuorossa ja huudettiin! 

Ainakin jotkut myös eturivin teinitytöistä tykkäsivät, vaikka tuskin tunsivat ennakkoon bändiä. Tytöt olivat ulkonäöstä päätellen tulleet katsomaan Bloodpittiä. Soittoajankohdan ansiosta Ypöjen keikalla oli myös yleisöä, joille bändi ei ehkä ollut tuttu. Soittoajankohdasta plussaa järjestäjille.

Ypö-Viiden jälkeen osa Ramoseurueesta meni oluttelttaan. Yö oli seuraava esiintyjä. Siinä vaiheessa porukka oli jo kunnon kännissä, ja käyttäytyminen hyvin poikamaista. Yötä on haukuttu Ramopiireissä avoimesti, mutta kun bändi soitti, niin mitä tapahtuikaan! Suurimmat hitit hoilattiin läpi ja ilmakitarat vinkuivat! Miten nyt noin!? Särkynyt enkeli oli keikan kohokohta. Kauko Röyhkä esiintyi olutteltassa Yön jälkeen. Kauko esitti tunnettuja biisejään. Menin hänen kanssaan samaan valokuvaan setin jälkeen. Oman kameran akku oli loppunut, mutta onneksi joku suostui ottamaan kuvan ja lähettämään sen mulle sähköpostilla.

Teräsbetoni soitti puolen yön aikaan ja veti hyvän keikan. Katottiin keikkaa Ilpon ja Zorron kanssa. Jarkko Aholan kiljahduksille ei voinut kuin hymyillä. Taivas lyö tulta ja Orjatar rulettivat! Vikana esiintyjänä oli Timo Rautiainen, jonka katsoin lähes kokonaan. Rautiainen esitti Leevi and the Leavingsin kappaleen Pohjoisen taivaan alla, jonka omisti Gösta
Sundqvistille. Biisi sopii kuin nakutettu Rautiaisen keikkasettiin. Hän muuten esitti biisin myös Gösta Sundqvistin muistokonsertissa.

Kiitos kaikille Piknikillä ja Puustockissa olleille! Hauskaa oli!

Robi

Jeke:

Kuin olisi kotiin tullut

Oma reissu vaati hiukan asennetta, sillä matkaa yksin autoiluun oli yli 400 km/suunta. Perjantain aurinkoisen Puustockin aloitti Rehtorit juuri, kun olin portilla vaihtamassa pilettiä rannekkeeseen. Astellessani kohti lavan edessä loikkivaa pientä, mutta eloisaa joukkoa, Rehtorien muodostamien sulosävelien hyväillessä tärykalvojani, tuntui kuin olisi kotiin tullut. Rehtori Heko oli samanlainen sirkkeliässä kuin legendaarisen Luumäkien aikaan. Laulajaosastolla oli tapahtunut miehistönvaihdos ja oli siirrytty akkavaltaan. Rehtori Reponen jr selviytyi mainiosti pää-äänenkäyttäjän roolistaan. Rehtorit olivat todella hyvä elämys.

Klamydia kiinnosti itseäni seuraavaksi. Bändistä on vuosien aikana tullut vakuuttava lava-akti. Hyviä biisejä riittää ja taas riittää. Suomi on sun sai kylmiä väreitä aikaan. Tauti varmasti levisi yleisön joukossa.

Popeda piti ehdottomasti nähdä, sillä jäin pois Oulun Rotuaari Piknikistäkin, koska säästin reissurahaa ja näkisinhän bändin Puustockissa. Ukkometson ikään ehtinyt ja kylkiluitaan runnellut Pate esiintyi olosuhteisiin nähden tyylillä. Paitsi, että Costello on mukava mies, piti hän jälleen kerran Popeda-vaunun käynnissä tykityksellään. Leirintäalueella kuuli muuten eniten Popedaa, eri telttakuntien virittäytyessä tunnelmaan. Popeda oli totutun vakuuttava livebändi.

Hakulisen Jussi viihdytti yleisöä ikivihreillään olutteltassa. Mukana kitaroi Jani Viitanen, joka tosin myöhästyi lähes koko toisen setin. Vaikka jotkut ramopunkit poistuivat varmasti allergiaetäisyyden päähän teltasta noihin aikoihin, oli mahtava kuulla soolona miestä, jolla on täydellinen pop-laulajan ääni, Joey Luumäen ja Miikan jälkeen toki.

Oman illan päätti Apulanta. Oli hienoa tykittelyä. Ainoa seikka, joka hieman huvitti oli tuo läpän heitto ilmeisesti taustanauhojen vuoksi. Kaikkeen sitä pitää tekniikan armoilla heittäytyäkin.

Rehtorit piknikillä salanimellä Karita Peitsamo ja Aika Pojat (kuva: M!ka).

Lauantain aamu-uinnin jälkeen oma kohokohta: Ramopiknik. Perille päästyä oli välittömästi kotoisa olo, vaikka olin yksin liikkeellä. Kun toiset samanhenkiset kutsuvat porukkaansa mukaan, jää siitä jälki sieluun. Hyvä jälki. Porukkaa oli, mutta olisi mahtunut lisääkin. Rehtorien aloitus ei vielä saanut kaikkia liikkeelle, vaikka esiintyikin vallan rakastettavasti. Itsekin jäin nautiskellen kuuntelutasolle, rekisteröin selvänä kaiken näkemäni ja kuulemani. Runaway versio jäi soimaan päähän pitkäksi aikaa. On aina ilo olla Rehtoreiden puhuttelussa.

Töyryn Pekka esiintyi mies ja kitara tyyliin, tarjoten makkaran ja janojuomien kyytipojaksi omat mausteensa. Monroesin jätän syystäkin mainitsematta. Archielle kuitenkin asennepiste. Ankkalinna oli raikas ja mukaansa tempaava uusi tuttavuus. Erikoiseksi Ankkalinnan lavailmeen teki Pekan vasuri, joka oli tehnyt tuttavuutta moottorisahan kanssa. Tahtipuikoissa heilui Piknik-masterina tutuksi tullut Sami. Anatomian kuulin niin ikään ensi kertaa livenä. Toivottavasti tämäkään ei jää tähän.

Jossakin vaiheessa alkoi lava vapaa vaihe, jossa erilaiset kokoonpanot seurasivat toisiaan. Joidenkin mielestä Ramopiknikistä tekee Ramopiknikin juuri tämä vaihe. Muun muassa Robi ja Pasi pistivät Ramokansan tennarit vipattamaan. Onni oli kuulla Onnellinen perhe. Jo sen takia kannatti ajaa koko matka. Lisäksi oli todella mukava tutustua moniin hienoihin ramo sapienseihin.

Ai niin, sitten Puustockissahan soitti Ypö-Viis. Aivan kuin pojat eivät olisi taukoa pitäneetkään, siksi komeasti soitto kajahti. Rakkauskirjeet, Pelkään pimeää ja monet muut klassikot todistivat Energian olevan tallella.

Ypöjen jälkeen joidenkin tennarit läpsyttivät pakokauhun vallassa kohti ABC huoltista. Itse jäin kuitenkin Yötä vastaanottamaan ja perskuta rallaa, komeastihan hittiputki kajahtikin. Telttasessioiden jälkeen olinkin jo valmis Niskalaukaukseen. Koin uuden nousun, kun huomasin ettei Rautiaisen pojalta tällä kertaa sellaista tarvitsi odottaakaan. Siispä siirryin rohkeasti lähemmäksi...

Jeke

Hyvät oli hulinat

Saavuin paikalle vasta lauantaina juuri sopivasti piknikille. Eväitäkin oli: banaania ja tsidukkaa. Hyvät oli hulinat.

Jarnoldin kanssa mietittiin, että kukahan idiootti tämmöiset piknikit on keksinyt?
Erityisesti jäi mieleen Monroes-yhtyeen tiukka ja erittäin särmä esitys.

Vierailin myös mökkikylässä. Siellä oli hiljaista ja rauhallista. Uitettiin varpaita järvessä ja kuunneltiin linnunlaulua. Itse varsinaisella festivaalilla musiikkitarjonta oli meikäläiselle
vähän liian rRankkaa. Ainoa minulle sopiva orkesteri oli se Yö Viis.
Kiitoksia kaikille ja hyvää kesän jatkoa.

Kimmo Liskomäki

M!ka:

Ankkalinna, ramopunkkia Disney Landistä

Piknik-isäntä Sami & Luonteri Surfista tutut Martti ja Kössi, eli Ankkalinna (kuva: M!ka).

Ankkalinna  joutui  jo perumaan suunnitellut piknik-esiintymisensä Kössin loukattua kätensä moottorisahaonnettomuudessa, mutta peruutuspäätös ei sitten onneksi pitänytkään. 

Bändi esitti Undertones-coverin ja yhden Martin sanojen mukaan Luonteri Surfilta pöllityn biisin, josta hän totesi, että älkää kertoko siitä Luonteri Surfille, tai ne saattaa suuttua...

Esiintymisen jälkeen Kössi totesi kipsissä soittoa tähän tyyliin: "Kyllähän sitä nyt biisin tai pari soittaa vaikka käsi kipsissä, eikä se peukalo nyt niin tarpeellinen soittaessa olekaan".

Yleisö toivoi kyllä lisääkin ja Ankkalinnalta olisi kyllä kuulemieni demojen perusteella löytynytkin mukava nippu soittamisen arvoisia biisejä, mutta niitä päästään kuulemaan vasta sitten, kun Kössi käsi on kunnolla kuntoutunut.

M!ka

Kössi ja kipsi (kuva: M!ka).

Murkku:

Audilla Puustockissa

Lähdin Helsingistä perjantaina neljän pintaan ja pääsin Juvalle jo Lauantaiksi 02:00. Yllättävän aikaa vievä tuo etappi, helvetin laturin kiilahihna saatana! No kyllähän perjantaisen vapaapäivän voi viettää Lahti-Mikkeli välilläkin, Kiventiellä Tiepalvelun kanssa ja bonuksena takapenkillinen kaljaa vittuili, kun tiesi etten voi sitä vielä kiskoa.

Ajelin siis suoraan Kesakkoon ja maistoin oluen jos toisenkin mukavassa seurassa. Rehtorien missaaminen sieppasi aika lailla, mutta onneksi sentään Popedaa en joutunut todistamaan. Ilpo ja kumppanit hoilottivat Peppoosta kyllä siihen tahtiin, että täytyi aloittaa vastarintatyöt
Nordberg-Pasin kanssa ja pian meillä olikin uusi biisi joka kulkee työnimellä Paskamustajärvi, "Ilpon Popedat KATUKIVEEN!" Jossain vaiheessa nukuttiinkin tunti tai kaks.

Aamuinen aurinko pakotti pois leikkimökistämme ja piknikin suuntaan. Siellä sitä sitten riemua riitti ja ramo raikasi! Kaikki esiintyjät rullasivat settinsä tyylillä (osa omalaatuisellakin) läpi ja kivaa
oli. Kauemmankin tuota olis voinut jatkua, mut varsin hyvä näinkin. 

Ja ei kun bussilla Puustock-neitsyyttä menettämään. Välittömästi oluttelttaan ja ulos vasta Ypöjen keikalle. Ja jessus mikä setti! Olin kurata housuni lämpöhalvauksesta huolimatta. Mieletön meininki ja tanakkaa soittoa, kiitos! 

Keikan jälkeen tuli melkoisen ontto olo, kun ei oikein ollut enää mitään odoteltavaa, mutta kyllähän se kalja maistui yhä. Jonnan kanssa lähettiin ABC:lle evakkoon, kun tajusimme, että Yö
uhkaa kajahtaa. Mutta eihän se "eibiisii" ollu tarpeeks kaukana, kun sielläkin joutui tunkemaan sammalta korviin. Ollin kuoltua takas alueelle ja simahommiin.. Myös Teräsbetoni tuli todistettua naama virneessä ja sitten taksilla Kesakkoon kaatamaan.

Sunnuntai meni melko lailla perjantain merkeissä, nyt ei tosin odoteltu nokkahihnaa vaan promilleiden palamista. Ilpon alkometri valehteli 2,7 heti aamusta joten eihän siinä ollut mitään asiaa ratin taakse hikoilemaan. Helvetin hitaasti tuo odottavan aika kuluu... Paskan jauhanta ja kioskin viimeinen Eskimo-puikko(!) auttoivat asiaa. Lähes kaikki muutkin poppakonstit tuli kokeiltua ennen kuin metri kertoi 0,2 ja pääsin matkaan. Audi kesti ja olin kotona huomattavasti alle 10 tunnin.

Oli kyllä loistoreissu, kiitosta kaikille!

Murkku

Kivaa oli ja toivottavasti joku jaksaa jatkossakin järjestellä näitä mahtavia tapahtumia. Suuuuret kiitokset Samille taas kerran ja yleisölle anteeksi.

Iskuryhmä Tuuska (Iskuryhmä)

Iskuryhmä soitti piknikillä Rehtori Mikon rumpujen avustamana Ne vei vei vei mun tyttöni pois ja Yksin. (kuva: M!ka)

M!ka:

Monroes-performanssi: Punkrock-kakofoniaa

Odotin suurella mielenkiinnolla Monroesin piknik-keikkaa. Pari vuotta sitten ensimmäisellä Ramopunk-piknikillä bändin laulaja Archie Monroe ihastutti yleisöä välittömällä sooloesityksellään ja nyt odottelin ennalta jotain saman suuntaista. Monroesin jäsenten juhlahumua piknikin alkupuolella seuraillessani heräsi kyllä vähän epäilys, että aikooko lahtelaisryhmä vielä muka esiintyäkin täällä...

Epäilyksistäni huolimatta bändi sitten lopulta nousi lavalle, vaikka alkuunsa joku soittajista taisi olla hukassa. Basistia väsytti jo keikan alussa ankarasti ja hän istahti soittamaan lavan sivussa olevalle penkille. Jonkinmoisen pienen härdellin jälkeen kukin sitten löysi itsensä, soittimensa ja  paikkansa ja lavalta alkoi kuulua epämääristä "soittoa". Välillä soitto taisi vähän katkeilla, aloiteltiin ehkä alusta uudelleen, kuului manailua ja ohjeita jaeltiin. Ilmeisesti soittajat soittelivat vähän eri biisejä, tai ainakin se siltä kuulosti. Joku yleisössä ihmettelikin, että "voiko joku soittaa noin huonosti?"

Kenkää saanut rumpali (vas.)  selventää vielä yleisölle omaa näkemystään...  (kuva M!ka).

Ensimmäinen biisi päättyi jotenkin sekavasti, tai ehkä se jäi kesken, kun Archie käski rumpalia häipymään lavalta. Rumpalilla oli kuitenkin soittofiilis päällä, eikä herra meinannut suostua siirtymään katsomoon. Useiden "painu nyt vittuun sieltä" -kehotusten jälkeen hän lopulta suostui poistumaan lavalta, koukaten tosin mikrofonin kautta antamassa vielä viimeisen kommentin yleisölle. Monroesin keikan kääntyminen koomiseksi performanssiksi alkoi olla jo aika ilmiselvää ja oli hupaisaa seurailla mitä seuraavaksi tapahtuisi...

Monroes lavalla esittämässä toista "biisiään". Basisti (vas.) alkaa olla jo aika väsynyt

(kuva: M!ka).

Kun rumpalista oli päästy, Monroes jatkoi triona, mutta edelleen kakofonisissa merkeissä. Basisti alkoi olla nyt jo todella väsynyt. Sitten hajosikin Archien kitara. Kitaristi luovutti kitaran Archielle ja basisti basson kitaristille ja ankaran keikan uuvuttama basisti sai kenkää lavalta. Yleisöllä oli hauskaa.

Teknisiä ongelmia. Kitara taitaa olla rikki. Taustalla basistia väsyttää yhä enemmän  

(kuva: M!ka).

Basisti poistuu ilman vastaväitteitä (kuva: M!ka).

Kun basisti oli valunut alas lavalta, päästiin aloittelemaan kolmatta "biisiä". Rumpujen taakse oli ilmestynyt Luonteri Surfista ja Ayshire-levyistä tuttu Manne. Tällä kolmikolla edettiin yhden biisin verran. Nyt soi jo rummut huomattavasti paremmin, mutta ilmeisesti eri tahtiin, kuin muu yhtye ja Mannekin sai kenkää lavalta. Bassoon siirtynyt kitaristi totesi jossain välissä: "Vittu, tää on huonompaa kuin karaoke" ja oli enemmän kuin oikeassa, mutta oli  tämä kyllä tuhat kertaa karaokea hauskempaa!

Bassoon siirtynyt kitaristi (vas.) : "Vittu, tää on huonompaa kuin karaoke". Taustalla rummuissa yhden biisin jälkeen lavalta pois ajettu Manne (kuva: M!ka).

Kun Manne oli poistunut, alkoi väki taas Archien vastaväitteistä huolimatta lisääntyä lavalla. Alkuperäinen rumpali palasi takaisin ja kolme ihan uutta kaveria ilmaantui taustalaulajiksi. Tässä vaiheessa kitaristi päätti luopua kokonaan soittamisesta ja liittyi taustalaulajiin. 

Tällä kokoonpanolla edettiin kai yhden järkyttävän kakofonisen biisin verran. Lopputulos oli niin surkea, että Archie alkoi ajaa koko porukaa pois lavalta: "Menkää nyt vittuun siitä kaikki!" Useimmat lavalla olleet  näyttivät ymmärtävän poistua takaisin yleisön joukkoon, mutta yksi sitkeä taustalaulaja jäi ehdotellen, että "vedetään Archie kahestaan".

Archien vastaväitteistä huolimatta väki alkoi taas lisääntyä lavalla... (kuva: M!ka)

Tiesin, että Archiesta irtoaisi parempaakin ja ehdotin, että hän soittaisi Monroesin Moottorisahamurhaaja-biisin yksin trubaduurimeiningillä.

...ja kun viimeinenkin taustalaulaja oli poistunut lavalta "Vittu, mä vedin ihan hyvin!" -kommenttiensa kera, Monroes-performanssi oli päättynyt ilman yhtään kelvollista musiikillista suoritusta. Archie Monroen soolokeikka pääsi alkamaan.

M!ka

Sitkeinkin taustalaulaja poistuu protestoiden lavalta: "Vittu, mä vedin ihan hyvin!"

Monroes-performanssi on päättynyt ja Archie Monroen soolokeikka voi alkaa...   

(kuva: M!ka).

M!ka:

Archie Monroe pelastaa pisteet kotiin

Archie Monroe (kuva: M!ka).

Koomisen Monroes-keikan loputtua, Archie aloitti ehdottamallani Moottorisahamurhaaja -biisillä ja nyt kun bändi oli saanut kenkää lavalta, esiintyminen sujui hienosti. Luulisi, että Monroesin esityksen kaltaisen munailun jälkeen ei kaverissa olisi enää puhtia ja asennetta jäljellä, mutta kyllä kaverista löytyi molempia!

Yleisö alkoi taas kiinnostua lavan tapahtumista ihan musiikillisestikin. Nyt kun Archie oli saatu kunnolla vauhtiin ja tarjosin ensimmäisen biisin jälkeen soitettavaksi Kati on teologia. Hauska Monroes-biisi sekin. Äskeisestä sekoilumeiningistä ei ollut enää jälkeäkään ja Archien rento ja  ujostelematon esiintyminen toimi hyvin, eikä hänellä ollut mitään kiirettä pois lavalta.

Kolmantena biisinä hän soitti Niiden Luumäkien Ramones-käännöksen Maailman valloitus ja onnistui innostamaan yleisön mukaan yhteislauluun. Muistaakseni Archie esitti myös Leena on liimanhaistaja -biisin ja viimeinen biisi oli Sä puhuit sateenkaarelle, joka on Archien tekemä cover Ramonesin She Talks to Rainbowsta.

Jos Monroesin keikka kääntyikin surkuhupaisaksi performanssiksi, "Bändistä" eroon päässyt Archie esitti mies ja kitara -meiningillä tyylikkään punkasenne-esityksen, jolle voi antaa täydet pisteet. Hyvä Archie!

M!ka

Archie Monroe:

Kaikki mennyt ihan putkeen...

No.. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua...

Monroesin keikka oli aika Sliipparit/Eläkeläiset kamaa. Tai ainakin bändin yhteenlaskettu promille määrä oli... 

Alunalkaehan oli puhe, että minä, Antsa ja Long Tall (Monroesin kitaristi, kitaristi ja basisti) vedettäisiin Moottorisahamurhaaja, Kati on teologi, Sä puhuit sateenkaarelle, Leena on liimanhaistaja ja Maailmanvalloitus silleen ihan iisisti unplugged meiningillä...(Rumpalimme Aatu ei päässyt mukaan reissuun vaikka aluksi niin olikin puhe).

Kaikki nyt ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen... 

Kun lopulta oltiin arvottu kitarat kaikille soittajille käteen, niin lavan suunnalta alkoi kuulua jonkin sortin meteliä. Eka biisi kahlattiin jotenkin läpi ja lavalla oli futisjoukkueellisen verran porukkaa ja Pekka soitti rumpuja epätahtiin. 

Ekan biisin jälkeen Long Tall tajusi, että kun on ison pullon verran tutustunut Tapio-viinan hienouksiin, niin basso ei vain enää soi, varsinkaan kun ei muista biisejä. Eli Long Tall jätti pelikentän vapaaehtoisesti...  ja muita piti pyytää. Tosin tilanne oli sen verran sekava, etten ole ihan varma mitä oikein tapahtui, mutta kenkää tuli koko laumalle. Tai ei niitä kukaan sinne ollu pyytäny 

...ja sitte hajos kitara...

Näillä vaiheilla M!ka pyysi vetämään "hittibiisin" eli Moottorisahan kotiin trubaduurina. Moottorisahan lisäksi mä soitin... tai sanotaanko, että tulkitsin kitaran säestyksellä vielä pari laulua, muistaakseni aikalailla noi edellä mainitut biisit.

Keikan jälkeen tulikin sitten aika mennä tirsamaahan katsomaan unia. Myöhemmin illalla The Odorants-basisti Murkku kehui performanssia ja kertoi sen olleen hauskinta huumoria pitkään aikaan. Tovottavasti muutkin ajattelevat niin. Harvoin näkee yhtyettä jonka jäsenet erotetaan kesken keikan.

Kiitos ja anteeks!

Ps. Piknikillä oli kivaa ja kiitokset kaikille yhteislauluun osallistuneille..

Archie Monroe (Monroes)

Piknikin varsinaisen ohjelmiston päätyttyä lavalla nousi vielä useita pikaisesti bändien jäsenistä ja yleisöstä koottuna kokoonpanoja, joista yksi oli AnnA ja Anatomia, joka esitti 2006 Ramoviisuissa mukana olleen kappaleensa Normipäivä (kuva: M!ka).

Maza:

Ja videokamera käy...

Heräsin kotoa sateiseen lauantaiaamuun ja mietin koko lähtöä Juvalle. Luotin vaistoon ja lähdimme matkaan koko perheen voimin.

Kesakkoon saavuimme juuri ajoissa sillä porukkaa lappasi linja-autosta pihalle. Itse Kesakko näytti hieman erilaiselta kuin viime vuonna... mistähän johtui? Noh, äkkiä se palasi viime vuosi mieleen kun sihijuomaa kallisteli.

Äkkiä tuttuja moikkaamaan ja uusiin tutustumaan. Omalta kohdalta tärkein missioni piknikillä oli omasta mielestä kuvaaminen. Otin videokameran mukaan ja tarkoitus oli saada todella LAADUKASTA kuvamateriaalia. Haaveeksi jäi.

Alkumeiningin ja Rehtoreiden jälkeen kamera oli kelautunut taskussa alkuun. Jatkoin vaan kuvaamista muina miehinä.I tse tuotoksen näin seuraavana päivänä ja harmitti niin perhanasti. Tyhmä minä. Loppu ajasta vielä akku sanoi titityy ja se oli siinä.

Noh onneksi jotain sentään jäi, noin puolentunnin mittainen pätkä missä pääosissa Monroes. Pääosan vei kuitenkin Archie.. kuten kaikki muistaa. Tuollaista vetoa ei näekään kuin kerran elämässä. Soittajat vaihtui, palasi,meininki jatkui!

Osa porukasta valitteli vähän oloaan, mutta ei enää parin tunnin päästä. Porukka kertoi, että edellisenä päivän oli ollut todella hauskaa. Uskon sen.

Aika meni nopeasti ja erinäisiä kokoonpanoja vilahteli lavalla. Aitoa menoa! Puhumista ja säätöä olisi riittänyt vaikka aamuun asti mutta valitettavasti koti matka häämötti.

Nopea yhteenvetoa piknikistä omasta näkökulmasta: Loistavaa menoa, ihmiset iloisia ja ystävällisiä, maalaisfiilis, hyvää musiikkia. Iso käsi Samille etenkin kyseisen tapahtuman järkkäämistä, myöskin musikanteille kiitokset ja tietysti teille kaikille hyvät ystävät! Varmasti monen mielessä on muhinut ajatus, että kyseisen tapahtuman voisi järjestää muulloinkin. Toimisi varmasti ja se Puustock kiirus jäisi pois.. Ainoa miinus puoli oli se pieni grilli, mihin mun tuoma kokonainen härkä ei mahtunut! Noh, tämä sallittakoon!

Tämäkin kertomus tapahtumasta olisi parempi jos olisin tehnyt sen heti seuraavana päivänä. En ole kaikessa huono, oikeesti! heh. Nähdään ihmiset taas joskus jossain ja pidetään kivaa!

Maza "The Universumin Paras Kuvaaja"

Ypö-Viis Puustockin lavalla (kuva: M!ka).

M!ka:

Ypö-Viis ja ypöekstaasia

Tällä Puustock-reissulla ei alun perin pitänyt koko festarialueelle mennä ollenkaan, vaan piipahtaa Juvalla vaan pikaisesti Ramopunkpiknikillä. Takaraivossa kyllä pyöri jo etukäteen ajatus, että voihan sitä piipahtaa festarialueella katsomassa Ypö-Viiden jos siltä tuntuu, vaikka 30 euron lipun ostaminen yhden bändin takia ei oikein innostanutkaan. Toisaalta en Ypöjä ollut aikaisemmin livenä nähnyt, joten kyse ei tällä kertaa ollut mistä tahansa yhdestä bändistä.

Ja kuinka ollakaan, Ramopiknikillä oli ennakko-odotusten mukaisesti koolla noin sata  iloista ramopunk-aktiivia ympäri Suomea, hyviä bändejä, pikaisesti koottuja ex tempore esityksiä, sekä erittäin hyvä ja rehto fiilis, punkhenkeä parhaimmillaan siis!

Sellaisen tapahtuman jälkeen ei sitten tietenkään ollut mitään mahdollisuutta lähteä kotia kohti, kun muutaman tunnin kuluttua soittaisi samoilla kulmilla Ypö-Viis. Uusiutunut reittisuunnitelma johtikin sitten Juvan Campingin saunan kautta festarialueelle.

Edellisen bändin lopeteltua lavan edusta oli tyhjentynyt aika tehokkaasti. Mielessä kävi, että mitenkähän Ypöille löytyy yleisöä, kun festari oli tällä kertaa tungettu täyteen synkkää metallia. Turhaan epäilin. Keikan alkaessa yleisö oli taas siellä missä pitääkin, eli bändiä katsomassa. Festaripäällikkö Kontiainen voisi heittää jatkossa rohkeamminkin näitä "meidän" bändejä vähän myöhempään iltaan, eikä päivän aloitukseksi, kuten useimmiten on valitettavasti käynyt.

Miika Söderholm (kuva: M!ka).

Keikka alkoi Kotka palaa biisillä. Jo biisin alkaessa iski tosi siisti fiilis! Nappailin pikaisesti muutamat valokuvat, sitten piti vielä hankkiutua eroon kamerasta ja ei muuta kun pogoomaan hyvään seuraan. Kovinkaan kummoista pomppimista eivät järjestysmiehet hyväksyneet. Luulivat varmaan leikkimielistä pogoilua tappelunnujakan aluksi, tai jotain... Odorantti-Murkku joutui oikein silmätikuksi ja meidän kiltti pikku Iskuryhmä Pasi oli pahis numero kaksi! Pariin otteeseen jo pelkäsin, että keltaliivit alkavat poimia "häiriökäyttäytyjiä pois".

Hyvin oli Ypö-Viis iskussa. En tietenkään pysty vertailemaan keikkaa bändin aikaisempiin, kun tämä oli minulle ensimmäinen Ypö-keikka. Miikan sen sijaan olen keikoilla nähnyt lukemattomia kertoja ja hänestä voi sanoa, että mies oli tänään huippuiskussa. Ei voi kun ihailla äijän lavakarismaa! Mukavaa oli tietysti nähdä jälleen myös Pojat -yhtyeessä pitkään vaikuttanut Mikko Holmström kitaran kanssa lavalla.

Aika vähän on Ypö-Viiden musaa ennen tätä päässyt kuulemaan livenä muidenkaan bändien soittamana. Onneksi joitakin Ypö-Viiden biisejä kuulee nykyisin Poikien keikoilla. Mutta nyt lavalla oli Miikan lisäksi koko Ypö-Viis! Paljon oli biisejä joita en koskaan ollut livenä kuullutkaan ja Ypöjen biisithän toimii livenä vielä monin verroin paremmin kuin levyllä! 

Flipperin orja, Harjoitus tekee metsurin, Tää on mun musiikkii, Hyvät pahat sekä Ypöt, Nyt mua kyllästyttää USA... Siinä oli ehkä keikan hienoimmat hetket, ainakin meikäläisen pää sisällä, jotain sellaisia fiiliksiä, jota ei osaa ollenkaan kuvailla! 

Keikan lopulla tuli samanlainen, mutta enemmän hitteihin painottuva ekstaasisikermä Hyvästi masentava maanantai,  Mikkitelineestä on puolet minun, Kaupunki muistaa nuoria, Energia on A ja O ja Mari pogoaa. Ypöekstaasia vähän heikensi tieto siitä, että kohta tämä keikka väistämättä päättyy...

Mari pogoaa -biisin jälkeen Ypöt poistuivat lavalta. Huudettiin lisää, vaikka oli kova epäily, että Ypöjen tilalle ilmaantuu se jääkiekkoselostajan puhetyylin omaava "juontaja" huutamaan "isoa kättä Ypöille". Pienen jännityksen jälkeen Ypö-Viis kuitenkin palasi lavalle ja saatiin kuulla encorebiisinä vielä Ypöjen Kollaa kestää coveri Ramones ja Stravinski.

Vähän oli haikea fiilis kun keikka loppui. Toisaalta myös musiikillisesti kylläinen olo. Tämän päälle ei olisi edes huvittanut kuunnella mitään muuta bändiä. Tätä keikkaa kun pitää makustella vähän tavallista pitempään. 

Keikan jälkeen oli mieletön hiki. Ypöjen tahdissa oli päälle unohtunut peräti neljä kerrosta vaatteita, päällimmäisenä vanuvuorellinen nahkarotsi. Suuren nestehukan tasapainottamiseksi täytyi siirtyä pikaisesti oluttelttaan, josta löytyi hyvää seuraa ramopunkkisesta seurueesta. Hetkittäin kyseinen seurue vaikutti kyllä aika epäilyttävälle hoilatessaan täyttä kurkkua Yötä. Eikä siinä kaikki: Eräs nimeltä mainitsematon Tuppi vingutti mukana antaumuksella ja vielä ankaran epävireisesti  ilmakitarallakin! TÖRSEETÄ! Aivan kun Puustockissa ei saisi aina vuoden Yö-annosta muutenkin täyteen...

Kuinka ollakaan, sain samana päivänä piknikillä Anu Veen minulle hommaaman Ypö-Viiden Halpaa lystiä LP:n, eikä kahteen viikkoon ole levylautaselle mitään muuta levyä tarvinnut laittaa, vaikka levyhyllyssä on pino vielä kuuntelemattomia uusia punk-levyjä... Seuraavana soittimeen päässee Woimasoinnun Karhulan poikia CD. Niillä antimilla saattaa  vierähtää vielä joku viikko lisää. Ei tämmöisiä keikkafiiliksiä kannata heti päästää karkaamaan...

M!ka

Mikko Holmström, Ypö-Viis (kuva M!ka).

Jonna:

Jonna Puustockissa

Vihdoin koitti taas kesän kohokohta ja matkaan lähdettiin Ilpon ja Riinan kanssa jo aamulla. Matkajuomat mukaan matkanvarrelta ja kohti Etelä-Savoa ja mukavia kesäpäiviä.

Kesakolle ensin valtaamaan mökit. Meidän mökki oli ehkä pienoinen pettymys kooltaan, mutta hyvin sinne neljäkin tuntui viikonlopun ajaksi mahtuvan ja kylmyyskin voitettiin. Siinä sitten humalaa haettiin Kesakolla kunnes AnnA lähti kuskaamaan meitä kohti festari aluetta.

Perinteisesti oli ramobändi festarin avausbändinä. (mut onko se ramopunkkia?) Ensimmäisenä siis Rehtorit. Ihmeen paljon oli porukkaa paikalla jo tähän aikaan. Kova pomppiminen päälle ja loistavasti toimi ekana Reksien veto. Sai muitakin kuin perusporukan lavan äärelle. Uusia biisejä kuultiin taas ja sai taas enemmän odottamaan tulevaa levyä. Ja niin: Onko se ramopunkkia?

Keikan jälkeen olutteltan puolelle virkistymään ja sieltä käsin katsomaan seuraavana esiintynyttä Francinea. Ensi kerta kun kuulin kyseistä bändiä livenä ja mainiolta kyllä kuulosti, mutta Reksien jälkeisen kuumuuteen oli pakko nautiskella implanttikolaa teltalla.

Klamydiaa piti mennä sitten jo seuraamaan lähempää. Nostalgia hetkiä koin kyllä koko keikan ajan. Pilke silmäkulmassa kun tärähti niin sekosin kyllä kun aikoinaan Klamydian keikoilla joskus. Hauskaa oli vaikkei enää kuvittelisikaan laittavansa kotona Klamydiaa soimaan. Noin se toimi kyllä varsin mainiosti!

Loput bändit ei sitten enää vetänyt minua ainakaan lavan lähistölle, vaan keskityin teltan luona olevaan elämään. Melko ajoissa lähdettiin jo Kesakolle päin pitämään jatkojakin ja oli lisää kamuja saapumassa sinne.

Murkkukin vihdoin oli päässyt paikanpäälle asti. Pienoisia ongelmia matkalla oli tullut kun joku hihna oli autosta pamahtanut Mikkelin ja Landen välillä ja mies siellä taisi 8 tuntia laatuaikaa viettää tienposkessa. Hyvä eka festaripäivä siis! No jatkoille ehti ainakin. Ilpo tunnettuna Popeda -fanina viihdytti meitä hittibiiseillään. Onhan se aluksi hauskaa, mutta ei Popedaa kyllä kovin kauan jaksa kuunnella. Siitä syntyikin sitten festareiden hittibiisi, Mustapaskajärvi:

(Introna: He-man – Master of Universe vihellettynä)

”Ilpon Popedat katukiveen

KATUKIVI! , KATUKIVI!

katukivi , katukivi

Zippobensaa ja tulitikut

KATUKIVEEN! , KATUKIVEEN!

katukiveen , katukiveen”

(säv. san. & sov: Pasi (Nordberg) & Murkku (Mulkvisti)

Piknik

Perinteisesti ei tullut sekuntiakaan nukuttua ekana yönä, vaan aamulla suoraan Piknikille.

Piknik paikalle heti yhdeltätoista ja paikalla oli jo iloista kansaa. Tämä on kyllä paras keksintö mitä on ehkä koskaan keksitty. Niin mukavaa oli taas! Mikä sen parempaa kun loistava kesäpäivä, hyvää musiikkia ja loistavaa seuraa. Pekka Töyry taisi aloittaa lavan valtaamisen ensimmäisenä. Mukavaa  musiikkia ja päivä lähti leppoisasti käyntiin. Rehtorit nähtiin tänäänkin ja sai jo aikaan jotain liikettäkin. Monroesin shöw oli kyllä loistava! Milloin basisti haahuili pois lavalta ja millon Archie huusi ”rumpali! painu vittuun!” Ehdottomasti hauskin keikka koskaan! Lisäksi lavalla nähtiin Tapio, Iskuryhmä melkein kokonaisuudessaan, Onnellinen perhe-kokoonpano, Robin esittämänä: Onnellinen perhe ja Ankkalinna joka soitti synttärilauluna ”tuu tänne hymyile mulle” ja tälle tytölle loisti ainakin kaksi aurinkoo, niin onnellinen olin! Bussikuljetus festarialueelle lähti ja tämän vuoden piknikit oli vietetty. Hieno perinne jonka on pakko jatkua!

Ypö-Viis

Toisena päivänä ei itseäni muut bändit kuin Ypö-Viis kiinnostanut, joten ei ollut muuta kuin aikaa jutella tuttujen kanssa ja keskittyä muihin asioihin. Ypö-Viis oli onneksi ymmärretty laittaa muualle kuin ensimmäiseksi bändiksi. Viksu veto. Ypö-Viis meinasi saada kunnon pogopyörän pyörimään, mutta nihkeät järkkärit olivat toista mieltä ja pomppimista piti rajoittaa. Ei se menoa ja fiilistä juuri haitannut. Paljon huippubiisejä kuultiin. Fiilistä ei osaa edes kuvailla. Parasta!

Seuraavana (ikävä kyllä) Yö, jota pakoon piti lähteä ABC:lle pussikaljoille. Sekään ei ollut tarpeeksi pitkällä kun Ollin ääni kaikui sinne asti. Vihdoin tajusivat lopettaa ikuisten virsien renkutuksen ja päästiin takaisin alueelle. Muutamat olutteltoilla ja alkoi niin pahasti viime öinen valvominen muistuttaa itsestään ettei auttanut muuta kuin lähteä jossain vaiheessa Kesakon huvilaan nukkumaan. Tässä vaiheessa olisin nauttinut kyllä jo lämmityksestä, mutta kylmyyden pelasti petauspatja, joka lämmitti nuutunutta festarikansaa.

Aamulla piti melko ajoissa lähteä, koska kotona odotti synttärivieraita ja juhlakalu oleskeli Savossa. Ilpo puhalteli huikeita lukemia mittariin joten siinä kyydissä ei ennen yötä Tampereella olla. Murkku liittyi lukemakerhoon ja jäi myös Juvalle vielä puhaltelemaan. Tsorro (Tarzan) onneksi Minnan kanssa pelasti ja pääsin niiden kyydillä kotiin. Oma sänky tuntu kyllä hyvälle vaikka niin kovin mukavaa olikin! Ensi vuonna taas nähdään!

Jonna

Trubaduuri Pekan kommentteja

Piknikbussista kurkkupurkkeineni ulos työnnyttyäni tarjottiin minulle aloittajan paikkaa, sillä olin sillä hetkellä "ainoa kokonaan paikalla oleva esiintyjäkokonaisuus" (heh).

En saanut bändikavereita aikataulujen takia mukaan, mutta olihan tällä kertaa omat soittimet mukana ja pari pientä treeniäkin alla.

Juuri ennen lavalle nousuani sain tekstiviestin, jossa kerrottiin Radio Suomen Nuotin Vieressä -ohjelmassa Holle Holopaisen soittaneen meidän Lasse Juoksee -biisin Lasse Virenin syntymäpäivän kunniaksi.

Pientä vapinaa, jäykkyyttä ja jännitystä oli aloittaessani setin, mutta se kuuluu asiaa. Oikea jalka taakse soittoasentoon, hieman etukumara ja siitä se taas lähti. Yleisö oli mukava ja mukana, niin kuin aina ennenkin, soitin Los Jacopablos -biisejä ja yhden Luonteri Surf -lainan...sain encorenkin..

Mun keikan aikana oli vielä sopivan vilpoisaa,l avalla kävi tuulenvire ja Heko, joka vei lunttilapun mennessään, mutta viimeisten esiintyjien aikana aurinko porotti ja paahtoi, jolloin meikäläinen meinas hyytyä nurmikolle...

Bändit ja makkarat oli hyviä ja piknikillä oli kivaa olla jälleen kerran, kiitos Sami & co.

Pekka Töyry

J-P Pellinen:

Tapion eka kerta

Festareilla on moni menettänyt poikuutensa, ja niin pääsi käymään myös Tapiolle. Ramopiknik 2006 oli todellakin meille se ”eka kerta”. En olisi kyllä voinut kuvitellakaan parempaa paikkaa ensi esiintymiselle kuin kyseiset kinkerit, olutta, makkaraa ja mukavaa porukkaa.

Täytyy kyllä myöntää että hieman jännitti nousta lavalle Rehtoreitten jälkeen, mutta kun eka biisi saatiin polkaistua käyntiin oli jännitys tipotiessään. Keikkamme oli todellakin vasta kolmas kerta kun yleensä soitimme yhdessä tällä kokoonpanolla. Viisitoista minuuttia ennen keikkaa tipautimme setistä pois Lauluja vapaudesta nimisen biisin ja otimme Pellen Ei oo järkee…. tilalle. Ratkaisu osoittautui oikeaksi sillä oli hienoa soittaa edes yksi biisi jossa yleisö pystyi laulamaan mukana.

Olin positiivisesti yllättynyt huomatessani yleisön jopa kuuntelevan biisiemme sanoituksia. Varsinkin Elämän suola niminen biisimme näytti hymyilyttävän kuulijoita. Ilmeisesti muillakin kuin minulla on karvaan kauniita kokemuksia seurustelun autuudesta. No, sanat on tietysti tehty kieli poskella ja kaikella rakkaudella kauniimpaa sukupuolta kohtaan.

Vielä kerran kiitos teille kaikille paikalla olleille. Toivottavasti tapaamme jälleen.

J-P Pellinen (Tapio)

J-P Pellinen:

Tapion tarina

Tapio syntyi Suolahdessa jo reilut kymmenen vuotta sitten jolloin aloimme paukuttamaan varsin punkhenkistä musiikkia. Ensimmäinen biisimme oli nimeltään Antinatsi. Treenailimme muistaakseni jonkun vuoden. Noilta ajoilta on säästynyt jopa yksi nauhoituskin josta käy ilmi, että musiikkimme on nykyään melko erilaista. Toivottavasti parempaa...

No, soitto taukosi kun jätkät lähti oppimaan tappamisen jaloa taitoa armeijaan ja sen jälkeen vielä ammattiakin. Silloisesta kokoonpanosta me Jyrin kanssa olemme jämähtäneet Tapioon, muut ovat onnistuneet pääsemään elämässään eteenpäin.

Nykyinen Tapio sai alkunsa noin puolitoista vuotta sitten kun Jyri ja Sami alkoivat kahdestaan rämppäämään punk-klassikoita Korpilahden takamailla sijaitsevassa treenikämpässämme.

Jostain kumman syystä he päättivät pyytää myös minua mukaan, ja niin Tapion taival tällä musiikin mutkaisella polulla sai alkunsa.

Ensimmäisen biisimme sanat tein matkalla Suolahdesta Korpilahdelle Samin ajaessa. Kyseinen biisi oli piknikilläkin kuultu Ei paljon paina. Nykyään omia biisejä on koossa noin kymmenkunta.

Basistien kanssa meillä on ollut ongelmia ihan riittävästi, lähinnä treeneissä käymisen liittyviä. Toivottavasti Tero jaksaa kanssamme kauas tulevaisuuteen. On muuten jo neljäs basisti puolentoista vuoden aikana

Tero on antanut musiikkiimme aivan uutta potkua, on hyvä että bändissä on edes yksi, joka oikeasti osaa soittaa….

Tapion sydämeen mahtuu tasan kaksi ämmää, nimittäin musiikki ja makkara. Treeneissä soittelemme noin pari tuntia ja tunnin syömme makkaraa. Kyseinen traditio kuvastaa aika hyvin myös suhtautumistamme musiikkiin. Musiikista pitää myös jäädä hyvä maku suuhun. Siitä syystä jätämme ryppy otsassa rymistelyn muille ihan suosiolla ja keskitymme hauskanpitoon.

Tapio tänään:

Jyri Hellevuo, laulu ja kitara 

J-P Pellinen, kitara 

Sami Väisänen, rummut

Tero Hintikka, basso

J-P Pellinen (Tapio)

Anatomian Hippo: "Anatomia sekaantuu näköjään kerta toisensa jälkeen ramopunk- bileisiin... syynä tähän on ilmeisesti vain ja ainoastaan se, että niissä on aina niin pirun hauskaa!" (kuva: M!ka).

Anatomian kommentteja

Anatomia sekaantuu näköjään kerta toisensa jälkeen ramopunk- bileisiin... syynä tähän on ilmeisesti vain ja ainoastaan se, että niissä on aina niin pirun hauskaa! Ja  Juvalla Kesakossa järjestetty Ramopiknik ei ollut poikkeus. Loistava sää, loistavaa musiikkia, loistavia  ihmisiä, kaikki oli juuri niin kuin pitikin!

Musiikkitarjontaan sai jokainen paikallaolija vaikuttaa haluamallaan tavalla kiipeämällä lavalle esiintymään, ja parhaat bileet alkoivatkin vasta "virallisen" osuuden päätyttyä, kun artistit vuorotellen kävivät erilaisine kokoonpanoineen esittämässä punkahtavaa musiikkia.

Ruokatarjonta oli myös kohdallaan, eli pallogrilli ja makkaraa. Ja meiningistä päätellen useimmat olivat osanneet huolehtia nestetankkauksesta sään edellyttämällä tavalla! Mahtavat bileet kaiken kaikkiaan, ei kai ihminen voi kesälauantaita paremmin enää viettää. Kiitos Sami & kumppanit!

Biisilistasta ei ole mitään havaintoa eikä kukaan muista mitä soitettiin, mutta ei anneta sen häiritä.

Hippo (Anatomia)

AnnA & Anatomian kommentteja

Puustock on mulle ollu aina kesän ykköstapahtuma, eikä se kylmäksi jättänyt tälläkään kertaa. Reksit ja Ypö-Viis olivat huippuja kuten tavallista. Jotain, johon voi luottaa!

Piknickillä oli myös mukavan rento fiilis, niinkuin ennenkin. Harvinaislaatuinen tapahtuma. Olen kyllä jazz- jameilla ollut useammankin kerran, mutta kyllä ramo-jamit oli eka kerta. Lavallekin tyrkättiin ilman sen kummempia harjoitus-sessioita. Rehtori Mikko pistettiin rumpuihin, kun Anatomian rumpali oli kerennyt poistua jo paikalta, ja niinhän se Mikko vaan soitti tosta vaan, ammattilaisen rutiinilla. Ihan katteeks käy. Noo, jameissa kai annetaan anteeksi satiaista suuremmatkin sammakot. Pääasia, että kaikilla oli kivaa!

AnnA (AnnA & Anatomia)

Iskuryhmä Pasi:

Pasin Puustock

Puustock ja piknik vuonna- 06 tuntui alkavan samalla tavoin, kuin edellisenä vuonna. Lähtöasetelma oli niin identtinen, että en ole varma olenko palannut menneisyyteen muistojeni kätköihin, vai eikö vanha koira opi enää todellakaan edes uusia kokemuksia. No samapa tuo. Oli miten oli, souvat ja minä poika huopaan. Tarkennan hieman: Viime vuonna oli perjantaina treenit Varkaudessa, jonka jälkilöylyissä hypättiin Tuuskan ja Teemun kaa taksiin. Keula kohti Juvaa. Tänä vuonna oltiin treeniksellä kuuntelemassa valmista nauhaa uudelle levylle, siis miltei valmista.

Kuuntelu session jälkeen grillattiin ja päihdyttiin aavistuksen verran. Päätettiin mennä baariin parille, jonka jälkeen koisimaan. Ehei! Ei se niin yksinkertaista ole. Ei todellakaan. Tämä vekkuli tai vähemmän vekkuli parivaljakko Pasi ja Tuuska sai kuningas idean. Mitäs jos mentäs jo tänään Juvalle, niin oltas sitten jo valmiina heti aamulla siellä? Ei tota tarvinnu miettiä vaan mittari pihaan ja keulaa kohti Juvaa. Perille saavuttiin pe-la välisenä yönä joskus yhden kantturoissa. Mentiin suoraan Kesakon möksäalueelle, jossa meitä ottikin vastaan hilpeä ramokansa. Siitä se sitten lähti. Uneton yö ja paskan jauhaminen. No hei kamoon! Se on nastaa.

Jos Tuuska ja minä tultiin myöhään mestoille, niin Murkku tuli vielä myöhemmin. Jäbä oli jotenkin kiukkunen ja poissa tolaltaan. Oli auto levinny tien varteen ja jäbä oli venaillu jotai Team Ahmaa siellä tuntikausia. Jopa meikää nauratti.

Ilpo-rukka erehtyi leveilemään Popeda- kokoelmillaan ja se oli vika tikki. Kaksi wannabe muusikkoa alkoi heti kehitellä siitä oivaa biisiä. Eipä aikaakaan, kun Katukivi- biisi sai ensi sykäykset kuulijoiden korviin. Nyt ois tarvittu Mazan videokameraa taltioimaan tätä ensi esitystä, sillä en enää muista kokonaan tekstiä. Harmittaa. Valaisen vielä. Biisi alkaa eräänlaisella introlla, missä Murkku viheltää He-Man tunnaria. Tän jälkeen tulee jo räimettä.

 ”Katukivi, katukivi, katukivi, katukivi.

Bensaa, zippo ja tulitikut.

Katukivi, katukivi.”

Tämä sillä, että tämä biisi raikui koko loppu viikonlopun päässä ja huulilla. Toivottavasti Murkku muistaa loput! Hehheh.

Siinä se yö alkoi valjeta aamuksi ja päiväksi. Oli nastaa tosiaan turista todellista skeidaa jengin kaa. Yht’äkkiä  olinkin jo miltei myöhässä. Ajattelin käydä pikaisesti hakemassa juotavaa ABC:ltä, mut sit hokasin. En ole camping alueella Puustockissa, vaan Kesakossa. Kävelyreissusta ois tullu liian pitkä. Ei hätää sillä kyllä jollain on taatusti suun kostuketta piknikillä. Sinne siis.

Piknikillä olikin jo täys kuhina ja katsoin parhaaksi ottaa kivan paikan ja alkaa seurailee menoa. Ei siinä yksin tarvinnu olla tosiaankaan. Ympärillä alkoi sellanen kuhina et huhhuh. Kaikki tutut siinä ja oli meillä nastaa taas kerran. Reksit lauteille. Reksit alkoi saada mun tanssitennarin heilumaan siinä määrin, että oli parasta liueta lähemmäs tölläämään. Tässä kohtaa piknik väki istui nurtsilla ja nautti kesäpäivästä hyvän musan kera. Riina pelasti kuitenkin tilannetta ja ei mun yksin tarvinnu terassin edessä vetää performanssia.

Lisää olutta ja makkaraa. Suolakurkkukin maistui.

Makailin nurmikolla ja kuuntelin miten bändit tai ainakin niiden sekoitukset veti hyviä biisejä. Parasta kesäpäivää tollanen. En tiedä/muista edes ketä kaikkia siellä oli soittamassa, mut ei sen väliä. Ainakin Anatomia ja Ankkalinna oli, b- kirjaimella olikohan ketään?? Hmmmm. Paljon kaikkee kuitenkin.

Oli aika jaloitella hieman. Pitkälle en päässy, kun Joey Ramone otti mua olkapäästä kiinni. Tämä mustatukkainen kaveri kyseli multa, voisinko tulla laulaa sen kaa Onnellisen Perheen? No mikäpäs siinä ajattelin. Tokihan kaveria jelppaan ja tuumin, että kuitenkin häiskällä on vähän hakusessa toi suomenkieli. Niinpä polkastiin sitten duona Onska Pokat eetteriin. Olin kuin tulessa. Ei se varmaan kuulostanut miltään kännikalan turvasta, mut mulla oli kivaa. Sain vaivan palkaksi mukillisen viiniä. Ei hullummin ei.

Bändit tässä vaiheessa oli siis sekoituksia vaikka mistä. Rehtori Mikko ainakin soitteli kannuja ja jne…

Takaisin nurtsille. Robi väläytti muutamalla tosi huikeella vedolla, jotka on jääny mieleen. Eiköhän ois aika Robin siirtyä ihan aikuisten oikeesti johonkin bändiin ja siihen eteen? Jätkä veti kyllä niiin kympillä vetonsa himaan et huh! Loistavaa.

Sitten tais alkaa biisipula tai jotain. Eikö kaikki muistanu kaikkee ja se yksikään ei muistanu juuri mitään. Alkoi kuulua useampaan otteeseen Onnellinen perhe ja Blitzkrieg Bop.

Niinpä kyselin Iskuryhmä Tuuskalta ja Iskuryhmä Vepiltä, et eikö voitas joku Iskuryhmän ralli tähän kohtaan vetästä? Ehdottelin Ne vei vei veitä, sillä sen jengi tietää hyvin ja saa varmasti vähän vibaa punttiin.

Tuuskan katse oli niin tyhjä, et ymmärsin heti sen olevan poissa pelistä. Vepi ei halunnut ja Teemu oli mukana. Neuvoteltiin pitkään ja Vepi alkoi olla tosi kireenä. Se oli tyyliin, et vittu minähän en soita!

Jaksoin jankuttaa ja sain kuin sainkin Vepin ja Temen soittamaan. Rehtori Mikko soitteli rumpuja.

Saatiin biisi vedettyä, niin jengi huuteli Yksin -biisiä. No hei kai se menee samaan sarjaan ja sain pidettyä Vepin vielä hetken basson varressa. Jälkeen päin alkoi tulla Vepillekin hymyä naamaan. Jäbä ois kai halunnu soittaa uusia biisejä, jos nyt jotain ois soittanu.

Niin hiljeni tää piknikki pakon sanelemana. Linikka oli jo pihassa. Suolakurkku messiin ja kyytiin.

Päästiin Juvemmalle ja alettiin hörppiä kuntojuomaa polun varressa. Taas alkoi Murkku & Pasi Show. Meidän oli pakko pitää taas treenit ja Katukiveä kuunteli monet kasvot. Mulla oli sairaan kuuma. Ihmettelin, et mistä moinen johtuu? Huomasin kuinka toiset oli ilman paitaa. Vilkaisin tarkemmin omaa varustusta ja totesin, et nyt on liikaa yllä. T-paita, huppari ja rotsi pitivät huolen että en vilustunut helteessä.

Sit valuttiin itse festari alueelle. Tehtiin taas välittömästi oma leiri, jossa olikin vilkasta. Kädenvääntöä, showtanssia tangon ympärillä ja kaikkea pientä näytöstä. Kyllä Murkku osaa kun vaan haluaa! Hehehe. No olin mä mukana okei!

Odoteltiin Ypö-Viittä lauteille. Viimein mentiin ja suoraan eteen. Tätä olinkin odottanut. En ollu koskaan ennen nähnyt Ypöjä tosi toimessa. Niin nyt odotatte viiltävää analyysia menosta. Ei ei ei pysty. Se vaan oli niinku siinä. Soitto oli niin varmaa ja tiukkaa jotenkin. Se energia määrä oli huikea. Sillä energialla lämmittäs Juvan kaikki torpat ens talvena. Miika on oikeesti jonkinmoinen elävä legenda. Pakko hehkua, mut se jäbä on vaan niin COOOOOL!

Ypöistä vois ottaa niin moni bändi mallia miten soitetaan rehtiä kunnon punkkia. Kaikille nuorille, jotka haluu perustaa bändiä suosittelen tsiikaa tätä bändiä. Ei ne jätkät hypi siellä lavalla tai heitä voltteja. Se energia tulee musiikin ja sen lavakarisman kautta. Olin eräänlaisessa taivaassa. Aloin tosin mennä taas musiikilliseen transsiin ja heilun kuin heikkopäinen. Sainkin järkkäriltä sit varotuksen, et kerta vielä poika niin lähdet täältä! No hiljenin, mut sillai pienesti vaan.

Hymyilin vaan ja oli aika siirtyä soiton jälkeen huoltsikalle ja sitä kautta kotiin. Väsy ja uni painoi kovasti. Heiteltiin Vepi ja Tuuska himaan. Kotiin äipän luo ja uni, se tuli heti.Sen pituinen se.

Iskuryhmä Pasi

Ypö-Viiden lavakartta Puustockin keikalta.

Ypö-Viis kommentteja

Hauskaa oli ja lavalla oli, voitteko kuvitella, hieman kuuma. Olisi tullut hiki vaikka oltais vaan istuttu aurinkotuolissa tekemättä mitään. Keikka meni oikein hienosti huolimatta pienistä teknisistä ja fyysisistä ongelmista. Kitarat eivät oikein meinanneet siinä auringonpaahteessa pysyä vireessä ja Mikolla tuli käteen joku ihmeellinen kramppi.

Puustockissa on tietysti aina hauska soittaa koska yleisö on hyvälle meiningillä mukana ja järjestelyt toimivat loistavasti. Kiitos rautaisen ammattitaidon omaavalle henkilökunnalle sekä Kontiaiselle, joka aina hoitaa hommat niin kuin linnassa on sovittu.  Kiitoksia myös Luontereille kamojen lainasta ja Äänekosken Samille roudaamisesta!

Miika (Ypö-Viis)