Hämeenlinnassa oli hyvä meininki. Kiitokset Juusolle kun keikan hoitamisesta ja kiitos myös Rauman Kimmolle ja Hallulle autohommista.

Erkko (Häiriköt)

Keikka!

Tarkoitus oli hoitaa keikka soittamalla erilaisia instrumentteja. Bassoa, kitaraa ja rumpuja...

Oli kaunis toukokuinen lauantaipäivä kun sain puhelimeeni viestin, jota olin jo kauan pelännyt: "Bändi kutsu! Punainen koodi! Keikkahälytys Hämeenlinnassa."

Roudausta

No, pakkohan siinä oli sitten laiskan rokkarinkin vetäistä pikaisesti housut jalkaan ja liukua putkea pitkin treenikämpälle. Paikkaan, jonka olimme sopineet kohtaamispaikaksi hälytyksen sattuessa.

Onneksi olimme jo harjoitelleet aikaisemmin useita kertoja tämäntapaisia tilanteita, ja olimmekin osanneet jo varautua hälytykseen mm. varaamalla keikka-auton ja keikkakuskin etukäteen.

Tarkoitus oli hoitaa keikka soittamalla erilaisia instrumentteja. Bassoa, kitaraa ja rumpuja. Lisäksi bändimme, kitaristilaulaja oli keikan onnistumisen takaamiseksi hankkinut laulukamat ja pari monitoria sekä pikkumikserin ja mikkejä, jotain ulkomaista lähdettä käyttäen. Nyt aioimme käyttää näitä salaisia aseitamme soittaaksemme ns. vitun hyvän keikan.

Aikaisemmissa harjoituksissa olimme todenneet tärkeäksi asiaksi sen, että roudaus, eli bändikamojen siirtely tukikohtana käytetystä treenikämpästä hälytyksen kohteena olevaan keikkapaikkaan (vrt. baari, ravintola, nuorisotalo tai ihan mikä vaan koroke tai nurkkaus missä vaan ikinä keksitkin) tulee sujua mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti ja niin isolla miehityksellä kuin ikinä mahdollista. Tämä kerta tulisi olemaan erilainen. Minun pitäisi tulla toimeen treenikämpällä lähes yksin. Vain Hallu, meidän tämänkertainen kuski apunani. Hallun kanssa työntelimme kahdestaan kamat autoon.

Kitaristilaulaja ja rumpali omilla teillään

Erkko, tuo aikaisemmin mainitsemani kitaristilaulajamme oli saanut yksityiskohtaista tietoa hälytyksestä jo aiemmin ja tulevaisuuteen katsovana miehenä hän tiesi että TV:stä tulisi fudismatsi juuri silloin kun meidän pitäisi olla ajamassa kohti Hämeenlinnaa. Niinpä sovittiin että hän menisi junalla etukäteen paikan päälle tsekkaamaan matsin ja tulisi sitten heti  ottelun ratkettua meidän avuksemme. 

Maukka, bändimme rumpali, oli taas innokkaan keikkasoturina jossain aivan muualla päin Suomea erään toisen bändin rumpalina keikalla. Tarkoitus oli, että Maukka muualla sodittuaan kaahaisi pikimmiten erään bändimme yhdyshenkilön ja ystävän,  Rauman Kimmon, kyyditsemänä suoraan meidän avuksi Hämeenlinnaan. Tämä  suunnitelma aiheutti etukäteen painetta ja hermostuneisuutta joukossamme, mutta osoittautui lopulta täysin toimivaksi ratkaisuksi.

Jano yllättää kuskin

Treenikämpältä lähdettiin siis minä - basisti ja Hallu - kuski, kahdestaan ajelemaan kohti Hämeenlinnaa, ja kuinka ollakaan! Taas kävi niin että kun kehä kolmonen oli ohitettu niin jo jollakin suu napsasi. Tämä on yksi niitä keikkailun vaaroja, joiden takia kannattaa vakavasti harkita ennen keikkasoturiksi ryhtymistä! Tällä kertaa jano ei tosin yllättänyt ketään bändiläistä vaan kuskin. Eihän kyydissä ollutkaan tosin ketään muuta minun lisäkseni, eli niin vain kävi että Keimolan Nesteellä sitten kuskista tuli kyyditettävä. Tämä kaikki kuitenkin hyvässä yhteisymmärryksessä sillä minä olin jo ajoissa varautunut taistelemaan känniä vastaan ja olin henkisesti täysin valmis selvään keikkareissuun.  Siinä sitten minä ajoin autoa suuntana Hämeenlinna kun kolmoskalja vei kuskia vieressä kohti keikkailun kavalinta elementtiä, känniä.

Keikkapaikalla

Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja keikkapaikkana toiminut Hannibaali löytyi heti ilman etsiskelyjä. Keikkapaikalle oli myös tullut  ns. lämmittelybändi, liittolaisemme, Over'n'Out. Näiden urheiden nuorten miesten ja Hallun kanssa sitten roudasimme ja pystytimme koko setin.

Erkkokin saapui jossain vaiheessa ja Over'n'Outin rumpalin kera. Teimme sitten pienimuotoisen soundcheckin, eli chekin. Chekissähän on tarkoituksena sijoitella bändin laitteet illan keikan kannalta taktisiin asemiin ja säätää kaikki huippuvireeseen mikä taas antaa meille soittajille hyvät lähtöasetelmat keikkaa varten. Meidän jälkeen Over'n'Out hoiti oman checkinsä ja kohta olimmekin täysin valmiita siihen mitä tuleman pitää.

Odottelua

Sitten ei muuta kuin odottelemaan. Ja tämä hetki onkin sitten illan keikan kannalta ehkä se kriittisin. Kun olet joskus keikalla ehkä jopa sinulle täysin tuntemattomassa kaupungissa, niin mitä sitä ihmisellä on tekemistä checkin ja keikan välissä, sen pari kolme neljäkin tuntia mitä siinä saattaa vierähtää? Vieraassa paikassa, illalla kun mikään paikka ei ole auki paitsi kapakat. Aivan oikein. Saattaa puolen kilon puntti alkaa nousemaan vähän turhan rivakkaan tahtiin. Itse olin varautunut tähän hetkeen ottamalla mukaan ns. BMX-pyörän, jolla lähdin sitten ajelemaan purkutuomion saanutta Hämeenlinnan sinistä miniramppia. Vähän aikaa ajeltuani teloin polven, tuli kylmä ja alkoi vituttaan joten lähdin takaisin kohti Hannibaalia jossa sitten istuskelin ja luin erään M!kan Ramopunk- vieraskirjaa. Jotain läppääkin tuli sinne heitettyä ja kohta tu1likin jo aika Over'n'Outin aloittaa.

Soittamaan

Oltiin siis jo hyvän matkaa voiton puolella. Enää ei menisi pitkäkään hetki, kun pääsisimme itse tekemään sen, mitä varten olimme tänne tulleet: Soittamaan. Oli enää yksi huolenaihe. Rumpalimme Maukka. Missä hän oli? Oliko mies ehkä propagandan vaikuttamana loikannut kokonaan jonkun toisen bändin riveihin? Soitto puhelimella onneksi paljasti asioiden oikean tilan. Maukka oli Rauman Kimmon kanssa autossa hyvää vauhtia matkalla avuksemme keikalle. Over'n'Outin lopetettua ehti juuri ja juuri laskea neljään kun Maukka jo saapui pellit kainalossa kolisten.

Pikainen kamojen säätö eli optimointi ja sitten lähti. Häiriköiden taktiikkahan on hoitaa keikat mahdollisimman nopealla ja tarkalla soitolla, sekä energisellä lavaesiintymisellä. Näin toimittiin nytkin ja biisit rullasivat toinen toisensa jälkeen, välillä piti nopeasti  virittää basso ja kitara uudestaan vireeseen ja ehkä siemaista nopeasti jotain kurkun kostuketta ja taas paahdettiin. Meikäläinen hyppi ja pomppi minkä kerkesi, mutta enimmäkseen yritin keskittyä siihen, että soitto ja laulu kulkisi mahdollisimman hyvin. Tuntuikin siltä, että kaikki meni niin nappiin, kuin vain noissa olosuhteissa oli mahdollista ja ennen kuin huomasinkaan, oli setti jo ohi. 

Encore

Soiton loputtua on tärkeää soittajan poistua nopeasti lavalta takahuoneen suojiin ja jäädä kuulostelemaan yleisöstä mahdollisesti kuuluvia ääniä mikäli siellä vielä olisi eloonjääneitä. Nämä eloonjääneet tunnistaa yleisesti kummallisista "lisää!" -huudoista ja niin vain kävi nytkin, että täytyi vielä mennä takaisin lavalle hoitelemaan ne pari kuulijaa, jotka elonmerkkejä antoivat itsestään. Oli siis aika soittaa muutama encore-biisi. Sen jälkeen vasta saimme täydellisen rauhan ja saatoimme aloittaa kaikkein olennaisimman: Nopean poistumisen.

Nopea poistuminen

Keikasta yleensä saadaan myös ns. korvaus jota Erkko lähti hakemaan ja me muut jäimme pakkaamaan kamoja. Sitten hoidimme yhdessä roudauksen ja Over'n'Outin mukavat kaverit olivat vielä kiitettävästi apuna. Olimme valmiita kotimatkaan.

Tässä vaiheessa yleensä alkaa soitettu keikka näkyä myös oman miehistömme käytöksessä ja on vaarana, että porukka hajaantuu niin ihmeellisiin paikkoihin, että poislähtö on erittäin haastavaa kissa ja hiiri leikkiä, missä kuski yrittää paikallistaa oman joukkueen jäseniä ja keräillä näitä autoon. 

Yleensä käy niin että kun yhden löytää ja saa hänet autolle asti, niin kun seuraavaa lähdet hakemaan, on edellinen jo ehtinyt kadota kun seuraavan saat autolle asti. Tällä kertaa oli kuitenkin onni matkassa ja koko porukka saatiin ainoastaan Hallua, alkuperäistä kuskiamme lukuun ottamatta nopeasti kasaan.

Hallukin sitten suht pienen etsiskelyn jälkeen löytyikin, kovasti keikan uuvuttamana tosin, ja saatoimme kääntää Hiace merkkisen keikka-automme keulan kohti Stadia. Voittajafiiliksin tietenkin. 

Kotimatka

Matkalla vielä pysähdyimme nauttimaan ansaitun ja törkeän kalliin panini-aterian Linnatuuli nimisellä huoltoasemalla. Tuo huoltoasema nimikehän juontaa juurensa ammoisien aikojen taakse, kun noilta huoltoasemiksi kutsutuilta tienvarsien pysähdyspaikoilta saattoi vielä saada jotain auton huoltoon liittyvää, esim. varaosia. Nykyäänhän tilanne on jo aivan toinen, kuten kaikki hyvin tietävät.

Hallu viihdytti meitä kaikkia välillä, jopa liikaakin kännisillä jorinoillaan ja sitten olimmekin turvallisesti taas treenikämppämme pihassa. Tässä vaiheessa Hallu nukahti ja me roudasimme kamat. 

Sitten vielä pieni kierros alkukesäisen Helsingin aamuyössä ja uupuneet taistelijat koteihinsa. Tässäkin on syytä olla ripeä koska keikka kangistaa nopeasti. Mutta kaiken kaikkiaan täytyy todeta että: "timanttinen keikka, hemmot!" Ensi kerralla lisää. Hälytys hoidettu.

Mikko Häirikkö (Häiriköt)

Biisilista

Tunteeton
Elämä on kovaa
Rokataan
Liimaa liimaa
Ilman moottorisahaa
Kivaa ja mukavaa
Honkanummen hautausmaa
Väkivalta on ratkaisu
Mä vastaan maailma
Perjantai 13.
Me halutaan radioon
12345678
Joey ja DeeDee
Lehtibisnekset
Me ollaan Häiriköt

encore:

Korkeajännitys
Kyl' mä oon kylmä
Mä haluun ulos tästä universumista