Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Rytmikatti, Kouvola 3.6.06

Häiriköt

+ The Fuckmes, Kyre & Duunarit

M!ka:

Häiriköt Rytmikatissa

Tätä keikkaa en voinut jättää väliin. Aika ja paikka sattuivat niin hyvin kohdalleen ja Häiriköt-keikoissa on minulla ollut pitkään vakava puutostila. Edellinen Häiriköiden keikka, minkä olen nähnyt oli Converse-kerhosta Tavastialta kauan sitten joskus helmikuussa 2005.

Ramopunkkien kantajengiä ei paikalla ollut ennakkotietojen mukaan tulossa. Se tietysti harmitti vähän ennakkoon. Kaikilla tuntui olevan tälle ajankohdalle muuta ohjelmaa. Edes Kouvolan omapoika, Iskuryhmä Pasi ei ollut paikalla. ”Tekosyynä” oli Iskuryhmän studioreissu levyn teon merkeissä Varkaudessa samana iltana. Jos Pasi olisi ollut paikalla, olisi aika varmasti saatu kokoon vähän isompikin ramopunkkidelekaatio. Yksin ei sentään tarvinnut jäädä, sillä Äänekosken Sami ilmaantui yllättäen paikalle ja paikallisista löytyy lisää Häiriköt-faneja ja juttuseuraa. Alkuillasta näytti ehkä vähän siltä, että porukkaa olisi tulossa nihkeesti, mutta loppujenlopuksi yleisöä oli kai ihan mukavasti, mikäli minä oikein muistan.

Ensimmäisenä Rytmikatissa komennettiin riisumaan rotsi ja laittamaan se narikkaan. Tietenkin piti käydä läpi enimmät perusargumentit, miksi rotsia pitäisi saada pitää päällä sisälläkin, tämä on tämän ramopunkkarin bleiseri jne… Ihan periaatteen vuoksihan asiasta piti lyhyt vastalause esittää, mutta eihän siinä mikään auttanut.  Eikä huvittanut aloittaa siitä oikeasti sanansäilää vääntämään, kun baarin tuli kokoajan väkeä ja henkilökunnalla oli epäilemättä muutakin tekemistä kun väitellä jonkun urpon rotsista.

Kouvolan keikan oli järkännyt kaveri, joka soittaa itsekin punkkia Frankie The Damage -bändissä. Tämä bändi ei tällä kertaa soittanut, mutta toinen kouvolalainen punkryhmä The Fuckmes kylläkin. Kateellisena kuuntelin kouvolalaisia. Tuntuu kaupungissa olevan ihan virkeetä punk-elämää. Olisipa Kuopiossakin vähän punkscenee… No, kateellinen on kyllä vähän väärä sana, sillä sehän on puhtaasti hienoa, että Kouvolassa punk elää. Ei vaan haittaisi yhtään, jos Kuopiossakin tapahtuisi joskus jotain edistystä tällä rintamalla.

Ensimmäisenä soitti Fuckmes. Soitanto lämmitti mieltä Häiriköitä odotellessa. Reipasta punkkia, joka veti yleisöä mukaansa ja jätkillä tuntui olevan hauskaa lavallakin. Ihan täysillä en keikkaan paneutunut, sillä juttelu ja baaritiski vei ison osan huomiosta.

Fuckmesin keikan jälkeen ihmettelin, että mites tuolla lavalla vilahtelee Häiriköitä, ihan kuin valmistautumassa keikkaan. Jostain olin sen käsityksen, että bändi soittaisi viimeisenä. Keikan alkaessa olin juuri baaritiskillä, jossa oli tietysti hirveä ryysis, mutta olin jo niin lähellä tilausta, ettei sitä raskinut jättää tekemättä. Tunteeton biisi ehti jo alkaa, ennen kuin pääsin irrottautumaan baarista. Sitten ei kun keikkaa katsomaan. Kuulostipa heti hyvältä. Ennakkoon olin ajatellut seurailla keikan vähän taaempaa, jotta siitä jäisi paremmin muistikuvia, kun eturivissä heiluessa. No, tuo ajatus alkoi tuntua jo ensimmäisen biisin aikana kuolleena syntyneeltä. Sinne eteen sitä oli päästävä. Minkä muistikuvissa häviää, sen fiiliksissä voittaa! Nyt se tuoppi olikin sitten vaan tiellä. Lavan edessä oli sen verran vauhdikasta, ettei sinne tuopin kanssa viitsinyt lähteä, mutta toisen biisin aikana pääsin heittämään aivot narikkaan ja pogoomaan eturiviin. Loppu keikan mielikuvat onkin lähinnä hyviä fiiliksiä ja hyviä biisejä… 1-2-3-4-5-6-7-8, Väkivalta on ratkaisu, Rokataan, Come on, Elämä on kovaa, Mä vastaan maailma. Mitään suurempia jutusteluita ei kuultu, vaan nopeaan tahtiin lähti biisi käyntiin heti edellisen perään, kuten Häiriköillä on tapana. Eturivissä oli hauskaa, taaempana ilmeisesti vähän rauhallisempaa, tai paha sanoa, kun en taakse pahemmin katellut.

Kiitettävästi oli uuden Ratkaisu-levyn biisit keikkasetissä edustettuina. Hyvä juttu. Levyä on tullut kuunneltua paljon ja oli mielenkiintoista päästä kuulemaan niitä keikallakin. Kyllä oli Häiriköt kova livenä. Ei sitä osaa kuvata, hyvä-parempi-paras...  tai jotain. Hyväähän sitä osasi odottaakin, mutta tämä oli kyllä paljon enemmän. Siisti fiilis pyörii päässä vielä monta päivää keikan jälkeenkin…

Ilmeisesti oli keikka Häiriköiden omallakin mittapuulla ihan hyvä, ainakin sen perusteella herrat keikan jälkeen kommentoivat.

Häiriköiden jälkeen soittanut Kyre & Duunarit jäi minulta paljolti huomiotta. Häiriköiden keikan fiilisten jälkeen en osannut enää keskittyä uuteen keikkaan, mikä jälkikäteen vähän harmittaa, sillä en ole tätä bändiä ennen livenä nähnyt.

Kehuja pitää antaa myös Rytmikatille viihtyisänä keikkapaikkana. Lava on riittävän korkea, että bändi näkyy yleisölle, äänentoisto ja valot toimi hyvin ja siihen päälle vielä savukonekin, joka pölläytteli välillä sellaisia pilviä, että Maukka rumpuineen katosi kokonaan näkyvistä. Ainoa ”miinus” paikassa oli se ikuinen kiista nahkarotsista, mihin törmää kohtuuttoman usein rokkiklubeiksikin luokiteltavissa paikoissa. Se on tietysti olemattoman pieni miinus. Toivottavasti päästään taas joskus uudelleen selvittämään samaa rotsiasiaa näissä samoissa merkeissä Kouvolaan ja Rytmikattiin…

M!ka