Häiriköt Lahdessa 17.3.06

Häiriköintiä Torvessa

Häiriköiden Ratkaisu-levynjulkaisukiertueen ensimmäinen keikka oli eilen Lahdessa. Tulipa itsekin käytyä ensimmäisen kerran (nyt meni katu-uskottavuus) legendaarisessa ravintola Torvessa. Bileet aloitti My Nasty, jota ei levynmyyntiaktiviteetin vuoksi kuullut ihan niin kuin olisi halunnut. Sen verran mielenkiintoiselta kuulosti, että pitääpä käydä netissä kuuntelemassa biisit ihan ajan kanssa. My Nastyssahan vaikuttaa kitaran varressa ensimmäisellä ramopunk-piknikillä edukseen esiintynyt Archie.

Flippin' Beans soitti seuraavana puolen tunnin setin. Nyt ehti vähän jo kuuntelemaankin.
Tiukka setti. Ja seuraavana aamuna kuulemma 8 päivän/keikan Baltian kiertueelle. Häiriköt päättivät illan. Setissä oli kolme uuden levyn biisiä, joista Elämä on kovaa ja 1-2-3-4-5-6-7-8 on jo julkaistu ja Ilman moottorisahaa on sitten mukana tulevalla pitkäsoitolla. Erkko valitteli flunssaa, mutta eipä tuota huomannut. Pitkämatkalaisia ei juuri muuten yleisössä ollut, meidän seurueemme lisäksi taisi olla toinen porukka pääkaupunkiseudulta ja Lappeenrannasta, mutta oli mukava tavata vain sähköisistä medioista aiemmin tuttuja alkuperäisväestön edustajia kuten Tero ja Hartza… ja Mazakin pääsi paikalle. Rok ja Pönk!

Hannu 

Häiriköt kommentoi:

Kiitos kaikille paikalle tulleille. Torvessa on perinteisesti ollu hyvä vastaanotto ja nasta soittaa. Soundit lavalla toimi hyvin. Nastaa oli tauon jälkeen palata lavalle ja nähdä miten jengiin uppoaa. Ja upposhan se. Tosin oman kylän pojat Flippin' Beans hoiteli kyllä sellasella teholla hommat ennen meitä, että jengi oli suht hyytynyttä, ku me päästiin lauteille. Eihän siinä mitään. Vedettiin Häiriköt -staililla oma osuutemme himaan. Vähän soitto kangerteli, mutta empä usko, että sitä kukaan sen kummemmin huomas. Itsellä jäi hyvä fiilis. Uudet biisit tuntui uppoavan hyvin. Keikan jälkeen kamat autoon ja äkkiä takas, sillä lopputulos ei ole pääasia, vaan nopea poistuminen.

Mikko Häirikkö

Lahdessa oli hyvin jengiä paikalla ja muut bändit oli hyviä. Mä olin vähän kipeä enkä ollut ihan parhaassa iskussa, mutta vedettiin ihan hyvä keikka pitkän tauon jälkeen.

Erkko Häirikkö

Häiriköt häiriköi Lahdessa näin:

Rokataan
Mä haluun tulla kondikseen
Come On
Perjantai 13.
Elämä on kovaa
Suljetulla osastolla
Tehkää mulle lobotomia
Ilman moottorisahaa
Me halutaan radioon
Magnum 44
Jotain johon voi luottaa
Honkanummen hautausmaa
12345678
(Mä vaan haluun tehdä) jotain nastaa
Korkeajännitys
Mä haluun ulos tästä universumista

1.encore:

Joey ja DeeDee

Liimaa Liimaa

2.encore:

Käsikranu

Teatteriravintola, Joensuu 24.3.06 & Husaari Lappeenranta 25.3.06  

Häiriköt Joensuussa ja Lappeenrannassa

24.3. Häiriköt soitti 24.3. Teatteriravintolassa Joensuussa. Mukana myös Stranded ja Lucky Bastards. Seuraavana päivänä Häiriköt keikkaili Strandedin ja Lebakon kanssa Husaarissa Lappeenrannassa. Erkko Häirikkö kommentoi keikkoja näin:

Joensuussa oli vähän liian pienet kamat meille: Maukka paukuttaa niin kovaa, että jengi ei tainnut kuulla kuin rummut, ei ollu meidän parhaita keikkoja, mutta olosuhteisiin nähden ihan jees. Lappeenrannassa oli nihkeesti jengiä, mutta me vedettiin ihan helvetin tiukka keikka.

Erkko Häirikkö

Häiriköt keikkaili 14.4.06 Factoryssä Helsingissä

Häiriköt keikkaili 14.4. Factoryssä Helsingissä. Mukana oli myös Anal Thunder ja Brigade. Erkko kommentoi  keikkaa näin:

"Oli tosi siistii päästä vihdoinkin soittamaan uusia biisejä livenä, niistä vanhimmat on pyörineet mukana jo kolmisen vuotta ja nyt ne on niin kuin paketissa. Me vedettiin tokana Factoryssä: Brigade aloitti ja Anal Thunder lopetti. Brigadesta on kyllä kehittymässä tosi tiukka punkrock-bändi. AT:n kohdalla täytyy sanoa että ei ollu ihan niiden paras keikka. Meidän uudet biisit toimi loistavasti livenä ja kokonaisuutena oli nasta ilta."

Erkko (Häiriköt)

Factoryn setti meni näin:

Tunteeton
Elämä on kovaa
Korkeajännitys
 Liimaa Liimaa
Mä haluun tulla kondikseen
Mä vastaan maailma
Honkanummen hautausmaa
Väkivalta on ratkaisu
Jotain johon voi luottaa
Ilman moottorisahaa
Me halutaan radioon
12345678
Tehkää mulle lobotomia
(Mä vaan haluun tehdä) jotain nastaa

Me ollaan Häiriköt

encore:
Come on

Magnum 44
Mä haluun ulos tästä universumista

Vihannes-Pajunen:

Punkrock

70-luvun Vihannekset Factoryssä  Helsingissä 25.4.06

Factory on ihan hyvä punkahtava keikkamesta. Järjestelyt hoidettiin ite ja kaikki toimi: kuljetus, tekniikka, miksaus, valot, monitorointi, taustamusa, tiedottaminen jne.

Seitsemän jälkeen kamat pystyyn ja tsekkaus, oli aikaa rauhassa ja ihan nasta soitella treenimielessä ravintolan lavalla.

Ku kamat oli valmiina, suunnistin vartin ajomatkan päähän himaan odottelee.

Palasin Factoryyn vähän ennen yhtätoista ja Havana Affair oli just lopettanu, en kuullu tahtiikaan. Hallun kanssa siunailtiin yleisön vähyyttä.

Vikatikki aloitti ja sataprosenttista naisbändiähän katselee aina ihan mielellään. Kuullostikin ihan mielenkiintoselta, mut mutkia vois vähän suoristella. Lisää rokkia vaan juttuun, epämääränen utuilu ja monet rytmivaihdokset on lähinnä hämmentäviä. Koko bändistä näki kyllä et on nastaa vetää.

Vihannesosasto lauteille heti Vikatikin perään, säädöt ja sitte vaan kone käyntiin. Alkaa olla jo sitä rutiinia, et mylly vaan jauhamaan ja homma hoituu. Keikat ne bändii hioo. Veto oli ihan hyvä, eli fiilis oli hyvä, kaikki pelas, yleisö tykkäs. Enemmän porukkaa ois todellakin saanu olla, et tilaisuus olis kokonaisuutena noussut huimiin sfääreihin. Mut keikkahan vedetään vaikka tyhjälle salille täysillä. Huomas elävänsä Rehtoreiden Punkrock -biisin tekstiä.

Moni kehui kyllä meidän vetoa hyväksi, jopa tuntemattomat. Ramohenkilö Esa sanoi, et siinä oli nuoremmille bändeille rokin soiton mallia. Aina kiva kuunnella ku joku kehuu, tai haukkuu. Antaa jotain palautetta. Kahden maissa goisimaan ja aamulla duuniin, mut entäs sitte. Pakko vatkaa!

Pajunen (70-luvun Vihannekset)

Vihannekset punkrokkasi näin:

Aivot narikkaan
Valamoon
Me kävelemme keskuudessanne
Saat multa vuoden
Tiede ei tiedä mitään
Työtön työläinen
Antakaa mun sotia rauhassa
Keräilytalous
Olen munaton
En voi enää elää ilman sua
Nuoruuspotku
Mustaan laguuniin
Majakanvartija
Sit sä tulit oikeesti hulluksi
Entinen tyttöystävä

"Älä jää miettimään, meneeks tää nyt oikein

älä kysy keneltäkään, voisko tän tehdä toisin

senkun sahaat vaan, etkä ala poraamaan

vaikkei ketään tuliskaan

tää on punkrock  punkrock, punkrock asiaa"

(Rehtorit: Punkrock)

Pojat, Himanes ja Ankkalinna Äänekoskella 5.5.06

"Ramopunk-genre kaipaa aina uusia, lupaavia nuoria kykyjä. Ja heidän vuoronsa tuleekin heti meidän jälkeemme"

Ankkalinna on uusi ramopunk-bändi, jossa soittavat Luonteri Surfista tutut Pekka ja Martti, sekä keikkajärjestelyistä paremmin tunnettu Äänekosken Sami. Ensimmäisen keikkansa kolmikko soitti Äänekoskella 5.5.06 Poikien ja Himanesin lämppärinä. Martti kertoo miten kolmikko tuli joutuneeksi Ankkalinnaan ja ja miten ensimmäinen keikka meni:

Ankkalinnan historia peruskoululaisille

Ankkalinna-yhtyeen perustamisen ratkaisi oikeastaan se, että Luonteri Surf ei ehtinyt toukokuun alkuun tarjotuille keikoille. Unski oli lähdössä ulkomaille ja Kallellakin oli keväthommat ja remontti alkamassa.
Pekka ja Sami olivat muutaman kerran käyneet meidän treenikämpällä soittelemassa, ja kerran oli soitettu neljästäänkin Luonteri Surf -sessio. Se oli ollut mukavaa. Samin tapa soittaa miellytti, miehestä itsestään puhumattakaan. Ja kun mulla vielä sattui olemaan muutama  "ylimääräinen" biisi varastossa, ehdotin että voitaisiin käydä joskus soittamassa ihan bändimielessä.

Sami ja Pekka innostuivat. Ei voi kuin ihailla, että Sami viitsii ajaa illaksi treeneihin ja takaisin, yli 300 km. Treenit ovat olleet intensiivisiä, ja koko homma aivan älyttömän mukavaa. Siitähän ei voi 
tulla kuin sekundaa!
Kun hommiin ruvetaan, niin sitten kans ruvetaan. Pitkänäperjantaina ekat treenit. Kolme viikkoa ja eka keikka. Äänekoskella oli sangen kivaa, ja vastaanotto myönteinen. Soitettiin muutama oma biisi, pari Undertones-käännöstä, Tarharyhmä-cover ja encoressa totta kai kaikkien punkkareiden äitiä, Johnny Liebkindiä. Soitetaan toistekin, jos joku pyytää.

Lämppäribändin käsikirjan kolmannella sivullahan annetaan ohje: soita aina pääbändit suohon. Olis soitettukin, elleivät  kuumassa ryhmässä olisi lähteneet Pojat ja Himanes. Rehtori Mikkolahan soitti Poikia kuin syntyperäinen! Ja Himanes oli yksi parhaita Himaneseja joita kuunaan olen nähnyt. Napakka setti, hyviä biisejä, koko homma otteessa ennen kaikkea. Kateeksi kävis, jos kävis.

Ankkalinnassa on ainakin tähän asti toteutuneet kaikki ne asiat, joiden takia rokki on mielekästä. 1) hyvien kavereiden kanssa on kiva tehdä jotain 2) hauskat biisit on hauskoja tehdä, soittaa ja 
kuunnella 3) yksinkertainen on kaunista 4) kaikki soittimet ovat lyömäsoittimia.

Tiedostimme myös, että ramopunk-genre kaipaa aina uusia, lupaavia nuoria kykyjä. Ja heidän vuoronsa tuleekin heti meidän jälkeemme. Tästä on hyvä jatkaa, kohti naulakkoa takkia hakemaan.

Martti
(Ankkalinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja)

Pojat-yhtyeen kommentteja

Äänekosken keikka oli ihan hyvä perusmeininki, yleisöä oli riittävästi joskin enemmänkin olisi mahtunut.

Ankkalinna -orkesteri koostui nuorista lupaavista punkkareista ja niillä oli hyviä biisejä. Äänekosken Sami suoriutui rumputehtävästään loistavasti ottaen huomioon miten vähän aikaa mies on kuuleman mukaan soittanut rumpuja. Ällistyttävää. Kitaristi ja basisti olivat selvästi läksynsä lukeneet ja hoitivat homman tyylillä. Näitä nuorukaisia odottaa vielä loistava tulevaisuus.

Himanesia en nähnyt valitettavasti koska oli pakko lähteä ajelemaan himaan heti oman keikkamme jälkeen. Yhtyetoverit kiittelivät järjestäjiä  hyvistä yöpymis- ynnä muista järjestelyistä. Niin, ja Markuksen henkilökunta oli mukavaa ja ystävällistä. Kiitos Äänekoski!

Miika (Pojat)

Himanesin kommentteja

Keikat alotti uusi mielenkiintoisuus eli Ankkalinna. Sami kyseli muutama viikko takaperin, että voisko he soittaa pari biisiä illan alkajaisiksi. Minä siihen kysymään, että ketkä te? Suureksi hämmästykseksi kuulin, että mieshän on rumpali ja kuulemma käy Juvalla muutenkin kuin pilkkimässä...

Triosta löytyikin pitkän linjan surfpunkkareita, eli Martti ja Kössi. Soitettu settihän oli oikein menevää musaa, Marttihan tunnetusti sanoja/säveliä osaa tehdä, ilmeisesti nämäkin hänen kynästä etupäässä oli?

Samin rumpuharrasteista en tosiaan oo kuullu kun ehkä joskus ohimennen eli kehitys on ollu ilmeisesti huimaa.

Tokana soitti Pojat, vaikka mielellämme oltais herrojen annettu vikana soittaa. Miikalla oli edessä vielä Ramoviisut ja siks halus aikaseen homman hoidettua. Pojat soundas taas tosi hyvin, Rehtori Mikkola hoiti bassot niinku vakkarijäsen.

Himanesilla oli perhosia vatsassa, kun yhteistä treeniaikaa on ollu viime kuukausina hävyttömän vähän. Sekin vähänen aika ollaan pyhitetty uusien biisien rustaamiseen. Uutta pitää luoda! Keikka meni kuitenkin hämmästyttävän hyvin, meillä oli sikahauskaa ja draivia. Yleisö oli innokasta, mistä täytyy olla vilpittömästi hämillään ja kiitollinen...

Näitä kimppakeikkoja lisää, kiitti.

Riku Himane (Himanes)

Oli mukava palata remontoituun Pub Markukseen, olihan tammikuinen vierailu sujunut vähintään kiitettävällä tavalla. Itse hoidin Viljon kanssa PA:t paikalle, roudausten ja souncheckin jälkeen ehdin tuskin hengähtää, kun Samin yhtye Ankkalinna aloitti jo keikkansa. Ja hyvinhän se sujui ensimmäiseksi vedoksi yleisön edessä. Mukavan näköistä, kun koripalloilijan kokoinen mies soittaa pieniä rumpuja!  Toisena soitti oman toivomuksensa mukaisesti Pojat. Hittejä toisen perään, vakaalla kädellä, taidolla ja vuosien kokemuksella. Hyvä Pojat! Meidän vuoro sit heti perään, treenimäärään nähden meni tosi mukavasti. Kiva kun oli tuttuja ja tuntemattomiakin pogoilemassa, hyvä meininki!

Saku Himane (Himanes)