www.rammopunk.com

Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Ramopilkki, Juva, 8.4.06

Anatomia

Iskuryhmä

70-luvun Vihannekset

Pekka Töyry

Kalle G & Rytinäkerjäläiset

Ramopilkin mestari Pekka Töyry ja pienimmän kalan palkinnon rasvasillin palalla kaapannut Iskuryhmä Pasi (kuva: Sami)

Ramopilkin urheilutulokset

Ramopilkkikisa, yleinen sarja:

1. Pekka Töyry tuloksella 60 gramman Ahven.

Pekka Töyry sai pilkkikisan voitosta palkinnoksi pokaalin ja Iso-D Danny Lipsasen elämänkerran.

Pienimmän kalan palkinto:

Iskuryhmä Pasi tuloksella 40 gramman rasvasilli

Iskuryhmä Pasi sai pienimmästä kalasta palkinnoksi pokaalin ja  Dannyn Kuusamoon -singlen. 

Pilkkikisan ja pienimmän kalan palkintojen voittajat saavat ihastella upeita kiertopalkinto -pokaaleitaan vuoden kotonaan. Pokaalit saa omaksi kolmella voitolla.

Pokaalien ja Danny-tuotteiden lisäksi Woimasointu lupasi sarjojen voittajille yllätyslevypalkinnon ja M-Realin lahjoitti mm. Martiinin puukoja, lippiksiä, pipoja ym.

Hankifutis:

Bändit - Fanit 3-3

Ramobingo:

1. Riina

2. Iskuryhmä Vepi

3. Ozzy

Bingomestari Riina sai kiertopalkintopokaaliksi kookkaan venäläisen pöytäkellon, joka ei pysy ajassa, eikä meinaa pysyä pystyssäkään. Pilkkikisan pokaalien tapaan, myös bingon kiertopalkintokellon saa omaksi kolmella voitolla. Lisäksi bingon palkintoina oli mm. kahvipaketteja, siemeniä linnuille ja levypalkintoja.

M!kan keikkaraportti

Ramopilkki 2006

Työt oli jälleen kerran keikkareissun tiellä, mutta kun tapahtuma oli niinkin lähellä Kuopiota, niin pakkohan sinne oli vääntäytyä paikalle, vaikka pahasti myöhässä ja vähän turhan väsyneenä. Meikäläisen ehti paikalle näiden ulkoilmailukisojen jälkeen osallistumaan sisäsiistimpiin Ramopilkin lajeihin, eli Ramobingoon ja keikkailtaan, mutta kerrataanpa nuo päivän huimat urheilutulokset ”melkein-silminnäkijä” näkökulmasta:

Ramopilkki

		Viime vuonna hopeasijalle yltänyt Pekka Töyry paransi tänä vuonna sijoitustaan ja saalisti kisan ainoan kalan, komean 60 gramman ahvenen ja oli siten kisan ylivoimainen voittaja. Pekka sai pilkkikisan voitosta palkinnoksi pokaalin ja Danny ”Iso-D” Lipsasen elämänkerran. Aika julmaa antaa moinen kirja Onnellisen perheen kovimmalle kalamiehelle, mutta sellainen taitaa olla talon tapa näissä piireissä. Hyväntahtoinen kuittailu on aina paikallaan. Voiton tuonut ahven, jonka huhutaan olevan koko Jukajärven ainoa kala, palautettiin punnituksen jälkeen järveen, jotta Ramopilkkimestari voitaisiin ratkoa ensi vuonnakin.
	Mestarin ote(kuva: Sami)

Hirmuisena kalamiehenä tunnettu, viime vuoden mestari Hallusinaatio jäi saalitta ja tipahti tavallisten ramokuolevaisten joukkoon. Kyllä oli Hallu lyöty mies! Lohdutukseksi Hallulle täytynee kertoilla pilkkimisvitsejä seuraavan vuoden, jotta hän jaksaa ensi vuonna vääntäytyä takaisin palkintosijoille.

Viimevuoden pilkkimestari Hallusinaatio on lyöty mies... (kuva: Ilpo)

Koska koko kisassa saatiin vain yksi kala, jäi pienimmän kalan palkinnon tavoittelussa tilaa viiksimiesten vippaskonsteille. Iskuryhmä-Pasi oli varautunut nokkelasti kisaan, aivan kuin aidon viiksimiesten tyyliin, ostamalla saaliiksi jonkun kalafileen jo ennakkoon, mutta onnistui iskuryhmämäisesti koheltamaan ”valesaaliinsa” avannon väärälle puolella järven pohjaan.

Jostain Pasi onnistui sitten hommaamaan pienen rasvasillin palan, jolla vaatia palkintoa! Kun kukaan ei parempaakaan saalista esittänyt, ojennettiin Iskuryhmä Pasille pienimmän kalan palkinto, eli Danny äänite. Toivottavasti Dannyn Kuusamoon -single soikin tiuhaan Pasin levylautasella. Siinäpä oiva cover-biisi Iskuryhmän keikalle… ”Kuusamoon, Kuusamoon, Kuusamoon…”.  Treenatkaa vaan Iskuryhmä, sitä tullaan vielä pyytämään teiltä keikoilla!

Hankifutista (Kuva: Ilpo)

Hankifutis

Viime vuonna bändit löylyttivät hankifutiksessa yleisön 8-0 tai jotain sinne päin. Tällä kertaa ährättiin 3-3 tasapeli. Suunta näyttää olevan sellainen, että ensi vuonna bändit ottavan yleisöltä selkäänsä. Sami voisi vaikka valita ensi vuoden bändit urheilullisin perustein: Huonoimmat futarit saa keikan, jotta minun ottelutilastoihin perustuva ennusteanalyysi toteutuisi…

Ramobingo

Pekka Töyry oli kehitellyt Ramopilkkiin uuden kilpailun Ramobingon. Tähän lajiin minäkin ehdin jo mukaan! En ole mikään varsinainen bingon asiantuntija, mutta kuulopuheiden mukaan Ramobingo poikkeaa huomattavasti tavallisesta bingosta, josta tämä jalo kilpailumuoto on yksinkertaistamalla kehitetty. …ja hyvä niin, että sitä oli yksinkertaistettu, sillä sen verran koomista hulinaa kilpailun ohjeistaminen ramopunkeille oli. Hetkittäin tuntui, että oltiin palattu peruskoulun yläasteelle. Onneksi sarakkeita oli vain neljä, mikä helpotti suuresti kupongin hallintaa.

Sitä mukaa, kun tarkentavat kysymykset hiljakseen harvenivat, päästiin sitten bingoilemaan. Riina bingosi itselleen läjän palkintoja ja Ramobingo 2006 mestaruuden. Bingomestarille ojennettiin kiertopalkinto, sellainen kellon ja kullanvärisen koristepystin ristisiitos, jossa oli joku nainen tai jotain sellaista. Olisiko ”pöytäkello” oikea termi?  Koominen kiertopalkinto on kotoisin Venäjältä. Joku oli sen kuulemma ostanut rajan takaa vuosia sitten, luultavasti pahassa mielenhäiriössä. Huvittavinta tuossa ”pokaalissa” on, ettei se meinaa pysyä pystyssä, eikä  pysy ajassakaan. Eipä kai pöytäkellolta sellaisia ominaisuuksia voi vaatiakaan, ainakaan venäläiseltä…

Riina oli jostain syystä hyvin innokas luovuttamaan bingon kookkaan kiertopalkinnon takaisin Pekalle odottamaan ensivuoden kisaa, mutta ei auttanut Riinan muuta kun rahdata ”pokaali” kotiaan komistamaan ja odottamaan seuraavaa Ramobingoa  ensi vuonna.

Kun Riina putsasi pääosan palkintopöytää, jäi muille lähinnä lohdutuspalkintoja, cd-levyjä, perinteinen bingopalkinto, eli kahvipaketti ja linnunsiemeniä näin lintujen kevätmuuton kynnyksellä. Linnunruokasäkeillä on kevään tullessa hyvä yrittää houkutella flunssassa aivastelevia muuttolintuja pysähtymään omalle pihalle.

Anatomia (kuva Ozzy)

Anatomian perusoppimäärä

Illan ”yllätysesiintyjä” oli mikkeliläinen punkbändi Anatomia. Bändi pääsi PA-kamojen pienen myöhästymisen vuoksi tekemään pikaista soundcheckiä aika myöhään, eli juuri ennen keikkaansa! Meikäläinen ehti jo soundcheckin alussa singahtaa lavaa kohti. Nyt se alkaa! …mutta ei, joku kiskaisi minut niskasta takaisin ja ilmoitti, että se on vaan soundcheck. No niin, keikka alkoi sitten muutamaa minuuttia myöhemmin ja tällä kertaa lavan eteen päästiin huomattavasti tyylikkäämmin. Ja ihan tyylikkäästi veti keikkansa Anatomiakin, vaikka vaikutti aika jännittyneeltä keikan alussa. Yleisöä ei ollut mitenkään liikaa, mutta lähinnä sitten tätä ramopunkporukkaa, joka ottaa mielellään keikkaan osaa, eikä jätä kaikkea bändin harteille. Ja jengi näytti ihan tykkäävän keikasta. Epäilevimmänkin Tuomaan sydän suli, kun bändi soitti setin ainoana lainabiisinä Poikien Lemmikkihautuumaan. Sen verran pitää kertoa, että biisi ei ollut mitenkään erityisesti tätä tapahtumaa varten settiin valittu, vaan se on löytynyt Anatomian keikkasetistä aikaisemminkin. Sen verran hyvin bändi keikkansa veti, että yleisö huusi sille encoreenkin. Oliko tämä bändin ensimmäinen encore? Saattoi olla, tai sitten muisti pätkii, mutta ainakin ihan ansaittu sellainen.

Onnea ja menestystä tälle bändille. Savosta ei turhan montaa punkbändiä löydy. Ehkä uusien bändien kautta saadaan punkille hiljakseen parempaa jalansijaa näiltäkin seuduilta.

Iskuryhmä (kuva Ozzy)

Iskuryhmää murtuneilla kylkiluilla

Illan seuraava esiintyjä oli Iskuryhmä, jolla tuntuu olevan tapana hommata itselleen pieniä lisähaasteita keikkaa varten. Edellisellä kerralla Vastavirrassa Tampereella pari bändin jäsentä hommasi itsensä vatsatautiin. Tuuskalla meni ajoitus vähän ohi ja hän oli jo parantumaan päin keikalla, pelkästään kuumeessa,  mutta Pasin ajoitus onnistui paremmin ja hän oli keikalla pahemman kerran vatsataudin kourissa. Keikka meni tuolloin hienosti ylimääräisistä haasteista huolimatta.

Uudella keikalla on uudet haasteet: Tällä kertaa Pasi oli heittäytynyt lumesta liukkailla kengillä jonkun kaapin päälle ja murtanut itseltään pari kylkiluuta. Taas päästiin siis testaamaan Iskuryhmän musiikillisia rajoja.

Eikä siinä kaikki. Iskuryhmä on siitä mielenkiintoinen bändi, että se treenaa ainakin kerran ennen keikkaa, joita se tekee aika harvoin. No, melkein koko bändi… Joku on kai aina silloinkin poissa, eikä ne kai muuten yhdessä treenaakaan. Sen perusteella voisi ajatella, että mahtaa se bändi olla keikalla pulassa.

Iso osa varsinaisesta keikkasetistä oli uusia, vielä levyttämättömiä biisejä, joita on päästy kuulemaan jo useammalla IR-keikalla. Parhaiten painui tällä kertaa mieleen vanhoista biiseistä  Onni potkii ja Yksin sekä uudemmasta tuotannosta Hetki hiljaa ja erityisesti Soitan sulle Jamaicalta, josta en tosin muista muuta kuin kertosäkeen, mutta se soikin päässäni sitten siinä määrin pitkään, että tutustuisin jo mielelläni loppuosaankin biisiä hieman tarkemmin.

Iskuryhmä soitti neljän biisin encoreen, johon oli säästetty Hän se on, hienot Ramones-coverit Ylpee ja Ne vei vei vei mun tyttöni pois ja aivan rautainen keikanlopetusbiisi Lämäri. Hauska keikka ja räväkkä encore!

Iskuryhmän aloitusbiisi oli muuten instrumentaali Broadway 86 ja vaikuttaa vähän siltä, että siitä on tulossa bändin vakioaloitus. Biisiin liittyy todellista tarinaakin. Kyseessä ei nimittäin ole mikä tahansa Broadway jossain New Yorkissa, vaan Iskuryhmä Pasin edesmennyt uskollinen palvelija ja henkilöauto, jolla oli ylväs mallinimi Broadway 86. Valitettavasti Pasi meni ja myi legendaarisen Broadway 86:n huutonetissä 30 kultarahalla, miehelle joka vei sen Pohjanmaalle… tai yritti viedä, mutta ajoi matkalla kolarin ja Broadway 86 tuhoutui täydellisesti (Kerrottakoon vielä, onnellisena loppuna, että auton ostaja selvisi kolarista melko ehjin nahoin.).

70-luvun Vihannekset teuvolomanien kera

Iskuryhmän keikan jälkeen ison maton päälle kasattu rumpusetti vedettiin matolla lavan etuosaan, sillä seuraavana oli vuorossa ramopiirien ainoa laulajarumpali Vihannes ”Ramo-Remu” Pajunen bändeineen.

Koko Ramopilkkireissussa odottelin eniten 70-luvun Vihannesten keikkaa, koska en bändiä ole livenä aikaisemmin nähnyt. Vihannekset olikin suurin syy, että Juvalle oli päästävä, vaikka matkaan pääsy hankalaa olikin. Taisi olla bändillekin vasta toinen live-esiintyminen kyseessä. Senkin puolesta oli mielenkiintoista nähdä Vihannekset vielä vähän raakoina. Pääsee sitten tulevaisuudessa seuraamaan miten  bändi kehittyy… tai siis tässä tapauksessa, miten Vihannekset ”kypsyvät”.

Keikan eka biisi meni ohi korvien, kun tutkailin, miltä lavalla näytti. Oikeastaan oli aika mielenkiintoinen tämä Vihannesasetelma. Kerrankin rumpali ei ole jossain varjoissa lavan takaosissa, vaan siellä missä tavallisetkin laulajat usein heiluvat, eli edessä ja keskellä. Pääsi kerakin seuraavaan rumpalin toimintaa vähän lähempää. Bassovihannes Pete oli rumpujen vasemmalla ja Vihannes Chemo mikki kohtuuttoman korkealle nostettuna oikealla puolella, koko kolmikko oli tiiviisti lavan etuosassa.

Toisena biisinä oli sitten suuresti diggaamani Valamoon. Yleisö oli tutussa biisissä hyvin mukana ja minäkin heräsin horroksesta ja unohdin lava-asetelmat.

Paljonhan on Vihanneksilla keikkasetissään biisejä, joihin yleisö ei ole vielä päässyt lähemmin tutustumaan, kun bändi on julkaissut vasta puolenkymmentä biisiä. Miten jengi uusiin biiseihin reagoi, jäi minulta huomaamatta. Näin jälkikäteen, keikkaraporttia kirjoitellessa aina vähän harmittaa, kun keikalla musa vie kaiken huomion…

Vihannes Pajunen (kuva: Ozzy)

Minä olin uusien biisien suhteen paremmassa asemassa, kun olen päässyt kuulemaan niistä osan demoversioina. Siksi olikin hienoa päästä kuulemaan näitä biisejä, joihin olin jo valmiiksi ihastunut, kuten Me kävelemme keskuudessamme, joka julkaistiin vähän myöhemmin nettisinkkuna yhdessä tällä keikallakin kuullut b-kauhutarina Majakanvartijan kanssa. Toinenkin kauhutarina löytyi setistä. Mustaan laguuniin kappale kun perustuu suoraan mustavalkokauhun klassikkoon, Mustan laguunin hirviö -leffaan. Muutenkin laajalti ylenkatsottu populaarikulttuuri taitaa tällä bändillä olla hyvin hanskassa, sillä Antakaa mun sotia rauhassa, pyörii Suomen hölmöimmän sarjakuvan eli Korkeajännityksen teemaassa.

Varsinainen keikkasetti oli koottu lähes kokonaan bändin omista biiseistä. Mukaan mahtui vain yksi lainabiisi, mutta se olikin sitten aivan loistava lainabiisi, The Undertonesilta poimittu Teenage Kicks.  Se on coverioitu hienosti kappaleeksi Nuoruuspotku ja Pajusen laulu sopii siihen täydellisesti. Jos tämä cover-biisi ei päädy Vihannesten tuleville levyille, niin olen  kyllä vähän pettynyt.

Encore-biisinä kuultiin Kari Peitsamolta lainattu Ethän vertaa mua Elvikseen. Vihanneksilla biisi oli vääntynyt hauskasti muotoon Ethän vertaa mua Peitsamoon. Tällä biisillä 70-luvun Vihannekset liittyvät ramoscenessä siihen artistijoukkoon, joka on tuonut Peitsamodiggailuaan selkeästi esille. Mielenkiintoista miten monessa yhteydessä Peitsamo loppujen lopuksi löytyykään ramopunkin piiristä. Tietääköhän äijä sitä itsekään?

Jostain syystä vahvimmin keikasta jäi mieleen hitaamman tyylinen En voi enää elää ilman sua. Jäi jotenkin Pajusen ääni vahvimmin päähän soimaan juuri tuosta biisistä. Kyllä on äijä paikallaan laulajana, vaikka Vihannekset etsikin hetken aikaa laulajaa bändiinsä!

Ulkomusiikillisista asioista mainittakoon Pajusen teuvoloman-lasit. Miksiköhän Pajusella oli sellaiset? Kaikista mahdollisista laseista juuri teuvolomanit… Onneksi hän luopui niistä aika nopeasti erään yleisön jäsenen hiljaisen pikku vihjeen ansiosta ja bändin ulkoinen habitus parani yhden Teuvo Lomanin verran.

Hyvä keikka, sympaattinen tämä Pete, Chemo & Pajunen kolmikko ja hilpeän kauheat teuvolomanit. Eipä voi muuta kun olla tyytyväinen tähän Vihannesten ensikohtaamiseen livenä. Sen verran draamaa liittyi Vihannesten Juvan reissuun, että teovolomanit unohtuivat jonnekin Etelä-Savoon. Valitettavasti löytäjä ei jostain syystä halunnut pitää laseja, vaan aikoi toimittaa ne takaisin Pajuselle, joten vihannesnelikko lienee taas koossa lähitulevaisuudessa…

Pekka Töyry

 …ja melkein Liskomäkiä

Jos joku ei vielä tiedä, niin Ramobingon isäntä ja Ramopilkki-mestari 2006 Pekka Töyry vaikuttaa myös  Los Jacobablos yhtyeessä. Vihjailin hänelle illanmittaan, että nyt olisi mainio paikka laulaa ja soittaa trubaduurimeiningillä parit Jacobablos-biisit yllärivetona. Ensin tuli vastaukseksi epäuskoinen ei, mutta pienen lämmittelyn jälkeen Pekka sitten suostuikin. Samanlainen projekti oli myös Kimmo Liskomäen suhteen ja  myös hän suostui, ilmeisesti siinä vaiheessa kun Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsareiden laulaja Iso-Jarnold alkoimyös olla myötämielinen idealle.

Töyryn Pekka heitti käsittääkseni elämänsä ensimmäisen yksin esiintymisen. Ilman valmistautumista, ensimmäistä kertaa lavalla ilman bändiä ja lainakitaralla… Siinä oli punkasennetta! Jännittiköhän Pekkaa? Ehkä vähän, mutta suotta. Kuultiin biisit Onnentutkalla ja Morrison  ja tuttu yleisö oli esiintymisessä mukana.  Hyvä Pekka. Lisää samanlaisia yllärivetoja Ramopunk-tapahtumiin.

Trubaduuri-iskut onnistuivat puolittain. Siis Töyryn Pekan puoli onnistui, mutta Liskomäki-osasto jäi näkemättä, Iso-Jarnoldin kadottua ennen h-hetkeä…  No ehkä ensi kerralla, nyt kun ajatus ei ole enää niin yllättävä.

Rytinäkerjäläinen Jukka Repo ja Kalle G (kuva: Ozzy)

Kalle G & Rytinäkerjäläiset:

”Liike on lääke”

Illan viimeinen esiintyjä oli Kalle G & Rytinäkerjäläiset, eli Kalle ”G”  Grotenfelt ja Rytinäkerjäläinen Jukka Repo. Näin kaksikon ensimmäistä kertaa Converse-kerhossa Semifinaalissa vajaa puoli vuotta aikaisemmin. Edellisellä kerralla Kallen intensiivinen esiintyminen ja ennestään tuntemattomien tekstien kuuntelu vei kaiken huomion. Tällä kertaa keskityin enemmän maanisentuntuiseen tunnelmaan ja rumpaliin. Olikin kyllä aika vinkeä rumpali. Ennen keikkaa hänet oli nähty takahuoneessa tekemässä punnerruksia. Niinkö ne rumpalit aina keikkaan valmistautuvatkin? Itse keikalla yhtyeen ainoa rytinäkerjäläinen Jukka Repo tuntui soittaessaan suorastaan tanssivat rumpujakkarallaan, jos nyt rumpali voi soittaessaan tanssia…

Rumpalilla tuntui olevan myös suora yhteys Kallen pään sisälle. Piuhoja ei kyllä missään näkynyt, mutta nykyäänhän nämä langattomat yhteydet ovat jo aika kehittyneitä…

Tuo ”yhteys” tuli keikan aikana esille siten, että rumpaloiva Rytinäkerjäläinen Repo tuntui seuraavan virnistys kasvoillaan katseellaan tiukasti Kallea, joka taas näytti jamittelevan ihan omassa maanisessa maailmassaan, mutta Repo rumpuineen oli kokoajan soitossaan tiukasti Kallen mukana, ihan kuin joku Doors, jonka jätkien  täytyi pitää biisi käynnissä Jim Morrisonin matkatessa oman päänsä sisään kesken biisin ja oltava sitten heti mukana, kun Morrison palasi biisin pariin…

Ehdottomasti pitäisi saada nämä biisit levylle, jotta niihin pääsisi paremmin tutustumaan. Keikkatilanteessa menee niin paljon ohi, varsinkin tämän tyylisissä biiseissä, joissa pelataan ankarasti sanoilla. Tuntuu, että jälkikäteen meinaa pää hajota, kun yrittää muistaa miten ne sanat menivätkään.

Sellaista Ramopilkissä tällä kertaa. Omaa osallistumista vaivasi vähän työkiireistä johtuva väsymys, mutta mukavaa oli joka tapauksessa. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin se harmitti, että ramopunkkeja oli paikalle tullut aika vähän siihen nähden, miten paljon järjestävä taho, eli Sami ja kumppanit olivat vaivaa tämän jutun eteen nähneet.

M!ka

Järkyttäviä kokemuksia:

Viiksiä ja huonoa pukeutumista

Varoitus: seuraava teksti sisältää sisäpiirihuumoriin vivahtavaa hölynpölyä, jonka jokainen järkevä ihmisen sivuuttaa lukematta.

Jossain vaiheessa iltaa tuli Riina esittelemään hienoksi kehumaansa paitaa. Veden hörppäilystä sumeilla silmillä yritin baarin hämärässä tihrustaa, mitä siinä rintamuksessa oikein luki, vähän jäi epäselväks. Jotain sellaista kai, että ”juo kuplavettä aamuin illoin…”. En oikein mennyt tajuntaan. Riina lohdutti, että odotapa,s kun näet paidan selkäkuvan ja kääntyi ympäri. Ja huh huh! Selän kuvassa oli jotain ihme Lapin Kulta -pulloja!

Naisten vaatetusta ei pitäisi mennä arvostelemaan, mutta tämä oli kyllä aika mautonta! Oliko Riina siis loikannut vastustajan Pasin & Tupin  kuplavesileiriin? No, ei nyt sentään, onneksi. Kunhan vaan halusi säikytellä ja lähtikin sitten arvostelevien kommenttien saattelema vaihtamaan päälle jotain asiallisempaa vaatetta.

Luulisi, että siinä on järkyttävää kokemusta ihan tarpeeksi yhtä iltaa varten, mutta ei. Lisää oli tulossa ja vielä pahempaa. Iskuryhmä Pasi kaiveli baaritiskillä lompakkoaan ja sanoi, että minulla olisi täällä jotain näytettävää. Ajattelin, että mitähän se nyt muka kaivelee? Onko sillä lompakossaan joku iso seteli, 20 euronen tai jotain…  No ei sentään. Pasi iski käteeni pienen mustavalkoisen passikuvan. Katselin sitä hetkisen. Kuvassa oli aika epämääräisen näköinen viiksekäs hiippari, ihan kuin joku pikku rikollinen tai sutenööri. Vaan olipa etäisesti tutun näköinen tyyppi! Sitten tajusin, että kuvassa oli Pasi, meidän Iskuryhmä Pasi, pukeutuneena ihan kunnon viiksiin!

En kyllä uskonut silmiäni. Tutkin kuvaa kiivaasti. Oliko siihen tuherrettu kynällä viikset, mutta ei. Piti siirtyä tutkimaan kuvaa kirkkaammassa valossa. Oliko joku näperrellyt tietokoneella kuvamanipulaation? Ei, ei ollut. Oliko kuvassa Pasi isä? Mutta ei. Kyllä se oli Pasi! Pasi pukeutuneena viiksiin. Huh huh! Sen jälkeen seurasikin pitkä takaa ajo ympäri ravintolaa, sillä en olisi millään hennonut luopua tuosta järkyttävästä kuvasta ja ilmeisesti Pasilla oli samat fiilikset ja pelko, että iskisin sen Ramouutisiin Iltis-tyylisen lööpin kera.

Lopulta Pasin epätoivo oli niin säälittävää katseltavaa, eikä Pasi murtuneine kylkiluineen ollut tasapuolinen vastustajakaan, joten annoin hänelle kuvan ihan suosiolla takaisin. Myöhemmin asiasta poskea soitellessa Paulan piti tietenkin päästää suustaan sammakko, että kyllä M!kallakin oli teiniviikset joskus kauan sitten. No niin, annapa Pasille pikkusormi niin se syö koko raajan! Sen jälkeen Pasi olikin sitten näkevinään teiniviiksiä joka paikassa. Ei auttanut selittää, että siitä on jo kohta 20 vuotta, kun viimeksi näin peilistä tuon teiniviiksekkään Måkan.

Mutta palataanpa vielä itse asiaan, eli Viiksi-Pasin kuvaan. Iskuryhmän kannattaa ehdottomasti käyttää tuo hirveä pikkurikollisen etsintäkuulutusta muistuttava kuva hyväkseen tulevaisuudessa. Ehdotan vaikka viiksi-aiheista ep:tä ja Viiksi-Pasi kuvaa kanteen kuvan aitoustodistuksen kera. Viiksien vastainen keikkakiertue olisi myös aika hyvä idea ja keikkamainokseen Viiksi-Pasin kuva varoittavana esimerkkinä. Kuvaa voisi hyödyntää myös t-paidassa. Varma myyntiartikkeli! Lupasinkin jo heti Juvalla tilata vähintään kolme Viiksi-Pasi -paitaa!

M!ka

Asiallista juomaa ilman viiksiä (kuva: Ilpo).

Ramobingomestarin pokaali herätti ansaitusti hilpeyttä. (kuva: Ozzy).

Ramobingomestari Riina:

Ramopilkki 2006

Seurueemme saapui Juvalle, kalattomuudestaan kuuluisan Jukajärven rantaan,  puolen päivän jälkeen juuri sopivasti ennen pilkkikisan käynnistymistä. Olosuhteet jäällä oli melkoisen kosteat, ja kun varustus ei ollut ihan kohdallaan, katsoin viisaammaksi pysyä rannalla ja pitää varpaat kuivina. Ryntäilköön muut vaan olemattomien kalojen perässä vesisohjossa! Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että Töyryn Pekka sen Jukajärven ainoan sintin saalisti (siis sen, joka päästettiin viime kerralla takaisin veteen, ja joka taas ensi keväänä tarttuu jonkun onnekkaan ramo sapiensin koukkuun) ja vei Hallulta Ramopilkkimestarin tittelin. Jostain kumman syystä Pasi taisi kuitenkin viedä lähes kaikki palkinnot, vaikkei järvestä mitään ylös saanutkaan. Se vissiin onnistui taas höynäyttään tuomariston, tällä kertaa suolasillin fileepalalla…

Kisan jälkeen jotkut reippaat jaksoivat vielä potkia palloa hangessa, ite osallistuin taas vaan siihen kannustamiseen. Tuuska sai pallosta päähänsä sillä seurauksella, että kadotti laseistaan toisen linssin. Laji vaihtui siis välillä neulan etsimiseks heinäsuovasta. Siinä lajissa ei menestynyt kukaan. Onneks Tuuska oli varautunut piilariparilla, että näki illalla soittaa! Tasapeliin taisi matsi päättyä.

Alkuilta kului hotellilla mukavassa seurassa turisten, Poikien Puustock-keikalle hurraten ja tietenkin ramobingoten. En ollut koskaan ennen elämässäni bingonnut, mutta mestaruushan siitä silti välittömästi seuras. Kyllä mä oon sit taitava! Ja palkintoja sateli: tuli levyä, kasettia, kravattia, pokaalia… ja tärkeimpänä tietenkin täysin mykistävä kiertopalkintokello, jota koitin epätoivoisesti alkaa kierrättää jo samaisena iltana, huonolla menestyksellä.

Armottoman bingoamisen seurauksena oli kehittynyt kova nälkä. Kiukkuakin meinas alkaa jo pukkaan, kun jossain vaiheessa vaikutti siltä, ettei ruokaa ole saatavilla ollenkaan. Mutta ilmestyihän se lautasellinen perunoita ja lihapullia viimein eteeni. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ja mieli senkun parani ja irtospa oikein tosi makeet naurutkin, kun Pasi kaivoi lompakostaan muutaman vuoden takaisen passikuvansa. Kyllä viikset tekee ihmiselle ihmeitä! Ko. otoksen pitäisi ehdottomasti päästä Iskuryhmän seuraavan levyn kanteen, varoittavaksi esimerkiksi, hehheh! Hyvillä mielin sitten katselin neljän hyvän bändin neljä hyvää keikkaa. Jätän tarkemmat keikkaraportit ja analysoinnit muiden tehtäväks ja totean vaan, että kyllä tykkäsin! Kiitos kaikille!

Vuoden päästä sitten taas uudestaan, jos vaan Luoja (lue: Sami) suo! Tulen varmasti luovuttamaan Ramobingomestaruuden kiertopalkinnon seuraajalleni. Taitaa nimittäin olla niin, etten enää ite uskalla osallistua… 

Riina

Jonna:

Ramopilkki 2006

Aamulla aikasin lähdettiin kohti Juvaa Ilpon ja Riinan kanssa. Matkaa 300 kilometriä joten aikaisin piti lähteä, jotta ehtisi pilkkistarttiin. Vähän oltiin myöhässä, mutta eipä paikalla vielä paljon porukkaa ollut. Ehdittiin siis hyvin. Itse keskityin seuraamaan "jännittävää" pilkkikilpaa rannalta. Tennarit ei ehkä ollut paras kenkävaihtoehto tähän koitokseen, mutta ehti varpaat sitten kuitenkin sulaa ennen illan keikkoja. Pilkkikisan kokonais saalis oli yksi kala, joten kilpailun voittaja oli selvillä. Onnea vaan Pekalle. Pasi tapansa mukaan nyt tietenkin sai jotenkin savolaisista järvistä saalistettua islantilaisen rasvasillin. Uskokoon ken uskoo.

Palkintojenjaon jälkeen siirryttiin pelaamaan hankifutista. Hauskan näköistä touhua kun nahkatakit telmii lumessa epätoivoisen näköisesti. AnnA paljastui tähtipalaajaksi kyseisessä lajissa, kun teki yleisöjoukkueen hyväksi kaksi maalia. Peli taisi päätty 3-2 yleisön hyväksi? Vai oliko se tasapeli? Sitten hotellille lämmittelemään varpaita ja juttelemaan tuttujen kanssa baarin puolelle. Lämmike maistui hyvin kylmän pilkkikisan ja futiksen jälkeen hyvässä seurassa.

Ramobingo oli ohjelmistossa seuraavana jonka voitosta olin varma. Olin edellisellä viikolla käynyt bingossa treenaamassa taitojani kuntoon. Riina kuitenkin vei voitot nenän edestä. Kaikki bingolaput kerättiin ja arvottiin vielä lisäpalkintoja, mutta ei siinäkään onnetar suosinut. Lisää treeniä vaan ensi vuotta varten.

Jossain vaiheessa oli aika aloittaa illan keikat. Ensimmäisenä soitti mikkeliläinen Anatomia. Missasin keikan melkein kokonaan. Ei muistikuvia missä olen ollut. Hyvin kuulemma kuitenkin oli keikka mennyt. Harmi vaan kun itse en kuullut kuin muutamasta biisistä pätkän ja sen perusteella meininki oli kyllä hyvä. Menevää punkrockkiahan tuo oli ja mukava uusi tuttavuus. Bändin pojatkin oli oikein leppoisia ja hauskoja kavereita. Eiköhän vielä tätäkin kuule joskus kunnolla.

Pieni tauko ja Iskuryhmän vuoro. Tässä kohtaa olin jo paikalla. Tuli koko keikka huolella pompittua eturivissä ja hyvä meno oli yleisössä. Joka kerta rakastun enemmän ja enemmän uusiin biiseihin. Soitan sulle soi joka kerta päässä monta päivää sen kuultuaan vieläkin. Huippubiisi! Aina yhtä mukavaa on kyllä. Saman toistoa aina, mutta onhan toi nyt hyvä bändi!

70-luvun Vihannekset näin ensimmäistä kertaa ja oli hauska nähdä miten trio hoitaa hommansa livenä. Ei ole varmasti toi rumpali/laulajan paikka helppo homma, mutta hyvin sujui koko setti läpi. Loistava ääni on suotu kyllä miehelle! Muutamat biisit tuli tämänkin keikan aikana huolella pompittua. Välillä tuli vaan tarkkailtua meininkiä. Mielenkiintoisen näköistä kun lavalla on kolme jätkää ja rummut edessä keskellä. Sit sä tulit oikeesti hulluksi on muuten pirun hyvä biisi! Mukava oli kuulla livenä yksi lempibiiseistä. Toivottavasti pian pääsee taas rokkailemaan tämänkin tahdissa. Hyvä keikka!

Viimeisenä Kalle G ja Rytinäkerjäläiset "sivulavalla". Meininki vähän rahoittui ja kaikki siirtyi seuraamaan kerjäläisten esitystä. Liike on lääke biisin hoilotusta kuului vielä aamiaisellakin monen suusta. Kalle on kyllä karismaattinen kaikessa rauhallisuudessaan. Hymy tulee väkisinkin huulille kun tuota katseli.
Takahuone kabinetissa oli vielä elämää kuuteen asti aamulla ja kaikkea tuli koettua, mm. punkin syntyhistoria fläppitaululla esitettyjä kaavioita apuna käyttäen. Hyviä kiistelyitä saatiin asiasta aikaan. Joku toi vielä "yhen tähen Jallun" paikalle ja kun se oli loppu löytyi jostain kätköstä vielä iso votka pullo. Oli kyllä jengi sen oloistakin sitten ja aamiaisella puhalleltiin huimia lukemia alkometriin. Itse onneksi join pelkkää vettä loppuyöstä. Kuski puhalteli myös liian suuria lukemia joten kotimatka siirtyi kello viiteen iltapäivällä.
Hyvin aika saatiin kuitenkin kulutettua. Yup -levy curlingia kaivoon? peliä käytiin porukalla Hotelli Juvan pihassa ja abc:llä käytiin kuuntelemassa Scorppionssia autossa jonka johdosta akku loppu autosta. Onneks lähti työntämällä liikkeelle. Mukava päivä Juvalla. Tampereelle päästyäni suoraan peiton alle korjailemaan viimeyön kahden tunnin yöunia.

Kiitos ihan jokaiselle! Toivottavasti pian taas nähdään.

Jonna

Kimmo Liskomäki:

Ei tarvitse olla varsinainen asiantuntija...

Minulta jäi tällä kertaa ohjattu-ulkoilu väliin, koska harrastin omatoimista jäällä tarpomista samaan aikaan erään kirkasvetisen järven jäällä. Bingokin jäi väliin, koska opiskelin varsinaisten asiantuntijoiden avustuksella samaan aikaan moottorisahan rassausta. En olisi kuitenkaan saanut yhtään kalaa, futiksessa olisin pistänyt avopaikasta ohi ja bingossa olisin vain katkeroitunut, koska voitto olisin kuitenkin mennyt Riinalle. Joten ei harmita yhtään.

Se sen sijaan harmittaa, että illalla jäi Anatomia näkemättä. Se on kuulemma rätväkkä yhtye. Iskuryhmä esiintyi tällä kertaa ilman parasta rekvisiittaansa eli roskapönttöä. Se vähän haittasi, mutta muuten meininki oli hienoa. 

70-luvun Vihannesosastolla vaikutti olevan yllättävän tuoreita vihanneksia. 70-luvusta on kuitenkin jo aika pitkä aika.

Seuraavassa välissä minun piti suorittaa depyyttini kitaristina julkisessa tilaisuudessa, mutta onneksi se jäi väliin Iso-Jarnoldin haihtumisen takia. Laulava bingoemäntä Herra Töyry hoiti trubaduurin hommat hienosti.

Kalle G ja Rytinäkerjäläiset pisti pystyyn sellaiset peltopunkblues-iltamat, että purkka taas pysähtyi ja pää oli kuin linnunpönttö. En ymmärrä rummunsoitosta paljon mitään, mutta ei tarvitse olla varsinainen asiantuntija huomatakseen, että Jukka Repo on todella kova rumpali. Hyvä maku...ehkä hieman jälkisementtinen... jäi suuhun näistä  kinkereistä. Ja kiitos kuuluu tietenkin Samille ja koko joukkueelle.

Kimmo Liskomäki

Bingoajien apuna oli jättiläiskuponki tarkistusta varten (kuva Ilpo).

Näin syntyi Ramobingo

Ramobingoidean keksin joskus viime vuonna Puustockin jälkeen ja Samille ehdotettuani asiaa, hän pyysi minua bingoisännäksi. Ideanahan oli saada mukaan laji, johon kaikki voivat osallistua, eikä tarvi, kuin raahautua ravintolan puolelle puoleksi tunniksi kynä kädessä rukseja raaputtamaan...

Ajatus hautui puoli vuotta ja lottokonettakaan en Veikkaukselta lainaksi saanut, joten piti kehitellä omia systeemejä. Eli kisakupongit väänsin paria päivää ja yötä ennen Ramopilkkiä laivanupotuspeli-ideapohjalta ja bingopalloiksi en löytänyt Kouvolan seudun urheiluliikkeistä  muita, kuin huippulaatuisia Stigan pingispalloja 48 kappaletta, joita sitten viime tingassa yötä myöten tussilla numeroin....

Sami hommasi tunnarimusiikin ja toimi rastimestarina taulun äärellä samalla, kun minä kaivelin palloja muovikassin pohjalta ja hihkuin numeroita. Bingo sujui ja onnistui ihmeen hyvin. Kaikki 24
kuponkia/osallistujaa oli kisassa mukana ja Riina voitti Ramobingomestaruuden ja sai haltuunsa mm. viipurilaisen kipsikellon, joka on sitten myös bingon kiertopalkintona ja kolmella voitolla sen saa ikiomaksi, hopealle tuli Iskuryhmä Vepi ja pronssille Ozzy.

Pekka Töyry

Iskuryhmä Pasi:

Ramopilkkivuosi oli sitten menestys

Ramopilkki vuosi sitten oli menestys. Mieletön meininki ja aktiviteettiä yllin kyllin jokaiselle. 8.4.06 kokeillaan toista rykäisyä Jukajärven jäällä ja ei todellakaan turhaan.

Poikkeuksellinen tapaus: 

Iskuryhmä treenaa yhdessä... tai siis melkein koko Iskuryhmä

Vastavirran keikan jälkeen ei Iskuryhmällä ollut mitään toimintaa. Perjantaina päästiin kuitenkin kokeilemaan settiä läpi kiireisellä aikataululla. Duunien jälkeen neljän maissa ajelemaan kohti Varkauden treenistä. Kiirettä piti tosiaan, sillä Makella oli vielä yövuoroon meno ja se säätäminen on tietty aina melkoista.

En siinä ees suihkuun ennättänyt vaan suoraan duunivetimissä kokeilee miltä soundaa kuukauden tauon jälkeen. Yllättävän hyvin puski rokkia, vaikka olin juuri luullut kaiken jo unohtaneeni.

Teemu ei päässyt ees treeneihin, kun sillä kesti duunit niin pitkään. No jäbä soitti kotonaan setin läpi.

Setti koostui siitä mitä oli ollut tarkoitus soittaa Vastavirrassakin. Hän se on lisättiin ainoastaan encoreen.

Hyvin toimi jutut ja ei alettu sitten enää viilaamaan mitään. Tää saa riittää tällä kertaa. Koisimaan ja valmistautumaan pilkin pyörteisiin.

Ramopilkki

Lauantai koitti ja aloin hakee jengiä kyytiin. Tuppi, Tuuska ja Jaska kyytiin. Sit vaan kohti Juvempaa. Vieheet oli kondiksessa, joten tänään voitan ison saaliin. Juva hotellilta huone ja rantaan. Jukajärven jää näytti samalle kuin vuosi sitten. Mustiin pukeutuneita rokkareita näkyi pieninä läntteinä ympäri järvenjään. Vettä oli jään päällä varmasti kymmenkunta senttiä. Tennareilla ei siis ollut asiaa sinne. Näppärä ramopunkki kyllä keksii kumpparit ja nyt kumikenkinä toimi roskapussi ja ja Spar -kaupan muovi.

Sen että sain vieheet veteen, niin heti alkoi nykimään. Mieletön vonkale oli kiinni ja just kun olin tempomassa ylös, niin piru se karkas! EI! Tiedän, että sen paino oli 249 grammaa ja se oli kotoisin Islannista. Harmi et se pääs karkuun.

Luovutin ja harmistuin perusteellisesti. Sami yritti lohdutella ja pyysi ajelulle Juvan ytimeen. Harmistuneena, mutta ajatellen, et kaikki vielä järjestyy loikkasin Hallun työsuhdeauton kyytiin.

No kunhan ajeltiin siinä hetken ja palasin jäälle uudella sykkeellä. Eikös se vaan alkanu heti nykiä ja sillihän sieltä nousi! Valmiiksi marinoitu vielä ja ei hullumman makuinen ei lainkaan.

Punnituksessa lävähti tauluun muikeat 22 grammaa ja pienin kala palkinto oli sillä hyvä. Pekka voitti mielettömällä körmyniska ahvenella. Hurja vonkale ja siinäpä ne kalat taas kerran Juvemmalta.

Sain hienon pokaalin, puukon, M- Real pipon ja Danny lätyn, jossa lemppari biisini Kuusamo majailee heti keulilla. Oon aika kalamies sittenkin. Hehehhe.

Iskuryhmä Pasi ja pienimmän kalan palkinnon tuonut rasvasillin pala (kuva: Sami)

Hankifutis: Bändit vs. yleisö

”Aikuiset” miehet rämpii naamallaan hangessa

Tennarit nuo oivat talvijalkineet. Voi luoja miten oli jääpalikkana kintut ton session jälkeen. Ei auttanut muu kun mennä kattomaan hankifutista. No mua se ei paljoo lämmittäny, kun peli ei oikein maittanu murtuneilla kylkiruodoilla. Kylmän, mutta hauskan näköistä puuhaa se oli. ”Aikuiset” miehet rämpii naamallaan hangessa ja potkivat toisiaan. Toisinaan palloakin. Mieletöntä sanon minä!

Peli tais päättyä tasan ja Tuuska hävitti kentällä silmälaseistaan toisen linssin. Siitä tuli hankeen todellinen piilolinssi ja koomista miten kaikki auttoivat etsinnässä. Joka jäbä talsii aluetta mihin linssi tippu. Varmaan löytyykin vielä. hahahah

No kaikki hyvin ja todelliset piilarit simmuihin ja näin meillä oli taas kitaristi.

Ramobingo

Metka peli jossa pitää kai olla tuuria

Kylmä niin pirun kylmä. Äkkiä hotellille ja hiustenkuivaajalla kuivattelee tenskuja. Saunomassa kävi osa porukkaa ja sen jälkeen oli Ramobingon aika. Tuo niin metka peli jossa pitää kai olla tuuria. Ei niinkään taitoa. Tai en mä tiiä!

Bingo oli tosi hauska ja sai porukan todella hereille tiukan pilkki kisankin jälkeen vielä. Säännöt oli vaikeat ja niitä piti hieroa melko kauan, mutta hyvin se sitten lähti liikkeelle. En ymmärrä miten voi numerot kiertää niin kaukaa, mut ei sattunu ei millään. Vierus toverit oli jo lähellä bingoa ja mulla vasta yks osuma varmaan 20 arvotun numeron jälkeen. Hätä tuli ja hihkaisin, et on mulla jo melko lähellä! Se huuto kannatti ja voitin melkein hienon palkinnon. Pussillinen maapähkinöitä ja niillähän mä pärjään jo puol vuotta.

Ei onnannu mulla bingo, mut Riina veti palkinnot himaan. Venäläinen pöytäkello joka ei kestä ajassa eikä pystyssä oli Riina rukan kohtalo tai palkinto. Hieno se oli ja onnea vaan ramobingo mestarille.

Arvonnassa vielä tuli lisää jotain siemeniä ja kahvipakettia ainakin IR-Vepille. Hyvät bingot jees!

Soundchekkiä ja keikkoja

Soundchekkiä odoteltiin jo kiireisesti. Aikataulut hieman myöhässä, mut no problems!  Riku tulee kyllä kun ehtii PA kamojen kaa ja sillä aikaa venaillessa olikin kiva kattoo Poikien Puukeikkaa screeniltä. Vai miten tää nyt sit menikään. Aina hieman muisteloissa tää aikajärjestys omassa kaalissa kusee.

Tsekkailtiin hommat ja kaikki oli taas hyvin. Miltei suoraan tsekin jälkeen Anatomia täräytti popit liikkeelle. Sen verran se aikataulu oli kuitenkin menny tiukille.

Anatomia oli yli positiivinen ylläri mulle. Nasevaa rokkia raikui tupa täyteen ja kiva oli tsiikailla jäbien menoa. Hyviä biisejä! En ollut ennen kuullutkaan kyseistä orkkaa, mut nyt tuun kuulemaan. Sain vielä Anatomian Lyhyen oppimäärän kotiin kuultavaksi ja mikäpäs tässä nyt on fiilistellessä.

Oli/on hauskoja jannuja todellakin.

Iskuryhmän vuoro lauteille. Jäbät aloitti Broadway 86:lla tällä kertaa. Nyt mulla ei ollu oksennus meininki, joten settiin saatiin enemmän kamaa. Siitä sitten Hetki hiljaa ja biisit rullas kivasti koko setin läpi. En huomannu pahempia mokia ja tykkäsin keikasta. Jengiä ei nyt ihan maailman eniten ollut, mut tällä porukalla vähäkin on paljon ja meno sen mukaista.

Keikka menee kyllä onnistumisen suhteen aika top juttuihin.

Teemulla oli tosi hyvä meno päällä keikalla. Huomasin välillä kattelevani Temeä sivu silmällä. Jätkä rokkas nyt kyllä eniten ja sen kyllä huomas. Hyvä Teemu!

Ainut miinus jota en kyllä keikan aikaan ees huomannu oli, että oikean puolen PA pimeni. Hyvähyvä yleisö ja älysi siirtyä vasemmalle ja keikka kuului kuitenkin aika kivasti.

Nastaa!

Keikan jälkeen suuntasin takahuoneeseen ja aloin nauttimaan virvokkeita. Vihannekset täräytteli hommat käyntiin. Kävin välillä tsiikaa menoa ja sit takas juttelee karhunpoikasille.

Vihannekset näytti hyvälle. En oo ennen nähny, mut nyt tiedän mitä bändiä kannattaa mennä kattomaan. Pajusen laulu on ollu aina sanotaanko top kolmoseen tyrkyllä Suomenmaassa.

Voi veljet, et diggaan siitä menosta. Petri loistavaa!

No kuten aina keikan jälkeen, niin en nytkään jaksanu kovin paljoo meteliä vaan todella nautiskelin juomaa ja hikeä pois. Kallen Rytinäkerjäläiset kehiin ja sama homma. Välillä tsiikailee ja taas hiljaisuuteen. Nyt jos laulajaa on kehuttu, niin nyt ihmettelin rumpalia. Aivan huikee kannuttaja ja siihen todella meni mukaan. Hauskoja biisejä. Levyä ulos vaatii hän!

  Kuten aina, niin nytkin. Meno mukavien tyyppien kanssa jatkui aamu seitsemään jaloa ja smirnoffia kitaten. Sen kyllä huomas aamupalalla taas kerran. Promillemittarikin sanoi et joo-o!

Voi että oli kivaa taas. Kiitos kaikki bändit. Huikeita tyyppejä ja tuntuu aina niin etu- oikeutetulle tuntee tollasia tyyppejä. Kiitos Sami taas kerran hienosta järkkäilystä. M!kan teiniviikset huvittaa vieläkin. Kiitti yleisö, joka oli aktiivinen ja innokas. Kitoos.

Iskuryhmä Pasi

Anatomian Hippo:

Tuttu biisi herätti uneliaimmatkin ramopunkerot

Anatomia lähti Ramopilkkiin hieman ristiriitaisin tuntein... syynä lähinnä se, että musiikkityyli ei ehkä ole yhtä puhtaasti juuri ramopunkkia, kun tapahtuman luonteen perusteella voitaisiin ehkä "vaatia"! Toisaalta oli uskomattoman hienoa päästä soittamaan ihmisille, joille punk merkitsee paljon enemmän, kun vain musiikkia!

Ristiriidat alkoivat hävitä kuitenkin jo siinä vaiheessa, kun päästiin Jukajärven rantaan, kaivettiin pilkit esille ja huomattiin, että samaan jengiin tässä kuulutaan kaikki! Tunnelma oli uskomattoman rento, vaikka ympärillä oli lähinnä meille entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, ja tiukan pilkkikilpailun olisi voinut olettaa kiristävän muutenkin tiheää jännittyneisyyden verkkoa!

Kun järvi saatiin kaloista tyhjäksi, ja vaihtovaatteetkin kasteltua hankifutiksessa, lähdettiin kuivailemaan itseämme ja kavereita Hotelle Juvaan. Tunnelman edelleen parantuessa ja tiivistyessä nautittiin talon antimista ja pelattiin Ramobingoa. Anatomia sai tosin jonkun jämälapun, jolla ei päässyt edes lähelle upeita palkintoja.

Lähinnä PA:den takia hieman myöhässä alkanut keikka lisäsi hieman jännitystä ainakin Anatomian pojissa, kun ei tiennyt, millon lavalle päästään, ja kuinka kauan siellä saa olla... kunnes sitten keksittiin, että vedetään täysi setti, jollei kukaan onnistu bändiä lavalta repimään alas sitä ennen!

Kun soitto alkoi ja ihmisiä alkoi valumaan lavaa kohti, helpotti jännitys lopullisesti, ja soitto tuntui rennommalta kuin koskaan! Keikkahan aloitettiin tuttuun tapaan kertomalla kultalusikka suussa syntymisen kurjuusta Ramohenkisen Äiskä & iskä- rallin muodossa! Seuraavana moottorisahoja käynnisteltiin Metsurin tahtiin ja muutaman muun oman biisin jälkeen ilmoille päästettiin setin ainoa coveri, eli tietenkin Lemmikkihautuumaa! Tuttu biisi herätti uneliaimmatkin ramopunkerot, ja loppukeikka oli puolin jos toisinkin sen verran rankkaa meininkiä, ettei ainakaan bändin pojat ole moiseen aiemmin edes törmänneet! Ja kaiken kruunasi Anatomialle täysin odottamaton encore, jota varten kuitenkin sattui olemaan biisi valmiina... basso ja kitarakin siinä menivät sekaisin, kun vika biisi rykäistiin, mutta sekään ei menoa haitannut!

Anatomialla ei ole ainakaan koskaan ennen ollut yhtä hauskaa keikalla...j a vielä kun yleisöltä tuli kiitosta keikan jälkeen, niin koko päivä oli meidän kannalta täydellinen! Kiitokset Samille, kaikille muille järjestäjille, bändeille, yleisölle, Hotelli Juvalle, Jukajärven ahvenille sekä ennen kaikkea Ramonesille... Kiitos!

Hippo (Anatomia)

Iskuryhmä Tuuska:

Erikoisin kihaus, johon olen osallistunut

Ramopilkki Juvalla oli varmaan erikoisin kihaus, johon olen musiikkia soittaessani osallistunut. Saavuttiin paikalle jo hyvissä ajoin puolen päivän jälkeen ihmettelemään pilkkiä. Jäälle olikin eksynyt yllättävän iso lauma nahkatakkisia pilkkijöitä. On siinä perus Juvan pilkkimiehellä varmaan
leuka loksahtanut sitä näkyä katsellessa.

Futismatsissa meni ögonklasit rikki, mutta onneksi peli saatiin onnistuneesti pelattua ja lopputuloskin oli kaikkia miellyttävä. Alkuilta menikin sitten mukavasti Ramobingoa katsellessa ja äänentoiston saapumista odotellessa.

Anatomia aloitti illan bändiosuuden ja hienosti he vetivät oman osuutensa! Meno oli energistä ja biisit tuntuivat rokkaavan mainiosti, vaikka en ollut nitä ennen kuullutkaan.

Oma keikka oli sitten vuorossa ja koko ryhmä oli päättänyt, että tänään rokataan oikein kunnolla. Ja niinhän siinä kävikin! Alun tahmailun jälkeen saatiin kunnon rähinä päälle ja välillä Vepi oli jopa selällään basson kanssa lavalla! Keikka meni koko ryhmältä kokonaisuutena loistavasti ja
yleisön pyynnöstä tarjoiltiin vielä neljä encoreakin. ROK!

70-LV:n meininkiä olikin sitten mukava katsella oman keikan jälkeen ja hommahan toimi mainiosti! On ne vaan rautaisia ammattilaisia!

Illan viimeisenä aktina Kalle G & rytinäkerjäläiset veti loistavan vedon! Odotukset olikin kovat edellisvuoden Puustockin perusteella. Toivottavasti tätä kuullaan jatkossa useammin ja myös levyltä.

Kiitos kaikille bändeille ja suurin kiitos paikalle tulleille faneille! Te teette tästä jutusta tekemisen arvoista! Erityiskiitokset myös järjestävälle taholle, Sami olet sä vaan äijä!

Iskuryhmä Tuuska (Iskuryhmä)

Vihannes Pajunen:

Anatomia, Iskuryhmä ja 70-luvun Vihannekset Juvalla... Pasi kohautti kuvalla

Sitähän se kaikki on: roudausta, autoilua, odottelua. Sit siihen väliin mahtuu aivan uskomattoman makee juhlahetki, lavalla upean yleisön edessä.

Lähettiin Haagasta vasta yhentoista jälkeen. Rummut, Pete, Chemo ja meikäläinen. Suunnitelma A oli ehtiä ainakin futismatsiin, mut menikin B:n mukaan. Eli saavuttiin Hotelli Juvan pihaan just sellaseen aikaan, et futisjengi palaili jo hotellille. Iloisia ilmeitä, jälleennäkemisiä, uusia naamoja. Osa ramoväestä oli päässy jo puolen päivän jälkeen kiitettävän intensiiviseen juhlatunnelmaan.

Oli vähän sitä ikuista ongelmaa, et tekemistä olis saanu olla enemmänki. PA-kamojen odotteluu monta tuntii. No oli ainakin rauha vääntää rumpuja edestakas lavalla ja hakee rauhassa optimiasentoa.

Tietty mukavaa höpöttelyä, lähinnä Iskuryhmän ukkojen kanssa, mut oli siin muitakin.

Anatomia ja Iskuryhmä veti hyvät keikat ja oli kiva kuulla uudempii IR-biisejä livenä, vaikka keikan progehtava alku aiheutti alkuun kysymysmerkkejä pään ylle. Mut sit lähti. Ramobändi parhaasta päästä, tietty. Vikat Iskuryhmäbiisit kuunneltiin jo lavan sivulta ja oltiin valmiina siirtää rummut lavan etureunaan Vihanneskeikkaa varten.

Pikku järjestelyjä ja 70LV lavalle marssimusiikin tahdissa. Alkupläjäys ja eka biisi Aivot narikkaan käyntiin, sit Valamoon jne. Turhii taukoja ei tarvittu, kun nyt ei oo mikään varsinainen stand-up-koomikko kuitenkaan. Aina vaan se on hienoo vetää innokkaalle, kannustavalle  porukalle, kiitos ihan kaikille siinä edessä. M!ka otti kunniatehtäväkseen vaatia mun Teuvo Loman -tyyppiset taidelasit pois päästä, ja pakkohan siihen oli sit suostua lopulta, varsinkin ku äijä jaksoo jakaa kannustushuutoja solkenaan. Hiki tuli taas jo parin biisin jälkeen ja setin puolvälin jälkeen tuntu et slovarimpi En voi enää elää (ilman sua) tuli pelastamaan maitohappoisen rääkyjän. Huh!

Monitorist ei omaa lauluu oikeen erottanu, mut ei menoo haitannu. Ei livenä soittamista makeempaa tilannetta oo olemassakaan. Hyvä fiilis jäi bändin tokasta keikasta, vaikka vähän lisähinkkausta vielä ja sit on Vihannekset huippuiskussa.

Kalle G ja Rytinäkerjäläiset  oli hiton mielenkiintonen bändi ja hyvä keikka. Tuli Rauman Kimmon kanssa tsiigattuu tarkkaan.

Keikan jälkeistunnelmat oli hienot. Saatiinpa nauttia mm. IR-Maken Fyllitäti-tarinoista. Ja se eräs valokuva….Nii-ii-i!! Höpötystä ja naurua riitti…..myöhään.

Sunnuntai oli sit sunnuntai. Hallu auttoi vielä kotimatkassa. Kivaa oli taas. Kiitos! Ihan kaikki!

Pajunen (70-luvun Vihannekset)

Vihannes Chemo:

”Yleisöä ei voi ottaa, sille on annettava itsensä”

Muistelen Juice Leskisen joskus sanoneen ”yleisöä ei voi ottaa, sille on annettava itsensä”. Reality-tv-poppareiden stailaajat ja koreografit lienevät asiasta eri mieltä, mutta Vihannekset menevät juuri noin. Juvalla yleisö näkikin meidät tasan sellaisina kuin oikeasti olemme, tekemässä sitä mitä oikeasti haluamme tehdä.

Kaiken kaikkiaan tästäkin ramopunk-tapahtumasta jäi loistavat fiilikset. Tuntuu että näissä on aina lämmin ja positiivinen tunnelma. Kaikkia muita bändejä ehdin kuulemaan vähän, mutten keneltäkään koko settiä – enemmänkin olisin mieluusti kuunnellut, ihan kaikkia. Iskuryhmä -lempparibiisini Itsarin ehdin sentään kuulemaan.

Tapahtuma oli esiintyjien kannalta erinomaisesti järjestetty, mistä suuret kiitokset Samille ja muille asianosaisille. Varsinaista luksusta oli tämä keikka. IR-Teemulle vielä erityiskiitokset hyvästä yhteistyöstä kitarakamojen kanssa.

Chemo (70-luvun Vihannekset)

Trubaduuri Pekka Töyry (kuva Ozzy)

Pekka Töyry:

Yksin lavalla...

Lavalle jouduin, tai pyydettiin ja lupauduin, kovastakin vastustuksestani huolimatta kesken janon sammutuksen baaritiskin ääreltä ja Jarnoldkin oli myös saatu  suostuteltua sooloesiintymiseen.... Nimittäin ennen Kallen Rytinäkerjäläisiä olisi kuulemma oiva paikka esittää biisi tai pari.. .

Jatkoimme tovin Jarnoldin kanssa keskustelua mm. suolakurkuista ja vaihdoimme juomamme  kahvipohjaisiin. Samalla, kun minä lähdin keittiön takahuoneeseen lainakitaralla treenaamaan, niin Jarnold oli kadonnut jonnekin Juvan yöhön instrumentin hakureissullaan, enkä enää illalla miestä nähnyt...

Yksin lavalla ensimmäistä kertaa ja lainakitaralla. Itseasiassa fiilis oli yllättävänkin hyvä mukavan yleisön edessä, enkä edes pahemmin mokaillut, vaikka jännitinkin aikas paljon ja olihan tuota
kitaransoittotaukoakin ollut viimeiset 3 kuukautta... Kenties  vois toistekin harkita moista esiintymistä, mutta tosin hieman pidemmällä varoitusajalla ...Esitin kaksi Los Jacopablos -biisiä: Onnentutkalla ja Morrison.

Yleisö antoi reilusti abloodeja ja pari nimmariakin pyydettiin (toinen kait jonnekin 50 euron seteliin), vaikkei mun biisien vauhti mihinkään ramoatmosfääreihin yltänytkään...

Tapahtuma oli onnistunut ,vaan keli oli viime vuotta koleampi ja tuulisempi.... yömyöhällä hotellin "diskon" puolella piipahtaessani Jyväskylän porukkaa moikkaamassa ,kuiskutteli keski-ikäinen paikallinen naisihminen "Get Lost":ia minulle, mutta englanninkieltä osaamattomana päätin painua hyvin ansaitulle levolle hotellihuoneeseeni.. Eiköhän ensi vuonnakin pidetä vähintään yhtä hyvät kekkerit?

Pekka Töyry

Lainauksia Ramopunk-vieraskirjasta

Olipas pilkit taas kerran. Aivan huikeet menot ja mä tietty tas kunnon kalamiehenä voitin melkein kaiken. Hallu oli todella surkee tänä vuonna. Tsemiä kovasti ensi kaudelle! :D
neljä bändiä veti kaikki pirun tiukat keikat ja oli hyvä syke sunnuntai aamu seitsemään saakka. Voitin vielä promille kisankin, joten pakko leijua hieman täällä! :D (Hallu hävis siinäkin!)
M!kalla on tai se kasvattaa teiniviiksiä ja siihenkin hieman kannustusta ja tsemppiä! :DDDD
Meillä oli tosi nastaa taas kerran. Kiitti joka sorkka! :)

Iskuryhmä Pasi  (Iskuryhmä)  9.4.06

Olipa kivat pilkit! Hyvää musaa ja kaljaa. Mulla oli pirun kivaa etenki ku pääs tutustumaan uusiin mukaviin ramoimmeisiin ja vielä soittamaan niille. Kiitokset Samille koko Anatomian puolesta hyvistä järjestelyistä. Ens vuonna otan oman kairan, kumpparit, oman ahvenen jolle syötetty kakskyt tinamorria (voittoa varten), leipää (silliä varten) ja vara silmälasit niitä tarvitseville.
Rock ON!

Karppa (Anatomia)  9.4.06

Vihdoinkin kotona. Hyvät pilkit oli kyllä. Kalasta ei kyllä tietoakaan, mutta mitä välii silläkään.

Ilpo 9.4.06

Vitun välii silläkään.
Kivaa oli :) Univelka kova joten nukkumaan! Kiitos jokaiselle joka oli mukana.

Jonna 9.4.06

Oli hyvät kinkerit. Pääsiskin nukkumaan, täytyy lähtee nyt töihin. Hauska yö tiedossa.

Tuppi 9.4.06

Kiitoksia, kiitoksia! Kiitos järjestäjille, tekniselle henkilökunnalle, kamojen lainaajille, muille bändeille ja tietysti kaikille pilkkijöille! Hieno tapahtuma, hieno keikka, hienoja ihmisiä! Hieno fiilis =)

Pete-Vihannes (70-luvun Vihannekset) 10.4.06

Täällä kiittelee pilkkiseuruetta mukavasta viikonlopusta tuore Ramobingomestari (tuore on muuten olokin..)! Vähän polleena kannoin kotiin komeen kiertopalkinnon (jota epätoivoisesti koitin laittaa kiertoon jo lauantai-iltana..) ja sille löytyi jo asianmukainen paikkakin... vintiltä... ;)

Riina 10. 4. 06

Hienoa Riina, että sait sen ensimmäisen kiinnityksen Bingo-kiertopalkintoon,kolmella kiinnityksellä sen saa omaksi!

Pilkkikisa oli upea ja kaikki saaliin saaneet olivat innoissaan Jukajärven komiasta ahvenkannasta. Pilkkikisassa pokaalikin on sitten kiertopalkinto ja kolmella kiinnityksellä saa omaksi.

Kiitos kaikille Ramopilkkeihin osallistujille ja etenkin iso kiitos bingon runsaasta osallistuja joukosta....pallot ja kupongit ovat tallessa ,joten ensi vuonna taas bingoillaan.....Kiitosta myös Sami, Vesa, Hot. Juva ym.ym. ja Jukajärven ahvenet...

Pekka T. (Pilkkimestari & Bingoisäntä) 10. 4. 06

Jep. Hauskaa oli Ramopilkissä, vaikka en voittanutkaan yhtään palkintoa. En tosin osallistunutkaan muuhun kisaan kuin Ramobingoon. :)

Pasi, kun nyt otit VIIKSET puheeksi, niin on kyllä pakko kehua niitä sinun viiksiä, jotka sinulla oli siinä näyttämässäsi valokuvassa. Olin ihan varma, että viikset oli tehty siihen kynällä, tietokoneella tai että siinä oli isäsi, mutta ei, kyllä siinä vakokuvassa oli Iskuryhmä Pasi pukeutuneena niin komeisiin aitoihin viiksiin, että ei usko kukaan, ellei itse kuvaa näe, ...ja vaikea on uskoa sittenkään!!!!!!!!

Viiksi-Pasi kuva kävisi hyvin keikkajulisteeseen, levynkanteen ...tai etsintäkuulutukseen. :)

M!ka 10.4.06

Niin Pasi "Viiksi-Pasi" Nyyssönen taas vääristelee tuolla taannoisessa viestissään meikäläisen teiniviiksistä, jotka ajoin pois jo 20 vuotta sitten. Ei niitä hyödytä kasvattaa, kun ei ne meikäläiselle kasvais kuitenkaan. :)

...mutta ne Pasin viikset!! Huh huh. Oikeet Lapin Kulta viikset. Niitä pitää aina vähän nostaa ylöspäin, ennenkuin hörppää Lapparia tuopista, tai sitten vaahto sottaa viikset. :)

Ja Hallua täytyy tietty lohduttaa. Edellisen vuoren Ramopilkkimestari ja kuningaskalastaja Hallu tipahti tylysti tavallisten ramokuolevaisten joukkoon jääden kokonaan ilman saalista. no ensi vuonna uudestaan paremmilla syöteille ja onnella. Ei sinun tarvitse kuulla ramopunkkisia pilkkivitsejä kuin vuoden verran, jos vaikka ensi vuonna saisit kalan.

M!ka 10.4.06

Nyt rupee vähän jo palautumaan viikonlopusta.

Kiitokset kaikille asianoisaisille ja osattomille tasapuolisesti.

Hallu 11.4.06

Kiitoksia:
-Hotelli Juva (mm. puhelin)
-Sami (upea ukko)
-M!ka (aina vaan jaksaa valaa uskoa)
-Eturivi (kts. edellinen)
-Hallu (kotiin)
- Pasi ja Make mm. (kuvat, Pasin Passikuva ei vetäny vakavaks :))
- 70LV (tottakai)
- Virpi (rouva)
- Kaikki pilkkiin osallistuneet
Tää lista oli vilpitön. (kiitos)

Pajunen (70-luvun Vihannekset)  11.4.06

Niin se vaan elo alkaa vähitellen voittamaan viikonlopun pippaloiden jälkeen!! Suuret kiitokset kaikille, olipa taas ihan perkuleen lystiä. :)

Pasi: Onko se valokuva myynnissä??
Saattaisin maksaa siitä jopa paperirahaa!!
Hallun sanoja lainatakseni: "Tuosta miehestä olisi jokainen Suomen ammattikoulu ylpeä" Hahaaaaa!!

Sami (Ramopilkin järjestäjä) 11.4.06